Tiistaina tulee kahdeksan viikkoa täyteen leikkauksesta. Tuon ajan jälkeen pitäisi muka päästä kokeilemaan vähän juoksuaskeleita. Turha toivo. Etenkin aamuisin jalka on niin kipeä, ettei kävelemään kunnolla vieläkään pysty. Päivän mittaan se kuitenkin vertyy sen verran, että kävely alkaa sujumaan pääosin ilman kipua. Alkaa pessimismi pikku hiljaa puskemaan läpi. Eipä taida tänä kesänä tulla otettua juoksuaskeleita.

Pyöräily sentään sujuu kivutta. Viime viikon loppupuolella tein kolmena päivänä Siuron viidenkympin lenkin, eikä tuntunut missään. Tänään pyöräilin mökiltä, pienen lisälenkin kera, kotiin ja siitä kertyi satkun verran kilometrejä. Ja mikäs oli pyörräillessä, kun aurinko paistoi täydeltä terältä, lämpöä pari kymppiä ja tuulikaan ei ollut kovin paha. Sen verran kepiästi kulki (kun rauhassa meni), että voisi jopa harkita osallistumista parin viikon päästä järjestettävään Pirkan pyöräilyyn.

Lakkorintamalla ei mitään uutta. Rikkuritoimintaa ei ole näkynyt, vaikka lakkovahti alkaakin väsähtämään. Viimeiset pari viikkoa on tosin ollut helpompaa näitä edeltäviin viikkoihin nähden, sillä mitään juhlia tai kyläilyjä ei ole ollut ohjelmassa.

Eilen, tiistaina tuli kuusi viikkoa leikkauksesta. Kuntoutusohjeessa lukee, että nyt saisi tehdä vähän pidempiä (2-3 km) kävelylenkkejä. Ihan aikataulussa kuntoutuksen suhteen ei olla, sillä kävely ei suju vieläkään kovin kivuttomasti, ja kävely muuttuu vielä helposti nilkutukseksi, mikäli hommaan ei keskity kunnolla. Tuollainen parin-kolmen kilsan lenkki on tullut jo tehtyä, mutta loppumatkasta alkaa jo kaipaamaan sohvan turvaa.

Viimeisen viikon aikana olen aloittanut työmatkapyöräilyn. Aluksi pyöräilin vain toiseen suuntaan, mutta nyt on jo nelisen kertaa menty ees-taas. Pyöräily ei juurikaan aiheuta kipua, vaan paremminkin kävely on polkemisen jälkeen helponpaa. Veden polkeminen on siis vaihtunut pyörän polkemiseen, mikä onkin huomattavasti mielekäämpää puuhaa. Tänään tosin tuli kevään ensimmäinen rengasrikko ja jouduin kävelymieheksi muutaman kilometrin matkaksi, joten pyöräilynkin ihanuus tuli välittömästi esille.

Makealakko on pitänyt hyvin. Hieman haasteita on kyllä ollut, sillä viime viikkojen ohjelmaan on mahtunut niin synttäreitä, nimppareita, äitiempäivää kuin vappuakin. Linja on kuitenkin pitänyt ja makeat leivonnaiset ovat jääneet syömättä. Vielä pitäisi kaksi kuukautta jaksaa lakkoilla ja sitten voi aloittaa jäätelökauden.

Tuosta tämän päivän rengasrikosta vielä sen verran, että siinä vaihessa kun jouduin jättämään pyörän erään “nakkikioskin” seinustalle nojaamaan ja lähdin köpöttelemään pyöräilykengät jalassa ja kypärä kädessä kotiinpäin, aloin asennoitumaan siihen, ettei pyörä olisi enää paikoillaan, kun sitä illalla pääsisin autolla hakemaan; onneksi olin kuitenkin väärässä. Siinä kävellessäni tuli kuitenkin sanoitettua, mahdolliselle varastetulle pyörälle, muistoruno, joka meni näin =):