Juoksukauden päättäjäiset

Juoksukausi (ja kesäkausi) on nyt sitten virallisesti päätetty. Käytännössä kausi on ollut jo päätöksessä minun osaltani jo useamman viikon, kun paikat eivät ole kestäneet treenausta. Mutta myös virallisesti juoksu-/suunnistuskausi on nyt ohi, ja sitä tuli kavereiden kanssa vähän juhlistettuakin. Kiitos siitä Lehtilöille, Saloille ja Häkkisille, kivaa oli. En sitten viitsinytkään laittaa päättäjäisten kuvia julki, vaikka vähän niin uhkailin… ehkä parempi niin… kaikille.

Tämän viikkon olin kurssilla Helsingissä ja sen vuoksi mitään kuntoiluun viittaavaakaan en ole päässyt tekemään. Tiistaiaamuna tosin kokeilin käydä vähän lenkillä ennen hotelliaamiaista. Tein 10 km lenkin osaksi kävellen, mutta pääosin juosten. Lenkin aikana ei kovin pahoja kipuja ollut (jonkin verran kuitenkin), mutta pari seuraavaa päivää sitten taas aristeltiin polvea.

Lauantaina oli myös “pakko” mennä Rikun ja Markuksen kanssa saunalenkille ennenkuin juoksukautta alettiin kuoppaamaan oikein urakalla. Ensimmäinen kilsa meni hyvin, kaksi seuraavaa kilsaa oli vähän tuskaisia, mutta sitten jalka turtui eikä suuria kipuja enään suuremmin ollut. Seuraava päivä kyllä vähän pelotti, että pääseekö sitä ollenkaan liikkeelle, kun sitä tällälailla kiusaa. Matkaa kertyi 12 km ja en edes muista milloin olen viimeksi juossut yhtä mittaa noin “pitkän” matkan (itseasiassa tarkastin asian ja päivä oli 31.8., jolloin matkaa kertyi n. 21 km). Ja sen kyllä huomasi. Vaikka menimme n. 5 min/km vauhtia, niin syke huiteli jo alkumatkasta 150 paikkeilla ja loppupuolella se oli koko ajan päälle 160:n (kun tuollon 31.8. tehdyllä lenkillä vauhti oli 4:40 paikkeilla ja keskisyke 134). Jee, jee… hyvin menee… Edellisen viikon kolme 1,5 tunnin sauvakävelylenkkiä ei siis ole auttanut 🙂

Juoksu-/suunnistuskausi on siis päätetty, joten juoksu-/hiihtokausi voidaan julistaa alkaneeksi… tulis vaan sitä lunta.

Jos vähään aikaan ei ilmesty uutta teksti tälle palstalle, niin se tarkoittaa sitä, että seuraavaksi suunnitelty operaatio on mennyt kiville. Sillä nyt olisi tarkoitus formatoida tämän koneen kiintolevy, päivittää koneeseen vähän rautaa ja asentaa kaikki uudestaan. Toivottavasti se ei nyt kuitenkaan olisi kuin parin päivän homma, mutta kun näillä hommilla usein on ollut tapana mennä vastoin suunnitelmia.

Ensilumi tuli ja meni

Perjantaiaamuna ulkona odotti mukava yllätys, kun maa oli ensikertaa tänäsyksynä valkoisena. Yöllä oli tosiaan satanut muutama sentti lunta. Ei sillä määrällä tosin vielä hiihtämistä kannattanut ajatella, mutta oikeaan suuntaa ollaan taas menossa. Tänään sunnuntaina tuleekin taas taivaan täydeltä vettä ja viimeisetkin lumet alkavat hävitä nurmikolta.

2007_10120096

Harjoitusviikko oli samanlainen kuin edellinenkin, eli pari kertaa pyörällä töissä ja pari salituntia. Lauantainan tuli tehtyä 7,5 km kävelylenkki ja samalla vähän kokeiltua jalan kestävyyttä… polvi ei tykännyt. Ei siis mitään uutta sillä rintamalla.

Maanantaina kävin tapaamassa yhtä fysioterapeuttia toivoen, että hän löytäisi jotain mikä aiheuttaa iänikuiset jalkavaivani. Mitään mullistavaa ei ainakaan heti löytynyt, mutta ilmeisesti käyttämäni tukipohjalliset ovat voineet heikentään jalkapohjan lihaksiani, ja siten vaikuttaa myös juoksuaskeleeseen. Tasapainolautailua ja jalkojen koordinaatioharjoituksia minulle määrättiin ensihätään. Ensiviikolla pitäisi mennä uudestaan, joten tutkimukset jatkuvat

Maananaina myös vietiin Tuulin kanssa kummipoika Emil ensimmäistä kertaa suunnistamaan. Se oli ihan mukava reissu, sillä Lammimpäässä on sen verran helppoa maastoa, että suunnistuksen aloittaminen käy helposti. Kahden kilometrin matka meni yllättävänkin mukavasti ja Emil tuntui tykkäävän. Kartta opittiin kääntämään oikein päin ja oikeat polut löytyivät. Ja rastin löytyminenhän oli se tosi mahtava asia. Harmi vaan kun kausi on lopuillaan, sillä Emil olisi halunnut lähteä toistekin. Toivottavasti into säilyy kevääseen asti.

Koska jonnekin tätä kertynyttä energiaa pitää kuluttaa, niin lauantaina päräytin taas moottorisahan käyntiin ja aloin “mettähommat”. Puuta nurin, pätkiksi ja pinoon. Siinä sitä hiki virtaa ja mieli lepää. Harmi vaan kun päivät ovat jo sen verran lyhyitä, että viikolla ei oikein puuhommia ehdi tekemään.

 2007_10120002

Edelleen lepäilyä

Edelleen oli rötväysviikko. V -käyrä alkaa nousemaan, mutta paikat pitää saada kuntoon.

Viikon saldona oli pari punttisalituntia sekä kaksi kertaa pyörällä töihin ja takaisin. Jälkimmäisellä pyöräilykerralla meinasi tosin jäädä takaisin pyöräily tekemättä, sillä menomatkalla hajosi takarengas. Taluttamista ei onneksi tullut kuin vajaat 3 km. Mutta kyllä täytyy hämmästellä nykyrenkaiden kestoa, vasta 9 vuotta käytössä ja nyt jo hajosi. Onneksi oli varakumi mukana ja kaverilla kunnon jalkapumppu auton takaboxissa. Siinä menikin sitten ruokatauko mukavasti, nyrkit p..kassa kiroillen… ei suinkaan, kyllä se oli suht kivuton ja nopea operaatio… nyrkit kylläkin oli sonnassa.

Lauantaina tein reippaamman kävelylenkin ja samalla kokeilin myös jalan kestävyyttä aina välillä hölkkillen. Ja eihän se jalka kunnossa vielä ole… lepo jatkuu ja käyrä (ja paino) nousee.

Sunnuntaina oli Pirkan Hölkkä. GPS-mittariini kertyi 32.8 km… tosin kaverin kuljettamana (kiitos siitä Rikulle, että viitseit ulkoiluttaa mittariani, sitä alkaakin jo kyllästyttämään kaapin hyllyllä olo). Itse oli huoltajana Tuulille (joka muuten paransi ennätystään parilla minuutilla 3:06 :een) ja kuvien räpsiänä. Ja taas voi todeta, että juoksukuntoon on päästävä, sillä jos juoksutuloksissani ei ole kehuttavaa, niin vielä vähemmän on kuvaustaidoissani. 70:sta kuvasta ehkä 2 juoksukuvaa onnistui. Ohessa muutama ottamani “taidekuva”.

Ei siis muuta kuin kädet ristiin ja toivoa, että ensiviikolla pystyisi tekemään jo jotain.