Kyllä se talvi taisi nyt sitten tulla ihan oikeasti. Viime viikolla vielä ajattelin, että muutama päivä pakkasta ja sitten taas lumet sulavat, mutta toisin kävikin. Tämän päivän -13 astetta ei tunnu vielä riittävän, vaan pariksi seuraavaksi päiväksi on luvattu vieläkin kylmempää, ja 10 pv:n ennustekin näyttää poikkeuksellisen kylmää säätä. Pakkasista huolimmatta olen kuitenkin tehnyt työmatkoja pyörällä ja juosten. Oikeastaan pakkanen ei sinänsä ole juurikaan haitannut, vaan pirunmoinen tuuli.

Tiistaiaamun juoksulenkillä tuli todettua, kuinka surkeat talvijuoksukengät Niken Vomerot ovat. Niissä ei ole ollenkaan pitoa lumella juostessa. Onneksi suurimmalta osin matkaa löytyi kuitenkin vielä sulaa alustaa, mutta niillä kohdin joissa oli vähänkin lunta, niin kenkä ei pitänyt ollenkaan. Torstain ja perjantain työmatkat tuli tehtyä Asics:n tossuilla ja niiden pito oli ihan eri tasoa kuin Niken.  Vomerot laitettiin nyt hyllylle odottamaan kevätkelejä.

Viikonlopun juoksut tulikin sitten tehtyä salilla matolla. Lauantaina juoksin 12 km josta 8 km oli 4 min/km vauhtia tai lopussa vähän kovempaakin. Alussa ja lopussa 2 km 5 min/km vauhtia. Täytyy myöntää, että meni tosi mukavasti. Ulkona juostuna ei varmasti olisi saanut aikaan vastaavan vauhtista harjoitusta. Mutta kun pääsi juoksemaan T-paidassa ja shortseissa, niin juoksu tuntui jopa melko rennolta. Talvella pitää varmaankin suunnata useamminkin salille tekemään kova mattotreeni.

Sunnuntaina kävin tekemässä pitkän juoksun matolla (jos juoksee matolla, niin voiko sanoa, että tekee juoksulenkin!?!). Kaksi tuntia otin tavoitteeksi juosta, ja vauhdiksi laitoin 12 km/h (5 min/km). Ihan mukavasti tuokin treeni meni, kun kuunteli musiikkia ja katseli TV:stä Rukan hiihtokisoja. 1:45:n kohdalla nostin vauhtia 1,5 km:ksi 13,5 km/h:ssa ja sitten 0,5 km:ksi 15 km/h:ssa, ja loppuaika taas 12 km/h. Sykkeet pysyivät ensimmäisen tunnin hienosti 120:ssä tai vähän sen alla. Toisella tunnilla sykkeet nousivat sitten muutamalla pykälällä, mutta kuitenkin melko alhaalla. Pitää varmaankin laittaa jopa harkintaan jossain vaiheessa oman maton hommaaminen.

Viikko 47/2010 (23.11.2010 – 29.11.2010)

Lämpöasteet ovat jo talvisia, mutta hiihtokelit antavat vielä odottaa. Innokkaimmat ovat kuulemma käyneet Tampereellakin jo luonnonlumilla lykkimässä, mutta en usko, että tuossa viiden sentin lumessa hiihto kovin suurta nautintoa voi antaa. Itse en ala suksia rasvaamaan ennen kuin perinteisen ladut on kelkalla päästy ajamaan. Siihen asti lipsutellaan tossut jalassa ulkona tai sitten teputetaan salilla matolla.

Alkuviikosta oli vielä sulat tiet, ja tiistaina iltapäivällä ja keskiviikkoaamuna pystyikin vielä juoksemaan työmatkat hyvin ilman nastareita. Mutta torstain lumipyryn vuoksi laitoin pitävämpää kenkää jalkaan perjantaiaamun työmatkalle. Yleensä aamulenkit ovat sujuneet mukavasti, mutta jostain syystä tämän viikon jokainen aamulla tehty juoksulenkki on ollut tosi väsynyttä menoa. Sykkeet ovat korkealla ja vauhtia ei ole nimeksikään. Launatainakin jätin talven ensimmäisen Teivo-Cup:n juoksematta, kun ei vauhtilenkit ole maistuneet, ja ulkonakin oli kylmä ja kova tuuli, eikä oikein muutenkaan huvittanut. Illalla tuli kuitenkin käytyä ennen saunaa tekemässä 19 km:n rento juoksulenkki. Se olikin viikon ainoa juoksu joka tuntui edes hieman sujuvan. Sunnuntain aamulenkki olikin sitten taas viikon pohjanoteeraus. Etukäteissuunnitelmat olivat, että vedän 6-8 km vähän reippaampaa, mutta lenkki muuttuikin 3 x 2 km vetolenkiksi 1 km:n palautuksella. Veto-osuudet olivat täyttä tuskaa ja 4 min/km vauhti jäi kaukaiseksi haaveeksi. Viimeiset kaksi veryttelykilometriä olisi tehnyt mieli kävellä, mutta luonne ei antanut periksi, vaan kotiin oli raahustettava mukajuosten. Illalle suunniteltu verryttelylenkki sai jäädä väliin.

Selkävaivat onneksi ovat jääneet taakse ja nyt pääsee suht normaalisti hölkkäilemään. Enää on vain perus akillesjänne-, takareisi- ja peukalovarvasvaivat, mutta ne ei nyt kauheasti haittaa, vähän vaan tuntuu. Ensiviikoksi on luvattu melko kalseaa keliä, joten saa nähdä pitääkö alkaa kaivamaan kaapista järeämpiä pyöräilyvaatteita.

Viikko 46/2010 (16.11.2010 – 22.11.2010)

Viikon vaivaksi on valittu selkäkipu. Pari viikkoa selkä on jossain määrin vaivannut, mutta nyt alkuviikosta se haittasi jo hieman juoksuakin. Tiistaina ja keskiviikkona selkä oli melko jäykkä ja kipeä parin ensimmäise juoksukilometrin ajan, mutta sen jälkeen se alkoi hieman vertymään ja juoksuasennon sai taas normaaliksi. Mutta jos joutui juoksemaan hiemankin huonossa asennossa, niin heti vihlaisi alaselästä. Liukas ja sohjoinen alusta laittoi vielä juoksemaan vähän varovaisemmin, sillä liukastuminen olisi voinut tuntua melko mojovalta selässä. Keskiviikkona laitoin lenkille jalkaan pitkästä aikaa nastalenkkarit, mutta se oli melko turhaa. Asvalttiosuudet olivat lähes täysin sulat, ja hiekkapätkät sohjossa, joissa ei kuitenkaan ollut nastoista mitään apua.

Torstain lenkillä selkä oli jo vähän paremmassa kunnnossa, mutta pientä kivun säteilyä siellä edelleen oli. Alkuviikon lenkit olivat olleet muutenkin vähän väsyneen oloisia, mutta tämä torstain lenkki meni jo ihan kevyen oloisesti. Perjantaina tuli käytyä ensimmäistä kertaa vuoteen jalkahieronnassa. 30 minuutin hieronnassa ei ehditty ottamaan kuin pohkeet, takareidet ja vähän reiden ulkosivuja, mutta sen verran tuskainen käsittely oli, että noinkin lyhyt aika riitti aivan mainiosti. Pohkeet olivat se pahin paikka.

Lauantaina piti koittaa tehdä vähän reippaampi juoksulenkki. Pyörätiet olivat onneksi sulat, mutta menohalut olivat kateissa. Seitsämän kilometriä jaksoin mennä reipasta, mutta sitten ei enää huvittanut, vaan laitoin lönköttelyksi. Pitäisi löytää vähän motivaatiota koviin lenkkeihin. Lauantai-iltana tuli taivaalta reilu 5 senttiä räntää maahan joten sunnuntain pitkää lenkkiä en lähtenyt ulos kyntämään. Aamupäivästä ajelin Lielahden GoGo Expressiin ja teputin siellä juoksumatolla tunti 45 min. Kilometrejä kertyi hieman päälle 21, ja olenkin yllättynyt, että viitsein noinkin pitään matolla juosta. Onneksi juostessa oli mahdollista katsoa televisiota ja kuunnella musiikkia. Mutta kyllä tuo alkaa olla minulle maksimiaika mitä matolla viitsii juosta. Toisaalta otin lopussa pari vähän reippaampaa kilometriä ja ne tuntui menevän ihan rennon tuntuisesti. Ehkä pitää muinakin sohjokelipäivinä suunnata sisälle juoksemaan.

Viikko 45/2010 (9.11.2010 – 15.11.2010)

Juoksutauon aikana pitäisi saada paikat kuntoon, jotta voisi lähteä uuteen kauteen taas ehjänä ja virkeänä. Niin ei kuitenkaan tällä(kään) kertaa käynyt. Edellisenä sunnuntaina kävin tekemässä salitreenin ja siellä sain selkäni niin jumiin, ettei se ole vieläkään täysin kunnossa. Myös pitkästä aikaa vähän kovempi yläkropan rääkkäys johti siihen, että kaulan ja navan välinen alue oli niin kipeä, että jokainen käden heilautus tuntui kipeältä miljoonassa kohdassa. Kaiken kukkuraksi sunnuntain juoksulenkistä sain polvenikin vielä kipeäksi. Alkuviikko olikin siis melkoista kärsimystä.

Maanantaina en vielä ottanut uskoakseni, että polvi tosiaankin oli kipeä, vaan kävin tekemässä 11 km rauhalisen juoksulenkin. Juoksun aikana polvi oli ihan ok, mutta illan aikana polvi kipeytyi sen verran, että kävelyssäkin tuntui kipua. Kirosanat eivät olleen kovin kaukana, kun näytti siltä, ettei juoksemaan pääsisikään heti siinä määrin mitä oli suunnitellut.

Tiistain ja keskiviikon juoksulepo onneksi auttoi asiaan, ja torstain rauhallisen 10 km juoksulenkin jälkeen ei polvi enää vihoitellut. Olin ilmoittautunut alkuviikosta Heikin 2 penkinkulman suunnistukseen, joten siihen varmaan nyt uskaltaisi osallistua.

Lauantaiaamun räntäsade oli kostuttanut ja valkaissut Virttaankankaan suunnistusmaaston, kun Heikin 2 penkinkulman suunnistus starttasi klo 11. Lämpö oli juuri ja juuri plussan puolella, kun lähdin pitkästä aikaa kartta kädessä ja lappu rinnassa metsään tarpomaan. Onneksi tapahtuma ei ollut mikään kilpailu, vaan paremminkin iltarastityyppinen tapahtuma, joten suuria paineita ei tarvinnut ottaa.

Ensimmäiset kolme kilometriä pääsi juoksemaan kangasmaastossa, mutta sitten siirryttin soille ja kallioille. Suot eivät kovin märkiä olleet, mutta sen verran kuitenkin, että neopreenisukat olivat ihan hyvä valinta jalkaan. Kalliot taas olivat todella liukkaat ja varovainen sai olla, kun sammaleet lipsuivat nastarin alla.

Yhtä rastia lukuunottamatta tämä “oikea” suunnistusmaasto-osuuskin onnistui ihan mallikkaasti. Tosin tuo yksi, vajaan 20 min. pummi, pilasi sitten koko tuloksen. Onneksi en yksin tuota pummia tehnyt, mutta omaan piikkiin se pitää ottaa, sillä minä porukan hukkaan juoksutin. Aikaa kului kartoittaessa, ja jos tupakkamiehiä olisi ollut matkassa, niin sauhutkin olisi hyvin kerinnyt vetää. Kartalle kuitenkin päästiin ja rastikin löytyi, mutta vitutus oli ankara.

7 km:n metsäsuunnistuksen jälkeen siirryttiin jälleen takaisin kankaan puolelle. Muutama rasti kankaalla ennenkuin tultiin takaisin lähtöpaikalle ja kartan vaihtoon. Vajaat 15 km ja 2 tuntia takana, 7 km edessä. Onneksi toinen lenkki olisi lähes kokonaan kangasmaastossa, joten juoksualusta muuttui paremmeksi. Toisen lenkin ainoaa “metsärastia” tuli pummattua muutama minuutti, mutta muuten lenkki sujui ongelmitta. Jalka tosin alkoi painamaan heti toisen lenkin alussa ja jossain vaiheessa alkoi rinnastakin pistämään, joten vauhdinlisäystä ei oikein innostanut tehdä, vaikka maasto olisikin siihen antanut hyvät mahdollisuudet.

2:52 reissuun kului aikaa ja mittariin tuli matkaa vajaat 24 km. Ihan mukava lenkki oli, vaikka se yksi iso pummi jäikin harmittamaan. Pääasia kuitenkin, että paikat kesti, eikä ihan totaalista hyytymistä tullut. Heikille kiitokset hyvistä järjestelyistä.

Lauantaina tuli tehtyä pienimuotoista tieteellistä tutkimusta omista verenpaineista. Aamusta lukemat näyttivät 120 / 71, joteka ovat kutakuinkin ihan ok. Toisen mittauksen tein tunnin suunnistuksen maaliintulon ja heti saunan jälkeen, ja silloin lukemat olivat 101 / 69. Kolmas mittaus oli parituntia edellisesta, jonka aikana olin ehtinyt syömään ja ottamaan pienet torkut. Lukevat olivat palautuneet jälleen aamuisiin, eli 120 / 73.

Sunnuntaina kävin aamulla salilla, ja iltapäivällä tein 12 km rauhallisen juoksulenkin. Vasen pohje oli hieman jumissa, mutta muuten juoksu tuntui yllättävän hyvältä.

Viikko 44/2010 (2.11.2010 – 8.11.2010)