Viikko 33/2022 (15.-21.8.2022)

Tukalat helteet vaan jatkuvat. 25 asteen yli on menty lähes joka päivä ja kolmeakymmpiäkin on vielä hätyytelty. Koirien iltalenkin ovat jääneet vähän heikolle, kun on ollut niin kuuma. Ukkostanut on ja vettäkin tullut jokusena päivänä, mutta ne eivät ole tuoneet viilennystä, vaan entistäkin trooppisemmat säät. Sen verran kova ilmankosteus on ollut, että Verisuren vuotivahtikin on pariin kertaan hälyytellyt, vaikka se on ollut vain pöydällä jemmassa.

Viikko alkoi pitkähköllä pyöräilyllä, kun poljin pidennetyn mökkiviikonlopun päätteeksi maanantaiaamuna Vehkajärveltä töihin. Aamu oli mukavan viileä ajella (10 astetta), mutta jo Halkivahassa sai ottaa takin pois ja jatkaa matkaa lyhyissä kamppeissa. Tuulta ei ollut kauheasti, mutta sen verran kuitenkin idän suunnasta, että vähän se tuntui vauhtiin vaikuttavan. 90 kilometriä kertyi matkaa kun tulin Lempäälään asti suorinta reittiä, mutta sitten kieppasin Pirkkalan lentokentän kautta Sarankulmaan. Aikaa kului 3:17, joten keskariksi tuli 27,5 km/h. Keskiteho oli maltillinen 156W ja huomasi, ettei jalka ollut ihan tuoreimmillaan.

Tiistaina pidin kotikonttoripäivän ja samalla myös lepopäivän. Mutta keskiviikkona kävin pyörällä töissä. Aamulla oli jo 20 astetta lämmintä ja iltapäivällä kotiin polkiessa pari astetta lämpeempää ja tihutti vähän vettä. Kotoa päin kävin vielä juoksemassa 13 km:n Nokian paloaseman lenkin. Vähän päälle vitosen vauhti meni mukavan kevyesti. Vettä ei satanut, mutta ilma oli tosi kostean oloinen ja hiki olisi tullut varmaan ilman juoksemistakin. Aikaa lenkkiin kului 1:06.

Torstaina taas työpaikalla pyörällä. Kotiin päin poljin Lempäälän, Säijän ja Nokian keskustan kautta. Multisillan jälkeen alkoi vähän tihuttamaan, mutta Sääksjärven kohdilla taivas repesi ja kunnon ukkoskuuro pääsi yllättämään. Sen verran tuli vettä, että pyörämittarikin sekosi ja kuvitteli äksidentin sattuneen ja teki hätäilmoituksen Tuulille. Vähäksi aikaa piti pysähtyä sateensuojaan katselemaan salamointia ja ilmoittamaan että hätäilmoitus oli turha. Kastuminen ei sinänsä haitannut yhtään kun oli niin kuuma ilma muutenkin, että se vain virkisti. Lempäälän puolella oli jo taas ihan kuivaan. Säijässä katselin, että ukkosrintama jahtasi minua takaa – salamoita näkyi ja jyrinä kuului. Nokialle päästyä rintama pääsi jo melko lähelle, sillä salaman ja jyrähdyksen väli oli melko pieni. Toista kastumista ei tullut, mutta heti kotiin päästyä ukkoskuuro avasi taas taivaan hanat. Lenkin mitta oli 59 kilometriä ja aikaa kului kaksi tuntia. Ukkonen siivitti vauhdin 29.5 km/h:iin ja tehotkin nousivat 183W:iin.

Perjantaina kävin jälleen pyörällä töissä, mutta tällä kertaa ihan lyhintä reittiä pitkin. Lämpöä oli jälleen riittävästi.

Launataiaamusta lähdin tekemään vähän pidempää pyöräilyä. Kotoa suuntasin ensin Ylisen kautta Karhelle ja sieltä Viljakkalan ja Hämeenkyrön kautta Jumesniemeen. Loppureitti kulki Salmin, Siuron ja Nokian kautta kotiin. Etelätuuli oli melko kova ja lämpöä keskimäärin 25 astetta, mutta sateen uhkaa ei ollut. Parinkymmenen kilometrin pyöräilyn jälkeen, vähän ennen Ylistä, tappajasepeli iski jälleen pyörätiellä. Takarengas laski ilmat pihalle ja jouduin pitämään huoltotauon. Reilun kymmenen minuutin jälkeen pyörä oli jälleen ajokunnossa ja matka jatkui. Loppumatka menikin sitten ilman kommelluksia. Matkaa kertyi 107 kilometriä ja aikaa kului hieman alle 3:50. 173W keskitehoilla sain 28.2 km/h keskivauhdin. Kova etelätuuli hyydytti ja nousumetrejäkin oli hieman päälle tonnin verran. Loppupäivä menikin sitten pihahommissa ja klapien roudaamisessa metsäjemmasta puukatokseen. Onneksi A oli apuna.

Sunnuntaiaamuna lähdin pitkästä aikaa pidemmälle juoksulenkille. Lähtiessä oli 20 astetta lämpöä, mutta vähän vajaan 2,5 tuntisen lenkin jälkeen lämpö oli noussut 24 asteeseen. Etelätuuli oli jälleen melko kova. Reitti kulki Teivon ja Siivikkalan kautta Hiedanrannan rantareitille ja sieltä matka jatkui Epilän ja Tohlopin kautta takaisin kotiin. Matkaa kertyi 27 kilometriä. Alku oli jo vähän väsyneen oloista, mutta viimeinen kymppi oli sitten melko tuskaista. Jalat olivat kankeat ja sykkeet ihan tautisen korkealla vahtiin nähden. Alussa jotenkin sai pidettyä vielä sykkeet kurissa, mutta pikku hiljaa ne alkoivat nousta 130:iin ja sitten 140:iin. Keskisykkeeksi muodostui 131bpm. Juomareppu oli ensimmäistä kertaa mukana ja hyvä niin, sillä litran verran tuli matkan aikana juotua. Loppupäivä menikin sitten taas pihahommissa.

Viikko 32/2022 (8.-14.8.2022)

Kesä sen kuin jatkuu. Lämmintä piisaa, jopa helteistä. Lenkkeilykelit olisivat siis vallan mainiot, mutta kröhä pitää edelleen otteessaan. Räkä ei enää lennä eikä nokka ole tukossa, mutta kurkkuun kertyy vaan limaa ja sitä pitää yskiä irti. Tämän vuoksi jätin pitkän Jaakobin painin jälkeen tiistaina järjestetyn Valmet RTD:n triathlonkisankin väliin.

Maanantaina kävin töissä pyörällä, ja kotiin päin polkiessa tein jokusen pyörävedon josko tiistaina vaikka pääsisi kisailemaan. Kotona kävin illalla myös juoksemassa muutaman kilometrin ja siinäkin tein myös jokusen lyhyen vedon. Jalat olivat kyllä melko tönköt ja vaikka kisailemaan olisi päässytkin, niin mitään kovin ihmeellistä aikaa ei olisi päässyt tavoittelemaan.

Tiistaina pidin etätyöpäivän ja treeneistä taukoa.

Keskiviikkona kävin taas töissä pyörällä. Aamut ovat olleet sen verran viileitä, että irtohihoilla ja -punteilla pitää aamuisin mennä. Illalla sitten ollaankin taas hellelukemissa. Kotiin päin poljin Lempäälän, Säijän ja Nokian kautta. Matkaa kertyi 59 kilometriä ja aikaa kului 2:05. Tehoja oli jalassa 177W:n edestä.

Torstai oli myös konttoripäivä ja pyörällä liikenteessä. Tällä kertaa kotiin päin nopeinta reittiä, sillä illalla oli tarkoitus ajella (autolla) vielä mökille viettämään pidennettyä viikonloppua. Koirien kanssa lähdin matkaan, sillä Tuuli tulisi vasta lauantaina polkien mökille.

Perjantaina tein mökiltä etätyöpäivän. Aamupäivällä kävin kuitenkin tekemässä Valontien juoksulenkin. Lämmöt olivat tuolloin vielä maltilliset, vaikka hellerajaa jo hätyyteltiinkin. Aloitin lenkin rauhallisesti, mutta rento juokseminen kiihdytti vauhtia pikkuhiljaa. 12.1 kilometrin lenkki meni 56 minuuttiin, eli keskari oli 4:39 min/km. Keskisykekin nousi 144 bpm:iin, joka on vähän turhan kova tuohon vauhtiin nähden. Muuten juoksu tuntui jo ihan hyvältä, vaikkei nyt ihan sairastelua edeltävää tunnetta ja rentoutta vielä olekaan.

Lauantaiaamusta ensin lenkitin koirat ja sitten lähdin polkemaan pidempää siivua. Keli oli vallan mainio, sillä tuulta ei kauheasti ollut, aurinko paisteli ja lämpöä lähtöhetkellä oli noin 18 astetta. Vehkajärveltä poljin ensin Punkalaitumen keskustan kautta Huittisiin. Alkumatkan hiekkatien jälkeen vauhti nousi yli kolmeenkymppiin loivan alamäen ja pienen myötätuulen siivittämänä. Huittisista poljin Puurijärven kasallispuiston ohitse Kauvatsalle ja sieltä Kokemäelle. Tämä pätkä olikin minulle ihan uusi pyöräilytuttavuus. Puurijärvellä on tullut autolla joskus käytyä, mutta Kauvatsan puoli oli ihan uuttaa minulle. Tällä pätkällä oli vähän enemmän korkeuseroja, mutta tie oli muuten hyväkulkuista eikä suurempaa liikennettä ollut, vaikka Kauvatsalla olikin jotkut rompepäivät ja traktoritori. Pääsin jopa ohittamaan jokusen vanhan traktorin. Kokemäeltä poljin keväältä tuttua tietä Köyliöön. Tosin tällä kertaa ajoin Köyliöjärven Lallintalon puoleista tietä pitkin, jota en ollut ennen polkenut. Tämäkin pätkä oli hyvää asfalttia, mutta Vuorenmaalle johtava lyhyt pätkä olikin huonompaa. Vuorenmaalta sitten Vampulaan, jossa pidin kauppatauon ja kävin ostamassa vähän evästä ja täydentämässä vesipullot. Tauon jälkeen alkoikin sitten tulla vähän ongelmia, sillä kylkeä alkoi pistämään ja pelkäsin, että äityykö se niin pahaksi että lenkki jää kesken tai muuttuu tosi tuskaiseksi. Vaiva ei kuitenkaan onneksi äitynyt kovin pahaksi. Alastarolta suuntasin Kertunmäen kautta Hirvikoskelle. Hirvikosken ja Metsämaan välillä alkoi sitten tulemaan uusia ongelmia. Reidet alkoivat kramppailemaan ja muutenkin olotila alkoi käymään voimattomaksi. Nestettä oli tullut juotua varmaankin liian vähän, kun lämmöt olivat kuitenkin hellelukemissa. Sykkeet olivat olleet tosi korkealla Vuornmaalta asti – tämäkin vähän huollestutti. Metsämaalta nouseva mäki oli viimeinen niitti. Poljin sen pystystä ja siinä kohtaa tuntui, että nyt loppu jalat ihan täysin. Syötävä energia ei tippunut laisinkaan enkä uskaltanut väkisin syödä. Neste kyllä upposi, mutta siitä ei saanut riittävästi lisäenergiaa. Kuuden tunnin kohdalla, Majanojan ja Kollaasenkulman välillä oli pakko pysähtyä istumaan tienlaitaan ja vetää happea. Muutama minuuttia siinä tuli istuskeltua ja yritettyä syödä jotain energiaa – huonolla menestyksellä. Huoltoauton soittaminen kävi jo ihan tosissaan mielessä. Lähdin kuitenkin vielä kokeilemaan ja meno alkoikin taas maistumaan. Loppumatka Murronharjuntien kautta menikin taas olosuhteisiin nähden ihan mukavasti. Jalasjoella jouduin tekemään pienen sahauksen, jotta 200 kilometriä tulisi täyteen. Aikaa lenkkiin kului 6:50, eli keskivauhti oli 29.4 km/h. Keskitehot olivat 163W. Keskisykekin nousi 136 bpm:iin, koska viimeinen kolmannes mentiin koko ajan yli 150 bpm:n. En muista onko aiemmin tullut poljettua yksin kaksisatasta. Pirkan Pyöräilyssä on kyllä menty pidempikin siivu, mutta siellä on oltu aina porukassa mukana.

Sunnuntaiaamusta kävin juoksemassa 15.6 kilometrin lenkin Vehkajärven ympäri Murronharjuntien kautta. Vähän epäilytti, miten jalat jaksavat, mutta alku lähti ihan hyvin liikkeelle. Puolen välin paikkeilla alkoi kyllä sitten väsy painamaan jaloissa ja sykkeetkin huiteli melko korkealla. Lämpökin oli noussut pariin kymppiin ja aurinko paisteli siniseltä taivaalta. Aikaa kului 1:20, eli keskari oli 5:10 min/km ja keskisyke 133 bpm – vauhtiin nähden tosi korkealla. Illalla tuli käytyä pyörällä kylillä. Ihan kelaillen tuli vaan mentyä ja nautittua lämpimästä illasta ja maalaismaisemista. Mökkeily jatkuu vielä koko sunnuntain, sillä aamulla olisi tarkoitus ajaa täältä suoraan töihin.

Viikko 31/2022 (1.-7.8.2022)

Tällä viikolla alkoivat taas työt. Yllättävän hyvin jaksoi jälleen nousta herätyskelloon klo 5:30, kun oli tottunut nukkumaan viisi viikkoa pari tuntia pidempään. Ehkä edellisen viikon sairastelu ja lepäily auttoi myös siihen, että treeniväsymystä ei ollut ja aikaiset herätyksetkin onnistuivat hyvin.

Tämäkin viikko meni vielä melko kevyissä merkeissä treenien kannalta. Räkä lensi ja kurkkua kutisi. Kuumetta tai muuta sellaista ei enää ollut ja muutenkin vireystila oli ihan ok. Maanantaista torstaihin kävin töissä pyörällä. Aamuisin suorinta reittiä pitkin, mutta töistä kotiin päin tein vähän pidennettyä matkaa – mutta ei mitään kovin pitkää kuitenkaan.

Lauantaina kävin kokeilemassa jo vähän juoksuakin, kun tein 10 kilometrin lenkin. Vähän alle vitosen vauhtia menin, mutta löysästä vauhdista huolimatta juoksu ei tuntunut kovin rennolta. Huomasi ettei pariin viikkoon ole tullut juostua yhtään. Sykkeet olivat sentään selvästi PK-alueella. Lauantaina tuli haettua myös yksi lahjoitus sorakasa Kalkusta. Viisi peräkärrykuormaa piti ajaa, joten lapiointihommia riitti. Kotona oli sentään avantti apuna.

Sunnuntain vastainen yö tuli yskittyä kurkku kipeäksi, mutta aamulla oli sen verran hyvä olo, että päätin lähteä tekemään MO:n porukan kanssa kevyttä ja pitkää pyörälenkkiä. Ensin poljin kotoa Pirkkalan vanhalle kirkolle, jossa kokoonnuimme. Ysiltä lähdettiin sitten porukalla polkimaan Säijän kautta ensin Lempäälään ja sieltä Toijalan keskustan kautta Valkeakoskelle. Sääksmäen siltakavillalla pysähdyttiin munkille. Valkeakoskelta suunnattiin Kangasalle ja sieltä Saarenmaan ja Vuoreksen kautta Sarankulmaan ja Pirkkalan kautta kotiin. Matkaa kertyi 151 kilometriä ja aikaa kului 5:40. Kevyesti mentiin, ja minä peesailin pääosan matkasta. Keskitehot olivat 134W ja keskisyke 108 bpm. Sää oli tuulinen ja muutenkin puolipilvinen taivas ja 18 asteen lämpö teki ilmasta jo syksyisen oloisen. Mukava lenkki, jonka voisi tehdä joskus toistekin. Nyt täytyy vaan toivoa, että räkätauti ei tuosta pahentunut ja ensi viikolla pääsisi jo vähän paremmin tekemään treenejä.