Tapaninpäivän lumipyry tuotti sen verran paljon uutta lunta, että minäkin uskalsin avata hiihtokauden tänään maanantaina. Pidin tämän päivän vielä töistä vapaata, joten oli hyvää aikaa käydä aamulla ensin pyörällä salilla ja sitten tekemään muutamaksi tunniksi lumitöitä. Johtuikohan tuosta aamun ohjelmasta, että hiihto ei ollut kovin innostavan oloista. Keli oli kyllä ihan mainio, mutta jotenkin ei vaan jaksanut… vanhuus näemmä tulee.

Parin viimeisen viikon ulkoilut ovat jääneet lähes pelkästään työmatkapyöräilyn varaan, sillä juoksuaskeleita ei ole tuolla lumessa ja viimassa tullut otettua. Salilla juoksumattoa on sen sijaan melko ahkerasti tullut kulutettua. Seitsemän kertaa yhteensä parin viikon aikana, joista pari kahden tunnin PK-harjoitusta ja pari reippaampaa harjoitusta, muut sitten lyhyempiä kiihtyvävauhtisia. Kyllä minä kaksi työmatkajuoksuakin tein, mutta totesin, että akillesjänteet tulevat niistä harjoituksista sen verran kipeiksi, että taitaa tämän talven juoksut tulla tehtyä sisätiloissa.

Saa nähdä miten hiihtojen käy, kun pakkasta on luvattu taas loppuviikoksi lähemmäs parikymmentä astetta. Voipi olla, että vähiin jää, mutta onneksi kausi on sentään saatu avattua.

Viikko 50/2010 (15.12.2010 – 21.12.2010)

Viikko 49/2010 (8.12.2010 – 14.12.2010)

Eipä ole viikot veljiä keskenään. Jos viime viikolla mätettiin kilometrejä oikein kunnolla, niin tällä viikolla on mätetty jotain ihan muuta. Kunnollisia juoksulenkkejä ei tälle viikolle tullut kuin kaksi, kun tiistaina ja torstaina juoksentelin työmatkoja. Juoksut sujuivat sinänsä ihan mukavasti, eikä kovista pakkasistakaan ollut harmia tällä viikolla.

Keskiviikkona olin TesKu:n järjestämässä kuntotestissä. Testi juostiin Pirkkahallissa 6 x 1000 m matkana. Aluksi, lopuksi ja joka kilometrin välissä otettiin sormesta verta josta sitten mitattiin laktaatti-arvot. Ensimmäinen kilometri mentiin ihan kävelyvauhtia, sitten vauhtia nostettiin joka kilometriä siten, että syketaso nousi 10 – 15 pykälää, ja viimeinen kilometri mentiin niin paljon kuin kintuista pääsi. Testin jälkeen tuntui siltä, että ihan hyvin meni, mutta perjantaina kun tulokset kolahti postilaatikkoon, niin totesin ettei se nyt niin mallikkasti mennytkään. Tai muuten meni ihan OK, mutta ihan viimeistä puristusta ei näemmä tullut saatua irti. Tällä kertaa aerobinen kynnys löytyi 139 sykeen kohdalta, nopeus tuolla kynnyksellä oli 4:45 ja happea liikkui 45 ml/kg/min. Vastaavat arvot reilu 2.5 vuotta sitten oli 138, 4:50 ja 44, eli pientä kehitystä on tullut. Anaerobinen kynnys on 164 kohdalla, vauhti kynnyksellä 3:45 ja hapenottokyky 57 ml/kg/min. Edellisessä testissä tämän kynnyksen arvot olivat 167, 3:45, 56. Viimeisen osuuden tulokset, eli max hapeottokyky näytti sen, että kaikkea ei testissä saanut annettua. Laktaattiarvot olivat vain 6.5, kun edellisissä testeissä tuo arvo on ollut lähellä kymmentä. Myös maksimisyke 179 (186) ja viimeisen km:n nopeus 3:20 (3:13) eivät olleet ihan sitä mitä ne olisi voinut olla. Lopuksi testaaja olikin antanut kommentiksi, että: “PK-taso on jo niin korkealla, että nyt VK II ja MK:ta mukaan”. Jep, eli kovia vetoja vaan kehiin.

Viikon toinen ja ehkä rankempi testi oli kahden päivän pikkujouluputki. Perjantaina oli työpaikan pippalot ja lauantaina tonttuiltiin kaveriporukalla. Hieman reenausta tuntuisi tarvitsevan tämäkin laji, sillä pientä hyytymistä oli havaittavissa testin loppusuoralla, eikä “laktaatit” päässyt nousemaan veressä ihan huippuunsa. Sunnuntai menikin sitten ihan hissukseen haukoitellessa, eikä muutenkaan tehnyt mieli lähteä 20 asteen pakkaseen teputtamaan. Kiitokset vaan koko tonttuseurueelle mukavasta illasta. Ja ek MaSalle mallikkaasta talvi-yö-kortteri-suunnistusradasta. Tuokin laji vaatii vielä meikäläiseltä harjoittelua.

Itsenäisyyspäivä vierähti ihan ilman kuntoilua. Tyydyin tekemään vain lumihommia ja katsomaan Tuntematonta sotilasta. Lepopäivä tekikin ihan hyvää tähän väliin, sillä kuutena edellisenä päivänä on tullut käytyä juoksentelemassa. Kilometrejäkin kertyi ihan mukavasti, kaiken kaikkiaan 94. Salilla ei tullut käytyä kuin kertaalleen, ja pyöräilytkin jäivät melko vähiin.

Tiistain ja keskiviikon juoksut tein työmatkojen yhteydessä, mutta torstain lenkki tuli tehtyä työpaikan ympäristössä. Perjantaina pidin töistä vapaapäivän ja pääsinkin pitkästä aikaa tekemään ulkona juoksulenkin valosan aikaan. Pyörätiet eivät ole olleet ihan timmissä kunnossa ja pieni lumikerros onkin haitannut juoksemista jokin verran. Kovin pitävää otetta alustaan ei ole saanut vaikka nastarilla onkin juossut.

Lauantaina kävinkin tekemässä reippaamman juoksulenkin salin matolla, sillä lumipöperöön ei huvittanut mennä telomaan paikkojaan. Kaksi ensimmäistä km menin 5 min/km vauhtia, sitten km 4 min/km, 3:32, 2 x 4, tämän jälkeen km vähän rauhallisemmin ja sitten taas 4 min/km, vajaa 2 km 3:32 ja reilu km 4. Sitten taas pari kilsaa rauhallista. Hieman oudoksuvia katseita sain, kun teputin 17 km/h vauhdilla, sillä se on aika paukutusta kun matolla päästelee menemään tuolla nopeudella. Saavat luvan tottua. Sunnuntain pitkän lenkin tein tällä kertaa ulkona. Välillä kaipasin kyllä mattoa, sillä sen verran pöperöistä pyöräteillä oli, että kenkä ei pitänyt alla ollenkaan ja akillesjänteet huusivat armoa. Reilu 23 km tuli kuitenkin mittariin.

Luntakin on tullut taas vähän lisää, mutta ei vieläkään sen vertaa, että pitäisi alkaa katsomaan suksien suuntaan. Juoksutreenit siis jatkukoot.

Viikko 48/2010 (30.11.2010 – 6.12.2010)