Keväällä kun aloin miettimään tulevaa kisakalenteria, niin toukokuun lopulla järjestettävä Oulun Terwamaraton osui sopivasti Saariselän lomaviikkomme aloittajaisiksi. Ensin oli tarkoitus juosta siellä vain puolikas, mutta kevään mittaa kunto tuntui kehittyvän siihen malliin, että ilmoittauduin sitten kuitenkin koko matkalle.
Pari viimeistä maratonia edeltävää viikkoa tuli otettua treenien suhteen melko rauhallisesti, ja etenkin kisaviikolla ei tullut tehtyä kuin yksi rauhallinen juoksulenkki. Hiilaritankkaus alkoi keskiviikkona ja myös torstaina tuli vedettyä ruokaa enemmän kuin normaalisti. Perjantaina palattiin sitten normaaliin rytmiin, tosin illalla Oulussa tuli syötyä ravintolan tuplapasta-annos. Nestettä tuli juotua torstaista lähtöhetkeen asti, ja sen verran runsaasti, että vessareissut alkoivat ottamaan jo vähän päähän.
Oulussa helteet onneksi loppuivat sopivasti perjantaihin ja lauantaina lähtöhetkellä oli viitisentoista astetta lämpöä, eli sen puoleen oli vallan mainio kisasää. Aurinko tosin porotti pilvettömältä taivaalta ja pahin juttu oli tosi tuulinen sää. Vaahtopäät vain vilkkui Nallikarin rannassa kun lähdin polkemaan pyörällä kolmen kilometrin päässä olevalle kisapaikalle, Raatin kentälle.
Maratonin startti oli Raatin stadionin takasuoralta, ja siellä asetuin noin kymmenen muun juoksijan kanssa tavoiteajaltaan alle kolmen tunnin karsinaan. Kello 11 kajahti lähtölaukaus, ja heti paukusta karkuteille lähti neljän juoksijan porukka. Kilometrin kohdilla nelikko oli jo selvästi muista erossa, sitten meni yksi juoksija ja seuraavaksi minä, selvästi viidennen sijan takana. Taakseni en katsonut, mutta ihan kantapäilläni ei ketään tullut.
Reitti suuntasi ensin kohti Nallikaria, ja juuri tuo suunta oli pahin vastatuulen suhteen. Onneksi pääosin oli melko suojaista, mutta rannan tuntumaan tultaessa tuulen voimakkuus kävi selväksi. Neljän kilometrin kohdilla reitti kääntyi sen verran, että tuuli kääntyi selän puolelle. Tuossa kohdin oli myös ensimmäinen juotto, jossa kostutin suuni vedellä.
Viiden kilometrin kohdilla neljän hengen porukka ohitti minut. Kyseinen ryhmä jakautui pian kahteen kahden hengen parivaljakkoon, joista vauhdikkaampi pari juoksi ehkä noin 4 min/km vauhdilla. Itselläni oli suunnitelmissa juosta ensimmäinen kierros, eli puolimaraton 4:05 min/km vauhdilla, karkuun lähtevän ryhmän peesiin oli siis turha lähteä mukaan. Toinen parivaljakko juoksi sitten jotain siltä väliltä, mutta kuitenkin vähän minua vauhdikkaammin, eli jäin juoksemaan yksikseni.
Edessäni juossut vauhdikkaampi ryhmä karkasi koko ajan kauemmaksi, mutta jälkimmäinen kaksikko “jämähti” noin sadan metrin päähän minusta. Reitti kulki tässä kohtaa Oulujoen pohjoispuolta, ja aina noin neljääntoista kilometriin asti. Reitti oli suht tasaista, varjopaikkoja ei juurikaan ollut, mutta onneksi tuuli kävi pääosin selän takaa. Juottopisteillä join vuoroin vettä ja vuoroin urheilujuomaa. Noin kympin kohdalla otin ensimmäisen geelin.
Neljäntoista kilometrin kohdilla ylitimme Oulujoen ja reitti kääntyi taas siten, että tuuli alkoi puhaltamaan vasten naamaa. Olin myös pikkuhiljaa tavoittanut edelläni juoksevaa parivaljakkoa ja noin 15 km:n kohdilla pääsin heidän kantaansa ja samantein ohi. Toinen heistä jäi peesiini juoksemaan, mutta toinen tippui melko pian kyydistä. Jälkeenpäin tuloksista huomasin, että samalla siirryin M45-sarjan kärkipaikalle.
Vastatuuliosuus jatkui ensimmäisen kierroksen loppuun asti. Välillä tuulen suojaa ei ollut laisinkaan, välillä rakennukset auttoivat vähäsen. Pari kilsaa ennen ensimmäisen kierroksen päättymistä, lyhyemmän matkan juoksijoiden reitti yhtyi maratonreitiin ja tuo parin kilometrin matka olikin melko ruuhkaista. Toisaalta fiilis vähän kohosi, kun kannustustakin tuli enemmän ja porukkaa sai ohitella solkenaan.
Jälkimmäiselle kierokkselle lähtiessä meno muuttui taas yksinäisemmäksi, sillä kaikki muut juoksivat kohti maalia, mutta minä ja peesaajani käännyttiin kahdestaan jatkamaan matkaa. Puolimatkan aikani oli noin 1:26:30, eli melko hyvin tavoiteajassani olin. Myös M45-sarjan kärkisija oli edelleen hallussani, tosin kakkonen vaani heti takanani (tosin sitä en siinä vaiheessa tiennyt).
Toisen geelin sain järjestäjien toimesta heti kierroksen aluksi. Noin 24 km:n kohdilla reitti kääntyi taas Nallikarilla myötätuuliosuudeksi. Juoksu tuntui vielä ihan suht ok:lta, mutta noin 27 km:n kohdilla tuli ensimmäinen huono hetki. Tuntui siltä että jalat loppuisivat siihen paikkaan ja keskeytys tulisi mikäli vauhtia ei tiputtaisi radikaalisti. Onneksi takanani juoksija pakotti jatkamaan ja pian huono hetki menikin ohi ja juoksu tuntui taas paremmalta.
Seuraava ongelma iski noin kolmenkymmenen kilometrin kohdilla. Mahassa aloi tuntumaan siltä, että pieni pysähdys voisi olla paikoillaan. Tiesin, että pian tulisi juottopiste, jossa olisi myös WC. Pikaisen pähkimisen jälkeen päätin käydä tyhjennyksellä. Voi olla, että mahaoireet olisivat menneet ohi, mutta toisaalta koko loppumatka olisi voinut mennä pilalle, jos maha olisi mennyt viivytetyn tyhjennyksen vuoksi ihan sekaisin. Kirosin ongelmaani peesaajalleni ja sain vastaukseksi myös manausta, sillä hän menetti siinä kohdin peesiavun.
Availin housujen naruja jo hyvissä ajoin ennen pysähdystä ja muutenkin tarkoitus oli pitää pikastoppi. Samalla otin juottopisteeltä hieman rusinaa ja suolakurkkua kun joka tapauksessa rytmi oli mennyt jo sekaisin. Noin minuutin hitaampi kilometri tuosta tuli, joten suht nopeasti hommasta selvisin. Aiempi peesaajani oli noin parin sadan metrin päässä edellä ja huomasin, että taakani noin sadan metrin päässä tuli uhkaava parivaljakko.
Jonkin matkaa meno tuntui taas kulkevan, mutta muutaman kilometrin jälkeen yksinäinen taivallus alkoi tuntumaan ja odottelinkin koko ajan milloin takaani lähestyvä kaksikko pyyhältäisi ohitseni. Olin edellen niukasti ennätysvauhdissani, mutta tiesin viimeisien kilometrien vastatuuliosuuden romuttavan sen haaveen.
Noin 34 km:n juotossa otin kolmannen geelini ja valmistauduin henkisesti pian alkavaan ja loppuun asti kestävään vastatuuliosuuteen. 36 km:n kohdilla jalat alkoivat olemaan ihan loppu ja tuntui siltä, että vauhti tippui totaalisesti – onneksi kello oli armeliaampi ja kilometriajat pysyivät kuitenkin vielä ihan kohtalaisina. Vielä meni kilometri ennen kuin takaani tultiin ohi, mutta ainoastaan yhden juoksijan voimin. Parivaljakosta toinen oli ilmeisesti hyytynyt.
Sain hieman lisää virtaa kun sain eteeni kirittäjän ja pysyinkin pari kilsaa hänen kannassaan, mutta sitten vauhtini ei enää riittänyt sarjassani toiseksi tulleelle, vann hän lähti karkumatkalle. Viimeiset kilometrit olivat melkoista sinnittelyä, mutta onneksi reitin varrella oli taas enemmän kannustusta. Takaakaan ei näyttänyt tulevan uhkaajia, joten kovin kummoista loppupuristusta ei tarvinnut kehittää, jos siihen edes olisin pystynyt.
Loppuaikani 2:56:15, joka jäi vain 45 sekunttia ennätyksestäni, ja vähintään tuon verran vessapysähdykseni kesti. Toinen jossiteltava asia oli kova tuuli, joka varmaankin vaikutti loppuaikaan. Eli ennätyssaumoja oli olemassa.