“Vielä on kesää jäljellä…”, tai ainakin oli. Mitä upeimmat juoksukelit saapuivat takaisin pienen sadejakson jälkeen. Aamut ovat olleet jo mukavan kirpeitä, ainakin viikonloppuna, kun lämpömittarissa oli vain 5-6 astetta lämpöä. Noilla lämpötiloilla piti pukea jo vähän pidempää vaatetta ylle.

Tämän viikon juoksutreenit hieman kasaantuivat sekä alku- että loppuviikkoon. Tiistaina ja keskiviikkona kertyi yhteensä 36 kilsaa työmatkojen juoksuista ja viikonlopun treeneistä 43 km. Torstaina kävin ensimmäistä kertaa reiluun puoleen vuoteen jalkahieronnassa. Ja täytyy sanoa, ettei ollut mukava reissu. Tämä oli nyt kolmas painija-hieroja, jonka käsittelyssä olen ollut viimeisten vuosien aikana, ja vaikkei edellistenkään otteissa ole ollut moittimista, niin nyt en meinannut pöydällä pysyä. Tuskan parahduksia pääsi ilmoille vähän väliä ja koko homman mielekkyys oli epäilyksen alaisena moneen kertaan. Ehkä olisi pitänyt pyytää vähän hellempää käsittelyä, mutta sisu ei antanut myöden. Vasemman säären kohdalla kyllä mainitsin, että penikkatauti on sen verran ärjy, että sitä ei kannata ehkä käsitellä ihan samalla voimalla. No, hengissä selvisin ja kolme seuraavaakin aikaa on nyt varattuna.

Lauantaina kävin tekemässä Lamminpään urheilukentällä 400 m vetoja. Vetojen välissä oli 400 metrin palautus puoliksi kävellen ja puoliksi hölkäten. Kuuteen vetoon riitti into ja paukut. Ensimmäinen veto meni 78 sekuntiin, jonka jälkeen tahtia vähän kiristettiin siten, että viimeinen veto meni 70 sekuntiin. Ihan oksennustreeniksi tuo ei muodostunut, sillä kaikkea ei tuntunut saavan itsestään irti, jaloissa kun ei vaan ole riittävästi nopeutta noin lyhyille vedoille. Myöskään kello 8 aamulla alle kymmenen asteen lämmössä ei välttämättä ole optimaalisin aika tehdä tuollaista harjoitusta.

Sunnuntaina oli jälleen pitkän lenkin vuoro. Pääosan matkasta juoksin TaRu:n kanssa Lamminpään vaihtelevilla lenkkipoluilla. Yhteislenkin alkuun ja loppuun tein yhteensä noin kymmenen kilometrin lisäkierrokset, jotta pitkän lenkin mitta tulisi täyteen. Sykkeet/vauhti oli melko korkea, mutta reitin mäkisyys varmaankin selittää suurimmaksi osaksi tuon. Reilu 26 kilsaa tuli juostua ja aikaa kului 2:16. Viikon juoksusaldo oli melko tarkkaan 80 km.

Saa nähdä millaiseksi ensi juoksuviikko muodostuu, sillä vasen pohje on edelleen melko jumissa ja penikkakin kipuilee melkoisesti. En ole varma johtuuko edellä mainituista, mutta vasen nilkka on myös taas alkanut oireilemaan. Myös oikean polven patellajänne kenkkuilee. Voipi olla, että nyt olisi oikea hetki toteuttaa sitä “itsensä kuuntelua” ja pitää muutama ylimääräinen lepopäivä, sillä syyskuun puolessa välissä olisi Tampereen puolimaraton, johon olen jo ilmoittautunut.

Viikon kuva by Tuuli

Lenkkarivalikoimaan tuli tällä viikolla hieman päivitystä. Maanantaina DHL vihdoin ja viimein keksi missä minä asun, ja toimitti ison laatikollisen juoksukamaa. Lähetys tosin sisälsi vain yhdet minulle tarkoitetut lenkkikaverit, Asicsen Nimbukset. Samalla hetkellä vanhat Vomerot siiryvät työkenkäkastiin, ja samaan kastiin siirtyvät kohta myös vanhat Nimbukset, tosin niillä on muutama sata kilsaa vielä työaikaa jäljellä, ennen kuin eläkepäivät koittaa.

Tiistaina piti heti päästä uusia menopelejä kokeilemaan. Eikä tuottanut Asics tälläkään kertaa pettymystä. Hieman isoilta kengät alkuun tuntuivat, kun olin valinnut mallista leveän lestin, mutta vauhtiin päästyä kenkä tuntui tutun turvalliselta.

Keskiviikkona tuli sitten toinen lähetys, ja tällä kertaa kenkävalikoiman uusi tulokas oli Brooksin T7 Racer. Tämä tossu oli ihan extempore-ostos, kaverin suosituksesta. Mitään aiempaa kokemusta kengästä ei minulla ollut, joten mielenkiinnolla kenkiä tuli solmittua jalkaan. Kevyiltä kilpureilta ne jalassa tuntuivat, ihan niin kuin pitikin. Torstaina työmatkalla sitten korkkasin nämäkin uudet menopelit. Töihin päin juoksin asfalttia pitkin ja takaisin pururataa. Molemmilla alustoilla kenkä tuntui ihan hyvältä, lukuunottamatta hiertymää, joka oikeaan pikkuvarpaaseen alkoi kengistä tulla. Maratonille tai edes puolikkaalle en itse näillä kengillä tosin uskaltane lähteä, mutta lyhyemmille kisamatkoille ja vetoharjotuksiin kengät ovat varmaankin ihan passelit.

Lauantain Kangasalla järjestettyyn kympin kisaan en uusia kenkiä kuitenkaan vielä uskaltanut pukea, vaan turvauduin vanhoihin Asicsen Sky Speedeihin. Ensimmäistä kertaa järjestetyn Kangasalan puolimaraton yhteydessä oli myös kympin matka tarjolla, joten se sopi paremmin ohjelmaan tänä viikonloppuna. Sää oli jälleen tosi hyvä, jos ei kohtalaista etelätuulta lasketa. Reitti lähti K:alan uimahallilta ja kulki Kangasalantien viertä kohti Suoramaa. Sielä käännyttiin kohti Suoramajärveä ja takaisin uimahallille. Ensimmäinen kilometri oli tasaista, mutta sitten alkoi vähäinen nousu, joka kesti neljään ja puoleen kilometriin asti. Noin kuuden kilometrin kohdalla asfaltti vaihtui hiekkatieksi ja sitä se oli melkein loppuun asti. Reitti ei siis ollut ihan nopeimpia.

Oma tavoitteeni kisaan oli juosta 3:50 min/km vauhtia. Alun nousuosuus hieman verotti tavoitevauhtia, mutta hieman ennen puolta väliä alkanut alamäkiosuus korjasi tilannetta. Pystyin pitämään tavoitevauhtia myös hiekkaosuuden vastatuulessakin, joten kisan tavoite tuli saavutettua. Loppuaikani oli 39:28 matkan ollessa 10.35 km, eli keskivauhti oli 3:49 min/km.

Osanottomaksu (jälki-ilmoittautuminen) oli 25 €, sinänsä ei kovin paljon, mutta kun siihen rahaan ei saanut muuta kuin osallistumisoikeuden ja tuloksen nettiin, niin silloin hintaa kyllä oli liikaa. Maalissa ei saanut edes juomaa. Muutenkin järjestelyissä olisi hieman petrattavaa, esim. reittikartta olisi ollut hyvä olla vielä lähtöpaikalla nähtävissä ja muutenkin opasteita ei kauheasti ollut. Reitti sentään oli hyvin merkittyä ja emit-ajanottokin toimi mukavasti.

Sunnuntain lenkille lähtiessä oli hieman arvoitus, kuinka pitkän lenkin sitä oikein pääsee, sillä vasen pohja oli ollut jo jonkin aikaa melko jumissa ja penikkakin vaivasi vielä. Lenkki kuitenkin meni suht mukavasti. Juoksu tuntui tosi kevyeltä eikä jalkakaan vaivannut liikaa. Vajaa 25 km tuli teputeltua 5 min/km vauhdilla.

Viikon wuh wuh -kuva by Tuuli

Tämä viikko meni vähän passaillessa, sillä lauantaina oli nimittäin tarkoitus ottaa osaa kotikunnan Elojuoksun puolimaratonille. Alkuviikosta kävin vielä tekemässä TaRu:n kanssa rauhallisen kolmetoistakilsasen ja keskiviikkona juoksin aamusta töihin (poiskin töistä piti juosta, mutta rankkasade sammutti iltapäivän juoksukipinän). Torstai ja perjantai olivatkin sitten täyslepoa (lukuunottamatta työmatkapyöräilyä).

Lauantain kisasää oli lähes täydellinen, sillä lämpöä oli 19 astetta, taivas pilvessä ja tuulta vain pari metriä sekunnissa (se tosin oli puolet matkasta vastaista). Kaiken kaikkiaan lähtöviivalle oli vaivautunut satakunta juoksijaa, jossa oli mukana sekä puolikkaan että 11,8 km:n menijät. Tuo määrä oli huomattavasti vähemmän kuin edellisinä vuosina, ja syynä tuohon varmaankin on heikko tiedottaminen, sillä Elojuoksun viimevuotisilla sivuilla on vieläkin ilmoitus että: “uudet vuoden 2013 ohjeet tulossa lähiaikana” sekä “järjestetään elokuussa, tapahtumalla on uudet sivut, uusi osoite:   ilmoitetaan heti kun tiedossa !” Muutenkin järjestelyt tuntuivat vähän vasemmalla kädellä tehdyiltä (pahoittelen kaikki vasenkätiset). Muuta kaikki kuitenkin sujui ihan mukavasti. Reitti myöskin on nopea, joten senkin puolesta harmi, ettei monikaan ole löytänyt tätä kisaa, sillä ennätyksiä pystyisi tällä reitillä tekemään.

Itselläni ei ollut mitään sen kummempia tavoitteita kisassa, mutta sovimme työkaverin kanssa, että lähtisimme kokeilemaan puolentoista tunnin alitusta, joka olisi hänen ennätyksensä. Kilsavauhdiksi sovittiin siis 4:15 ja se sopi minullekin ihan mainiosti. Edellisestä puolikkaastani oli aikaa jo yli kaksi vuotta ja pitkä juoksutauko toi hieman epävarmuutta pystyisinkö minä pitämään koko matkan tuota vauhtia. Kympin kovat treenit kuitenkin antoivat luottoa, että tuohon vauhtiin voisin pystyä. Toinen huolenaihe oli vasemman jalan sääressä vaivaava penikkatauti, joka oli vaivannut melkoisesti viime viikkojen aikana.

Itse kisasta ei ole kovinkaan paljon kerrottavaa. Lähdimme juoksemaan sovittua vauhtia ja sitä pystyimmekin pitämään todella hyvin. Kilometriajat eivät montaa sekuntia heittäneet tuosta, joten loppuaika oli myös tavoiteltu, hieman alle 90 minuuttia. Vaikka Peetun ennätys olikin etusijalla, niin olen tyytyväinen myös omaan suoritukseeni, sillä se tuli tehtyä rennolla juoksulla eikä ihan kaikkea tarvinnut laittaa peliin. Siitä kertoo myös 156:n keskisyke ja 170:n maksimisyke. Myöskään penikka ei vaivannut juoksun aikana.

Viikon kuva by Tuuli

Koirauutisia wuh, wuh…

Tai tällä kertaa ei oikein mitään uutisia ole, mutta vähän koirajuttua kuitenkin. Nimittäin koiran kanssa juttelemisesta. Ennen koiran omistanista olen pitänyt sellaisia ihmisiä vähän kajahtaneina, jotka mennä teputtaa koiransa kanssa ja juttelee sille vähän väliä. Nyt nimittäin kuulun itsekin noiden kajahtaneiden joukkoon. Pihaa mennään ympäri ja juttu kulkee, tosin hieman yksipuolisesti. Sitten kun päästään enemmän ihmisten ilmoille, niin pitää olla tarkkana, ettei kovin kummoisia juttutuokioita tule pidettyä.

Samaan kastiin kuuluu myös kysymykset, joita koiralle tehdään. Esimerkiksi kun tulen “kusetusreissulta” sisään, niin Tuuli kysyy Sisulta, että: “Tuliko Sisu sinulta kakka?” Kyllä se olen minä, joka joutuu sanomaan, että kyllä jöötiä tuli niin, että koko mäki haisee, ja Sisu tyytyy vain jyrsimään seinän kulmaa. “Wuh” voi tulla joskus vastaukseksi, mutta yleensä tuo tarkoittaa, että nyt olisi parempi saada ruokaa tai ovi auki heti. Kovin henkevää keskustelua tuosta ei synny.

Lämmintä on taas pitänyt koko viikon. Onneksi aamut ovat olleet sentään siedettäviä ja pääosa viikon juoksutreeneistä onkin tullut tehtyä aamulla. Suunnistusta tälle viikolle ei ole kertynyt laisinkaan ja pyöräilykilometritkin on kertynyt vain työmatkoista. Salilla tuli käytyä kolmena aamuna.Viikon ensimmäinen juoksu tuli tehtyä poikkeuksellisesti heti maanantaiaamuna. Juoksin töihin vähän pidemmän kautta, sillä illalla oli iltarastitalkoot, joten iltalenkki jäi väliin. Toinen juoksu oli vuorossa heti tiistai-iltana, kun kävin tekemässä TaRu:n kanssa kiihtyvävauhtisen lenkin Lammimpään harjulla. Torstaina olikin sitten perinteinen aamulenkki töihin ja illalla takaisin. Hieman reippaampaa vauhtia yritin pitää kotiin päin juostessa, mutta mäkinen maasto verotti kilsa-aikoja.

Viikonlopun settiin kuului tällä kertaa kympin kova lauantaina ja sunnuntaina pitkä lenkki. Lauantain kymppi meni muuten ihan mallikkaasti, mutta puolenvälin paikkeilla alkoi oikeassa palleassa taas tuntumaan krampin oireita. Onneksi se ei äitynyt ihan pahaksi ja sain juostua koko kympin reipasta vauhtia. Sää oli tosi ihanteellinen kovalle lenkille, sillä lämpöä ei ollut kuin viitisentoista astetta, taivas oli pilvessä eikä tuulta juurikaan ollut. Aika oli tällä kertaa 39:13, joten puoli minuuttia lähti kolme viikkoa aiemmin tehdystä kympin kokeesta. Tosin silloin juoksin pääosin hiekkatietä pitkin.

Sunnuntaina tein 25 km hölköttelyn. Pääsin lähtemään (toisin sanoen, en herännyt) liikkeelle vasta puoli yhdeksän aikoihin aamulla, joten lämpö oli noussut jo lähemmäs paria kymppiä ja aurinko porotti pilvettömältä taivaalta. Alkumatkasta vasenta säärtä vaivasi melko kovasti penikkatauti, mutta loppumatkasta siitä ei ollut enää vaivaa. Liekö syynä lämmin keli vai edellisen päivän kova lenkki, mutta sykkeet eivät tuntuneet pysyvän oikein kurissa ja loppumatkasta iski melkoinen hyytyminen. Vauhti painui hieman päälle viiden minuutin. Se ei sinänsä haittaa, mutta sykkeet nousi hieman liian usein yli 130. Yksi syy hyytymiseen voi olla myös pikkuisen vajaat 90 kilometriä, jotka tuli tällä viikolla kerättyä juoksumittariin.

Viikon wuh wuh -kuva by Tuuli.