Viikko 26/2026 (22.-28.6.2026)

Maanantaina heräsimme Helstonissa. Yö oli edellistä parempi, sillä hotellissa oli hyvä ilmastointi. Ennan aamupalaa kävin juoksulenkillä. Etukäteen ajattelin, että nyt tulee tylsä kaupunkikierros, mutta vajaan kolmen kilometrin jälkeen löysin mukavan väylän, joka johti merenrantaan. Maisemat olivat vehreät, väylä tasinen eikä ruuhkaakaan ollut. Rannan jälkeen maisemat muuttuivat maalaismaisemiin ja mäkiäkin alkoi tulemaan ihan riittämiin. Viimeiset pari kilometriä taas tylsää ison tien reunaa. Kaiken kaikkiaan tähän astisista aamulenkeistä mukavin. Tuulista oli ja lippis meinasi lähteä päästä moneen otteeseen. Lämpöäkin oli varmaankin parinkympin verran. Matkaa kertyi 16 kilometriä ja aikaa kului 1:22. Keskisyke aika korkealla, 128bpm. Automatka jatkui ensin kohti St Michael’s Mount -nimistä paikkaa. Se oli saarella oleva linna, jonne oli muutaman minuutin venematka. Lämpöä ja aurinkoa riitti, mutta kun lähdimme saarelta, niin sadepilviä alkoi kertymään taivaalle. Montaa pysähdystä ei päivän aikana tehty, kun vettäkin alkoi satelemaan. Illalla saavuimme pieneen Boscastlen kylään. Sade oli lakannut ja aurinko alkanut paistamaan. Lämpöä oli illallakin lähempänä kolmeakymppiä, joten ilmastointilaiteeton huoneemme tiesi taas tuskaista yötä. Pari kertaa piti käydä yöllä suihkussa vilmoittelemassa, mutta vasta kun laitoin kostean pyyhkeen alleni, niin alkoi uni maittamaan.

Tiistaina jo aamulla oli lämmin, mutta juoksulenkille kuintenkin lähdin. Ensin suuntasin läheiselle kukkulalle, jossa kulki kapea polku. Jouduin kuitenkin palaamaan samaa reittiä takaisin, sillä polku poikkesi pieneksi matkaksi karjalaitumelle ja tuolla pätkällä oli parikymmentä nautaa, ja minulta petti kantti lähteä niiden sekaan. Lähtöpisteeseen päästyäni, suuntasin tietä pitkin toiseen suuntaan. Mäkeä riitti jälleen ihan kunnolla ja hiki lensi. Matkaa kertyi 10.5 kilometriä ja aikaa meni 58 minuuttia. Keskisyke 129bpm, nousumetrejä rapsakat 260. Automatkalla ensimmäinen turistikohde oli Tintagelin linna, johon ei ollut majapaikastamme kovin pitkä matka. Kierros linnan raunioilla vaati aika monta hikipisaraa ja kun autolle pääsi, niin kaikki paikat olivat hiestä märät. Lämpöä oli varmaan jo lähempänä kolmeakymppiä ja aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta. Seuraava pysähdys oli Hartland Abbeyssa. Siellä teimme jokusen kilometrin kävelyn meren rannalle. Onneksi pääosin pääsi kävelemään varjossa, mutta paita tuli siitäkin huolimatta hiestä märäksi. Ennen seuraavaan yöpaikkaan, Glastonburyn, saapumista teimme pari pysähdystä, mutta pääasiassa viihdyimme viileähkössä autossa. Yöpaikaksi valittiin jälleen ilmastoitu Premier Inn.

Keskiviikkoaamuna tein jälleen ennen aamupalaa juoksulenkin. Rauhallisissa maalaismaisemissa juoksin 12.4 kilometrin ja 58 minuutin lenkin. Kauhean ihmeelliset maisemat eivät olleet. Jälleen oli kuuma jo puoli kasilta, aurinko paistoi ja muutenkin meno tuntui melko tukalalta, vaikka reitti olikin ihan tasainen. Aamupalan jälkeen pakkasimme taas kamat autoon ja lähdimme ajamaan kohti Wincesteriä. Matkalla poikkesimme Bathissa katsomassa Rooman aikaista kylpylää ja muutenkin vähän kiertelimme kaupungilla. Lämpöä oli kuitenkin sen verran, ettei ihan hirveästi innostanut ulkona kiertely. Ennen Wincesteriä poikkesimme vielä “iltapäivä teelle” Bradford on Avonissa. Wincesteriin saavuimme jo hyvissä ajoin, joiten aikaa oli sielläkin kiertelyyn. Mitän nyt 34 asteen lämmössä viitsi kierrellä.

Torstaiaamuna herätys kuuden aikoihin ja heti lenkille. Lämpö oli sopiva, vähän päälle pari kymppiä ja aurinko oli vielä sen verran alhaalla, että varjossa sai juosta melkein koko 11.4 kilometrin lenkin. Hienoissa maisemissa sai jälleen juosta. Paljon oli muitakin juoksijoita ja koiran ulkoiluttajia. Joen läheisyydessä kun paljon pääsi juoksemaan, niin useita märkiä koiria tuli nähtyä. Taisi osua reissun viimeiselle päivälle hienoimmat lenkkimaastot. Aamupalan jälkeen lähdimmekin sitten ajamaan kohti Gatwickin lentokentää. Pari pientä pysähdystä teimme, mutta pääosin porhalsimme kohti auton luovutusta. Auton palautuksessa ei löytynyt mitään sanottavaa, joten saimme huokaista helpotuksesta, että ehjänä oli pysynyt sekä auto että matkustajat. Lentokentällä saikin sitten kuluttaa aikaa jokusen tunnin, mutta onneksi se oli ilmastoitu. Kotona olimme pikkutunneilla. Neljäntoista asteen lämpö tuntui tällä kertaa ihan mukavalta.

Perjantaina pääsikin sitten tekemään heti aamusta pyörälenkkiä. Poljin maantiepyörällä 107 kilometriä Siuron, Salmen, Jumesniemen, Hämeenkyrön, Viljakkalan ja Karhen kautta. Aikaa meni 3:40, keskitehot 167W. Yllättävän hyvin jaksoi polkea, vaikka vähän lyhyt yö oli ollut. Sää oli kyllä komea, kun oli vain 21 astetta lämpöä ja aurinko paisteli. Tuulestakaan ei ollut isommin haittaa. Loppupäivä pihahommissa.

Myös lauantaina oli pyöräilypäivä. Poljin Säijän, Lempäälän, Valkeakoskentie, Akaan, Narvan ja Tottijärven lenkin. Matkaa kertyi 135 kilometriä ja aikaa meni 4:37. Lämpöä oli 25 astetta ja aurinko paisteli jälleen. Luoteistuuli teki hieman kiusaa loppumatkasta. Meno oli aika väsyneen oloista ja matka alkoikin painamaan yllättävän aikaisin. Narvassa tein pienen energiatankkauspysähdyksen. Loppupäivä jälleen pihahommissa.

Sunnuntaina päätin pitää treenivapaan päivän, kun oli sen verran nuutunut olo. Pyörällä kyllä kävin Lielahdessa kaupoilla ja koko päivä muutenkin pihahommissa, joten kyllä sitä vähän tuli taas teputettua.

Viikko 25/2026 (15.-21.6.2026)

Se oli lomille lompsis tällä viikolla ja heti taas reissuun. Alkuviikosta oli vielä vähän räkäinen olo, mutta ennen Lontooseen lentoa ei enää tarvinnut niistellä. Muutenkin alkuviikosta tuli tehtyä jo suht normaalisti treenejä. Sykkeet tosin olivat vielä korkealla ja muutenkin jalat olivat vähän kipeät Jukolan rehkimisestä.

Maanantaina pyörällä toimistolla. Kotiin lähtiessä piti vähän seurata sadealueita, ettei osuisi kovin isoon sadekuuroon. Kuivana tuli säilyttyä, mutta sisurin vaihtohommiin jouduin ennen töistä pääsyä, kun kumi oli tyhjänä.

Myös tiistaina pyörällä toimistolla. Aamupäivällä kävin juoksemassa Pere – Loukonlahti – Toivio -lenkin. Matkaa kertyi 11.5 kilometriä ja aikaa kului 55 minuuttia. Hieman kankeeta ja väsynyttä meno oli ja sykkeet korkealla. Sää oli kyllä mukava, aurinkoinen ja sopivan lämminkin.

Keskiviikkona poljin töihin maantiepyörällä Säijän ja Lempäälän kautta. Matkaa tuli 52 kilometriä ja aikaa kului tunti kolme varttia. Keskitehot 165W. Lämpöä oli 14 astetta ja pilvistä, mutta tuulen suunta oli pääosin myötäinen. Kotiin poljin Sorkkalan ja Nokian kautta. Matkaa kotimatkalle tuli 38 kilometriä ja aikaa siihenkin tuhraantui 1:25.

Torstaina olikin sitten aikainen herätys, kun lento oli aamulla aikaisin. Onneksi lento oli Pirkkalasta, eikä Tre – Riika väli eikä oikeastaa Riika – Gatwick välikään kauhean kauan kestä. UK:ssa siis olimme jo varhain aamulla ja vuokra-autolla pääsimme liikenteeseen kympin aikoihin paikallista aikaa. Illalla saavuimme etelärannikolle Eastbourneen. Matkalla poikkesimme mm. Leeds:n linnassa ja jossain puistossa, jossa sateen yllättäessä emme ehtineen kovin kauaa olla. Illaksi onneksi sää selkeni ja ilta oli taas komea. “Väärällä” puolella ajaminen sujui ihan mukavasti. Tosin kapeisiin ja huonokuntoisiin teihin oli totuttelemista, etenkin kun liikennettä oli joka puolella ihan kunnolla ja vauhdi olivat pikkuteilläkin melko kovia.

Perjantaiaamusta kävin 13 kilometrin juoksulenkillä Eastbournessa. Rantaväylää tuli pääasiassa juostua, mutta kyllä tuli myös noustua nummillekin, joissa olikin vertikaalia ihan huolella. Kaikkia nousuja ei jaksanut edes juosta. Lenkille lähtiessä oli vielä sumuista, mutta kyllä se aurinkokin alkoi paistelemaan. Lämpöä oli viitisentoista astetta. Tuulta ei juurikaan. Aamupalan jälkeen matka jatkui ensin Pevensyn linnan raunioille, sieltä Seven sister:n merenrannan kalliojyrkänteitä katselemaan. Päivä päätyi Durrantsiin, jossa yövyimme B&B:ssä.

Juhannuspäivän aamuna hölkkäsin ensin puolentoista kilometrin matkan Staunton Country Parkiin, jossa juoksin Havant Parkrun -tapahtumassa. Lämpöä oli jälleen viitisentoista astetta, mutta taivas oli pilvessä ja jotain pientä vesisuhjuakin oli ilmassa. Ainakin tämä Parkrun-tapahtuma oli suosittu, sillä siihen osallistui noin 350 juoksijaa, hölkkääjää tai kävelijää. Juoksulenkillä oli yksi jyrkkä alamäki ja pitkä ylämäki. Lenkki juostiin kahteen kertaan, ja se oli kokonaan hiekkapohjainen. Oma juoksu kulki ihan mukavasti, sillä 4.9 kilometrin matka meni jokusen sekunnin päälle 20 minuuttia. Juoksukin tuntui ihan hyvältä, etenkin kun ihan kaikkea ei tullut annettua reitille. Mutta hyvä kova treeni tuli tehtyä. Päivän aikana tuli poikettua esim. Lyme-Regis nimisessä rannikkokohteessa. Päivä päättyi Torquay nimiselle rantapaikkakunnalle. Yöpaikasta voi vain todeta, että kaksi tähteä on kaksi tähteä. Tai no, sen verran huoneesta pitää mainita, että se oli kuuma ja vilkkaan kadun varressa. Sänky oli myös sellainen, että nukuin yli puolet yöstä mieluummin lattialla kuin sillä patjalla.

Sunnuntaiaamusta kävin juoksentelemassa Torquayn rantapätkällä ja vähän sivukaduillakin. Vertikaalia oli taas ihan riittämiin. Matkaa kertyi 11 kilometriä ja aikaa meni 56 minuuttia. Ihan hyvin jaksoi juosta, vaikka yö olikin aika huonosti nukuttu. Aamu oli hienon aurinkoinen ja lämpöäkin oli jo viitisentoista astetta. Lämmin päivä tiedossa. Kun automatka jälleen jatkui, niin ensimmäinen pysähdys oli Berry Pomeron linnassa. Cornwallin puolella poikkesimme Lanhydrockin linnassa ja puistossa. Päivä päättyi Helstoniin, jossa pääsimme edellistä yötä huomattavasti paremmin varusteltuun huoneeseen.

Viikko 24/2026 (8.-14.6.2026)

Ei ole ollut vielä tämäkään viikko täysin terve. Melkoista liisteriä on tullut rööreistä koko viikon. Enpä ole antanut sen juuri haitata, vaan jokunen lenkki on tullut jo tehtyä.

Kesäisiin hellelukemiin ei ole tällä viikolla päästy, paremminkin on ollut vähän kolean oloista ja sateistakin. Uusi pihalampemme on siis saanut täytettä ihan ääriään myöden.

Maanantaina kävin konttorilla ensimmäistä kertaa viikkoon. Pyörällä uskaltauduin lähteä liikenteeseen.

Myös tiistaina pyörällä konttorilla. Illalla uskaltauduin puolentoista tunnin hierontaankin. Hieman arvelutti lähteä pöydälle makailemaan, että kuinka tukkoon röörit siinä menevät. Yllättävän hyvin kuitenkin pystyin makoilemaan kun otti vähän nenäsuihketta etukäteen.

Keskiviikkona poljin töihin maantiepyörällä Säijän ja Lempäälän kautta. Lämpöä oli 15 astetta, joten ihan hyvin tarkeni, kun laittoi yläpäähän vähän pidempää hihaa päälle. 52 kilometriä kertyi matkaa ja aikaa kului tunti kolme varttia. Keskitehot 159W. Jalka ei kovin kova iskussa.

Torstaina oli töiden jälkeen iltaohjelmaa työporukalla. Pyörällä ei siis voinut mennä, kun sitä ei päässyt ajamaan takaisin kotiin. Laitoin siis lenkkarit jalkaan ja köpöttelin töihin jalkapelillä. Matkaa kertyi 15.3 kilometriä ja aikaa kului 1:14, eli keskari oli 4:52. Ihan mukavasti juoksu kulki, vaikka edelleen oli tukkoista, eikä yli viikkoon ole tullut juostua. Illalla sitten Megazonea, ruokaa ja juomaa.

Perjantaina olin kotikonttorilla. Hieman oli tukkoinen ja väsynyt päivä. Syynä edellisen päivän riennot. Etureidetkin olivat tulleet kipeiksi.

Lauantaina suuntana oli Kotka. Matka alkoi gravel-pyörällä, kun polkaisin ensin Tampereen rautatieasemalle. Junalla matkasin ensin Riihimäelle. Riihimäeltä hyppäsin Lahteen menevään junaan, ja kello kymmenen aikoihin olikin jo Lahden asemalla valmiina graveloimaan kohti Kotkaa. Pienen pyörimisen jälkeen löysin oikean suunnan kohti Nastolaa. Vähän Nastolan jälkeen käännyin pienemmälle tielle, joka muuttui vähäksi aikaa hiekkatieksi. Elimäellä alkoi vähän tiputtelemaan vettä, joka kyllä oli odotettavissakin. Oli vain arvoitus, missä vaiheessa sitä alkaisi tulemaan. Anjalassa poikkesin kapuassa ottamassa vähän energiaa kupuun. Tuossa vaiheessa oli jo melko märkä olo. Vielä oli poljettavaa parikymppiä Kotkan lentokentälle. Vettä satoi koko loppumatkan. Matkaa kertyi 103 kilometriä ja aikaa meni 3:45. Viimeinen kolmannes vesisateessa. Kotkaan saavuimme siis Jukolan vuoksi. Tuuli oli tullut Porvoosta autolla jo vähän aiemmin, jotta ehti Venlojen viestiin. Autolle päästyäni kuivaa kampetta mukaan ja kohti Jukolan suihkuja. Positiivista oli, että Venlojen viestistä huolimatta, myös miesten puolen saunat olivat lämpimänä ja pääsin lämmittelemään viluni pois ja vaihtamaan kuivaa päälle. Tuulin tultua maaliin lähdimme ajamaan kohti Sea Hotel Mäntyniemeä. Itse olin alkuun valmis kyllä nukkumaan teltassa tai autossa, mutta kun keli muuttui tosi sateiseksi, niin hotelliyö ei haitannut laisinkaan. Etenkin kun edelleen oli räkäinen olo ja selkäkin oli alkanut taas vähän vihoittelemaan.

Yöllä tuli useaan otteeseen herättyä katsomaan, missä vaiheessa joukkueemme viesti kulki. Kuudelta kello soitti ja sitten pikaisesti aamupalaa kupuun ja kohti kisakeskusta. Lähtöalueelle tulin hyvissä ajoin – vähän liiankin. Reilun tunnin verran odottelin viestikapulaa, mutta se myöhästyi parilla minuutilla, joten jouduin/pääsin uusintalähtöön, joka oli klo 9:30. Odottelu ei haitannut ollenkaan, sillä oli poutaista ja ihan riittävän lämmintäkin. Tuuli oli aika napakkaa ja lähtöalue paikoin melko mutainen, joten märissä kengissä oltiin ennen kuin edes metsään oli päästy. Paikkani karttapuomilla oli melko loppupäässä, vaikka numeromme oli aika pieni. Jouduin siis melkoiseen ruuhkaan heti lähdössä ja paikoin meno oli ihan kävelyä. Meltsän puolellakin oli melko ruuhkaista melkein koko ajan. Pitkissä letkoissa mentiin ja tiheimmissä kohdissa joutui kävelemään kun ohi vaan ei päässyt. Illan ja yön sateet olivat kastelleet metsän hyvin. Mutaista oli ja ojissa hyvin vettä. Koko matka mentiin siis märissä kengissä. Se ei haitannut yhtään, kun muuten oli tosi hieno suunnistussää. Oli poutaista ja puolipilvistä. Lämpötila ehkä viidentoista asteen tienoilla. Pari-kolme isompaa pummia tuli, mutta muuten rastit tulivat aika hyvin vastaan, kun letkat ja urat veivät niille tehokkaasti. Vaikea sanoa hidastiko vai nopeuttiko yhteislähtö suoritustani. Ilman yhteislähtöä metsässä olisi ollut paljon väljempää juosta, mutta olisiko rastit löytynyt sitten niin hyvin. Ei voi tietää. Olin siis ankkuriosuudella, jonka mitta oli 15.9 kilometriä. Mittariini tuli kuitenkin pummien ja muiden reitinvalintojen vuoksi 19.6 kilometriä. Aikaa metsässä kirmailuun kului 2:45. Punkalaitumen kunnon porukassa mentiin tänäkin vuonna. Selkä ei onneksi vaivannut metsässä eikä pieni nenän tukkoisuuskaan tuntunut haittaavan.

Viikko 23/2026 (1.-7.6.2026)

Jos viime viikosta meinasi tulla rötväviikko, niin tästä viikosta sitten sellainen tuli. Maanantai oli vielä ihan ok päivä, kävin pyörällä toimistollakin, mutta olo oli väsynyt ja ehkä vähän tukkoinenkin. Laitoin sen kuitenkin siitepölyn piikkiin. Tiistain vastaisena yönä kurkku tuli tosi kipeäksi ja kipuilu jatkui vielä päivälläkin. Illalla alkoivat mennä sitten röörit tukkoon ja keskiviikkona olikin jo täysi räkätauti päällä. Ti ja ke tein kotoa päin jokusen työtunninkin, mutta päivälläkin tuli vedettyä muutaman tunnin tirsoja. Torstai oli jo hieman parempi päivä ja tein kotikonttorilta melkein täyden työpäivän. Perjantaina tuntui jo ihan hyvältä ja teinkin täyden työpäivän. Illalla alkoikin kuitenkin sitten liika intoilu kostautumaan ja kuume nousi, edellisistä päivistä poiketen. Lauantaina mentiin taas parempaan suuntaan ja kotosalla tuli vähän touhuttuakin. Sunnuntaiaamusta uskaltauduin pienelle kävelylenkille, ja kun olo oli ihan suht hyvä, niin ajelin Alastarolle tekemään äiteelle muuttohommia.

Tällä viikolla olisi ollut pari ihan lämmintä pyöräilypäivääkin, mutta sellaiseen ei ollut nyt mahdollisuuksia. Tosin vettäkin satoi muutamana päivänä, eikä sellaisina päivinä harmittanut niin paljon sairastaa. Toisaalta tämä oli kyllä ihan hyvä väli tulla kipeäksi, kun pari reissua tuli tehtyä, ja seuraavaan on vielä pari viikkoa aikaa. Ja eiköhän tämä tauti jostain Tukholman reissun ruuhkasta iskenyt.

Torstaina sain asennettua pihasaunan uuden kiukaan paikoilleen ja testilöylytkin tuli otettua. Perjantaina sitten saimme uuden autotallin nosto-oven – sitä tosin ei tullut itse asennettua.