Kesän loppulämpöjä

Viikko 34/2021 (23.-29.8.2021)

Kesän viimeinen viikko päättyi hienoihin keleihin. Viikonloppu oli lämmin ja aurinkoinen, mutta kyllä viikollakin kelpasi ulkoilla. Vettäkin vähän saatiin, mutta ei niin paljon kuin edellisillä viikoilla.

Treenejäkin pääsi tekemään jo ihan hyvän määrän. Tehoja tosin on vielä säästelty ja etenkin juoksussa on yritetty ottaa rennosti, sillä takareisi-pakara -osasto on ollut edelleen melko jumissa.

Maanantaina oli ohjelmassa työmatkapyöräilyt sekä illalla tunnin kotisalitreeni.

Tiistaina oli myös työmatkapyöräilyt ja illalla tunnin juoksulenkki. Ensimmäinen neljä kilsaa oli melko jäykän oloista, mutta ABC:llä käydyn istunnun jälkeen jalat alkoivat toimimaan paremmin. Juoksin reilun 13 kilometrin Nokian paloaseman lenkin eli asfaltilla mentiin melkein koko matka. Loppukilometreillä alkoivat takareidet kuitenkin jumittelemaan vaikka alussa ne eivät kauheasti vaivanneetkaan. Sykkeet (133 bpm) olivat sopivan alhaiset vauhtiin (4:35 min/km) nähden.

Keskiviikkona oli kunnon sadepäivä, eikä ulkoilua tullut harrastettua laisinkaan. Tesoman uimahallissa kävin uimassa noin 50 minuutin tekniikkatreenin. Ei oikein tuntunut sujuvan ja jäi vähän paska fiilis koko treenistä.

Torstain reilun kympin juoksulenkillä oli jälleen takareidet ja pakarat jumissa. 130 bpm:n sykkeet olivat jälleen ihan sopivat 4:40 min/km vauhdille, mutta se olikin lenkin ainut positiivinen asia. Iltapäivällä kävin hakemassa toisen koronapiikin, ja siksi tuli lenkki tehtyä jo aamulla.

Perjantaina olikin sitten jo vallan hieno päivä, vaikka tuulista olikin. Olin maantiepyörällä liikenteessä töissä ja poljin töiden jälkeen Lempäälän, Säijän ja Nokian keskustan kautta kotiin. Matkaa kertyi 59 km ja aikaa kului vähän vajaat 2 tuntia. Keskitehot olivat 186 W ja keskinopeus vähän päälle 30 km/h. Tuulen suunta oli pääosan matkasta suotuinen, jonka vuoksi keskari nousi noinkin hyväksi ko. reitillä. Koronarokotteestakaan ei tullut mitään sivuvaikutuksia, käsin vain kipeytyi.

Lauantaina kelit sen kun paranivat. Lämpöä oli päivällä lähemmäs parikymmentä astetta ja aurinko paisteli. Juoksulenkillä kävin aamupäivästä, mutta muuten päivä meni pihahommissa. Juoksulenkki oli vajaan 11 km mittainen ja rauhallisesti menin (4:55 min/km). Jumit olivat tuossa vauhdissa vähäisemmät ja muutenkin juoksu-fiilis oli ihan hyvä.

Sunnuntaina oli jälleen mukana MO:n treeneissä, kun ohjelmassa oli pitkä pyörälenkki. Itse olin gravelilla liikkeellä sillä yli puolet reitistä oli hiekkapätkää. Kotoa poljin ensin Vihnusjärvelle, jossa kokoonnuimme. Sieltä reitti kulki Sarkolan ja Kutalan kautta Otamukseen. Sieltä suuntasimme pienemmällä porukalla Jumesniemen kautta Heinijärvelle, jossa poikkesimme Kukko-kuppilaan pienelle tankkauksella. Loppumatka kulki Mahnalan ja Pinsiön kautta Nokialle ja sieltä takaisin kotiin. Matkaa kertyi 112 km ja aikaa kului 4:40. Sää ja porukka oli ihan ykkösluokkaa ja kilometrin taittuivatkin kuin siivillä. Kesä viimeinen kokonainen viikko päättyi hienoihin tunnelmiin. Toivottavasti syksy tuo mukanaan vielä hyvin ulkoilukelejä.

IM:n jälkimainingeissa

Viikko 33/2021 (16.-22.8.2021)

Kuherrusviikko IM-tittelin kanssa on ollut makea ja rento. Karkkia on mennyt ja treenit ovat olleet kevyitä. Kisaviikonloppu osui viimeiseen hyvää kohtaa, sillä tällä viikolla on ilmat kylmenneet ja vettä saatu niskaan lähes joka päivä. Syksyn merkkejä siis ilmassa, mutta ei haittaa. Pari selvää syksyn merkkiä on myös ne, että takka on ensimmäistä kertaa päällä ja tri-pyörä istutettu traineriin.

Maanantaina ja tiistaina koivet olivat vielä sen verran kipeät, ettei lenkille tehnyt mieli lähteä. Töissä kävin kylläkin pyörällä ja se teki ihan hyvää lihasjumeille.

Keskiviikkona luovuin pari-kolme kuukautta kestäneestä “lonely wolf” -treenaamisesta ja osallisuin jälleen MO-treeneihin. Uskaltauduin mukaan, kun ohjelmassa oli kevyt sauvakävelylenkki Kaupissa. Reilu pyolitoista tuntia tuli sauvoteltua mukavia rupatellen. Muutenkin viikonlopun suoritus on herättänyt yllättävästi mielenkiintoa, sellaisissakin henkilöissä joiden en ole edes tietänyt, että he ovat tienneet osallistumisestani. Moneen otteeseen on saanut käydä kisaa läpi. Ihan kiva.

Torstainakin kävin töissä pyörällä, ja illalla tein tunnin kotisalitreenin. Tosin jalkaliikkeet jätin vielä väliin.

Perjantaina poikkesin Tesoman uimahallissa ja tein 40 minuutin uintreenin. Tekniikkaan yritin keskittyä ja jätin matkan uimisen toisiin kertoihin. Lättärit ja pullari olivat mukanani ja tuli jopa skullattua vapaaehtoisesti.

Lauantaina aamupäivällä kokeilin miltä juoksu maistuisi. Vireystila on ollut ihan hyvä jo pitkään eikä jalatkaan tunnu enää kipeiltä. 11 kilometriä juoksin 4:50 min/km vauhdilla, mutta kyllä takareidet ja pakarat ovat edelleen melko jumissa, ja loppumatka oli aika jäykänoloista menoa. Sykkeet olivat kyllä alhaalla, mutta sykemittaus oli ranteesta, enkä oikein luota siihen, vaikka Polarin mittari onkin.

Sunnuntaina kävin polkemassa gravelilla Siuron 50 km:n lenkin. Lämpöä ei ollut kuin 14 astetta ja vesisuhjua sateli vähän väliä. Ihan hyvin kuitenkin tarkeni, kun läpimäräksi ei tullut kastuttua. 1h 50min kului aikaa, ja pyöräily tuntui ihan hyvältä eikä jaloissakaan painanut. Eiköhän tämä reenaaminen tästä taas lähde liikkeelle.

Tahko Ironman 2021

Viikko 32/2021 (9.-15.8.2021)

On sitä odotettukin, että tuon otsikon saisi kirjoittaa. Itseasiassa odotusta on ollut jo puolentoista vuoden ajan. Tuolloin ilmoittauduin kisaan, joka piti pitää jo vuosi sitten, mutta pandemian vuoksi tapahtumaa siirettiin vuodella eteenpäin. Tuli siis vuosi lisää armonaikaa ja jännittämistä. Tänä aikana ei ole ollut varmaan päivääkään ettenkö olisi kisaa miettinyt. Viimeisinä viikkoina ei ole ollut varmaan tuntiakaan etteikö asia olisi käynyt mielessä. Alkuun meni aina maha sekaisin, kun mietti kisaa, mutta onneksi viimeaikoina vatsastressi on muuttunut varmaan sen verran krooniseksi, ettei vessassa tarvitse rampata solkenaan.

Kisaviikolle ei otettu sinänsä enää mitään treenejä, vähän ylläpitävää liikuntaa keholle ja mielelle. Energioita säästeltiin lauantain koitokselle.

Maanantaina kävin vielä hieronnassa, jossa yritettiin availla edelleen hieman kiukuttelevaa selkää ja jalkoja.

Koska triathlonpyöräni satulan toinen kiinnityspala hävisi jokunen viikko sitten jonnekin reitin varrelle, eikä uutta saanut tähän hätään mistään, niin jouduin tekemään varmuuden vuoksi nippusideviritelmän satulan kiinnityksen varmistamiseksi. Nippusiteiden lisäksi toinen suosittu korjaustuote on “jesari”. Sitä tarvittiin kun tein aerojuomapullostani geelikelpoisen. Se vaati vain “takaiskuventiilin” poistamisen pullosta ja geelipakkauksen korkin kiinnittämisen jesarilla pullonsuuhun. Näitä virityksiä ja tri-pyörän huollon jälkeisen toimivuuden kävin tiistaina varmistamassa pienellä pyörälenkillä.

Keskiviikkona alkoi tankkaus. Ruokapuolella se toteutettiin pääosin makaroonilaatikolla ja nestepuolella miedolla Maximin urheilujuomalla. Illalla kävin vielä kokeilemassa juoksujalan vireyttä rauhallisella reilun 5 kilometrin lenkillä. Jalka oli pelottavan raskas eikä ainakaan nostanut itseluottamusta muutaman päivän päästä juostavalle maratonille.

Torstaina olikin sitten jo aika lähteä ajamaan kohti Kuopiota, välistoppia ennen Tahkolle siirtymistä. Ennen lähtöä kävimme vielä tankkaamaasa Itsudemossa maha täyteen sushia, paistettua nuudelia yms. Ajomatkalla vähän karkin syöntiä ja illalla hotellihuoneeseen pizzat. Urheilujuomaa vielä koko päivän siihen kylkeen. Loppujen lopuksi tuo tankkaaminen ei ole kovin miellyttävää hommaa, koko ajan huono olo kun maha niin täynnä ja kus-pissalla saa käydä ihan jatkuvasti.

Perjantai oli ruokailun suhteen jo normipäivä, poislukien hotelliaamiainen. Ajelimme heti aamupäivästi Tahkolle, jossa ensitöikseni kävin rekisteröitymässä kisaan. Rekisteröinnin yhteydessä sain kisarepun, joka sisälsi transitio-pussit, numerolapun ja numerotarrat, sekä jotain mainoskrääsää. Tämän jälkeen majoittuminen mökkiin ja sitten tutustumaan uimaveteen. Uimme kilometrin verran uintiosuuden maalipaikan ja Tahkolahden ylittävän sillan välissä. Uinti tuntui ihan hyvältä ja lasitkin pitivät. Illalla kävin vielä testaamassa vajaan puolen tunnin pyörälenkillä pyörän toimivuuden. Tämän jälkeen pitikin pakata transitio-pussit ja laittaa pyörä check-in -kuntoon ja viedä menopeli ja pussit vaihtoalueelle. Illalla kävimme vielä syömässä Tahkon Spassa pasta-annokset (oli yllättävän vaikeaa löytää ravintolaa, josta saisi pastaa. Pizzaa ja hampurilaista kyllä olisi ollut tarjolla joka paikassa). Sitten ilta alkoikin olla siinä mallissa, että piti alkaa suunnitelemaan yöpuulle menemistä, sillä aamulla kello soisi 4:45.

Lauantaiaamuna sisäinen kello herätti viisi minuuttia ennen kännykkää. Ei auttanut muuta kuin mennä puuron keittoon ja aamupalan syöntiin. Olo oli yllättävän levollinen. Kaksi vuotta aiemmin kun söin aamiaista ennen ensimmäisen puolikkaani lähtöä Joroisilla, niin ruoka ei maistunut laisinkaan ja kädetkin melkein tärisi. Nyt oli ihan ok fiilis. Toki jännitti, mutta ei liikaa. Seuraavaksi täytin viritetyn aeropulloni noin puolella litralla Maximin geeliä sekä 0.75 litran pullon Maximin urheilujuomaa. Kello 6 pääsi vaihtoalueelle tekemään viimeiset viritykset pyörään ja vaihtopusseihin. Tässä vaiheessa alkoi ensimmäiset säätämiset. Vein geelit ja juotavat pyörään. Tämän jälkeen oli tarkoitus tehdä pieni juoksulenkki, mutta jokusen sadan metrin hölkän jälkeen muistin, että minullahan on suolakapselit vielä taskussani, jotka piti jättää pyörän koteloon. Eikun takaisin. Kun olin lähdössä pyörältä pois, kuulin kun joku laittoi pyörämittarinsa päälle ja tajusin, että oma mittarini oli jäänyt mökille. Onneksi mökille ei ollut kuin puolisen kilsaa matkaa, joten ei muuta kuin mittarin hakuun. Vähän kyllä kylmäsi ajatus, että mittari olisi unohtunut kokonaan pyörästä. Tämän säädön jälkeen pääsin tekemään pienen hölkän ja toteamaan, että ainakin juoksujalka tuntuu ihan hyvältä. Enää ei ollut muuta ohjelmassa kuin uintivermeiden ja maaliintulopussin haku mökiltä ja lähtöpaikalle siirtyminen.

Ennen kisan alkua ehdein pulahtamaan vielä veteen ja ottamaan tuntumaa veteen ja testaamaan että lasit pitävät. Kaikki tuntui olevan ok. Siitten siirtyminen lähtöalueelle pitkän jonon päähän odottamaan uinnin lähtöä. Lähtökarinassa oltiin kuin sillit suolassa, koronaetäisyyksistä ei ollut tietoakaan. Tosin se ei siinä kohtaa huolestuttanut, huolena, tai paremminkin jännityksen kohteena oli kohta veteen pulahtaminen ja ennenkokematon 3.8 kilometrin avovesiuinti. Uintikeli tosin oli ihan hyvä. Vähäinen etelätuuli ei oikein sopinut reitilla ja veden lämpökin oli sopiva 20.4 astetta. Mitään huolta ei siis olisi pitänyt olla, mutta pientä jänskätystä oli kyllä mahassa. Rolling start alkoi klo 7:45. Omaa veteen pääsyä jouduin odottelemaan kymmenisen minuuttia kun veteen pääsi 5 sekunnin välein vain 5 (vai oliko kuusi, tai neljä – ei pystynyt kiinnittämään tuollaiseen asiaan huomiota) uimaria kerralla. Kun pääsin veteen niin jännitys hävisi samalla hetkellä. Keskittyminen siirtyi uimiseen ja yritykseen nauttia menosta ja siitä, että nyt kisa oli käynnissä.

Kuva V Litmo

Uinti lähti liikkeelle ihan mukavasti, tilaa tuntui olevan, lasit pitivät ja uinti tuntui rennolta. Vaikka ensimmäinen 1500 m piti olla myötätuulta, niin uimarimassa kuitenkin nostatti sen verran aallokkoa, ettei se myötätuuleen uinnilta tuntunut. Pienen uinnin jälkeen porukka alkoi vähän kasaantumaan ja läpsimisiä alkoi tulla puolin ja toisin. En antanut sen häiritä vaan hain vain omaa paikkaani tai sopivan oloista peesiä. Pääosin sain kuitenkin uida ihan rauhassa hyvässä tilassa. 1500 metrin jälkeen käännyttiin 90 astetta vasempaan. Sitten uitiin n. 200 metriä Tahkolahden toiseen reunaan ja suuntasimme takaisin kohti lähtöpaikkaa ja ennen kaikkea kohti maalia. Tässä vaiheessa tuntui että “eiköhän tämä tästä”. Uinti tuntui ihan rennolta eikä ongelmia ollut. Noin 2500 metrin kohdilla tuli silta näkyviin, jonka alta pitäisi uida ja jonka jälkeen olisi enää 500 metriä uimista, sama 500 m joka edellisenä päivänä tuli uitua. Sillan näkeminen nostatti entisestään fiilistä ja uskoa “hengissä selviämiseen”. Sama uintirytmi jatkui, silta tuli ja meni, ja nyt näkyi jo uinnin maalipoijut. Winner. Viimeinen 500 metriäkin meni ilman ongelmia. Tosin viimeisillä metreillä sain melkein jonkun kantapäästä leukaan, mutta se meni onneksi vähän ohi. Viimeinen kymmenen metriä piti kahlata vedessä kun kädet alkoivat ottaa pohjaan kiinni. Uintimatkaa kertyi Polarin mittarin mukaan tasan 4000 metriä. Varmaankin vähän ylimääräistä lenkkiä tuli, mutta tulikohan ihan noin paljon. Uintiaikani oli 1:23:32, joka oli sarjassani (M45-49) 67. eli hieman puolenvälin huonommalla puolen. Tosin tavoiteaikani oli 1:30, joten siihen nähden ihan hyvä uinti. Huippu se olisi ollut, jos tuo ylimääräinen 200 m olisi jäänyt tekemättä.

 

Ainoa ongelma uinnissa oli, että viimeisen puolentoista kilometrin ajan oli ollut aivan armoton pissahätä, mutta nyt siitäkin pääsisi eroon. Heti vedestä nousemisen jälkeen ilmeni ensimmäinen huolen aihe. Mahaa alkoi polttamaan ihan vietävästi. Suuntasin heti vaihtoalueen Bajamaja-rivistölle, mutta siellä oli täyttä ja jouduin jonottamaan vähän aikaan. Jonottaessa riisuin märkkärin pois ja melkein heti sen jälkeen pääsinkin istunnolle. Pissahätä hävisi, mutta mahan polte ei. Onneksi edessä oli pyöräosuus eikä juoksu. Pyörälle päästyäni oli myös vähän sähläystä, kun ensin aloin katsomaan väärän kisanumeron pussia  ennen kuin huomasin olevani väärän, joskin samanlaisella setupilla olevan pyörän kohdalla. Vain metrin pielessä. Pyöräilypaita päälle, taskuihin Blokseja ja puoliksisyöty energiapatukka. Kypärä päähän, jalkojen kuivaus, sukat jalkaan ja pyöräilykengät myös. Numerolappu meinasi unohtua pussin pohjalle, mutta huomasin ottaa sen sieltä ennen kuin aloin sullomaan uintivarusteita samaan pussiin. Sitten vain pienellä hölkällä pyöräilyn lähtöviivalle ja pyörän selkään. Seuraava osio saisi alkaa. Ensimmäiseen vaihtoon kului aikaa 7:56. Aika paljon, mutta tarkoitus ei ollutkaan kiirehtiä.

Kuva V Litmo

Pyöräilyosuus alkoi ihan mukavissa olosuhteissa. Aurinko paisteli, lämpöä oli ehkä 18 astetta. Etelätuuli oli tosin alkanut voimistumaan. Reitti kulki siten, että ensin poljettiin 5 kilometriä Varpaisjärven tielle, sitten käännyttiin kohti Varpaisjärveä ja sieltä parikymmentä kilometriä kohti Siilinjärveä, jossa tehtiin U-käännös ja samaa reittiä takaisin, mutta vähän Tahkon risteyksen ohi kohti Nilsiää. Näitä kierroksia oli kaksi ja sitten 5 kilometrin siirtymä takaisin vaihtoalueelle. Matkana siis 180 kilometriä (tai tarkka mitta kuulemma pitäisi olla 180.2 km). Järjestäjän mukaan nousumetrejä olisi n.1100 m, oma mittarini näytti 1360 m. Huoltopisteitä reitillä oli kolme, eli kahden kierroksen aikana yhteensä kuusi (20 km, 50 km, 72 km, 110 km, 140 km 162 km).

Oma tankkaussuunnitelmani pyöräilyn ajaksi oli, että 10 minuutin välein energiaa, joko geeliä tai Blokseja ja nestettä päälle. Kerran tunnissa yksi suolakapseli. Ihan en suunnitelmassa päässyt. Kaikki geelit sain alas, mutta 18:sta Bloksista sain alas vain puolet. Suolakapseleita meni varmaankin riittävä määrä, mutta nestettä ei kulunut kuin maksimissaan 2,5 litraa ja sekin oli pääasiassa vettä.

Tavoitteeni oli päästä 190 – 200 Watin keskitehoihin siten, että kovin pitkäaikaisia ylityksiä tuohon haarukkaan ei tulisi. Yritin myös ajaa mahdollisimman paljon satulasta ja vain takamuslepuutusta putkelta. Nämä tavoitteet sainkin toteutettua melko hyvin, sillä pyöräilyn keskitehot olivat 192W ja “standing time” oli 8:30.

Pyöräily lähti käyntiin siis hyvissä olosuhteissa, ja ainoa ikävämpi puoli oli vatsan polttaminen. Piti vaan toivoa ettei se pahentuisi ja pystyisi ottamaan energiaa suunnitellusti sisään. 24 km:n ajon jälkeen Varpaisjärvellä reitti kääntyi kohti etelää ja vastatuuli tuli kiusaksi. Tehoja piti seurata nyt entistäkin tiukemmin. 43 kilometrin kohdalla, reipasvauhtisessa alamäessä, kun ei ollut enää järkeä nostaa poljinkadenssia, vedin itseni pieneksi muna-asentoon. Samalla kuitenkin löin kypärän visiirin juomalaitoksestani törröttävään letkuun ja magneeteilla kiinni ollut visiiri tippui syliini. Sen verran kova oli vauhti etten uskaltanut irroittaa toista kättäni tangosta visiiriä kohti, vaan toivoin että se pysyisi sylissäni. Not. Sinne se putosi keskelle tietä. Loppumatka ajeltiin sitten ilman visiiriä tai muuta silmäsuojaa ja toivottiin, ettei mihinkään isompaan pörriäisparveen osuisi. Silmät olivat kovilla.

45 kilometrin kohdalla tehtiin U-käännös ja seuraava reilu 20 kilometriä olikin sitten mukavaa myötätuuliosuutta. Varpaisjärvi – Nilsiä -väli oli kahdenkymmenen kilometrin pätkä ja taas puolestaan enemmän vastatuulipätkää. Pyöräilyreitin varrella ei kauheasti kannustajia ollut kuin huoltopaikkojen yhteydessä, mutta Tahkon risteysalueelle oli kertynyt mukavasti katsojia. Toiselle kierrokselle pääsi lähtemään taas myötätuulen siivittämänä, mutta jälleen Varpaisjärven käännöksen jälkeen vastatuuli jopa ensimmäistäkin kierrosta kovempi – tai ainakin se siltä tuntui.

Kuva V Litmo

Vatsapoltot eivät olleet matkan aikana hävinneet, mutta ei onneksi pahentuneetkaan. Uusi vaiva tuli kun noin 125 kilometrin kohdalla oikean reiden lähentäjälihas veti kramppiin. Kramppi helpotti kun ajoi vähän aikaa putkelta. Kymmenen kilometriä eteenpäin ja vasen lähentäjä teki saman. Krampit eivät kestäneet kovin pitkään, mutta tulivat loppumatkan aikana vielä jokuseen otteeseen. Sinänsä ne eivät haitannut polkemista, mutta kipeää teki. Lähinnä pelkäsin, että miten krampit vaikuttaa juoksemiseen. Myöskään vasen olkapää ei oikein tykännyt nojailusta. En nyt muista missä kohtaa kivut alkoivat, mutta kättä sai pyöritellä ja venytellä aika-ajoin. Yllättävää, että samat vaivat ilmenivät kisassa kuin mitä treeneissäkin on ollut. En usko että ne vaikutti pyöräilyvauhtiin mitenkään, kipua se vaan oli. Viimeisellä parilla kympillä tie oli ajoittain märkä, eli vettä oli satanut, mutta niskaan sitä ei pyöräilyn aikana minulle tullut. Pyöräaikani oli 5:40:47, eli keskari oli 31,7 km/h. Ei ihan sitä mitä toivoin, mutta noilla wateilla ei kovempaa päässyt. Keskisyke oli 137 bpm. Sijoitukseni nousi sarjassani uinnin jälkeisestä 67.:stä 52.:ksi.

Toinen vaihto oli lähes yhtä hidas kuin ensimmäinenkin. Jälleen tuhraantui 7:30 aikaa. Vatsa oli edellen outo ja jouduinkin käymään jälleen Bajamajassa. Riisuin myös pyöräilypaidan pois siltä varalta, että joutuisin hyppäämään usein pöntöllä, jolloin paidan joutuisi aina riisumaan ja pukemaan erikseen. Tästä syystä jouduin myös pakkaamaan energiaa vyölaukkuun. Tämä tosin osottautui turhaksi, sillä käytin ainoastaan järjestäjien eväitä. Sitten riisuin vielä pyöräilysukat ja taistelin pitkät kompressiosukat jalkaan. Jalat kramppailivat koko operaation ajan. Tiesi hyvää juoksulle. Siinä sitä aikaa taas tuhlaantui useampi ylimääräinen minuutti.

Juoksureitti oli vaihteleva. Osittain sorapintaista, osittain asfalttia. Kierroksia oli neljä ja nousumetrejä koko reitille kertyi mittarini mukaan 475m. Pahin nousu oli aina kierroksen alussa, jossa n. 300 metrin matkalla noustiin n. 25 metriä. Golf-radan kierroksella oli sitten lisää vaihtelevaa maastoa. Huoltopisteitä oli sopivasti parin kilometrin välein. Tarjolla oli banaania, geeliä, vettä, Gatoratea, Red Bullia ja hapotonta kolaa. Lähes joka huollolla otin vähintäänkin yhtä juomatyyppiä ja välillä melkein kaikkia. Geelejä yritin syödä kaksi per kierros. Nyt pitää oikein kehua ja mainostaa järjestäjien tarjoamaa geelia. Kyllä tippui eikä ruvennut tökkimään. Etenkin nesteen kanssa sujahti mukavasti kurkusta alas. Maurten oli merkki ja meni suoraan ostoslistalle.

Kun vihdoin ja viimein pääsin juoksureitille, niin yllätys oli suuri, kun juoksujalka tuntui tosi hyvältä. Jalka oli hyvä, mutta maha ei. Onneksi vatsaongelmatkin hävisivät jossain vaiheessa eikä huoltopisteiden tarjonta heikentäneet vatsan kuntoa. Ensimmäinen kierros meni ihan mukavasti hieman alle vitosen vauhtia. Vettä alkoi vähän tiputtelemaan taivaalta kierroksen loppuosassa, mutta ei vielä kauheasti. Toisen kierroksen alku meni vielä ihan hyvin, mutta kilometriajat alkoivat tippumaan pikku hiljaa viiden minuutin heikommalle puolelle. Toisen kierroksen aikana sade alkoi yltymään ja muuttui jossain vaiheessa ihan kaatosateeksi. Olin kyllä toivonut vesisadetta, mutta rajansa nyt silläkin. Tulipa ainakin pestyä hiet ja muut suttaukset päältä. Kengät olivat likomärät ja melkoisia lammikoita kertyi niin asfaltille kuin soraosuuksillekin. 18 kilometrin kohdalla oli juoksun heikko hetki. Sade oli pahimmillaan, olo heikko ja paska fiilis. Tuntemukset vähän ihmetyttivät, sillä vain vähän aikaisemmin kaikki oli ollut ihan kunnossa. Ilmeisesti olin ottanut vähän liian kovin edellisen loivan ylämäen ja se alkoi kostautumaan. Jatkuva edellä menijöiden ohittelu antoi kyllä hyvää fiilistä, mutta kostautui ehkä myös liian kovana yrittämisenä, jolloin oma suorittaminen häiriintyi. Onneksi huono hetki hävisi yhtä nopeasti kuin tulikin. Toisen kierroksen loppu meni taas suht mukavan tuntuisesti. Kola – Gatorade – Red Bull -sekoitus antoi mukava boostin – taisi siinä olla vielä geelikin mukana.

Tahkon keskustassa oli mukavasti porukkaa kannustamassa. Oli jotenkin hämmentävää kuulla kannustusta vieraiden suusta omalla nimellä. Keskustassa oli myös pätkä, jossa juoksijoita tuli myös vastaan. Kävelijöitä alkoi olemaan jo aika paljon, eikä omakaan askel enää kovin lennokas ollut, mutta ei suurempaa hyytymistäkään vielä ollut tullut, ihan kohtalaisesti rullasi. Vesisadekin alkoi loppumaan. Kolmas kierros meni sinnitellessä ja viimeisen kierroksen alkua odotellessa. Oli helpottavaa päästä viimeisen kerran “varvausmäen” päälle. Jokusia nousuja vielä oli, mutta pahin oli takana. Nyt sai alkaa laskeskelemaan millaisella keskivauhdilla loppukilometrit piti mennä, jotta 11 tunnin alitus toteutuisi. Oli mukava nähdä, että kyseinen kilometriaika kasvoi kilometri kilometriltä. 33,5 kilometrin kohdalla valahti kylmä hiki niskaan, kun totesin että oikea takareisi alkaa vetämään selvästikin kramppiin. Ei hyvä, ei ollenkaan. Pysähdyin pariksi sekunniksi venyttelemään sitä ja sainkin krampin talttumaan, eikä se enää loppumatkalla uusiutunut. 39 kilometrin kohdalla alkoi jo tuntumaan että ei perskule, kyllä tässä maaliin päästään, kun loppumatka on vielä tasaista tai alamäkeä. Kellokin näytti ihan hyvää, joten siihen ei tarvinnut keskittyä. Nyt vaan askel kerralla eteenpäin kohti maalia. 500 metriä ennen maalia, kun viimeistä kertaa tulin Tahkolahden ylittävälle sillalle, muistin että nyt pitää nauttia. Musiikki pauhaa, kuuluttaja ottaa vastaan maaliintulijoita, yleisö hurraa, savukoneet suhisee, kädet ylös ja viimein tulee ne pitkään odotetut sanat “Tomi, you are an Ironmaaaaan”. Herkkä hetki kun liike loppuu.

Yhtä herkkä hetki on viimeksi ollut, kun Turussa tuli alitettua ensimmäisen kerran maralla kolme tuntia. Nyt aikaa kului 3:34:13, eli ihan suunniteltuun 3:30 alitukseen ei tullut päästyä. Tosin se olikin vain suunnitelma, eikä oikein perustunut mihinkään, kun ei ollut aiempaa kokemusta tällaisesta. Pääasia että kävellä ei tarvinnut yhtään eikä muutenkaan isompia ongelmia juoksun aikana ollut. Keskisykekin pysyi melko hyvin tavoitellussa, ollen 137 bpm (tosin jokusia katkoja mittauksessa oli, joten 140 voi olla lähempänä totuutta). Loppuaika 10:53:59 ja sijoitus sarjassani oli 31.

Maaliintulon jälkeen mitallin nouto, ja ruoka- ja juomajonoon. Ruoka tosin ei maistunut vielä tässä vaiheessa laisinkaan, joten kilometrin raahautuminen mökille ja lämpimään saunaan pääsi alkamaan. Huolto pelasi siis loppuun asti. Saunan jälkeen kävin hakemassa vaihtoalueelta pyörän ja muut kamppeet pois, ja samalla kannustamassa koko rahalla nauttivia kilpailijoita.

Yöllä ei paria tuntia enempää tullut nukuttua kun kone kävi ja jalkoja särki. Yösyömistäkin tuli harrastettua kun vihdoin alkoi tekemään ruokaakin mieli. Sunnuntain automatka kotiin oli myös melko tuskainen, kun jalkoja särki ja väsytti, mutta untakaan ei oikein saanut. Onneksi Tuuli jaksoi ajaa koko kotimatkan.

Onnistunut kisa. Kriittinen minä antaa arvosanaksi 9.5. Uinnin ylimääräinen 200 m pois ja vaihdot reippaammiksi, niin 10 minuuttia olisi ajasta lähtenyt helposti pois. Juoksussa jalkojen iskukestävyys vähän petti – kevään ja kesän juoksumäärät ovat olleet kuitenkin melko maltillisia. Pyöräily meni ihan suunnitelmien mukaan, tuohon säähän ja reittiin ei näillä reisillä kovempaa mennä. That’s all folks… ehkä joskus uudestaan.

 

Himmailua

Viikko 31/2021 (2.-8.8.2021)

Ensimmäinen työviikko lomien jälkeen tuli otettua treenien osalta melko kevyesti. Nyt olisi tarkoitus pitää vaan virettä yllä ja jättää rasittavat pitkät ja tehokkaat treenit syrjään.

Maanantaina oli ohjelmassa ainoastaan reilun tunnin hieronta. Selkä on edelleen vähän kiukutellut, joten sen avaamiseen yritettiin panostaa vähän enemmän.

Tiistaina kävin pyörällä konttorilla, joten siitä tuli 2 x 16 km suht kevyttä polkemista. Illalla tein tunnin kotisalitreenin.

Keskiviikkona kävin uimassa Nokian Vihnusjärvessä reilun puolen tunnin lenkin märkkärin kanssa. Matkaa kertyi 1400 m. Isompia ongelmia uinissa ei ollut, vaikkei se kovin letkeältä menolta tuntunutkaan. Lämpöä oli hieman alle kaksikymmentä astetta. Vesi varmaankin siinä kahdenkympin tienoilla, tyyntä.

Torstaina taas työmatkapyöräilyt, ja illalla 10.5 km kevyt juoksulenkki. Menin rauhallista “IM” -vauhtia, 4:49 min/km. Sykkeet kyllä olivat huolestuttavan korkealla vauhtiin nähden, eikä jalkakaan ihan keveimmillään ollut.

Perjantaina aamulla maantiepyörällä töihin. Illalla poljin töistä Punkalaitumelle mökille. Tarkoitus oli mennä rauhallista rullailua, mutta enpä siihen tälläkään kertaa kunnolla pystynyt. Mittariin kertyi asfalttiosuutta 76 km ja aikaa kului 2:21, eli keskinopeus oli hieman päälle 32 km/h ja keskitehot 190W (eli n. “IM”-tehoilla). Vauhtiin taisi toki vaikuttaa myös melko sopiva tuulensuunta. Kauhean kova tuuli ei ollut, mutta apu se on pienikin apu. Pyöräilyjalka tuntui ihan mukavan kevyeltä.

Torstaina kävin aamulla uimassa Vehkajärvessä muutaman sadan metrin verran. Märkkärin lisäksi matkassa oli myös lättärit, ensimmäistä kertaa tänä vuonna. Veden lämpö 20 astetta, ilma hieman vähemmän. Loppupäivä menikin sitten Säkylässä Tuulia kannustaessa.

Sunnuntaina kävin juoksemassa samanlaisen lenkin kuin torstainakin. Vauhtikin oli sama. Tällä kertaa tosin juoksujalka oli melko kevyen tuntuinen ja sykkeetkin jäivät hyvin kynnyksen alapuolelle.

Treeniväsymystä

Viikko 30/2021 (26.7. – 1.8.2021)

Kolmas ja tällä erää viimeinen kesälomaviikko oli säiden osalta parin edellisen viikon välimuoto. Ensin oli pari päivää tuskaisen helteistä, sitten ilmat viilenivät ja sateitakin alettiin saamaan. Tuulisiakin päiviä oli, etenkin torstaina tuulimittariin tuli lomakauden parhaita puuskia.

Treenienkin osalta viikko oli kaksijakoinen. Hyviä treenejä mahtui viikolle, mutta toisaalta tuli myös peräti kolme lepopäivää. Alkuviikon kovat treenit jäivät painamaan kroppaan koko viikoksi ja olo oli melko nuutunut ja väsynyt koko loppuviikon ajan.

Maanantai oli viikon ensimmäinen lepopäivä, mutta heti tiistaiaamusta lähdin tekemään pitkää juoksulenkkiä. Jalat olivat vielä vähän väsyneet viikonlopun treeneistä, mutta matkan edetessä jalat kyllä virkistyivät. Testailin juoksun aikana myös energiageeliä ja Blockseja – hyvin upposivat. Reitti kulki Teivon kautta Keijärven taakse ja sieltä Haaviston, Elovainion ja  taas Teivon kautta takaisin kotiin. Matkaa kertyi tasan 30 kilometriä ja aikaa kului 2:25. 25 km:iin asti yritin pittä 4:55 min/km vauhtia ja siinä onnistuinkin ihan hyvin. Tosin sykkeet olivat hieman liian korkealla, mutta lämpöäkin oli yli kahdenkymmenen asteen verran. 25-28 kilometrit juoksin vähän reippaampaa, hieman alle 13 minuuttiin. Lopuksi vielä pari kilometriä rauhallisesti. Illalla kävin vielä pyöräilemässä gravelilla Tampereen kierroksen. Ihan rauhallisesti kelailin ja katselin maisemia. Syy pyörälenkkiin oli, että hain Pirkkalasta itselleni uudet, mutta käytetyt pyöräilykengät. Matkaa kertyi 37 km ja ajoaika oli 1:40. Pysähdyksiä oli ja poikkesin pulahtamaan veteenkin Loukonlahdessa.

Keskiviikkoaamuna piti polkea mökille, mutta Punkalaitumelle oli ennustettu aikaista vesisadetta, joten poljin lenkin kotipuolessa. Maantiepyörällä olin liikenteessä ja kiersin Siuron, Salmin ja Jumesniemen kautta Hämeenkyröön. Sieltä jatkoin Viljakkalaan, Karhelle, Mutalaan. Ylisen, Haaviston ja Elovainion kautta kaarsin takaisin kotiin. Matkaa kertyi 110 km ja aikaa kului 3:45, eli keskivauhti oli 29.5 km/h. Keskitehot olivat 181W ja nousmetrejä oli vähän vajaan kilometrin verran. Lämpöä oli 24 astetta ja itätuuli haittasi etenkin loppumatkasta. Jalka ei ollut ihan terävimmillään, vaikka alkumatka tuntuikin mukavan vauhdikkaalta, mutta myötätuuli taisi auttaa asiaan. Pyöräilyn päälle juoksin vielä 5,4 km 4:45 min/km vauhdilla. Alkukankeuden jälkeen juoksukin lähti ihan hyvin rullaamaan, vaikka jalat olivatkin melko väsyneet.

Keskiviikkoiltapäivällä ajelimme vielä mökille ja tortaina Turkuun. Torstai oli viikon toinen lepopäivä.

Perjantaina oli Turussa kuurosateista, mutta se ei haitannut kun tarkoitus oli tehdä uintitreeni Samppalinnan maauimalassa. Puolenpäivän aikoihin maauimalassa oli melko rauhallista eikä ruuhkassa tarvinnut kauhoa. Uin pullarin kanssa 2500 m 250 metrin pätkissä. Uintiaika oli hieman alle 57 minuutin. Uintilasien kanssa oli edelleen jonkin verran ongelmia, sillä vesi pääsi oikean linssin taakse. Sama vaiva oli jo edellisellä viikolla avovedessä. Yritin eri säätöjä tehdä, mutta en kokonaan saanut poistettua ongelmaa. Uinnin päälle kävin juoksemassa Samppalinnalta vajaan tunnin lenkin Aurajoen tuntumassa. Jalka oli ihan hyvän tuntuinen ja vauhti nousikin 4:32 min/km:iin. Reitin alussa ja lopussa oli vähän nousua, mutta pääosa reitistä oli ihan flättiä.

Lauantaina ajoimme Turusta suoraan Hämeenkyröön, jossa Tuuli osallistui Maisematriathloniin. Minä olin koirien kanssa vain kaanatusjoukoissa mukana. Kisan päälle pyöräilin maantiepyörällä Kehäkukalta Jumesniemen, Salmin, Siuron, Sasin ja Pinsiön kautta kotiin. Matkaa kertyi  67 km ja aikaa kului 2:13, eli keskari oli hieman päälle 30 km/h. Reitillä oli nousumetrejä hieman vajaat 700 m (laskua 50 m vähemmän), joten keskitehotkin nousi melko helposti 200 W:iin.

Sunnuntai oli jälleen lepopäivä.

Nyt on Tahkoa silmällä pitäen tehdyt treenit tehty ja viimeiset kaksi viikkoa ennen kissa otetaan tosi rennosti ja koitetaan saada paikat kuntoon ja virkeiksi.