Viikko 15/2023 (10.-16.4.2023)

Kuiva keväinen sää on jatkunut tälläkin viikolla. Ja kun vielä aurinkokin paistelee ja tuulee, niin lumet saavat kyytiä. Kotipiha kyllä on vielä luminen ja menee varmaan aiankin vappuun ennen kuin tontiltamme ei löydy lunta. Kadut pölisee, vaikka niitä on alettu jo harjailemaan puhtaaksi. Tosin edelleen, ainakin minun työmatkapyöräreitillä, on pyörätiet täynnä sepeliä.

Maanantai oli vielä pääsiäispyhä ja kun sää oli mitä komein, niin iltapäivällä päätin lähteä kauden ensimmäiselle, vähän pidemmälle ulkopyörälenkille. Aamupäivästä vaihtelin ensin graveriin kesäkumit alle. Siitä muodostuikin tällä kertaa vähän pidempi sessio, kun sisurit eivät meinanneet pysyä ehjinä laisinkaan. Kolme tai neljä sisuria hajosi kättelyssä ja hermo oli pinnassa kun ei päälikumikaan meinannut suostua mennä paikoilleen. Ja kun työllä ja tuskalla sai paikoilleen, niin uusiksi meni, kun sisuri hajosi paineita laitettaessa. Iltapäivällä kun pääsin sitten ehjillä renkailla liikenteeseen, niin 8 kilometrin polkemisen jälkeen hajosi taas takakumi, kun tappajasepeli oli mennyt päälikumista läpi. Tien päällä vaihdoin uuden sisurin, mutta kun siihen laitoin ilmaa, niin sekin repesi rikki. Siitä sitten nilkutettiin osittain kävellen osittain tyhjällä kumilla rullaille takaisin kotiin. Uusi sisuri ja päälikumi takapäähän ja uusi kokeilu. Tällä kertaa kumit kestivät koko 55 km:n lenkin. Aikaa kului tasan kaksi tuntia, eli keskari oli 27 km/h luokkaa. Sää oli kyllä komean aurinkoinen ja lämpöä 12 astetta, eikä tuulikaan kauheasti haitannut matkan tekoa. Tuli se ulkopyörälenkki sittenkin tehtyä, vaikka huonolta jossain kohtaa näyttikin

Tiistai oli kotikonttoripäivä ja aamupäivällä kävin juoksemassa Nokian paloaseman lenkin. 3 kilometrin verran jälkeen tein 7 x 600m:n vetoja 400m:n hölkkäpalautuksella, loppuun vielä 3 km palauttelua. Vedot olivat pääosin 2:12-2:13 luokkaa, ensimmäinen vähän hitaampi ja viimeinen vähän nopeampi. Etenkin viimeiset vedot olivat jo vähän hapokkaan oloisia. Tunnin verran tuohon reilun 13 kilometrin lenkkiin meni aikaa. Illalla oli vielä puolentoista tunnin sulkapallonelurit. Peli ei sujunut ihan parhaalla mahdollisella tavalla, mutta tuli niitä erävoittoja kuitenkin ihan hyvin.

Keskiviikkona kävin konttorilla pyörällä. Ja kuinkas muutenkaan, niin pari kilsaa ennen perille pääsyä, takakumi hajosi taas vaihteeksi, kun terävä sepeli törrötti päälikumissa. Kaffepaussilla vaihdoin renkaan ja kotiin päin pääsin ehjin kumein. Illalla tein kolmen vartin kotisalitreenin.

Torstaina otin alleni maastopyörän, kun ajattelin sen kestävän paremmin hiekotussepeliä, kun siinä on päälikumissa järeämpi kuvio. Tällä kertaa rankaat pysyivätkin ehjänä. Aamupäivällä kävin töistä päin juoksemassa 55 minuutin / 12.1 kilometrin lenkin arboretumin, Koskikeskuksen ja Ratinan kautta. Vauhti oli vähän turhan kova, kun suunnitelmissa oli vaan mennä kevyt lenkki, mutta jotenkin taas vaan lähti lapasesta. Itätuuli oli koko päivän kova ja aamupyöräilyssä se oli vastainen, mutta kotiin päin mennessä mukavan myötäinen. Kotiin päin poljin Pyynikin ja Tohlopin kautta. Illalla oli sen verran rengastalokoita, että autoon vaihdoimme suvigummit alle.

Perjantaina oli myös maastopyörä alla kun kävin töissä. Edelleen itätuuli kiusasi mennessä, mutta iltapäivällä oli taas mukava myötäinen. Töistä poljin suoraan Tesoman uimahallille, jossa uin 2300m. Pullarit olivat koko ajan matkassa, lättärit olivat vielä lisänä 3 x 300 m pätkissä. Rauhallista oli tälläkin kertaa uimahallissa. Melko vapaasti sai radalla uida.

Lauantaina aamupäivällä juoksin rauhallisen vajaan 14 kilometrin lenkin Nokian paloaseman kautta. Aikaa kului 1:05, eli keskari oli 4:46 min/km. Keskisykekin mukavan alhainen 122 bpm. Mukavan kevyesti meni. Illalla poljin vielä vajaan tunnin ohjelmanmukaisen sisäpyörätreenin 186W keskitehoilla. Ja pyöräilyn päälle vielä puoli tuntia kotisalitreeniä.

Sunnuntain pitkikselle lähtö vähän viivästyi, kun edellisen illan snookerin katselu painoi ja tuli nukuttua vähän pidempään. Lämpötila oli ehtinyt onneksi nousta jo vähän plussan puolelle kun pääsin matkaan. Tällä kertaa reitti kulki Teivon ja Siivikkalan kauta Lentävänniemen ja Hiedanrannan rantamaisemiin. Takaisin tulin Epilän, Raholan ja Kalkun kautta. Matkaa kertyi napsun päälle 30 kilometriä ja aikaa kului napsun alle 2:40. Keskivauhdiksi tuli 5:16 min/km. Keskisyke nousi 124 bpm:iin, eli vähän turhan korkealle. Rantareitillä oli vielä vähän lumisia/jäisiä kohtia, mutta yllättävän sula reitti jo oli. Jalka ei ollut ihan tuoreimmillaan, eikä menoa voinut sanoa kevyeksi, mutta ihan hyvin kuitenkin jaksoi eikä isompia puutumisia tullut loppumatkastakaan.

Viikko 14/2023 (3.-9.4.2023)

No nyt sitä kevättä pukkaa sitten ihan tosissaan. Koko viikko aurinko paistanut siniseltä taivaalta ja vaikka yöpakkasia on ollutkin, niin päivällä ollaan oltu plussan puolella. Alkuviikosta päiväplussat olivat vielä maltillisia, mutta puolen viikon paikkeilla asteita oli jo useampi ja pääsiäisvapailla jo kymmenen asteen pyörteillä. Aurinkopanelitkin tuottaa jo suht mukavasti tehoja. Jos viime kesänä paras päivätuotto oli 27 kWh, niin nällä viikolla ollaan pyöritty siinä 17 kWh:n molemmin puolin.

Surua ja murhettakin on viikkoon mahtunut. Jalon viime viikon piristyminen ei sitten kantanutkaan tälle viikolle. Maanantaina oli jo esimakua tulevasta, kun ruokahalu tippui taas melkein nollaan ja hengitys alkoi rohisemaan enemmän. Tiistaiaamusta kaveri ei enää jaksanut lähteä aamulenkille, vaikka edellisinä päivinä oli vielä reippasti ollut mukana. Sisun kanssa kun tultiin lenkiltä, niin hengitys rohisi entistäkin pahemmin ja oksennuskin oli tullut sisälle. Ei siinä muukaan auttanut kuin tehdä päätös Jalosta luopumisesta. Onneksi kaikki saatiin hoidettua ohi muutamassa tunnissa eikä kenenkään tarvinnut kärsiä pitkään – tai ainakaan Jalon. Yllättävän vaikeaa tämä on ollut, vaikka tämä olikin odotettavissa lähi vuosina, mutta kuvittelimme, että Sisu lähtisi ensin. Nyt on sitten kotona vähän tyhjempää, rauhallisempaa, mutta toisaalta myös helpompaa.

Maanantai oli viikon ainoa työmatkapyöräpäivä. Aamulla oli vielä seitsemän astetta pakkasta, mutta iltapäivällä oltiin jo vähän plussan puolella. Illalla tein vielä tunnin kotisalitreenin.

Tiistain treenisuunnitelmat menivät uusiksi, kun päivällä kävimme viemässä Jalon eläinlääkäriin. Illalla kävin kuitenkin hyvästelemässä myös tämän talven hiihdot. Lämpöä oli pari astetta ja aurinko paisteli. Luistellen menin ja hiihtourat olivat vielä tosi hyvässä kunnossa, mutta mikään lentokeli ei kuitenkaan ollut, kun pinta ei ollut enää jäinen. Normaali Topin lenkki tuli hiihdettyä ja aikaa rielun 32 km:n lenkkiin meni 2:19. Hienoihin keleihin hiihtokausi tuli päätettyä. Hiihtokilsoja tuli n. 550 ja kertoja 16 kpl. Jos tämä 4.4. jää mieleen Jalon pois menosta, niin päästiin sentään samana päivänä Naton jäseneksi.

Keskiviikkona menin töihin autolla, kun päivällä siellä päin oli hammaslääkäri. Illalla vein auton Tuulille Tesoman rautatieasemalle ja itse juoksin sielä kotiin Nokian paloaseman kautta. Matkaa kertyi 13.5 kilometriä ja aikaa kului vähän päälle tunti. Keskari oli 4:35 min/km ja keskisyke 130 bpm. Juoksu oli suht kevyen oloista. Kelikin oli mukava kun alusta oli jo pääosin sula ja lämpöäkin kuutisen astetta.

Torstai olikin sitten lepopäivä treenien osalta. Töiden jälkeen ajelimme Ikaalisten kylpylään viettämään muutama rentoutumispäivä. Illalla tuli vietettyä aikaa kylpylän puolella ja ravintolassa syöden.

Perjantai alkoi tuhdilla hotelliaamiaisella, ja ruokalevolla. Päivällä kävin juosten Ikaalisten keskustassa. Matkaa kertyi 17 kilometriä ja aikaa kului 1:22. Keskari siis 4:48 min/km, keskisyke hieman koholla 131 bpm, mutta reitti oli yllättävän mäkinen, vaikkei mitään jyrkempää reitille osunutkaan. Sää oli taas hieno kun aurinko paisteli ja lämpöäkin oli jo melkein kymmenen astetta. Kevään ensimmäinen perhonen ja leskenlehtikin tuli nähtyä. Juoksu tuntui ihan hyvältä, energiaa ainakin oli kropassa. Tosin vatsaa vähän pisteli, kun aamupalasta ei ollut aikaa kuin parisen tuntia. Juoksun päälle taas kylpylään plutimaan ja saunomaan. Illalla kävin vielä kylpylän kuntosalilla tekemässä kolmen varten voimatreenin, ja sen päälle buffaan ähkimään.

Lauantaiaamusta jälleen tuhti hotelliaamiainen. Lähdimme jo hyvissä ajoin kotiin päin ja kun matkaa ei ollut paljon, niin olimme kotona jo ennen kymppiä. Päivällä kävin tesoman uimahallissa uimassa 2000m. Pullaria ja lättäriä oli kehissä. Rauhallista oli altaalla – varmaankin pääsiäinen ja komea ulkosää vaikutti aisaan. Illalla poljin vielä noin puolentoista tunnin ohjelmanmukaisen Zwiftreenin 195W:n keskitehoilla. Harjoitus sisälsi kolme 15 minuutin tehopätkää 215-255W:n tehoilla. Vähän oli hapokasta, mutta jaksoin vääntää.

Parin päivän syöminkien jälkeen sunnuntaiaamuna ei yllättäen ollut nälkä ja lähdinkin heti aamusta juoksemaan viikon pitkistä. Lämpöä oli muutama aste ja aurinko paisteli jälleen täydeltä terältä. Ja kun oli vielä tyyntä ja muutenkin rauhallista, niin mikäs siinä oli köpötellessä. Rauhallisesti menin fiiliksen mukaan, eikä kelloa tullut juurikaan vilkuiltua. Matkaa kertyi 27 kilometriä ja aikaa kului 2:18. Tästä tuli keskariksi 5:07 min/km. Vähän turhan kovaa tuli mentyä pitkäksi PK-lenkiksi, ja tästä syystä keskisykekin nousi 122 bpm:iin. PK:n puolella kuitenkin tuli koko matka pysyttyä. Jalka oli melko kevyeen oloinen, vaikka kyllä loppumatkasta alkoi jo vähän painamaan.

Viikko 13/2023 (27.3 – 2.4.2023)

Olipas kaikinpuolin epätavallinen viikko. Ensinnäkin sää oli kaikkea muuta kuin keväinen. Maanantain ja tiistain lumisateissa kertyi varmaankin 30 senttiä uutta lunta. Sitten yöt muuttuivat kylmiksi, parhaimmillaan tai pahimmillaan pakkasta oli aamulla melkein 20 astetta ja kylmät yöt jatkuivat viikon loppuun asti. Päivät sentään olivat aurinkoisia, joten lämpötila nousi nollan tuntumaan ja aurinko muutenkin sulatti ja kuivatti kohtia, joista sai otteen.

Jalon kunto ei alkuviikosta kohentunut laisinkaan, meni melkeinpä huonomaan suuntaan. Tulehdusarvot olivat koholla ja myös maksa-arvot tosi korkealla, kuumettakin oli. Ruoka ja juoma piti tunkea väkisin suuhun ruutan avulla, ja ainoa liikkuminen oli kun kävi ulkona vähän asioilla ja lunta syömässä. Takaisin sisälle tullessa kauhea tärinä päällä, hengitys korisi ja kovaa kröhimistä. Tiistaina oli jo suru puserossa, ettei kaveria voi enää montaa päivää tuossa rääkätä. Tiistaina kuitenkin saatii uudet kortisonit ja antibiootit, ja ne alkoivat varmaankin vaikuttaa pelko hyvin, sillä keskiviikkoaamuna Jalo lähti jo minun ja Sisun kanssa aamu- ja iltalenkille. Ruoka ei edelleenkään mennyt kuin ruutalla, mutta tuokin asia alkoi paranemaan loppuviikkoa kohden. Perjantain lääkärikäynnillä todettiin, että punasolut ovat vähissä, eli jonkinnäköistä anemiaa olisi. Lenkit kuitenkin maistuu ja muutenkin alkaa olla normaalin oloinen. Lenkeillä tosin mennään vielä normaalia rauhallisemmin, mutta se kyllä kelpaisi muutenkin. Ruokahalu on myös vähän valikoiva, tuntuu että normiruoka ei vielä tipu, mutta herkut kyllä kelpaa.

Oma treeniviikko alkoi rauhallisesti. Maanantaina ei ollut kuin puolentoista tunnin jalkahieronta Vuorentaustassa. Pyörällä menin, vaikka kauheassa hangessa piti sotkea. Ajoissa kuitenkin ehdein.

Tiistainakin lumitöiden lisäksi oli vain puolentoista tunnin sulkapallonelurit illalla. Parin viikon tauon jälkeen pelit maistuivat taas hyvältä ja kun oma pelikin sujui, niin mikäs siinä pelaillessa.

Myös keskiviikkona olin vielä kotikonttorilla. Alkuviikon kotoilun syy oli ollut kovat lumisateet ja ajokelvottomat kevyenliikenteenväylät. Keskiviikkona jäin vahtimaan Jaloa kotiin. Aamupäivällä laitoin konttorin kiinni pariksi tunniksi, kun ulkona oli niin mainionnäköinen hiihtosää. Sää olikin hieno, kun aurinko paistoi siniseltä taivaalta ja pakkastakin vain pari astetta. Keli sen sijaan oli melko surkea. Skinillä olin liikenteessä ja se ei luistanut pätkääkään. Alamäkiinkin sai melkein lykkiä. Pito sen sijaan oli melko täydellinen ja isoimmatkin ylämäet sai mennä suorilla ylös. Jonkinlainen kompromissin olisi ollut parempi. Matkaa kertyi 28.6 kilometriä ja aikaa kului 2:20, eli melko rauhallista meno oli. Illalla poljin vielä vajaan puolentoista tunnin ohjelmanmukaisen Zwift-treenin 183W keskiteholla. Aika hyvin jaksoi polkea, vaikka ohjelmassa olikin vähän kovempia ja pidempiä tehopätkiä.

Torstaina kävinkin sitten jo pyörällä töissä. Tosin piti odottaa aamukymppiin ennen kuin tarkeni lähteä liikenteeseen, tällöin pakkanen oli tippunut 10 asteeseen. Komean aurinkoista kyllä oli. Iltapäivällä lämpö oli ollan tuntumassa. Kotiin päästyä kävin juoksemassa Nokian 13 kilometrin paloaseman lenkin. Alusta oli paikoin sula, paikoin luminen ja paikoin siltä väliltä. Jalassa oli kesätossu ja se oli paikoin lipsuva valinta. Jalka oli väsyneen oloinen, mutta vauhti oli yllättävän hyvä, kun aikaa lenkkiin kului vain hieman vajaa tunti, eli keskari oli 4:32 min/km ja 135 bpm:n keskisykekin oli vauhtiin nähden ihan ok.

Perjantaina kävin myös töissä pyörällä ja lähtöaika oli sama kuin torstaina, ja samasta syystäkin. Illalla tein vielä 50 minuutin kotisalitreenin.

Lauantaiaamusta tein jälleen Zwiftissä ramp-testin. Eli minuutin välein nostetaan tehoja 20W:lla ja loppuun asti poljetaan. Tällä kertaa jaksoin 360W:sta polkea jopa 50 sekunttia, ja tästä sain palkinnoksi 268W FTP-arvon. Tuo on 6W enemmän kuin mitä sain neljä viikkoa aiemmin samasta testistä. Eli Zwiftin FTP booster -ohjelma on tuottanut ainakin vähän tulosta. Pienen huilin jälkeen lähin hiihtämään pertsaa Koukkujärvelle päin. Aurinko paisteli siniseltä taivaalta ja pakkasta oli pari astetta. Hiihdin ensin Lamminpään majalle ja sieltä Myllyhakaan. Myllyhakassa käännyin takaisin päin ja hiihdin Koukkujärven majalle jossa kävin munkilla. Täytyy sitä kerran talvessa munkillakin käydä. Koukulta hiihdin takaisin kotiin Lamminpään majan kautta. Kotiin päästyä lämpö oli noussut pariin plussa-asteeseen ja kun aurinkokin paisteli, niin paikoin ladut olivat jo vähän märänoloiset. Matkaa kertyi melkein 55 kilometriä ja aikaa kuluin 4,5 tuntia. Luisto ei ollut tälläkään kertaa kovin hyvä, mutta kuitenkin keskiviikkoa parempi. Pito sen sijaan oli heikko ja tästä syystä kädet joutuivat melko koville.

Sunnuntaina aamupäivällä lähdin juoksemaan viikon pitkistä. Lähtiessä oli kolmisen astetta pakkasta, aurinko paisteli jälleen täydeltä terältä ja pohjoisen suunnasta puhalteli napakasti. Vähän kevyemmissä kamppeissa lähdin liikenteeseen ja se oli ihan hyvä valinta, sillä vaikka pakkasta oli, niin aurinko lämmitti jo mukavasti. Varjopaikoissa ja etenkin jos pohjoistuuli osui, niin oli vähän vilakan oloinen. Alusta oli pääosin sulaa ja kesäkenkä sopi siihen hyvin. Mutta osittain oli vielä lumista tai jäistä, mutta rauhallisessa vauhdissa sekään ei haitannut. Reitti kulki tällä kertaa Kalkun kautta Nokian keskustaan ja sieltä Villilän kautta Epilään. Epilästä Lielahden kautta Teivoon ja sieltä Lamminpään ja Tesoman kautta takaisin kotiin. Matkaa kertyi 30 kilometriä ja aikaa kului 2:38, josta mudoistui keskivauhdiksi 5:15 min/km. Vauhtiin nähden sykkeet olivat ihan kohdillaan, 116 bpm. Muutenkin juoksu tuntui melko helponoloiselta. Paikat kestivät eikä muutenkaan tullut seinää vastaan, vaikka ilman juomista olinkin liikenteessä.