Nilkan naksuttelua

Taas kerran kokeillaan miten jalka kestää juoksemista. Nyt kun kerran kuvat ei näytä mitään vikaa eikä lääkäritkään löydä jalasta mitään, niin sitten varmaankin pitää vaan juoksennella. Fysioterapeutti sentään havaitsi nilkassa jäykkyyttä ja liikkumattomuutta. Vähän aikaa hän nilkkaa väänteli ja käänteli, ja rutina vaan kuului. Tämän toimenpiteen jälkeen nilkan liikkuvuus parani, vaikkei se ihan täydellinen kuulemma vieläkään ole.

Olen nyt sitten fysiossa käynnin jälkeen tehnyt viisi 7 – 8 km juoksulenkkiä Sisun kanssa. Rauhallista hissuttelua nuo lenkit ovat olleet, mutta tyhjää parempi sekin. Hirveästi muutosta en kyllä huomaa nilkassani tapahtuneen, mutta ehkä se ei ole ihan niin kipeä lenkkiä seuraavana päivänä kuin aiemmin, mitään ihmeparantumista ei ainakaan ole tullut. Toisaalta ei yksi fysio kesää tee, vai miten se sanonta nyt menikään. Täytyy vaan jatkaa annettuja jumppaohjeita ja käydä ensi viikolla näyttämässä uudelleen jalkaa, jospa sieltä löytyisi vieläkin jotakin paikoilleen naksuteltavaa.

Koirauutisia wuh-wuh. Sisun juoksuaitaus alkaa valmistumaan. Tänä viikonloppuna pienillä virittelyillä alue saatiin sen verran “tiiviiksi”, että Sisu uskallettiin päästää jo koko päiväksi pihaan yksikseen pyörimään. Onneksi se ei ole tajunnut kokeilla riukuaidan kestävyyttä ja rakoja, sillä niistä se ainakin pääsisi halutessaan livahtamaan pihasta ulos. Täytyy nyt toivoa, että viimein sata metriä verkkoa tulisi pian, niin voisi karkurin jättää täysin huoletta ulos pyörimään. Myös routa voisi nurmikolta pikku hiljaa hävitä, niin saisi tehtyä viimeisen pätkän riukuaitaakin.

Viikon kuva By Tuuli

Viikon kuva By Tuuli

 

Tappavan täsmällistä

Olen tässä miettinyt, että minun ei kannata ajautua kovin huonoihin väleihin kenenkään kanssa. Tai ainakaan niin huonoihin, että tämä joku haluaisi päästää minut päiviltä. Meikäläisen eliminointi nimittäin onnistuisi melko yksinkertaisesti, päivärytmini on sen verran vakio, että ei tarvitse kuin esimerkiksi odotella jossain pusikossa pyörätien varrella tiettyyn aikaan ja posauttaa kiväärillä päähän.

Salamurhaajaa helpottaakseni, tässä arkipäivieni ohjelma. Kello soi 5:30. Ylös nousen 2 minuuttia myöhemmin ja raahaudun pesuhuoneeseen pukemaan pyöräilykamat päälle. Kodinhoitohuoneen avattuani Sisu ryntää jalkojen välistä ulko-ovelle ja tahtoo pissalle. Talviaamuina pissa (Sisun) tulee joko lipputangon juurelle tai tuija pensaaseen joten ulkoilutus ei kestä kuin 2 minuuttia, kesällä minuutin kauemmin, koska pissa tehdään metsän puolelle. Tämä aikaero kompensoituu kuitenkin pukemisajassa, sillä kesäaikaan pukeutuminen sujuu nopeampaan.

Sitten koira sisälle ja itse pöntölle. Pönttöaika on 4-7 minuuttia, eli tässä kohtaa aamun aikataulu vaihtelee eniten. Hampaiden harjaus ja keittiöön. Puuro on pöydässä noin 5:48, riippuen pönttöajasta. Puuron syömiseen, loppujen kamojen pukemiseen ja pyörän ottamiseen varastosta kestää 13 minuuttia, eli poistun pihasta muutaman minuutin yli klo 6. Jos näin ei ole, niin jotain poikkeavaa on tapahtunut, jonka seurauksena aamurutiinit ovat sekaisin ja tästä syystä melko varmaan unohdan jotain kotiin. Täten koko aikataulu kusee pahasti, kun joudun palaamaan takaisin hakemaan sen puuttuvan jutun.

Pyöräreittini kulkee Tukiaistenmaan pyörätietä kohti Käyräkujan 90 asteen mutkaa, ja siitä Mastontietä kohti Ylöjärven keskustaa. Tälle välille ei kannata kuitenkaan jäädä minua kyttäämään, sillä Mastontiellä ohitan aina kaksi pyöräilijää ja yksi tulee vastaan, myös kaksi koiran kusettajaa on tuolloin liikkeellä ja bussi hurauttaa ohi, joten tarkka-ampujalla on suuri mahdollisuus jäädä kiinni verekseltään ja pakomatka voi jäädä lyhyeksi.

Keskustasta käännyn Hartuntielle ja siitä Koulupuiston läpi ja Vaasantien ali Ulkoilijantielle. Ja siinä on se paikka, jossa kannattaa toimia. Kun käännyn Ulkoilijantielle, niin joudun ottamaan vauhdin pois ysikympin mutkaan tullessani, mutkan jälkeen on pieni ylämäki, jossa joudun vaihtamaan pienemmälle vaihteelle, ja kun vaihtajakin vielä yleensä tässä kohden sohlaa, niin vauhti putoaa melko pieneksi.

Ulkoilijantien varressa on joku, olisikohan lämpölaitos tai joku semmoinen, jonka katolle pääsee varmaankin helposti. Olen tuossa kohdassa klo 6:18, eli kun kiipeää klo 6:13 katolle, niin ehtii hyvin vielä vetämään hermosauhut ja ottamaan hyvän ampuma-asennon. Muutaman minuutin odotus ja tule suoraan kohti kiikaritähtäintäsi. Tarkka osuma keskelle päätä (mieluummin yläpäätä) ja se on siinä, et voi missata. Sinulla on hyvin aikaa purkaa aseesi ja tulla pois katolta ja poistua pois paikalta. Suosittelen poistumista Aron rantaan päin, sillä toiseen suuntaa lähtiessäsi voit törmätä kahteen mieheen, jotka ulkoiluttavat kultaista noutajaa tai punaiseen autoon, joka kääntyy lukion pihaan.

Jos kuitenkin kavahdat asetta, niin myrkyttäminen on toinen vaihtoehto. Olen nimittäin EasyFitin salilla klo 6:25. Ja täytän juomapulloni pukuhuoneen invavessassa klo 6:29. Jos asennat paria minuuttia aiemmin hanaan jonkun myrkkykapselin, niin tulos on taattu. Toivottavasti käytät jotain nopeasti vaikuttavaa ainetta, sillä ei viitsisi turhaan tehdä aamutreeniä, jos kerran vähän myöhemmin kupsahtaa.

Mikäli tämäkään vaihtoehto ei miellytä, niin seuraava vaihtoehto on vasta iltapäivällä, sillä kun pyöräilen salin ja työpaikan välin klo 7:36 – 7:43 on liikennettä jo se verran, ettei kannata riskeerata operaatiota.

Töistä lähden klo 16:06. Kotimatkani kulkee Huurretietä, Soppeentietä ja Kolmenkulmantietä kohti Leppiojankatua. Suosittelen että odotat minua Koukkujärventien ja Kolmenkulmantien risteyksessä parkissa ja varmistat kummalla pyörällä olen liikenteessä. Jos olen maantiepyörällä, niin joudut hommiin minuutin aiemmin, kuin jos olisin vanhalla Nishikilläni reissun päällä. Ko. risteyksestä kohtaan, jossa vaihdan Leppiojankadulla maantien reunasta pyörätielle, siten että joudun ylittämään tien on matkaa kaksi kilometriä eli pyörästä riippuen siihen menee aikaa joko 4 tai 6 minuuttia, myös vastatuuli kannattaa ottaa huomioon. Eli olen tuossa tien ylityskohdassa noin 16:19. Jasperin hallin kohdalla nostat vauhdin sataseen ja reilusti tömäytät päälle, kun olen ylittämässä tietä.

Suosittelen kuitenkin toimimista aamulla, sillä silloin on pienempi mahdollisuus jäädä kiinni. Nuo tiellä tehdyt jutut on aina vähän riskialttiimpia ja niissä voi jäädä kitumaan. Älä myöskään masennu, mikäli ensimmäisellä kerralla et onnistu, sillä seuraavana päivänä on samanlainen uusi mahdollisuus. Hmm… pitäisiköhän sittenkin siirtää herätyskelloa vartin verran jompaan kumpaan suuntaan…

Viikon kuva By Tuuli

Viikon kuva By Tuuli

Terve?

Nyt on sitten käyty röntgenit ja magneetit läpi ja vierailtu pariin otteeseen ortopedilla. Kuvia on katseltu ja jalkaa on väännelty ja käännelty. Ja lopputulos on, että nilkka on täysi kunnossa, ei mitään vikaa. Että mitä siinä valitat. Ainoa vika, mikä siinä on, ettei se kestä juoksemista. Joku tässä ei nyt ihan täsmää.

Seuraavaksi kokeillaan fysioterapeutin taitoja ja mikäli sieltäkään ei löydy apuja, niin sitten pitää mennä jo varmaankin psykologille. Sieltä viimeistään saa avun nappien muodossa, sillä vitutus alkaa muuttumaan jo masennuksen puolelle. Ei vaan, juokseminen ja suunnistus onkin ihan perseestä, ja nyt on ainakin hyvä syy olla harrastamatta niitä.

Onneksi talvikin oli tällainen, ettei suksia tarvinnut juurikaan kuluttaa. Kapulat on nyt laitettu jo kesävoiteisiin eikä kilsoja kertynyt kuin pari sataa kilometriä. Eipä tarvinnut siis laduillakaan hikoilla.

Pyöräilykelitkin ovat vielä sen verran vilpoiset, ettei maantiepyörääkään oikein viitsi kaivaa esiin. Pyörätiet ovat kyllä vielä sen verran kovassa sepelissä, ettei siellä renkaan kovin pitkää matkaa ehjinä säilyisikään.

Nyt kun vielä saisi tulevina viikkoina koiran juoksuaitauksen valmiiksi, niin ei tarvitsisi enää koiralenkeilläkään käydä. Sitten voisi hommata kunnon tv-tuolin ja alkaa löhöämään siinä ja aloittaa vaikkapa oluiden maisteluharrastuksen.

Viikon wuh-wuh -kuva By Tuuli

Viikon wuh-wuh -kuva By Tuuli