Talvinen viikko takana. Pakkasta ja uutta lunta on ollut tarjolla. Aurinkoisina päivinä on ollut jo ihan kevään tuntua. Kotinurkissa on myös pysytelty melko tiiviisti tämä viikko. Alkuviikko kotikonttorilla ja pari päivää ihmisten ilmoilla.
Maanantai oli ihan lepopäivä. Illalla kävin Vuorentaustassa reilun tunnin hieronnassa.
Tiistaina aamupäivällä kävin juoksemassa Nokian paloaseman lenkin. Pakkasta oli seitsemän astetta ja alusta oli luminen, ja vähän liukaskin, vaikka nastari olikin jalassa. Matkaa kertyi 14 kilometriä ja aika kului 1:07, eli keskari oli 4:45 min/km. Meno maistui ihan hyvältä ja juoksu oli melko rentoakin. Sykkeet vähän korkealla kun keskari oli 138bpm. Illalla palasin taas parin viikon tauon jälkeen sulkapallonelurin pariin. Ihan kohtalaisesti pelit sujuivat eikä selkäkään tullut kipeäksi.
Keskiviikkokin oli vielä kotikonttoripäivä. Aamulla oli 17 astetta pakkasta, mutta aamupäivän aikana lämpö nousi 12 pakkasasteeseen ja kun aurinkokin paisteli siniseltä taivaalta, niin laitoin aamupäivällä konttorin kiinni ja lähdin hiihtelemään reiluksi pariksi tunniksi. Pertsalla menin ja matkaa kertyi 28 kilometriä. Enemmänkin olisi voinut mennä, mutta kun oli kiire palaveriin niin piti jättää pidempi siivu väliin. Illalla poljin vielä harjoituksenmukaisen Zwift-treenin. Aikaa kului 1:35 ja keskitehot olivat 178W. Alkuun jalka oli vähän väsyneen oloinen, mutta kyllä lopputreenin kovimmat tehopätkätkin jaksoi ihan hyvin polkea.
Torstaina ajelin työmatkat pyörällä. Aamulla oli kuutisen astetta pakkasta ja luntakin sateli vähän. Illalla lämpötila oli noussut melkein nollaan ja pyörätiet olivat melko pöperöisiä. Kapearenkaisella oli pieniä haasteita edetä. Illalla vielä harjoituksenmukainen tunnin kevyt sisäpyöräily. Keskitehot olivat 146W.
Perjantaina juoksi ensimmäistä kertaa tänä talvena töihin. Pakkasta oli nelisen astetta ja alusta vähän lipsuva – etenkin kun oli kesäkenkä alla. Edellisenä päivänä satanut vähäinen lumi oli ajettu melko hyvin kevyenliikenteenväyliltä pois, mutta paikoin oli vähän pöperöä. Keskivauhti oli napsun alle vitosta ja keskisyke 137bpm, eli vauhtiin nähden aika korkealla. Matkaa kertyi 17.4 km ja aikaa kului 1:27. Meno oli ihan ok, vaikka vähän väsyneen oloista olikin.
Lauantaina aamupäivällä poljin Zwiftin ramp testin. Eli 100W:sta lähdetään ja minuutin välein nostetaan 20W tehoja. Lyhyt testi, mutta niin kauan mennään kuin jalka liikkuu. Minulla matkan teko loppui 360W, jota jaksoin vääntää 20s:n ajan. Tämä antoi FTP-arvoksi 262W, joka on 3W enemmän kuin neljä viikkoa aiemmin tehdyssä samassa testissä. Päivällä kävin vielä hiihtämässä vajaan 41 km lenkin. Jälleen oli komean aurinkoinen sää ja pakkastakin oli vain parisen astetta. Pertsalla ja skineillä olin liikenteessä. Päätin taas kerran kokeilla skinien toimivuutta. Aiemmin ollut huonoja kokemuksia niinden pidon suhteen, mutta tällä kertaa pito oli ihan asiallinen. Luiston kanssa vaan oli toivomisen varaa. Voi olla että uusi lumikin heikensi luistoa, mutta karvapohjaa epäilen enemmän. Aikaa kului melkein 3,5 tuntia, joten keskari jäi vitoseen kilometrillä.
Sunnuntaiaamun virallinen punnitus näytti viimeinkin <70 kg:n lukemaa (69.4), joten alkuvuoden haaste tuli täytettyä. Aamupäivällä kävin juoksemassa 23 kilometrin lenkin Tesoma – Nokian keskusta -akselilla. Pakkasta oli kuutisen astetta ja alusta oli luminen, mutta pääosin hyväkulkuinen. Pohjoistuuli oli kyllä melko hyytävä ja sen verran kovakin, että vastatuulipätkillä söi vähän aikaa. Keskisyke (119bpm) oli yllättävän matala, joskin vauhtikaan (5:21 min/km) ei ollut järin kova, mutta aiempiin pitkiksiin nähden ihan hyvä. Meno oli ihan mukavan oloista, vaikka pelkäsin että jalka olisi edellisen päivän hiihdosta väsynyt. Illalla tein vielä kolmen vartin kotisalitreenin.
Tällä viikolla ei ole ollut ohjelmassa mitään speciaalia. Eikä muutenkaan ole mitään ihmeellistä tapahtunut. Alkuviikosta käytiin taas reippaasti plussan puolella, mutta loppuviikkoa kohden mentiin taas nollan tuntumaan. Torstaina sateli vähän, ja lauantaina ja sunnuntaina vähän enemmän uutta lunta, joten lumihomiin pääsi jokuseen otteeseen.
Maanantaina oli tuulista ja jokunen plussa-aste, joten työmatkapyöräilyt sujuivat jouhevasti. Illalla oli ohjelmassa vielä kolmen vartin kotisalitreeni.
Tiistaina olin kotikonttorilla, ja aamupäivällä kävin juoksemassa 11,5 km:n lenkin. Aikaa kului 54 minuuttia, eli keskari oli 4:43 min/km. Lumista ja jäistä oli, joten nastari jalassa oli ihan hyvä valinta. Illalla poljin 70 minuutin ohjelmanmukaisen Zwift-treenin 171W:n keskitehoilla.
Myös keskiviikkona juoksin aamupäivällä kotosalla reilun 13 kilometrin lenkin 4:49 min/km keskarilla. Edelleen piti mennä nastarilla, kun oli sen verran jäisen oloista. Pakkastakin oli asteen verran ja muutenkin oli ihan hyvä lenkkikeli, kun tuulikaan ei poikkeuksellisesti haitannut menoa. Illan selkäfixi jäi väliin jumpparin sairastumisen vuoksi ja oma olokin oli illalla vähän nuutunut, joten jätin kotisalitreenin väliin.
Torstaina polkaisin jälleen työmatkat. Iltapäivällä oli meno vähän märän oloista kun päivällä oli satanut vähän lunta/räntää. Illalla poljin vielä ohjelmanmukaisen sisäpyörätreenin 168W:n keskitehoilla.
Perjantaina myös pyörällä konttorilla. Jonkin verran oltiin taas plussan puolella ja torstain vähäiset lumisateet olivat tehneet pyörätiet vähän sohjoisiksi. Illalla vielä vajaa tunti kotisalitreeniä.
Lauantain vastaisena yönä oli jo satanut jokusen sentin verran lunta ja lumipyry jatkui koko lauantaipäivän. Lähdin kuitenkin aamupäivällä juoksulenkille köpöttelemään viikon pitkistä. Ensin suuntasin Teivoon, sieltä Lielahden ja Epilän kautta Nokian keskustaan ja sitten Kalkun ja Ikurin kautta takaisin kotiin. Matkaa kertyi 28 kilometriä ja aikaa kului 2,5 tuntia, eli keskari oli 5:20 min/km ja keskisyke 126 bpm. Syke oli kyllä vähän turhan korkealla. Muutaman sentin uuden lumen patjalla oli mukava ja pehmeä juosta, mutta kyllä se jonkin verran varmaan hidasti vauhtia. Myös reippahko kaakkoistuuli puhalteli paikoin vastaan. Hyvin jaksoi ja paikatkin kestivät, vaikka selässä tuntuikin vaihteeksi pientä jäykkyyttä. Iltapäivällä kävin vielä Tesoman uimahallilla. Uin pullarin kanssa 1900m putkeen ilman taukoja. Aikaa kului hieman alle 42 minuuttia, eli ei mitään kauheaa haipakkaa, mutta ihan hyvin jaksoi.
Sunnuntai alkoi lumihommilla, kun yöllä oli tullut taas ihan kunnolla lunta. Aamupäivän puolella ehdein vielä aloittamaan sisäpyörätreenin. Hommaan kului aikaa neljä tuntia ja talvikauden kolmas yli satasen polkaisu tuli suoritettua. Keskitehot olivat 176W ja noinkin korkeat tehot johtuivat siitä, että treenin ensimmäisellä puolikkaalla nousin Alpe Du Zwiftille, ja kun nousu keski reilun tunnin ja keskitehot olivat olivat 220W luokkaa, niin loppupuolen kevyempi osuus ei tiputtanut keskitehoa tuota alemmaksi. Yllättävän hyvin nousu sujui, mutta sen verran se jalkaa söi, että treenin jälkimmäinen puoliskolla jalka oli vähän väsynyt.
Talvi jatkuu kelien osalta yhtä epävarmana kuin aiempinakin viikkoina. Ei oikein tiedä mihin suuntaan kelit ovat menossa, mutta kohta alkaa jo toivomaan, että ei tarvisikaan enää talvisempaan suuntaan mennä. Alkuviikko mentiin pikkupakkasessa. Sitten siirryttiin taas plussan puolelle ja lumipyryyn. Ja viikonloppuna taas pakkasten kautta plussalle. Tuulisia päiviä on ollut myös tällä viikolla normaalia enemmän.
Viikko oli vähän enemmän juoksupainotteinen. Viimeksi on tullut tällainen yli 60 kilometrin juoksuviikko syyskuun alussa. Määrän lisäksi tuli myös jonkin verran tehojakin. Ja vähän pääsi uusiin maisemiinkin köpöttelemään, kun viikoppuna majailtiin yksi yö Espoon Otaniemessä.
Maanantaina oli nelisen astetta pakkasta, ja hyvä työmatkapyöräilykeli. Muuta hikiliikuntaa ei sitten tälle päivälle tullutkaan.
Tiistaina olin perinteiseen tapaan kotikonttorilla. Aamupäivällä kävin juoksemassa Nokian Välimaan lenkin. Ensimmäisen kilsan otin rauhallisesti, mutta sitten siirryin VK:n puolelle ja yritin vähän reippampia kilometriaikoja. Sykkeistä ei ole tarkkaa tietoa, kun jälleen Polarin vyö sohlasi, mutta kyllä se lopussa yli 160bpm:n oli. Keskivauhti oli 4:24 min/km, joka on ihan hyvä kun ottaa huomioon, että pakkasta oli nelisen astetta ja alusta luminen/liukas, ja kesäkengällä liikenteessä. Illalla oli vielä reilun tunnin hieronta Karhulla.
Keskiviikkona oli myös kotikonttoripäivä, ja tänäänkin kävin aamupäivällä juoksulenkillä. Tällä kertaa kiersin Kolmenkulmantien ja Teivon kautta. Matkaa kertyi 13.4 km ja vauhti oli 4:38 min/km. Rauhallisemmin piti mennä, mutta jotenkin jalka tuntui yllättävänkin kevyeltä, vaikka edellisenä päivänä olin mennyt reipasta vauhtia. Sykkeet menivät jälleen VK:n puolelle. Lämmöt olivat jo vähän plussan puolella. Illalla poljin vielä 90 minuutin ohjelmanmukaisen Zwift-treenin. Keskitehot olivat 175W. Jalka vähän väsynyt aamupäivän juoksusta, mutta hyvä treeni hieman väsyneelle jalalle.
Torstaina kävin konttorilla pyörällä. Vähän oltiin jälleen plussan puolella ja lounaasta tuuli reippaasti. Illalla oli ohjelmassa vielä tunnin ohjelmanmukainen Zwift-treeni. Tällä kertaa otettiin vähän rauhallisemmin ja keskitehot jäivätkin 159W:iin.
Perjantain vastaisena yönä ja aamulla tuli uutta lunta melkein kymmenen sentin verran. Olin autolla töissä enkä joutunut aamun lumimyräkkään, joka oli kuulemma ihan sakea ja tuli kovan tuulen kera. Töidän jälkeen kävin ensin selkäfixissä puolen tunnin jumpassa. Sitten kotona tein vielä pitkän juoksulenkin Elovainion, Haaviston ja Teivon kautta. Matkaa kertyi vähän päälle 26 kilometriä. Keskivauhti oli 5:25 min/km ja keskisyke vähän päälle 120bpm. Jälleen sykevyö sohlasi, joten tarkkoja sykkeita ei tiedä. Edelleen oli tuulista ja lämpökin tippui vähän pakkasen puolelle. Aamun lumet oltiin ajettu hyvin pois kevyenliikenteenväyliltä joten pöperössä ei tarvinnut kesäkengällä edetä. Liukasta kyllä vähän oli, kun plussakeli oli vaihtunut pakkaskeliksi. Yllättävän hyvin jaksoi, vaikka töiden ja jumpan jälkeen vasta lähdinkin pitkikselle. Paikoin oli jopa kevyeen oloista.
Lauantaiaamupäivällä kävin kokeilemassa taas hiihtoa ja oikein perinteistä tyyliä. Ladut olivat kyllä hyvän näköiset kun edellisenä päivänä sataneet lumeto oli ajettu laduiksi, mutta todellisuudessa melko jäiset latu-uran pohjat olivat. Suksi kuitenkin toimi melko hyvin jäisestä kelistä huolimatta. Kädet tosin olivat alusta asti jostain syystä väsyneen oloiset. Iltapäivällä ajelimme Espooseen.
Sunnuntaiaamulla kävin juoksemassa Otaniemestä Seurasaareen ja takaisin. Pakkasta oli viitisen astetta, mutta edellisiin päiviin nähden melko tyyntä. Matkaa kertyi hieman päälle 12 kilometriä ja aikaa kului tasan tunti. Paikoin oli lumista/sohjoista, mutta aika paljon sulaakin. Juoksun päälle aamusaunaan ja hotellin uima-altaaseen pulahtamaan. Sitten runsaalle hotelliaamiaiselle. Päivällä kävimme uimassa Mäkelänrinteen uintikeskuksessa. 50 m:n radalla pääsi uimaan, joten porukkaa mahtui enemmän radalle, ja vaikka ohittelemaan jonkin verran joutuikin, niin ei mitään hirveää ruuhkaa ollut. 2100m tuli uitua ja aikaa taukoineen tuohon kului 50 minuuttia.
Vähän talvisempi viikko takana. Ainakin sen puolesta, että suurin osa viikosta on oltu pakkasen puolella. Maanantaina oltiin vielä vähän plussalla ja vettäkin tihutti, mutta iltaan mennessä sade muuttui rännäksi ja maahankin jäi sen verran, että pahimmat jäät muuttuivat tahmeiksi.
Maanantai oli melko perinteinen päivä. Pyörällä konttorilla ja illalla vähän kotisalitreeniä. Pyöräilyt olivat tosiaan vähän märempää menoa, etenkin aamulla, kun vettä tihutteli.
Tiistaina olin kotikonttorilla, ja aamulla kävin juoksemassa reilun 11 kilometrin lenkin Kolmenkulmantien ja Mastontien kautta. Jalat olivat vielä vähän väsyneet viikonlopun urakoinnista, mutta muuten juoksu kulki ihan ok. Vauhti oli ihan hyvä, 4:47 min/km, vaikka juoksin kesätossulla ja paikoin oli vähän liukastakin, ja Mastontien nousukin oli matkan varrella. Pakkasta oli nelisen astetta. Illalla uskaltauduin kolmen kuukauden tauon jälkeen pelaamaan sulkapalloneluria. Vähän varovaisemmin yritin ottaa, ettei selkä ottaisi itseensä. Yllättävän hyvin peli kulki, vaikka taukoa oli ollut noinkin paljon ja muut olivat pelanneet enemmän. Selkäkin pysyi ihan kunnossa, seuraavanakin päivänä.
Keskiviikkonakin oli, kotikonttorilla. Illalla poljin tunnin ohjelmanmukaisen treenin Zwiftissä. Keskiteho oli 164W (FTP 63%).
Torstaina olin autolla toimistolla. Aamulla kävin Valmetilta juoksemassa vajaan 12 kilometrin lenkin arboretum – Ratina -akselilla. Keskivauhti oli 4:50 min/km. Lenkin aikana tein 6 kpl n.200 metrin reippaita vetoja, muuten menin normaalivauhtista köpöttelyä. Pakkasta oli pari astetta ja alusta paikoin jäinen – nastari oli jalassa. Selkä oli taas vähän jäykän oloinen, toivottavasti ei ole sulkallon syytä. Töiden jälkeen kävin selkäfixarilla puolen tunnin jumpassa.
Perjantaina olin pyörällä konttorilla. Pakkasta oli kuutisen astetta, mutta hyvin tarkeni. Illalla osallistuin ensimmäistä kertaa Zwiftin porukkalenkkiin. Porukkaan osallistuin sen vuoksi, että sillä tavalla oli mahdollisuus tutustua uuteen Skotlannin reitistöön. 50 minuutin lenkki siitä tuli ja keskitehot nousivat 209W:iin (FTP 81%). Porukassa ajo meni vähän kilpailuksi, ja siitä syystä keskitehot olivat noin kovat.
Lauantaiaamusta kävin parin viikon tauon jälkeen hiihtämässä, ja jälleen Topin lenkin. Pakkasta oli 8 astetta ja aurinko paisteli komeasti. Horhaan asti oli ladut ajettu, mutta Lamminpäässä ei. Vedenottamolta eteenpäin baana oli ajettu ja taas paremmassa kunnossa. Jäistä oli vähän joka puolella, mutta etenkin vesitornin tasainen oli melko huonossa kunnossa. Julkujärven pää oli puolestaan paremmassa kunnossa ja siellä oli ihan talvisen näköistäkin. Matkaa kertyi vähän vajaat 28 kilometriä ja aikaa kului 1:55. Hiihdon jälkeen vähän pöperöä pötsiin ja sitten heti yläkertaan polkemaan reiluksi kahdeksi tunniksi. Rauhallista kelailua tuli mentyä. Keskitehot olivat maltilliset 146W (FTP 56%).
Sunnuntaina aamupäivällä lähdin juoksemaan viikon pitkistä. Pakkasta oli viitisen astetta ja lounaasta tuuli reippaasti. Kesäkengällä olin liikenteessä ja sillä pärjäsi ihan hyvin, vaikka jäisen oloista olikin. Kiersin ensin Nokian paloaseman lenkin ja sieltä Tesoman kautta Teivo – Kolmenkulmantie -reitille. Matkaa kertyi 25.5 kilometriä ja aikaa kului 2:18, eli keskari oli 5:25 min/km – se tavoiteltu 5:30 lähenee. Sykemittari vähän sohlasi, mutta keskisyke oli hieman päälle 120bpm:n. Juoksu oli ihan hyvin tuntuista eikä jalka ollut kovin väsynyt, vaikka edellisenä päivänä olikin taas vähän enemmän treeniä. Selkä oli jälleen vähän jäykkä. Illalla tein vielä kolmen vartin kotisalitreenin.
Edelleenkään ei ihan ole sydäntalven fiilis, muutamana päivänä paremminkin keväiset tunnelmat. Tuulista on ollut, ja jääkaudellekin taas ajauduttiin kun puolenviikon maissa oli pari päivää plussa-asteita. Lauantaina tuli vähän lunta, mutta se ei hiihtotilannetta kauheasti helpottanut, ainakaan lähiladuilla.
Alkuviikko tuli otettua vähän kevyemmin. Maanantaina kävin kyllä pyörällä konttorilla, jokunen aste oli pakkasta ja pyörätiet hyvässä ajokunnossa, vaikka vähän olivatkin lumiset ja jäiset. Illalla tunti kotisalitreeniä.
Tiistaina olin kotikonttorilla ja iltapäivällä kävin kokeilemassa uutta hierontapaikkaa tuossa lähiseudulla, S Karhua. Kipeitä paikkoja löytyi vähän joka puolelta, kun edellinen hierontakerta oli ollut joskus syksyllä. Pahimmat paikat löytyivät hartijaseudulta.
Myös keskiviikkona olin kotikonttorilla. Aamupäivällä kävin juoksemassa 11 kilometrin lenkin Nokian suunnalla. Sisällytin lenkkiin kolme tonnin vetoa tonnin hölkkäpalautuksella. Ensimmäinen veto oli 4:06 min/km, toinen tasan nelosta ja viimeinen 3:48 min/km. Vedot eivät olleet ihan tasapuolisessa maastossa ja vähäinen liukkaus ja tuuli vaikutti vauhteihin. Mutta ihan hyvin kulki. Illalla poljin vielä ensin vajaan tunnin ohjelmanmukaisen Zwift-treenin 157W keskiteholla. Ja päälle vielä puolen tunnin vapaan polkaisun 169W keskitehoilla.
Torstaina olin autolla konttorilla ja töiden jälkeen kävin Selkäfixissä puolen tunnin jumpassa. Kotona kävin vielä juoksemassa Kolmenkulmantien – Teivon 14 kilometrin lenkin. Nyt alkaa olemaan jo pyörätiet aivan sulia, joten liukkaudesta ei ole harmia muuta kuin omalla kotitiellä. Pakkasta oli asteen verran ja jostain pohjoisen suunnasta tuuli puhalteli navakasti. Juoksu kulki ihan hyvin, paikoin oli jo kevyen tuntuista vaikka vauhti oli 4:53 min/km. Kyllä tämä tästä alkaa taas iloksi muuttumaan.
Perjantaina oli vaihteeksi pakkasta vähän enemmän, mutta ei nyt 6 astetta enempää. Työmatkapyöräilyyn piti kylläkin pakata nollakeliä enemmän vaatetta päälle. Päivä oli komean aurinkoinen ja kotiin päin polkiessa oli vielä ihan valoisaa eikä pyörän valoja tarvinnut sytyttää – kevättä ilmassa. Illalla poljin Zwiftissä harjoituksenmukaisen reilun tunnin polkaisun 160W keskitehoilla.
Kova viikonloppu alkoi lauantain Zwiftin ramppitestillä. Alkuun vartin verran lämpöä ja sitten alkoi minuutin välein 20W:n tehon nousut. 100W:sta lähdettiin liikkeelle ja 340W:n minuutin jaksoin polkea kokonaan. Seuraava 360W:n tehoalueella jalka ei enää montaakaan sekunttia liikahtanut. Tuolla suorituksella FTP-arvoksi muodostui 259W, eli syksyiseen testiin tuli nousua 15W. Tosin nyt minulla oli ensimmäistä kertaa testissä käytössä Assioman tehopolkimet joista teho mitattiin, eikä niin kuin aiemmin Tacx:n harjoitusvastuksesta. Eli aivan vertailukelpoiset eivät tulokset ole. Pyöräilyn päälle pari tuntia huilia ja sitten pitkälle juoksulenkille. Reitti kulki Nokian paloaseman kautta Nokian keskustaan, sielä Vihnusjärven ja Mustanvuoren ohi Epilään. Sitten matka jatkui Lielahden ohi Lamminpäähän ja sieltä kotiin. Matkaa kertyi 25.2 km ja aikaa kului 2:15, eli keskivauhti oli 5:23 min/km – ei siis vieläkään sitä 5:30 -vauhtia joka oli tavoitteena, ehkä ensi kerralla. Ihan hyvin jaksoi, mutta sykkeet olivat ainakin kymmenen iskua korkealla, keskari oli 131 bpm. Aamun pyöräily varmaankin vaikutti asiaan. Jostain länsi-lounaasta tuuli ihan reippaasti ja luntakin oli alusta asti siinä seassa, loppua kohden saeten. Sentin verran oli lunta tullut ja hieman varovainen piti olla, kun jäisiä kohtia ei näkynyt, tosin liukkaita kohtia oli vähän.
Sunnuntaina kävin heti aamulla Tesoman uimahallilla uimassa pari kilsaa. Pääosin menin pullarin kanssa, mutta lopuun otin 300 m:n pätkän ilman välineitä. Puolilta päivin kerasin jälleen vähän eväitä mukaan ja suuntasin yläkertaan polkemaan pidempää pyörätreeniä. Reitiksi otin Watopian Four Horsemen -reitin. Tuo on 90 kilometrin reitti ja siihen sisältyy n.2110 nousumetriä. Vähän epäilytti miten jalka jaksaa nousta nuo metrit, kun se on kuitenkin aika paljon tuohon kilometrimäärään. Rankka reissuhan se oli, mutta tulipahan sotkettua. Aikaa kului tasan neljä tuntia, eli keskariksi tuli 22.6 km/h:ssa. Keskitehot olivat 169W (FTP 65%) ja keskisyke oli 131 bpm. Ei ihme että pyörän päältä noustua oli jonkin aikaa pieni tärinä päällä.
Tällä viikolla tuli helposta kotitien jäätilanteeseen kun puolen viikon maissa saatiin hyvä kerros nuoskalunta jään päälle. Nyt ei tarvita enää nastareita ja koirienkaan ei tarvitse liukastella kun tahmea lumi tampaantui auton renkaiden alla. Muuten viikko ollaan oltu suojan puolella, mutta viikonloppuna mentiin sentään vähän jo pakkasen puolelle. Luntakin tuntuisi vielä olevan, mutta latutilanne on silti heikko, kun baanat menivät niin jäälle, ettei isollakaan konella saa niistä kelvollisia – eli lisää lunta kaivattaisiin.
Maanantaina olin pyörällä konttorilla. Otin taas gravelin alle kun pyörätiet ovat jo sen verran sulat, että vähän heikommallakin nastoituksella pärjää. Tosin kotitie piti taluttaa ettei tule vaurioita. Illalla tein vielä tunnin kotisalitreenin.
Tiistaina kotikonttorilla ja töiden jälkeen juoksin 14 kilometrin lenkin Kolmenkulmantien ja Teivon kautta. Kotitien jää oli saanut sen verran tahmean kerroksen jo päälle, että kesätossulla uskalsi siinä juosta, lämpöä oli asteen verran. Juoksu tuntui melko mukavan kevyeltä vaikka vauhti olikin vähän alle vitosta.
Keskiviikkona kävin jälleen selkäfixarilla puolen tunnin treenissä. Tämän jälkeen ajelin Peetulle Haavistolle, jossa teimme reilun 7 kilometrin juoksulenkin Räikän ja Haaviston kevyenliikenteenväylillä. Keskivauhti oli 5:10 min/km, mutta lenkkiin mahtui pari kovempaa kilometriä. Melko mukavasti jalka liikahti.
Torstaina ajelin pyörällä taas konttorille. Alkuviikon lumet/sohjot oltiin ajettu pyöräteiltä pois, mutta nollakeli oli liukastuttanut hieman niitä, joten gravelilla sai olla tarkkana. Kotiin päin ajellessa tilanne ei ollut muuttunut miksikään. Illalla poljin vielä tunnin ohjelmanmukaisen sisäpyöräilyn Zwiftissä. Keskitehot olivat 167W.
Perjantaina vähän arvoin, lähtisikö konttorille, mutta päätin kuitenkin lähteä. Yöllä oli tullut sentin verran uutta lunta ja se teki edellisen päivän jäisestä kelistä siedettävämmän ja pyöräily olikin rennompaa ja mukavempaa. Pakkasta oli asteen verran. Illalla tein kolmen vartin kotisalitreenin.
Lauantaina juoksin ensimmäistä kertaa sitten syksyn maratonin yli kahdenkympin lenkin. Reitti kulki pieneltä osin hieman uusia maisemia pitkin. Ensin juoksin Kolmenkulmantien kautta Avantille ja Elovainiolle. Uusi pätkä oli radan vartta pitkin Siltatielle ja sieltä vasta Haavistolle. Lopuksi Teivon kautta suorinta tietä kotiin. Matkaa kertyi ruhtinaalliset 23.3 kilometriä. Alusta oli oikeastaan koko matkan hyvässä kunnossa, vähän luminen muttei liukas, eli kesäkengällä pärjäsi hyvin. Pakkasta oli asteen verran. Vauhti oli vähän liian kova 5:21 min/km (tavoite oli 5:30), joten sykekin nousi turhan korkeaksi, keskari oli 125 bpm. Ihan hyvin jaksoi eikä suurempia ongelmia ollut. Illalla kävin vielä uimassa Tesoman uimahallilla. Taukoineen olin altaassa kolme varttia ja tuossa ajassa ehdein uida 5 x 400 m. Kaikki 400 m pätkät menivät 8,5 minuutin tuntumaan.
Sunnuntaina aamupäivällä kävin koittamassa vapaan hiihtoa. Niin kuin olettaa saatoi, niin paikoin baanat olivat melko jäisiä, mutta etenkin Julkujärven päässä oli vähän lumisempaa. Perinteisen Topin lenkin heitin Lamminpään majan lisälenkeillä. Matkaa kertyi se vajaa 28 kilometriä ja aikaa kului vähän alle 2 tuntia. Sää oli mukava kun pakkasta oli nelisen astetta eikä tuulikaan haitannut menoa. Illalla poljin vielä trainerilla kevyehkön puolentoista tunnin vapaamuotoisen harjoitteen 154W keskitehoilla.
Talvella tuntuu edelleen olevan vaikeuksia pitää pintansa. Alkuviikosta oltiin vielä pakkasella ja luntakin tuli vähän lisää. Mutta puolen viikon maissa siiryttiin taas plussan puolelle ja vesisateisiin, ja sellaisessa tilassa ollaan pysytty loppuviikon ajan. Pyörätiet alkavat olemaan jo melko sulia, mutta kotitie on ihan peilijäässä – penkkoja pitkin pitää kulkea kun koiralenkille lähtee. Hiihdotkin jäivät tältä viikolta vallan väliin haastavien keliolosuhteiden vuoksi.
Maanantaina tuli repäistyä ja kävin melkein puolen vuoden tauon jälkeen uimassa. Tesoman uimahalliin meni lymyillen, häntä koipien välissä ja pulahdin altaaseen. Ajattelin etukäteen, että osaako sitä enää hengitysrytmiä pitää yllä tms., mutta tuntuu tuo uiminen olevan kuin pyörällä ajo, eli kun kerran oppii, niin melko hyvin se uppoo selkärankaan. Uin 1,5 km pullarin kanssa. Alkuun 250m pätkissä ja lopuksi 500m. Ainoa ongelma oli, että vasen olka on jostain syystä kipeä ja tuntui joka nostolla.
Tiistaina olin autolla konttorilla, mutta aamupäivällä käväisin juoksemassa Valmetilta Koskikeskuksen lenkin. Vähän joutui muokkaamaan reittiä kesän versioon nähden kun kaikkia arboretumin polkuja ei aurata lumesta. Muutenkin oli melkoinen pöperökeli ja taivaalta tuli uutta melkein vaakasuoraan. Pakkasta oli vielä sentään 4 asteen verran. Matkaa kertyi vähän päälle 11 kilometrin verran ja aikaa kului 57 minuuttia, eli keskari oli 5:09 min/km. Vähän oli jäykkää meno, mutta keli oli varmaankin osasyynä asiaan.
Keskiviikkoaamusta oli vielä lumista kun polkaisin töihin päin, mutta päivällä oli tullut vettä ja plussaa oli pari astetta, joten pyörätiet olivat menneet sohjoksi ja märäksi. Pehmeää ei onneksi ollut, joten maastopyörä liikkui ihan mukavasti. Takalokarin unohtaminen takasi sen, että takamus oli kirjaimellisesti läpi märkä kun kotiin pääsi. Illalla poljin sisällä vielä ohjelman mukaisen treenin. Aikaa kului 1:25 ja keskitehot olivat 178W.
Torstaina illalla juoksin taas vähän pidemmän, 17.2 kilometrin lenkin. Melko rauhallisesti menin, 5:20 min/km vauhdilla, mutta sielti keskisyke oli 124 bpm, eli vähän turhan korkealla. Mutta ihan hyvältä juoksu tuntui. Pari astetta oli plussaa ja pyörätiet pääosin sulat, mutta kyllä sohjoa, jäätä ja vettäkin matkan varrelta löytyi.
Perjantaina illalla polkaisin sisäpyörätreenin, johon kului aikaa 2:11. Vapaata polkemista menin, eli ei mitään ohjelmaa takana. Keskitehot olivat 178W ja -sykkeet 127bpm.
Lauantaina päivällä alkoi taas ns. “no pain no gain” -kausi. Juoksussa ensimmäinen vetoharjoitus sitten vähään aikaan. Ensin hölkkäilin 20 minuuttia Kolmenkulmantielle ja siellä juoksin 5 x 2 minuutin vetoja minuutin kävelypalautuksella. Vetojen vauhdit, ensimmäistä hitaampaa lukuunottamatta, olivat n.3:40-3:45 luokkaa, eli ihan ok. Raskasta tosin oli ja usko uudesta tulemisesta oli koetuksella. Selässäkin vähän tuntui. Vetojen jälkeen taas rauhallista köpöttelyä takaisin kotiin. Yhteensä matkaa kertyi 11.5 km ja aikaa kului vähän vajaan tunnin verran. Illalla vielä 50 minuutin kotisalitreeni.
Sunnuntaina ulkona jatkui melkein koko viikon vallinnut säätila. Vettä ja räntää satoi, tuuli ja pari astetta plussan puolella. Nyt oli siis hyvä päivä polkaista vähän pidempi sisäpyörätreeni. Etukäteen en vielä tiennyt, kauanko sitä pyörän päällä jaksaisi istua, mutta kolmella juomapullolla, banaanilla ja energiapatukalla hommaan valmistauduin. Watopian valitsin reitistöksi ja päätin polkea kaikki tiet läpi lukuunottamatta kahta jyrkintä nousua. Eväät tuli syötyä ja juotua, ja viiden tunnin jälkeen kun hyppäsin pyörän päältä pois, niin matkaa näytti kertyneen 151 km, keskitehot olivat 161W ja nousumetrejä 1415. Taisi olla pisin sisäpyöräily ever – tai ainakin kärkikaksikossa.
Kelit ovat jatkuneet talvisina. Tämä viikko ollaan oltu koko ajan pakkasella ja lisää luntakin ollaan jonkin verran saatu. Uutta lunta tarvittaisiinkin, sillä uudenvuoden vaihteen plussat vei laduilta sen verran lumikerrosta, että paikoin latukone kuopaisee maata myöden. Viikonlopuksi oli myös luvattu kovia pakkasia, mutta niiltä onneksi vältyttiin ja pyörittiin siinä 10 pakkasasteen molemmin puolin.
Selkä on ollut koko viikon melko hyvässä kunnossa. Tosin sunnuntain hiihdossa pientä väsymyksen tunnetta selässä oli, mutta takana olikin tuntimäärällisesti kovin viikko sitten elokuun lopun. Sulkapallosta yritetään vielä pitää taukoa niin pitkään kuin vain varamiestä itselleni löytyy.
Maanantaina kävin pyörällä konttorilla. Pikku pakkasta oli ja vähän jäistäkin (etenkin kotitie), mutta maastopyörän nastarenkaasta löytyi pitoa. Illalla kävin Peetun kanssa juoksemassa Nokian paloaseman lenkin pienellä lisälenkillä höystettynä. Rauhallisesti mentiin ja 15.1 km:n lenkkiin meni aikaa vähän vajaat puolitoista tuntia, keskari oli 5:46 min/km ja keskisyke sopivan alhainen 117 bpm. Juoksin nastarilla kun etenkin kotitie oli jäinen, mutta muuten olisi kyllä varmaankin pärjännyt kesätossullakin.
Tiistaina olin kotikonttorilla, ja töiden jälkeen kävin selkäfixarilla puolen tunnin jumpassa. Muuten päivä oli lepoa, lumihommatkin jätin tekemättä kun ajattelin että poljetaan uusi lumi jääkerroksen päälle.
Keskiviikkona taas pyörällä toimistolla. Tiistaina sataneita lumia ei oltu aamulla vielä ajettu kovinkaan hyvin pois pyöräteiltä. Pakkasta oli aamulla kolmisen astetta, mutta päivän myötä se oli kiristynyt 7 asteeseen. Kotiin päin tullessa pyörätiet olivat jo hyvin auratut – paitsi kotitie, jonka kävin sitten kuitenkin ajamassa puhtaaksi kun lunta oli tullut sen verran paljon, ettei se kovettunutkaan jään päälle. Sillä välin kun A suli tallissa, poljin trainerilla harjoituksen mukaisen, reilun tunnin polkaisun Zwiftissä. Keskitehot olivat 160W.
Torstaina olin kotikonttorilla. Töiden jälkeen kävin juoksemassa 11 km:n lenkin. Tällä kertaa yritin ottaa vähän enemmän tehoja irti juoksussakin. Vauhti olikin 4:41 min/km, joka oli ihan ok lumisella alustalla kesäkengällä juostulla lenkillä, pakkastakin oli 9 astetta. Sykkeet olivat kyllä melko korkealla, keskarin ollessa 140 bpm. Mutta tämä oli tehollisesti kovin juoksulenkki pitkään aikaan.
Perjantaina oli loppiainen ja näin ollen vapaapäivä. Lähdin aamupäiväällä tekemään kauden ensimmäistä pertsan hiihtoa. Pakkasta oli 9 astetta ja ladut ihan hyvässä kunnossa. Kiersin jälleen Topin lenkin ja alkuun sekä päätteeksi Virelässä käynti. 35.6 km:n lenkkiin kului aikaa 2:50. Luisto oli ihan mukava, mutta pidon kanssa pientä haastetta – noilla pakkasasteilla olisi kuvitellut että toisin päin.
Lauantaina aamupäivällä poljin sisätrainerilla 80 minuutin treenin 192W keskitehoilla. Reittinä oli Alpe de Zwift, eli reilun 10 kilometrin nousupätkä, jossa nousumetrejä oli reilun tonnin verran. Tunnin verran nousuprosentti pyöri 10 paikkeilla. Yllättävän hyvin jaksoi vääntää. Illalla kävin vielä juoksemassa 14 kilometrin lenkin Kolmenkulmantien ja Teivon kautta. Nastarit laitoin varmuuden vuoksi jalkaan. Pakkasta oli 9 astetta, alusta luminen ja kaakosta puhalteli navakasti. Koska juoksin lenkin myötäpäivään, niin vastatuuli tuli Ylöjärven keskustan ja Teivon suoralla ja tuolloin meno olikin melko hyytävää. Aikaa kului 1:12 eli keskari oli 5:08, keskisykkeen ollessa 128 bpm. Muuten meni rennosti, mutta loppukilometreillä alkoi lonkankoukistajat jumittelemaan.
Sunnuntaiaamusta lähdin heti aamupuuron jälkeen ladulle, kun päivälle oli luvattu lumipyryä. Pakkasta oli 8 astetta ja vapaalla tyylillä menin. Hiihdin perinteisen Topin lenkin Virelän lisälenkeillä sekä kävin vielä Antilan pellolla piipahtamassa. Matkaa kertyi 38 kilometriä ja aikaa kului 2:46. Hiihtokauden ensimmäinen satanen tuli täyteen. Meno oli kyllä vähän väsyneen oloista ja kun jo puolessa välissä alkoi sitten tulemaan lunta ja vastatuultakin oli enemmän, niin meno hyytyi vähän. Ojentajat ovat vielä tässä kohtaa hiihtokautta melko heikossa kunnossa, ja loppukilometreillä vasen ojentaja alkoikin vähän kramppailemaan. Illalla tuli tehtyä vielä puolen tunnin kotisalitreeni.
Niin kuin yleensäkin oikeassa elämässä, asiat eivät aina mene niin kuin etukäteen suunnittelee tai toivoo. Tänä vuonna kuitenkin suunnitelmat ja toiveet kariutuivat melko monelta maailmanlaajuisesti. Pettymyksiä ja haasteita on ollut niin henkilökohtaisesti, perheen sisällä, suvussa, Suomessa ja koko maailmassa. Omat haastet ovat toki olleet aika vähäpätöisiä maailmantilanteeseen verrattuna, mutta niinhän se menee, että omat haasteet ovat lähimpänä itseään, ja tuntuu ja sattuu siten eniten, vaikka eivät olisi mitenkään vertailukelpoisia muiden ongelmiin.
Alkuvuodesta korona sai vielä suurimman huomion uutisoinnissa ja ihmisten huolissa, mutta pikku hiljaa helmikuun loppupuolella uutisointi siirtyi Venäjän hyökkäyssotaan Ukrainassa. Tätä myöden Suomessakin alettiin miettimään asioita ja arvoja uudelleen. Sähkön korkea hinta on ollut oikeastaan onneksi ainoa merkittävä asia, joka on konkretisoinut sodan haitat meillä Suomessa.
Omat ongelmat alkoivat (tai jatkuivat) jo alkuvuodesta. Selkäjumit vaivasivat ensimmäistä kertaa tammi-helmikuussa ja jatkuivat jossain määrin pidemmällekin. Olkapääongelmat haittasivat vähän uintia ja enemmän sulkapalloa. Heinäkuussa oli pariin otteeseen selkäongelmia, mutta niiden akuutit vaiheet eivät kestäneet pitkään. Heinäkuun lopussa oli myös viikon flunssajakso (koronatestit eivät olleet positiivisia). Syksyn Mynchenin pidennetystä viikonlopusta sain kantapääni niin kipeäksi, että se haittasi jonkin aikaa menoa. Loppusyksystä oli toinen flunssaviikko, ja heti sen perään selkä meni taas jumiin ja tällä kertaa sen verran pahaan, että siitä toipumiseen meni yli pari kuukautta.
Vuoden viimeistä neljännestä lukuunottamatta treenaamaan pääsi ihan mukavasti. Edellisenä syksynä MO alkoi tekemään minulle harjoitusohjelmaa ja sen seuraaminen jatkui heinäkuun loppuun asti. Tämän jälkeen siirryin taas omatoimiseen harjoitteluun. Talvi- ja kevätkausi tuli käytyä aktiivisesti kaksi kertaa viikossa ManyOnen yhteistreeneissä, mutta kesäksi jättäydyin niistä pois, enkä syksylläkään liittynyt enää porukkaan mukaan.
Salitreenien osalta vuosi oli melko vaisu. Valkku ei ollut sisällyttänyt paljoakaan salitreenejä ohjelmaan ja nekin vähät olivat lyhyitä 20-30 minuutin harjoituksia. Syksyllä tuli hieman enemmän aktivoitua voimatreenienkin suhteen, mutta ei silloinkaan mitenkään isoissa määrin. Ihan loppuvuonna oli jokusia puolen tunnin treenejä selkäjumpparin kanssa. Yhteensä salikertoja kertyi vain 21 kpl ja niihinkin kului aikaa vain 12 tuntia. Edellisenä vuonna määrät olivat yli tuplat enemmän.
Sulkapallovuosi oli myös rikkonainen. Kevätkaudella kävin 13 kertaa pelaamassa neluria puolentoista tunnin ajan. Välillä oli jokusen viikon taukoja, kun joskus ei saatu porukkaa kasaan ja joskus minulla oli olkapää- tai selkävaivoja. Pelit jatkuivat kuitenkin Juhannusviikolle asti, koska jouduimme siirtämään jo maksettuja vuoroja vakiovuorosta eteenpäin. Syyskaudella en ehtinyt pelaamaan kuin viitenä kertana ennen kuin selkävaivat lopetti pelit kokonaan. Yhteensä kertoja siis 18 kpl ja niihin kului aikaa n.27 tuntia. Kymmenisen tuntia vähemmän kuin edellisenä vuonna.
Uinnin osalta vuosi oli kaksijakoinen. Tammikuussa koronasulku piti vielä uimahallit kiinni, mutta helmikuussa pääsi jo ihan normaalisti uimaan. Pääosin kävin uimassa MO:n yhteistreeneissä, mutta ohjelmassa oli myös muita uinteja. Talvella ja alkukeväästä tuntui että uintini oli mennyt eteenpäin ja testiuinneissa vauhdit tuntuivat ihan hyviltä. Kevään edetessä kehitys pysähtyi ja tuntui että tuli takapakkiakin. Kesän avovesiuinnit eivät kauheasti innostaneet kun tuntui ettei avovesiuinti sujunut laisinkaan. Vielä kun Turun puolimatkan triathlon jäi väliin sairastumisen vuoksi, niin into lopahti kokonaan. Vuoden viimeinen uinti tuli tehtyä heinäkuun loppupuolella. Uintikertoja kertyi 45 kpl ja niihin kului aikaa 41,5 tuntia. Näistä avovedessä 9 kertaa / 5,5h. Edelliseen vuoteen määrissä ei ollut kauheasti tiputusta, mulla vuonna -21 uimahallit olivat aika paljon kiinni kevätkaudella koronasulun vuoksi.
Trithlonin osalta päätavoite oli heinäkuun lopulla kisattava Challenge Turku puolimatka ja valmennusapu tähtäsi siihen. Sairastumiseni vuoksi tuo kisa jäi kuitenkin väliin ja kesän ainoaksi kisaksi jäi Juhannuksen perusmatkan lähtö Vuokatissa. Duathlonin puolella kävin Tikkakoskella kisaamassa SM-matkan, jossa sijoitun ikäsarjassani hopealle.
Suunnistuskerrat jäivät tänäkin vuonna vähiin. Yksillä iltarasteilla kävin sekä Mynämäellä Jukolassa juoksemassa ankkuriosuuden.
Hiihdon osalta olosuhteet olivat kunnossa. Talvi oli luminen, vaikka lämpötilat sahasivatkin edestakaisin. Välillä tuli vettä ja välillä lunta taivaan täydeltä. Tuulin takareiden repeäminen Pirkan hiihdossa aiheutti sen, että pohjoisen reissu jäi väliin, joten kaikki 1000 hiihtokilometriä tuli kotiladuilta. Hiihtokausi alkoi loppiaisena ja päättyi huhtikuun alkupäiville. Hiihtokertoja kertyi 28 kpl ja aikaa tuli ladulla kulutettu 77 tunnin ajan. Eli keskimäärin yhden hiihtolenkin mitaksi tuli n.36,5 kilometriä. Luistelutyylillä menin 10 kertaa ja niistä kertyi n. kolmannes koko hiihtomäärästä. Uutta hiihtokalusto tuli hankittua sen verran, että ostin uudet Peltosen skinit ja perinteisen sukset. Myös uuden perinteisen monot ostin samalla kertaa.
Pyöräilymäärät olivat lähes edellisvuoden tasolla. Yhteensä ulkopolkemista kertyi n.7300 kilometriä ja 284 tuntia. Tästä oli työmatkapyöräilyä 3200 km, mutta työmatka saattoi välillä venähtää pidemmäksi eikä ollut aina se perinteinen 17 km suuntaansa. Etenkin Ylläksen viikko oli pyöräilyvoittoinen. Tuolle viikolle kertyi yli 500 pyöräilykilometriä. Tuo viikko oli kova helleviikko eikä silloin oikein jaksanut muuta kuin pyöräillä. Lomakaudella tuli mökillä pyöräiltyä paljon, muuten lenkit olivat pääosin Säijän ja Sasin lenkkejä. Mukavia yksisuuntaisia pyöräilyjä oli mm. Porista Alastarolle, Hämeenlinnasta kotiin, Kokkollasta Vaasaan ja Vaasasta Kristiinankaupunkiin. Toukokuun alusta Syyskuun loppupuolelle kestäneen kilometrikisan aikana tuli poljettu 5500 km. Pyöräilyt tuli poljettua pääosin gravelilla, sillä maantiepyörä oli runkovaurion vuoksi Rosella huolettavana koko kesän ja alkukesää lukuunottamatta ko. pyörä oli pois käytöstä. Yli 100 kilometrin polkaisuja oli 19 kpl joista pisin oli tasan 200 km.
Sisäpyöräilystä oli taukoa toukokuun alusta syyskuun loppuun. 70 sisäpyöräilykertaan tuli käytettyä aikaa n.100 tuntia. Osa sisäpyöräilyistä oli ohjelman mukaisia treenejä ja osa oli vapaa polkemista – etenkin syyskauden polkemiset, jolloin valminnusohjelmaa ei enää ollut
Päälajistani Juoksusta ei myöskään jäänyt paljon kerrottavaa. Jonkin verran tuli kisailtuakin, mutta tuloksellisesti tai aikojen suhteen ei mitään ihmeellistä kerrottavaa. Talvella kävin kolme kertaa TeivoCupeissa juoksemassa 5 km lenkin. Keväällä oli vajaan 7 km:n Savihölkkä sekä Helsingissä puolimaraton, jossa juoksin 1:23 -alkuisen ajan ja tämä oli varmaan tämän kauden paras suoritus. Heinäkuussa kävin Orihölkässä juoksemassa vajaan 8 kilometrin kisan. Syksyn kisoina oli Turun Ruisrääkki eli puolimaran sekä Tampereen Puolimaraton. Kisakauden päätti Kankaanpään Maraton, jossa juoksin 3:07 -alkuisen ajan. Juoksukilometrejä kertyi yhteensä 1670 joihin kului aikaa 141 tuntia. Kertoja oli 128 kpl, eli keskimatkaksi muodostui n.13 kilometriä. Juoksumäärätkin olivat noin 10% edellisvuotta alempana. Kalustoa juoksuun tuli uuden Polar Pacer Pro:n muodossa.
Yhteensä koko vuonna kertyi harjoituspäiväkirjaan hieman vajaat 700 tuntia. Tämä on ihan hyvä määrä ottaen huomioon, että vuoden viimeinen neljännes oli erittäin huono. Ensimmäisellä neljänneksellä tunteja kertyi 219, toisella 210, kolmannella 169 ja viimeisellä 97 tuntia. Eli viime vuoden 810 tuntiin jäi matkaa, mutta aika lähellä oltaisiin oltu, jos loppu vuosi olisi mennyt suunnitelmien mukaisesti.
Eipä osaa säiden haltija päättää millaista keliä pitää. Tällä viikolla ollaan vuorostaan siirrytty pakkasista plussan puolelle, vesisateisiin ja jääkeleihin.
Maanantai, Tapaninpäivä, tuli otettua kevyesti koiralenkkien parissa ja vielä Alastaron maisemissa.
Tiistaiaamuna oli tullut Alastarolle vajaan sentin verran uutta lunta. Kävin juoksemassa alkuun Alastaron kujilla ja sitten kävin kääntymässä Ryötillä ja sitten takaisin Pakilantielle. Matkaa kertyi vähän päälle 12 kilometriä ja aikaa kului jonkin verran päälle tunnin. Keskari tippui lumisen, vähän liukkaan ja tuulisenkin kelin vuoksi 5:13 min/km:iin. Selkään tuntui taas jokaisella askeleella, mutta ei onneksi mitään sen pahempaa. Päivällä kävimme lykkäämässä mökin tien puhtaaksi lumesta ja illalla vielä 40 minuutin kotisalitreeni.
Keskiviikonkin olin vielä vapaalla. Kotipuolessa oli tullut viitisen senttiä uutta lunta ja ne pukkasin aamupäivällä pois pihasta ja tieltä. Illalla kävin avaamassa vielä hiihtokauden, kun hiihtelin vapaan tyylillä Lamminpään kautta Topinlenkin. Matkaa kertyi 28 kilometriä ja aikaa kului napsun päälle kaksi tuntia. Asteen verran oli pakkasta ja luisto ihan mukava, mutta ojentajat alkoivat loppumaan loppumatkasta. Selkään hiihto ei tuntunut yhtään.
Torstaina olikin sitten taas konttoripäivä ja sinne tuli mentyä pyörällä. Pikku pakkasta oli ja mukavan lumista. Olin liikenteessä maastopyörällä, kun gravelista oli vielä rikkoutunut etukumi vaihtamatta. Illalla poljin vielä trainerilla reilun tunnin Zwiftin ohjelmanmukaisen treenin. Keskitehot olivat 153W ja -sykkeet 118bpm. Pääosin kevyt treeni, mutta sisälsi 12 kpl kovia lyhyitä vetoja.
Perjantaina olin autolla konttorilla ja töiden jälkeen puolen tunnin jumppa Selkäfixillä. Sää oli muuttunut päivällä räntäsateesta vesisateeksi ja lämpöä oli pari astetta. Kävin kuitenkin juoksemassa nastareiden kanssa Nokian paloaseman lenkin, 13.1 km. Aikaa kului tunti 7 minuuttia, eli keskari oli 5:08 min/km. Alusta oli sohjoinen, jäinen, märkä ja välillä ihan sulakin. Vähän pelotti, että jos tulee lipsumisia, niin mitä selkä sanoo, mutta selkä oli ensimmäistä kertaa hyvä myös ulkona juostessa. Pisin juoksumatka vähään aikaan ja kyllä se yllättävän rankalta tuntuikin.
Lauantaina illalla oli ohjelmassa uudenvuoden vastaanotto kotosalla. Syöminkiä ja juominkin ja valvomista. Päivällä ehti kuitenkin tekemään kahden tunnin sisäpyöräilyn. Keskitehot olivat 178W ja -sykkeet 126bpm.
Lauantain plussakelit ja vesisateet olivat tehneet ainakin oman tien niin liukkaaksi, että päätin jättää suunnitellun juoksulenkin väliin ja hyvätä jälleen trainerin päälle. Kaksi Komisaario Palmun elokuvaa ehti hyvin katsomaan, kun poljin vuoden ensimmäisen 100 kilometrin sisätreenin. Aikaa kului 3:15 ja keskitehot olivat 175W ja -sykkeet 125bpm. Yllättävän helposti pyöräily meni vaikka yli kolmen tunnin treeniä ei ollut tullut tehtyä pitkään aikaan. Energiaa kyllä riitti, sillä viime aikojen mässäilyt olivat kerryttäneet varastot äärimmilleen. Nyt niitä pitäisi sitten alkaa purkamaan ihan tosissaan.
