Viikko 44/2022 (31.10. – 6.11.2022)

Harmaa viikko oli harmaa myös treenaamisen puolesta. Treeneiksi ei voi oikein laskea muuta kuin keskiviikon ja torstain sisäpyöräily, joista kertyi yhteensä reilu 2,5 tuntia kevyehköä polkemista. Pyöräilyn aikana ei ole mitään kipuja tai särkyjä, mutta sen jälkeen on taas vähän entistä jäykempää. Pari kertaa tuli käytyä myös pyörällä töissä. Lauantaina vähän klapihommia.

Maanantaina kävin myös omalääkärillä rutisemassa nänän limakalvo-ongelmista. Ensimmäinen arvaus oli, että se olisi ruusufinniä ja sainkin siihen kevyen antibioottikuurin – seurataan tilannetta, että rauhottuuko vaiva sillä.

Pitkään tässä onkin kitkuteltu ja kärvistelty vaivojen kanssa. Sillä mentaliteetila on menty, että niin kauan reenataan kun paikat pysyvät ehjä, mutta tulikohan nyt jonkinnäköinen mitta täyteen ja nyt pitää siirtyä recovery modeen.

Viikko 43/2022 (24.-30.10.2022)

Alkuviikosta oli vielä edellisen viikon räkätaudin jälkimaininkeja, mutta olo ihan ok. Maanantaina olin kotikonttorilla, mutta iltapäivällä kävin Pirkkahallissa kasailemassa Energiamessujen demoa Valmetin osastolle. Reenit jätin kuitenkin vielä väliin.

Tiistaina uskaltaiuduin jo illalla sulkapalloneluriin. Pelit menivat ihan hyvin, eikä pelin aikana tullut mielestäni mitään vaurioita. Porukassa oli jälleen uusi varamies, mutta hyvin meni vaikka hän kaksaritausalainen olikin.

Keskiviikkona olikin sitten hakattu olo. Kolmen viikon sulkapallotauko taisi olla liian pitkä ja kaikki paikat tuntuivat kipeytyneen. Selkäkin vähän jumissa. Kävin kuitenkin pyörällä töissä ja illalla poljin sisätrainerilla puoli tuntia. Jotenkin oli veto poissa jaloista enkä jaksanut pidempää polkea. Tuokin aika tosi kevyttä.

Torstaina oli selkä vähän enemmän jumissa. Kävin kuitenkin aamupäivällä kokeilemassa juoksemista. Neljän kilsan lenkin juoksin, mutta sinäkin aikana piti pari kertaa pysähtyä kun selkä niin jumissa ja kipeä että joka askel sattui. Tuo juoksulenkki oli varmaankin virhe, sillä tämän jälkeen se on ollut krampissa koko ajan – kipeä ja särkee.

Perjantaina kävin kuitenkin pyörällä töissä. Pyöräilyssä selkä on ihan ok. Töissä tuli käytettyä jonkin verran sähköpöytää yläasennossa, kun tuntuu että istuminen jumittaa pahiten.

Lauantaina pidin reeneistä vapaata, mutta vähän puuhommia tuli tehtyä. Selkä ei tosin tykännyt hyvää, vaan oli jumissa, särki ja kipuili.

Sunnuntaiaamusta selkä oli hyvä, niin kuin aamuista yleensäkin – tuntuu tykkäävän makuuasennosta. Ajattelin käydä kokeilemassa juoksemista kun ei ollut krampissa, mutta 100m jälkeen totesin ettei ole mitään järkeä kun edellen tuntuu kipuilevan. Päivä kului kuitenkin pääosin metsähommissa. Vähän könyämistä se oli, kun selkälihakset koko ajan krampissa. Välillä piti huilata kannon nokassa ja välillä loikoilin havuilla. Eihän tuo nyt ihan järkevää ollut.

Viikko 42/2022 (17.-23.10.2022)

Edellisen viikonlopun rasitukset saivat kropan sen verran haavoittuvaan tilaan, että maanantaina iski tauti päällä. Räkätauti alkoi perinteiseen tapaan kurkkukivulla, sitten veti röörit tukkoon ja taisi olla vähän kuumettakin. Tätä keski pari päivää jonka jälkeen tuli ärsyttävä yskä ja nyt viikonloppuna on sitten vaan nuuskuteltu tautia pois.

Sinänsä hyvään väliin räkätauti tuli, kun kisakausi päättyi Kankaanpään maratoniin, niin nyt on hyvä ottaa vähän rauhallisemmin ja pitää ylimenokautta. Sitten voi taas alkaa reenaamaan tosissaan. Toisaalta tänä viikonloppuna oli kyllä suunnitelmissa juosta esi-TeivoCup ja sunnuntaina käydä Jämillä suunnistamassa, mutta ne jäivät nyt väliin.

Maanantaina kävin vielä töissä pyörällä, mutta loppuviikon olinkin sitten kotona ja tein vajaita työpäiviä. Viikonloppuna uskalsi mennä jo pihahommiin – vähän puuhommia ja haravointia, ja muuta pientä kevyttä.

Viikko 41/2022 (10.-16.10.2022)

Tällä viikolla arkipäivät otettiin treenien kannalta kevyesti. Tuli kevennetty ihan kunnolla lauantaina juostavan Kankaanpään maratonin vuoksi. Edellisen viikonlopun puolimarakin tuntui vielä alkuviikosta jaloissa, joten senkin vuoksi piti ottaa erityisen rauhallisesti.

Ma, ke ja to kävin konttorilla ja matkat tuli kuljettua pyörällä, kevyesti rullaillen. Maanantaina oli myös jalkahieronta, joka oli tällä kertaa melkoisen tuskallinen, sillä jalat olivat viikonlopun jäljiltä (puolimara ja sunnuntain pitkä klapihommapäivä) aikas jumissa.

Tiistaina ei ollut sulkapalloa, mutta poljin sisätrainerilla reilun puolentoista tunnin harjoituksen 149W keskitehoilla. Keskiviikkona tein 40 minuutin kotisalitreenin ja torstaina kävin juoksemassa nelisen kilometriä kevyttä hölkkää, jonka aika tein jokusen lyhen kovan, jalkoja avaavan vedon. Perjantai olikin täysi lepopäivä.

Lauantaiaamu oli sateinen, mutta se onneksi loppui kello 11:30 mennessä, jolloin Kankaanpään maraton starttasi Niinisalon varuskunta-alueelta. Lämpöä oli 11 astetta ja jonkin verran etelätuulta, mutta kaiken kaikkiaan ihan sopiva juoksusää. Matka juostiin neljänä kieroksena ja reitti on tasainen, nousumetrejä kierroksella on vain reilu kymmenen metriä. Juottopaikat olivat joka kierroksella 3 ja 6 kilometrin kohdilla sekä uudelle kierrokselle lähtiessä. Oma “tankkaussuunnitelmani” oli, että 6 km:n juotossa urheilujuoma ja varvauksessa suolakapseli sekä geeliä ja vesi. Tämä myös toteutui suunnitellusti.

Jo verryttelyssä oli sellainen fiilis, ettei taida tämäkään päivä olla kovin hyvä juoksupäivä minulle. Jalka ei ollut kauhean kevyen oloinen ja muutenkin olo vähän nuutunut. Kisa lähti liikenteeseen samoilla fiiliksillä eikä juoksu ollut missään vaiheessa helppoa tai kevyttä – töitä joutui tekemään ensimmäisistä kilometreistä asti. Etukäteen ajattelin lähteä juoksemaan kolmen tunnin loppuaikaa tähtääviä kilometrejä, eli 4:10 – 4:15 min/km vauhdilla. Ensimmäinen kierros menikin vielä vähän alle 45 minuuttiin, mutta se oli ollut pitkään selvää, ettei tuolla vauhdilla kovin pitkään edettäisi. 18 kilometrin jälkeen alkoiva kilometriajat tippumaan jo vähäsen ja puolimatkassa aika oli 1:30:20. Takareisi oli kiukutellut jo jonkin aikaa ja pelkäsin senkin alkavan kramppaamaan jossain vaiheessa, muutenkin oli sellainen fiilis, että katsotaan nyt missä vaiheessa sitä keskeytetään. Kahden kierroksen jälkeen oli valtaosa puolimaratonin juoksijoista päässyt maaliin ja reitti oli muuttunut melko tyhjäksi. Oman vauhtisia juoksijoita ei ollut yhtään, vaikka kolmannella kierroksella tavoitinkin pikku hiljaa yhtä menijää, mutta kun sain se kiinni, niin hän jäi melko pian sen verran perään, ettei hänestä tullut matkaseuraa. Kolmannella kierroksella keskeyttämisajatukset voimistuivat, mutta kun vauhti ei kuitenkaan vielä romahtanut aivan valtavasti, niin päätin vielä kokeilla viimeisenkin kierroksen. Kolmannen kierroksen jälkeen aika oli 2:17:40, eli melkein kolme minuuttia edellisiä hitaampi. Neljättä kierrosta lähdein juoksemaan kilometri kerrallaan, jalat ja pää olivat ajatusta vastaan, mutta sydän ei sitten loppujen lopuksi antanut jättää kesken, vaan viimeisellä kierroksella kehitettiin luonnetta. Luonteen ja tuskan siedon kehittäminen olikin tämän retken ainoa anti, sillä loppuaika painui aikaan 3:07:48. Vasemman pohkeen kramppaillu oli oikeastaan ainoa isompi vaiva matkan aikana, tosin viimeisellä sadalla metrillä meinasi takareisikin krampata, mutta siitä selvittiin. Maaliin tulo oli samalla ihana ja kamala kokemus – taju meinasi taas lähteä ja jalat krampata, mutta juoksun sentään sai lopettaa. Suihkun, saunan ja ikäsarjan kolmannen sijan pokaalin pokkauksen jälkeen saikin lähteä ajelemaan kotiin päin ja kohti illan Apiksen keikkaa Pakkahuoneella, jonne MaSa:n kanssa suuntasimme muutaman Salojankadun pubin palautusjuoman jälkeen.

Viikko 40/2022 (3.-9.10.2022)

Syksyiset säät ovat jatkuneet tälläkin viikolla. Tuulista on ollut, vettä sadellut, mutta melko lämmintä kuitenkin. Vähän kevyemmissä varusteissa on siis pärjännyt työmatkapyöräilyissä, mutta sadekamppeita on saanut välillä käyttää.

Viikolla ei treeneissä kauheasti ole ollut mitään ihmeellistä. Maanantaina työmatkapyöräilyt ja pieni kotisalitreeni. Tiistaina aamujuoksu ja illalla sulkapallo. Keskiviikkona illalla poljin trainerilla kahden tunnin kevyen treenin. Torstaina työmatkpyöräilyt ja aamuinen juoksulenkki Valmetilta, ja perjantaina työmatkapyöräilyt. Ihan perussettiä ei mitään ihmeellistä. Torstain juoksulenkkiin sisällytin kolme 500m vetoa n. 3:45 min/km vauhdilla, muuten rentoa hölkkää.

Lauantaina oli ohjelmassa Tampereen puolimaraton. Sovimme ReAn:n kanssa että juostaa yhdessä ja yritetään pitää 4:30 min/km:n tasaista vauhtia. Ja hyvinhän tuo onnistui, sillä loppuaikamme oli hieman alle 1:35 ja keskivauhti oman kelloni mukaan 4:28 min/km. Otin tämän kisan kovana treeninä ja viimeistelyharjoituksena ensi viikonlopun Kankaanpään maratonille – jos sinne nyt tulee lähdettyä. Hapenoton puolesta vauhti oli ihan ok ja keskisykekin oli maltillinen 148 bpm. Jalat tosin olivat kovemmilla kuin mitä toivoin ja tästä syystä jätinkin sunnuntain treenit vallan väliin. Juoksukeli oli loppujen lopuksi ihan hieno, vaikka ennen lähtöä vettä satoikin taivaan täydeltä ja länsituuli oli kovaa. Juuri ennen lähtöä sade kuitenkin lakkasi ja jossain vaiheessa aurinkokin alkoi paistelemaan. Tuuli oli edelleen kova, lämpöä 13 astetta. Lätäköitä kyllä sai koko matkan ajan väistellä, vaikka vähän turhaa se oli, kun kengät olivat kuitenkin jo ihan märät. Oli ihan mukava juosta pitkästä aikaa tällainen kisa, ettei tarvinnut ottaa ihan kaikkea irti, vaan pääsi nautiskelemaan.

Sunnuntaina pidin treeneistä vapaan päivän. Mutta kun ulkona oli komea keli, niin laitoin jälleen moottorisahan laulamaan, ja puuhommia tulikin tehtyä kahdeksan tunnin ajan. Polarin mittariin tuli tälle päivälle melkein 42000 askelta ja aktiivinen aika 10 tuntia, eli kyllä tuo varmaan reenistä menee, vaikkei harjoituspäiväkirjaan merkintää tulekaan.

Viikko 39/2022 (26.9.-2.10.2022)

Perus syksyistä meininkiä, vaikka melko kuivaa on ollutkin.. Pyöräilyt siirtyneet sisälle, sulkapallovuorot pyörii, pitkät kamppeet päällä ulkolenkeillä, kotisalitreeniä. Illat pimenevät vauhdilla, mutta viikonloppuisin vielä pystyy tekemään pihahommia riittävän pitkään.

Maanantaina toimistolla pyörällä. Aamupäivällä oli taas sitten vähään aikaan reilun tunnin hierontavuoro. Edellisen kerran olin kesäkuun puolella ennen lomien alkua. Normaalikireyksiä oli, mutta mitään isompaa tuskaa hieronta ei tuottanut. Illalla pihallemme tuli lauma koiravieraita, ja riemu ja vauhti oli sen mukaista. Pojat saivat pitkästä aikaa tavata vähän isomman joukon rotutovereitaan.

Tiistaina oli perinteiseen tapaan kotikonttorilla. Aamupäivällä kävin niinikään perinteiseen tapaan vajaan tunnin / 12 km:n juoksulenkillä. Nopeus oli 4:43 min/km ja keskisyke 130 bpm oli ihan ok vauhtiin nähden. Juoksufiiliskin oli ihan ok, vaikkei ihan kevyimmältä mahdolliselta meno tuntunutkaan. Myös illalla perinteiseen tapaan puolentoista tunnin sulkapallonelurit. Tällä kertaa olikin sitten vakioporukka kasassa, ensimmäistä kertaa tällä syyskaudella. Muuten meni ihan mallikkaasti pelit, mutta selän sain vähän kipeäksi.

Keskiviikkona selkä oli edellen jumissa ja etenkin oikea puoli alaselästä jomotteli. Kävely oli vähän könyämistä. Pyörällä menin kuitenkin töihin, ja illalla poljin puolitoista tuntia traineria sisällä. Pyöräilyssä selkä ei haitannut, mutta muuten sisäpyöräily tuntui melko rankalta, vaikka keskitehot olivat vain 150W.

Torstaina olin myös pyörällä toimistolla. Aamupäivällä kävin juoksemassa arboretum – eteläpuisto -lenkin. 12.1 km kertyi matkaa ja aikaa kului vähän vajaa tunti, keskivauhti oli 4:38 min/km ja keskisyke oli suurin piirtein kynnyksellä eli 137 bpm. Illalla kotona odotti myös mukava yllätys, kun heinäkuun alusta asti Rosella huollossa ollut maantiepyörä oli tullut takaisin kotiin. Pyörään oli rungon lisäksi vaihdettu eturattaat, jarrupalat, takarengas ja keskiölaakeri. Nyt se on melkein kuin pakasta vedetty, sillä ennen rungon vaihtoon lähtöä siihen oli tehty kausihuolto. Nyt vaan pitää odotella kevääseen asti että pääsee uutta runkoa testaamaan, sillä ei taida raaskia tuonne ulos sitä enää vielä.

Perjantai oli kotikonttoripäivä. Töiden jälkeen kävin Jalon kanssa tekemässä pitkästä aikaa juoksulenkin. Kiersimme harjun kautta ja matkaa kertyi 8.6 km ja aikaa kului 41 minuuttia, eli vauhti oli 4:47 min/km. Jalollekin tuo on melko kevyttä köpöttelyä, mutta pitää aloitella varovaisesti. Hinosti poika meni vaikka merkkailua olikin melko paljon. Liikaa vetoa ei kauheasti ollut, joten juoksu meni mukavan leppoisissa tunnelmissa. Juoksun päälle tein vielä puolen tunnin kotisalitreenin.

Lauantaina oli tunteikas päivä, kun saattelimme Irenen haudan lepoon Lamminpäässä. Illalla tein vielä sisäpyöräilytreenin. Aikaa kului 1:16 ja keskitehot olivat 147W. Ihan mukavasti jalka jaksoi, etenkin kun otti alun vähän varovaisemmin eikä hyökännyt heti happojen pariin.

Sunnuntaiaamusta lähdin tekemään pitkää juoksulenkkiä. Tällä kertaa suuntasin Kolemenkulmantien kautta Avantille päin ja sieltä Elovainion kautta Haavistolle. Reitti jatkui Ylöjärven keskustan kautta Teivon ohi Tesomajärvelle ja sieltä takaisin kotiin. Lähtiessä lämpöä oli nelisen astetta ja sumua oli melko paljon. Matkan aikana lämpö nousi muutaman asteen ja sumukin vähän hälveni, mutta aurinkoa ei tänään näkynyt. Ensimmäinen 20 km menin PK1-vauhtia, joka oli tällä kertaa 5:22 min/km ja keskisyke oli 120bpm. Tämän jälkeen nostin vauhtia pikkuhiljaa. 21. km meni 4:51 min/km, seuraava 4:26, sitten 4:12, 4:01 ja viimeinen vetokilometri 3:44 min/km. Tämän päälle vielä kaksi kilometriä verraa. Koko 27 km meni aikaan 2:19, eli keskari oli 5:10 min/km ja keskisyke nousi vetojen ansiosta 127 bpm:iin. Juoksun päälle tein vielä kuutisen tuntia puuhommia. Mootorisaha pörräsi, vesuri heilui ja kirves paukkui.

Viikko 38/2022 (19.-25.9.2022)

Tällä kertaa oli kuivempi syysviikko. Aamut jo melko kylmiä, mutta päivällä lämpö kipuaa vielä juuri ja juuri kymmenen asteen yläpuolelle. Koivut ovat keltaisessa puvussa, joten vielä joutuu odottelemaan vähän aikaa, että niitä pääsee kaatelemaan, mutta sunnuntaina kuusia meni jokunen kappale kumoon. Puunhommissa otin sen taktiikan käyttöön, että sen verran päivässä kaadetaan, että ne ehtii tekemään heti myös klapeiksi, eli ei kaadeta kahtakymmentä runkoa kumoon ja sitten niitä pilkotaan kaksi viikkoa.

Neljä vuotta vanha Polarin Vantage V pääsi perjantaina eläkkeelle ja uusi Polar Pacer Pro sai ottaa mittarin tehtävät vastaan. Jonkin verran kevyempi ja matalampi tämä uusi vehje on. Kosketusnäyttö puuttuu, mutta se ei ole muutenkaan ollut tarpeellinen, välillä jopa haitallinen. Näyttö on myös kirkkaampi ja siitä saa hyvin selvää. Pari treeniä sillä olen nyt ehtinyt tehdä ja ihan käypä peli tuntuu olevan.

Torstaina loppui, toukokuun alussa alkanut, kilometrikisa, jossa olin mukana eräässä Valmetin joukkueessa. Itselleni kertyi toukokuun alusta tämän viikon torstaihin hieman päälle 5500 kilometriä pyöräilyä. Sinänsä kilometrikisalla ei ollut kilometrien keräilyyn suurtakaan vaikutusta, muutenkin olisi varmaan tuon verran tullut poljettua. Ehkä joillain lenkeillä tuli tehtyä joku lisäkiemura, että saa pikkuisen enemmän kilometrejä kasaan.

Tiistaita lukuunottamatta tällä viikolla tuli käytyä joka päivä toimistolla, ja pyörällä aina liikenteessä. Tällä viikolla mentiin suorinta tietä paikasta A paikkaan B, eikä lisälenkkejä tullut tehtyä.

Maanantaina ja perjantaina tein syyskauden ensimmäiset kotisalitreenit. Varovaisesti aloittelin, ettei paikat tulisi kauhean kipeiksi. Molempina päivinä puolen tunnin kiertoharjoitus riitti.

Tiistaina kävin aamupäivällä juoksemassa kotoa päin 12 kilometrin lenkin. Ihan ok meni 4:47 min/km vauhdilla. Illalla puolitoista tuntia sulkapalloneluria. Sulkiksetkin sujuivat taas ihan mukavasti ja tuloksekkaasti. Tälläkin kertaa oli yksi varamies mukana, mutta se ei pelin tasoon vaikuttanut.

Torstaina kävin töiden jälkeen tekemässä tunnin / 12.9 km juoksulenkin Nokian paloaseman kautta. Vähän väsynyttä meno oli, kun alla oli työpäivä ja työmatkapyöräilyt. Säätä ei voi moittia, sillä 12 astetta lämpöä ja puolipilvistä, niin mikäs siinä on juoksennellessa.

Lauantaina kävimme Kihniöllä Kyllikin 80 vuotisjuhlissa, mutta sitä ennen ehdein tekemään syyskauden ensimmäisen sisäpyöräilyn. Aloitin uuden trainer-kauden ramp-testillä, jossa ensin poljetaan 5 min lämpöä ja sitten aloitetaan 100W:sta ja minuutin välein tehoja nostetaan 20W:lla. Hyppäsin pyörän selkään heti herättyäni, mutta jalat olivat vielä melko unessa ja polkeminen oli alusta asti vähän raskaan oloista. 320W:n minuutin sain poljettua kokonaan, mutta 340W:ssa meno loppui heti alkuunsa. FTP-tuokseksi tuli 243W, joka on aika paljon alle kevään arvosta. Kaikkensa tuli kyllä kuitenkin annettua, sillä kun hyppäsin heti testin jälkeen pyörän päältä pois ja menin lattialle makaan (kokemus on opettanut, että se kannattaa), niin vintti meni taas vähäksi aikaa pimeäksi. Siitä virottuani, poljin vielä kymmenisen minuuttia loppuverraa.

Heti sunnuntaiaamusta lähdin tekemään viikon pitkää juoksulenkkiä. Vähän banaania poskeen ja myös puolikas geeliä ja sitten menoksi. Sää oli jälleen vallan mainio. Lähes tyyntä, 10 astetta lämpöä ja aurinkokin vähän paisteli. Reitti kulki ensin Kolmenkulman ABC:n kautta Nokian keskustaan päin ja sieltä Vihnusjärven ohi Epilään. Epilästä Teivoon ja sieltä Kolmenkulmantien kautta takaisin kotiin. Matkaa kertyi hieman alle 32 kilometriä ja aikaa kului 2:48, eli keskivauhti oli 5:17 min/km. Keskisyke oli hieman korkea, 125 bpm. Syke oli koholla heti alusta lähtien. Jalka kuitenkin tuntui kevyeltä ja juoksu menikin yllättävän kevyesti, niin jaksamisen kuin jalkojen kestonkin osalta. Antoi luottamusta siihen, että syksyllä maran voisi päästä vielä läpi. Juoksun päälle tuli tehtyä vielä viitisen tuntia mettähommia, joten teputusta sunnuntaille tuli ihan mukavasti.

Viikko 37/2022 (12.-18.9.2022)

Syksy etenee. Lehtiä on alkanut tippumaan puista ja keskiviikkona päättyi pitkähkö kuiva kausi kun syyssateet alkoivat, sitten vettä onkin tullut joka päivä enenmmän tai vähemmän. Lämmöt ovat olleen onneksi edelleen kymmenen asteen pyörteillä joten kuivina hetkinä on ollut ihan mukavat ulkolukelit.

Sulkapallossakin alkoi tiistaina syyskausi, kun nelurit alkoivat taas lähes vakioporukalla Ylöjärven Liikuntatalolla. Kolmen kuukauden pelitauon jälkeen pelkäsin vähän seuraavia päiviä, että tuleeko paikat kovinkin kipeiksi, mutta yllättävän pienellä kolotuksella selvisin.

Maanantaina työmatkapyöräilyt venähtivät molempiin suuntiin vähän pidemmiksi. Aamulla tuli lähdettyä ihan extempore kiertämään Säijän ja Lempäälän kautta töihin. Rajasalmen sillalla vaan totesin, että onpa komea aamu, että voisi vaikka kiertää vähän pidempään. Aamulenkiksi tuli 52 kilometriä ja aikaa kului 1:55. Eli keskari oli leppoisa 27 km/h. Iltapäivällä kiersin Lentokentän ja Säijänjärventien kautta töistä kotiin, ja tuosta kertyi matkaa 43 kilometriä. Tuulen suunta oli varmaan sopivahko, kun aikaa meni vain hieman alle puolitoista tuntia ja keskari oli vähän päälle 29 km/h. Sää molempiin suuntiin oli ihan mukava.

Tiistaina etätyöpäivä ja illalla puolitoista tuntia sulkapalloneluria. Ensimmäiset erät piti ottaa varovaisesti ettei paikat hajoa, mutta kun vauhtiin pääsi, niin pelit alkoivat sujumaan kuin mitään taukoa ei olisi ollutkaan.

Keskiviikkona perus työmatkapyöräilyt. Mennessä kuivaa, paluumatkalla ripotteli vähän vettä.

Torstaina myös työmatkapyöräilyt, mutta aamupäivällä kävin myös juoksemassa Valmetilta arboretum – Ratina -lenkin. 12 kilometriä kertyi matkaa eikä vettä tullut laisinkaan niskaan vaikka koko aamun olikin ripotellut. Juoksussa tein kolme 400 metrin reipasta vetoa.

Perjantaina taas normaalit työmatkapyöräilyt. Aamulla vähän tihutti vettä, mutta illalla selvisi kuivana kotiin.

Lauantaina aamupäivällä ajettiin Turkuun. Meillä oli hotellihuone siirretty heinäkuun lopulta tähän viikonloppuun, kun heinäkuun triahtlonkisa peruuntui sairastumiseni vuoksi. Lauantaille osui sopivasti myös Ruissalossa juostava Ruisrääkki. Tällä kertaa siis onnistui kisailu Turussa. Ensin en päässyt osallistumaan Challenge Turkuun ja myös Paavo Nurmi marathonkin jäi väliin saman sairastelun vuoksi. Ruisrääkki järjestettiin nyt 50:nnen kerran, joten juhlan tuntua oli ilmassa. Itse tosin osallistuin ensimmäistä kertaa tapahtumaan. Minulla ei ollut myöskään mitään isompia tavoitteita, kunhan juoksisi puolimaratonin läpi n.90-95% tehoilla. Sää oli vallan mainio, sillä lämpöä oli 14 astetta eikä vettäkään juuri tullut niskaan, vaikka melkein koko tulomatkan olikin satanut. Aurinkokin paisteli pilvien välistä aina välillä. Sää oli hyvä, mutta keli oli paikoin liukas, sillä reitti kulki aika paljon hiekkapolkuja pitkin ja paikoin oli liettyneitä kohtia ja niissä piti olla sliksikengällä tarkkana ettei ole kumossa. Alku meni juoksusta ihan suunnitelmien mukaisesti, ei tullut puristettua liikaa vaan juoksentelin rennosti. Ruuhkaa reitillä ei ollut missään vaiheessa, vaan väljästi sai juosta. Ensimmäisen vitosen jälkeen ei kauheasti porukkaa näkynen edessäni, mutta ei takaakaan juurikaan puuskutusta kuulunut. Muutamia ohituksia tein keskimmäisellä kympillä. Viimeisellä vitosella alkoi vähän painamaan – edellä menevä selkä alkoi loittonemaan ja takaa alettiin lähestymään. Maaliin pääsin ajassa 1:26:21. Aika oli reitin alustaan ja profiiliin nähden ihan OK, olisi voinut olla vähän huonompikin aika, kun tavoite oli mennä rennon kovaa. Aika riitti koko porukan seitsemänteen sijaan. 45-sarjassa olisin ollut selvästi voittaja, jos en olisi sählännyt ilmoittautumisessa – nyt tulokseni oli yleisessä sarjassa. Mutta eipä tuo haittaa, ei tarvinnut odotellan tuntia palkintojen jakoa, vaan pääsi heti Ruissalon kylpylään pesulle. Kisassa tapahtui ikäväkin tapaus, kun joku 10 km:n kisaan osallistunut mies sai sydänkohtauksen vajaa kilometri ennen maalia. Pari ambulanssia ja mediheli tuli paikalle ja ilmeisesti mies selvisi tilanteesta.

Sunnuntaina ajelimme jo päivällä kotiin, joten illalla pääsi tekemään pyörälenkkiä. Sadekuuroja liikkui alueella, mutta omalle kohdalle niitä ei koko 72 kilometrin lenkillä osunut. Sää oli muutenkin mukava, lämpöä 12 astetta, vähäistä tuulta ja aurinkokin paisteli aina välillä. Reitti kulki Takamaan ja Lintuharjuntien kautta Hämeenkyröön, Mahnalaan ja Sasiin, josta reitti jatkui takaisin kotiin. Aikaa kului vähän päälle 2,5 tuntia eli keskari oli vähän alle 28 km/h, keskitehot 175W. Jos tällaiset säät jatkuvat, niin kyllä jatkuu ulkopyöräilytkin.

Viikko 36/2022 (5.-11.9.2022)

Syyskauden ensimmäiset aamupakkaset on koettu tällä viikolla. Pyörällä ja juosten kun on työmatkoja tullut kuljettua, niin ei ole tarvinnut auton laseja kraapata, mutta sitä on kuulemma saanut jo tehdä. Muutamana aamuna on tosiaan ollut nurmikko kuurassa ja muutenkin pyöräillessä saanut laittaa vähän enemmän kampetta niskaan, ainakin aamuisin. Tuulet ovat sentään tyyntyneet ja selkeää on ollut – nämä tosin taitavat olla syynä kylmiin aamuihin.

Tällä viikolla ei ole mitään ihmeellistä treenirintamalla. Ainoastaan työmatkapyöräilyä ja juoksua on ollut ohjelmassa. Joka päivä on tullut käytyä konttorilla (joka pyörällä tai juosten), mutta ensi viikolla alkavat taas sulkapallovuorot, niin tuona päivänä tulee ainakin oltua etäkonttorilla.

Maanantaina oli normaalit työmatkapyöräilyt. Tiistaina pyörällä töihin ja kotiin juosten. Tosin juoksu meinasi jäädä väliin kun Espoon keikka meinasi venähtää pitkäksi, mutta päätin kuitenkin köpötellä kotiin. Kunnon datat jäivät kuitenkin saamatta, kun kello oli taas simahtanut ja piti turvautua SportsTrackeriin. Sen mukaan menin 4:52 min/km vauhdilla. Matkan aikana ei nähnyt mitään dataa eikä sykkeetkään tullut reissusta talteen.

Keskiviikkona taas pyörällä konttorilla. Kotimatka vähän pidennetty, kun kiersin Sionkylän ja Nokian kautta. Matkaa kertyi vähän vajaat 40 km.

Torstaina juoksin töihin Tohlopin, Tahmelan ja arboretumin kautta. Matkaa kertyi tasan 17 km ja vauhti oli napsun alle vitosta. Melko mukavasti jalka jaksoi ja muutenkin oli mukava juoksennella aamuhämärässä hienoissa maisemissa. Lämpö oli varmaankin vähän pakkasella ja ilma oli tyyni. Ihan mahtavaa. Illalla pyörällä suorinta tietä kotiin.

Perjantaina taas pyörällä töihin, ja kotiin vähän pidemmän kautta. Tällä kertaa kiersin Pirkkalan lentokentän ja Säijänjärventien kautta. Matkaa kertyi 43 kilometriä ja aikaa kului vähän päälle puolitoista tuntia. Vauhti oli siis 27.5 km/h ja keskitehot 172W.

Lauantaina aamupäivästä kävin tekemässä Lamminpään kentällä tonnin vetoja. Viisi vetoa vedin, joista neljä ensimmäistä n.3:50 tuntumassa ja viimeinen kymmenisen sekunttia kovempaa – 400 metrin kävelypalautuksella. Jalka oli vähän kankean oloinen, mutta melko helposti tuon vauhtiset vedot sujuivat – ei tarvinnut vääntää ihan hampaat irvessä. Yhteensä matkaa kertyi 14 km.

Sunnuntaina heti aamusta lähdimme Peetun kanssa juoksemaan viikon pitkistä. Itse juoksin ensin kotoa Teivoon, josta lähdimme yhdessä hölköttelemään. Reitti kulki Siivikkalan kautta rantareitille ja Hiedanrannasta nousimme Paasikiventien pyörätielle, josta suuntasimme suorinta reittiä kohti Teivoa. Teivosta juoksin vielä pienen kierron kautta kotiin. Matkaa minulle kertyi 27.7 km ja aikaa kului hieman päälle 2,5h. Keskivauhti oli 5:29 min/km ja keskisyke 115bpm. Alkuun jalka oli vähän väsynyt, mutta ne piristyivät matkan aikana ja juoksu tuntui melko helpolta ja kevyeltä. Sääkin oli sopiva, lämpöä 10 asteen verran, tyyntä ja selkeää. Mikäs sen parempi juoksusää. Loppupäivä meni lauantain tapaan pihahommissa – klapihommia yms.

Viikko 34-35/2022 (22.8. – 4.9.2022)

Viime viikon blogi-päivitys jäi väliin, kun oltiin viikonloppu reissussa eikä viikollakaan oikein ehtinyt istumaan koneen ääreen. Nyt täytyy yrittää muistella mitä viimeisen kahden viikon aikana on oikein tapahtunut.

Elokuun viimeinen viikko mentiin vielä ihan mukavissa lämpötiloissa. Kaksikymmentä astetta tuli vielä rikottua, mutta vesisateita vähän saatiin. Syyskuu alkoikin sitten koleammissa merkeissä. Reipas pohjoistuuli hyydytti sään jonka seurauksena 15 astetta on ollut tiukassa, pääasiassa ollaan pyöritty 10 asteen kieppeillä ja öisin ollaan käyty alle viidessäkin asteessa.

Edellisviikolla vietimme pidennetyn viikonlopun Munchenissä. Perjantaiaamuna lensimme Saksanmaalle ja maanantaina päivällä laskeuduimme takaisin Pirkkalan kentälle. Perjantaina Munchenissä kävimme kiertämässä Olympiapuistossa, missä pidettiin viikkoa aiemmin mm. yleisurheilun EM-kisat. Myös Triathlonin EM-kisapaikka oli samassa puistossa. Stadionille emme päässeet sisälle kun siellä vielä purettiin kisarakenteita, mutta puistossa pyöreimme parin tunnin ajan. Perjantaina kävimme tutustumassa myös Dachaun keskitysleirin historiaan. Karu paikka, mutta hyvä että muistoa pidetään yllä. Lauantaina vuokrasimme auton ja ajelimme Itävallan rajan tuntumaan Füsseniin tutustumaan pariin 1800-luvun linnaan. Samalla suunnalla oli myös Garmisch-Partenkirchen, jossa kävimme tutustumassa mäkihyppypaikkaan ja näinollen myös 1936 vuoden olympiamaisemiin. Etelään kaahailimme moottoritietä pitkin, mutta takaisin ajelimme pääosin pienempiä teitä, tutustuen maaseutuun ja pienempiin paikkakuntiin. Sunnuntaina kiertelimme Deutsches Museumia ja sateen päätyttyä pyörimme muutaman tunnin ajan myös English Gardenissa. Kävelyä siis tuli aika paljon kolmeen päivään. Polar näytti, että yhteensä tuli 77 000 askelta. Ei siis ihme, että oikea kantapää otti vähän itseensä. Muuten treenejä ei minilomalla tullut suoritettua, ja muutenkin oli outo viikonloppu kun koiriakaan ei ollut mukana.

Reissuviikon maanantaina kävin töissä pyörällä. Aamulla vähän tihutti vettä, mutta illalla oli komeampaa ja lämpöäkin vielä 22 astetta.

Tiistaina poljin maastopyörällä töihin, ja illalla juoksin Pirkkalan kautta kotiin. Matkaa kertyi hieman päälle 16 kilometriä ja aikaa kului 1:17, eli keskivauhti oli 4:47 min/km ja keskisyke 135 bpm. Ihan ok juoksu kulki vaikka sykkeet olivatkin hieman koholla. Lämpöä oli edelleen ihan mukavasti 20 astetta.

Keskiviikko olikin kotitoimistopäivä, ja illalla kävin polkemassa Siuro-Sasi -lenkin. Matkaa kertyi tasan 50 kilometriä ja aikaa kului vähän alle 1:50, eli keskari oli n.28 km/h ja tehot 173W. Asteita ei ollut kuin 15 ja vettäkin suhjutteli osan matkasta, eli syksyn tuntua oli jo ilmassa eikä kovin lämmin ollut polkea.

Torstaiaamuna juoksin töihin Pirkkalan kautta. Rauhallisesti 5 min/km vauhdilla menin keskisykkeen ollessa 122 bpm. Eli PK-lenkiksi tuon voi laskea, ja melko kevyesti juoksu kulkikin. Illalla poljin tiistaina Valmetille jätetyn maastopyörän kotiin.

Viikonlopun matkustelun jälkeen, seuraavana maanantaina tuli tehtyä reilun 12 kilometrin juoksulenkki. Etukäteen pelkäsin, että juoksu on väsynyttä köpöttelyä, mutta jalka olikin yllättävän virkeä ja juoksu tuntui mukavan kevyeltä. Ensimmäiset sadat metrit olivat kyllä melko tuskaisia, kun oikea kantapää oli sen verran kipeä, että itku meinasi päästä. Oli kuin puukolla olisi vääntänyt. Kilsan kohdilla kantapää alkoi joko turtumaan tai lämpeni, mutta kipu alkoi hellittämään ja pian tämän jälkeen se oli kuin mitään kipua ei olisi ollutkaan. Juoksu kulki 4:45 min/km vauhdilla ja keskisyke oli 130 bpm. Reitti kulki Ikurin ja Välimaan kautta takaisin Ikuriin ja kotiin.

Tiistaina poljin taas maastopyörän töihin. Lämpöä oli 10 astetta. Iltapäivällä lämpö nousi vielä 17 asteeseen kun juoksin Pyynikin ja Tohlopin kautta kotiin. Matkaa kertyi 16 kilometriä ja aikaa kului 1:20. Juoksi meni ihan OK, mutta vauhti olikin melko rauhallinen. Mäkeä tosin tuolla reitillä on jonkin verran kun pitää Pyynikillekin nousta, ja kun sykkeitä vähän yritti rajoittaa, niin vauhtihan tippuu.

Keskiviikkona oli myös konttoripäivä. Aamulla suorinta reittiä töihin, mutta illalla Säijän ja Nokian keskustan kautta kotiin. Lämpö ei ollut noussut kuin 13 asteeseen ja pohjoistuuli oli melko kova. Paikoin meinasi tulla kylmäkin, vaikka kovaan vastatuuleen sai puskeakin ihan tosissaan. Keskitehot olivat 176W, mutta keskinopeus ei noussut tuulisen kelin vuoksi kuin vähän päälle 26 km/h:n. Matkaa kertyi vajaa 60 km ja aikaa kului 2:14.

Torstaina juoksin taas töihin Pirkkalan kautta. Muuten menin rauhallista PK-vauhtia, mutta Rajasalmen sillalta lähtien tein neljä 1000m vetoa 1000m hölkkäpalautuksella. Kaikki vedot pyörivät siinä 4 min/km vauhdissa. Vedot eivät olleet vauhdillisesti ihan hirveä kovia, mutta ne osuivat aina vähän nousuvoittoiseen kohtaa ja tehoja sai käyttää ihan kunnolla. Alkumatkasta kantapää edelleen kipuili, mutta ei kovin pitkää aikaa. Illalla poljin maastopyörällä kotiin.

Myös Perjantai oli konttoripäivä. Aamulla poljin hieman kiertotietä töihin, kun kieppasin Sionkylän ja Jasperintien kautta. Matkaa kertyi vähän päälle 25 kilometriä. Lämpöä ei ollut kuin viitisen astetta ja vilu meinasi tulla. Kotiinkin päin tulin vähän kiertotietä. Jälleen kiersin Sionkylän kautta, mutta sen lisäksi vielä Nokia Edenin ja Takalauttalan kautta. Matkaa kotimatkalle kertyi 42,5 kilometriä. Näillä pyöräilyillä sain kilometrikisaan 5000 km täyteen.

Lauantaina olikin sitten sukulointipäivä, kun kävimme Rinteen sukutapaamisessa. Puuhommia tuli vähän tehtyä aamulla ja illalla, mutta treeneistä oli vapaapäivä.

Sunnuntaiaamuna kävin juoksemassa 25.6 kilometrin lenkin. Reitti kulki Tesomajärven kautta Teivoon ja Haavistolle. Sieltä Elon ja Avantin ohi Kolmenkulmantielle ja takaisin kotiin. Aikaa kului 2:16, eli keskinopeus oli hieman alle 5:20 min/km. Keskisyke oli 123 bpm, joka on vähän turhan kova tuohon vauhtiin ja tuolle reitille. PK:n puolella kuitenkin vahvasti oltiin. Edelleen alussa kantapää kipuili, mutta muuten juoksu tuntui melko kevyeltä.

Ps. RIP Irene