Lusmuilua ja lumihommia

Viikko 4/2022 (24.-30.1.2022)

Eipä mennyt viikko ihan ennakkosuunnitelmien mukaisesti. Selkä otti nokkiinsa viime viikonlopun treeniestä ihan kunnolla, eikä sillä uskaltanut tehdä viikon alkupuolella muuta kuin venytellä. Tosin treenit olisivat jääneet muutenkin vähän vähemmälle, sillä tiistaina kävin hakemassa kolmannen koronapiirin ja suositus oli, että pariin-kolmeen päivään ei saisi rasittaa kroppaa kauheasti. Eli selkävaiva tuli sen puolesta melko sopivaan rakoon, jos sellainen kerran oli saatava. Piikistä tuli jälleen käsi kipeäksi ja tällä kertaa piikki-iltana ja seuraavana aamuna taisi olla vähän lämpöäkin – fiiliksen perusteella.

Perjantaina kävin kokeilemassa jo vähän juoksemista ulkona. Selkä oli parempi kuin edellisen sunnuntain juoksulenkillä, joten jatkoin sitä vähän pidemmälle. Selän tuntemukset myöskin paranivat matkan edetessä. Vähän vajaat 11 kilometriä tuli juostua rauhallisella PK-vauhdilla, joka oli tällä kertaa 5:14 min/km. Muutama aste oli pakkasta ja alusta luminen, välillä jopa pöperöinen. Mukavan kevyttä oli, kun oli saanut levätä useamman päivän.

Lauantaiaamusta kävin kokeilemassa, mitä selkä sanoo perinteisen hiihdosta. Liikkeelle piti lähteä heti aamupäivästä, sillä illemmalle oli ennustettu Valtteri-myräkkää. Hiihdin normaalin Topin lenkin Virelässä kääntymisellä lisättynä, eli matkaa kertyi 31.5 km ja aikaa kului 2:27. Latu oli melko mukavan oloinen, vaikka voimistunut tuuli olikin jo vähän roskannut niitä. Viimeisillä kilometreillä alkoi sitten jo vähän satelemaan, mutta sen verran paljon oli ladunavaajia liikenteessä, että sade ei haitannut matkan tekemistä. Myös selkä oli ihan hyvä, eikä se kipuillut yhtään. Jäykkä se silti oli. Loppupäivä meni lumipyryä seuraillessa ja iltakasilta kävin tekemässä A:lla tunnin verran lumihommia.

Sunnuntai alkoi varhain lumihommilla. Kolme tuntia tuli ensin lykättyä A:lla pihaa ja tietä auki, ja tuli siinä myös vähän naapuriapuakin annettua. Koneellisen lumitöiden jälkeen sai vielä tunnin verran käyttää kolaa ja lapiota homman viimeistelyyn ja käytävien puhdistamiseen. Sitten olikin hyvää aikaa polkea trainerilla 2:15 tunnin sisäpyöräily. Keskitehot olivat 157W ja keskisyke 118 bpm. Selkä kesti hyvin tuollaisen melko rauhallisen sotkemisen.

Eli jos selkä alkaa nyt kuntoutumaan, niin ensi viikon puolella voisi alkaa jo jossain vaiheessa tekemään taas kovempiakin treenejä. Toivottavasti yöt myös paranevat, sillä yön aikana selkä menee jumiin ja kääntyilyihin pitää keskittyä huolella ettei tuli “sähköiskuja” alaselkään. Vielä niitä on joka yö pari kertaa tullut, mutta toivottava niistä pääsisi pian eroon – melko tuskallisia iskuja ovat. Yksi yö tuli nukuttua jopa lattialla, jottei tarvisi upota patjaan ja könytä sieltä kääntymisasentoon.

Vuoden ensimmäinen selkäjumi

Viikko 3/2022 (17.-23.1.2022)

Tälläkin viikolla puhalteli kertaalleen joku föhn-tuuli ja lämmöt hyppäsi plussan puolelle keskiviikon puolelle. Onneksi vesi- ja räntäsade muuttui torstaina äkkiä lumeksi, ja lunta tulikin enemmän kuin ehti sulaa. Tosin se tuli kovalla tuulella, ja lumikertymä olikin vähän epätasaista. A:lle oli kuitenkin jälleen mukavasti käyttöä.

Viikko tuli vietettyä pääosin kotikonttorilla. Ainostaan maanantaina kävin toimistolla, kun siellä oli hierontatunti varattuna. Pyörällä menin ja tuulista oli ja aamulla osuin kunnon lumipyryaikaan liikenteeseen. Hitaita kilometrejä.

Tiistaina ei ollut kuin puolentoista tunnin sulkapallopelit Ylöjärven liikuntakeskuksella. Tuloksellisesti täydellinen ilta. Muilla ehkä vähän normaalia vaisumpaa

Keskiviikkoiltana oli pari plussa-asetta kun lähdin hiihtelemään. Otin Fisherin Zerot alle, kun ajattelin, että latu olisi kostea, mutta purkkisuksellakin olisi pärjännyt hyvin. Zero kyllä piti paikoin ihan hyvin, mutta paikoin oli ongelmiakin. Tein perinteisen Topin lenkin ja alkuun ja loppuun Virelässä poikkeaminen. Matkaa kertyi 35 kilometriä ja keli oli sen verran luikas, että aikaa ei kulunut kuin 2:36. Tuulista oli ja laduilla jonkin verran roskaa.

Torstai-iltana poljin ensin 80 minuuttia trainerilla. Harjoitus sisälsi 3 x 7 minuutin vetoa 245W tehoilla. Palautusta oli 3 minuuttia maltillisella teholla. Pyöräilyn päälle juoksin matolla puoli tuntia PK2- / kynnyssykkeillä. Molemmat treenit meni ihan mukavasti, ilman mitään ylitsepääsemätöntä tuskaa.

Perjantai-iltana oli vähän samansuuntainen setti kuin torstainakin, eli ensin pyöräilyä ja sitten mattojuoksua. Pyöräilyssä oli ohjelmassa 8 x 30 sekunnin vetoja 365W tehoilla ja 3,5 minuutin palautuksella. Vedoissa pyrin pitämään kadenssin yli 110 rpm:n. Juoksu oli 45 minuutin mittainen ja se sisälsi 6 x 500 metrin vetoja 200 metrin kävelypalautuksella. Vedot aloitin 16 km/h vauhdilla, mutta nostin sitä pikku hiljaa 17 km/h:iin. Hiki lensi molemmissa treeneissä, mutta ihan mukavasti meni

Muutin oma-aloitteisesti lauantaille suunnitellun 75 minuutin vapaan hiihtotavan lenkin, perinteisen 4 tunnin lenkiksi. Keli tuntui olevan sen verran komea, että piti päästä ulkoilemaan vähän pidempi aika. Hiihdin kotoa Lamminpään kautta Julkujärvelle ja sieltä Myllyhakaan ja samaa reittiä takaisin. Matkaa kertyi hieman päälle 50 kilometriä, eli talven pisin hiihtolenkki tuli suoritettua. Keli oli ihan hyvä, muttei niin liukas kuin oletin – tai ladun liukkas vaihteli aika paljon. Muuten meni ihan hyvin, mutta selkää alkoi särkemään jo melko aikaisessa vaiheessa. En antanut sen häiritä, vaan jatkoin vain matkaa. Paluumatkalla selkä alkoi olemaan jo sen verran kipeä ja jumissa, että alkoi jo miettimään pääseekö ladulta pois laisinkaan. Kotiin tuli päästyä, eikä se illalla enää kauheasti jomotellut.

Sunnuntaiaamusta selkä oli jäykkä, mutta lähdin tekemään kuitenkin juoksulenkkiä. Selkä ei kuitenkaan vertynyt ja jouduin jättämään juoksulenkin vain reilun kolmen kilometrin mittaiseksi. Päätin kokeilla, mitä selkä sanoo sisäpyöräilystä ja se tuntuikin ihan hyvältä. Poljin 4 tuntia trainerilla 157W keskiteholla ja 122 bpm:n keskisykkeellä. Matkaa kertyi 108 kilometriä ja nousumetrejä vähän päälle 1500. Vuoden pisin sisätreeni. Vaikka pyöräilyasento tuntui ihan hyvältä (jos ei ajanut selkä pystyssä), niin pyöräilyn jälkeen ei enää tuntunutkaan hyvältä, vaan kävely oli vaikeaa ja selkää jomotti koko ajan. Kuukauden verran selkä ehtikin olemaan jo melko hyvässä kunnossa, joten eiköhän taas tullut kiukuttelun aika.

Cupittelua

Viikko 2/2022 (10.-16.1.2022)

Jos sää/keli voi vaan sahata, niin tällä viikolla se teki sitä. Mukavasta pakkassäästä paukkukkupakkasten kautta useamman asteen plussakeleihin ja takaisin pakkaselle ja plussalle. Tienpinnat sen mukaiset, eli lumesta sohjon kautta röpö-/peilijäähän. Sunnuntain päätteeksi jääpinta sai pienen tahmean sohjokerroken, eli ensi viikkoa alkaa varmaankin ihan mukavissa ulkoliikuntakeleissä. Tosin ladut menivät sen verran pahaan kuntoon ja roskaisiksi, että voi olla että seuraavaan hiihtokertaani tarvitaa lisää lunta.

Treeniviikkoonkin mahtui kaikenmoista. Oli kevyttä, oli kovaa, oli määrää ja myös löysäilyä. Ja löysäilyllä viikko alkoikin, kun maanantaina ei ollut kuin kevyt parin kymmenen minuutin kotisalitreeni. Konttorillakin autolla liikenteessä.

Tiistai oli se paukkupakkaspäivä ja myös kotikonttoripäivä. Aamupäivästä juoksin matolla vähän päälle tunnin, alkuun erittäin kevyen treenin. Alkuun 40 minuuttia kutosen vauhdilla lönköttelyä sitten kaksi 5 minuutin VK-vetoa 2 minuutin palautuksella, ja loppuun vielä vähän verraa. Sulkapallon pariin pääsin taas jokusen viikon tauon jälkeen. Ensin oli ollut selkäongelmia ja sitten koronasulkua, mutta nyt sulishallit saivat aueta. Puolentoista tunnin nelurit tuli taas plätkittyä ja ihan hyvin kulki, eikä selkäkään jumitellut. Ennen sulkista poljin trainerilla puolen tunnin erittäin kevyen lämmittelyn 125W:n tehoilla.

Keskiviikkokin oli kotikonttoripäivä. Lähdinkin heti töiden jälkeen hiihtämään nollakeliin pertsaa. Alkuun oli vaikeuksia purkkipidon kanssa, mutta jokusen kilometrin jälkeen alkoi jo pitämään paremmin. Nopeasti kohonnut lämpö toi mukanaan kovat tuulet, ja sen ja lumikuorman kanssa puut olivat kovilla. Latujen varsilla olikin paljon katkennutta oksaa, latvaa ja ihan runkoakin. Niskaan ei onneksi tullut puista muuta kuin lunta. Hiihdin normaalin Virelä – Topin lenkki -reissun, josta kertyi matkaa se 31.5 km. Aikaa kului tällä kertaa 2,5 tuntia. Hiihdon päälle vielä puolen tunnin kotisalitreeni.

Torstaina poljin konttorille. Aamulla meno oli tahmeaa kun kolmen plussa-asteen keli oli pehmittänyt lumia pyöräteiltä ja kova tuulikin vaikutti asiaan. Kotiin päin polkiessa sateli vettä ja kaikki paikat oli sohjossa. Takalokarin puute takasi sen, että berberi kastui alta aikayksikön ja kotiin päästyä takalisto olikin ihan jäässä. Myös sukista ja housuista sai vääntää vettä litratolkulla. Pyöräilyn päälle juoksin matolla vartin verran, josta 5 minuuttia VK-vauhdilla.

Perjantaina ei ollutkaan sitten ohjelmassa muuta kuin työmatkapyöräilyt. Lämpö oli sen verran tippunut, että sohjot olivat jäätyneet ja antoi oman haasteensa pyöräilyyn. Nastarenkaasta (vaikka vain edessä) oli kerrankin iloa.

Lauantaina päätin osallistua pitkästä aikaa TeivoCupin osakilpailuun. Ennen juoksua poljin trainerilla avaavan kolmen vartin treenin, joka sisälsi 8 x 30 sekunnin cadenssivetoja 325W (FTP 130%) tehoilla. Palautusta oli 2,5 minuuttia. TeivoCupissa oli vähän haastavammat olosuhteet, kun alusta oli jäinen eikä nastarikaan oikein pitänyt kunnolla. Pakkasta ei ollut kuin pari astetta, mutta kovat luoteistuuli oli melko hyytävän kylmä. Vastatuulta oli kääntöpaikalle asti. Osallistujia oli sen verran vähän, ettei oikein peesiapuakaan saanut. Keliin nähden aika 19:11 oli ihan ok, vaikka lähdinkin 18-alkuista hakemaan, mutta keli vertaankin hidasti 5-10 sekunttia kilometrillä.

Sunnuntai alkoi pitkällä PK1-juoksulenkillä. Jälleen sai laittaa nastarit jalkaan, sen verran jäiseltä meno tuntui lauantaina. Juoksin Kolmenkulmantien, Avantin, Elovainion ja Haaviston kautta Ylöjärven keskustaan. Sieltä Teivon ja Ikurin kautta takaisin kotiin. Matkaa kertyi vähän vajaat 25 kilometriä ja aikaa kului 2:13, eli keskivauhti oli 5:25 min/km. Keskisyke (116 bpm) oli mukavan alhainen jäiseen keliin nähden. Muutenkin juoksu tuntui ihan hyvältä parin asteen pakkasesta ja reippaasta lounaistuulesta huolimatta. Juoksun päälle poljin trainerilla kahden tunnin harjoituksen, joka sisälti 5 x 15 minuutin vetoja 205W -tehoilla (FTP 82%), 5 minuutin palautuksella. Jalat olivat vähän väsyneet juoksusta, mutta sain kuitenkin vedot vedettyä suht hyvillä fiiliksillä. Pyöräilyn päälle vielä puoli tuntia kotisalitreeniä.

Lumista

Viikko 1/2022 (3.-9.1.2022)

Vuosi on lähtenyt liikkeelle talvisissa tunnelmissa. Alkuviikosta saatiin pariinkin otteeseen kunnon pläjäys lunta maahan ja viikon mittaan on tullut vielä vähän lisää. Avantille on ollut nyt käyttöä useampanakin päivänä, mutta silti lumikola ja -lapio ovat olleet hyvänä tukena lumitöiden viimeistelyssä.

Maanantaiaamuna töihin lähtö vähän viivästyi, kun ensin piti lykätä väylä pihaan ja kotitie puhtaaksi. Lunta oli tippunut yön aikana viitisentoista senttiä ja se on jo sellainen määrä, että sille piti jo tehdä jotain. Poljin aamulla töihin ja alkuun näytti, että pyörätiet olisi aurattu, mutta Kalkun mäen jälkeen sai ajella aina Pirkkalan Tiilerille asti ajotietä pitkin, kun umpihankeen ei innostanut mennä. Autojen kanssa sai olla tarkkana kun irtolumi pöllysi ja työmatkaliikennettä oli jo runsaasti. Viimeisellä 8 km:llä sai parissa pätkässä n. kilometrin verran polkea voimapyöräilyä umpihangessa, mutta muuten pääsi ajettuja pyöräteitä pitkin. Päivällä oli reilun tunnin jalkahieronta, ja töiden jälkeen taas polkaisu kotiin. Onneksi nyt oli jo kaikki pyöräbaanat puhtaita.

Tiistaina tuli jälleen kymmenisen senttiä lunta, mutta tällä kertaa oli kotikonttoripäivä eikä tarvinnut lähteä hankeen polkemaan. Päivä oli muutenkin kevyt, sillä ohjelmassa oli vain kevyt puolen tunnin mattojuoksutreeni. Toki illalla oli pihalla lumihommia tehtävänä.

Keskiviikkona olin autolla liikentessä. Aamupäivällä kävin tekemässä juoksulenkin Valmetilta päin. Reitti kulki arboreettumin ja Ratinan kautta ranta-Tampellaan ja sieltä suht samaa reittiä takaisin Valmetille. Matkaa kertyi 16.5 kilometriä ja aikaa kului 1:22. Ensimmäinen 9 km menin rauhallista PK-vauhtia (5:25 min/km), jonka jälkeen nostin vauhtia VK:n puolelle seuraavaksi 7 kilometrin ajaksi. VK-vauhti oli 4:27 min/km. Reitti oli pääosin hyvässä kunnossa, mutta paikoin oli vähän lumisempaa ja kesäkengällä juostessa, piti etenkin VK-vauhdissa käännökset ottaa varovaisesti. Illalla oli ohjelmassa vielä ensin puolen tunnin kotisalitreeni ja sen päälle 75 minuuttia sisäpyöräilyä. Pyöräilyssä oli ohjelmassa lämpän päälle 2 x (4 x 3 min + 1 min pal) + 5 min pal. Ei ihan helposti mennyt, sillä jalat olivat vielä vähän väsyneet aamupäivän treenistä, mutta sain kuitenkin pidettyä vedot 260-270W:n tietämissä.

Torstaina olikin loppiainen ja vapaapäivä. Tuolloin tuli avattua hiihtokausi. Kävin kiertämässä Topin lenkin ja päälle vielä kääntymässä Virelässä. Matkaa kertyi 31.5 kilometriä ja aikaa kului vähän päälle 2:20. Vapaalla tyylillä menin. Keskisyke oli yllättävänkin alhainen, 129 bpm, ainakin tuntumaan nähden. Suksi ei tuntunut luistavan vähäisen uuden lumen päällä ja ylämäet olivat tuskaa. Kädet loppuivat ihan täysin parin kymmenen kilometrin jälkeen ja monokin vähän hiersi. Sää oli sen puoleen aivan mahtava, kun aurinko paisteli ja pakkasta oli vajaat kymmenen astetta.

Perjantaina oli taas konttoripäivä ja pyörällä olin liikenteessä. Lumista oli ja pakkasta kymmenisen astetta, mutta hyvin maasturi kulki. Illalla oli vielä puolen tunnin kotisalitreeni ja päälle 75 minuuttia sisäpyöräilyä. Pyöräily sisälsi 10 x 30 sekunnin vetoja n. 415W:n tehoilla. Vaikka vedot olivat lyhyitä, niin ihan sai sotkea ja laskea sekuntteja. Itselle ainakin tuollaiset watit ovat melko kovia.

Lauantaina illalla poljin 80 minuutin sisäpyöräilyn, joka sisälsi 3 x 5 minuutin vetoja. Vetojen alussa nostelin tehoja parin minuutin ajan halutulle tasolle ja sitten kolme minuuttia yritin pysyä sillä tasolla. Ensimmäisen vedon tavoite oli 250W, toisen 260W ja viimeisen vähintään 270W. Aika hyvin sain halutut tehot toteutettua.

Sunnuntaina oli perinteisen hiihdon vuoro. Yöllä oli satanut pari senttiä lunta ja alkumatkasta pääsinkin jopa avaamaan latua. Lamminpäässä ladut oli ajettu isolla koneella, mutta Ylöjärven puolella ei, mutta onneksi jonkin verran hiihtäjiä oli mennyt edeltä, eikä latua tarvinnut itse avata. Luisto ei ollut kovin kummoinen kun pakkastakin oli kymmenisen astetta. Matkaa kertyi 35.5 kilometriä ja aikaa kului vähän päälle kolme tuntia. Ei siis mitään kauheaa haipakkaa, vaikka ihan kunnon potkulla yritinkin mennä. Hiihdon päälle juoksin vielä puoli tuntia / 6 kilometriä matolla. Juoksu kulki yllättävänkin hyvin, vaikka jalka tuntui painavan ensimmäisten minuuttien ajan. Tällekin päivälle oli illalla lumitöitä tarjolla.

800h

Viikko 52/2021 (27.12.2021 – 2.1.2022)

Vuodenvaihdeviikko oli mukavan talvinen. Pakkasta oli melko sopivasti ja uutta luntakin saatiin. Nyt on lähiladutkin ajettu, joten syyt hiihtämättömyyteen alkavat hävitä. Ensi viikolla pitää varmaankin alkaa suksia kaivamaan esiin ja poistelemaan niitä kesävoiteista.

Keskiviikkona meni treenituntimäärissä 800 tuntia rikki, ensimmäisen (ja varmaan viimeisen) kerran koskaan. Se mistä ko. määrä muodostuu, voi lukea erillisestä vuosirapsakirjoituksesta.

Etenkin alkuviikko oli suunniteltu kevyeksi. Melko kevyenä pystyin sen toteuttamaan, mutta silti jossain määrin spekseissä ei tullut pysyttyä. Mutta maanantai oli lepopäivä, joten silloin ainakin kevennys onnistui.

Tiistai oli viikon ainoa konttoripäivä ja työmatkat tuli pyöräiltyä melko lumisessa kelissä. Jotenkuten pyörätiet oli ajettu, mutta vähän kommenttia kyllä pitäisi antaa. Illalla oli rauhallinen 50 minuutin mattojuoksuharjoitus. Keskisykkeet olivat 116 bpm, jotka olivat, matolle kylläkin tyypillisesti, vähän korkealla rauhalliseen PK1-vauhtiin nähden. Matkaa kertyi 8.8 kilometriä.

Keskiviikkokin mentiin vielä kevyesti, vaikka aikaa treeniin kuluikin. Poljin trainerilla erittäin rauhallisen 2,5 tunnin kelailun 104 bpm:n keskisykkeellä ja 119W keskitehoilla.

Torstaina aamupäivällä kävin juoksemassa kevyen PK-lenkin ulkona. Pakkasta oli kolmisen astetta ja paikoin lumipöperöä. 75 minuutin / 14.1 kilometrin hölköttely meni melko kevyesti. Illalla poljin vielä toiset 75 minuuttia trainerilla. Ohjelmassa oli 10 x 30 sekunnin vetoja 110-115 rpm:n kadenssilla tehojen ollessa 350-390W välillä. Palautusta vetojen välillä 4,5 minuuttia. Melko helposti tällaiset vedot onnistuivat kun palautusaikakin oli noin pitkä.

Uudenvuodenaattona tein vain lyhyen puolen tunnin kotisalitreenin.

Uusi vuosi alkoi väsyneessä olotilassa pitkän valvomisen vuoksi. 0.0:lla tuli vain nesteytettyä, joten promillet eivät päivää haitanneet. Päivällä poljin ensin puoli tuntia trainerilla 162W keskiteholla. Heti päälle kolme varttia juoksumattoa, joka sisälsi 2 x 10 minuuttia VK-vauhdilla, palautusta oli 5 minuuttia. Vedoissa vauhdit olivat 13.6 -> 15 km/h. Juoksun päälle vielä tunniksi kelailemaan rauhallisesti trainerilla. Palauttelussa keskitehot olivat 137W ja sykkeet 121bpm.

Sunnuntaiaamusta lähdimme Peetun kanssa juoksemaan vähän pidempää lenkkiä. Pakkasta oli vähän alle 10 astetetta ja yöllä oli satanut pari senttiä lunta, jota ei oltu vielä ehditty aurata pois. Matkaa kertyi tasan 26 kilometriä kun kiersimmen ensin Nokian paloaseman lenkin ja sieltä Tesoman ja Teivon kautta Kolmenkulmantielle ja takaisin Toivontielle. Vauhti oli erittäin rauhallista PK1:stä, tällä kertaa 5:50 min/km. Keskisyke oli 115 bpm. Juoksu tuntui kevyeltä ja rennolta, vaikka pakkasen vuoksi vaatetta oli vähän enemmän ja alusta luminen. Aikaa kului 2,5 tuntia. Juoksun päälle pyöräilin vielä trainerilla puoli tuntia, joka sisälsi 2 x 5 minuutin vetoa n. 270W teholla. Välissä oli kolme minuuttia palautusta. Ohjelmassa olisi ollut vähän pidempi pyörätreeni, mutta toinen pyöräilijä painoi päälle. Tosin juoksu oli suunniteltua pidempi.

Vuosikatsaus 2021

Taas on se aika vuodesta, että pitää laittaa treenikausi pakettiin, ja vähän muistella mitä vuoden aikana on oikein tapahtunut ja saatu aikaan.

Toinen peräkkäinen koronavuosi on takana ja kolmas alkamassa samoissa merkeissä. Itse en ole, ainakaan tietoisesti, ko. tautia sairastanut, ja muutenkin olen säästynyt pidemmiltä sairausjaksoilta vuoden aikana. Syksyllä oli vajaan viikon verran nuhaa, mutta muuten on päässyt treenamaan melko hyvin. Koronan vuoksi on tänänkin vuonna kisoja jouduttu siirtelemään, mutta omalta osaltani kisat olivat sen verran vähissä, ettei siirtelyt kauheasti vaikuttaneet aikatauluihini. Ainoa harmillinen siirto oli Jukolan viestin siirtyminen elokuun lopulle, ja ko. aika ei oikein itselleni sopinut ja suunnistus jäi väliin. Jukolan siirto oli muutenkin ikävä juttu, sillä yöttömän yön suunnistus Rovaniemellä olisi ollut itseni lisäksi monelle muullekin mahtava kokemus. Isoin koronan haitta treenaukseen oli, että uimahallit olivat kiinni koko kevään sekä nyt aivan vuoden lopussa.

Jos kipeänä ei ole tarvinnut vuonna 2021 juurikaan olla, niin paikat olivat silti vuoden mittaan aika ajoin huonossa kunnossa. Takareisien ja pakaroiden jumien kanssa on saanut tapella melkein koko vuoden ja tästä syystä myös selkä on kiukutellut muutamaan otteeseen vähän pahemmin. Kaikkea muutakin pientä on ollut kiusana. Esim. olkapää-, akillesjänne ja peukalovarvasongelmat ovat ilmoitelleet itsestään aina silloin tällöin. Onneksi ei mitään “show stopperia” ole tullut ja täten on pystynyt koko vuoden treenaamaan tasaisesti.

Jos korona on ollut koko vuoden maailmanlaajuisesti takaraivoissa muistuttelemassa jokaisella, niin henkilökohtaisesti vuoden “päänsärkynä” oli elokuun puolessa välissä järjestetty Tahkon täyhdenmatkan Ironman, johon ilmo ehti olla sisässä puolentoista vuoden ajan. Mitä lähemmäksi kisapäivä lähestyi, sitä tehokkaammin ajatukset keskittyivät vain ko. koitokseen. Onnistunut suoritus Taholla oli henkisesti hurja helpotus, ja taas fyysisesti se oli melkoinen koettelemus.

Treenivuosi oli määrällisesti hyvä, tai itse asiassa tuntimäärällisesti se oli kaikkien aikojen paras ja 800 tunnin raja meni rikki paria päivää ennen vuodenvaihdetta. Tuntimäärällisesti toiseksi paras vuosi on ollut 2010, jolloin määrä oli parikymmentä tuntia vähemmän. Viime vuosina tuntimäärät ovat pyörineen 650-750 tunnin paikkeilla.

Syksyllä treenaukseen tuli, voisiko sanoa, ideologinenkin muutos, kun ensimmäistä kertaa ulkopuolinen henkilö alkoi tekemään minulle treeniohjelmaa. Tällä muutoksella ajattelin kokeilla, millainen vaikutus tuloksiin olisi, jos ammattilainen saisi treeniohjelmaani parempaa rytmitystä, nousujohteisuutta ja muutenkin järkevyyttä. Ainakin pari ensimmäistä kuukautta ovat menneet ihan hyvin ja olen pystynyt noudattamaan ohjelmaa melko orjallisesti. Lepopäiviäkin on tullut enemmän kuin aiemmin on itselleen sallinut. Saa nähdä kun hiihtokausi ja sen jälkeen kesäkausi tulevat, että miten omat treenimieltymykseni puskee tiukan ohjelman läpi. Mutta tähän mennessä ainakin olemme MO:n kanssa saaneet ohjelmasta sellaisen, jota olen pystynyt sitä toteuttamaan.

Kisat olivat tällä kaudella kortilla. Yksi iso syy tähän oli, että kaikki keskittyminen oli elokuun Tahkon IM:iin. Juhannuksena olimme Vuokatissa, jossa tuli osallistuttua perusmatkan triathlonkisaan, ja heinäkuun alkupuolella oli Kangasalla toinen perusmatkan kisa. Tahko oli sitten se vuoden kruunu. Syksyllä piti osallistua Pirkan hölkkään tai Kankaanpään maralle, mutta oli juuri tuolloin kipeänä ja eikä paikat muutenkaan olisi varmaan sallineet täyden vauhdin kisailua. Park Run -ura tuli avattua syyskuun puolessa välissä Oulussa, kun lomareissulla tuli osallistuttua 5 km:n “kisaan” vähän extempore.

Sulkapallovuorot pyörivät koko vuoden koronasta huolimatta. Tai no, vuoden viimeisen viikon hallit olivat kiinni. Myös kesällä oli normaali sisäharrastuskausi tauolla. Syyskaudeksi jouduimme myös vaihtamaa pelipaikkaa Raholasta Ylöjärvelle, kun Raholan halli muutettiin padel-halliksi. Syksyllä sain myös selkäni jumiin pariin otteeseen sulkapallopelien vuoksi, ja loppuvuoden viimeiset kerrat jätinkin väliin, jotta selkä kuntoutuisi kunnolla. Pelikertoja oli vuoden aikana 21 kpl, eli suurin piirtein saman verran kuin edellisenäkin. Kaikki kerrat olivat puolentoistatunnin nelurivuoroja.

Kotisalitreenit kasvoivat n. 50%:lla ja nyt tunteja kertyi 50 tuntia ja kertoja 55 kpl. Kotisali sai tammikuussa myös uuden laitteen, kun hommasin sinne jalkaprässi- / kyykkylaitteen.

Harjotuspäiväkirjaan tuli merkittyä 17 kpl kävelytreenejä, joihin kului aikaa n.32 tuntia ja matkaa 150 kilometriä. Pääasiassa nämä olivat MO:n yhteisiä sauvatreenejä tai pulkanvetoa yms. Mukana on myös muutama pidempi koiralenkki, joita kertyi pohjoisen lomareissulla. Muita koiralenkkejä en ole harjoituspäiväkirjaan laittanut. Niistä olisi tullut varmaan parin sadan tunnin verran lisää kävelyä.

Hiihtoa kertyi keväkaudella 31 hiihtokerran aikana 1210 kilometriä ja 90 tuntia. Hiihtämään pääsi tammikuun puolenvälin tienoilla ja kausi päättyi Saariselän hiihtoviikkoon, jossa kilometrjä kertyi 8 hiihtopäivän aikana noin 400 km. Tyylillisesti mentiin varmaan “fifty/sixty”, eli noin yhtäpaljon pertsaa ja vapaata. Kasvua edelliseen kauteen oli ääretön, koska edellisenä vuonna etelässä ei päässyt hiihtämään laisinkaan ja lapin reissu peruuntui koronan vuoksi.

Uintimäärät tippuivat vähän edellisestä vuodesta. Suurin syy tähän oli koronakevät, jolloin hallit olivat kiinni ja tuli melkein puolen vuoden paussi uinnista. Kesä onneksi oli hyvä ja järvessä pääsi uimaan hyvin. Myös Tampereen maauimalassa tuli käytyä jokusen kerran. Syksyllä hallit olivat auki vuoden viimeistä viikkoa lukuunottamatta. Uintikertoja tuli 54 kpl ja aikaa noihin kului 48 tuntia. Kilometrimääräksi tuli 111 kilometriä, mutta tuo on vain suuntaa antava, sillä uinnissa kelloni ei näytä kovin tarkasti matkaa. Uintimäärästä avovesiuintia oli vähän vajaa kolmannes. Eli 17 kertaa, 29 km ja 11 tuntia. Syksyllä tuli omasta mielestäni uintitekniikkaan jonkin verran parannusta kun käsivetoon ja uinnin rytmiikkaan tuli muutamia uusia oivalluksia. Toivottavasti ne realisoituu myös avovedessä kesällä.

Pyöräilymäärän kasvu oli suurin syy, että tuntiennätys tuli rikottua tänä vuonna. Sisäpyöräily trainerilla oli itseasiassa melko tarkkaan sama kuin edellisenäkin vuonna. Sisäpyöräilykertoja kertyi 62 kpl, joista tuli 2235 kilometriä ja 86 tuntia. Ulkona sen sijaan tuli poljettua 225 kertaa, joista kertyi 7444 kilometriä ja 303 tuntia. Määrät ovat noin 32 prosenttia enemmän kuin edellisenä vuonna. Työmatkapyöräilyn määrä oli lähes samat kuin edellisenäkin vuonna, eli 163 kertaa, joista kertyi 3000 kilometriä ja 132 tuntia. Eli “oikeiden” pyörätreenien määrä ulkona melkein tuplaantui edelliseen vuoteen verrattuna. Tähän varmaankin vaikutti keväällä hommattu uusi gravel-pyörä, joka mahdollisti uudet reitit ja lisäsi näin polkemisintoa.

Juoksukilometrit ja kerrat sen sijaan tippuivat jonkin verran edellisestä vuodesta. Nyt kertoja oli 138 kpl ja niistä kertyi matkaa 1873 kilometriä ja aikaa kului 160 tuntia. Tuntimäärä ei juurikaan tippunut edellisestä vuodesta. Tähän syynä oli, että syksyllä alkanut treeniohjelma tiputti melko lailla juoksuvauhtejani, mutta ajallisesti ne vähän pitenivät. Eli kilsoja vähemmän, mutta aika melko samoissa. Mattojuoksun määrä on hieman kasvanut, vaikka kevätkaudella ei juurikaan sisällä tullut juostua, kun ulkokelit sallivat hyvin ulkonakin juoksemisen. Alkutalven kovat pakkaset sen sijaan ajoi juoksemaan enemmän matolla syyskaudella. Yhteensä mattokertoja tuli vuodelle 14 kpl, joista kertyi 129 kilometriä ja aikaa kului 11 tuntia. Mattomäärät sisältyvät juoksun kokonaismääriin.

Suunnistukset jäivät tältä vuodelta vallaan kokematta. Jukolan viestin siirto elokuulle ja Tahon kisaa seuraavalle viikonlopulle, poisti ko. kisan minun kalenteristani. Joten ensi vuonna on melko helppo kasvattaa suunnistusmäärää tästä kaudesta.

Vuosi oli siis melko treenipainotteinen, mutta siitähän minä tykkään. Saa nähdä mitä tuleva vuosi tuo tullessaan, kun vuotta lähdetään viemään eteenpäin MO:n treeniohjelman mukaan. Tuskin tulee enää koskaan rikottua tämän vuoden tuntimäärää, mutta sillä ei ole merkitystä, kunhan saadaan äijä pysymään kasassa ja kuntokäyrä oikeassa suunnassa. Kisoja ei ole vielä buukattu ensi kaudelle, mutta eiköhän sitä jotain keksitä, joskin täyden matkan triathlonia ei taida tulla kalenteriin.