Viikko 25/2022 (20.-26.6.2022)

Viimeinen vajaa työviikko ennen loman alkua meni yllättävän nopeasti. Yleensä viimeiset kitupäivät ovat tuskaisen hitaita, mutta nyt ne olivat sen verran työntäyteisiä, että juhannuksen viettoon pääsi ilman pahempia naamanväänteitä.

Teeniviikko tuli otettua kevyesti. Alkuviikosta oli etureidet vielä melko kipeät viikonlopun kisailuista ja muutenkin viikonlopun huonot nukkumiset vaikuttivat alkuviikon vireystilaan. Perjantaina oli myös tiedossa seuraava kisa, joten sitäkin silmällä pitäen piti ottaa vähän kevyemmin, vaikkei mistään sellaisesta kisasta ollutkaan kyse, johon pitäisi jotenkin panostaa isommin.

Maanantaina ohjelmassa oli vain työmatkapyöräilyt. Aamulla lämpöä ei ollut kuin 11 astetta, mutta iltapäivällä päästiin jo lähemmäksi kahtakymppiä.

Tiistainakaan ei ollut muuta kuin puolentoista tunnin sulkapallonelurit. Tämä oli kevätkauden päätöskerta ja nyt on sulan lätkimisestä noin kolmen kuukauden tauko. Melko mukavasti pelit sujuivat, vaikka jalat olivatkin edelleen väsyneet ja etenkin etureiden melko kipeät.

Keskiviikkona taas työmatkapyöräilyt. Aamusta edelleen viileetä ja iltapäivällä tihkusadetta ja muutenkin märkää. Märkyys jatkui myös kotona, sillä kävin Tesomajärvessä uimassa märkkärin kanssa 2.3 kilometrin matkan, aikaa kului 50 minuuttia. Vesisateen vuoksi ilma (18 ast.) taisi olla hieman viilempi kuin vesi. Hyvin tarkeni uiskennella. Vähän pakkopullalta uintiin lähtö maistui, mutta kyllä se loppujen lopuksi ihan mukavaa oli.

Tortaina oli viimeinen työpäivä ennen Juhannuksen viettoon ja lomille lähtöä. Työpäivä oli vähän vajaa, kun lähdimme jo puolilta päivin ajelemaan kohti Vuokattia. Ensin piti vielä pakata ja ajaa nurmikkokin. Ajoreitti oli Jyväskylän, Kuopion ja Nurmeksen kautta Vuokattiin. Isompia ruuhkia ei ollut ja pojatkin sopeutuivat hyvin pidempään takaluukkumatkustamiseen. Illansuussa olimme perillä.

Juhannusaattoiltana oli ohjelmassa yötriathlonin perusmatka. Samassa kisassa olimme myös viime Juhannuksena. Aamupäivällä kävin testaamassa yhden kierroksen verran uintirataa eli 750 m. Vesi oli kuulemma 18 asteista ja tuntui aika paljon kylmemmältä kuin Pirkanmaalla. Uinnin aikana se ei kuitenkaan haitannut. Sain kuitenkin parinsadan metrin uinnin jälkeen generoitua itselleni pienen uintipaniikin ja kelluttelinkin raatopoijun varassa vähän aikaa hengitystä tasaillen. Loppumatka menikin sitten ihan mukavasti.

Itse kisa alkoi 18:30. Vaikka päivä oli ollut helteinen, niin vesi ei ollut kyllä lämmennyt laisinkaan. Uinti lähti muuten hyvin liikkeelle, mutta pari pikaista lasien korjausliikettä jouduin tekemään ennen kuin pääsi keskittymään uintiin oikein kunnolla. Tällä kertaa en saanut generoitua paniikkia eikä muutenkaan isompia ongelmia tai ruuhdia ollut, vaikka yhteishärdellinä lähtö suoritettiinkin. Lähtijöitä oli nelisenkymmentä. Itse valitsin reunapaikan, jotta saisin vapaammin uida. Uinnin aikana ei sinänsä ollut mitään ongelmia. Reitti uitiin kahtena 750 m:n kierroksena ja jokaisen kierroksen pari viimeistä sataa metriä uitiin kohti aurinkoa. Tämä vähän hämäsi, kun ei nähnyt laisinkaan minne ui, mutta kun seurasi edellä meneviä, niin suunta oli melko varmaan oikea. Uintiin meni aikaa tasan 30 minuuttia ja porukan melko peräpäässä tulinkin rantaan. Se oli jonkinmoinen pettymys, sillä uintivauhti oli melko tarkkaa samaa kuin edellisenäkin vuonna. Kuvitelmissani oli, että uinti olisi jonkin verran kehittynyt talven aikana, mutta kuvitelma oli näemmä väärä.

Ensimmäiseen vaihtoon meni aikaa vajaa 4 minuuttia. Siirtymä rannasta vaihtoalueelle oli muuttunut ja siirtymässä juostiin osin myös asfaltilla, joka ei ollut niitä mielyttävimpiä kokemuksia. Matka vaihtopaikalta pyöräilyn alkuun ei ollut pitkä, joten pyöräkenkäjuoksu jäi onneksi lyhyeksi. Edellisena vuonna minulla oli ollut TT-pyörä allani, mutta nyt en jaksanut sitä raahata mukaani, vaan poljin gravelilla, johon oli vaan vaihdettu kapeat sliksit alle. Lämpötila oli edellen varmaankin helteen puolella, mutta tuulta ei juurikaan ollut ja muutenkin sää tuntui pyöräilyyn mukavalta. Yllättävän hyvin myös pyörä tuntui liikahtavan, sillä pystyin ohittelemaan TT-pyöriäkin, vaikka välillä ne tulivatkin alamäissä ohi paremman aeron ansiosta. Alamäissä gravelistani loppuivat myös vaihteet kesken ja joduinkin vain rullailemaan jonkin verran isoimmissa alamäissä. Vaihtoalueen muutoksen vuoksi myös kääntöpaikka oli vähän muuttunut edelliseen vuotteen verrattuna. Se oli kuitenkin tuotu melkein kilometrin liian lähelle, sillä kahden kierroksen pyöräilyssä matkaa ei kertynyt kuin 36.6 kilometriä. Keskivauhtini oli kuitenkin kisan positiivisin yllätys, sen ollessa 34.6 km/h (edellisenä vuonna TT:llä 35.1 km/h) ja keskitehotkin 241 W, joka oli pari wattia enemmän kuin edellisenä vuonna.

Toinen vaihtokin meni ihan sujuvasti. Siihen kului 81 sekunttia. Juoksureitti oli muuttunut täysin edellisestä vuodesta, jolloin noin puolet juostiin asfaltilla. Nyt asfaltilla ei juostu oikeastaa laisinkaan, vaan reitti oli siirretty kokonaisuudessaan Särkisen rantaan. Alusta oli siis hiekkaa tai soraa ja maalialueella myös tekonurmea. Alusta oli siis melko hidas. Reitti juostiin neljänä 2.5 km:n kierroksena ja kierroksella oli nousumetrejä parisenkymmentä. Rantakaistaletta oli onneksi levennetty, mutta silti, kun reitti juostiin edestakaisena, niin paikoin oli vastaantulijoiden kanssa ahdasta. Lämpöä oli edellen yli kaksikymmentä astetta, mutta reitti oli onneksi pääosin varjossa, eikä aurinko päässyt präkittämään, vaikka hyvin vielä paistelikin taivaalla. Omassa juoksussani ei ollut mitään isompaa iskua päällä. Tasaista vauhtia yritin pitää ja selkää tuli hyvin vastaan. Tosin en tiedä olivatko samalla kierroksella, ja osa oli myös sprinttimatkan menijöitä. Mutta ohitukset antavat kuitenkin aina vähän lisätsemppiä. Kympin (9.9km) juoksuun meni aikaa vähän alle 43 minuuttia. Ei mitään huippuvauhtia, mutta kun tuloksia katseli, niin ei kovin moni muukaan tuon kovempaa mennyt. Loppuaikani oli n.2:21. Jälki-ilmottautumiseni vuoksi (ja siinä vähän tumpeloituani) olin miesten yleisessä sarjassa, ja siinä sijalla 7 (/9), mutta omassa M45-49 -sarjassanikin olisin ollut viimeinen (3.)

Launtaina koiralenkkien lisäksi ei tullut sitten muuta liikuntaa harrastettuakaan. 30 lämpöasteen päivänä oli hyvä istua ilmastoidussa autossa ja ajaa Vuokatista Ylläsjärvelle viettämään ensimmäistä lomaviikkoa. Iltaan taas meni ennen kuin perille pääsimme.

Sunnuntaina aamulla lähdin tekemään juoksulenkkiä, kun lämmöt eivät vielä olleet nousseet kuin 20 asteeseen. Juoksin Ylläsjärven mökiltä ensin latupohjia pitkin Tunturijärvelle ja sieltä vähän vielä eteenpäin ennen kuin nousin maisematielle, jota pitkin hölköttelin takaisin mökille. Matkaa kertyi 18 kilometriä ja aikaa kului vähän päälle 90 minuuttia. Nousumetrejä kertyi 260, joten mäkeä reitiltä löytyi. Pienen levon jälkeen kävin vielä polkemassa mökin laina-fätillä 90 minuutin / 20 kilometrin lenkin Ylläsjärven puolen latupohjilla. Hellelukemiin päivällä taas päästiin. Illalla (tai paremminkin jo alkuyöstä) kävimme vielä kävellen kiertämässä 2 tunnin / 9 kilometrin Kellostapulin lenkin.

Viikko 24/2022 (13.-19.6.2022)

Ei oikein pääse kesä säiden puolesta kunnolla käyntiin. Tällä viikollakin lämmöt ovat jääneet pääosin alle kahdenkymmenen asteen ja kun aurinkokin on pilvien takana, niin ei nuo ulkovedet oikein pääse lämpenemään sellaisiksi, että sinne menisi mielellään edes märkäpuvun kanssa.

“Superviikonloppu” jäi vähän piippuun – onneksi. Tarkoitukseni oli pe-la yönä pyöräillä Pirkan yö-pyöräily, lauantaina osallistua Pirkkalan sprintti triathloniin ja sunnuntaiaamusta olisi Jukolan viestin ankkuriosuus. Jukolaan lukuunottamatta tapahtumissa oli omalta osaltani säävaraus. Pyöräily saatiin suoritettua mahtavassa säässä, mutta triathlon jäi väliin reippaan sateen ja viileän sään vuoksi.

Maanantaina kävin konttorilla pyörällä. Aamusta selvisi kuivin kamppein, mutta kotiin tulessa viimeisellä kahdella kilometrillä sain sen verran paljon vettä niskaani, että uitettuna koirana tuli tultua kotiin. Aamupäivästä oli myös hieronta.

Tiistaina kävin pelaamassa puolitoista tuntia sulkapalloneluria. Pienten väärinkäsitysten vuoksi meillä oli pelaajia 5 kpl ja oman mokan vuoksi luovuin pelipaikastani. Onneksi naapurikentällä oli yhden miehen vajaus, joten pelasin vuoron toisella porukalla. Hyviä ja tasaisia eriä saatii tuollakin ryhmällä. Itselläni oli alkupään erissä vähän haasteita, kun olin jokunen tunti aiemmin saanut silmätippoja ja toinen pupilli oli laajentunut. Tämä tuntui aiheuttavan vähän haasteita 3D-näössä ja ohilyöntejä tuli oudoissa tilanteissa – tai sitten olin vaan niin huono.

Keskiviikkona kävin jälleen pyörällä töissä. Olin vaihtanut graveliin kapeat sliksit ja sitä myöden gravelin vauhti parani. Illalla kävimme MO:n porukan kanssa ensin Tohlopissa uimassa avovedessä märkkärin kanssa. Oma uinti tuntui viime kertaista paremmalta ja matkaa kertyikin 45 minuutissa 2 kilometriä. Uinnin päälle poljimme Kolmenkulmantiellä 5 x 4 minuutin vetoja paluumatkan palautuksella. Itse sain gravelillani vetoihin n.300 W:n keskitehot. Hapokasta oli ja edellisen viikonlopun kisa varmaankin vielä painoi.

Torstaina kävin juoksemassa ensimmäistä kertaa viikonlopun kisan jälkeen. Nytkin lämppä ja verkka rauhallisesti, mutta välissä kävin tekemässä Lamminpään kentällä 10 x n.60m rennonreippaita vetoja, kävely/hölkkä palautuksella. Ihan ok kulki.

Perjantaina kävin ensin pyörällä töissä. Sitten illalla oli ohjelmassa reilun 130 kilometrin Pirkan yö-pyöräily. Sen startti oli klo 21, jolloin lämpöä oli n.18 astetta ja aurinko paisteli. Ilma oli melkein tyyni eikä sateen uhkaa ollut. Oli siis mitä mainioin pyöräilysää. Matkaan lähdettiin n.40 pyöräilijän ryhmissä ja itse asetuin ensimmäiseen ryhmään. Se kuitenkin hajosi melko pian kahtia ja itse jäin jälkimmäiseen. Olin liikkeellä kapeilla renkailla varustetulla gravelilla ja vähän arvelutti, miten pysyn sillä ryhmässä mukana ja riittääkö pyörän vaihteet, sillä edessä on vain yksi ratas. Illan hämärtyessä ja auringon laskiessa ilmakin alkoi viilenemään. Itselläni oli lyhyet pyöräilyhousut, mutta yläpäässä oli irtohihat ja tuuliliivi. Lämpö tippui alimmillaan noin kymmeneen asteeseen, ja näpit ja käsivarret alkoivatkin vähän palelemaan. N. 77 kilometrin kohdalla Muroleessa oli tapahtuman ainoa huoltopiste. Ryhmämme pysähtyi sinne 10 minuutiksi tyhjentämään ja tankkaamaan. Itse laitoin stopissa hanskat käteen ja sadesuojat kenkien päälle estämään kylmää viimaa. Keskivauhti oli taukopaikalle tullessa hieman päälle 32 km/h ja sama tahti jatkui maaliin asti. Kärjessä oli 8 hengen telaketju, joka piti hyvin vahtia yllä koko neljän tunnin reissun ajan. Itse pääsinkin peesissä melko helpolla, ja reissun keskisyke olikin vain 108 bpm ja keskitehotkin vain 135W.

Lauantai olikin sitten huilipäivä, vaikka kyllä vuorokauden ensimmäinen tunti tulikin vielä poljettua. Iltapäivällä lähdin ajelemaan kohti Mynämäkeä, jossa järjestettiin tämän vuoden Jukola. Takaluukkuyöpyminen oli ihan hyvä ratkaisu ja sainkin nukuttua riittävästi. Vaikka yöllä tulikin vähän vettä, niin aamu valkeni aurinkoisena. PunKun joukkueessa jälleen juoksin ankkuriosuutta, joka oli tällä kertaa melkein 17 kilometrin mittainen. “Juoduimme” jälleen uusintalähtöön, joka starttasi klo 9.00. Tuolloin lämpöä oli ehkä 15 astetta, aurinko edelleen paisteli ja tuulistakin oli. Ensimmäiset rastit olivat melkoista joukkuryntäystä ja letkassa juoksemista/kävelemistä. Alku olikin melko hidasta etenemistä, mutta oikeat rastit tulivat onneksi vastaan ilman isompia pyörimisiä. Rasteja reitillä oli yhteensä 35 kappaletta eikä yhdenkään kanssa ollut isompia ongelmia. Hommaa auttoi urat ja letkat. Tosin vauhdin kannalta letkat olivat hidaste, mutta onneksi esim. avokallioalueilla pääsi hyvin ohittelemaan. Omaakin suunnistusta jonkin verran oli – tai ainakin uravalintoja. Aikaa suunnistukseen kului 2:22 ja matkaa kertyi 18.5 kilometriä, eli tuli aika vähän kiertoa – n.10%. Tyytyväinen olen suoritukseeni, etenkin kun suunnistuskertoja on viime vuosina ollut melko vähän. Ja mukavaltahan tuo suunnistus tuntui, jos nyt Jukola-suoritusta tällä tasolla voi oikein oikeaksi suunnistamiseksi sanoa.

Viikko 23/2022 (6. – 12.6.2022)

Viikonlopun kisailun vuoksi tämä viikko oli treenien osalta melko kevyttä ja palauttavaa.

Maanantai-iltapäivä ja ilta menivät työhommissa Isolla Kirkolla. Töiden lomassa ehdein kuitenkin käydä uimastadionilla uimassa tunnin verran. Matkaa kertyi 2.6 kilometriä. Uinti ei oikein ollut hyvän oloista eikä uinti-into muutenkaan tapissaan. Mutta tulipa nyt tehtyä.

Tiistai oli kotikonttoripäivä ja illalla oli tarkoitus pyöräillä Nokirasteille. Ensin tuli tapeltua varmaankin vartin verran, että sain piilarin silmääni ja pari kertakäyttöpiilaria siinä meni pönttöönkin. Sitten kun illalla pääsin iltarastipaikalle, niin ei siellä ollutkaan kartan myyntiä, joten mettäreissu jäi tekemättä. No tuli kuitenkin tehtyä 30 kilometrin pyörälenkki.

Keskiviikkona kävin pyörällä konttorilla. Illalla oli vielä MO:n porukalla treeni Soppeenharjulla. Teimme ylämäkitreenin kävellen ja aina väliin kilometrin juoksuveto tasaisella. Ulkotreenin päälle tunniksi uimaan Ylöjärven uimahallille. Itse tein pääasiassa I-II -alueen tasaista kelausta, kun aloin jo vähän säästelemään lauantain juoksua silmälläpitäen.

Torstaina ei ollut ohjelmassa kuin työmatkapyöräilyt. Aamulla oli vielä kuivaa, mutta kotiin päin polkiessa vesi lensi, vaikka enää ei vettä taivaalta tullutkaan.

Perjantai oli täyslepopäivä. Töiden jälkeen ajeliin toistamiseen tällä viikolla Helsinkiin. Illalla kävin hakemassa kisanumeron, sekä suoritin ruokatankkauksen ja ostokset aamupalalle.

Launataiaamuna oli herätys 4:45. Ankean herätyksen jälkeen oli ankea aamupala ankeassa hotellihuoneessa. Pari tuntia tuli vietettyä aikaa ja valmisteltua kisapaikalle lähtöä. Seiskan aikaa lähdin sitten köpöttelemään Töölönlahden puistoon päin, jossa sijaitsi Helsingin Half-Marathonin kisakeskus. Kaisaniemestä ei onneksi ollut kuin kilometrin verran matkaa kisapaikalle.

Kisan lähtö oli niinkin juhlalliseen aikaan kuin 8:15. Eipä ole ennen tarvinnut noin aikaisin lähteä kisailemaan (jos ei Jukolan viestiä oteta lukuun). Verkassa huomasi jo, ettei ihan täydellinen päivä ole tiedossa. Jalat olivat vielä unessa eikä verkkajuoksu ollut alkuunkaan herkkää. Vatsakin vähän pelotti, sillä vaikka aamupala olikin ollut melko kevyt, niin jotenkin täyden oloinen olo oli – ehkä jännityksestäkin johtuvaa.

Pääsin lähtökarsinassa melko lähelle lähtövaatetta, joten sen alittamiseen ei mennyt montaakaan sekunttia eikä ruuhkan takia tarvinnut askeltaan sovitella kovin pitkään. Puolen kilometrin juoksun jälkeen oli jo väljää edetä.

Ensimmäinen kilometri oli perinteisesti liian kovavauhtinen, mutta melko pian alkoi sopiva juoksurytmi löytymään. Tosin juoksu ei tuntunut yhtään helpolta eikä herkältä, ja koko ajan oli mielessä, että kuinkahan pitään tätä vauhtia jaksaa. Sääkin oli melko lämmin, vaikka lämpötila olikin vain vähän alle kaksikymmentä astetta, niin aurinko porotti pilvettömältä taivaalta ja loi ihan riittävän lämpimät juoksuolosuhteet. Tuulta ei ollut häiritsevästi.

Niin ne kilometrit vaan taittuivat tasaiseen tahtiin. Alkumatkasta ympärillä juoksi jokunen henkilö, mutta puolen välin jälkeen pääsin/jouduin etenemään yksikseni. Puolen välin jälkeen alkoi myös tulevaan vähän väliä juoksijoita selkä edellä vastaan. Itseäni ei oltu ohitettu ensimmäisen parin kilometrin jälkeen, joten siltä osin vauhdinjako tuntui oikealta. Ja juoksufiiliskin parani kun näki ettei helppoa ollut kaikilla muillakaan.

Nelisin kilsaa ennen maalia ohitin tutun henkilön, jolle olin edellisenä talvena hävinnyt TeivoCupeissa, joten se antoi hyvin tsemppiä loppumatkalle – ohi ei saanut päästää, joten vauhtia piti pitää loppuun asti. Kilometrit taittuivat loppuun asti melko tasaista vauhtia, eikä sitä pelättyä hyytymistä tai kylkipistoa sitten tullutkaan. Myös matkan varrella mietityt selityksen huonosta kisasta sai unohtaa, sillä nettoaikani oli maalissa 1:23:44, eli tavoite (1:23 -alkuinen aika) tuli saavutettu. Sijoitus oli omassa ikäsarjassani (M40) 7., kun kaikkiaan sarjassa oli 302 kilpailijaa. Kaikista 1170:sta miesjuoksijasta olin 28. Kisan jälkeen ehdein vielä hotelliaamiaiselle, vaikkei se kauheasti maistunutkaan. Ennen kotiin ajoa, kävin vielä katsomassa Vantaan Kuusijärvellä triathlonin sprintin SM-kisoja.

Sunnuntaiaamuna kävimme pienellä MO:n porukalla uimassa Tohloppijärvessä. Kauden ensimmäiseslle kunnolliselle avovesiuinnille tuli mittaa kilometrin verran ja aikaa kului puolisen tuntia. Veden lämpö oli ehkä noin 18 astetta, ja oli ihan riittävän lämmintä märkkäriuintiin. En vaan meinannut saada hengitystäni rauhoittumaan ja jouduinkin uimaan lyhyissä pätkissä. Loppua kohden homma alkoi vähän paremmin toimimaan, mutta harjoitteluksi taas menee tämän avoveden kanssa. Uinnin jälkeen lähdimme polkemaan rauhallista pyörälenkkiä. Reitti kulki Tohloppijärveltä ensin Siuroon ja Salmiin, sieltä sitten Häijään kautta Kehäkukalle, jossa pidimme pienen breikin. Tankkauksen jälkeen jatkoimme Viljakkalan kautta Teivoon ja takaisin Tohloppijärvelle. Matkaa kertyi tasan 100 kilometriä ja aikaa kului hieman päälle 4 tuntia. Eli tosi rauhassa menimme. Minulla oli allani vielä TT-pyörä, joten se helpotti entisestään matkan tekoa. Keskisyke olikin alle satasen (bpm) ja keskitehot vähän päälle satasen (W). Hyvä palauttava lenkki lauantain kisalle.

Viikko 22/2022 (30.5. – 5.6.2022)

Se on kesä ny. Ainakin kalenterin mukaan. Lämpömittari väittää kyllä ihan muuta ja jos uloskin katselee, niin vihreyden lisäksi ei oikein muuta kesäistä tällä viikolla ole ollut tarjolla. Tai taitaa se suomen kesä tällainen normaalisti olla – vettä, tuulta ja 15 astetta lämmintä. Viikon päästä olisi jollain jo ensimmäiset triathlonkisatkin Suomessa – minulla onneksi ei.

Maanantaina olin konttorilla auton kanssa. Taas oli hierontapäivä. Tällä kertaa ei ollut onneksi niin kipeät paikat kuin viimeksi. Illalla kävin avaamassa iltarastikauden Julkujärven maastoissa. Löysin vielä kamppeni ja vanhan vahvuinen piilarikin onnistui menemään silmään melko nopeasti. Viimeksi olen kartta kädessä ollut vuonna -20 Jukolan viestissä. Tämä oli toinen kerta iltarasteilla sitten kesän 2017. 5 kilometrin rata meni vähän päälle 50 minuutin kun tuo metsäjuoksu ei ollut enää oikein selkärangassa. Ja tulihan siinä vähän hakemistakin muutamalla rastilla. Metsä oli märkä, mutta vesisateelta tuli vältyttyä.

Tiistai oli väsypäivä. Kotikonttorilla, mutta aamutreenikin jäi tekemättä kun oli niin veto poissa. Olisikohan edellisen päivän suunnistus ollut niin rankka. Illalla kävin tosin pelaamassa puolentoista tunnin sulkapallonelurit. Tällä kertaa olin taas vähän paremmassa iskussa kun edellisellä viikolla. Jalka oli tuoreempi joten erävoittojakin tuli enemmän.

Keskiviikkona oli konttoripäivä ja liikkeellä olin maantiepyörällä sillä mielellä että töiden jälkeen Säijän kautta kotiin. Aamulla tuli vähän tihkusadetta, mutta illalla pääsi kuivana kotiin – etelätuuli tosin oli kiusana. Rauhassa menin, ja pelkästää Säijän kautta ilman lisäkiertoja. Matkaa kertyi n.52 kilometriä ja aikaa kului vähän vajaat 1:50. Keskitehot olivat 169W.

Torstaille oli luvattu vettä koko päiväksi, mutta kun heräsin 5:30 niin ilma näytti komealta, joten päätin lähteä hetimiten juoksulenkille. Tein vajaan 12 kilometrin lenkin Lamminpään mäkilenkillä. Nousumetrejä kertyi yhteensä 230. Alkumatkasta jalka oli vielä melko uninen, mutta ensimmäisten mäkien jälkeen alettiin päästä vauhtiin. Tosin keskivauhti oli vain hieman alle viittä, kun rapsakoita mäkiä osui aika monta tuolle lenkille. Illalla kävin vielä uimassa tunnin verran Ylöjärven uimahallissa.

Perjantai oli keskiviikon toisinto. Maantiepyörällä konttorille ja aamulla kastui vesisateen toimesta ihan kunnolla. Illalla onnistuin välttelemään sadealueet kun poljin Säijän ja Nokian kautta kotiin. Matkaa kertyi vähän alle 60 km ja aikaa vähän päälle 2 tuntia. Rauhassa yritin mennä, mutta keskari nousi kuitenkin vähän päälle 28 km/h, mutta keskisyke oli onneksi 110 bpm, keskitehot 170W.

Tämän viikon tehopläjäys oli lauantaina aamupäivällä, kun kävin tekemässä Lamminpään kentällä 12 kpl 1000m vetoja 200m/2min kävelypalautuksella. Ohjelman mukaan vedon ensimmäinen 500m 4:15 min/km vauhdilla eli 25.5s / 100m ja jälkimmäinen 500m 3:50 min/km eli 23s / 100m. Napsun liian koviksi vedot muodostuivat, sillä vetojen keskivauhdit olivat kaikki 3:50 – 4:00. Tai pari oli vähän kovempaakin. Melko hankala pitää noin tarkkoja vauhteja vaikka 100m välein kellosta ajan tarkistinkin.Aika rennosti vedot kuitenkin menivät, vaikka määrä toki alkoi viimeisissä vedoissa jo tuntumaan. Juoksun jälkeen lähdimme ajelemaan Hämeenlinnaan YO-juhliin. Juhlien jälkeen kävin vaihtamassa Tiiriön ABC:lla pyöräilykamppeet päälle ja polkaisin paluumatkan pyörällä. Alkumatkasta oli vähän sateen uhkaa ilmassa ja muutaman tipan saikin niskaani, mutta vaatteet kyllä kastuivat hien toimesta. Tuulen suunta oli luoteesta, eli koko matkan joko vastainen tai sivusta. Vasta kolmen tunnin ajon jälkeen pääsin parin kilometrin ajaksi myötätuuleen. Reitti kulki Iittalan, Toijalan, Viialan ja Lempäälän kautta. Loppumatkalla kiersin vielä Säijän ja Nokian keskustan kautta jotta satku tulisi täyteen. Vastatuulen vuoksi keskinopeus jäi vain 28 km/h:ssa. Matkaa kertyi 101 km ja aikaa kului hieman päälle kolme ja puoli tuntia. Keskiteho oli 177W. Nousumetrejä oli hieman päälle 600 ja etenkin alkumatka tuntuikin melkoisen ylämäkivoittoiselta. Iltaysin jälkeen olin perillä.

Sunnuntain treenit meinasi jäädä vallan väliin, kun viivytin niiden aloitusta päivemmälle, mutta sitten alkoikin tulemaan vettä ihan huolella. Sade loppui onneksi iltapäivällä ja pääsin lähtemään Sasi – Siuro -pyörälenkille. Matkaa kertyi vähän reilu 57 kilometriä ja aikaa kului vähän vajaat kaksi tuntia, joten keskariksi muodostui 29.5 km/h. Keskitehot olivat 187W. Edelleen oli tuulista, mutta tällä kertaa oli sentään myötäisiäkin pätkiä. Alkuun tiet olivat märät, mutta pikku hiljaa ne kuivuivat ja loppumatkasta paisteli jo aurinkokin. Pyöräilyn päälle tein reippaan 5 kilometrin juoksulenkin. Jalka tuntui pyöräilyn päälle ihan hyvältä ja vauhti nousikin 4:01 min/km:iin. Juoksu kulki aika rennosti eikä juurikaan joutunut puristamaan.