Viikko 24-25/2023 (12.-25.6.2023)

Sen verran kiireistä on ollut viimeiset pari viikkoa, ettei ole edes ehtinyt blogia päivittämään. Mutta täytyy nyt yrittää muistaa, mitä kaikkea sitä on tuossa ajassa tapahtunut. Lämpöä ollaan ainakin saatu sen verran että on alkanut tarkeamaan, välillä jopa liikaakin. Pari hellepäivän jälkeenhän saa alkaa valittamaan liian kuumasta säästä, vaikka kevät olisi ollut kuinka kylmä. Juhannukseen asti mentiin myös melko kuivissa keleissä, mutta tietenkin sateet seurasivat meitä juhannus aatonaatosta juhannuspäivään asti.

Kunnon reenitkin ovat jääneet vähän vähiin viimeisen parin viikon aikana. Tunteja on toki tullut, mutta ne ovat olleen pääasiassa palauttavaa tai pidempää pk-pyöräilyä. Syynä on ollut kisoihin valmistautumiset, kisailut ja kisoista palauttelut.

Tämä jakso alkoi Helsinkin puolimaratonilta palautumisella. Maanantaina kävin pyörällä töissä. Töihin päin ihan normaalia reittiä pitkin, mutta kotiin päin poljin Lempäälän, Säijän ja Nokian keskustan kautta. Poikkeuksellisesti kiersin vielä Kankaantaan kautta, ja tälle lenkille kertyi mittaa 71 kilometriä ja keskarikin nousi ihan mukavaan 30.7 km/h, keskitehojen ollessa 185W. Eli ei jalat nyt ihan loppuunajetut olleet.

Tiistaina kävin myös pyörällä konttorilla. Kotona kävin vielä illalla juoksemassa kympin rauhallisen lenkin, ja nyt pystyi toteamaan, ettei palautuminen ollut vielä valmis, sillä jalka oli väsyneen oloinen. Nyt lämpötilatkin lähentelivät jo iltapäivällä hellelukemia.

Keskiviikkona pidin kotikonttoripäivän. Töidän jälkeen poljin Nokian Heinijärvelle viimeistelemään Jukola-kuntoani iltarasteilla. Nokian kivikot ja ryteiköt muistuttivat taas mieleeni, miten paskamaista suunnistus voi olla. Nilkat meinasivat mennä ja hermot menivätkin. 5 kilsan reitistä tuli melkein 7 kilometrin reissu ja aikaakin kului 70 mnuuttia. Toivottavasti huono kenraali ennakoi parempaa päätapahtumaa. Palautteluksi pyörällä takaisin kotiin reilun 12 kilometrin verran.

Torstaina oli taas konttoripäivä, ja pyörällä olin liikenteessä. Aamupäivällä kävin juoksemassa Valmetilta Tampereen keskustalenkin, josta kertyi matkaa 12 kilometriä. Keli oli vallan mainio, aurinoinen ja parikymmentä astetta lämpöä. Alkumatkan väsynyttä jalkaa lukuunottamatta meno oli suht kevyttä ja rentoa. Keskivauhdiksi tuli 4:30 min/km, eli ihan mukaa vahtia.

Perjantaina alkoikin sitten reissaaminen. Aamulla poljin gravelilla töihin ihan normaalisti. Aamupäivällä sitten poljin Valmetilta rautatieasemalle, jossa hyppäsin pyörän kanssa junaan ja matkasin viikon tauon jälkeen taas Helsinkiin. Siellä vein pyörän Marskiin ja sitten metrolla Keilarantaan palaveriin. Illalla oli ohjelmassa Suomi-Slovenia jalkapallopeli, jonka Suomi vei 2-0 hienon sään ja tunnelman siivittämänä. Jokusen palautusjuoman ja grillin jälkeen kiltisti hotellille nukkumaan.

Lauantaiaamusta hotelliaamiaisen jälkeen kävin vähän kävelemässä ja haistelemassa Helsinkin rauhallista lauantaiaamutunnelmaa Esplanadilla ja Kauppatorinlla. Tämän jälkeen pyöräilykamat päälle ja iltakamat satulalaukkuun. Ensin pyöräilin vähän Helsinkin rannoilla, esim. Hietsussa ja Lapinlahdessa. Tämän jälkeen suuntasin pyörän kohti Porvoota ja Jukolan kisakeskusta. Alkumatka oli melkoista navigointia ja valoissa pysähtelyä, mutta kun itä-Helsingistä pääsi eroon, niin matka alkoi taittumaan. Tuuli oli sivuvastainen ja lämpöä varmaankin kolmekymmentä astetta, ja kun aurnko vielä porotti, niin hiki virtasi. Porvoossa pyörein vähän aikaa vanhassa kaupungissa ennen kuin poljin viimeiset reilun kymmenen kilometrin matkan Epoon kylään, Jukolan kisakeskukseen. Pyöräilymatkaa kertyi kaikenkaikkiaan noin 78 kilometriä ja aikaa kului jonkin verran päälle kolme tuntia.

Sunnuntaiaamusta oli sitten vuorossa metsään lähtö. PunKun ykkösjoukkueessa jouduin/pääsin jälleen ankkuriosuudelle ja sitä myöden jälleen myös uusintalähtöön, joka starttasi klo 9. Lämmöt olivat jo yli kahdenkymmenen asteen kun yli tuhatpäinen porukka lähti kauheassa pölypilvessä metsän puolelle. Ruuhkaa oli urilla ja kun maasto oli sen tapaista, ettei urilta kannattanut juurikaan hypätä pois, niin sitten mentiin letkassa välillä juosten, välillä kävellen. Suurin ruuhka oli heti ykkösrastilla, joka oli kaikille sama. Satapäivän porukka pörräsi leimasimien ympärillä yrittäen päästä leimaamaan mahdollisimman pian. Itselläni meni varmaankin viitisen minuuttia ennen kuin sain leimauksen tehtyä. Tämän jälkeen metsässä olikin vähän aikaa vähän väljempää, mutta pian pitkiä letkoja alkoi taas muodostumaan ja matkavauhti alkoi vaihtelemaan melkoisesti. Välillä pääsi juoksemaan ihan hyvin, mutta välillä taas käveltiin tiheämmissä metsäpaikoissa ja verottiin ettei kuivat oksat iskeneet silmille. Metsä oli myös rutikuiva ja pölysi sen mukaisesti. Rastit löytyivät yksi kerrallaan ihan mukavasti, eikä oikeastaan mitään isompia hakuja tullut tehtyä, kun löysin aina oman letkani melko hyvin. Muutamaan otteeseen sai kyllä ihan itsekin työskennellä, mutta melko harvinaista se oli tänäkin vuonna. Osuusaikani oli 2:27, joka oli hitaimpia ankkuriosuuksiani. Syynä varmaankin oli se, että kävelyä letkoissa tuli melko paljon, mutta oli reittikin pisimpiä, matkaa kertyi melkein 17 kilometriä. Sijoitukseni osuudella oli 529. (/1411 hyväksytystä suorituksesta). Kisan jälkeen Sisun nouto Alastarolta ja sitten muutamaksi päiväksi Vehkajärvelle mökkeilemään.

Maanantai meni mökillä etätöissä. Treenien osalta oli lepopäivä. Järvessä kylläkin kävin märkkärillä vähän kokeilemassa mieltä avovesiuinti tuntuikaan. Tyynessä kelissä jokusen sadan metrin uinti tuntui ihan ok:lta. Jos ei nyt mitään juhlaa, niin ihan sidettävää kuitenkin.

Myös tiistai oli etäpäivä mökillä. Aamupäivällä kävin juoksemassa Valontien 12 kilometrin lenkin 4:40 min/km vauhdilla. Jalka oli vähän väsynyt, mutta onneksi sentään sää oli sitäkin parempi. Illalla poljin vielä mökiltä gravelilla kotiin. Reitille otin vähän uusia pätkiä ja pääasiassa menin hiekkateitä pitkin. Reitti kulki ensin Haritun kautta Koskioisiin ja sieltä Juhalantietä pitkin Oriniemeen. Liitsolasta menin Sammaljoelle ja sieltä Rautaniemelle. Rautaniementie oli lanattu ja oli jopa gravelilla ikävää polkea kun oli melkoisella sepelillä. Tosin parempi sekin kun nimismiehenkihara. Tuota ikävää osuutta kesti reilun kymmenen kilometrin verran. Ennen Rämsöötä huomasin, että eturangas oli alkanut tyhjenemään. Ensimmäisen kerran jouduin pumppaamaan lisäilmaa renkaaseen Tottijärvellä ja toisen kerran Sorvassa. Vielä kolmannenkin kerran jouduin pumppaamaan lisäilmaa, mutta sitten pääsinkin kotiin suht kovalla renkaalla. Matkaa kertyi 85 kilometriä ja aikaa kului 3:10. Eli keskariksi muodostui vähän alle 27 km/h. Ihan ok noinkin paljon soraa sisältäneelle reitille.

Keskiviikko olikin sitten taas pääosin kotikonttoripäivä, vaikka kävinkin pikaisesti päivällä autolla toimistolla. Ilta meni nuormikonajossa ja tavaroiden pakkailussa tulevaa reissua silmällä pitäen, joten treenit jäivät tältä päivältä väliin.

Myös torstaista tuli lepopäivä, kun lähdimme puolilta päivin ajelemaan Juhannuksen viettoon kohti Vuokattia. Torstaina saatiin taivaalta myös kauan kaivattua vettä.

Juhannuksen opitiona oli ollut Vuokatin triathlonlähtö, mutta sateisen ja muutenkin kolean kelin vuoksi jätimme kisan väliin ja tyydyimme vain seuraamaan sitä rannalta käsin. Kävin kuitenkin aamulla juoksemassa 16.4 kilometrin lenkin Vuokatin kevyenliikenteenväylillä. Aikaa kului vajaat 80 minuuttia, eli keskariksi tuli 4:48 min/km. Juoksusää oli kyllä melko hapekas, sillä melkein koko juoksun ajan satoi vettä. Siitä onkin aikaa kun viimeksi on näin kunnolla lenkillä kastunut. Sisu tuotti myös perjantaille lisäohjelmaan, kun sen vasen jalka turposi valtavaksi yön aikana, ja lähdimme näyttämään sitä Kajaanin eläinlääkäripäivystykseen. Kipulääkitystä ja antibiotteja poika sai kaiken muun lääkityksen lisäksi. Syy vaivaan ei selvinnyt. Illalla kävimme Tuulin kanssa vielä hotellin kuntosalilla tekemässä kolme vartin voimatreenin.

Myös lauantaiaamu oli kostean oloinen, vaikkei vettä satanutkaan kun lähdin tekemään juoksulenkkiä. Lenkki suuntasi Vuokatinvaaran huipulle, jossa kävin kääntymässä ja palasin samaa reittiä takaisin. Matkaa kertyi 10.6 kilometriä ja aikaa kului 52 minuuttia. Jyrkin nousuosuus oli vajaan kahden kilometrin mittainen, mutta sitäkin rapsakampi. Kokonaisuudessaan reitille tuli nousumetrejä vähän vajaan 200 metrin verran, ja suurin osa tuolle parin kilometrin pätkälle. Juoksun päälle hotelliaamiaiselle ja sitten auton rattiin. Kymmenen tuntia myöhemmin saavuimme Saariselälle, jossa vietämme seuraava viikko. Juoksua ja gravelointia pitäisi viikon aikana harrastaa. Koiralenkit taitavat jäädä vähiin, sillä Sisun jalka on siinä kunnossa, ettei sillä uskalla pidempää lenkkiä tehdä. Kaverin olotila tuntuu muutenkin olevan vähän heikko, vaikka lauantaina alkoi jo ruoka maistumaan eikä kuumettakaan enää ole. Jalka on edelleen yhtä turvoksissa kuin edellisenäkin päivänä.

Sunnuntai oli pyöräilypäivä. Aamupäivällä hyppäsin gravelin selkään ja suuntasin kohti Ivaloa. Ivaloon päin polkiessa tuntui olevan aika paljon alamäkiosuuksia, joten vähän pelotti kuinka raskaaksi takaisin polkeminen muodostuisi. Ivalon keskustaan tulessa matkaa Kiilopäältä oli kertynyt 47 kilometriä, mutta jatkoin silti polkemista vielä Inariin päin. Tavoite olisi päästä Inarijärven rantaan ja siihen piti tehdä töitä vielä 13 kilometrin verran. Takaisin päin polkiessa oli kyllä enemmän nousua kuin tulomatkalla, mutta ei sitten kuitenkaan niin paljon kuin oletin. Vastatuuli kyllä hidasti menoa takaisin päin tullessa. Lämmöt olivat hellerajan yläpuolella, mutta onneksi välillä aurinko meni pilven taakse. Matkaa kertyi 121 kilometriä ja aikaa kului 4:08, eli keskinopeudeksi tuli ihan mukava 29.3 km/h. Nousumetrejä kertyi kuitenkin melkein 900.

Viikko 23/2023 (5.-11.6.2023)

Kisaviikko. Ja treenimäärät sen mukaiset. Kerrankin sain maltettua ja kevennettyä treenejä kisaviikolla. Vähän vieroitusoireita tuli, mutta oli ihan mukavakin ottaa kevyesti ja pitää lepopäiviäkin.

Viikon säät eivät olleet vieläkään kovin kesäiset. Aamut olivat kylmiä eikä päivälläkään päästy kovin kummoisiin asteisiin. Onneksi viikonloppuna alettiin pääsemään jo vähän mukavempiin lukemiin, sunnuntaina jopa yli parinkympin.

Maanantaina kävin konttorilla pyörällä. Töihin päin normaalia reittiä, mutta kotiin poljin Sorkkalan ja Nokian keskustan kautta. Illalla tein vielä kolmen vartin kotisalitreenin.

Tiistaina aamupäivällä kävin sisäänajamassa maanantaina postista tulleet Hokan raketit. Edelliset olivat liian pienet, joten tilasin pykälää isommat. Nyt nämä olivat sopivan kokoiset ja yhtä vauhdikkaatkin. Juoksin reilun 12 kilometrin 4:33 min/km vauhdilla ja 130 bpm:n keskisykkeillä. Suht kevyesti meni, vaikka vauhti oli ihan hyvä ja sykkeet alhaalla. Illalla olin vielä 90 minuutin ajan Karhun käsittelyssä hierontapöydällä.

Keskiviikkona oli tiistain tapaan kotikonttorilla. Pidin täyslepopäivän treeneistä.

Torstaina kävin taas vaihteeksi pyörällä toimistolla. Illalla kävin tekemässä vähän avaavia lyhyitä vetoja läheisellä pyörätillä. Aikaa tuohon ei mennyt kuin vartin verran.

Perjantaina pyöräilin maastopyörällä töihin. Illalla lähdin töistä suoraan juna-asemalle ja sieltä kohti Helsinkiä. Ilta meni nopeasti, kun ensin kävin hakemassa numeron kisakeskuksesta Töölönlahden puistosta. Sitten viemään hotellille kamppeet ja sitten syömään Itsudemoon. Aikaisin piti mennä nukkumaan kun herätys olisi aamuviideltä.

Lauantaina tuli noustua ennen kellon herätystä vähän ennen viittä. Vähän aamupalaa naamaan, huilailua ja vessassa ramppaamista. Seiskan aikoihin lähdin hölkkäilemään kohti Töölönlahden puistoa, jossa Helsinki Half Marathon starttaisi klo 8:15. Lämpöä ei ollut kuin vähän alle kymmenen astetta, mutta aurinko paisteli, joten lyhkäsissä tarkeni lähteä kisaamaan, kun lämpö kuitenkin nousisi jokusia asteita kisan aikana.

Lähtölaukauksen jälkeen oli vähän aikaa ruuhkaa, mutta sadan metrin juoksun jälkeen oli jo sen verran väljää, että pääsi rennosti juoksemaan omaa vauhtia. Ensimmäisen kilometrin aikana oli jo asetelmatkin asettunut sen verran, ettei ohitteluja tarvinnut kauheasti tehdä. Ensimmäinen kilsa meni aikaan 3:55, joka vauhti olikin etukäteen suunniteltu keskivauhti koko matkalle. Tuo vauhti tekisi loppuajaksi 1:22:38, joka olisi noin minuutin parempi kuin edellisenä vuonna samassa kisassa.

Yritin juosta omaa kisaani, muiden vauhdista välittämättä. Rentoa juoksua yritin pitää yllä ja onneksi kilometriajat tuntuivat pysyvän tavoitevauhdissa, välillä vähän yli ja välillä vähän sen alle. Kilsat taittuivat ilman isompia ongelmia, vaikka selkä olevan vähän jumissa, mutta ei se tuntunut juoksua haittaavan. Vähän ennen kymppiä tosin tuntui, että alkaisiko vähän pistämään kylkeen, mutta se tunne meni onneksi melko pian ohi. 11 kilometrin kohdalla oli puolisen kilsaa hiekkapolkua ja siinä vauhti vähän hidastui, kun tossu ei tuntunut oikein pitävän siinä, mutta onneksi hiekkapätkää ei ollut sen pidempään.

Tähän mennessä ei ohituksia ollut tullut puolin eikä toisin montaakaan, mutta 13 kilometrin kohdilla alkoi tulla selkiä vähän väliä vastaan. Juoksu alkoi muutenkin tuntumaan hyvältä ja se oli edelleen mukavan rentoa. Jaloissa toki vähän painoi, mutta se ei kilometriajoissa näkynyt. Reitti oli muutenkin kääntynyt myötätuuliosuudelle ja se auttoi myös kilometriaikoihin. Henkisesti tuntui myös mukavalta ohitella sellaisia juoksijoita, jotka olivat ohittaneet minut alkukilometreillä. 16. kilometritolpan jälkeen tuli reilun kahden kilometrin nousuvoittoinen pätkä ja siinä vähän kilometriajat hidastuivat, mutta lopun alamäkiosuudella hävityt sekunnit tuli aika hyvin kuitattua. Tosin noin 1.5 kilometriä ennen maalia juoksin toisen kilpailijan perässä vähän harhaan, mutta siinä ei onneksi hävitty kuin ehkä 15 sekunttia aikaa. Hermot tosin siinä meni ja tuli huudettuakin aika tuimasti reitinohjaajille – näin jälkeen päin vähän hävettääkin, mutta silloin adranaliinipuuskassa tuli räjähdettyä. Viimeisellä kilsalla sain vielä puristettua kaikki mahdollinen irti jaloista. Maaliviivan ylityksessä kello näytti mukavaa aikaa, 1:21:27 (bruttoaika 1:21:31). Keskivauhdiksi tuo antaa 3:52 min/km. Eli tavoitteeseen tuli päästyä ja vähän paremminkin. Tossu oli kyllä hyvä ja uskon että sen ansiosta pääsin alle 1:22:n ajan, vanhalla tossulla olisi varmaankin mennyt yli, mutta vaikeahan sitä on tietää. Tällä kertaa minulla ei ollut sykevyötä päälläni, vaan sykkeet otin rannemittauksella. Se antoi keskisykkeeksi 162 bpm ja maksimiksi 184 bpm. Tuo aika toi M50-sarjan ykkösijan (184:stä) ja kaikista 1322 miehestä aika riitti 29.:een sijaan.

Kisan jälkeen jokunen tunti keskustan kiertelyä ja sitten junalla takaisin Tampereella ja Valmetille, josta pyörällä takaisin kotiin.

Sunnuntain oli treenien puolesta lepopäivä.

Viikko 22/2023 (29.5.-4.6.2023)

Ei oikein tunnu tulevan kesän tulosta mitään. Takkaa ei nyt sentään ole alettu uudelleen lämmittämään, mutta pitkiä kalsareita, lämpökerraston paitaa ja villasukkia on pitänyt alkaa taas aika-ajoin käyttämään. Aamut ovat olleet kylmiä, eikä päivissäkään ole ollut hurraamista. Ja kun melkein kaikki viikon päivät ovat oleet tosi tuulisiakin ja välillä tullut vettä (ja rakeita), niin hyytävää on ollut pihahommissa ja lenkeillä.

Treenien suhteen on tullut vähän passailtua ja yritetty saada paikkoja palautumaan. Maanantai olikin perinteiseen tapaan kevyt päivä. Kun tuli oltua vielä kotikonttorilla, niin työmatkapyöräilytkin väivät väliin. Illalla tuli tehtyä vain kolmen vartin kotisalitreeni.

Myös tiistai oli kotikonttoripäivä. Aamupäivällä kävin juoksemassa kevyn vähän päälle 12 kilometrin lenkin. Pitkästä aikaa kiersin vanhan kunnon Tesoma-Kalkku-Ikuri -lenkin, joka kulkee pääosin kuntopolkuja pitkin. Tätä lenkkiä on tahkottu viimeisen parinkymmenen vuoden aikana aika ahkerasti, mutta jotenkin tuo on viime vuosina jäänyt vähän vähemmälle. Aikaa kului vähän alle tunti, ja keskariksi muodostui 4:48 min/km ja sykkeeksi 127 bpm. Eli hyvä peruslenkki.

Keskiviikkona olin aamupäivän kotona, mutta sitten pyöräilin töihin syömään, palaveroimaan ja pienimuotoiseen illanviettoon. Illalla kotiin poljin Jasperintien, Sorkkalan ja Nokian keskustan kautta. Matkaa kertyi 31 kilometriä aikaa kului 1:12. Gravelilla olin liikenteessä ja länsituuli oli aika tuima, joten vauhti ei kovin kummoiseksi muodostunut – tosin ei ollut tarkoituskaan.

Torstaiaamuna tuli poljettua töihin päin vähän kovempaa kyytiä kun piti näyttää yhdelle peesaavalle sähköpyöräilijälle, mistä kana pissii. Ei ole tainnut ennen mennä työmatka alle 34 minuutin, ainakaan gravelilla. Edelleen oli tuulista ja se auttoi aamulla vähän matkan tekoa, mutta illalla sitten taas ei. Kotiin päästyä poljin vielä Lamminpään kentälle juoksemaan 5 kilometrin testijuoksua. Alla oli toistamiseen uudet Hokan Rocket x2 -kengät. Rata oli eteläkaartesta vielä päivän sateiden jälkeen vähän märkä ja kenkä oli liukkaan tuntuinen ko. kohdassa. Juoksu meni kuitenkin olosuhteisiin ja ajankohtaan nähden ihan mainiosti. Vitosen ajaksi tuli 17:57, keskisykkeen ollessa 159 bpm ja maksimin 174 bpm. Kilsat olivat melko tasaisia viimeistä lukuuntottamatta (joka meni aikaan 3:21) kilsat olivat kaikki 3:36 – 3:42. Kengästä tuli todettua, että se on vähän liian pientä koko, joten laitoin tilaukseen pykälää isomman. Toivottavasti saan sen pian alleni.

Perjantai oli viikon kylmin päivä eikä lämmöissä päästy kymmeneenkään asteeseen. Ja kun tuli vielä vettäkin vähän ja tuuli kovin, niin vaatetta piti olla työmatkapyöräilyssä päällä ihan kunnolla. Illalla poljin töistä Tesoman uimahallille, jossa kävin uimassa taas jokusen viikon tauon jälkeen. Pari kilsaa polskuttelin bullarin kanssa ja välillä lättäritkin oli käytössä. Eipä isommin napannut. Illalla kotona vielä 40 minuutin kotisalitreeni.

Lauantaina aamupäivällä kävin juoksemassa puolipitkän PK-lenkin. Lämpöä oli kymmenisen astetta. Reitti kulki Ikurin ja Tesomanjärven kautta Tohloppijärvelle ja sieltä Vaasantien viertä pitkin Teivoon ja lopuksi Vuorentaustan ja Haukiluoman kautta kotiin. Matkaa kertyi vähän päälle 18 kilometriä ja aikaa kului 1:33. Keskari siis 5:05 ja keskisyke 118 bpm. Teivon kohdilla tuli pieni paussi juoksuun, kun piti saatella yksi nuori reppana Teivon ABC:lle, kun poika ole vähän huonossa kunnossa ja melkoisesti kuutamolla. Enpä pystynyt oikein muutakaan hän hyväkseen tekemään kun ei ollut kännykkääkään mukana ja kaverin kännykän akkukin oli lopussa. Toivottavasti sai ABC:lta tarvittavaa apua. Ilta menikin sitten mukavasti naapurissa YO-juhlissa.

Sunnuntaina kävimme ReAn kanssa tekemässä vähän pidempi graveli-lenkki Lamminpään, Julkujärven ja Nokian latupohjilla. Takaisin päin tulimme Pinsiö ja puuvuoren kautta. Matkaa kertyi 65 kilometriä ja aikaa kului 3 tuntia. Vauhti ei noussut kuin 21.3 km/h:ssa, mutta kyllä siihenkin sai sotkea välillä ihan tosissaan, välillä taas oli melko hitaita pätkiä. Keskitehot olivat 151W. Mukava lenkki ja hyvässä seurassa matkakin taittui joutuisasti. Viileää vähän oli, mutta onneksi lenkin päällä päästiin lämpimään saunaan.