Viikko 21/2022 (23.-29.5.2022)

Helatortaiviikko antoi hyvän mahdollisuuden pidentää vähän viikonloppua. Vapaapäivien sää ei tosin näyttänyt kovin kesäiseltä, sillä vettä oli luvattu vähän joka päivälle, mutta emme antaneet sen estää mökkikauden avausta Vehkajärvellä. Vastustuskykyä tuli tosiaan testattu useampaankin kertaan, sillä kastuttua tuli niin pyörä kuin juoksulenkeilläkin. Talviturkki tuli myös kastettua, niin blankkona kuin märkäpuvunkin kanssa.

Maanantaina oli vielä ihan kesäistä. Lämpö kipusi päivällä melkein pariinkymmeen asteeseen. Ohjelmassa tosin ei ollut kuin työmatkapyöräilyt.

Valkku oli tämän viikon saikulla, eikä näin ollen päässyt tekemään ohjelmaa. Minä otin siis ohjat käsiini ja tempaisin tiistaina iltapäivällä 10 kilometrin VK-juoksun. Ensimmäinen kilometri otin rennosti, mutta sitten 10 kilometriä reipasta mutta rentona yritin juoksun pitää. Päälle sitten vielä parisen kilsaa verraa. Sää oli komea, sillä lämpöä oli taas 20 astetta ja aurinkokin paisteli. 10 km meni aikaan 41:40. Melkein heti juoksun päälle oli puolitoista tuntia sulkapalloneluria ja se vähän kärsi juoksulenkistä, sillä jalat olivat melko väsyneet eikä liikkeellelähdöt olleet kaikkein räväkeimpiä.

Keskiviikkona kävin avaamassa myös maauimalakauden. Uin kaksi kilometriä märkkärillä. Ihan ok meni vaikkei kauhea into uinnille ollutkaan. Töiden jälkeen lähdin polkemaan kotoa mökille. Lämpöä oli edelleen parikymmentä astetta, joten lyhyissä sai polkea, vaikka tuulen suunta oli pääosin vastainen ja vähän sateen uhkaakin oli ilmassa. Muutamaan otteeseen vähän piskottelikin, mutta kunnolla ei päässyt kastumaan. Reitti kulki Säijän, Lempäälän ja Vesilahden kautta Halkivahaan. Jalka tuntui sen verran hyvältä, että päätin poiketa Halkivahasta Urjalaan päin, joten sain parisen kymmentä kilometriä lisälenkkiä. Muuten meni reissu hyvin, mutta viimeisen tunnin ajan kylkeä pisti/kramppasi ja se vei suurimman pyöräilynautinnon. Matkaa kertyi 111 kilometriä ja aikaa kului 3:45, eli keskari oli 29.5 km/h. Keskitehot olivat 190W.

Torstai olikin sitten reippaan sateenuhan vuoksi plänätty jo etukäteen vapaapäiväksi treeneistäkin.

Perjantaina tuli aamupäivä seurattua sadealueiden kulkua ja puolilta päivin päätin lähteä tekemään pyörälenkkiä. Ajoin autolla ensin 5 kilometriä Jalasjärvelle, sillä hiekkatie oli sen verran kurainen, etten viitsinyt maantiepyörällä siinä ajella. Reitti kulki ensin Koskioisten kautta Punkalaitumen keskustaan ja sieltä Alastarolle. Alkumatka meni melko kuivissa merkeissä, mutta pientä vesitihuttelua oli vähän väliä. Alastaron ja Hirvikosken välillä alkoi sitten satelemaan vähän enemmän ja jo valmiiksi märät kamppeet kastuivat nyt läpi asti. Vastainen tuuli takasi myös melko hyytävän polkemisen. Hirvikosken ja Metsämaan välillä sade muuttui taas tihkuisemmaksi ja Metsämaan jälkeen se väheni entisestään ja jopa aurinko pilkateli välillä. 2-tiellä vettä ei enää tullut ja Murronharjuntie oli jo melkeimpä kuiva. Kehokin alkoi taas lämpenemään eikä maitokyytiä tarvinnut tilata matkan aikana. Reitille tuli mittaa 83 kilometriä ja aikaa kului 2:40, joten keskariksi muodostui tasan 31 km/h ja keskitehoksi 203W. Sitten autolla takaisin mökille ja kamppeet vaihtoon ja 9 kilometrin juoksulenkille. Juoksin hiekkatietä Nuutajärven tielle ja takaisin. Vauhti oli 4:33 min/km ja keskisyke 136 bpm. Juoksu tuntui vauhtiin nähden yllättävän hyvältä ja sykkeetkin melko alhaiset. Tosin tuolle pätkälle ei mäkiä juurikaan osu (paitsi heti alkuun). Saunan yhteydessä kävin testaamassa märkkärin kanssa, miltä 15 asteen järvivesi tuntuu. Uin parisen sataa metriä ja totesin, että ei valtavan paha, mutta lämpeempää saisi olla, jotta pidempään viitsisi polskia.

Lauantaina tuli seuraavan kerran koeteltua vastutuskyvyn tehoa, sillä 25 kilometrin lenkistä noin puolet satoi. Reitti kulki mökiltä Koskioisille ja Tursaan, jossa sitten sade alkoi. Lähdinkin siinä kohtaa oikaisemaan sunniteltua reittiä ja suuntasin kohti Harittua. Pari kilsaa ennen mökkiä sade lakkasi ja teinkin sitten vielä vitosen lisälenkin, jonka aika sade taas alkoi. Aikaa kului hieman alle 2:10, keskarin ollessa 5:08 min/km ja keskisykkeen 116 bpm. Juoksu kulki melko mukavasti, vaikka alussa jalka ei ihan tuoreelta tuntunutkaan. Syke oli vauhtiin nähden sopivan alhainen.

Sunnuntaina aamupäivästä lähdin polkemaan mökiltä takaisin kotiin päin. Lähtiessä lämpöä ei ollut kuin kymmenisen astetta, oli vähän sumuistakin ja oli siinä ja tässä etteikö olisi vähän tihuttanutkin. Pohjoisesta päin vähän tuulikin, mutta ei mitenkään häiritsevästi, mutta pääosin sekin oli vastastaista. Pitkissä kamppeissa sai siis lähteä liikenteeseen. Reitti kulki ensin Punkalaitumen keskustan kautta Sastamalaan ja sieltä Häijääseen. Vähän ennen Häijäätä pilvisyys alkoi hävitä ja lämmöt nousta. Hanskoja piti alkaa riisumaan ja arskalaseja asettelemaan päähän. Muuten en alkanut kamppeita vähentämään, vaikka syytä olisi ollut. Häijäästä poljin Heinijärven kautta Mahnalaan ja sieltä Siuron kautta kotiin. Matkaa kertyi 121 kilometriä ja aikaa kului 4:05, eli keskari jäi hieman alle kolmenkympin. Tehomittari hyyty 15 km ennen maalia, mutta siihen asti keskitehot olivat 180W.

Viikko 20/2022 (16.- 22.5.2022)

Joo, kyllä se nyt keväältä alkaa haiskahtamaan, ja melkeinpä kesältäkin. Lumet hävisivät tällä viikolla ojanpohjiltakin ja lammesta jää. Komeeta on vaikka pirusti tuuleekin. Seuraavaksi varmaankin odotellaan vettä, mutta sitä on ensi viikolle luvattu.

Tällä viikolla taas treenipäivissä oli melkoisesti variaatiota. Välillä tosi kevyttä, sitten hyviä määräpäiviä ja tehojakin löytyi. Valtakunnallinen pyöräilyn kilometrikisakin käynnistyi toukokuun alussa ja tänään tuli tonni täyteen pyöräilyä tässä kuussa.

Maanantai piti olla periaatteessa lepopäivä, mutta kun ei ollut autoa käytettävissä, niin sitten piti pyöräillä työmatkat. Aamukin oli tällä kertaa lämmin, melkein jo kymmenen astetta. Päivällä oli myös hieronta-aika. Jalat vähän arat viikonlopun riennoista.

Tiistainan iltapäivällä kävin kiertämässä “pikku-Säijän” -lenkin. Rahallisesti tuli mentyä. Pohkeet olivat viikonlopun kisailun ja ehkä maanantain hieronnankin jäljiltä melko kipeät. 45 km tuli poljettua ja aikaa meni 100 minuuttia. Viileetä oli kun lämpöä oli vain 10 astetta ja reipas länsituuli hyydytti vielä lisää. Onneksi pyöräilyn päälle oli uintitreeni, jonka tein Tesoman uimahallissa. Tunnin verran uin ja matkaa kertyi 2,5 kilometriä. Hallissa oli rauhallista ja vapaasti sai uida. Sauna teki poikaa.

Keskiviikkoiltana oli ohjelmaa Suomi-Ruotsi jääkiekkomatsin merkeissä. Eli iltatreenit tuli skipattua. Aamulla juoksin pitkästä aikaa töihin. Melko mukavan rennosti matka eteni 5:09 min/km tahdilla. Jalka tosin oli vähän vielä väsynyt ja vasen pohjekin vielä jumissa. Matkaa kertyi 16.4 kilometriä ja aikaa kului n.85 minuuttia.

Torstaina oli taas kotikonttoripäivä. Aamupäivällä kävin juoksemassa Lamminpään kentällä 6 x 400m vetoja. 3:30 min/km vauhdilla menin kaikki vedot ja 200 metrin kävelypalautus väliin. Alku- ja loppuverran kanssa aikaa kului 55 minuuttia ja matkaa kertyi vähän vajaat 11 kilometriä. Illalla kävin vielä polkemassa 50 kilometrin Siuro-Sasi -lenkin. Tarkoitus oli alku- ja loppuverran välissä polkea 50 minuuttia keskitehoilla, mutta suunnitelmat muutuivat, kun 10 kilometrin kohdalla takavaihtajan vaijeri katkesi ja takavaihtaja siirsi ketjun pienimmälle rattaalle. Käytössä oli siis kaksi vaihdetta – raskain ja välimalli. Tuolle lenkille kun osuu jokunen ihan rapsakka mäki, niin melkoiseksi voimapolkemiseksi reissu muodostui. Keskitehot koko reissulla olivat 206W.

Perjantai olikin sitten lepopäivä. Sain maantiepyörääni vaihdatettua vaihdevaijerin, joten viikonlopun pyöräilyt oli turvattu. Kävin myös optikolla tarkastummassa näköni, ja sain hieman huonommat arvot kuin viisi vuotta sitten. Sain kokeiluun uudet kertakäyttöpiilarit. Pikaisella kokeilulla koiralenkillä, ei aivot ihan hyvin haltsanneet uutta vähän suurempaa eroa silmien välillä (piilari vain oikeassa silmässä). Pitää vielä kokeilla pystyykö tuollaisella piilarilla suunnistamaan laisinkaan, vai pitääkö tehdä jotain säätöjä.

Lauantaiaamuna lähdimme Peetun kanssa juoksemaan vähän pidempää siivua. Itse juoksin ensin Ikurin kautta Teivoon, jossa treffasimme. Sitten suuntasimme Siivikkalaan ja sieltä rantoja pitkin Lielahteen, josta suuntasimme takaisin Teivoon päin. Lämpöä oli kymmenisen astetta ja aurinko paisteli, joten oli vallan mainio juoksusää – vaikka vähän tuulikin. Alussa jalka oli jonkin verran väsynyt, mutta matkan edetessä rauhallinen meno alkoi maistumaan. Matkaa kertyi 25 kilometriä ja aikaa kului 2:17, eli keskari oli hieman alle viiden ja puolen. Keskisyke oli mukavan alhainen, 114 bpm. Illalla kävin vielä polkemassa vajaan 60 kilometrin lenkin Säijän ja Nokian keskustan kautta. Harjoitus sisälsi 3 x 5 minuutin vetoja n. 300W tehoilla, palautusta 5 minuuttia. Vetojen vauhdit eivät olleet mitään huippua, vaikka melko tasaiselle osiolle ne osuivatkin, koska vastatuuli oli sen verran kova. Puskemiseksi meni. Aikaa reissuun kului melko tarkkaan 2 tuntia.

Sunnuntai alkoi normaaliin tapaan MO:n uintitreenillä Ylöjärven uimahallissa. Ohjelmassa oli 1000m testiuinti, jonka tein lätbulina. Aikaa kului 17:30. Jokunen viikko aiemmin tuli mentyä sama matka märkkärillä ja silloin aika oli minuutin verran parempi. Olen kyllä tähänkin aikaa ihan tyytyväinen. Uinnin päälle lähdimme tekemään pienellä porukalla pidempää maantiepyörälenkkiä. Lämpöä oli vähän päälle 10 astetta ja aurinko paisteli. Idästä tuuli kuitenkin jonkin verran ja se sai tuntumaan, etenkin alkumatkasta, ehkä vähän liian kevyessä asusteessa pyöräilyn, viileältä. Etenkin käsivarret kaipasi vähän lisää tuulensuojaa. Alkumatkan Karhen kautta Viljakkalaan, Hämeenkyröön ja Heinijärvelle menimme porukassa, mutta sitten minä poikkesin omille teilleni. Oma reittini jatkui Jumesniemen kautta Salmiin ja sieltä Siuron ja Sasi kautta kotiin. Matkaa kertyi 115 kilometriä ja aikaa kului pikkuisen päälle 4 tuntia. Eli keskari oli 28.5 km/h. Keskiteho oli 173W. Loppujen lopuksi ihan mukava pyöräilysää, vaikka välillä sai vastatuuleen puskeakin.

Viikko 19/2022 (9.-15.5.2022)

Tällä viikolla kevät sitten pääsi vähän paremmin vauhtiin. Yöpakkaset loppuivat ja päivälämmöt nousivat taas kymmenen asteen paremmalle puolelle. Vettäkin on saatu, joten tontiltamme on kadonneet loputkin lumet. Tulotien varren ojien pohjilla on vielä vähän valkoista, mutta pikaista vauhtia nekin ovat vähenneet. Vihreetä on alkanut ilmestymään niin puihin kuin maahankin. Ensimmäiset sammakon kudutkin on ilmestynyt pihalammikkoon. Eli kyllä tämä nyt alkaa hyvältä näyttämään.

Harjoitusviikko oli vähän kevyempi ja treenipäiväkirjaan ei tullutkaan kuin 13,5 tunnin verran merkintöjä. Syynä tällaiseen oli, että lauantaina oli kevätkauden pääkisa ja siihen piti vähän passailla.

Maanantaina ei ollut ohjelmassa kuin työmatkapyöräilyt. Aamulla pari astetta lämpöä ja illalla kymmenen enemmän. Kotiin päin poljin pienen lisälenkin, Jasperintien kautta. Paluumatkalle tuli mittaa n.20 km. Gravelin takajarru alkoi jo aamulla krahnuttamaan, eikä se toennut edes paluumatkan aikana.

Tiistaina jätin sulkapallot väliin olkapäävaivan vuoksi. Illalla oli kuitenkin treeniä, jossa ensin juoksin rauhallisen lyhyen 4.1 km:n lenkin 22 minuuttiin. Tämän jälkeen pyöräilin Siuro – Sasi -lenkin, 50 kilometriä. Vajaan puolen tunnin alkuverran jälkeen tein 10 x 30 sekunnin tehovetoja 3,5 minuutin palautuksella. Lämpöä oli 16 astetta ja vaikka länsituuli olikin melko reipas, niin uskaltauduin polkemaan lyhyissä pyöräilyhousuissa. Vetojen lisäksi intouduin polkemaan Aqua Plussan pyöräilijöiden perässä Sasin mäen ylös vähän reippaammilla tehoilla.

Keskiviikkona olin jälleen gravelilla töissä. Aamulla normireittiä töihin, mutta kotiin päin poljin Jasperintien, Sionkylän ja Nokian kautta. Kotimatkalle tuli mittaa 31.5 km ja siinä yhteydessä tein 2 x 5 minuutin tehovedot. Tehomittausta ei ollut mukana, mutta tein vedot fiiliksen pohjalta. Illalla vielä tunnin MO:n uintitreeni Ylöjärven uimahallilla.

Torstaina ei ollut ohjelmassa kuin normaalit työmatkapyöräilyt. Perjantai oli totaalilepopäivä. Tai no, kävin minä testaamassa TT-pyörän toimivuuden ulko-oloissa Kolmenkulmantiellä – 5 kilometriä.

Lauantaina olikin sitten kisapäivä ja tällä kertaa olin viivalla SM-Duathlonissa Tikkakoskella. Lähdin ajelemaan jo aamupäivästä, vaikka startti olikin vasta klo 15:03. Jäi hyvin aikaa tutustua paikkoihin eikä muutenkaan tarvinnut hosua – vaikka tästäkin huolimatta meinasin myöhästyä lähdöstä. Tikkakoskella sää oli mitä mainioin. Lämpöä oli 17 astetta, puolipilvistä eikä pieni luoteenpuoleinen tuuli haitannut niin juoksua kuin pyöräilyäkään. Kisakeskus sijaitsi Luonetjärven koululla, jossa oli parkkipaikkaa lukuunottamatta kaikki kompaktissa paketissa. Järjestelyt toimivat mainiosti ja joustavasti.

Kisa alkoi 5 kilometrin juoksulla. Matka juostiin kahtena 2,5 kilometrin lenkkinä. Kierroksella oli 10 nousumetriä ja viimeinen puoli kisaa oli hiekkapintaista. Suurin osa kierroksen nousumetreistä osui n. kilometrin kohdalle ja sama lasketiin alas 1,6 kilometrin kohdilla. Ikäluokat lähetettiin porrastettuna liikenteeseen. Itse olin M45-54 luokassa. Samaan aikaan lähti myös meitä vanhemmat luokat. Kolme minuuttia ennen lähti nuoremmat ja saman verran jälkeen naiset ja kuntosarjalaiset. Omassa lähtöryhmässä oli n. 20 kilpailijaa. Ihan tarkkaan en tiedä, mitä takanani tapahtui, mutta heti lähtöpaukusta neljä juoksijaa erottautui hieman muista. Nimellä ja Suomen lipulla varustetulla puvulla kilpaileva kanssakilpailija lähti vetämään joukkoa ja saikin melko pian muutaman kymmenen metrin eron minuun, missä juoksin kakkossijalla. Ensimmäisessä U-käännöksessä n. 1.3 kilometrin kohdalla ero kärkeen oli sama parikymmentä metriä ja käännöksessä näin, että taakse päin oli eroa suurinpiirtein saman verran. Parin kilometrin kohdalla sain kärjen kiinni ja siinä sitten juostiin rintarinnan. Suunnitelmani oli juosta n. 3:50 min/km vauhdilla, vähän tilanteesta riippuen. Eka kierros menikin suunnitelmien mukaan. Toinen kierros juostiin kaksikkona kärjessä vuorotellen vetän ja välillä rinnakkain. Juoksuosuuden viimeisellä 100 m:llä nykäisin sen verran, että sain ryhmäni pohja-ajan 19:29. Juoksuosuus meni siis suunnitelmien mukaisesti eikä ihan täysillä tavinnut juosta, vaan sai säästellä pyöräosuudelle.

Kärjessä kanssani juossut tuntui melko prolta ja hänen vaihtonsa olikin tosi nopea. Kun minä revein vielä tossuja jalastani, niin hän juoksi jo pyörän kanssa pyöräilyosuuden lähtöviivalle. Kun itse pääsin pyöräilyn alkuun, niin ryhmäni kärkimies oli jo parin sadan metrin päässä edelläni. Pyöräosuus oli 20 kilometrin mittainen ja se ajettiin kahtena 10 kilometrin lenkkinä Luonetjärventiellä. Molemmissa päissä tiukka U-käännös. Reitti oli melko hyväkuntoista asfalttia ja reikäkohdat oli merkattu maalilla. Nousumetrejä oli yhteensä noin 160 m. Taktiikkana oli laittaa all-in pyöräilyosuudella.

Yksinään sai lähteä polkemaan eikä ihan lähietäisyydellä ollut muita polkijoita. Pyöräjalka tuntui ihan hyvältä ja laitoinkin hanan pohjaan heti alusta asti. Huomasinkin, että kärkipolkija ei pääsekään karkuun vaan päin vaistoin selkä lähenee. Noin kolmen kilometrin ajon jälkeen takaani humahti sarjamme voittaja ohi ja hävisi pian horisontiin. Ennen ensimmäistä U-käännöstä, viiden kilometrin kohdalla, sain kärkeen lähteneen pyöräilijän kiinni ja painelin samantein ohi. Huomasin että hän polki tavallisella maantiepyörällä, joten oma TT-pyöräni kulki selvästi vauhdikkaammin. Ensimmäisen kierroksen loppupätkällä ei sitten muuta tapahtumaa ollutkaan (paitsi pyörästäni putosi matkan varrelle yksi suojalevy, mutta se ei menoa haitannut). Toisella kierroksella alkoi tulla kuntosarjalaisia selkä edellä vastaan ja niiden ohittelu piti mielen virkeänä. Yritin pitää mahdollisimman kovia tehoja päällä ja aina käännöksissä pääsin tarkkailemaan miten takaa tulevat, oman lähtöryhmäni polkijat, saivat kiinni tai jäivät enemmän. Tilanne näytti siltä osin hyvältä, ettei ihan välittömässä läheisyydessä ollut uhkaajaa. Toisella kierroksella huomasin, että kisa-asuni päälle pukemani lyhythikaisen pyöräilypaidan vetoketju oli jäänyt juoksuosuudelta auki, ja se ei ollut ihan kaiken aerodynaamiikan kannalta hyvä asia. Pyöräilyosuuden loppupuolella alkoi myös oikeasta kyljestä pistämään, mutta sekään ei menoa haitannut. 20 kilometrin polkemisen jälkeen oma mittarini näytti ajaksi 32:28 (toimitsijoilla vähän eri aika, mutta heillä aikaa taisi kuulua joku siirtymäkin). Keskinopeudeksi tuli 37.4 km/h, keskitehoiksi 267 W, keskisykkeksi 164 bpm ja keskikadenssiksi 91 rpm. Numeriset arvot pyöräosuudelle yllätti positiivisesti, joten tyytyväinen pitää olla pyörän kulkuun.

Toisessa vaihdossa kypärä ja pyöräilykengät laatikkoon ja juoksukengät uudelleen jalkaan. Kenkiä repiessäni jalkaan alkoi pohkeita kramppailemaan, mutta ihan kiinni ne eivät onneksi leikanneet. Toinen juoksuosuus oli 2,5 kilometrin mittainen, eli yksi kierros samaa lenkkiä kuin alkujuoksussakin. Toisen juoksuosuuden ensimmäisen puolen kilometrin ajan molemmat pohkeet kramppailivat, mutta sitten krampit laukesivat ja juoksu muuttui rennommaksi. Kylkipisto ei myöskään haitannut juoksemista ja sekin unohtui matkan aikana. Vaikka juoksuosuudelle jahtaaja lähti perääni vain puolen minuutin päästä, niin luottoni juoksuuni oli sen verran kova, ettei ihan täysillä tarvinnut lähteä liikenteeseen. Kääntöpaikalla tilanne myös varmistui, ettei jahtaaja ollut saanut kaulaani kiinni, joten pystyin juoksemaan rauhassa ja rennosti maaliin asti. Toisen juoksuosuuden aikani oli 10:24.

Kokonaisaika 1:04:51 oli aika pitkälti sitä, mitä etukäteen ajattelinkin. Vaihdot olivat vähän hitaita ja juoksussakaan ei tarvinnut ihan kaikkea antaa, mutta pyöräosuus oli nopeampi kuin kuvittelin. Sijoitus oli sen sijaan iso yllätys, sillä tuo aika riitti tällä kertaa SM-hopeaan – ja kyllähän se kelpaa.

Sunnuntaina treenit jatkuivat heti aamusta MO:n uintitreenien muodossa. Alkuverran jälkeen uimme 40 x 50 m vetoja, 10 kerran seteissä eri välineillä ja vauhdeilla. Uinnin päälle poljin palauttavan pyöräilyn. Reitti kulki Ylöjärven uimahallilta ensin Viljakkalaan ja sieltä Hämeenkyrön, Jumesniemen, Salmin ja Siuron kautta kotiin. Matkaa kertyi 92,5 kilometriä ja aikaa kului 3:23 tuntia. Rauhallisesti tuli kelailtua maantiepyörällä eikä keskivauhti noussutkaan kuin 27.4 km/h:ssa ja tehotkin olivat maltilliset 161W. Lämpöä oli 12 astetta, oli puolipilvistä ja luoteistuuli melko napakka. Mukavasti kulki, eikä jalkakaan ollut kovin väsyneen tuntuinen.

Viikko 18/2022 (2.-8.5.2022)

Reissuviikko. Ei nyt kauheasti mutta normaalia enemmän. Lämmöt ovat olleet keväiset, mutta ei vielä kesäiset. Yöpakkasiakin on ollut, joten tumppua on tarvinnut aamupyöräilyissä pukea päälle. Myös tosi tuulisia säitä on ollut joka päivä. Lumet alkavat käymään vähiin, mutta näin äitienpäivänä edelleen on takapiha melko luminen.

Maanantaina ei ollut ohjelmassa muuta kuin reilun tunnin hieronta. Oikea olkapää edelleen vihoittelee, mutta en uskaltanut pyytää sille erikoiskohtelua. Päivällä lähdin ajelemaan kohti Helsinkiä ja kasaamaan messudemoja messukeskukseen. Teknologiamessut järjestettiin taas koronatauon jälkeen.

Tiistaina aamupäivällä kävin kiertämässä Nokian paloaseman lenkin. Sykkeitä yritin pitää alle 130bpm:n ja siinä onnistuinkin hyvin. Keskisyke oli 123bpm ja maksimi 129bpm. Matkaa kertyi hieman päälle 15 kilometriä keskivauhdin ollessa 5:03 min/km. Lämpöä oli kuutisen astetta ja luoteesta tuuli melko reippaasti. Ihan hyvältä juoksu tuntui. Illalla poljin vielä trainerilla puolentoista tunnin sisäpyöräilyn. Harjoitus sisälsi 3 x 10 minuutin vetoja 200W:n tehoilla ja 5 minuutin kevyellä palautuksella. Ihan mukavasti vedot menivät. Loppuverran otin vähän pidennettynä versiona.

Keskiviikkoaamuna oli kolmisen astetta pakkasta kun poljin töihin, mutta iltapäivällä päästiin jo 8 plus asteeseen. MO:n juoksutreeneissä teimme alkuun avaavia tekniikkaharjoitteita ja sitten 20 minuutin ajan intervallivetoja. Vetojen ja palautusten mitat vähän vaihtelivat, mutta vedot olivat muutaman sadan metrin luokkaa. Jalat olivat melko väsyneen ja tyhjän oloiset, eikä vedot tuntuneet oikein hyviltä. Jälleen oli tuulista. Juoksun päälle oli tunnin uintitreenit Ylöjärven uimahallissa. Pääasiassa kelailua eri vauhdeilla.

Torstaina aamulla poljin normaalia reittiä töihin maantiepyörällä, mutta kotiin päin tulin Säijän ja Nokian keskustan kautta. Ensimmäinen vajaa 50 minuuttia otin melko rauhallisesti. Sitten oli vuorossa 50 minuutin veto, jossa yritin pitää yli 200W:n tehoja. Veto onnistui ja tuntuikin ihan hyvältä ja keskiteho oli 241W. Vetopätkällä tuulen suunta oli vähän joka suunnasta, mutta ehkä suurimmalta osin sivusta (lounaasta). Lämpöä oli 13 astetta. Yhteensä matkaa kertyi 59 kilometriä.

Perjantai olikin lepopäivä. Ajelimme iltapäivällä Porin Yyteriin juhlistamaan 20v hääpäiväämme. Illalla tuli käytyä syömässä sekä kylpylän puolella, jossa pääsi tekemään muutaman lyhyen altaanmitan uinnin.

Heti lauantaiaamusta kävin juoksemassa Yyterin kangaspoluilla ja merenrannan pitkospuilla. Ensin juoksin 45 minuuttia lämpöä ja sitten 10 x 1 minuutin reippaita vetoja minuutin kävelypalautuksella. Alun vedot tein kangaspoluilla ja pari viimeistä kovemmalla alustalla. Päälle vielä vajaa 4,5 km palauttelua. Yhteensä matkaa kertyi 17,5 kilometriä ja aikaa kului 1:26. Jälleen oli kova länsituuli, mutta onneksi aika paljon pääsi juoksemaan tuulelta suojassa, lämpöä oli 8 astetta. Juoksujalka tuntui hyvältä ja keskiviikon jalan tyhjyys oli tipotiessään. Juoksun päälle nopea kylpylässä ja saunassa käynti ja sitten hotelliaamiaiselle. Illalla kävinmme vielä Porin uimahallissa uimassa. Uin bullarilla 3 x 1000m 50m radalla. Uintiaika oli 1:04:35 ja tonnien välissä oli pieni tauko. Sitten nauttimaan kulttuurista.

Sunnuntaina aamupäivällä lähdin ajelemaan Yyteristä kohti Alastaroa. Yyteristä Poriin oli mukavaa ja tasaista pyörätietä 17 kilometrin verran. Sitten alkoi Porin keskustassa sompailu. Vaikka olin tehnyt Garminiin reitin ja sen avulla navigoin keskustassa, niin jokunen kerta tuli mentyä harhaan reitiltä ja piti palata takaisin. Onneksi keskustahärdelliä ei ollut kuin kolmisen kilsaa, jonka jälkeen pääsi taas vapaasti polkemaan. Ulvilassa joutui taas vähän seuraamaan navigaattoria. Nakkila ja Harjavalta menivät nopeasti ohi, mutta Kokemäellä joutui vaihtamaan taas mittarin näkymän navigaattorin puolelle. Kokemäeltä suuntasin Köyliön kautta Säkylään ja sieltä Virttaan kautta Alastarolle. Lämpöä oli n. 7 astetta ja aurinko paisteli mukavasti, joten kylmä ei päässyt tulemaan. Tuulen suunta oli myös tosi optimaalinen ja sen vuoksi keskivauhti nousikin 32 km/h:iin. Koko reitti oli myös erittäin tasainen ja nousumetrejä 122 kilometrin reitillä ei ollut kuin 330. Laskumetrejä oli n. 250, eli lähtöpiste oli alempana kuin maali. Pyöräilyn päälle juoksin vielä vartin verran 300m reippaita vetoja 200m palautuksella. Ihan hyvältä juoksukin tuntui vielä pyöräilyn päälle.

Viikko 17/2022 (25.4. – 1.5.2022)

Pitkästä aikaa oli kunnon konttoriviikko, kun oikein neljänä päivänä tuli poljettua työmatkaa. Kevään eteneminen on vähän hidastunut, kun lämpötilat ovat tippuneet reippasti alle kymmenen asteen ja yöllä/aamulla on ollut jokunen aste pakkastakin. Lunta ei onneksi ole enää tullut, mutta sitä kyllä on vielä omasta takaa ihan riittämiin. Tänä vuonna ei ole lähelläkään, että vapuksi olisi lumet sulaneet.

Maanantai oli vielä vähän lämpimämpi päivä ja työmatkapyöräilyjen lisäksi kävin tekemässä illalla vajaan puolentoistatunnin rauhallisen PK1-juoksulenkin. Lämpöä oli 12 astetta, mutta siihen ne lenkin positiiviset asiat jäikin. Jalat olivat väsyneet koko lenkin ajan, vaikka vauhti oli mukavan leppoista, mutta ei kuitenkaan liian rauhallista. Matkaa kertyi vähän vajaat 17 kilometriä keskarin ollessa 5:09 min/km ja keskisykeen 122 bpm.

Tiistai oli ainoa kotitoimistopäivä ja silloin oli ohjelmassa vain illan sulkapallonelurit. Muutaman viikon vähän heikomman sulkisfiiliksen jälkeen pelit maistuivat taas hyvältä. Peli-into oli heti alusta asti kohdillaan ja äijä oli liekeissä. Erävoittojakin tuli ihan kiitettävästi. Iskukäsivarsi edelleen kipeytyy – vähän liikaakin, mutta ei onneksi niin paljon, että haittaisi uimista.

Keskiviikkona töistä kotiin pyöräillessä tein pienen lisälenkin ja samalla tein puolen tunnin polkemisen jälkeen 10 minuutin reippaamman vedon. Tehomittaria ei ollut mukana, joten vedon watit jäivät saamatta. Tunnin pyöräilyn päälle juoksin lyhyen 2.5 kilometrin reippaan vedon nelosen vauhdilla. Jalkoja ei hapottanut, mutta muuten ei ollut oikein isku päällä. Illalla oli vielä tunnin MO:n uintitreenit. Valkun ollessa pois altaan reunalta, meninkin vähän aikaisemmin pulikoimaan, niin pääsi vähän aikaisemmin poiskin. Uin 3 x 1000m, joista kaksi ensimmäistä bullarilla ja viimeisen lätbullia. Aikaa meni taukoineen vähän päälle tunti.

Myös torstaina kävin työmatkapyöräilyjen jälkeen juoksemassa reilun 17 kilometrin lenkin 5:10 min/km vauhdilla. Alku tuli otettua vähän rauhallisemmalla sykkeellä, mutta vajaan tunnin jälkeen kiihdytin vähän vauhtia. Alun rauhallinen osuus oli melko väsyneen oloista menoa, mutta kun sai vähän jalkoja alle, niin meno alkoi tuntumaan rennommalta ja mukavammalta. Keskisyke pysyi 120 bpm:ssä ja maksimikin alle 130.

Perjantaina poljin töistä suoraan Tesoman uimahallille uimaan 3800m matkaa. 2 ensimmäistä tonnia bulliksella ja loput lätbullilla. Tonnin pätkissä menin. Uintiaika oli noin 1:20 tuntia. Rauhallisesti, pitkällä liulla yritin mennä. Altaassa ei saanut ihan yksin uida, mutta ei silti ruuhkaa ollut, vaikka jonkin verran joutui ohittelemaan.

Lauantaina aamupäivällä tein duathlon kisatreenin. Sisällä. Ensin puoli tuntia verraa trainerilla. Sitten matolle juoksemaan kaksi kilsaa nelosen vauhtia, sitten 8 minuuttia trainerilla 243W keskiteholla ja sitten taas matolla kilsan verran nelosen vauhdilla. Sitten oli vuorossa 10 minuutin kelailua trainerilla alhaisilla tehoilla ja sitten toinen setti juoksu-pyörä-juoksua. Toisen setin ensimmäinen jouksu oli 1,5 kilometriä 17 km/h (3:32 min/km) vauhdilla. 8 minuutin pyöräily oli tuollaisen juoksutykityksen jälkeen erittäin hapokasta, enkä saanut keskitehoiksi kuin 222W. Polkemisen päälle taas matolla kilsan verran 14 km/h vauhdilla. Kaiken tämän päälle parikymmentä minuuttia kevyttä kelailua trainerilla. Hapokasta paikoin oli, mutta toivottavasti tästä harjoituksesta oppi jotain vauhdin/tehon jaosta.

Vappupäivän kunniaksi tein sunnuntaina ulkona pitkän pyörälenkin. Alle otin ensimmäistä kertaa tällä kaudella maantiepyörän. Uskaltauduin noinkin rohkeaan vetoon, sillä uskoin reittini olevan melko siisti hiekoitussepeleistä. Reitti kulki Ylisen, Karhen ja Viljakkalan kautta Hämeenkyröön. Sieltä suuntasin Jumesniemen, Salmin, Siuron, Sasiin kautta kotinurkille, mutta tein sitten vielä parinkymmenen kilometrin lisälenkin Nokian keskustan ja Tesoman kautta. Matkaa kertyi 140 kilometriä ja aikaa kului tasan 5 tuntia. Keskitehot olivat yllättävän korkealla, 195W keskivauhdin jäädessä kuitenkin vain 28 km/h:iin. Vauhtiin toki vaikutti se, että mäkeä oli yli 1300 nousumetrin verran ja länsituuli hidasti myös vauhtia vastatuuliosuuksilla. Sää oli muuten ihan suhtkoht kohdillaan. Alussa oli pilvistä ja Karhella tuli jokusia vesitippojakin, mutta Viljakkalan jälkeen alkoi aurinko paistelemaan eikä palelemisesta tarvinnut huolestua, lämpöä oli 10 asteen verran. Maantiepyöräkausi on siis avattu ja kalustokin pysyi ehjänä.