Viikko 37/2025 (8.-14.9.2025)

Vaikka syksy on päässyt jo hyvään alkuun, niin lämpöä on vielä riittänyt ihan kivasti. Käänne säässä on kyllä jo käsillä, ja viikonloppuna alettiin saamaan jo vähän sadettakin. Tuulisia päiviä on myös ollut, ja kaakon suunnalta se on puhallellut, muutamana päivänä ihan napakastikin.

Pyöräilyn osalta viikko on ollut hyvä. Useampi pidempi lenkki tuli plakkariin, kun piti viimeisiä lämpimiä kelejä hyödyntää. Itse asiassa oli kilometreissä vuoden paras loma-ajan ulkopuolinen viikko. 560 kilsaa tuli mittariin tällä viikolla.

Maanantai oli kotikonttoripäivä. Sisun kanssa edelleen oltiin kahdestaan. Illalla tunnin kotisalitreeni.

Vielä tiistainakin olin kotikonttorilla. Tosin pidin lyhennetyn työpäivän kun lähdin aamupäivällä tekemään maantiepyörälenkkiä. Sen verran piti ajankäytön kanssa olla tarkkana, että ehti iltapäivän Teams-palaveriin. Ehdein kuitenkin ajamaan noin 140 kilometriä ja 4,5 tuntia. Keli oli komea, kun lämpöä oli parikymppiä ja aurinko paisteli. Etelätuulta oli vähäsen. Reitti kulki ensin Siuron ja Salmin kautta Häijääseen. Sieltä Ellivuoren ohi, ja Rämsöön kautta Vesilahdelle. Vesilahdella pysähdyin kaupalle takkaustauolle. Loppumatkalla kiersin Säijän kautta. Hieno syksyinen keli ja reitti, vaikka Rämsöö – Narva väli onkin melko huonoa asfalttia.

Keskiviikkona olikin sitten konttoripäivä. Työmatkapyöräilyt normaaliin tapaan. Illalla vielä vajaan puolentoista tunnin sauvakävelylenkki Lamminpään reiteillä. 9 kilometriä kertyi matkaa. Jälleen oli hieno ilta, kun lämpöä tänäänkin parikymmentä astetta.

Keskiviikkona ajoin konttorille maantiepyörällä. Pidin jälleen lyhennetyn työpäivän, ja lähdin polkemaan ehkä vuoden viimeistä pitkää ja lämmintä lenkkiä. Lämpöä oli 23 astetta ja aurinkoista. Kaakkoistuuli oli aika kova, mutta reitti kulki onneksi siten, että vastatuulta oli vähemmän kuin myötäistä. Sarankulmasta suuntasin ensin Kuljun kautta Lempäälään. Lempäälästi sitten Vesilahdelle ja sitten kohti Punkalaidunta. Halkivahasta käännyin kohti Sammaljokea ja Sastamalaa. Sastamalasta Karkun kautta Häijääseen, jossa pysähdyin kauppaan ostamaan vähän munkkienergiaa. Loppumatka kulki Heinijärven, Mahnalan ja Sasin kautta kotiin. Matkaa kertyi 147 kilometriä ja aikaa kului vähän päälle 4:50. Keskitehot olivat 171W.

Perjantaina pyörällä konttorilla. Nyt alkoi olemaan jo syksyn tuntua, kun kotiin polkiessa satoi vettä ja kaakosta tuuli kovaa. Lämpöä oli sentään vielä 14 astetta.

Lauantai-iltapäivälle oli luvattu vesisadetta, mutta kun lähdin ennen ysiä pyörälenkille, niin uskoin pääseväni ainakin pääosan lenkistä kuivana. Tällä kertaa oli gravelilenkin vuoro. Ensin poljin Sorvan kautta Tottijärvelle. Tottijärveltä menin Tolpan kautta Sarkolaan. Tämä muutaman kilometrin pätkä oli minulle uutta reittiä. Myös Sarkolan jälkeen poikkesin uusille reiteille kun suuntasin Masontielle. Uutta oli myös Piimäsjärvenmaa, Kolimäki ja Vataja. Kiskokabinetilta käännyin Ellivuoreenpäin, mutta pian käännyin jälleen hiekkatielle Kärppälään päin. Tässä vaiheessa alkoi satamaan vettä vähän enemmän. Lasit piti ottaa pois, kun ne menivät huuruun tai pisaroille. Tästä tuli se ongelma, että alamäissä märästä tiestä lensi kuraa silmiin. Tämä Kärppälän ja Rainion väli oli myös uusi tuttavuus. Ja tuttavuus oli melko järkyttävä, sillä vaikka tiesin että loppumatkan hiekkaosuus olisi mäkinen, niin tämä uusi pätkä oli tosi mäkinen, eikä tien kuntokaan ollut kauhean hyvä. Vielä kun sade koveni koko ajan, niin pehmeällä tiellä alkoi tulemaan epätoivoinen olo, kun tiesi mitä loppumatkasta oli vielä edessä. Rainion ja Sarkolan välillä sade jatkui, kura lensi ja mäet hyydyttivät. Ja sama jatkui Sarkolan ja Taivalkunnan välillä. River Golfin kohdalla hiekkatie muuttui asfaltiksi, ja tuntui että sadekin rauhottui. Mutta sade veti vaan hieman henkeä ja alkoi sitten uudelleen entistäkin kovemmin. Nokian keskutaan päästyäni olin ihan uitettu. Onneksi ei vielä kauhean kylmä ollut, mutta viilenemään päin olikin. Loppumatkan kilometritkin vettä loikotti ihan huolella ja kerran välähti salamakin. Mittaa lenkille kertyi 89 kilometriä ja aikaa kului 3,5 tuntia, josta viimeiset puolitoista vesisateessa. Lämpöä oli lähtiessä 14 astetta ja sateen yltyessä se laski parilla asteella.

Sunnuntaille oli luvattu poutaisempaa keliä. Aamupäivällä ajelimme autolla mökille nostamaan laituria järvestä ja kääntämään soutuvene talviasentoon. Mökille päin ajellessa hieman sateli, mutta ei pahemmin. Katolla ollut maantiepyörä ei kovin pahasti päässyt kastumaan. Mökin pikavisiitin jälkeen lähdin polkemaan kohti kotia. Kampetta oli vähän liikaakin päällä, kun odottelin sateen yllättävän tälläkin kertaa. Tiet olivat paikoin märkiä, mutta vasta Lempäälään tullessa vähän tiputteli, mutta ei niin paljon että olisi kastellut. Lempäälästä Säijän ja vielä Nokian kautta kotiin. Matkaa kertyi 103 kilometriä ja aikaa vierähti 3:23. Kaakosta edelleen tuuli ja se oli alkumatkasta pääosin sivutuulta. Lempäälän jälkeen se muutui myötäiseksi. Lämpöä oli edelleen ihan mukavat 16 astetta, vaikka aurinko ei paistanutkaan.

Viikko 36/2025 (1.-7.9.2025)

Nyt kun päästiin virallisesti syksyn puolelle, niin heti iski syysnuha. Torstaina alkoi kurkkua karhia ja perjantaina oli täys tauti päällä. Vähän otti päähän, sillä viikonlopuksi oli tarjolla lämmintä ja komeaa pyöräilysäätä. Lauantaille olisi ollut Gravel-tapahtumiakin tarjolla, mutta jäi nyt väliin. Lauantaina tauti alkoi tosin jo taittumaan ja jotain pientä pääsi pihallakin häärimään, mutta graveloinnit jäivät tuleviin kertoihin.

Se hyvä puoli räkätaudista juuri tähän kohtaan oli, että Sisua ei tarvinnut laittaa viikonloppuhoitoon pyöräilyreissun vuoksi, kun Tuulikin oli Italiassa vaeltelemassa. Myös rahaa säästyi iso nippu, kun ei tarvinnut maksaa aika kovaa osallistumismaksua, polttoaineita ja ruokia. Ja voi olla, että säästyi tosi iso nippu rahaa, kun sohvalla maatessa tuli mieleen, että voisiko minun kuitukiekko-ongelmani ratkaista vaihtamalla vain navan. Roselta kun oli tullut viikolla tieto, että heillä ei ole tarjolla adapteria tai edes sopivaa haarukkaa ko. kiekkoon. Googlailemalla löytyikin sopivan navan, jota voisi käytää (tosin ei sekään mikään ilmainen ole). Muuta sellainen lähti nyt tilaukseen. Josko itse osaisin laittaa kiekon kasaan uudella navalla (ja varmaan uudet pinnatkin pitää hommata, kun napa eri kokoinen kuin alkuperäinen), ja tarvittaessa antaisi jonkun ammattilaisen tehdä siihen lopullisen rihtauksen. Tai sitten opettelee talven aikana itse tuonkin homman.

Jos tämä viikko on ollut huono reeniviikko, niin on se ollut heikko konttoriviikkokin. Maanantain ja tiistain olin kotikonttorilla. Maanantaina kävin päivällä juoksemassa 3,3 kilometriä. Hölkkäilyn aikana ei OP-vaiva juuri häirinnyt (tuntemus 2/10), mutta illalla kun joutui istuskelemaan aika paljon, niin tuli jomotusta ja kävellessä jokunen puukonisku haaroväliin. Laittoi taas mietityttämään, että onko juoksukokeiluissa vielä mitään järkeä. Ilta meni koripallopeliä seuratessa ja roskaa mussuttaessa.

Tiistaina tein vähän lyhyemmän työpäivän, kun oli niin komea ilma, ja lähdin iltapäivällä tekemään pyörälenkkiä. Kiersin Karhen, Viljakkalan, Hämeenkyrön ja Sasin kautta. Matkaa kertyi 85 kilometriä ja aikaa kului kolme tuntia. Keskitehot olivat 158W.

Keskiviikkona olin maantiepyörällä liikenteessä, ja töihin poljin Säijän, Lempäälän Katepalin ja Vuoreksen kautta. Matkaa tuli tälle aamulenkille 60 kilsaa ja aikaa meni jonkin verran päälle kaksi tuntia. Keskitehot edelleen maltilliset 155W. Lämpöä oli 14 astetta, joten ihan mukavassa säässä sai polkea. Illalla kun poljin töistä kotiin, niin loppumatkasta alkoi vähän satelemaan, mutta onneksi pyörä ei kastunut kovin pahasti.

Torstaina ihan normaalit työmatkapyöräilyt. Päivällä alkoi kurkkua karhentelemaan, joten kotiin päästyä yritin ottaa rauhallisesti.

Perjantaina kotikonttoripäivä. Iltapäivällä alkoi olo heikkenemään ja tuolloin tulikin lepäiltyä enemmän kuin tehtyä töitä. Illalla taisi olla kuumettakin.

Lauantaina oli jo parempi päivä terveyden osalta. Ulkona komeeta, lämmintä ja aurinkoista, mutta ei ihan tainnut helleraja rikkoutua. Vähän pihalla puuhastelua. Illalla säädin TT-pyörän vaihteet kohdilleen ja tein pienen testilenkin. Asensin myös maantiepyörään taakse uuden kuitukiekon, vaikka aiemmin ajattelin, että laitetaan sitten molemmat kiekot yhtä aikaa paikoilleen. Uusi kiekko vaati pientä säätämistä takapäässä. Jarrusatulaa piti vähän siirtää ja vaihteita hienosäätää.

Sunnuntaina olo oli jo sen verran hyvä, että päätin lähteä tekemään maantiepyörälenkkiä. Ihan 100% olo ei vielä ollut, mutta pää halusi jo lenkille ja teki mieli käydä kokeilemassa uutta takakiekkoakin. Sää oli pilvinen ja harmaa, mutta vettä ei satanut. Lämpö oli parissakympissä eikä tuulikaan häirinnyt, eli oli ihan mukava pyöräilykeli. Tarkoitus oli kelailla rauhallisesti ja kuulostella miltä kunto vaikuttaa. Eikä ainakaan mitään kovin pitkää lenkkiä. Lähdin polkemaan Säijän lenkkiä, ja parin-kolmenkymmenen kilometrin jälkeen totesin, että ei tunnu ollenkaan pahalta, syke oli normilukemissa ja henki kulki niin suun kuin nenänkin kautta. Ja kun voimia ja intoakin tuntui olevan, niin nostin vähän nopeutta. Uusi kiekko tuntui hyvältä ajaa ja nopealtakin se tuntui. Kun voimia tuntui olevan, eikä sadettakaan näyttänyt tulevan, niin Säijän lenkin jälkeen lähdin tekemään vielä Siuro-Sasi -lenkkiä. Nokialla, yllätys yllätys, oli taas satanut (miten tuolla suunnalla aina onkin märkää). Onneksi vesi ei kuitenkaan lentänyt niin paljon, että olisi kastellut. Lisälenkillä olo ei heikentynyt ja voimiakin tuntui olevan ihan hyvin. Olihan sitä pari päivää saanut lepäillä ja tankkailla. Jatkoin lenkkiä vielä Teivon kautta Epilään ja sieltä vielä Nokian keskustaan ja sitten Kankaantaan kautta takaisin kotiin. Matkaa kertyi 117 kilometriä ja aikaa kului hieman alle 4 tuntia. Keskitehot 165W. Ei siis tullut yhtään sellainen lenkki kun alunperin oli tarkoitus. Saa nähdä potkiiko tuollainen lenkki takapakkia toipumiselle. Huomenna se viimeistään selviää.