Helteet sen kun jatkuvat. Kuluneella viikolla taisi joka päivä rikkoutua helleraja, enemmän tai vähemmän. Kolmenkympin lämpöjäkin oli ja kun aurinkokin vielä porotti pilvettömältä taivaalta, niin päivällä oli ihan turha lähteä lenkille. Lenkit siirtyivät siis aamulle.

Maanantaina ei ollut kuin työmatkapyöräilyä, mutta tiistaina ennen töihin lähtöä vähän ennen kuutta lähdin tekemään juoksulenkkiä. Lämpö oli sopiva, mutta muuten oli hikinen ilma. Reilu 12 km perus köpöttelyä muuten, mutta 9. km:llä otettiin veto 3:29 vauhdilla. Lenkin jälkeen pyörällä töihin.

Keskiviikkona pyöräilin aamusta töihin Lempäälän kautta n.47 km. Jälleen aamu oli mukavan vilpoinen ja tyyni, joten pyöräily eteni hymyssä suin. Iltapäivällä töistä pyörällä kotiin.

Torstaina taas ennen töihin lähtöä reilun 12 km juoksulenkki 4:23 vauhdilla. Ihan mukavasti meni, vaikka alussa oli hieman aamuväsymystä ilmassa. Tiistain tapaan työmatkapyöräilyt päälle.

Perjantain pidin extra lomapäivän (tai itse asiassa siirsin yhden tulevan tomapäivän tähän kohtaan). Lähdimme viikonlopuksi mökille ja päätin polkea mökkimatkan, sateenuhasta huolimatta Lähtiessä tuli pari tippaa vettä, mutta märkä tie oli ensimmäistä kertaa vasta lähempänä Säijää. Lempäälän ja Vesilahden ohi pääsi vielä kuivana, mutta Narvassa, kun käännyin Punkalaitumelle päin, niin alkoi sitten satelemaan. Loppumatkan sitten vähintään tie oli märkä, mutta myös taivaalta tuli vettä suurimman osan loppumatkasta. Vaikka lämpöä ei matkan aikana ollutkaan kuin viitisentoista astetta, niin kylmä ei päässyt yllättämään. 97 km kilometriin meni 200 minuuttia.

Mökille päästyä, menin vähäksi aikaa sateessa uiskentelemaan, ja sitten illalla vielä 9 km saunalenkki. Siinä olikin sitten oiva triathlon-treeni tuolle päivälle.

Lauantaiaamusta mökillä heti aamusta hikisessä kelissä juoksulenkille. Kuutisentoista kilometriä tuli juostua hieman alle neljän ja puolen vauhdilla. Lämmin tuli ja paidankin sai ottaa kesken lenkin pois päältä. Sen verran vähän oli yleisöä, ettei tarvinnut läskimakkaroita hävetä.

Sunnuntaiaamulla tuli tehtyä myös juoksulenkki. Tällä kertaa 18,5 km. Nyt sain hillittyä vähän vauhtia ja kilometriin kului keskimäärin aikaa 4:41. Sykkeet ovat olleet tällä viikolla vähän joka juoksulenkillä korkealla, mutta täytyy laittaa ne kuumien ja kosteiden kelien piikkiin, vaikka lenkit onkin tullut tehtyä suht inhimillisissä lämmöissä.

Komeat kesäkelit hellivät ulkoilijoita tälläkin viikolla. Loppuviikosta alkoi taas olemaan jo vähän liiankin lämmintä, kun helleraja meni monena päivänä rikki. Vettäkin parina päivänä tuli, mutta ei osunut omille lenkkikerroilleni. Lomatkin loppuivat tällä erää ja ilmastoiduissa työtiloissa olikin ihan mukava olla hellepäivinä.

Tällä viikolla pääsi taas kokeilemaan jalan kuntoa. Viimeviikon kortisonipiikki tehosi parissa päivässä eikä jalkapöydässä ollut enää yhtään kipua kun maanantaina tein 12.3 km juoksulenkin. Viikon tauon jälkeen juoksu oli melko raskaan oloista, tosin lämpöäkin oli 23 astetta ja vauhti lähellä neljää ja puolta. Mutta pääasia oli ettei jalkapöytä enää kipeytynyt. Oikea akilles ja vasen peukkuvarvas olivat kyllä edelleen kipeitä.

Keskiviikkona tein viikon toisen juoksulenkin 13.3 km. Tämä lenkki tuntui jo vähän rennommalta kuin maanantain lenkki, vaikka vauhti nousikin hieman alle neljän ja puolen. Lämpöä oli taas yli kaksikymmentä astetta, mutta Lamminpään kuntoradalla oli hyvin varjoisia paikkoja.

Torstaina juoksin töistä Pyynikin kautta kotiin. Matkaa kertyi 15.8 km. Sää oli tosi kostea ja hikinen juuri loppuneen kovan sadekuuron jäljiltä. Lämpöäkin oli taas yli kaksikymmentä astetta. Alku meni ihan mukavasti, mutta loppumatkasta alkoi mäkinen maasto vähän painamaan. Vauhti painui taas lähemmäksi neljää ja puolta, vaikka piti rennosti vaan juosta. Sykkeet olisivat myös saaneet olla alempana, eli ylämäissä olisi pitänyt enemmän himmata.

Torstai-illasta Tuuli lähti junalla kohti pohjoista juoksemaan Pallas NUTS:a, jonne minunkin piti mennä, mutta jalkavaivojen vuoksi peruin reissun. Jäin siis Jalon kanssa kaksin kotimiehiksi, kun Sisukin lähti Kihniölle lomalle.

Viikolla tuli työmatkapyöräiltyä muuten paitsi perjantaina, jolloin pidin etätyöpäivän. Perjantai oli muutenkin täysin lepopäivä. Myös torstaina iltapäivästä ei siis tullut pyöräiltyä, kun tulin juosten kotiin.

Lauantaiaamusta lähdin hakemaan juosten pyörää pois työpaikaltani. Tarkoitus oli tehdä samalla viikon pitkä ja rauhallinen lenkki. Kympin aikaan lämpö oli jo melkein hellelukemissa ja aurinko porotti siniseltä taivaalta eikä tuulestakaan ollut vilvoittavaa apua. Juoksin Tohlopin ja Vaakkolammen kautta ensin Tahmelan uittotunnelin läpi Santalahdenpuistoon. Sieltä jatkoin Petsamon kautta Kalevaan ja sieltä Muotialan kautta Sarankulmaan. Matkaa kertyi 25 km ja aikaa kului kaksi tuntia. Lämmin keli alkoi tuntumaan jo puolen välin paikkeilla ja sykkeet nousi raketin lailla ylös. PK-lenkistä ei siis ollut missään nimessä kyse, vaikka vauhti olikin sillä tasolla. Sykkeet olivat varmaankin parikymmentä pykälää liian korkealla ja se alkoi loppumatkasta jo tuntumaan. Jalat olivat ihan ok, mutta muuten olin ihan rätti.

Työpaikalla kävin suihkussa ja vaihdoin pyöräilykamppeet päälle. Poljin Pirkkalan Reipin kautta kotiin. Tällainen koukaus siksi, että poikkesin Pirkkalan Muinais markkinoilla. 24 km / tunnin pyörälenkki siitäkin tuli.

Sunnuntaina aamupäivästä kävin Taten kanssa tekemässä tunnin juoksulenkin Lamminpään maisemissa. Tämä oli mukava rauhallinen lenkki ja nyt sain pidettyä sykkeet hyvin kurissa, vaikka matkan aikana tulikin juteltua melko paljon. Päivällä kävin vielä tekemässä 30 km:n maastopyörälenkin Julkujärvi-Koukkujärvi -akselilla.

Kuluneella viikolla tuli vietettyä aikaa pyörän selässä ihan urakalla. Tai ainakin 13,5h, joka kyllä on omalla mittapuullani ihan hyvä määrä, ainakin kun tuossa ei ole yhtään työmatkapyöräilyä. Runsaaseen pyöräilyyn oli syynä juoksemattomuus, sillä tälle viikolle ei tullut kilometriäkään juoksua.

Juoksutauon syynä oli tiistainen lääkärikäynti, jossa sain kortisonipiikin vasempaan jalkapöytääni, joka ei ole alkanut tokenemaan. Lääkärille valittelin myös saman jalan peukalovarvasta, joka on myös kipuillut jo jonkin aikaa. Onneksi hänen mukaansa siinä ei tuntuisi olevan nivelrikon merkkejä, vaan on vain ärtynyt jostain syystä. Valittelin myös oikean jalan akillesjännettäni, mutta ei siinäkään onneksi ollut mitään akuuttia. Kiinnikkeitä akilleksen ympärillä tuntuisi olevan ja siihen auttaa parhaiten hieronta sekä exsentrinen jumppa.

Kotisalia tuli myös mahdutettua viikkoon kolmen treenin verran, ma, ti ja la. Torstai oli muuten lepopäivä, mutta metsässä tuli tarvottua kolmisen tuntia kun tuli haettua rasteille paikkoja loppukuun iltarasteja silmällä pitäen, jolloin meidän on järjestäjävuoro.

Pyöräilyviikko alkoi tiistaina, kun kiersin maastopyörällä Lamminpää – Julkujärvi – Koukkujärvi – Mustovuori -lenkin. Maasto oli pohjoisen reitteihin verrattuna helppoa eikä 38 km:n lenkkiin mennyt aikaa kuin 2:20.

Keskiviikon treeniäkin voi pitää pyörätreeninä, sillä sotkin reilun tunnin verran yläkerrassa traineria. Tämä olikin vuoden ensimmäinen kerta kun otin trainerin käyttöön.

Perjantaina lähdin tekemään kulttuurimaisemakierrosta. Aikaisemmin en ollut ihan vastaavaa lenkkiä tehnyt, joten etukäteen ei ollut tarkaa tietoa kuinka pitkä se olisi, alle satanen kuitenkin. Lähdin kotoa ensin Siuroon josta suuntasin Jumesniemeä kohti. Tällä välillä oli parisen kilometriä hiekkatietä, mutta onneksi ihan pyöräiltävissä maantiepyörälläkin. Matka jatkui kohti Hämeenkyröä ja sielä Lintuharjuntien kautta Takamaalle ja Ylöjärven keskustan kautta kotiin. Matkaa kertyi reilu 80 km ja aikaa kului vajaa kolme tuntia. Tosi hieno ja vaihteleva reitti. Hienoa maalaismaisemaa ja metsäpätkiä. Tämän voisi ottaa vaikka yhdeksi vakiolenkiksi.

Lauantaina tein vuorostaan maastopyörälenkin. Kotoa suuntasin Pirkkalaan ja sieltä kaasulinjaa pitkin Hakkariin ja takaisin Pirkkalaan. Kotiin kiersin vielä Pyynikin ja Tahmelan kautta. Mukavan helppoa maastopyöräilyä, vaikka hieman kivikkoista olikin paikoin kaasulinjalla, mutta ei mitään pohjoisen kivikkoihin verrattuna. Matkaa kertyi 70 kilometriä ja aikaa meni 3:30.

Sunnuntaina tein jälleen maantiepyörällä saman lenkin kuin perjantainakin. Sää oli jonkin verran tuulisempi kuin perjantaina eikä aurinkokaan paistanut niin komeasti kuin viimeksi. Mukava reissu kuitenkin jälleen kerran.

Toinenkin lomaviikko tuli näin siis kulutettua ja huomenna pitäisi taas herätä arkeen ja lähteä ansiotyöhön. Toivottavasti ensi viikolla sitten pääsee taas juoksuhommiinkin.

Lueskelin taas kymmenen vuoden takaista blogiani ja siellä fiilisteltiin Paavo Nurmi maratonilla juuri juostua ensimmäistä kolmen tunnin alitustani. Sinänsä hauska yhteensattuma, sillä kirjoita tätä blogia kyseisestä tapahtumasta silloin saamani “Elämys 2008” T-paita päällä,

Juhannus tuli ja meni. Loma alkoi, mutta onneksi ei vielä mennyt kokonaan. Nuha onneksi meni. Pyhätunturin reissu myös oli ja meni. Asioita tulee ja menee, mutta jalkavaivat ovat ikuisia. Aamen.

Jalkavaivojen vuoksi jää myös parin viikon päähän suunniteltu Pallas-Hetta 55 km:n ultrajuoksukisa väliin. “Viimeistelyleiri” Pyhätunturilla naulasi lopullisesti kisasta vetäytymisen, sillä sen verran huonolta tuntui kivikoissa juokseminen jalkoihin, että turha sitä on lähteä nilkuttamaan ultramatkaa. Eiköhän se jotenkin olisi läpi päästy, mutta melko varmaan loppukesä olisi mennyt paikkoja parannellessa. Ei ole meikäläisestä ultrajuoksijaksi, pelkkä halu ei tunnu riittävän.

Jukola-viikonlopun jälkeen otettiin vähän rennommin ja niisteltiin nuhan rippeet pellolle. Maanantaina oli ohjelmassa työmatkapyöräilyä ja kotisalia. Tiistaina kävin kokeilemassa jalkapöydän kestävyyttä juoksulenkillä, mutta muutaman kilometrin jälkeen alkoi jo vähän tuntumaan ja muutenkin meno oli tukkoista, joten matkaa ei kertynyt kuin reilu seitsemän kilometriä. Keskiviikko olikin lepopäivä, sillä sillon alkoi kesäloma ja illalla lähdimme junalla kohti Rovaniemeä ja sieltä torstaiaamuna Pyhätunturille.

Päätin, etten anna jalkaongelmien ja flunssanjämän pilata pohjoisen lomareissua ja treenisuunniltelmani oli juosta joka toinen päivä ja joka toinen maastopyöräillä. Torstai oli siis juoksupäivä. Mökkimme oli Kortesoutajan alueella, pari kilometriä Pyhän keskustasta Luostolle päin. Siitä oli hyvä lähteä lenkille, sillä vaihtoehtoja löytyi. Ensimmäinen lenkkini lähti Soutajan latupohjia pitkin kohti pohjoista ja kiersin Pyhäjärven vastapäivään. Ensimmäinen viisi kilometriä oli vaihtelevaa maastoa latupohjalla ja hiekkatiellä, mutta seuraava seiska oli asfalttia. Lopuksi vielä kolme kisaa hiekkatietä. Hieman jalkapöytä kipeytyi kovasta alustasta, mutta ei kovin pahasti.

Juhannusattona oli vuorossa pyörälenkki. Lähdin liikkeelle aamupäivästä, jotta ehtisin takaisin ennen illaksi luvattuja sateita. Kiersin ensin Korteselän lenkin ja sieltä sitten latupohjia pitkin Astellille ja sieltä vieltä vähän suota pitkin eteenkin päin, mutta käännyin takaisin, sillä reitti alkoi muuttumaan vähän turhan kosteaksi maastopyörälle. Fätillä olisi mennyt varmaan mukavasti. Astellilta suuntasin kohti Karhujuomalampea. Alku meni ihan mukavasti, mutta Karhunjuomalammelle kääntymisen jälkeen tuli suo eteen, jossa onneksi oli poikkipuut (ei siis pitkospuut). Tällä pätkällä piti pyörää taluttaa ja kengät kastella. Tämänkin jälkeen oli vielä sellaisia kivikkoisia ja märkiä pätkiä, ettei ajotekniikkani riittänyt, joten taas meni taluttamiseksi. Loppunousun pystyi kyllä pienimmällä vaihteella polkemaan, mutta rankkaa oli. Karhunjuomalammelta pyöräilin ulkoilureittiä pitkin Kultakeron huipulle. Loppunousun jyrkimmässä kohdassa jouduin satakunta metriä taluttamaan, sillä kulma oli sen verran kova ja pitkä, että pienimmälläkään vaihteella ei kunto riittänyt. Huipulta sitten laskettelin “jarrut sauhuten” Pyhän keskustaan ja sieltä mökille. Matkaa ei kertynyt kuin 25 km, mutta aikaa meni yli kaksi tuntia.

Lauantaina, juhannuspäivänä lähdin heti aamusta tekemään juoksulenkkiä. Sadetta oli luvattu, mutta sitä ei onneksi tullut kuin heti alussa jokunen tippa. Suuntasin kohti Pyhän keskustaa ja sieltä luonnonpuiston poluille. Ensin juoksin hyväkuntoisia polkuja ja pitkospuita pitkin Tunturiaapan lintutornille. Sieltä Tiaislaavun kautta Porolaavulle. Tämä pätkä oli hieman pienempää polkua, mutta ihan juoksukelpoista. Porolaavulta juoksin latupohjia pitkin Pyhän keskustaan ja sieltä Revontulikappelin kautta mökille. Matkaa kertyi 17 km. Lopussa joutui muutaman kilometrin juoksemaan kovalla alustalla ja heti alkoi vähän tuntumaan jalkapöydässä.

Sunnuntaina keli oli mitä parahin pyörälenkille. Ensin kiersin Pyhäjärven Astellille asti ja sieltä suuntasin Kiimaselän laavulle. Tämä pätkä oli ihan hyväkulkuista polkua, välillä vähän kivistä, mutta esim. märille pätkille oli ajettu soraa, joten kuivin jaloin selvisi hienosti. Kiimaselän ja Huttujärven pysäköintipaikan välissä oli pari märkää kohtaa, jossa joutui vähän vääntämään, jotta pääsi suossa eteenpäin ja yhdessä kohtaa kastui kengätkin kun jouduin taluttamaan märän kohdan yli (ei uskallus riittänyt ajamiseen). Kävin Huttujärvellä kääntymässä ja ajoin takaisin tietä pitkin Astellille ja uudestaan Pyhäjärven ympäri. Matkaa kertyi 37 km ja aikaa kului kaksi ja puoli tuntia.

Maanantaina oli jälleen komea ulkoilupäivä. Ohjelmassa oli Noitatunturin valloitus juoksemalla. Reitti kulki Pyhän keskustan ja Isonkurunkangaan kautta kohti Oravalampea. Pari viimeistä kilometriä ennen Oravalampea oli sen verran kivikkoista, ettei edes maisemia uskaltanut katsella, vaan piti katsoa tarkkaan mihin jalkansa sijoitti. Tällä pätkällä alkoi viimeistään nousemaan epäilys, että ei tämä polkujuoksu olekaan minun juttuni. Oravalammelta Noitatunturin huipulle ei ollut kuin reilu kilometri matkaa, mutta kovinkaan montaa metriä ei päässyt juoksemaan. Pääasiassa reitti kulki rakkaa pitkin ja nousukulma oli sen verran kova, että juoksuaskelille ei ollut mitään mahdollisuuksia, eikä järkeäkään. Välillä eksyin vähän reitiltäkin, mutta ylös pääsin ihan ehjänä. Alaspäin mennessä aluksi reitti oli edelleen rakkaista, mutta nyt pystyi jo vähän enemmän hölkkäämäänkin. Annikinlammen jälkeen polku parani hieman ja Karhunjuomalammen jälkeen pystyi taa juoksemaan rennosti. Matkaa keryi 19 km, mutta aikaa kului yli kaksi tuntia. Paikat kuitenkin pysyi ehjänä kivikoista huolimatta. Ihan hieno reitti, mutta ei juosten.

Tiistaina oli jälleen pyöräilypäivä. Mökiltä suuntasin Soutajankankaan pyöräreitille. Reitti oli hieman liian kivikkoista minun mukavuusalueelleni, mutta selvisin kalustoineeni kanssa ehjänä tältäkin reitiltä kun taluttelin pahimmat pätkät. Soutajalta suuntasin kohti Vitikon pyöräilyreittiä. Nyt ei ollut kivikkoa, vaan pusikkoa ja suota. Itse asiassa eksyin reitiltä ja jouduin palaamaan kauhean paarmaparven saattelemana takaisin samaa reittiä. Suopätkällä rämpiessä ja pyörääni raahatessa takalokasuojakin taisi hävitä, mutta koska huomasin vahingon vasta mökillä, niin en lähtenyt enää uudelleen paarmoja syöttämään. Takaisin mökille palasin Soutajan myötäpäivää kiertäen teitä ja polkuja pitkin. Paska reissu, sillä kaiken lisäksi palleaankin iski tuttu kramppivaiva ja loppukilometrit olivat tuskallisen kivuliaita. Matkaa kertyi vain 21 km ja aikaa tuhraantui melkein kaksi tuntia.

Keskiviikkona oli vuorossa pohjoisen reissun päätöslenkki. Tarkoitus oli juosta pisin lenkki ja testata suht hyvin viikon rasituksen kestänyt jalkaterä. Suuntasin mökiltä Pyhän keskustan kautta jälleen Isonkurunkankaalle ja sieltä Isokurua pitkin Karhunjuomalammelle. Tuolla pätkällä nousut olivat muuten ihan inhimillisiä, mutta Isokurun päätteeksi muutaman sadan portaan nousu laittoi jalat mukavasti hapoille. Jokunen rappu piti jopa kävellä. Karhunjuomalammelta suuntasin takaisin kohti Isokurun laavua, josta sitten Porolaavulle. Sienimaassa tein pienen lisälenkin, josta suuntasin taas kohti Pyhän keskustaa ja mökkiä. Ennen mökille menoa kiersin kuitenkin vielä Korteselän lenkin. Matkaa kertyi 26 km. Jalat olivat kyllä melko loppu, mutta mitään pahempaa vauriota ei tullut.

Torstai oli sitten lepopäivä kun lähdimme heti aamusta ajamaan kohti Vuokattia. Koko päivä oli sateinen, joten illallakaan ei innostanut lähteä pienelle iltalenkille. Perjantaina ajoimme Vuokatista kotiin ja vettä tuli melkein koko matkan ajan. Onneksi kotona oli jo poutaista, joten kävin tekemässä illalla juoksemalla tunnin saunalenkin.

Lauantaina tein ainoastaan kotisalitreenin, mutta sunnuntaina oli jälleen pitkän juoksulenkin vuoro. PK-vauhdilla juoksin Tohlopin – Niemenrannan – Siivikkalan ja Ylöjärven keskustan kautta. Matkaa kertyi 31.5 km ja vauhti oli pari napsua alle viittä. Loppulenkistä alkoi jo vähän joka puolelle jalkoja sattumaan. Noin 90 km:n juoksuviikko alkoi tuntumaan paikoissa.