Etäviikon jälkeen täytyi taas alkaa käydä konttorilla. Tällä viikolla siellä tuli käytyä joka päivä ja pyöräpelillä tietenkin. Sää ei ollut kovin kesäinen, mutta ehkä sellainen normaalin keväinen. Alkuviikolla päästiin vielä yli kahdenkympin lämpöihin, mutta loppuviikkoa kohden mentiin viileämpään ja epävakisempaan suuntaan. Kaivattua sadettakin saatiin.
Maanantaina otettiin kevyesti. Ainoastaan rauhallisesti työmatkapyöräilyt. Edellisen lauantaina pyöräilyssä krampanneet reiden lähentäjät olivat edelleen melko pinkeänä, joten kevyt päivä sopi tähän väliin ihan hyvin.
Tiistaina myös työmatkapyöräilyt. Aamupäivällä kävin myös Valmetilta päin juoksulenkillä. Tällä kertaa suuntasin Pereen ja sieltä Loukonlahden kautta Killoon, ja sitten takaisin työpaikalle. Matkaa kertyi 13 kilometriä ja aikaa kului vähän päälle tunti. Viikonlopun pitkistä lenkeistä ei ollut tullut vielä palauduttua täysin ja meno olikin vähän väsyneen tuntuista.
Keskiviikkona oli maantiepyörällä liikenteessä, ja töiden jälkeen kiersin kotiin Lempäälän, Säijän ja Nokian keskustan kautta. Rauhassa yritin mennä ja edelleen tehdä palauttavaa harjoitusta. Tehot jäivätkin mukavan alas 153W:iin ja sitä myöden keskivauhtikin jäi 28.2 km/h. Mukavan leppoinen pyöräily ja kelikin oli ihan kohdillaan, kun lämpöä oli yli 20 astetta ja aurinko paisteli.
Pilvisen aamun myötä aamulämmöt olivat torstaina vähän korkeamman, 15 astetta. Aamupäivällä tuli myös vähän vettä, mutta työmatkapyöräilyssä en kastunut. Päivän aikana lämpötila ei noussut kuin pari astetta, joten illan juoksulenkillä oli vähän viileämpää. Myös lounaistuuli oli melko reipasta. Pääsin nyt testaamaan ensimäistä kertaa sunnuntaina ostamiani Hoka Rocket X2 kisakenkiä. Niissä on pohjassa hiilarilevy ja pitäisi kuulemma olla nopeat. Reittini kiersi Kolmenkulmantien kautta Teivoon ja sieltä Hatolan kautta takaisin kotiin. Matkaa tuosta kertyi 13.5 kilometriä ja aikaa kului 58 minuuttia, eli keskari oli 4:18 km/h ja keskisyke 136 bpm tuntumassa (sykemittari sohlasi taas vähän, joten tarkkaa keskisykettä ei ole tiedossa). Siis what a hell, 4:18 ja 135 bpm keskisykkeellä. Onko kenkä tosiaan noin nopea? Ja juoksu tuntui vielä ihan rennolta eikä isompaa yritystäkään vauhdille ollut, vielä työpäivän jälkeen ja pyöräilyt alla. Kenkä kyllä tuntui rullaavalta ja muutenkin menevältä, joten kyllä kelpaa. Tosin ensimmäisen kokeilun perusteella, voi olla että on vähän pieni, mutta pitää kokeilla vielä toinen lenkki, ennen kuin pohtii vaihtamista pykälää isompaan. Melkoiset raketit olivat.
Perjantaina kotiin polkiessa sainkin sitten vettä niskaani oikein kunnolla ja kovan tuulen kera, eikä lämpöäkään ollut kymmentäkään astetta. Kylmä meinasi tulla. Illalla tein pitkästä aikaa vielä tunnin kotisalitreenin.
Lauantai oli jälleen komean aurinkoinen päivä, joskaan ei kovin lämmin. Aamupäivällä kävin juoksemassa kotoa päin Lamminpään harjun kilpa5:n. Reitillä on mittaa 12 kilometriä ja mäkiä on kymmenen kappaletta, joista kertyy nousua n.250 metrin verran. Aikaa kului n.47 minuuttia ja keskisyke oli vähän päälle 140 bpm:n. Melko hyvin jaksoi kivuta mäkiä, mutta kyllä loppupuolen kaksi isoa nousua olivat melko hapokkaita. Illalla kävin vielä polkemassa Siuron 50 kilometrin maantielenkin. Tämä oli ensimmäinen kerta tänä vuonna kun tuo lenkki tuli poljettua. Rauhassa yritin mennä, mutta kyllä keskitehot nousivat silti 183W:iin. Vauhti ei kuitenkaan ollut kuin 29 km/h kun länsituuli oli melko kova ja tuntui että koko aika puhalsi vastaan. Siurontie tuntui olevan myös edellisvuotta entistäkin huonommassa kunnossa. Ja kun lämpöäkään ei ollut kuin viitisentoista astetta, niin vähän viileätäkin oli. Lenkki ei ollut siis kauhean mieltä ylentävä, mutta tulipahan poljettua.
Sunnuntaille oli povattu iltapäiväksi vesisadetta, joten lähdin heti herättyäni pitkälle juoksulenkille. Lämpöä oli lähtiessä kymmenisen astetta ja matkan aikana lämpesi jokusen asteen verran, aurinkokin paisteli aina välillä. Hyvin tarkeni vaikka etelästä tuuli melko reippaasti. Suuntasin ensin Kalkun kautta Nokialle ja sielä Vihnusjärven ohi Villilään ja Vaakkolammille. Kaarilasta nousin Tesomalle ja sieltä kieputtelin Ikurin kautta takaisin kotiin. Ensimmäisen 21 kilometriä meni PK1-vauhdilla. Tällä kertaa sainkin pidettyä vauhdin kurissa kun oikein keskittyi. 5:17 min/km oli keskari ja keskisyke 120 bpm tuolle pätkälle. Tämän jälkeen nostin vauhtia ja tein 5 kilometrin nousevavauhtisen VK-pätkän. VK:n vauhdit olivat 4:21 – 3:50, keskivauhdin ollessa 4:03 min/km. Yllättävän hyvin jalka jaksoi juosta VK-vauhdilla, vaikka alla oli 1:50 juoksua. Päälle vielä pari kilsaa verkkaa, joten kokonaismatkaksi tuli 28 kilometriä. Koko lenkin keskariksi muodostui 5:03 min/km.
Viikko oli taas vaihtteksi vähän poikkeava. Etäilin koko viikon Vehkajärveltä päin. Tosin Helatorstai oli vapaapäivä ja perjantai oli muuten vaan vähän lyhennetty työpäivä, mutta kyllä niitä työtuntejakin tuli tehtyä. Alkuviikon olimme Sisun kanssa kahdestaan, mutta keskiviikkoiltana saimme Tuulin seuraksemme.
Säiden osalta viikko oli kaksijakoinen, tai oikeastaan kolmi. Maanantai oli vielä komean aurinkoinen ja lämmin, mutta sitten kylmeni ja alkoi tuulemaan kovasti. Torstaina alkoi taas paistelemaan ja loppuviikko olikin sitten vaihteeksi aurinkoinen ja lämminkin.
Vaikka maanantai olikin komea päivä, niin se oli kuitenkin treeneistä vapaa. Sisun kanssa köpöttelimme illalla ja nauteimme rauhallisuudesta.
Tiistaina juoksin Valontien lenkin. Se on mitaltaan 12 kilometriä ja pääosin hiekkatietä. Multa ei ole viime aikoina löytynyt oikein malttia näille juoksulenkeille ja tälläkin kertaa vauhti karkasi 4:34 min/km:iin. Sykkeet kyllä pysyivät ihan ok alueella ja muutenkin juoksussa ei mitään valittamista, mutta näitä lyhyempiäkin pitäisi osata mennä välillä vähän rauhallisemmin. Lämmöt nousivat vielä tänään 16 asteeseen.
Keskiviikkona olikin sitten jo viileämpi päivä, kun lämpötila ei noussut kuin 10 asteeseen ja vielä kun etelätuuli oli kovaa ja puuskittaista, niin piti vähän miettiä mihin suuntaan juoksulenkkinsä suuntaisi. Juoksinkin ensin Heleniuksentien kautta Vehkajärven eteläosaan ja sielä Vehkajärventietä pitkin Tourunkulmantielle, jossa tein U-käännöksen ja tulin pari kilometriä takaisin päin ja lähdin Mustaojantielle, jota juoksin aina Nuutajärventielle asti ja sitä kautta takaisin mökille. Matkaa kertyi vähän vajaa 21 kilometriä ja aikaa kului 1:42. Nyt sain vauhdin pysymään vähän alle vitosessa, mutta toisaalta olisi saanut olla vieläkin hitaampaa, kun matka venähti (ennakkosuunnitelmista poiketen) noinkin pitkäksi. Hieman oli kyllä kylmä, vaikka melko hyvin tuulen suojassa pystyikin juoksemaan, mutta kun oli vielä pilvistä ja pientä vesitihkuakin alussa tuli, niin lämpöjä ei meinannut saada päälle laisinkaan.
Torstai oli edelleen kova lounaistuuli. Iltapäivällä kävimme Virtaan Toimintalomilla avaamassa suunnistuskauden. Juoksin 6.9 kilometrin reitin (toteuma 8.8 km) ja siihen meni aikaa 59 minuuttia. Muutama vähän karkeampi pummi tuli, eli tuosta olisi voinut saada melko helposti 7 minuuttia pois. Mutta suunnistus tuntui taas pitkän tauon jälkeen ihan mukavalta ja kankaalla on aina kiva juosta, vaikka nyt olikin jonkin verran hakkuujätettä maassa. Suunnistuksen jälkeen poljin takaisin mökille Huovinrinteen ja Huittisten kautta. Matkaa kertyi 75 kilometriä ja aikaa kului 2:18. Keskinopeus siis hulppea 32.6 km/h. Huovinrinteelle asti (12 km) oli vastaista tuulta, mutta sen jälkeen pääsi sivu/sivumyötäiseen/myötäiseen tuuleen ja vauhti kasvoi radikaalisti. Huittisista Koskioisille (28 km) keskari oli mukava 36 km/h.
Perjantaina töiden jälkeen poljin muutaman kilometrin matkan Särkän hiekkatien risteykseen ja sieltä hölkkäsin Jalasjoen mäkeen tekemään mäkivetoja. 8 kertaa juoksin mäen ylös ja verkkasin alas. Mäelle ei tule mittaa kuin 300 m ja siitäkin alku on aika loivaa. Pääosin mäki on vähän turhan jyrkkä tällaiseen treeniin ja hapot nousivatkin vähän liian kovaksi. Vetojen jälkeen hölkkäsin takaisin pyörälle ja sitten polkien takaisin mökille. Koko juoksuosuudelle kertyi mittaa tasan 10 kilometriä.
Lauantaina lähdin kasin jälkeen polkemaan pidempään pyörälenkkiä. Lämpöä ei ollut lähtiessä kuin kymmenen astetta, joten etenkin yläpäähän sai laittaa vähän enemmän vaatetta päälle. Lämmöt kuitenkin nousi pikku hiljaa päivän mittaan ja maaliin pääsyn hetkellä sitä oli 23 astetta. Aurinko lämmitti vielä lisää, mutta jonkinmoinen lounaistuuli viilensi puolestaan. Mökiltä poljin ensin Punkalaitumen keskustana kautta Huittisiin. Sieltä Puurijärven ja Kauvatsan kautta Kokemäelle. Kokemäeltä suuntasin kohti Säkylää ja poljin sinne Köyliöjärven itäpuolista tietä pitkin. Säkylässä piti poiketa Huovinrinteelle sotkuun, mutta se ei ollutkaan vielä auki, joten jouduin polkemaan vielä pari kymmentä kilometriä Yläneelle, jossa pidin pienen tankkaustauon. Yläneeltä suuntasin Oripään kautta Hirvikoskelle ja sitten päämäärääni Alastaron Pakilantielle. Alastarolla jouduin tekemään pienet lisäkiemurat, jotta sain 200 kilometriä täyteen. Aikaa kului tasan 6:30, joten keskariksi muodostui 31 km/h. Vähän turhan reipasta vauhtia tuli mentyä kun keskitehotkin olivat 190W. Tarkoitus oli mennä huomattavasti rauhallisemmin, mutta jotenkin sitä vaan taas innostui kun jalka tuntui toimivan. Liian kovasta tehosta kieli myös se, että keskisyke oli 133 bpm. Tuulen suunta oli ikävimmillään Kauvatsalta Säkylään polkiessa ja etenkin Säkylän päässä se pääsi hyydyttämään menoa aika lailla. Siksikin olen yllättynyt, että keskinopeus nousi noinkin hyväksi. Pyöräilyn päälle kävimme kaveriporukalla syömässä Loimaalla, joten jälkitankkaus tuli hoidettua kunnolla.
Sunnuntaiaamusta vähän arvelutti lähteä tekemään pitkää juoksulenkkiä, kun ei oikein tiennyt miten jalka oli palautunut edellisestä päivästä. Pienen alkukankeuden jälkeen jalka alkoi kuitenkin toimimaan ihan hyvin ja eikä meno muutenkaan ollut väsynyttä. Pystyinkin juoksemaan koko suunnittelemani lenkin ja pari kilsaa vielä päällekin. Reitti kulki ensin Särkän kautta Koskioisiin ja sieltä Tursan kautta Valajärvelle ja Runkan lisälenkin kautta takaisin mökille. Matkaa kertyi hieman päälle 27 kilometriä ja aikaa kului 2:20. Jälleen keskari oli turhan korkea 5:07 min/km, olisi saanut olla ainakin 10 sek/km hitaampi. Keskisyke oli vauhtiin ja edellisen päivän rasitukseen nähden ihan ok, 125 bpm. Sääkin oli mitä parahin. Lähtiessä lämpöä ehkä 15 astetta, oli aurinkoista eikä tuulta juurikaan. Matkan aikana lämmöt toki nousivat, mutta ei kuitenkaan kauheasti yli 20 asteen. Juoksun päälle oli mukava pulahtaa 17 asteiseen Vehkajärveen. Mökkiviikko loppui tähän ja matka kohti kotia alkoi.
Nyt alkaa pikku hiljaa jo tarkenemaan. Aamut tosin ovat vielä olleet viileitä, mutta lämmöt ovat nousseet nopeasti melko mukaviin lukemiin. Viikonloppuna päästiin jo ihan kesäisiin lämpöihin kun päivälämmöt nousivat jo yli kahdenkymmenen asteen ja kun vielä aurinkokin paisteli, niin kyllä kelpasi.
Viikon arkipäivät tuli otettua vähän kevyemmin. Edellisen viikonlopun setti tuntui olevan kuitenkin sen verran kova, että alkuviikosta ei jalat olleet vielä palautuneet. Ja kun lauantaina oli tiedossa seuraava kisalähtö, niin palautumaan piti pystyä.
Viikko oli myös toimistoviikko. En muistakaan koska olen viimeksi ollut joka päivä toimistolla. Maanantaina olin gravelilla liikenteessä. Aamulla lämpö oli nollassa, joten piti laittaa lisäkerros alle, mutta iltapäivän 15 asteen lämpöön sai jo ylimääräistä riisua pois.
Tiistaina olin maantiepyörällä liikenteessä. Tämä olikin ensimmäinen kerta, kun Rose oli allani sen jälkeen, kun se tuli syksyllä rungonvaihdosta. Eli melkein vuosi on ollut taukoa tästä pyörästä. Olisi pitänyt tehdä pieni testilenkki ennen aamua, sillä satula oli liian matalalla, ohjaustanko oli vähän löysällä ja takalevyjarrun kiristäjä oli löysällä ja alkoi helistä kesken matkan. Nämä tuli kahvitunnilla korjattua, joten töiden jälkeen pääsi tekemään vähän pidempää kotiinpaluureittiä. Kiersin perinteisen Lempäälä – Säijä – Nokia reitin ja tästä kertyi matkaa 58 kilometriä ja aikaa kului 1:54. Keskariksi tuli n.31 km/h ja tehoja irtosi 198W:n verran. Hyvin Rose liikahti, etenkin kun tuulensuuntakaan ei ollut ihan paras mahdollinen ja rauhallisesti otettavia pyöräteitäkin oli n.20% matkasta. Jalkakin oli aika hyvä, vaikka vielä päivällä se tuntui väsyneeltä.
Keskiviikkona oli taas graveli alla kun poljin töihin. Aamupäivällä kävin juoksemassa töistä arborettumin, Koskikeskuksen ja eteläpuiston kautta vähän reilun 12 km:n lenkin. Aikaa kului vähän alle 56 minuuttia, eli tästä tuli tähän kohtaan vähän liiankin kova lenkki 4:35 min/km:n keskarilla. Sykkeet (128bpm) oli kuitenkin vahtiin nähden ihan hyvä. Iltapäivällä pyörällä kotiin normireittiä.
Myös tortaina olin pyörällä toimistolla. Muuta treeniä ei päivään tullutkaan. Pihahommia tuli kyllä tänänäkin päivänä tehtyä töiden jälkeen. Perjantai oli täyslepopäivä. Tosin lapio-kottikärryhommia tuli illalla tehtyä, eli voimatreeniksi sitä voisi luokitella. Toimistolla autolla.
Lauantaina klo 10 starttasi Raholan kymppi. Kisa oli nimensä mukaisesti 10 kilometrin lenkki ja se kulki ihan kotikulmilla. Lähtö oli Tesoman uimahallilta ja kiersi ensi Tesomajärven ja sen jälkeen suunnattiin Vuorentaustaan päin, jossa kierrettiin koulu ja sieltä palattiin Haukiluoman kautta lähtöpaikalle, jälleen Tesomajärvi kiertäen. Osanotto oli hyvä, sillä lähtöviivalla oli puolentoistasataa juoksijaa. Myös keli suosi. Lämpöä oli vähän alle parikymmentä astetta ja aurinko paisteli eikä tuultakaa ollut häiritsevästi. Lähtöpaukun jälkeen oli vähän ruuhkaista, mutta jokusen sadan metrin jälkeen tilaa alkoi löytymään ja astelmat alkoivat vakiintumaan. Itse olin pääjoukossa vajaan kilometrin verran, mutta kun totesin, että vauhti on vähän turhan reipasta omaan tavoitteeseeni nähden, niin rauhoitin menoa. Oma tavoite oli juosta lähemmäksi 38 minuutin kuin 39 minuutin aikaa. Tämä tarkoittaisi n. 3:50 min/km vauhtia. Ja kun ensimmäinen kilsa oli 3:40 vauhtia, niin himmasin suosiolla. Tästä syystä jäin tässä kohtaa vähän välimallin juoksijaksi, sillä reilun kymmenen hengen porukka meni menojan ja takanakaan ei ollut ihan lähellä ketään. Vajaan kolmen kilometrin kohdalla sain ensimmäisen karkulaisen kiinni, enkä jäänyt odottelemaan. Seuraaviin näytti olevan sen verran matkaa, että ajattelin että sijoitukseni olisi tässä. Vähän ennen vitosta, Vuorentaustan koululle noustaessa ohitin kuitenkin jälleen yhden. En saanut hänestäkään matkaseuraa. Lähietäisyydelle oli tullut myös pari muuta selkää, jotka voisi olla saavutettavisa. Myllypuronkadun alituksen jälkeen, vähän ennen kasin tolppaa sainkin seuraavan kiinni. Olin vähän ilkeä, kun pääsin ohi, niin kiihdytin vähäksi aikaa sen verran vauhtia, ettei kaveri pääse peesiin kiinni. Tähän tein siksi, että hän näytti vähän vanhemmalta menijältä ja ajattelin hänen olevan samassa sarjassa kuin minä (todellisuudessa hän oli M60-sarjassa). Vähän kasin jälkeen sain vielä yhden ohitettua, eikä hänestäkään ollut kovin pitkään seuraa. Lopussa ei sitten enää ollutkaan yhtään realistista selkää lähellä, joten piti vain keskittyä vauhdin ylläpitämiseen, sillä tavoiteaika oli vielä ihan haarukassa. Maaliviivan ylityksen jälkeen kello näytti ajaksi 38:22, eli tavoitteeseen tuli päästyä. Aika riitti M50-sarjan voittoon ja koko porukasta kymmenennelle sijalle. Jalka oli yllättävän hyvä ja melko hyvin palautunut edellisen viikonlopun kisailuista. Edellisen päivän tankkaus taisi onnistua. Rajoittava tekijä oli paremminkin hapenotto.
Kuva: Riikka LitmoKuva: Riikka Litmo
Sunnuntaina aamupäivällä lähdin polkemaan mökille äitienpäivää viettämään ja aloittamaan etätyöviikon mökiltä päin. Sää oli jälleen mukavan aurinkoinen ja lämpökin oli suht sopiva, sillä montaa astetta yli kahdenkympin se ei noussut. Tuultakaan ei kauheasti ollut, vaikka lounasta jonkin verran puhaltelikin. Reittisuunnitelma muuttui jonkin verran matkan aikana, mutta lopullinen reitti kulki ensin Siuron ja Salmin kautta Häijääseen ja sieltä Sastamalaan. Sastamalasta suuntasin Sammaljoelle päin, mutta ennen Sammaljokea käännyin Rautaniementielle, jota kautta pääsin asfalttia pitkin Halkivahaan. Loppukieppaus kulki Halkivahasta Urjalankylän kautta Koskioisiin ja sieltä mökille. Matkaa kertyi 132 kilometriä ja aikaa kului 4:15. Tästä tuli ihan mukava keskari 31.2 km/h ja tehojakin löytyi 192W:n verran. Jalka ei ollut ihan tuoreimmillaan, mutta ihan hyvin jaksoi pyörittää. Lopussa tuli vähän yritystäkin kehiin, jotta sain pidettyä 31:n keskarin loppuun asti. Mökillä tuli kasteltua talviturkkikin, ja ihan ilman märkäpukua.
Lomaviikon jälkeen paluu karuun arkeen oli hyytävä. Aamupakkasia, räntää, rakeita yms. mitä nyt vappuviikkoon Suomessa kuuluukin. Takkaa piti alkaa taas uudelleen lämmittämään kun yöpakkasista ei päästykään eroon. Päivälläkin pyörittiin pääasiassa viiden asteen pyörteillä, mutta onneksi viikonloppuna lähenneltiin jo kymppiä. Aurinkopaneelien tuotannosta näkee hyvin kuinka kylmä viikko oli, sillä tuotto parhaimmillaan oli 18 kWh ja huonoimmillaan 4.2 kWh. Tosin edellinenkään viikko ei ollut kovin kummoisempi, mutta lomaa edeltävänä päästiin melkein joka päivä 20 kWh:iin.
Treeniviikko oli tuntien osalta melko kevyt, n. 10 tuntia. Piti vähän kevennellä etelän leirin jälkeen kun viikonloppuna oli tiedossa Tikkakoskella SM-Duathlon. Hieman alkoi kaduttamaan sinne osallistuminen kun seurasi viikon aikana lämpötilaennustetta kisapäivälle. Alkoi mietittymään millä kamppeilla sitä oikein tarkenee pyöräillä, kun kuitenkin juoksussa on saanut hien päälle ja sitten pitäisi lähteä 8 asteiseen viimaan.
Jo maanantai oli kevyt päivä. Vapun ja jälkisynttäreiden vuoksi tuli herkuteltua vähän turhankin paljon, etenkin kun lomaviikolla oli kertynyt vähän lisäpainoa, vaikka kovasti tuli reenattuakin. Illalla sentään sain aikaiseksi tunnin kotisalitreenin. Ilta meni tänäkin päivänä pitkäksi kun piti katsoa snookerin MM-kisojen loppuottelun päätös.
Tiistai oli kotikonttoripäivä. Vähän pidempään tuli nukuttua, kun ilta venähti puolilleyöhön. Illalla piti turvautua traineriin kun ulkona oli neljä astetta lämmintä ja satoi vettä. N. 100 minuutin polkaisun tein Zwiftissä. Treeni sisälsi kolme vähän tiukempaa n.7 minuutin vetoa ja pari vähän kevyempää. Keskitehot olivat 178W.
Keskiviikosta tuli täyslepopäivä. Konttorillakin kävin autolla, kun piti käydä hammaslääkärissä. Illalla piti juosta, mutta snookerin katselut painoivat vielä ja siirsin vetotreenin torstaille.
Torstaina kävinkin sitten gravelilla konttorilla. Aamulla oli nelisen astetta pakkasta, joten taas sai pakata päälleen vähän enemmän vaatetta. Iltapäivän viisi astetta ei tuntunut kauheasti aamua lämpimämmältä, kun tuultakin oli jonkin verran. Kotiin päästyäni hölkkäilin Lamminpään kentälle tekemään 400 m vetoja. Kuusi vetoa tein ja ajat olivat 1:29 – 1:19 välillä, loppuakohden koveten. Jalka ei ollut kauhean kevyen tuntuinen, ainakaan ensimmäisissä vedoissa, mutta ihan hyvän treenin sain tehtyä.
Perjantaina ei ollut ohjelmassa kuin työmatkapyöräilyt. Aamulla taas nelisen astetta pakkasta ja illalla 7 astetta plussaa kun pyöräilin Tahmelan ja Tohlopin kautta kotiin. Illalla kävin vielä testaamass tri-pyörää Kolmekulmantiellä. Kuuden kilometrin polkaisussa sain varmuuden, että pyörä on kisakunnossa.
Lauantaina aamupäivällä lähdin ajelemaan kohti Tikkakoskea ja duathlonin SM-kisoja. Viidenkympin ikä ei antanut tällä kertaa uutta sarjaa, sillä sarjani oli M45-54. Edellisvuoden hopeasaavutukseen ei lähtöluetteloa katsoessani ollut mahdollisuuksia. Kovia nimiä löytyi listalta ja myös uusia nimiä, joista ei ollut mitään tietoa. Saavuin pelipaikalle jo puolen päivän jälkeen ja pääsin seuraamaan nuorison kisailua. Osa kisaili kovinkin kevyissä pukimissa ja itseäni mietitytti kovasti, että millä setillä sitä lähtisi liikenteeseen. Lopuksi päädyin tri-kisa-asuun + pitkät sukat + irtihihat ja -puntit + buffa päähän.
Pari minuuttia klo 15 jälkeen oli lähtö, ja ensimmäisenä oli 5 kilometrin juoksuosuus. Hurjaa vauhtia kärki lähti menemään ja vaikka olin selvästi kärjen takana, niin ensimmäinen kilometrini oli 3:48 min/km. Kärjelläkin vauhti vähän tasaantui alkurynnistyksen jälkeen ja omatkin kilometriajat rauhoittuivat pikkuhiljaa, ollen kuitenkin kaikki alle 4 minuutin. Viime vuonna sijoitukseni oli helppo todeta, kun tulin juoksusta ensimmäisenä vaihtoon. Nyt en tilannetta tiennyt, mutta tuloksista selvisi, että olin ensimmäisen juoksun jälkeen ikäryhmässäni sijalla 7/14. Aika oli 11 sekunttia edellisvuotta heikompi. Myös ensimmäinen vaihto oli 15 sekunttia hitaampi kuin edellisenä vuonna. Aika ehkä kului juomahörppyyn ja kellon kanssa sähläämiseen. Pyöräosuudelle lähtiessä huomasin että unohdin laittaa hanskat käteen. Tuuliliivin jätin tarkoituksella pukematta, mutta hanskat oli tarkoitus laittaa. Kahdeksan lämpöastetta oli kyllä vähän vilpakka keli polkea, mutta onneksi aero-asento vähensi viimaa. Ainoastaan käsivarret vähän kohmettuivat, näpit onneksi ei niinkään. Pyöräilyosuus oli muuten melko surkea esitys. Yritys oli kova, mutta siltikin aika painui yli 35 minuutin, joka oli melkein kaksi minuuttia heikompi kuin edellisenä vuonna. Keskitehot jäivät 20 W edellisestä vuodesta, vaikka ajattelin, että se voisi olla jopä edellistä vuotta korkeampi. Ei vaan saanut itsestä irti. Pyöräilyssä ei kuitenkaan tullut ohi kuin yksi polkija, mutta oman sarjalaisiani en saanut ketään kiinni. Muiden sarjojen menijöitä sai kyllä ohitella ihan huolella. Pyöräilyn jälkeen toinenkin vaihto oli edellistä vuotta hitaampi melkein 20 sek. Toiselle, 2.5 kilometrin juoksuosuudelle sain selän eteeni noin 50 m päähän. Sen sain ohitettua kilometrin juoksun jälkeen ja sitten ei uusia selkiä enää edessäni näkynytkään, joten ihan kaikkia ei tarvinnut puristaa itsestään irti. Keuhkot kyllä olivat kovilla ja kuin tulessa. Kylmällä ilmalla oli melko varmaan vaikutusta asiaan. Toinen juoksuosuus meni aikaan 10:06, joka oli sentään melkein parikymmentä sekunttia edellisvuotta parempi, mutta muistaakseni edellisenä vuonna ei ollut edessä eikä takana yhtään kirittäjää. Tuo juoksuaika oli kuitenkin ikäsarjassani kolmanneksi paras. Loppuaikani oli 1:07:21 ja sijoitukseni oli 9/13. Aika oli aika pettymys.
Kuva: Jari BirlingKuva: Jari Birling
Sunnuntaiaamuna oli lämpötila napsun plussan puolella kun lähdin viikon pitkikselle. Jalka ei ollut lähtiessä ihan kevyimmillään, mutta juoksu tuntui kuitenkin ihan hyvältä. Reitti kulki ensin Virelän kautta Nokian Välimaahan, sieltä Villilän ja Hyhkyn kautta Tahmelaan, josta paluumatka kulki Epilän ja Tohlopin kautta Tesomalle ja sieltä Ikurin kautta kotiin. Matkaa kertyi vähän päälle 28 kilometriä ja aikaa kului vähän alle 2,5 tuntia. Keskari oli 5:10 min/km ja syke 125 bpm, eli PK:n puolella pysyttiin. Ihan OK-juoksu, vaikka lopussa alkoikin vähän painamaan. Sää oli kyllä mukavan keväinen ja järvimaisemissa oli mukava juosta.
Lomaa edeltävä viikko antoi jo vähän kesän tuntua Suomessakin. Aamut olivat tosin edelleen kylmät, mutta iltapäivällä lämmöt nousivat jo yli kymmenen asteen. Myös aurinkoista oli. Pihasta löytyi myös vielä aikas paljon lunta. Tämä antoi kuitenkin hyvää esimakua Mallorcan lomaviikosta, joka alkaisi lauantaina. Vajaa viikko pitäisi kuitenkin vielä kärvistellä ennen lennon lähtöä.
Maanantaina kävin pyörällä töissä. Maastopyörä oli edelleen alla, sillä pyöräteitä ei oltu vieläkään saatu kovin hyvin putsattua sepelistä. Aamulla oli vielä pari astetta pakkasta, mutta iltapäivällä päästiin jo yli kymmenen plussa-asteen. Illalla kävin vielä puolentoista tunnin jalkahieronnassa.
Tiistaina aamupäivällä juoksin reilun 14 kilometrin VK-treenin. Tavoitteena oli juosta noin marathonin kolmen tunnin aikaan tähtäävää vauhtia, mutta pääsin jopa vähän kovempaa. Keskari oli 4:10 min/km ja keskisyke oli 154 bpm. Juoksu tuntui yllättävän rennolta ja jopa kevyeltäkin. Toki alkoihan tuo vauhti painamaan loppuvaiheessa, mutta ihan hyvin sai pidettyä vauhtia yllä ja lopussa tuli jopa vähän keskivauhtia kovempiakin kilometrejä. Sääkin oli melko hyvä kun lämpöä oli kolmisen astetta ja aurinko lämmitti vielä lisää. Pieni pohjoistuulikaan ei juurikaan häirinnyt. Illalla kävin pelaamassa kevätkauden viimeiset sulkapallonelurit. Tähän mennessä olen välttynyt melko hyvin tapaturmilta pelin aikana, mutta tällä kertaa kaveri kolautti mailalla melko mojovasti ylähuuleen. En oikein tiedä miten kaikki kävi, mutta epäilys on, että kun molemmat tavoittelivat samaa palloa, niin kaveri löi takaa päin siten, että osui ensin näpeille ja siitä maila kimposi naamalle, tai sitten oma mailani heilahti näpeille tulleen iskun voimasta. Vaikea sanoa. Hampaita ei onneksi mennyt poikki eikä edes vertakaan tullut, mutta ylähuuli tunnottomana ja turvonneena loppupelit tuli pelailtua.
Keskiviikkona kävin myös pyörällä konttorilla. Sää ja keli jatkoivat edellisten päivien kaavaa, eli aamulla viileetä ja illalla lämpesi selvästi, ja aurinko paisteli. Illalla kotona tunnin salitreeni.
Torstai oli vuorostaan kotikonttoripäivä. Aamupäivällä kävin juoksemassa kevyen ja rennon tunnin / 12.3 kilometrin lenkin. Jalka ei ollut vielä täysin palautunut tiistaista, ja vaikka rauhallisesti menin, niin vähän jalka oli väsynyt. Myös sykkeet olivat vauhtiin nähden korkealla. Muuten oli ihan mukava juoksennella sen kummemmin vauhtia tai sykkeita katselematta. Illalla poljin vaijaan puolentoista tunnin ohjelmanmukaisen Zwiftreenin 186W keskitehoilla. Ohjelmassa oli taas vähän enemmän kovempia vetoja ja kandensseja.
Perjantaina olin myös kotikonttorilla. Päivästä tuli treenien suhteen lepopäivä, sillä töiden jälkeen lähdimme ajelemaan kohti Vantaata. Seuraava yö pitäisi majailla lentokentän lähdellä hotellissa, koska lento kohti Mallorcaa lähtee jo aikaisin aamulla.
Lauantaina pitikin sitten herätä jo ennen neljää, sillä lento lähtisi jo aamukuudelta. Tämä olikin hyvä juttu, sillä perillä olisimme ajoissa ja pyöräilyt voisivat alkaa jo ensimmäisenä lomapäivänä. Reissuun lähdimme EW Dive matkanjärjestäjän mukana. Pyöräilijöitä ei ollut meidän lisäksemme mukana kuin viisi + matkanjärjestäjän pyörälenkkien vetäjä. Noista viidestäkin kaksi tekivät pääasiassa omaa harjoitusohjelmaa, joten aika pienellä porukalla oltiin matkassa. Samassa reissussa oli mukana myös jooga-porukka, mutta heitä ei juurikaan näkynyt muuten kuin ruokailujen yhteydessä.
Pienten laukkusulkeisten ja lisätaksin hauan jälkeen pääsimme lentokentältä pikku-bussilla matkaan kohti hotelliamme Ferre Concordia, joka sijaitsi saaren pohjoisosassa Can Picafortissa, aivan merenrannan tuntumassa. Hotellilla olimme jo ennen puoltapäivää paikallista aikaa. Huoneita ei heti saatu, mutta jätimme tavarat hotellille ja lähdimme köpöttelemään kohti pyöränvuokrausfirmaa, josta olimme varanneet pyörät jotka ovat koko viikon käytössämme. Sinne oli matkaa kolmisen kilometriä, ja kun päällä oli vielä Suomen vaatetus, niin lämmintä oli tarpoa yli parin kympin lämmöissä. Pyörien noudon jälkeen pääsimme jo majoittumaan huoneisiin. Tämän jälkeen kokoonnuimme porukalla yhteen ja kävimme alustavasti läpi viikon ohjelmaan.
Ilatapäivällä lähdimme Tuulin ja vetäjä-Esa H:n kanssa ottamaan pientä ensituntumaa Mallorcan teille ja cameille (asfaltoituja pikkuteitä, joita meni ristiin rastiin saaren “maalaismaisemia”). Reitti kulki Can Picafortista Muroon ja sieltä Sa Poblan, Pollencan ja Alcudian kautta takaisin. Matkaa kertyi 55 kilometriä ja aikaa kului reilu pari tuntia. Rauhallisesti mentiin ja totuteltiin autoliikenteeseen, joka oli isommilla teillä melko vilkasta. Takatutka olikin ihan hyvä olla matkassa mukana. Pyöräilijät tuntuvat kuitenkin olevan tällä saarella kunkkuja, ja autoilijat ottavat pyöräilijät todella hyvin huomioon – Suomessa tällaiseen ei ole kyllä tottunut, eikä tööttiä kovinkaan usein kuulunut. Illalla kävin vielä juoksemassa 7 kilometrin edestakaisen lenkin rannikkokatua pitkin. Kevyissä kamppeissa ja lämpimässä juoksu oli kevyen tuntuista ja kun reittikin oli lähes tasainen, niin vauhti pääsi nousemaan 4:32 min/km:iin. Tosin keskisykekin nousi 141 bpm:n, mutta kevyesti meni.
Sunnuntai alkoi puoli kasilta vajaan 7 kilometrin rauhallisella yhteislenkillä. Aamulämpö oli mukava, jonkin verran alle pari kymmentä astetta. Aikaa kului vajaa 40 minuuttia ja keskariksi muodostui 5:45 min/km. Aamulenkin jälkeen tuhdille aamupalalle ja sitten valmistautumaan pyörälenkkiin. Pyörät olivat koko viikon hotellin isossa ja valvotussa “pyörähotellissa”. Siellä oli varmaankin pari sataa pyörää yöpymässä. Palvelu oli ihan hyvä, sillä vartioidun tilan lisäksi siellä oli tarjolla pumppuja, juomavettä ja vessa. Sieltä sai tarvittaessa myös huoltopalvelua ja joitain varaosiakin. 3.5 €:n päivähinnalla sai lisäksi vielä pääsyn hotellin iltapäivän pasta-buffaan, jota tulikin hydynnettyä melkein joka päivä. Päivän pyöräilyn teimme myös yhteislenkkinä. Reitti kulki Manacorin, Petran, Sant Joan, Sineun ja Muron kautta. Matkaa kertyi 84 kilometriä, nousua n.650 m ja aikaa kului 3:30. Rauhallisesti mentiin, keskari jäi vähän alle 24 km/h:n. Paljon tuli myös pysähdeltyä, sillä karttaa jouduttiin tutkimaan melko tiheään, sillä camien kanssa meni helposti sekaisin. Pikkukylien läpi ajettaessa piti myös mennä varovaisesti, sillä kadut olivat kapeita ja autoja tuli niissäkin vastaan ja kulmien takaa. Myös lämmöt nousivat auringon porottaessa jo yli hellerajan ja vesipulloja jouduttiin matkan varrella täydentämään. Illalla kävin tekemässä vielä oman vajaan 50 kilometrin pyörälenkin Alcudiassa ja Port de Pollencassa. Tähän retkeen meni aikaa vajaa 1:50 ja keskitehot sain nyt nousemaan jo 159W:iin.
Maanantaina päästiinkin sitten jo vuoristonkin puolelle. Aamu kuitenkin alkoi jälleen 6,5 kilometrin rauhallisella yhteislenkillä ja aamupalalla. Polkemaan päästiin puoli kympin aikoihin jollon lämmöt olivat vielä hieman alle 20 asteen. Reitti kulki Sa Poblan, Bugerin ja Campanetin kautta Caimariin, josta lähti Llucan nousu. Nousu on mitaltaan 7,89 kilometriä ja nousumetrejä 391 (4.9%). Otin oman kellotuksen tuohon mäkeen. Ihan täpöillä en uskaltanut mennä kun ei oikein tiennyt mitä edessä oli. Aikaa kului 30:09 ja keskitehot olivat 234W. Nousun päällä pysähdyimme kuppilaan vähän tankkaamaan itseämme kymmenien muiden pyöräilijöiden kanssa. Vilskettä ja vilinää oli. Sitten olikin vuorossa pitkä lasku Pollencaan. Matkaa sinne olisi 20 kilometriä, josta pääosa oli vauhdikasta laskua, tosin ei niin serpentiiniä kuin nousu oli. Nousussa ja laskussa oli kyllä huikeita maisemia, joita ei ole aiemmin nähnyt eikä kokenut. Kuvia tuli vähän otettua, mutta niistä ei mitenkään saa samaa kuvaa mitä livenä näkee. Pollencasta poljimme takaisin hotellille. Matkaa kertyi melko tarkkaan 100 kilometriä ja aikaa kului 4:12, nousumetrejä kertyi tonnin verran. Illalla kävin vielä juoksemassa 11.6 kilometriä Can Picafortin ympäristössä. Aikaa kului 54 minuuttia, eli keskari oli 4:39 min/km. Ihan hyvin jaksoi vaikka kuormaa oli alla ja lämpötilakin vielä yli kahden kympin. Päivä päättyi tänäänkin kunnon illalliseen hotellilla.
Tiistaina en ottanut ohjelmaan kuin pyöräilyn yhteislenkin. Tällä kertaa reitti kulki Muron ja Bugerin kautta Santa Margalidaan. Bunyolasta lähdimme nousemaan kohti Coll d’Honoria. Otin taas oman irtioton nousuun ja samalla vähän enemmän watteja kehiin. Nousun mitta oli 9,94 km ja nousua 423 metriä (4.2%). Nousun jälkeen huonokuntoinen lasku ja matka jatkui Selvan kautta Sa Poblaan ja takaisin hotellille. Matkaa kertyi 117 km, nousumetrejä 1150 ja aikaa kului hieman päällee 5 tuntia. Lämpöä ja aurinkoa oli taas edellispäivien tapaan ja aurinkorasvalle oli käyttöä, silti käsivarret ovat alkaneet jo punertaa.
Keskiviikkona lähdin aamu-ysiltä tekemään omaa pyörälenkkiä. Ensin poljin suorinta reittiä Pollencaan ja sielä pari päivää aikaisemmin alas laskemaamme mäkeä ylös päin kohti Llucia. Sieltä matka jatkui entistäkin huikeimmissa maisemissa kohti Port de Sa Calobraa, joka on lähtöpaikka yhdelle saaren kuuleisalle nousulle. Ennen sitä satamaan piti kuitenkin laskea sama 9,44 kilometrin serpentiinireitti. Lasku oli aika jänskää hommaa, sillä vauhti pääsi helposti melko hurjaksi ja ainakin itselläni jarrukahvat olivat sen verran kovalla käytöllä, että sormia meinasi alkaa kramppaamaan. Alas tuli kuitenkin ehjänä päästyä ja sielllä pieni tankkaustauko ennen nousua. Syytä oli vähän tankatakin, sillä ennen nousuun lähtöä pyöräilyä oli takana melko tarkkaan kolme tuntia ja 64 kilometriä. Nousulla siis mittaa 9.44 km ja nousumetrejä 656 (7.0%). Vaikka alamäessä pääsi vähän paikat viilenemään, niin sitä pelkoa ei ollut ylöspäin kivutessa. Lämpöä oli ainakin sen helteen verran ja aurinko paistoi lähes koko reitin ajan. Aikaa minulta kului nousuun 41:22 ja keskitehot olivat 257W (eli n.10W vähemmän kuin FTP), keskisyke oli 156bpm. Nousun jälkeen matka jatkui Llucin serpentiinilaskun kautta Selvaan ja sieltä Campanetin ja Sa Poblan kautta kämpille. Matkaa kertyi 124 kilometriä, nousua 2100m ja aikaa kului 5:30. Keskitehot koko päivälle oli 158W. Illalla kävin vielä pikaisesti altaalla uimassa 500m vaparia pullarin kanssa.
Torstaina lähdin aamuseiskalta juoksemaan Alcudiaan päin. Aurinko nousi juuri heinosti merestä ja muutenkin oli hieno aamu juosta, ei ollut edes vielä kovin kuuma. Kävin kääntymässä Platja de Murossa. Tästä kertyi matkaa 15.7 kilometriä ja aikaa kului 1:12, eli keskari oli 4:35 min/km. Keskisykekin pysyi mukavan alhaalla 131 bpm:ssä, vaikka kuormaa olikin alla. Reitti kuitenkin on ihan flätti eikä nousumetrejä tuolle tullut kuin 22m. Aamupalan jälkeen lähdimme taas yhteiselle pyörälenkille. Poljimme ensin Sa Poblan kautta Pollencaan ja sieltä Platja de Cala Barquersin rantaan ihailemaan rantamaisemia. Sieltä lähdin jälleen omille teilleni ja suuntasin Port de Pollencan kautta kohti Formentorin majakkaa. Majakalle päästäkseen piti jälleen kavuta mäkiä ja hurjastella niitä alas. Reitille mahtui jälleen myös aivan huikeita maisemia merelle ja vuoristoon. Takaisin tulin suorinta reittiä Port de Pollencan ja Alcudian kautta. Matkaa kertyi 105 kilometriä, nousua 1150 m ja aikaa kului 4:20. Illalla kävin vielä pyörällä Alcudiassa päin kiertelemässä pyöräliikkeitä ja muita kojuja. Rauhallisesti kelailin koko 15 kilometrin edestakaisen matkan ja aikaa polkemiseen kului 40 minuuttia. Illallisella pääsimme maistamaan hotellin lajoittamaa kuoharipulloa, jonka sain heiltä 50 v lahjaksi. Pyöräporukan kesken sitä tuli maisteltua.
Perjantai oli reissun viimeinen pyöräilypäivä. Porukalla lähdimme taas aamukympiltä sitä tekemään. Reitti kulki osittain samoja, osittain uusia teitä ja cameja pitkin. Ensin menimme Santa Margalidaan ja sieltä Sineun kautta Incaan, jossa pidimme pienen sämpylätauon. Tauon jälkeen suuntasimme Selvaan, josta lähdin jälleen omille reiteilleni ja nousin yksin jo tutuksi tulleen Llucan serpentiininousun. Lasku Pollencaan oli myös tuttu ja nyt alamäkeä uskalsi päästellä jo vähän reippaammin. Pollencasta rannikon kautta Alcudiaan ja jälleen pyöräliikkeille, jossa treffasimme Tuulin kanssa. Lopuksi ajelimme yhdessä pyörävuokraamolle, jossa kävimme palauttamassa pyörät. Päivän pyöräilylle tuli mittaa 108 kilometriä, nousua 1050 m ja aikaa kului 4:38.
Lomaviikko meni omalta osaltani ihan putkeen. Pyöräilyä tuli 750 km ja nousua 7500 m. Juoksua vielä lisäksi vähän vajaat 50 kilometriä. Näistä kertyi treenitunteja 7:lle päivälle yhteensä 36 tuntia. Harmillista oli, että Tuuli tuli reissun aikana kipeäksi eikä hänelle tullut kuin neljä kunnollista pyöräilypäivää.
Lauantaina aamusta aikaisin lähdimme ajelemaan kohti lentokenttää ja kotona olimme illansuussa. Eli päivästä muodostui, jo kaivattukin lepopäivä. Yöllä tosin tuli katsottua kolmeen asti snookeria, joten yöunet jäivät vähän huonoiksi.
Sunnuntaiaamuna tuli nukuttua vähän pidempään, mutta kun pääsin tolpilleni, niin lähdin tekemään pidempää juoksulenkkiä. 5 asteen lämpötila oli melko hyytävä edellisiin päiviin verrattuna. Vettä en onneksi saanut niskaani, vaikka aamulla ja illalla sitä jonkin verran satelikin. Juoksin purkkarilla Lamminpään majalle ja sieltä vedenottamon kautta Ylöjärven keskustaan. Sieltä Teivon kautta Tesomalle ja Ikurin kautta takaisin kotiin. Matkaa kertyi 21.1 kilometriä ja aikaa kului 1:41. Alkuun jalka oli vähän väsynyt, mutta loppumatkasta jalka alkoi taas toimimaan ja meno tuntui jopa kevyeltä. Keskisyke 128 bpm oli 4:47 min/km vauhtiin nähden ihan ok. Purkkarikin alkaa olemaan jo melkein täysin sula, muutamia jäälaikkuja vielä oli, mutta juoksemista ne eivät haitanneet. Myös kotona lumet alkavat olla vähissä. Takapihalla vielä muutama läikkä ja ojan pohjilla jonkin verran valkoista löytyy.
