9.11.2015
Klo 7.15: Olen juuri saapunut TAYS:n Lyhki-osastolle, istun odotusaulassa lukemassa kirjaa ja päälläni on sairaalan aina muodikkaat paita, housut ja sukat. Hoitaja noutaa minut ja ohjaa pieneen koppiin, jossa käydään läpi esitietolomakkeet yms. rutiinikysymykset, jonka jälkeen siirryn osaston heräämön odotushuoneeseen jatkamaan kirjan lukua.
klo 7.45: Leikkuksen tekevä erikoislääkäri HH tulee vaihtamaan muutaman sanan ja piirtää suunniteltuun leikkauskohtaan tussilla viivan. Kirjan luku ja vessassa ramppaaminen jatkuu. Olo on ihan levollinen ja lukemiseen keskittyminen onnistuu ongelmitta. Puoli yhdeksältä pitäisi tulla nouto operaatioon.
klo 8.35: Hoitaja opastaa minun leikkauhuoneeseen, jossa käyn makaamaan operaatiopöydälle selälleni. Samalla kun minuun asennellaan tippaletua ja kaikennäköisiä seurantalaitteita hoitaja kyselee jälleen liudan rutiinikysymyksiä. Äkkiseltään kysymyksistä olisi voinut kuvitella, että potilaan pitää kertoa miten toimenpide tehdään. Mutta kyllä siinä vain varmistuttiin siitä, että ollaan yksimielisiä tulevasta toimenpiteestä ja sen kohteesta. Että vasen jalka on oikea jalka…
Letkujen kiinnityksen ja kyselyjen jälkeen huoneeseen saapuu anestesialääkäri, jonka olisi tarkoitus antaa selkäydinpuudutus. Minut käännetään kyljelleen sikiöasentoon. Jotain ongelmia pistojen kanssa on, ja kuulen kun sananvaihtoa käydään jostain selkäydinnesteiden nousemattomuudesta tai jostain sellaisesta. Hankalassa asennossa oleminen loppuu tuskastuttavan pitkän tuntuisen ajan jälkeen.
klo 9.00: Makaan mukavasti mahallani operaatiopöydällä. Vasen jalka on jo ihan tunnoton ja kaikki tuntuisi olevan valmiina leikkauksen alkamiseksi. HH:n tuleminen kuitenkin kestää. Mittari näyttää sykkeeksi viittäkymmentä, välillä allekin, eli mitään paniikki ei ole ilmassa. Varpaita tekisi mieli heilutella, mutta kun ei pysty, niin ajatukset pitää siirtää pois niistä ettei iske paniikki. Jatkan vain odottelua ja hoitajien juttujen kuuntelua.
klo 9.30: HH saapuu saliin vierailevan ortopedin norjalaisen Palsrundin kanssa. En osaa sanoa (onneksi) milloin itse operaatio alkaa, mutta jossain vaiheessa alkaa pieni paukutus kuulumaan ja yläkropassa asti huomaa, että nyt luuta naputellaan pois. Potilaskertomuksessa kerrotaan seuraavaa:
“Kiertämällä verityhjiö 300 mmHg. Vanhaan arveen viilto, jota jatketaan aavistus distalisemmin. Avataan iho ja jänteen liukukudokset. Heti jänteen ja calcaneuksen välistä pullahtaa ärsyyntynyt, paksu retrocalcaneul bursa, joka resekoidaan kokonaisuudessaan. Paljastetaan kantaluun takoa, koko kantaluun kärki/Haglundin alue on erittäin ärtyneen näköinen. Taltalla lyödään reilusti tuo yläkulma pois. Purijalla siistitään reunat. Hemostaasi diatermialla. Haavan sulku kerroksittain ja haavalle V-Loc sulava ommel ja haavateipit.”
klo 10.00: Toimenpide on ohi ja minut pyöräytetään toiseen petiin jolla pääsen heräämöön odottelemaan kotiin paluuta. Aikaa yritin kuluttaa jälleen kirjaa lukemalla, Spotifya kuuntelemalla ja seuraamalla heräämön tapahtumia. Tipasta valui nestettä suoraan suoneen, verenpaineet mitattiin automaattisesti 15 minuutin välein ja sydänkäyräkin tallentui jatkuvasti. Tässä vaiheessa vasta huomasin, että itseasiassa toinenkin jalka oli poissa pelistä. Pehvasta asti alaspäin olin siis ihan tunnoton.
klo 11.30: Hoitajan mukaan jalat liikkuivat sen verran, että sain syödä aamupalaa. En tosin tiedä mihin tuo päätelmä ihan perustui, sillä vasen jalka oli vielä täysin liikkumaton ja oikeakin meni vain koukkuun, mutta varpaat olivat vielä sähkötyksen ulottumattomissa. Pehva ja muutenkin tuo seutu oli täysin tunto pois. Täytyi toivoa, että ei ole vessahätä, sillä pidätyskykyä ei ollut.
klo 12.00: Ensimmäiset suusta laitettavat kipulääkkeet alas. Burana 600:lla lähdettiin liikkeelle. Kipuja tosin ei ollut ollut, mutta ehkä se otettiin vain varmuuden vuoksi.
klo 13.00: Seuraava kipulääke alas. Nyt oli vuorossa 1g:n Banacol. Ei vieläkään kipuja. Oikea jalka alkoi jo liikkumaan hyvin ja varpaitakin pystyi napsuttelemaan. Vasen jalka ja pehvanseutu edelleen poissa pelistä.
klo 14.20: Laitoin Tuulille viestin, että tulee hakemaan minut pois ja tuo kepit mukanaan. Vasen jalkakin oli jo melko hyvin kehissä. Pehvassa ei vielä tuntunut nipistys, mutta lihakset tuntuivat toimivan. Olin istuskellut muutamaan otteeseen sängyn reunalla eikä huonoa oloa ollut tullut. Hoitajan kanssa olitiin kokeiltu jo oikealla jalalla seisomista ja kotihoito-ohjeet oltiin käyty läpi.
klo 15.00: Tuuli tuo kepit ja pääsen kokeilemaan vessassa käyntiä. Hyvin lorisi, joten kanyyli pois kädestä, kantakorotettu akillesortoosi jalkaan ja olin valmis kepittelemään kotiin.
Ilta meni sohvalla makaillessa ja televisiota katsellessa. Isompia kipuja ei ilmennyt. Otin klo 20 Burana-annoksen ja klo 21 Banacol-annoksen. Yöksi suositeltiin otettavaksi vahva kolmiolääke, mutta jätin ottamatta nuo mömmöt, koska kipuja ei ollut eikä muutenkaan vituttanut.
10.11.2015
Ensimmäinen yö meni ilman kipuja. Pysytyin nukkumaan hyvin, vaikka välillä hereillä olinkin ja kuulostelin jalkaa. Aamulla sama setti lääkkeitä kuin illallakin.
Päivän aikana aika paljon lepäilyä, mutta jonkin verran myös pystyssä. Päivällä sama lääkeannos kuin aamulla, mutta illalla 2 x 400 Burana.
11.11.2015
Yö taas ongelmitta. Melkein koko päivä jalkeilla. Kipuja ei tullut, mutta jalassa hieman enemmän turvotusta. Lääkitys aamulla ja illalla 2 x 400 Burana.
12.11.2015
Vieläkin hengissä.
15.11.2015
Ensimmäinen klenkkaviikko kohta takana päin. Tosi hyvin on mennyt. Oikeita kipuja ei ole ollut oikeastaan laisinkaan. Pientä jomotusta aina silloin tällöin. Viimeiset lääkkeet otin perjantaiaamuna. Pystyssä olen ollut melko paljon vaikka liikkuminen on hidasta ja hankalaa kantakorotetun akillesortoosin vuoksi. Se kuvaa hyvin ortoosin hankaluutta, että kepeillä on nopeampi edetä kuin ilman niitä.
