Category Archives: Vuosiraportti

Vuosikatsaus 2023

Posted on by
Reply

Jos vuotta 2023 ajattelee pikaisesti, niin ensimmäisenä tulee mieleen pyöräretket sekä viidenkymmenen ikävuoden saavuttaminen. Kaikennäköistähän sitä vuoteen taas mahtui, mutta jotenkin tämä vuosi oli enemmän pyöräilyllä kyllästetty. Tuon ikärajan saavuttaminen tarjoitti puolestaan, että kisoissa joutui/pääsi viiskymppisten sarjaan.

Oman terveyden osalta vuosi oli jokseenkin positiivisempi kuin edellinen. Edellisenä vuonna oli ongelmia etenkin selän kanssa, mutta tänä vuonna pahoja selkäongelmia ei tullut, vaikka ei se ihan 100% kunnossa ollutkaan. Syksyllä tuli oikeaan polveen ns. hyppääjän polvi ja se jonkin verran haittasi menoa, mutta ei ollut ihan “show stopperi”. Sain siihen kylläkin kortisonipiikin heti alkuun, joka vei vähäksi aikaa pahimman kivun pois ja pääsin juoksemaan marathonin Amsterdamissa. Polvi vaivasi kuitenkin jossain määrin koko loppuvuoden ajan. Vatsalihaksessa, tai jossain sillä seudulla, on ollut myös syksystä lähtien tuntemuksia. Ultralla sieltä ei ainakaan löytynyt mitään tyrää, mutta muuten vaiva on jäänyt mysteeriksi. Onneksi sekään ei juurikaan haittaa elämää, välillä vaan muistuttelee olemassaolostaan. Vasen olkapää on myös vaivannut koko vuoden, mutta kun ei ole kauheasti käynyt uimassa, niin senkin kanssa on pärjännyt. Syksyllä tuli oikeaan kyynärpäähän myös ns. “golf-kyynärpää”, joka tietyissä liikkeissä kipuilee, mutta ei ole haitannut harrastuksia. Korona tuli myös ensimmäistä kertaa sairastettua Amsterdamin reissun jälkeen. Onneksi tauti oli lievä, eikä siitä tullut kuin kuumetta ja päänsärkyä. Sairastelun ajoitus oli myös siltä osin hyvä, että muutenkin oli tarkoitus ottaa marathonin jälkeen harjoittelusta ylimenokausi. Loppuvuonna kävin myös omatoimisesti tervystarkastuksessa, josta sain puhtaat paperit labranäytteiden osalta.

Treenimäärien osalta vuosi oli edellistä vähän parempi. Lähinnä sen vuoksi, että edellisen vuoden pari viimeistä kuukautta meni selkävaivoja potiessa ja tuolloin treenit jäivät vähiin. Kahden vuoden takaiseen nähden kokonaistuntimäärä tippui vähän, mutta oli silti melkein 800 tuntia, eli se tarkoittaa hikiliikuntaa n. 2 tuntia 10 minuuttia per päivä. Tuohon määrään ei ole laskettu normaaleja koiralenkkejä.

Suunnistuksen osalta vuosi 2023 oli yhtä surullinen kuin jo jokuset edellisetkin vuodet. Eli Jukolan viestissä kävin suunnistamassa ja sitä ennen parilla iltarasteilla. Suurin syy suunnistamattomuuteeni on piilarit, joita joutuisin käyttämään ja niiden kanssa temuaminen on yhtä tuskaa, joten olen jättänyt rasteilla käynnin suosiolla väliin. Kivaahan se olisi (poislukien tietyt maastot), mutta pitäisi käydä varmaankin jossain silmäleikkauksessa, jotta saisi lähinäön kuntoon.

Toinen laji, joka jäi vähän paitsioon oli uinti. Edellisenä vuonna kertyi vielä yli 40 tuntia ja 100 km, mutta nyt uintikertoja oli vain 15, joista kertyi 29 kilometriä ja reilu 11 tuntia. Kevätkaudella noista kymmenen kertaa, kesällä kaksi ja syyskaudella vain kolme kertaa. Avovedessä en käytännössä käynyt kertaakaan. Mökillä tuli kylläkin käytyä kerran parin sadan metrin verran. Triathlonkisoja kun en ollut laittanut ohjelmaan, niin uintikaan ei oikein kiinnostanut.

Viikottaiset sulkapallonelurit pyörivät koko vuoden kesää lukuunottamatta. Kevätkaudella tosin ei kertynyt kuin kuusi puolentoista tunnin käyntiä. Etenkin alkuvuodesta jätin pelejä väliin selkävaivojen vuoksi. Syyskaudella pelikertoja kertyi kymmenen. Max kerta viikkoon pelailut eivät kauheasti taitotasoa vie eteenpäin, mutta yllättävän hyvin pelit ovat kuitenkin sujuneet.

Talven hiihtomäärät eivät nousseet kauhean korkeaksi. Avasin hiihtokauden vasta vähän ennen vuoden vaihetta ja viimeinen hiihtolenkki tuli surullisena päivänä 4.4. Yhteensä hiihtokertoja tuli 16, joista kertyi 557 kilometriä ja reilu 42 tuntia. Vapaalla tyylillä menin 7 kertaa ja loput perinteisellä tyylillä. Hiihtomäärät tippui melkein puoleen edellisestä vuodesta, jolloin sain tuhat kilometriä täyteen.

Kotisalia tuli tehtyä edelliseen vuoteen nähden huomattavasti ahkerammin. Määrä yli tuplaantui. 55 kerrasta kertyi noin 50 tuntia salitreeniä. Tämän lisäksi kävin tammi-helmikuussa SelkäFixillä tekemässä kuusi kertaa puolen tunnin selkäjumppaa. Ostin myös Sami Pitkäseltä jumppaohjelman, jota tuli loppuvuodesta tehtyä salitreenien lisäksi.

Sisäpyöräilyn määrä kasvoi jonkin verran. Kerrat vähenivät jokusella, mutta kilometrit ja tunnit lisääntyivät. Lisäystä tuntimäärään oli yli 10%. Yhteensä kertoja oli 66, joista kertyi 110 tuntia / 3173 kilometriä. Kevätkaudella sisäpyöräilin toukokuun alkuun asti ja syyskaudella aloitin vasta lokakuun alussa. Kaikki sisäpyöräilyt tuli ajettua Zwiftissä. Tacxin trainerissa on ollut kiinni kaikissa pyöräilyissä Feltin TT-pyörä. Pisin harjoitus oli yli kuusi tuntinen. Tämän lisäksi pitkiä oli myös kaksi yli 5 tuntista ja kolme neljä tuntista. Pääosa oli tunnista kahteen kestäneitä suorituksia. Myös yksi Zwift-kisa tuli kokeiltua.

Ulkopyöräilyvuosi olikin sitten mielenkiintoinen ja monipuolinen. Niin kerrat, kilometrit kuin tunnitkin kasvoivat edelliseen vuoteen nähden pyöreesti noin 20 prosentilla. Kilometrejä kertyi 8840 ja tunteja 356. Pyöräilykerroista työmatka-tagillä on valtaosa ja tunneista ja kilometreistä melkein puolet. Tosin työmatkoiksi on laskettu myös ne kerrat kun olen tehnyt sen pidemmän kaavan mukaan. 4700 kilometriä ajoin Orbean gravelilla, Rosen maantiepyörällä 2320 kilometriä, Trekin maastopyörällä reilun tonnin ja loput Feltin TT-pyörällä tai vuokrapyörällä. Vuokrapyörä oli käytössä kevään Mallorcan viikolla. Se oli ensimmäinen ulkomaan pyöräilyviikko, jossa olemme koskaan käyneet. Tuohon viikkoon tuli poljettua 750 km ja 7500 nousumetriä. TT-pyörää ei tullut käytettyä ulkona kuin keväällä Duathlonin SM-kisoissa, josta ei tullut edellisen vuoden kaltaista menestystä. Mallorcan reissun lisäksi vuoteen mahtui mukavia pyörälenkkejä niin pohjoisessa kuin muuallakin Suomessa. Heinäkuussa tuli ajettua myös kuuden päivän ns. bikepacking-reissu, josta kertyi ajomatkaa tuhannen kilometrin verran. Mökin ympäristössä tuli graveloitua myös melko paljon uusia hiekkateita. Loppukesästä poljimme pienellä porukalla pitkän 260 kilometrin lenkin Pirkanmaan ympäristössä, joka oli oma matkaennätykseni. Pyöräkalustoon ei tullut tänä vuonna lisäystä, mutta syksyllä hommasin Rosen maantiepyörään uuden Ultegra Di2 -osasarjan, jota olen loppuvuonna pikkuhiljaa asennellut paikoilleen. Tuon projektin yhteydessä on tullut paljon uutta oppia pyörän tekniikasta ja osista.

Myös juoksun puolella, etenkin määrä ja tunnit, lisääntyivät aika paljon. Juoksukilometrejä kertyi 2250 ja tunteja 183. Nuo ovat noin 30 prosenttia enemmän kuin edellisenä vuonna. Juoksukerrat eivät nousseet samassa suhteessa, joka tarkoittaa, että pituudet kasvoivat. Lappu rinnassa tuli juostua yhdeksän kertaa. Vuosi oli siitä erityinen, että siirryin M50-sarjaan, ja näin nuorimpana sarjalaisena piti tilaisuutta yrittää käyttää hyväksi. Alkuvuodesta kävin kahdessa TeivoCupin osakilpailussa. Keväällä juoksin Raholan Kympin. Kesäkuussa kävin juoksemassa Helsingissä, elokuussa Turussa ja syyskuussa Jyväskylässä puolimarathonin. Noissa kaikissa kisoissa voitin oman ikäluokkani. Sijoitusta enemmän lämmittivät ajat, jotka kisoissa pystyin juoksemaan. Kaikki puolikkaat olivat 1:21 -alkuisia ja kevään kymppikin alle 38:30. Puolikkaiden aikoihin varmaankin vaikutti myös uusi Hokan hiilarikenkä, jonka otin kesällä käyttööni. Kisailut jatkuivat lokakuussa Amsterdamin marathonilla, jossa pääsin jälleen alle kolmen tunnin aikaan. Loppuvuodesta kävin vielä kahdessa TeivoCupin osakilpailussa, joissa tuli jälleen ikäsarjan voitot. Syksyllä tuli käytyä myös Tampereella yhdessä ParkRunissa. Kenkäkalustoon lisääntyi Hokan lisäksi Asicsen Nimbuksella sekä Trabucolla.

Vuosi 2023:kin siis tarjosi uusia hienoja kokemuksia. Ja etenkin juoksun tulostaso oli kovinkin tyydyttävä. Täytyy siis vielä jatkaa seuraavakin vuosi valitsemallani urheilullisella elämäntyylillä ja ainakin koittaa pitää yllä nykyistä tasoa. Vuosi tosin on pitkä ja siihen ehtii mahtumaan kaikenlaista.

Vuosikatsaus 2022

Posted on by
Reply

Niin kuin yleensäkin oikeassa elämässä, asiat eivät aina mene niin kuin etukäteen suunnittelee tai toivoo. Tänä vuonna kuitenkin suunnitelmat ja toiveet kariutuivat melko monelta maailmanlaajuisesti. Pettymyksiä ja haasteita on ollut niin henkilökohtaisesti, perheen sisällä, suvussa, Suomessa ja koko maailmassa. Omat haastet ovat toki olleet aika vähäpätöisiä maailmantilanteeseen verrattuna, mutta niinhän se menee, että omat haasteet ovat lähimpänä itseään, ja tuntuu ja sattuu siten eniten, vaikka eivät olisi mitenkään vertailukelpoisia muiden ongelmiin.

Alkuvuodesta korona sai vielä suurimman huomion uutisoinnissa ja ihmisten huolissa, mutta pikku hiljaa helmikuun loppupuolella uutisointi siirtyi Venäjän hyökkäyssotaan Ukrainassa. Tätä myöden Suomessakin alettiin miettimään asioita ja arvoja uudelleen. Sähkön korkea hinta on ollut oikeastaan onneksi ainoa merkittävä asia, joka on konkretisoinut sodan haitat meillä Suomessa.

Omat ongelmat alkoivat (tai jatkuivat) jo alkuvuodesta. Selkäjumit vaivasivat ensimmäistä kertaa tammi-helmikuussa ja jatkuivat jossain määrin pidemmällekin. Olkapääongelmat haittasivat vähän uintia ja enemmän sulkapalloa. Heinäkuussa oli pariin otteeseen selkäongelmia, mutta niiden akuutit vaiheet eivät kestäneet pitkään. Heinäkuun lopussa oli myös viikon flunssajakso (koronatestit eivät olleet positiivisia). Syksyn Mynchenin pidennetystä viikonlopusta sain kantapääni niin kipeäksi, että se haittasi jonkin aikaa menoa. Loppusyksystä oli toinen flunssaviikko, ja heti sen perään selkä meni taas jumiin ja tällä kertaa sen verran pahaan, että siitä toipumiseen meni yli pari kuukautta.

Vuoden viimeistä neljännestä lukuunottamatta treenaamaan pääsi ihan mukavasti. Edellisenä syksynä MO alkoi tekemään minulle harjoitusohjelmaa ja sen seuraaminen jatkui heinäkuun loppuun asti. Tämän jälkeen siirryin taas omatoimiseen harjoitteluun. Talvi- ja kevätkausi tuli käytyä aktiivisesti kaksi kertaa viikossa ManyOnen yhteistreeneissä, mutta kesäksi jättäydyin niistä pois, enkä syksylläkään liittynyt enää porukkaan mukaan.

Salitreenien osalta vuosi oli melko vaisu. Valkku ei ollut sisällyttänyt paljoakaan salitreenejä ohjelmaan ja nekin vähät olivat lyhyitä 20-30 minuutin harjoituksia. Syksyllä tuli hieman enemmän aktivoitua voimatreenienkin suhteen, mutta ei silloinkaan mitenkään isoissa määrin. Ihan loppuvuonna oli jokusia puolen tunnin treenejä selkäjumpparin kanssa. Yhteensä salikertoja kertyi vain 21 kpl ja niihinkin kului aikaa vain 12 tuntia. Edellisenä vuonna määrät olivat yli tuplat enemmän.

Sulkapallovuosi oli myös rikkonainen. Kevätkaudella kävin 13 kertaa pelaamassa neluria puolentoista tunnin ajan. Välillä oli jokusen viikon taukoja, kun joskus ei saatu porukkaa kasaan ja joskus minulla oli olkapää- tai selkävaivoja. Pelit jatkuivat kuitenkin Juhannusviikolle asti, koska jouduimme siirtämään jo maksettuja vuoroja vakiovuorosta eteenpäin. Syyskaudella en ehtinyt pelaamaan kuin viitenä kertana ennen kuin selkävaivat lopetti pelit kokonaan. Yhteensä kertoja siis 18 kpl ja niihin kului aikaa n.27 tuntia. Kymmenisen tuntia vähemmän kuin edellisenä vuonna.

Uinnin osalta vuosi oli kaksijakoinen. Tammikuussa koronasulku piti vielä uimahallit kiinni, mutta helmikuussa pääsi jo ihan normaalisti uimaan. Pääosin kävin uimassa MO:n yhteistreeneissä, mutta ohjelmassa oli myös muita uinteja. Talvella ja alkukeväästä tuntui että uintini oli mennyt eteenpäin ja testiuinneissa vauhdit tuntuivat ihan hyviltä. Kevään edetessä kehitys pysähtyi ja tuntui että tuli takapakkiakin. Kesän avovesiuinnit eivät kauheasti innostaneet kun tuntui ettei avovesiuinti sujunut laisinkaan. Vielä kun Turun puolimatkan triathlon jäi väliin sairastumisen vuoksi, niin into lopahti kokonaan. Vuoden viimeinen uinti tuli tehtyä heinäkuun loppupuolella. Uintikertoja kertyi 45 kpl ja niihin kului aikaa 41,5 tuntia. Näistä avovedessä 9 kertaa / 5,5h. Edelliseen vuoteen määrissä ei ollut kauheasti tiputusta, mulla vuonna -21 uimahallit olivat aika paljon kiinni kevätkaudella koronasulun vuoksi.

Trithlonin osalta päätavoite oli heinäkuun lopulla kisattava Challenge Turku puolimatka ja valmennusapu tähtäsi siihen. Sairastumiseni vuoksi tuo kisa jäi kuitenkin väliin ja kesän ainoaksi kisaksi jäi Juhannuksen perusmatkan lähtö Vuokatissa. Duathlonin puolella kävin Tikkakoskella kisaamassa SM-matkan, jossa sijoitun ikäsarjassani hopealle.

Suunnistuskerrat jäivät tänäkin vuonna vähiin. Yksillä iltarasteilla kävin sekä Mynämäellä Jukolassa juoksemassa ankkuriosuuden.

Hiihdon osalta olosuhteet olivat kunnossa. Talvi oli luminen, vaikka lämpötilat sahasivatkin edestakaisin. Välillä tuli vettä ja välillä lunta taivaan täydeltä. Tuulin takareiden repeäminen Pirkan hiihdossa aiheutti sen, että pohjoisen reissu jäi väliin, joten kaikki 1000 hiihtokilometriä tuli kotiladuilta. Hiihtokausi alkoi loppiaisena ja päättyi huhtikuun alkupäiville. Hiihtokertoja kertyi 28 kpl ja aikaa tuli ladulla kulutettu 77 tunnin ajan. Eli keskimäärin yhden hiihtolenkin mitaksi tuli n.36,5 kilometriä. Luistelutyylillä menin 10 kertaa ja niistä kertyi n. kolmannes koko hiihtomäärästä. Uutta hiihtokalusto tuli hankittua sen verran, että ostin uudet Peltosen skinit ja perinteisen sukset. Myös uuden perinteisen monot ostin samalla kertaa.

Pyöräilymäärät olivat lähes edellisvuoden tasolla. Yhteensä ulkopolkemista kertyi n.7300 kilometriä ja 284 tuntia. Tästä oli työmatkapyöräilyä 3200 km, mutta työmatka saattoi välillä venähtää pidemmäksi eikä ollut aina se perinteinen 17 km suuntaansa. Etenkin Ylläksen viikko oli pyöräilyvoittoinen. Tuolle viikolle kertyi yli 500 pyöräilykilometriä. Tuo viikko oli kova helleviikko eikä silloin oikein jaksanut muuta kuin pyöräillä. Lomakaudella tuli mökillä pyöräiltyä paljon, muuten lenkit olivat pääosin Säijän ja Sasin lenkkejä. Mukavia yksisuuntaisia pyöräilyjä oli mm. Porista Alastarolle, Hämeenlinnasta kotiin, Kokkollasta Vaasaan ja Vaasasta Kristiinankaupunkiin. Toukokuun alusta Syyskuun loppupuolelle kestäneen kilometrikisan aikana tuli poljettu 5500 km. Pyöräilyt tuli poljettua pääosin gravelilla, sillä maantiepyörä oli runkovaurion vuoksi Rosella huolettavana koko kesän ja alkukesää lukuunottamatta ko. pyörä oli pois käytöstä. Yli 100 kilometrin polkaisuja oli 19 kpl joista pisin oli tasan 200 km.

Sisäpyöräilystä oli taukoa toukokuun alusta syyskuun loppuun. 70 sisäpyöräilykertaan tuli käytettyä aikaa n.100 tuntia. Osa sisäpyöräilyistä oli ohjelman mukaisia treenejä ja osa oli vapaa polkemista – etenkin syyskauden polkemiset, jolloin valminnusohjelmaa ei enää ollut

Päälajistani Juoksusta ei myöskään jäänyt paljon kerrottavaa. Jonkin verran tuli kisailtuakin, mutta tuloksellisesti tai aikojen suhteen ei mitään ihmeellistä kerrottavaa. Talvella kävin kolme kertaa TeivoCupeissa juoksemassa 5 km lenkin. Keväällä oli vajaan 7 km:n Savihölkkä sekä Helsingissä puolimaraton, jossa juoksin 1:23 -alkuisen ajan ja tämä oli varmaan tämän kauden paras suoritus. Heinäkuussa kävin Orihölkässä juoksemassa vajaan 8 kilometrin kisan. Syksyn kisoina oli Turun Ruisrääkki eli puolimaran sekä Tampereen Puolimaraton. Kisakauden päätti Kankaanpään Maraton, jossa juoksin 3:07 -alkuisen ajan. Juoksukilometrejä kertyi yhteensä 1670 joihin kului aikaa 141 tuntia. Kertoja oli 128 kpl, eli keskimatkaksi muodostui n.13 kilometriä. Juoksumäärätkin olivat noin 10% edellisvuotta alempana. Kalustoa juoksuun tuli uuden Polar Pacer Pro:n muodossa.

Yhteensä koko vuonna kertyi harjoituspäiväkirjaan hieman vajaat 700 tuntia. Tämä on ihan hyvä määrä ottaen huomioon, että vuoden viimeinen neljännes oli erittäin huono. Ensimmäisellä neljänneksellä tunteja kertyi 219, toisella 210, kolmannella 169 ja viimeisellä 97 tuntia. Eli viime vuoden 810 tuntiin jäi matkaa, mutta aika lähellä oltaisiin oltu, jos loppu vuosi olisi mennyt suunnitelmien mukaisesti.

Vuosikatsaus 2021

Posted on by
Reply

Taas on se aika vuodesta, että pitää laittaa treenikausi pakettiin, ja vähän muistella mitä vuoden aikana on oikein tapahtunut ja saatu aikaan.

Toinen peräkkäinen koronavuosi on takana ja kolmas alkamassa samoissa merkeissä. Itse en ole, ainakaan tietoisesti, ko. tautia sairastanut, ja muutenkin olen säästynyt pidemmiltä sairausjaksoilta vuoden aikana. Syksyllä oli vajaan viikon verran nuhaa, mutta muuten on päässyt treenamaan melko hyvin. Koronan vuoksi on tänänkin vuonna kisoja jouduttu siirtelemään, mutta omalta osaltani kisat olivat sen verran vähissä, ettei siirtelyt kauheasti vaikuttaneet aikatauluihini. Ainoa harmillinen siirto oli Jukolan viestin siirtyminen elokuun lopulle, ja ko. aika ei oikein itselleni sopinut ja suunnistus jäi väliin. Jukolan siirto oli muutenkin ikävä juttu, sillä yöttömän yön suunnistus Rovaniemellä olisi ollut itseni lisäksi monelle muullekin mahtava kokemus. Isoin koronan haitta treenaukseen oli, että uimahallit olivat kiinni koko kevään sekä nyt aivan vuoden lopussa.

Jos kipeänä ei ole tarvinnut vuonna 2021 juurikaan olla, niin paikat olivat silti vuoden mittaan aika ajoin huonossa kunnossa. Takareisien ja pakaroiden jumien kanssa on saanut tapella melkein koko vuoden ja tästä syystä myös selkä on kiukutellut muutamaan otteeseen vähän pahemmin. Kaikkea muutakin pientä on ollut kiusana. Esim. olkapää-, akillesjänne ja peukalovarvasongelmat ovat ilmoitelleet itsestään aina silloin tällöin. Onneksi ei mitään “show stopperia” ole tullut ja täten on pystynyt koko vuoden treenaamaan tasaisesti.

Jos korona on ollut koko vuoden maailmanlaajuisesti takaraivoissa muistuttelemassa jokaisella, niin henkilökohtaisesti vuoden “päänsärkynä” oli elokuun puolessa välissä järjestetty Tahkon täyhdenmatkan Ironman, johon ilmo ehti olla sisässä puolentoista vuoden ajan. Mitä lähemmäksi kisapäivä lähestyi, sitä tehokkaammin ajatukset keskittyivät vain ko. koitokseen. Onnistunut suoritus Taholla oli henkisesti hurja helpotus, ja taas fyysisesti se oli melkoinen koettelemus.

Treenivuosi oli määrällisesti hyvä, tai itse asiassa tuntimäärällisesti se oli kaikkien aikojen paras ja 800 tunnin raja meni rikki paria päivää ennen vuodenvaihdetta. Tuntimäärällisesti toiseksi paras vuosi on ollut 2010, jolloin määrä oli parikymmentä tuntia vähemmän. Viime vuosina tuntimäärät ovat pyörineen 650-750 tunnin paikkeilla.

Syksyllä treenaukseen tuli, voisiko sanoa, ideologinenkin muutos, kun ensimmäistä kertaa ulkopuolinen henkilö alkoi tekemään minulle treeniohjelmaa. Tällä muutoksella ajattelin kokeilla, millainen vaikutus tuloksiin olisi, jos ammattilainen saisi treeniohjelmaani parempaa rytmitystä, nousujohteisuutta ja muutenkin järkevyyttä. Ainakin pari ensimmäistä kuukautta ovat menneet ihan hyvin ja olen pystynyt noudattamaan ohjelmaa melko orjallisesti. Lepopäiviäkin on tullut enemmän kuin aiemmin on itselleen sallinut. Saa nähdä kun hiihtokausi ja sen jälkeen kesäkausi tulevat, että miten omat treenimieltymykseni puskee tiukan ohjelman läpi. Mutta tähän mennessä ainakin olemme MO:n kanssa saaneet ohjelmasta sellaisen, jota olen pystynyt sitä toteuttamaan.

Kisat olivat tällä kaudella kortilla. Yksi iso syy tähän oli, että kaikki keskittyminen oli elokuun Tahkon IM:iin. Juhannuksena olimme Vuokatissa, jossa tuli osallistuttua perusmatkan triathlonkisaan, ja heinäkuun alkupuolella oli Kangasalla toinen perusmatkan kisa. Tahko oli sitten se vuoden kruunu. Syksyllä piti osallistua Pirkan hölkkään tai Kankaanpään maralle, mutta oli juuri tuolloin kipeänä ja eikä paikat muutenkaan olisi varmaan sallineet täyden vauhdin kisailua. Park Run -ura tuli avattua syyskuun puolessa välissä Oulussa, kun lomareissulla tuli osallistuttua 5 km:n “kisaan” vähän extempore.

Sulkapallovuorot pyörivät koko vuoden koronasta huolimatta. Tai no, vuoden viimeisen viikon hallit olivat kiinni. Myös kesällä oli normaali sisäharrastuskausi tauolla. Syyskaudeksi jouduimme myös vaihtamaa pelipaikkaa Raholasta Ylöjärvelle, kun Raholan halli muutettiin padel-halliksi. Syksyllä sain myös selkäni jumiin pariin otteeseen sulkapallopelien vuoksi, ja loppuvuoden viimeiset kerrat jätinkin väliin, jotta selkä kuntoutuisi kunnolla. Pelikertoja oli vuoden aikana 21 kpl, eli suurin piirtein saman verran kuin edellisenäkin. Kaikki kerrat olivat puolentoistatunnin nelurivuoroja.

Kotisalitreenit kasvoivat n. 50%:lla ja nyt tunteja kertyi 50 tuntia ja kertoja 55 kpl. Kotisali sai tammikuussa myös uuden laitteen, kun hommasin sinne jalkaprässi- / kyykkylaitteen.

Harjotuspäiväkirjaan tuli merkittyä 17 kpl kävelytreenejä, joihin kului aikaa n.32 tuntia ja matkaa 150 kilometriä. Pääasiassa nämä olivat MO:n yhteisiä sauvatreenejä tai pulkanvetoa yms. Mukana on myös muutama pidempi koiralenkki, joita kertyi pohjoisen lomareissulla. Muita koiralenkkejä en ole harjoituspäiväkirjaan laittanut. Niistä olisi tullut varmaan parin sadan tunnin verran lisää kävelyä.

Hiihtoa kertyi keväkaudella 31 hiihtokerran aikana 1210 kilometriä ja 90 tuntia. Hiihtämään pääsi tammikuun puolenvälin tienoilla ja kausi päättyi Saariselän hiihtoviikkoon, jossa kilometrjä kertyi 8 hiihtopäivän aikana noin 400 km. Tyylillisesti mentiin varmaan “fifty/sixty”, eli noin yhtäpaljon pertsaa ja vapaata. Kasvua edelliseen kauteen oli ääretön, koska edellisenä vuonna etelässä ei päässyt hiihtämään laisinkaan ja lapin reissu peruuntui koronan vuoksi.

Uintimäärät tippuivat vähän edellisestä vuodesta. Suurin syy tähän oli koronakevät, jolloin hallit olivat kiinni ja tuli melkein puolen vuoden paussi uinnista. Kesä onneksi oli hyvä ja järvessä pääsi uimaan hyvin. Myös Tampereen maauimalassa tuli käytyä jokusen kerran. Syksyllä hallit olivat auki vuoden viimeistä viikkoa lukuunottamatta. Uintikertoja tuli 54 kpl ja aikaa noihin kului 48 tuntia. Kilometrimääräksi tuli 111 kilometriä, mutta tuo on vain suuntaa antava, sillä uinnissa kelloni ei näytä kovin tarkasti matkaa. Uintimäärästä avovesiuintia oli vähän vajaa kolmannes. Eli 17 kertaa, 29 km ja 11 tuntia. Syksyllä tuli omasta mielestäni uintitekniikkaan jonkin verran parannusta kun käsivetoon ja uinnin rytmiikkaan tuli muutamia uusia oivalluksia. Toivottavasti ne realisoituu myös avovedessä kesällä.

Pyöräilymäärän kasvu oli suurin syy, että tuntiennätys tuli rikottua tänä vuonna. Sisäpyöräily trainerilla oli itseasiassa melko tarkkaan sama kuin edellisenäkin vuonna. Sisäpyöräilykertoja kertyi 62 kpl, joista tuli 2235 kilometriä ja 86 tuntia. Ulkona sen sijaan tuli poljettua 225 kertaa, joista kertyi 7444 kilometriä ja 303 tuntia. Määrät ovat noin 32 prosenttia enemmän kuin edellisenä vuonna. Työmatkapyöräilyn määrä oli lähes samat kuin edellisenäkin vuonna, eli 163 kertaa, joista kertyi 3000 kilometriä ja 132 tuntia. Eli “oikeiden” pyörätreenien määrä ulkona melkein tuplaantui edelliseen vuoteen verrattuna. Tähän varmaankin vaikutti keväällä hommattu uusi gravel-pyörä, joka mahdollisti uudet reitit ja lisäsi näin polkemisintoa.

Juoksukilometrit ja kerrat sen sijaan tippuivat jonkin verran edellisestä vuodesta. Nyt kertoja oli 138 kpl ja niistä kertyi matkaa 1873 kilometriä ja aikaa kului 160 tuntia. Tuntimäärä ei juurikaan tippunut edellisestä vuodesta. Tähän syynä oli, että syksyllä alkanut treeniohjelma tiputti melko lailla juoksuvauhtejani, mutta ajallisesti ne vähän pitenivät. Eli kilsoja vähemmän, mutta aika melko samoissa. Mattojuoksun määrä on hieman kasvanut, vaikka kevätkaudella ei juurikaan sisällä tullut juostua, kun ulkokelit sallivat hyvin ulkonakin juoksemisen. Alkutalven kovat pakkaset sen sijaan ajoi juoksemaan enemmän matolla syyskaudella. Yhteensä mattokertoja tuli vuodelle 14 kpl, joista kertyi 129 kilometriä ja aikaa kului 11 tuntia. Mattomäärät sisältyvät juoksun kokonaismääriin.

Suunnistukset jäivät tältä vuodelta vallaan kokematta. Jukolan viestin siirto elokuulle ja Tahon kisaa seuraavalle viikonlopulle, poisti ko. kisan minun kalenteristani. Joten ensi vuonna on melko helppo kasvattaa suunnistusmäärää tästä kaudesta.

Vuosi oli siis melko treenipainotteinen, mutta siitähän minä tykkään. Saa nähdä mitä tuleva vuosi tuo tullessaan, kun vuotta lähdetään viemään eteenpäin MO:n treeniohjelman mukaan. Tuskin tulee enää koskaan rikottua tämän vuoden tuntimäärää, mutta sillä ei ole merkitystä, kunhan saadaan äijä pysymään kasassa ja kuntokäyrä oikeassa suunnassa. Kisoja ei ole vielä buukattu ensi kaudelle, mutta eiköhän sitä jotain keksitä, joskin täyden matkan triathlonia ei taida tulla kalenteriin.

Vuosikatsaus 2020

Posted on by
Reply

Jälleen olisi yksi vuosi paketissa ja on aika perinteiselle vuositreeniraportille. Sanomattakin on selvää, että poikkeuksellisen vuoden suurin puheenaihe on ollut melkein koko vuotta varjostanut koronavirus. Suomeen helmikuun loppulla rantautunut virus on vaikuttanut kaikkien elämämään, tavalla tai toisella. Henk. koht. ko. pandemia ei ole ihan hirveästi mullistanut elämää. Etätyöt ovat lisääntyneet, vierailut ovat vähentyneet ja etenkin keväällä ja alkutalvesta sisätreenit ovat olleet taolla ja kevään ja kesän kisoja peruttiin tai siirrettiin. Omalta osaltani merkittävin siirto oli kun Tahkon täyden matkan IM-kisa siirrettiin elokuun alulta vuodella eteenpäin. Vuoteen on kyllä mahtunut kisojakin, eli ihan pelkäksi treenien suorittamiseksi vuosi ei mennyt.

Toinen poikkeuksellinen asia vuodessa oli, ettei sitä talvea sitten tullut tänne etelään kunnolla laisinkaan. Luonnonlumilatuja ei löytynyt sen vertaa, että minä olisin viitsinyt sukset ottaa esiin, ja kun pohjoisen lomakin peruuntui vallitsevan tilanteen vuoksi, niin hiihtokilometrit jäivät ensimäistä kertaa moneen vuoteen nollaan. Lapissa lunta oli poikkeuksellisen paljon, joten siellä olisi kilsoja saanut kerätty varmaankin ihan hyvin.

Terveyspuolella suurin huoli on ollut nenän tukkoisuus, joka jäi päälle helmikuun lopun flunssa jälkeen. Tuossa vaiheessa tuli pidetty useamman viikon treenitaukokin, mutta siitä ei ollut mitään apua. Kevään aikana tukkoisuutta tuli näytettyä terveyskeskuksessakin. Lääkityksistä oli hetkellisiä apuja, mutta tukkoisuusvaivat palasivat aina uudelleen. Kesällä sain jälleen uuden lääkityksen ja myös lähetteen Tayssin korvapolille. Sinne kylläkin pääsin vasta marraskuun puolella. Korvapolilla todettiin, että polyyppikudosta löytyy ja siihen tuli jälleen uutta lääkitystä ja tilanteen seurantaa. Lääkkeistä onkin ollut apua, eikä kovin pahaa tukkoisuutta, eikä “liikettä” nenässä ole enää tuntunut. Lääkäri epäili, että tilanne voi taas huonontua, jos lääkitys lopetetaan, ja silloin voisi olla edessä polyyppien leikkaushoito.

Toinen vaiva on ollut takareisien ja pakaroiden jumitus. Se alkoi jo alkusyksystä eikä tilanne ole kovastikaan helpottanut loppuvuoden aikana. Etenkin juoksulenkkien edetessä jumitus tulee esiin. Vaivaa yritetään nyt pitää aisoissa vähän aktiivisemmalla venyttelyllä.

Suurimpia hankintoja treenikalustoon on ollut alkuvuodesta ostettu Feltin triathlonpyörä. Aluksi se tuli istutettua sisätraineriin, ennen kuin sillä pääsi tositoimiin ulkona niin treenissä kuin niissä jokusessa kisassakin, joita kesällä järjestettiin. Loppukesästä tuli hommattua myös palautuslahkeet, joilla on pyritty huoltamaan jalkoja pääasiassa juoksupäivien päätteeksi.

Vuoden hiihdot olivat siis puhdas nolla. Eli edellisen vuoden heikot 700 km meni nyt ihan pohjille. Tämä oli ensimmäinen nollavuosi koko harjoituspäiväkirjani historian, joka alkoi vuonna -99.

Toinen huono laji tänä vuonna oli suunnistus. Edellisuodesta suorituskerrat putosi 50 %:lla, kahdesta kerrasta yhteen. Ainoa suunnistuskerta oli varjo-Jukola, joka järjestettiin Loimaalla pienellä porukalla normaalina Jukola-viikonloppuna.

Jos jatketaan marginaalilajeilla, niin padelia tuli käytyä pelaamassa alkuvuodesta kolme kertaa. Putosin vakioporukasta pois kevään sairasteluni yhteydessä sekä oman passiivisuuteni vuoksi – ei vaan ehtinyt joka paikkaan.

Sulkapallokertoja oli 21 ja niistä kertyi yhteensä 31 tuntia, eli puolentoista tunnin vuoroja, ja kaikki neluria Valmetin porukalla. Edelliseen vuoteen nähden kerrat tippuivat kahdeksalla kerralla. Pääsyynä oli kevään sairastelu. Alkusyksystä jäi myös pari kertaa väliin, kun keskityin Jyväskylän maratonkisaan. Siinä oli melkein 7 kuukauden tauko sulkiksesta.

Kotisalitreenejä tuli tehtyä 37 päivänä yhteensä n.34 tunnin verran. Punttitreeniin tuli taukoa ainoastaan kesän ja alkusyksyn ajaksi, jolloin normaalistikin sisätreenit ovat vähissä. Tosin vähennystä edelliseen vuoteen on kyllä merkittävä, sillä kerrat vähenivät kolmanneksella, koska tuolloin tuli myös kesällä tehtyä jonkin verran salitreeniä.

Kävely-kategoriaan olen merkinnyt 8 harjoitusta, joista on kulunut 17,5 tuntia aikaa. Kaikki ovat ollet syksyn ManyOnen pitkäkestoisia yhteisharjoituksia ja ne on tehty pääosin sauvojen kanssa. Kolme niistä on ollut Mustassavuoressa, jossa ollaan tunkattu rinnettä ylös-alas.

Uintitreenit ovat kärsineet eniten koronarajoituksista, kun uimahallit ovat olleet kiinni vuoden aikana pariin otteeseen useamman viikon ajan. Uintikertoja on ollut kaiken kaikkiaan 64, joista on kertynyt 52 tuntia ja 107 km uintia (tosin kilometrit ovat vähän viitteellisiä, sillä Polarin mittari näyttää vähän höpöjä ainakin sisäaltaassa). Avovedessä kertoja on 21 / 27 km / 10 tuntia. Uintimäärät eivät loppujen lopuksi kovin kauheasti tippuneet edellisestä vuodesta, poikkeusoloista huolimatta. Viime vuoden syksyllä aloittamani uintireenit ManyOnen harjoitusryhmässä jatkuivat hallissa alkuvuonna, mutta sairasteluni ja koronarajoitteiden vuoksi hallikausi jatkui vasta syksyllä, jatkuen marraskuun loppuun, jolloin hallit menivät uudelleen kiinni. Kesällä kävimme ManyOnen kanssa tekemässä avovesitreenejä. Syksyllä aloitin myös vapaauintitekniikan peruskurssin MO:n ohjaamana, mutta se jäi viiteen kertaan vallitsevan tilanteen vuoksi.

Trainerillä tuli poljettua 62 kertaa, josta kertyi yhteensä 2200 kilometriä ja 85 tuntia. Alkuvuodesta tuli tehtyä vielä Zwift-ohjelmassa treeniohjelmia, mutta sairastelun jälkeen sisäpyöräilyt muuttuivat pääasiassa PK-treeneiksi. Kesä oli taukoa sisäpyöräilystä, mutta lokakuun alusta triathlonpyörä tuli istutettua jälleen traineriin. Vuoden aikana tuli tehtyä kolme FTP-testiä trainerilla. Edelliseen vuoteen nähden sisäpyöräilyn tuntimäärä nousi melkein 80%:lla.

Ulkopyöräilyn määrä sen sijaan tippui viime vuoden 285 tunnista ja 6700 kilometristä 230 tuntiin ja 5570 kilometriin. Suurin syy tiputukseen on korona ja sen myötä lisääntyneet etätyöt, jolloin työmatkapyöräilyt tippuivat melkein puoleen. Jos molempien vuosien määrästä otetaan työmatkapyöräilyt pois, niin silloin tämän vuoden määrät ovat hieman edellistä korkeammat.

Juoksukertoja oli 155 (vuonna 2019 162), kilometrejä 2050 km (2230 km) ja tunteja 166 tuntia (171,5 tuntia). Eli suurin piirtein samoissa mentiin, vain hieman tiputusta, mutta se johtui kevään sairastelusta ja siitä johtuneesta muutaman viikon harjoitustauosta. Syksyllä jäi myös lähes kaikki omat pitkät juoksulenkit väliin. Tämä johtui lähinnä takareisi- ja pakarajumista. Pitkien juoksulenkkien tilalle tuli MO:n yhteistreenit. Matolla noista juoksuista tuli tehtyä 8 kpl / 91 km / 7 tuntia.

Vaikka keväältä ja kesältä peruttiin tai siirrettiin suuri osa kisoista, niin silti viivallekin tuli päästyä. Alkuvuodesta olin yhdessä TeivoCupin osakilpailussa. Keväällä ja alkukesällä ei tullut kisailtua laisinkaan, mutta heinäkuun alulla oli Voimarinteen puolimatkan triathlonkisa. Muut kisat olivat vähän extempore-kisoja, sillä niihin osallistuminen tuli päätettyä melko lyhyellä aikataululla. Elokuun alussa kävin juoksemassa Hämeenlinnassa puolimaratonin, jossa huonosta ajasta huolimatta tuli oman sarjan pronssisija. Viikko Hämeenlinnasta oli Kangasalan triathlonin kunto-sprintti, jossa tuli otettua ykkössija. Pari päivää Kangasalan kisoista oli Valmetin triathlonkisa, jossa myös sain nipin napin kärkisijan. Pari viikkoa Kangasalan kisoista oli Vierumäellä kostea perusmatkan triathlonkisa, jossa tuli saavutettua sija “ynnä muut”. Hämeenhölkässä, kaksi viikkoa Vierumäeltä, kävin nappaamassa kolmossijan kuntosarjassa. Ja taas kaksi viikkoa Hämeenhölkästä oli vuorossa Jyväskylän Finlandia maraton, jossa saavutin heikohkolla ajalla SM-hopeaa omassa sarjassani (M45).

Vuosi oli siis aika paljon erilainen, mitä tammi-helmikuussa vielä ajatteli. Syitä on varmaankin monia, mutta edellisen kesän kuntooon en päässyt tänä vuonna missään vaiheessa. Sen tänä vuonna ainakin oppi, ettei mikään tässä maailmassa ole kovin varmaa, ja on mentävä vaan päivä kerrallaan ja nauttia siitä mitä on ja mitä pystyy tekemään.

Treenikausi 2019

Posted on by
Reply

Nyt kun vuosi ja vuosikymmenkin on vaihtunut, ja vaikka vanhoja ei pitäisi muistella, niin täytyy kuitenkin vähän katsoa taaksepäin ja laittaa vuosi numeroiden valossa pakettiin.

Vuoden ehdoton pääteema oli triathlon. Ei tainnut olla yhtään päivää vuoden aikana, etteikö ko. laji olisi ollut jossain määrin ajatuksissa. Kesällä tulikin debytoitua triathlonkisassa. Toinen uusi laji, jota syyskaudella tuli kokeiltua oli padel. Tuo tenniksen ja squashin sekoitus ei kuitenkaan päässyt vakiolajien piiriin, vaan yksittäisiä pelikertoja tuli aina silloin tällöin. Sulkapallo pysyi edelleen mailapelien ykkösenä.

Vuosi oli myös terveysasioiden puolesta melko ehjä. Mitään suurempia vaivoja ei esiintynyt. Kesällä oli selän kanssa pariin otteeseen ongelmia, mutta niistä selvittiin suht lyhyillä tauoilla. Kaikkea pienempää kremppaa oli aina aika-ajoin, mutta ne eivät estäneet harjoittelua, toivat vaan muuten ikäviä tuntemuksia harjoituksein yhteyteen.

Laitehankintojen puolella vuosi oli melko köyhä. Syksyllä toki tuli ostettua sisäpyöräilyyn uusi Tacxin harjoitusvastus. Se on suoravetoversio, eli hiljaisempi ja muutenkin mukavampi käyttää. Maantiepyörään ostin voimapolkimet, joilla näkee polkemisen tehot ja balanssin. Uintiin tuli hommattua vähän harjoitusvälineitä, mm. märkäpuku. Kotisaliin ilmestyi uutena laitteena selkäpenkki. No, kyllähän sitä vähän rahaa harrastuksiin kului, kun parit uudet juoksutossutkin olivat ostoslistalla.

Kaiken kaikkiaan harjoituspäiväkirjaan kertyi vuoden aikana 714 tuntia harjoituksia. Jännä homma on, että edellisenä vuonna harjoituspäiväkirjaan oli kertynyt vain 19 minuuttia vähemmän treenaamista. Erillaisia suorituksia kertyi 673 kpl (ed. vuonna: 625 kpl). Vuoden aikana oli 35 sellaista päivää, joille ei tullut merkintää. Jokunen noista päivistä oli kuitenkin sellaisia, että silloin oli jalkahieronta. Tuohon määrään sisältyi myös kilpailuihin valmistavat ja niistä palautuvat päivät.

Suunnistus kärsi vuonna 2019:kin alemmuustilaa. Toki edelliseen vuoteen nähden suunnistuskerrat tuplaantuivat, ollen nyt kaksi. Kävin yksillä Tampereen iltarasteilla sekä Jukolan viestissä Kangasalla.

Padelia tuli käytyä pelaamassa 7 kertaa. Kaikki oli nelinpeliä. Yksi oli tunnin vuoro ja loput puolentoista tunnin vuoroja, eli peliaikaa kertyi 10 tuntia. Sen verran mukava laji on kyseessä, että varmaankin tänäkin vuonna pelit jatkuvat, varmaankin toki säännöllisen epäsäännöllisesti.

Sulkapallomäärä oli 28 kertaa ja noin 40 tuntia. Pääasiassa kaikki olivat nelinpeliä valmettilaisten tiistain vakiovuorolla. Pari kertaa tuli pelattua kaksinpeliä. Edellisenä vuonna määrä oli 51 tuntia ja kertoja oli 34. Etenkin alkusyksyn vakiovuoron alkamisen viivästyminen vaikutti käyntikertoihin.

Kotisalitreenejä tein keskimmärin kerran viikossa, eli 52 kertaa / 49 tuntia. Määrät ovat lähes samat kuin edellisenäkin vuonna.

Hiihtoa kertyi 700 km / 48,5 tuntia. Kaikki nämä 18 hiihtokerran aikana. Kaikki hiihdot olivat kevätkautena. 250 km kertyi Syötteen kevätreissulla ja loput Ylöjärven maastoissa. 6.1. pääsi ensimmäisen kerran hiihtämään ja maaliskuun alkuun asti pääsi suht. säännöllisesti tekemään suksilenkkiä. Syötteen loma oli huhtikuun alussa. Edelliseen vuoteen verrattuna hiihtömäärät tippuivat 40%.

Edellisenä syksynä alkaneet uintitreenit jatkuivat koko vuoden ajan. Uintikertoja oli 70 kpl, joista 16 kertaa oli avovedessä. Kilometrimäärä on vähän arvoitus, kun Polarin mittari ei aivan luotettavasti niitä näytä, ehkä noin 140 km:n paikkeilla, mutta tuntimäärä oli 60 tuntia. Keväällä hallikausi muuttui avovesikauteen, jolloin tuli ostettua myös ensimmäin märkäpuku, jolla tuli yhtä kertaa lukuunottamatta uitua kaikki avovesiuinnit. Alkuvuodesta uintivauhdissa tuli harpauksittain kehitystä, mutta kevään ja kesän aikana ei niinkään enää. Syksyllä liityin Manyonen uintivalmennykseen ja siellä olen saanut uintiin parempaa tekniikkaa ja rytmitystä. Uintivauhdissa ei välttämättä ole kauheaa kehitystä vielä tullut, mutta taloudellisuus ja rentous ovat varmaankin parantuneet. Syksyllä pääsin eroon nenäklipsistä, joka oli myös yksi syyskauden tavoitteista. Uintitreenikalustoon ilmestyi myös pullarit, lättärit ja räpylät.

Sisäpyöräilykerrat nousivat edellisen vuoden 16 kerrasta, 486 km:stä ja 16 tunnista 42 kertaan, 1295 km:iin ja 48 tuntiin. Noinkin kovaan nousuun vaikutti eteenkin se, että nyt tuli poljettua sekä kevät- että syyskaudella sisällä, edellisenä vain syksyllä. Uusi Tacxin smart-harjoitusvastus, myös innosti sisätreeneihin syyskaudella. Zwift-harjoitusohjelmaa tuli käytettyä noissa harjoituksissa loppuvuodesta melko ahkerasti.

Sisäpyöräilyn lisäksi tuli ulkona pyöräiltyä 6700 km / 285 tuntia (ed. vuonna 6335 km / 284 tuntia). Pyöräilykertoja oli hieman vähemmän kuin edellisenä vuonna, joten keskimatkat ovat pidentyneet ja vauhdit parantuneet. Pyöräilymäärästä toki suurin osa, 4450 km / 202 tuntia, on luokiteltu työmatkapyöräilyksi. Tosin osa työmatkapyöräilystä on tehty pidennetyillä reiteillä, esim. Säijän kautta kotiin 50 km.

Juoksua vuoden aikana kertyi kaiken kaikkiaan 2230 km / 171,5 tuntia. Noista määristä 326 km / 25,5 tuntia tuli juostua kotona matolla. Kilometri- ja tuntimäärät määrissä tiputusta edelliseen vuoteen oli n. 13-15%, juoksukerroissa vain viitisen prosenttia, eli yksittäisen lenkin keskimitta on pidentynyt. Puhtaasti juoksukisat jäivät tänä vuonna melko vähiin. Kevällä oli Raholan kymppi ja Helsinki City Running Dayin puolimaraton. Syksyllä oli puolimaraton Jyväskylässä sekä Pirkan hölkkä. Myös esi-Teivocupissa kävin juoksemassa 5 km:n matka. Tuloksellisesti juoksukisat menivät ihan hyvin. Syksyn puolikas tuli suoritettua 1.21 -alkuisella ajalla, ja Pirkassa sain vihdoin rikottua 2:20 rajan. Noilla ajoilla pääsi pokkaamaan palkintopokaalin M40/M45 -sarjoissa. Kankaanpään maratonin peruuntumisen vuoksi, maraton jäi tänä vuonna juoksematta.

Kesän juoksukisat liittyivät kaikki triathlonkisoihin. Kesäkuun alussa kävin suorittamassa ensimmäisen triathlonkisani Hämeenlinnassa sprinttimatkalla (750 m + 20 km + 5 km). Heinäkuun alussa oli Sastamalassa Voimarinteen perusmatka (1500 m + 40 km + 10 km). Tri-kauden päätapahtuma oli Joroisten puolimatka (1900 m + 90 km + 21,1 km). Etenkin Joroisten tulos oli positiivinen yllätys. Aikani siellä oli 4:45:45, joka oli jopa puolisen tuntia parempi, kuin mitä etukäteen osasin odottaa. Viimeisenä, mutta ei missään nimessä vähäisimpänä, oli Valmetin RTD teräsmieskisa (400 m + 21 km + 4,3 km). Siellä pääsin vihdoin pokkaamaan voiton itselleni, ja nimen kiertopalkintoon.

Kaiken kaikkiaan vuosi oli urheilusuoritusten ja treenien osalta ihan onnistunut. Treenimäärät ja -laatukin oli hyvällä tasolla ja ne tuottivat ihan hyvää tulosta kisoissakin. Ensi vuonna pitäisi sama tahti jatkua, jos vaan paikat pysyvät kunnossa. Motivaatiota pitäisi ainakin riittää. Talven aikana kun saisi uintitekniikkaa ja -vauhtia parannettua, ja jos raaskisi ostaa triathlonpyörän, niin ensi kesänä voisi lähteä taas tavoittelemaan parempia aikoja etenkin tri-kisoissakin.

Treenivuoden 2018 tilinpäätös

Posted on by
Reply

Nyt kun ollaan päästy vuoden 2019 puolelle, niin voidaan vanha vuosi laittaa pakettiin tekemällä tilinpäätös menneestä vuodesta.

Sään osalta mieleen jäi päälimmäisenä kuuma kesä. Jopa sen verran kuuma, että se haittasi treenaamista. Juoksulenkit piti tehdä aamuvarhaisella tai myöhään illalla, sillä aurinkoiset hellepäivät eivät houkutelleet lenkille kuumimpaan aikaan. Toisaalta sitten kevät oli melko kylmä ja pakkasia olikin aina huhtikuun puoliväliin asti. Hiihtokelit olivat siis hyvät normaalia pidempään.

Vuoden aikana ei ollut mitään kovin vakavia urheiluvaivoja. Toisin ne pienet vaivat, jotka haittasivat juoksemista olivat juuri pahimpaan aikaan, jolloin oli tarkoitus osallistua kisoihin. Pahimpana ongelmana oli lähes koko kesän haitannut vasemman jalkapohjan ja peukalovarpaan ongelmat. Myös vasempaan jalkapöytään sain kortisonipiikin, jolla sain jokusen viikon haitanneen vaivan pois.

Kisailut jäivät vuoden aikana melko vähiin. Syynä tähän oli sekä kesän kuumat säät että pienet jalkavaivat, jotka haittasivat juoksutreenejä sen verran, että kisakuntoon ei tuntunut pääsevän syksyn kisoihin mennessä. Vähäinen kisailu toisaalta antoi mahdollisuuden treenata tasaisemmin, eikä kalenteriin tullut niin paljon passailu-/palauttelujaksoja.

Muutamissa kilpailuissa tuli toki käytyä. Huhtikuun lopulla oli Loimaalla vajaan 7 km:n Savihölkkä ja seuraavana päivänä Tammelassa n. 8 km:n polkujuoksukisa. Edellisenä vuonna juoksin toukokuussa usean Inov TrailCup -osakilpailun, mutta menneenä vuonna osallistuin ainoastaan Toivion osakilpailuun (6 km). Vuoden pääkisaksi muodostui Oulun Terwamaraton, jossa juoksin toiseksi parhaan maratonaikani. Edellytyksiä oli juosta jopa oma ennätykseni, mutta sää ja vatsa eivät suosineet uuttaa ennätysaikaa. Maratonin jälkeen olikin jokunen kuukausi kisataukoa ja seuraava kisa oli vasta Himoksen 26 km:n polkujuoksukisa. Syksyllä tuli kisailtua vielä Hämeen hölkässä (20 km) ja alkutalvesta yhdessä TeivoCupin osakilpailussa (5 km).

Muita tapahtumia, joissa tuli oltua numerolappu rinnassa, olivat Pirkan pyöräily, jossa poljin 207 km:n matkan sekä sunnistuksessa osallistuin Jukolan viestiin Punkalaitumen Kunnon joukkueessa.

Viime talvena oma hiihtokauteni alkoi jo ennen vuoden vaihdetta, jolloin pääsin tekemään yhden hiihtolenkin. Sitten tulikin parin viikon tauko ja hiihtokausi pääsi toden teolla liikkeelle vasta tammikuun puolen välin paikkeilla. Hiihtokausi venyi aina huhtikuun puolen välin kieppeille, johon mennessä kertyi 1200 km (vuosi 2017: 300 km) ja hieman päälle 90 tuntia (vuosi 2017: 26 tuntia). Eli huomattavasti parempi talvi kuin edellinen (ja sitä edeltävä).

Suunnistusmäärät sen sijaan tuntuu menevän vuosi vuodelta huonompaan suuntaan. Tällä kaudella ei tullut suunnistettua kuin Lahti-Hollolan Jukolan viestissä. Edellisenä vuonna tuli sentään käytyä vähän iltarasteilla sekä jokusessa kisassakin.

Sulkapallokerratkin vähenivät jonkin verran viime vuodesta. Syynä tähän on ollut se, että Mansen Sulan treeneissä käynnit ovat jääneet lähes vallan väliin ja pelailtu on ainoastaan tiistaisin vakiovuorolla. Kertoja oli tänä vuonna 34 (59) ja tunteja 51 (84).

Kotisalissa tuli tehtyä 49 noin tunnin treeniä (37). Ulkopuolisilla saleilla ei tullut käytyä kertaakaan.

Sisäpyöräilyä tuli harrastettua myös edellistä vuotta vähemmän. Keväällä ei trainerin selkään tullut hypättyä kertaakaan, mutta syksyllä taas alkoi sisäpyöräilykin maistumaan. Kertoja vuodelle tuli 16 (28), kilometrejä 486 (895) ja tunteja 16 (30).

Ulkopyöräilyä, maantie- ja maastopyöräilyä erottelematta, kertyi 6335 km (6100) ja 284 (256) tuntia. Tuosta määrästä työmatkapyöräilyä oli 4844 km ja 218 tuntia. Kesällä tosin työmatkapyöräilyksi laskettiin pidemmätkin lenkit, jotka päätyivät tai lähtivät työpaikalta. Syksyllä ostin uuden sport-polkupyörän, jolla tein pääosan syksyn työmatkapyöräilystä.

Uutena lajina tälle vuodelle tuli uinti (vapaauinti). Kävin syksyllä viitenä kertana aikuisten vapaauintitekniikkakurssilla, jonka jälkeen aloin käymään pari kertaa viikossa Tesoman uimahallissa tekemässä omaa treeniä. Yhteensä uintikertoja tuli 22 ja kilometrejä kertyi noin 30. Alkuun tein noin 1000 m / 45 min harjoituksia, mutta loppuvuoteen menessä tunnin uintimääräksi alkoi tulla 2500 m.

Juoksumäärät olivat koko vuoden ajan melko tasaiset. Huonoin kuukausi oli helmikuu 89 km (8 kertaa) ja paras joulukuu 314 km (21 kertaa). Normaali kuukausi oli 250-280 km kieppeillä. Yhteensä juoksukertoja vuoden aikana oli 170 (140), aikaa noihin tuli käytettyä 200 tuntia (159) ja matkaa kertyi 2553 km (2036). Matolla juoksun osuus noista määristä on 30 kertaa, 323 km ja 25,5 tuntia. Keskimääräiseksi lenkin pituudeksi tuli siis 15 km / 70 minuuttia (14,5 / 68).

Kaiken kaikkiaan vuoteen mahtui 625 treenikertaa (611) ja aikaa noihin kului 714 tuntia (625). Painossa ei ole vuoden aikana tapahtunut juurikaan muutosta, sillä viime uudenvuodenpäivänä painoin 300 g enenmmän kuin tänään.

Treenivuoden Tilinpäätös

Posted on by
Reply

Treenivuosi 2017 oli taas pitkästä aikaa niin määrällisesti kuin tuloksellisestikin hyvä. Vanhoja perinteisiä tapahtumia tuli kierrettyä, mutta myös uusia häppeninkejä mahtui mukaan.

Alkuvuosi oli hieman hankala selkävaivojen vuoksi, mutta helmikuun puolella alkoi pääsemään jo juoksentelemaankin. Hiihtotalvi oli todella huono, enkä käynyt etelässä kertaakaan suksilla. Hiihtolomalla Pyhällä tuli hiihdettyä talven kaikki 300 km. Tosin nyt juuri ennen vuodenvaihdetta tuli yksi hiihtokerta lisää. Retkiluistelua tuli kokeiltua Tohlopin jäällä pari kertaa. Ns. talviurheilu jäi siis melko vähiin.

Sulkapalloa on tullut pelattua kesälomaa lukuun ottamaatta läpi vuoden. Yhteensä sulkiskertoja kertyi harjoituspäiväkirjaan 59 kpl / 84 tuntia. Pääaisassa tuli pelattua neluria parin eri porukan kanssa, mutta myös kaksinpelejäkin mahtui mukaan. Keväällä liityin myös Mansen Sulkaan, jonka mukana tuli uusi vastustajia eteen. Tarkoitus oli myös aloittaa syksyllä Tampereen sulkapallorankingissä, mutta koska kesällä jäi peli vallan väliin, niin jätin osallistumatta koko rankingiin.

Maantiepyöräilykausi oli hieman vaisu, vaikka keväällä tuli hommattuakin uusi hiilikuituinen maantiepyörä. Toisaalta myös kalustotappioita tuli keväällä, kun kaatusin vanhalla cyclo crossarilla sen verran rajusti, etten uskaltanut sitä ottaa enää maanteille mukaan, vaan laitoin sen sisäpyörä-traineriin kiinni. Juoksuinto vei pyöräilykilometrejä kesältä, mutta kertyi niitä sentään vuoden aikana 6100 km, jossa on mukana kyllä kaikki työmatkapyöräilyt. Sisäpyöräilyä tuli tuon lisäksi vielä poljettu 30 tunnin verran. Pirkan pyöräilyn pitkälle matkalle sentään tuli osallistuttua. Maastopyörälenkit jäivät pohjoisen lomareissun yhteydessä tehtyjä polkaisuja lukuunottamatta vallan väliin.

Suunnistuskaudessa ei myöskään ollut kehumista. Muutamat iltarastit tuli keväällä käytyä, mutta muuten otin osaa vain jokusiin kisoihin. Nekin on äkkiä lueteltu: Jukolan viesti, Norjan rastiviikko, Suomen tunturisuunnistus sekä 25-manna Ruotsissa. Tuulin kanssa osallistuimme myös Tampereen yö-rogainingin 8-tunnin sarjaan ja juhannuksena Kilpisjärvellä hieman lyhyempään rogainingiin. Suunnistuskilometrejä söi myös into kuluttaa tossuja maantiellä.

Huoltavia asioitakin tuli taas otettua syksyllä ohjelmaan, sillä aloin taas käymään suht säännöllisesti jalkahieronnassa. Yhdeksän kertaa ehdein syksyllä käydä, mutta homma jatkuu kevätkaudella samaa rataa. Punttisalipuolta tuli tehtyä 37 kertaa vuoden aikan, joten hieman vähiin sekin jäi.

Juoksun puolella olikin sitten vähän enemmän tapahtumaa. Kilometrejä kertyi hieman päälle 2000, kertoja 140 ja tunteja 160. Pääasia kuitenkin oli, että paikat pysyivät suht ehjänä koko vuoden ajan, vaikka kisailtuakin tuli jonkin verran.

Kisailut alkoivat toukokuun alussa, jolloin järjestettiin tiistaisin Inov Trail-Cup Tampereen maastopoluilla. Neljään osakilpailuun viidestä osallistuin. Toukokuussa oli myös Raholan kymppi, jossa kävin pokkaamassa M40-sarjan ykköspalkinnon. Muuten alkukesästä ei tullut osallistuttua juoksukisoihin, jos juhannuksen Saanan vuorijuoksua ei lasketa mukaan.

Elokuun alussa osallistuin Pirkkala hölkkään, jossa M40-sarjan 10 km:llä olin kolmas. Kymmenen päivää siitä eteenpäin juoksin Pyhällä tunturikympin, toisen pohjoisen kesäreissumme päätteeksi. Sieltä tuli kotiinviemisiksi ykkössija. Syyskuun alkuun tuli vedettyä myös Hervannassa rata10, joka meni aikaan 37:26 ja joka antoi hyvin itseluottamusta syksyn kisoille.

Jyväskylässä kävin juoksemassa vuoden ainoan puolimaratonini ja ajalla 1:22:36 pääsi pokkaamaan M40-sarjan ykköspalkinnon. Pari viikkoa tuosta eteenpäin juoksin 11 vuoden tauon jälkeen myös Pirkan hölkän. Uudella ennätysajallani 1:22:00 olin M40-sarjassa toinen. Pitkä maratontaukokin tuli katkaistua Kankaanpäässä, kolme viikkoa Pirkasta. Kankaanpään pikku pakkasessa tuli kruunattua juoksuvuosi, kun sain alitettua vieläkin kolmen tunnin ajan. Marraskuun puolessa välissä tuli juostua pitkästä aikaa myös TeivoCupin 5 km:n osakilpailu. Aika oli 18:25.

Treenivuosi 2017 oli siis ihan mukavan tapahtumarikas. Mitään isompia vaivoja ei vuoden aikana ollut. Pyörälentoni jälkeen jouduin muutaman päivän nuolemaan haavojani, mutta sitten pääsi taas juoksulenkille. Leikattu vasen kantapää ja akillesjänne aina välillä vähän kipuili, mutta ei ole estänyt treenaamista. Suurin huolenaihe on ollut oikea akillesjänne, joka on syksyn aikana alkanut kipuilemaan enemmän. Juoksua ei myöskään se vielä haittaa, mutta muuten on paikoin kosketusarka ja aamuisin kipuilee enemmän. Loppuvuodesta myös molemmissa peukalovarpaissani on ollut vähän ongelmia, jotka tuntuvat juoksussa ja sulkapallossa. Oikea olkapää myös on välillä kipuillut ja haitannut lähinnä sulkapallon peluuta.

Uuteen vuoteen pääsee kuitenkin hyvillä mielin, ja uusi juoksumattokin antaa mahdollisuuden treenata vähän huonommillakin keleillä. Puolimaratoni sillä tuli jo juostua, eli kyllä pää tuntuu kestävän pitemmätkin lenkit matolla paukutusta. Korkeille mattosykkeille en vaan ole vielä keksinyt mitään selitystä.