Viikko 12/2021 (22.-28.3.2021)

Maanantai valkeni Saariselällä sen verran kylmänä (no, ei nyt sen enempää kuin -12 astetta), että koiralenkin ja aamupuuron jälkeen pääsi ottamaan vajaan tunnin aamutorkut ennen päivän hiihtolenkkiä. Klo 10:30 pakkasta olikin enää vain viitisen astetta ja kun aurinkokin paisteli pilvettömältä taivaalta, joten jälleen oli edessä mahtava hiihtosää.

Tänäänkin oli tarkoitus mennä uusille laduille. Laanilasta suuntasinkin ensin Ahopäiden kupeeseen ja sieltä Rumakurun kautta Luulammille. Luulammilta matka jatkui Taajuslaavun kautta Vellinsärpimänojalle. Mukavan vaihteleva pätkä. Välillä mentiin pitkään nousuvoittoisessa maastossa, mutta sitten taas pääsi laskettelemaan pitkiä pätkiä.

Vellinsärpimänojalta suuntasin Palo-ojalle, jonka jälkeen oli pitkä nousu Palopäälle ja sen jälkeen pitkä lasku Moitakuruun.

Moitakurun jälkeen reitti suuntasi Luton kautta Kaunispään laskettulurinteiden ala-asemille ja sieltä Saariselän keskustan kautta majapaikkaan Laanilaan.

Jälleen oli melko nihkeä keli. Suksi luisti heikosti, vaikka paikoin luistoa löytyikin vähän paremmin, etenkin paikoissa joihin aurinko oli päässyt paistamaan enemmän. Matkaa kertyi 50 km ja aikaa kului 4 tuntia. Saunan jälkeen tehtiin vielä poikien kanssa vajaan kympin ja kahden tunnin koiralenkki metsäpolkuja pitkin.

Tiisaiaamu oli synkkä ja myrskyinen – tai no ainakin pilvinen ja tuulinen. Koiralenkin ja aamupuuron jälkeen lähdimme heti tekemään hiihtolenkkiä, sillä pakkasta oli vielä pari astetta, mutta päivälle oli luvattu useampaa plussa-astetta.

Aamulla oli ladut ajettu jo priimakuntoon, mutta avoimilla paikoilla kova tuuli oli puhaltanut ladut umpeen, jolloin piti lykätä tasatyöntöä luistelu-uralla, jossa luisto olikin suht hyvä. Muuten oli jälleen luiston suhteen nihkeää. Olokin oli vähän nihkeä, aiempien päivien hiihdot vähän tuntuivat kropassa. Päätinkin tehdä aamupäivälle vähän lyhyemmän lenkin.

Lenkki lähti Laanilan mökiltä ja kulki prospektorin kaivoksen kautta Piispanojalle. Täältä matka jatkui Vahtamapään ja Iisakkipään kautta Saariselän keskustaan. Hiihtosuunta oli oikein valittu, sillä Vahtamapään avotunturilla oli kova tuuli, mutta onneksi pääosin myötäinen. Aurinkokin alkoi pikkuhiljaa pilkistelemään pilvien välistä.

Keskustasta lähdin nousemaan Kaunispäälle ja sieltä laskettelin mukavassa myötätuulessa Palo-ojalle, jos tulin jälleen keskustaan. Lisälenkiksi tein vielä prospektorin kaivoksen lenkin, ennen kuin saavuin takaisin majoitukseen. Matkaa kertyi hieman vajaat 33 km ja aikaa kului 2:40. Mökille päästyä lämpö oli nelisen astetta ja aurinko paisteli taas siniseltä taivaalta. Kuvia ei tältä reissulta tullut, koska känny jäi vahingossa laturiin.

Päivällä reilun tunnin koiralenkillä sää vaihteli tiuhaan. Välillä paistoi aurinko täydellä terällä, mutta sitten heti tuli räntää ja rakeita vaakasuoraan, ja taas kohta alkoi paistamaan. Iltalenkkiä silmälläpitäen odottelin viiteen, että lämpö tippui taas lähemmäksi nollaa ja että latu muuttuisi päivän lämpöjen jälkeen liukkaaksi.

Reitti kulki Laanilasta ensin Muotkan kautta Kakslauttaseen, sitten Kiilopään keskukselle ja sieltä Sivakkaojan laavun kautta takaisin Laanilaan. Tein vielä vähän lisäkiemuraa Saariselän keskustassa, jotta 37 km tulisi täyteen. Aikaa kului 2:20.

Sen verran oli liukas keli, että matka piteni koko ajan, kun ei malttanut lopettaa. Oli aivan mahtava luistelukeli, vaikka edelleen oli kova tuuli ja ladut olivat menneet roskaisiksi, niin silti vauhti oli melko reipasta ja aamuhiihdosta huolimatta suht kevyttäkin. Taas tuli todettua, että perinteisellä tyylillä ja luistelussa väsyy eri lihakset. Muutenkin oli hieno hiihdellä, kun koko lenkin aikana ei näkynyt kovinkaan montaa muuta hiihtäjää, rauhassa sai nautiskella. Etenkin Kiilopään pää oli lähes autio. Auringonlaskukin oli komea. Tällä lenkillä tuli täyteen 1000 km tällä kaudella, 200 km tällä reissulla ja 70 km tälle päivälle.

Keskiviikkona oli tarkoitus pitää lepopäivä, mutta aamulla hiihtojalkaa vipatti sen verran paljon, että oli pakko käydä tekemässä luistellen kevyt pk-lenkki. 33 km:n ja 2:10 tunnin lenkki meni puoleen väliin asti ihan vihellellessä, sillä juuri ajetut koskemattomat ja vähän rapsakat ladut luisti vallan mainiosti luistelutyylillä. No, vähän alaspäin viettävä maasto ja myötätuuli siivitti myös menoa. Viimeisellä neljänneksellä, kun kaikki edellämainittu oli poissa ja lämpöäkin oli jo nelisen astetta, niin meno muuttui vähän raskaammaksi, mutta eiköhän tämä pk-lenkin puolelle mene, kun keskisyke oli kuitenkin vain 123 bpm.

Keskiviikkoaamuun herättiin parin plussa-asteen ja kovan tuuleen kera. Perinteisten aamurutiinien jälkeen oli jälleen edessä hiihtoreissu. Tarkoitus oli taas kiertää uusia hiihtouria, ja käydä tekemässä Kulmakurun lenkki. Perinteisellä tyylillä lähdin hiihtelemään klo 9 aikoihin, mutta palasin takaisin muutaman sadan metrin hiihdon jälkeen, ja kävin laittamassa liisterit suksen pohjiin, kun purkkivoide ei pitänyt laisinkaan.

Toisella yrittämällä matka lähti sitten paremmin liikenteeseen ja Laanilasta suuntasin kohti Kulmakurua. Latu oli vain kelkalla ajettu ja oli ns. erämaalatu. Heti alkutaipaleesta totesin, että kovin helppo “erämaalaturetki” ei tulisi olemaan, sillä sauva upposi vähän väliä puoleen sauvaan ja muutenkin latu ei ollut ihan priimaa. Pitkät loivat nousut ja kova vastatuuli vei muutaman kilometrin jälkeen suurimman innon eräretkeilystä, kun vielä sykkeetkin olivat melko korkealla.

Pikku-Harriojan tulistelupaikalla pysähdyin juomaan ja tutkimaan tarkemmin tuvan seinäkarttaa. Totesin että vaikka kulmakuruun ei olekaan matkaa kuin 4.5 km, niin edessä olisi jonkin verran avotunturia ja vastatuuli oli sen verran kova, että päätin kääntyä takaisin häntä koipien välissä ja jatkaa hiihtoa paremmalla urastoilla. Tähän “erämaaretkeen” kului aikaa 1:40 ja matkaa kertyi vain 18.5 km, eli melko rauhallista eteneminen tuolla pätkällä oli.

Takaisin Laanilaan päästyäni suuntasin Piispanojan laavun kautta Ahopäille. Ahopäiden ylitys sujui mukavasti, sillä kova tuuli puhalsi mukavasti selän takaa ja auttoi hyvin pitkässä nousussa. Kiilopään keskukseen laskemisen jälkeen matka jatkui Sivakkaojan laavulle ja sitten takaisin Laanilaan. Lisälenkkinä hiihdin vielä Prospektorin kaivoksen kautta Piispanojalle ja sieltä Rumakuruun päin ja Saariselän keskustaan. Mökille päästyäni matkaa oli kertynyt 51.5 km ja aikaa kulunut 4:12. Eli retken toinen osuus meni kahteen ja puoleen tuntiin, ja jolle kertyi 33 km.

Liisterisuksi toimi vähän vaihtelevasti. Paikoin oli ihan hyvä pito ja luisto, mutta ladun roskat tarttuivat melko tehokkaasti pohjiin kiinni ja niitä sai aika-ajoin potkia irti. Viimeisellä kympillä alkoi satelemaan myös vähän lunta ja irtolumi jäätyi myös välillä pohjiin kiinni.

Perjantai olikin sitten viikon komein päivä sään, kelin ja treenin osalta. Aamulla oli jokunen aste pakkasta ja aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta, tuultakaan ei juuri ollut. Lämpö kohosi päivän aikana muutamaan plussa asteeseen, mutta muuten olosuhteen pysyivät samana kuin aamullakin. Sen verran karkeanoloiset ladut olivat, että jälleen piti turvautua liisterivoiteluun.

Saariselän toinen latukone oli hajonnut torstaiaamuna (nökötti vielä Laanilan pätkällä perjantaiaamuna), ja se näkyi ajettujen latujen verkostossa. Tästäkin syystä liisteri oli hyvä valinta suksen pohjaan, sillä ajamattomat pätkät olivat jäiset, eikä purkkivoide olisi pitänyt siinä varmaan laisinkaan.

Ensin hiihdin Saariselän keskustan kautta Vellinsärpimänojalle. Jo tällä välillä pari viimeistä kilometriä oli ajamatta. Ajamattomat ladut jatkuivat aina Luulammille asti. Vajaan neljän kilometrin nousuvoittoinen pätkä oli onneksi loivaa nousua, joten ajamattomallakin ladulla se oli ihan hiihdettävää, vaikka ihan jäinen olikin. Seuraavat kolmisen kilometriä olikin loivaa alamäkeä ja vauhti oli suht rapsakkaa. Taajuslaavulta nouse Luulammille oli sitten jo rankempi osuus, sillä nousumetrejä oli melko mukavasti ja käsien varaan piti varata paljon.

Luulammilta Kiilopään keskukseen ladut olikin sitten jo ajettu. Maisemat olivat mahtavat kun aurinko paistoi ja avotunturi näytti valkoisen vaippansa parhaassa hohdossaan. Rankan nousun jälkeen oli vauhdikas lasku Kiilopään keskukselle. Vaikka reitti oli tuttu, niin alamäki vähän jänskätti, sillä vauhti nousi melko hurjaksi.

Kiilopäältä matka jatkui Sivakkaojan laavun kautta Kakslauttaseen (jossa myös oli ajamattomat ladut), sieltä Ahopäiden kupeeseen ja sieltä Vahtamapään risteyksen kautta kohti Saariselän keskustaa. Lisäkilsoja keräsin vielä kiertämällä Piispanojan, Laanilan ja prospektorin kaivoksen lenkin. Yhteensä kilsoja kertyi 61.5 km ja aikaa kului 4:40. Nousumetrejä kertyi n.850 m ja keskisyke oli 120 bpm Hyvä PK-treeni ja mahtava hiihtokeli.

Lauantai oli reissupäivä, siirtymä Saariselältä Ouluun. Aamulla ehti kuitenkin tekemään vielä hiihtokauden päätöslenkin. Jälleen oli vähän enemmän tuulisempi päivä. Pakkasta oli pari astetta ja taivas pilvinen. Ladut olivat juuri ajettu priimakuntoon ja luisto oli melko hyvä, vaikka alkuun tuntuikin, ettei olisi mutta kova vastatuuli hyydytti vauhdin melko tehokkaasti, etenkin kun etenin vapaalla tyylillä.

Hiihtäessä ihmettelin, että onko Lappiin tullut ulkonaliikkumiskielto, sillä sain hiihtää melkein tunnin verran, ennen kuin vastaan tuli ensimmäinen hiihtäjä. Melko rauhallista oli laduilla koko lenkin ajan. Oliko syynä tuulinen keli, aikainen lauantaiaamu vai ns. vaihtopäivä. Viimeiselle hiihtolenkille tuli mittaa 40 km ja aikaa kului 2:37. Enemmänkin olisi voinut hiihtää, mutta mökin luovutus painoi päälle. Reitti kulki ensin Laanilasta Muotkan kautta Kakslauttaseen. Sieltä Kiilopään keskuksen ja Sivakkaojan kautta Ahopään tuntumaan, josta matka jatkui Piispanojan ja Saariselän keskustan kautta takaisin mökille.

Lomareissusta muodostui sitten melko hiihtopainotteinen. Juoksukamppeetkin olisi ollut mukana ja pyöränkin olisi voinut vuokrata kun tarjolla olisi ollut mahtavat pyöräurastot metsän puolella, mutta hiihdettiin nyt kun kerrankin pystyi. Lauantaista lauantaihin olitiin, eli kahdeksan hiihtopäivää oli tarjolla. Yhdeksän lenkkiä tein, joista kertyi matkaa 390 km ja aikaa ladulla kului 29.5 tuntia. Muutenkin hiihtotalvi oli yllättävän hyvä, sillä kaiken kaikkiaan kilsoja kertyi 1210 km, tunteja 90 ja kertoja 31.

Sunnuntai oli lepopäivä kun ajoimme Oulusta kotiin. Illalla tuli laitettua sukset kesävoiteisiin ja maastopyörästä vaihdoin nastarenkaat pois. Eli nyt saa kevät tulla.

Viikko 11/2021 (15.-21.3.2021)

Tämä viikko on vähän paasiltu treenien suhteen, jotta tulevan viikon hiihtolomalla jaksaisi hiihtää mahd. paljon.

Maanantaina oli viikon ainoat työmatkapyöräilyt. Lämpö oli nollan tuntumassa, yöllä oli tullut vähän räntää ja aamulla pyörräillessä sateli vielä lisää. Illalla jaksoi tehdä vielä kolmen vartin kotisalitreeni.

Tiistaina oli sen verran kiireinen aamupäivä, että aamulenkki jäi väliin, päivän ainoa hikihetki oli illan puolentoista tunnin sulkapalloneluri. Pelit menivät ihan ok.

Keskiviikko oli hiihtopäivä. Suurella todennäköisyydellä kauden viimeinen hiihto Pirkanmaalla. Alle otin jälleen Fischerin Zerot, kun lämpö oli hieman plussan puolella. Alkuun tuntui, että suksivalinta oli väärä, sillä pito oli melko heikko, mutta jossain vaiheessa pito alkoi paranemaan ja loppumatkasta ei ollut mitään valittamista suksien suhteen. Reitti oli jälleen kerran Topinlenkki + alkuun ja loppun Virelässä käynti, eli matkaa kertyi 35 km. Aikaa kului hieman alle 2,5 tuntia, joten keli oli mukavan liukas. Tasatyöntöä sai taas lykkiä melko paljon.

Torstaina aamupäivällä kävin juoksemassa vajaan 11 km lenkin. Pakkasta oli kolmisen astetta ja alusta oli vähän luminen/jäinen. Siihen nähden 4:37 min/km vauhti oli ihan hyvä ja keskisykekin jäi jonkin verran kynnyksen alle. Illalla poljin vielä reilun puolentoista tunnin verran Zwiftissä 177W keskitehoilla. Illalla oli myös jälleen uinnin oheisharjoittelu Zoom-sessio.

Perjantai oli treeneistä vapaa päivä. Aamupäivän tein vielä töitä, mutta puolen päivän aikoihin lähdimme ajelemaan kohti Oulua, joka oli välietappi Saariselällä matkaamisessa. Tiet olivat sulat ja kuivat, joten ajokeli oli mitä parahin, kun aurinkokin vielä paisteli.

Launtaiaamusta matka jatkui Oulusta kohti Saariselkää, jonne saavuimme klo 15 aikoihin. Illalla ehti tekemään vielä hyvin 30 km:n hiihtolenkin. Lämpö oli nollan paikkeilla ja ladut mahtavassa kunnossa. Majapaikkamme oli Laanilassa, ja lenkki lähti sieltä kohti Kiilopään keskusta (ei Ahopäiden kautta). Kiilopäältä lähdin kohti Luulampia ja sieltä Saariselälle ja sitten takaisin majoitukseen. Aikaa kului 2:20, eli kaikkein liukkainta keliä ei ollut tarjolla.

Sunnuntaiyönä oli satanut viitisen senttiä uutta pakkaslunta. Pakkasta oli aamulla nelisen astetta ja luoteistuuli oli melko kova. Lähdimme tekemään hiihtolenkkiä vähän ennen klo 11, jolloin latupalvelun mukaan pääosa laduista oli ajettu (netistä näki missä latukoneet menivät ja mihin aikaan ladut oli viimeksi ajettu). Majoituksesta hiihdin ensin Ahopäiden yli Kiilopään keskukselle ja sieltä Niilanpään poroerotuspaikalle. Olin ottanut tavoitteeksi hiihtää loman aikana kaikki Saariselkä-Kiilopään ajetut ladut läpi. Heti tuli kuitenkin takaisku tavoitteeseen, sillä kovan tuulen vuoksi ei ollut kanttia lähteä hiihtämään Rautulammen lenkkiä. Latu oli myös ajamatta, joten suuntasin poroeruspailkalta kohti Muotkan majoja. Rautulammen lenkki jää varmaan kokonaan hiihtämättä, sillä sen pätkän ylläpito loppui tältä talvelta. Jatkoin hiihtämistä Sivakkaojan ja Kakslauttasten laduilla ennen kuin suuntasin kohti majapaikkaa. Kiersin kuitenkin vielä prospektorin lenkin, jotta lenkin mitaksi tulisi 50 km (tuli 51.5). Ladut olivat pääosin vallan mainiot, mutta keli oli tosi nihkeä ja aikaa kuluikin hieman alle 4,5 tuntia. Tosin paikoin ladut olivat kovan tuulen ja irtolumen vuoksi ummessa.

Viikko 10/2021 (8.-14.3.2021)

Suksikelit jatkuvat, ja sen kun vain paranevat. Uutta lunta ollaan saatu ihan mukavasti tälläkin viikolla, mutta toisaalta viikonlopun plussakelit hankia painoi kasaankin. Reippaita pakkasiakin oli vielä viikon puolenvälin paikkeilla, mutta viikonloppuna oltiin pari astetta plussan puolella.

Toimistolla ei tullut käytyä kuin tiistaina puolen päivän verran, joten työmatkapyöräilyä ei kertynyt tälle viikolle laisinkaan. Hiihtoa sen sijaan on tullut jopa neljälle päivälle. Täytyy vähän testata viikon päästä alkavaa hiihtolomaa silmällä pitäen, että miten sitä jaksaa hiihdellä vähän enemmän viikon aikana. Nyt näyttäisi siltä, että jos pohjoisessa pääsee hiihtämään suht normaalisti, niin tonni hiihtokilometrejä pitäisi mennä rikki tänä talvena.

Tiistaina kävin korvapolilla Tayssissä. Loppuvuoden kortisoonikuuri oli auttanut ja polyypit olivat pääosin hävinneet nenäonteloista. Eli mitään leikkaushoitoa ei tarvita, ja nenäsuihdeella yritetään pitää homma aisoissa.

Viikko alkoi täyslepopäivällä. Syytä ehkä olikin, sillä viimeksi harjoituspäiväkirjassa on ollut tyhjä päivä tammikuun puolivälissä. Tiistain lumimyräkkäpäivänä ei ulkona oleiltu muuten kuin A:n kanssa lumihommissa. Illalla poljin Zwiftissä yhteensä 80 minuuttia. Ensin oli tarkoitus polkea kova harjoitusohjelma, mutta se osottautui vähän liian kovaksi tähän kohtaan. Alkulämmön jälkeen poljettiin 5 min 245W tehoilla ja perään 225W tehoilla. Näitä settejä piti olla kuusi kappaletta muutaman minuutin palautuksella. Yhden setin vedin ja totesin, että tänään ei jaksa. Perään poljin sitten tunnin vapaata pyöräilyä, jonka aikana tein 4 x 10 min vetoa 5 min palautuksella. Ensimmäisen vedon keskitehot oli n. 200W, toisen n. 220W, kolmannen ja neljännen n.215W.

Keskiviikkona oli aamulla parikymmentä astetta pakkasta, mutta iltapäivällä kun lähdin hiihtämään lämpö oli noussut -11 aseteeseen. Perinteisellä tyylillä menin Topinlenkin sekä alkuun ja loppuun Virelässä käynnit, eli matkaa kertyi 35 km. Ladut oltiin ajettu, mutta suht tuore lumi ja kova pakkanen oli luistolle vähän huono yhdistelmä. Aikaa kuluikin melkein 2:40.

Torstai-iltana oli myös hiihtotreeni. Pakkasta oli vain viitisen astetta, mutta uutta lunta oli tullut pieni kerros ja luisto oli keskiviikkoakin heikompi. Reitti oli muuten sama kuin keskiviikkona, mutta toisen Virelän kierroksen jätin pois, eli matkaa kertyi 31.5 km ja aikaa kului 2:25. Illalla osallistuin vielä Amfibian “Uimarin oheisharjoittelu” Zoom-tapahtumaan. Matti Rajakylä veti vajaan tunnin verran jumppaa, jossa tehtiin pääosin kehon avaavia harjoitteita

Perjantaina aamupäivällä kävin juoksemassa vajaan 11 km:n lenkin lumisilla pyöräteillä. Vähän uusi lumi pyöri kengän alla ja hidasti vauhtia. Keskivauhdiksi tuli 4:44 min/km ja keskisykekin oli ihan sopiva 130 bpm. Vähän oli meno tukkoista ja takareisissa tuntui edelleen. Illalla tein vielä tunnin kotisalitreenin.

Lauantaina aamulla pyöräilin jälleen Zwiftissä. Tällä kertaa otettiin rauhallisesti ja 100 minuutin treeni meni 160 W:n (FTP 70%) keskitehoilla ja 117 bpm:n keskisykkeellä. Treenin aikana tuli tehtyä jokusia lyhyitä etaappivetoja, joissa tehot ja sykkeet pomppasivat. Iltapäivällä kävin tekemässä vielä hiihtolenkin perinteisellä tyylillä. Lämpöä oli pari astetta ja otinkin sukseksi Fischerin Zeron, jonka pitäisi olla märän kelin suksi. Ladut olivat kuitenkin pääosin liippaantuneet, eikä Zero ollut ihan parhaimmillaan sellaisissa olosuhteissa. Kosteemmissa paikoissa oli “seinäpito”, mutta muuten oli vähän herkällä. Aika paljon tuli lykittyä tasatyöntöä. Lenkki oli perinteinen Topinlenkki + Virelä, eli matkaa kertyi 31.5 km ja aikaa kului 2:12, eli mukavan vauhdikas keli. Lauantai-iltana oli toinen osa Amfibian “Uimarin ohjeisharjoittelu” Zoom-tapahtumasta. Paljon hyviä liikkeitä oli jälleen ohjelmassa, ja jälleen tuli havaittua miten jumissa paikat ovat.

Sunnuntaina aamulla lähdin tekemään viikon neljättä hiihtoreissua. Lämpöä oli asteen verran enkä oikein luottanut perinteisen kalustooni, joten lähdin luistelutyylillä matkaan. Yöllä oli tullut sentin verran uutta lunta/räntää, joten luisto oli melko heikko ajamattomilla osuuksilla. Ladut oli ajettu ainoastaan Lamminpäässä sekä Nokialla. Eli vain vajaat puolet reitistä oli ajettu. Jalat olivat ensimmäisellä kympillä aivan tukossa ja hiihto oli todella raskasta. Julkujärven jälkeen alkoi vähän paremmin luistamaan ja Nokian ajetuilla laduilla meno muuttui mukavammaksi. 50 km:n hiihto oli kelin vuoksi aikas rankka reissu ja kotiin päästyä jalat olivatkin aivan loppu. Reitti kulki Lamminpään kautta Koukkujärvelle ja samaa reittiä takaisin. Lopussa oli sen verran vielä voimia, että kävin vielä Virelässä, jotta viisikymppinen tulisi täyteen.

Tämän piti olla kevennetty viikko, mutta sunnuntai-iltana ei ollut ihan sellainen olo. Tunteja tuli edellisiä viikkoja vähemmän ja yksi lepopäiväkin oli, mutta hiihtolenkit olivat kuitenkin melko kuluttavia. Paino meni sentään pitkästä aikaa alle “kipurajan”. Eli ensi viikolla alkavalla hiihtolomareissulla voinee vähän herkutellakin, kun tässä on pidetty jokunen viikko vähän tiukempaa linjaa sen suhteen.

Viikko 9/2021 (1.-7.3.2021)

Ei se kevät sitten vielä säiden osalta tullutkaan. Alkuviikosta pääsi vielä nauttimaan keväisistä keleistä, lämpöasteita oli ja aurinkokin paisteli. Torstaina lämmöt tippuivat jälleen pakkaselle ja viikonloppuna saatiin vähän uutta pakkasluntakin, kovan tuulen kera. Mikäs siinä, hiihtokelit näyttävät sittenkin jatkuvan vielä näillä leveyspiireilläkin.

Maanantain työmatkapyöräilyt pääsi tekemään jo melko hyvissä olosuhteissa. Pyörätiet alkavat olemaan melko sulat, vaikka edelleen löytyykin jäisiä/sohjoisia pätkiä. Illalla tunnin kotisalitreeni.

Tiistaina aamupäivällä kävin juoksemassa Nokian Välimaan lenkin. Matkaa kertyi 10.5 km ja aikaa kului 49 minuuttia. Sykkeet olivat ihan sopivan alhaalla vaikka juoksu oli vähän väsyneet tuntuista. Keli oli mukava. Lämpöä oli pari astetta ja alusta pääosin sula, joten kesätossulla pärjäsi hyvin, vaikka paikoin olikin vähän jäistä. Takareidet meni melko jumiin, mutta viimekuun pohjeongelmat tuntuvat olevan voitettu kanta. Illalla oli puolitoista tuntia sulkapalloneluria. Voittoisia eriä oli 8/9 vaikka peli ei ihan kaikkein virkeintä ollutkaan. Tasaiset erät sattuivat kääntymään tällä kertaa näin.

Keskiviikkoiltana tein Zwiftissä kahden tunnin polkaisun. Melko maltillisilla tehoilla keskimäärin menin. Keskitehot olivat 155W (FTP 67%), mutta treenin aikana tuli otettua jonkin verran “etappivetoja”, joissa tuli puristettua ihan hyviä watteja. Jalka oli alkujumin jälkeen yllättävän hyvässä iskussa, ja vedot sujuivat mukavasti. Keskiviikkona tuli noudettua myös uusi treeniväline, kun Espanjan härkä oli saapunut Suomeen. Orbea Terra on gravel-pyörä, jolla pitäisi alkaa kulkemaan työmatkoja, sekä laajentaa pyörälenkkejä sorapintaisille alustoille.

Torstain työmatkapyöräilyt “pääsi” tekemään jälleen pikkupakkasessa, kun talvi sai uutta puhtia. Illalla kävin hiihtämässä luistelutyylillä kahden tunnin lenkin. Muuten meni normaalin Topinlenkin, mutta Virelän lenkin vaihdoin sahaamiseen Lamminpäässä. Keli oli sen verran jäinen, että vauhti oli jälleen ihan reipasta. Ladut oli onneksi ajettu, joten melko hyvin kuitenkin pystyi hiihtämään, vaikka välillä joutuikin jäisimpiä kohtia lykkimään tasatyönnöllä. Horhan alamäki oli ajamatta ja suljettu.

Perjantaiaamun työmatkapyöräilyssä oli kymmenen astetta pakkasta, mutta iltapäivällä pakkasta oli enää viitisen astetta. Päivällä oli myös reilun tunnin hieronta, ja illalla tein kolmen vartin kotisalitreenin.

Heti lauantaiaamulla tein jälleen Zwiftissä ramp-testin. Alkuun lämppäsin 30 minuuttia, jonka jälkeen aloin ramppaamaan watteja ylös. Tällä kertaa sain poljettua koko minuutin 340W ja viimeisen minuutin keskitehot olivat 345W (jos sumeilla silmilläni näin oikein). Zwift antoi FTP-arvoksi tälle suoritukselle 257W, eli kehitystä kahden viikon takaiseen testiin tuli 11W. Testin jälkeen tuli kiire pyörän päältä pois, sillä olo meni sellaiseksi, että taju oli jälleen lähtemässä. Pienen lattialla kieriskelyn jälkeen poljin vielä verryttelyä puoli tuntia. Illalla kävin vielä juoksemassa tunnin (tasan) / 13 km:n Nokian paloaseman lenkin. Lämpöä oli vaihteeksi asteen verran plussaa, ja uutta lunta oli satanut pikkuisen. Alusta oli siis pitävä ja kesäkengällä pärjäsi ihan hyvin. Kulku oli suht ok, vaikka sykkeet olivatkin hieman koholla.

Sunnuntaiyönä oli satanut jonkin verran uutta pakkaslunta ja aamulla hienoinen sade jatkui edelleen. Pakkasta oli nelisen asetta. Lähdin aamulla tekemään kotoa perinteisen hiihtoa. Matkan mittaa en etukäteen tiennyt, kun ei ollut tiedossa missä kunnossa ladut olivat. Ensimmäisen latukoneen ohitin alle kilometrin hiihdon jälkeen Haukiluomassa ja toinen tuli vastaan Soppeenharjulla. Paikoin oli melkoinen työmiehen keli, kun ajetuista laduista huolimatta, kovalla tuullella satava lumi tukki ladut melko nopeasti. Porintien jälkeen Aliselle päin mennessä tuli Nokian latukone vastaan ja se oli känyt tekemässä ladut aina Takalauttalaan asti. Takalauttalassa paistoi välillä jopa aurinko, mutta sitä herkkua ei kovin kauan kestänyt ja lumisade alkoi uudelleen. Kävin poikkeamassa vielä Myllyhaassa ja sielä menin Koukulle ja sen jälkeen Virelään ja kotiin. Ladut loppuivat Kolmenkulman maankaatopaikalle, jonka jälkeen meno hidastui melkoisesti. Mottoritien alituken jälkeen menin pari kilsaa erittäin huonokuntoista metsälatupätkää, mutta Virelässä oli taas ladut jonkinnäköisessä kunnossa, josin melko ummessa. Matkaa kertyi 51 km ja aikaa kului 4:17. Suht rankka reissu.