Näyttäisi se talvi sittenkin tulevan. Lunta on tullut sen verran, että Pirkan hiihtokin kuulemma pystytään jonkin mittaisena järjestämään. Itseltäni tosin jää matka väliin, järjestetään se sitten minkä mittaisena tahansa, sillä hiihtokilometrit on edelleen pyöreä nolla. Mutta kai sitä pitäisi alkaa aktivoitumaan senkin suhteen, jotta edes jokunen kilometri tällekin talvelle tulisi. Nollavuotta ei tällä vuosituhannella ole hiihdon puolella tullut, vaikka talvi 2014 olikin tosi huono, sillon kertyi vain reilu 200 km. Toivottavasti tuo määrä tulee edes rikottua. Tosin ei sekään toivomalla tule, vaan hiihtämällä.

Alkuvuosi on ollut myös juoksun osalta huono. Tammikuussa tuli juostua vain 8.4 km. Syynä oli kyllä muukin kuin laiskuus, sillä heti alkuvuodesta nitkautin selkäni klapihommissa ja sitten tuli vielä pieni flunssakin päälle, joten hyviäkin syitä juoksemattomuuteen löytyy. Tämä kuu on sitten ollut jo hieman parempi, tai tästäkin kuusta vain pari viimeistä viikkoa, joina ole juossut kolme lenkkiä / viikko.

Kevättä tässä jo vähän on odoteltu, sillä reilu viikko sitten Roselta tuli mieluisa paketti. Uusi maantiepyörä odottelee nyt yläkerrassa trainerissa kevätkelejä. Nyt olisi sitten teiden sulettua, pyörälenkeillä alla kuiturunkoinen, levyjarrullinen, puhdasverinen maantiepyörä (Rose Xeon CDX-3000). Vanha cyclo-cross -pyörään voikin sitten vaihtaa vähän karkeammat kumit alle ja ajella sillä sitten vähän huonommilla keleillä.

Jos kevät ei nyt sitten ihan lähiviikkoina olekkaan tulossa, niin talvenkin varalle on tullut tehtyä vähän hankintoja. Hylkäsin 9 vuotta vanhat Asicsen nastoitetut juoksukengät, ja hommasin uudet Sarvan Xero 3 M nastakengät. Muutama lenkki niillä on nyt tullut tehtyä ja hyvin tuntuu jalkaa istuvan. Kapealestinen kenkä istuu napakasti jalkaan. Kenkä on kevyt ja nastat puree hyvin jäähän ja kovaan lumeen. Kovemmilla pakkasilla kenkä jää varmaankin hyllyyn, sillä paksumpaa sukkaa en saa varmaankaan siihen mahtumaan eikä se muutenkaan ole kovin lämpimän tuntuinen. Tosin ainakin vielä 7 asteen pakkasella sillä kyllä tarkeni ihan hyvin juosta.

Sulkapalloinnostus on myös edelleen päällä. Kaksinpelitkin ovat alkaneet sujumaan jo ihan ok, lyöntivarmuutta on alkanut löytymään ja uskallusta mennä äärirajoillekin on alkanut tulla. Selkä ei enää pelissä vaivaa, ja olkapääkin antaa lyödä iskuja. Akillesjännettä/kantapäätä edelleen vähän varoo, mutta kyllä sekin on tuntunut kestävän aika hyvin.

Metsän siimeksestä löytyy hyljätty nuotio. Vielä jokunen aika sitten se paloi iloisesti harva se päivä, mutta nyt on mennyt jo tovi siitä, kun nuotio on saanut syödäkseen kuivaa puuta. Päälle päin tulisija näyttää vain suurelta keolta mustia hiiliiä ja tuhkaa, mutta kylmissään oleva vaeltaja voi tuntea vienoa lämpöä hohkaavan sen uumenista.

Päivänä eräänä yltyy tuuli, aina myrskyksi asti. Kuivia risuja putoaa nuotion päälle ja viima käy hiilien kylkeen. Muutama kissansilmä herää tuhkan keskeltä eloon ja tarttuu pian kuiviin oksiin. Eikä aikaakaan, kun nuotiosta alkaa ensin nousta heikkoa savua, ja lopulta kuivat risut roihahtavat liekkeihin.

Tämä on myös uusi yritys saada kirjoitusinto roihahtamaan liekkeihin. Siitä onkin jo ehtinyt vierähtämään yli vuosi, kun edellisen kerran tälle palstalle on tullut päivitys. Paljon on ehtinyt sen päivityken jälkeen tapahtua, joten käyn tässä pikaisesti läpi, mitä tänä aikana on kuntoilurintamalla tapahtunut.

Viimekertaisen päivityksen aikoihin olin edelleen toipumassa kantapääleikkauksesta. Tuo toipumisprosessi venähtikin sitten odotettua pidemmäksi, sillä vasta syksyn loppupuolella alkoi kantapää tuntumaa juoksussa ihan siedettävältä. Tosin juoksentelut alkoivat jo keväällä, mutta melko maltillisilla kilometreillä ja vauhdeilla mentiin koko kausi. Ohjelmassa ei siis ollut minkäänlaista kilpailutoimintaa.

Suunnistuspuolella mentiin taas vähän toisinpäin. Eli treenausta (lue iltarasteja) ei juurikaan ollut, mutta Jukolassa ja 25Mannassa tuli tehtyä kilpailusuoritus. Pirkan hiihdossa uskalsin, kantapäästä huolimatta, viime vuonna hiihtää puolimatkan, mutta tänä vuonna näyttäisi jäävän jälleen koko reissu väliin, sillä tällä hetkellä hiihtokilsoja on kertynyt pyöreä nolla, eikä sääennusteet kauheasti anna toivoa, että luonnonlumelle pääsisi näillä leveysasteilla hiihtelemään.

Viime vuonna tapahtui myös työrintamalla, jolla oli vaikutusta myös kuntoilupuolelle. Päädyin nimittäin jälleen Valmetin tiloihin, lähes tulkoon samoihin hommiin, joista lähdin kolme ja puoli vuotta aikaisemmin. Tosin töitä teen nyt yksityisyrittäjänä, mutta työn tilaajana on Valmet. Eli työmatka jälleen tuplaantui, joten työmatkapyöräilyä tulee entistä enemmän. Toisaalta taas työmatkajuoksu ja -hiihtokilometrit vähenivät merkittävästi.

Jonkinmoisia motivaatio-ongelmia on myös ollut kestävyysliikunnan tiimoilla. Pyöräily on ollut kyllä ihan OK, mutta tossujen vetäminen jalkaan on ollut vähän työläänpää kuin aiemmin. Muutama huonompi lumitalvikaan ei ole ihan kauheasti haitannut, vaikka kyllä se hiihtokin on ihan mukavaa ollut, kun vaan ladulle on päässyt. Vanha suola on sen sijaan alkanut vähän janottamaan, sillä olen jälleen alkanut käymään, 16 vuoden tauon jälkeen, sulkapalloa pelaamassa. Pääasiassa on tullut pelattua neluria, mutta myös jokunen kaksinpelikertakin on ollut ohjelmassa. Ja voih, kuinka mukavaa tuo hanhensulan plätkiminen onkaan. Toivottavasti vaan paikat kestävät.

Viime aikoina on kyllä alkanut taas juoksentelukin maistumaan. Tuskaahan se näin alkuun taas on, mutta jalat tuntuvat olevan ihan suht mukavassa kunnossa, joten toivottavasti tässä päästään vielä jonkinmoiseen kesäkuntoon.