Viikko 39/2019 (23.-29.9.2019)

Edellinen viikko meni pitkälti palauttelun merkeissä, mutta tällä viikolla pystyi jo tekemään laadukkaitakin treenejä. Treenitunnin jäivät hieman normaalia vähemmälle erinäköisistä syistä. Työmatkapyöräilyjä kun ei tullut kuin kolmena päivänä ja mailapelit jäivät vallan väliin, niin se näkyy heti tuntimäärissä.

Vaihtelevat syyssäät ovat olleet tälläkin viikolla ilonamme. Välillä on satanut ja välillä on ollut tosi komeita päiviä. Aamulla on ollut kylmää, mutta päivällä tarkenee taas vähä kevyemmällä pukeutumisella.

Maanantaina ohjelmassa oli taas perinteiseen tapaan työmatkapyöräilyt ja tunnin kotisalitreeni.

Tiistaina pidin etätyöpäivän ja tein aamupäivästä poikkeuksellisesti viikon pitkän lenkin. Pirkan hölkkä on lokakuun ensimmäinen sunnuntai ja ajattelin, ettei viikkoa ennen kisaa viitsi enää tehdä pitkistä. Joten tein sen sitten jo alkuviikosta, jolloin pitkiksen ja kisan väliin jää yli kymmenen päivää. Reilun 25 km:n lenkki kulki Tesoman lammen, Tohlopin järven, Tahmelan, Villilän, Kalkun ja Ikurin kautta takaisin kotiin. Tällä kertaa olin vähän joustavampi sykkeiden suhteen ja annoin niiden nousta PK2:n lukemiin, eli lähemmäksi 140 bps. Lopussa otin kolmen kilsan reippaan vedon, jolloin vauhti oli 4 min/km luokkaa. 4 asteen keli oli mukavan raikas juoksukeli ja tasan kahden tunnin lenkki meni mukavissa merkeissä.

Keskiviikkona oli jälleen työmatkapyöräilyt. Otin pitkästä aikaa Bianchin cyclon alleni ja kokeilin missä kunnossa se oli. Muutaman vuoden takaisen, tuolla pyörällä kaatumisen jälkeen, se oli ollut pelkästään sisällä trainerikäytössä, mutta ajattelin nyt, että eiköhän sillä  työmatkapyöräilyä voi tehdä, vaikka vähän hittiä saikin silloisen kaatumisen yhteydessä. Traineripyöränä kun nyt on Rosen maantiepyörä. Illalla tein sitten vielä tunnin sisäpyörätreenin trainerilla. Vajaan 200 W keskarilla poljin “mäkitreenin”, jossa keskinousu oli 1.1% ja max nousu 6%, ja nousumetrejä tuon mukaan vajaat 400m. Nämä arvot tietenkin Tacx:n laskennallisia arvoja. Suht hapokas kuitenkin treeni oli ja jalat olivat melko makaroonia polkemisen jälkeen.

Torstaina piti olla heti töiden jälkeen sulkapalloa, joten otin auton alleni ja meni sillä töihin. Aamupäivästä kävin juoksemassa Valmetilta arboretumin ja Ratinan kautta Tampellaan ja sieltä Hämeenpuiston kautta takaisin Valmetille. Matkaa kertyi tasan 13 km ja aikaa kului vähän alle 57 min, eli VK1-treeniksi voisi luokitella. Muuten mukava ja kaunis reitti, mutta muutamat liikennevalot häiritsivät etenemistä. Ensi kerralla pitää muuttaa sen verran reittiä, ettei valoihin tarvitse pysähtyä. Illan sulkapallot peruuntuivat ja tein sen sijaan 40 minuutin kotisalitreenin.

Perjantaina ei ollut ohjelmassa muuta kuin työmatkapyöräilyt ja aamupäivällä reilun tunnin jalkahieronta.

Lauantaina aamulla kävin juoksemassa vajaan 12 km:n mäkijuoksutreenin. Kotoa juoksin ensin Lamminpäähän ja siellä juoksin kilpa5-reitin ja sitten takaisin kotiin. Parin asteen lämpö ei haitannut laisinkaan, sillä tuolla noin 250 nousumetriä sisältävällä reitillä hiki nousi kyllä pintaan. Hapot olivat myös melko korkealla jaloissa, etenkin viimeisessä kovassa Horhan nousussa, jossa noustaan 150 m:n matkalla noin 30 m. Äkkiä laskettuna nousu% on 20. Illalla tein vielä puolentunnin sisäpyörätreenin. Tämä oli tarkoitettu vähän niin kuin palauttavaksi, enkä laittanut reitille nousua laisinkaan. Keskitehot nousivat kuitenkin 190 W:iin, joten sauna teki ihan hyvää tuon lyhyenkin treenin päälle.

Sunnuntaina aamupäivästä tein tihkusateessa vajaan tunnin ja vajaan 13 km:n juoksulenkin. Onneksi lämpöä oli kymmenisen astetta, joten sade ei haitannut ulkoilua. Menin rennolla vauhdilla, enkä katsellut matkan aikana vauhtia tai sykkeitä laisinkaan. Kotona sitten totesin, että 4:36 min/km vauhdilla mentiin ja keskisyke oli 131. Ihan letkeeltä meno ei kuitenkaan tuntunut, taisi lauantain mäkitreeni vielä vähän painaa jaloissa.

Viikko 38/2019 (16.-22.9.2019)

Blogi-päivitys meni vähän myöhäiseksi, kun sunnuntaina oli sen verran kiirusta ettei koneen ääreen ehtinyt laisinkaan. Koko päivä meni Vorssassa suunnistuksen SM-sprintti -talkoissa. Tulospalvelussa tuli hytistyä aamu-kasista ilta-viiteen, mutta voittajat saatiin selville.

Lauantai-ilta meni ysi-luokan luokkakokouksessa Alastaro-Loimaa -akselilla. 30 vuoden jälkeen 30 (/50) oli muistelemassa menneitä ja päivittämässä elämäntilanteensa.

Flunssa on periaatteessa jo selätetty, mutta edelleen räkää tulee vaikkei nokka olekaan tukossa. Eikä tuolla treenaamiseen ole vaikutusta.

Viikko meni muutenkin vähän Finlandiasta palauttelun merkeissä. Juoksukilsoja ei kertynyt kuin vähän alle 40 km ja nekin maltillisilla tehoilla. Tiistain ja torstain lenkeillä oli takareiden vielä melko jumissa, mutta lauantain lenkki meni jo ihan mukavasti. Etenkin tiistaina jalat olivat tosi raskaat ja meno väsynyttä. Torstai oli muuten vaan väsynyttä ja alkumatkan sai mennä vielä vesisateessa ja kovassa tuulessa joten sekin oli henkisesti vähän vaikeeta. Lauantaina meni onneksi vajaan 14 km:n lenkki jo alle neljän ja puolen vauhtia, joten eiköhän tässä ala palautuminen olla jo hyvällä mallilla.

Sulkapallossa ei olla vieläkään saatu sovittua vakiovuoroaikaa, kun edellisien vuosien ajankohta ei enää ole ollut vapaana. Kävin kuitenkin keskiviikkona lätkimässä tunnin verran varamiehenä Ruotulan hallissa. Toinen mailapelipäivä tälle viikolle oli perjantai, mutta silloin lajina oli padel. Puolentoista tunnin vuoro meni taas pikkuhien merkeissä.

Työmatkapyöräilyä oli ohjelmassa ma, ti, to ja pe. Keskiviikkona pidin etäpäivän ja silloin tuli aamupäivästä poljettua ensimmäinen tunnin treeni uudella trainerilla. On se vaan hieno, tai ainakin hiljaisempi kuin vanha. Sitäkin kuitenkin piti edelleen polkea, jotta hien sai pintaan, mutta se taitaa sen tarkoitus ollakin.

Tässä vielä muutama fiilistelykuva Finlandian puolikkaalta. Nimim. hopee ei oo häpee.

Viikko 37/2019 (9.-15.9.2019)

Syksy alkaa toden teolla tehdä tuloaa. Tiistaina kesä yritti vielä viimeistä kertaa puskea hellettä päälle, mutta loppuviikolla olikin sitten jo koleampaa, märempää ja tuulisempaa keliä tarjolla.

Edellisellä viikolla alkanut flunssa alkoi jo maanantaina vähän hellittämään. Alkuviikosta piti jättää kuitenkin vielä treenit väliin ja työmatkapyöräilyjenkin väliin jättämiseen oli hyviä syitä. Maanantaina tuli käytyä työmatkalla Jämsänkoskella ja tiistaina vein auton huoltoon, joten flunssa sai vielä rauhassa parantua alkuviikon.

Keskiviikkona piti laittaa sitten jo puolihönkä päälle, sillä tavoitteena oli edelleen juosta lauantaina Jyväskylässä puolimaraton, vaikka olo olikin vielä räkäinen. Ohjelmassa oli työmatkapyöräilyt sekä päivällä reilun tunnin jalkahieronta. Hieronnasta huolimatta oli pakko tehdä pienimuotoinen juoksutreenikin lähes viikon juoksemattomuuden jälkeen, jotta jalat saisi edes vähän hermotusta ennen lauantaita. Ulkona satoi, joten otin juoksumaton käyttöön melkein puolen vuoden tauon jälkeen. Mattojuoksu tuntui ihan hyvältä ja ilman nousukulmaa kymmenen kilometrin treeni kulki 4:33 min/km vauhdilla.

Torstaina oli ohjelmassa työmatkapyöräilyt sekä illalla tunnin kotisalitreeni. Perjantaina pidin muuten lepoa, mutta illalla kävin tekemässä jokusen lyhyen spurtin avatakseni vähän jalkoja.

Lauantaiaamusta lähdimme koko porukalla ajelemaan kohti Jyväskylää. Aamulla päätimme ottaa hotellihuoneen kisapaikan tuntumasta. Siellä voisi hyvin rauhassa valmistautua klo 15:15 alkavaan juoksuun eikä koirienkaan tarvitsisi olla kotona tai autonperässä kisan aikana.

Edelleen oli vielä vähän räkäinen olo, mutta alkuverkassa ei huomannut että se olisi mitenkään haitannut. Keli oli ihan ok, lämöä oli 12 asetta ja aurinko paistoi. Lansituuli oli melko navakkaa, joten se tiesi puskuhommia Jyväsjärven pohjoisrannalla, jonne tuuli pääsi puhaltamaan juuri vastaisesti. Ja kun järvi kierretään kahteen kertaan, niin pari kunnon vastatuulipätkää oli tiedossa. Vesisadetta ei onneksi ollut tiedossa.

Ennen tietoa flunssastani, olin laittanut tavoitteeksi 1.22-alkuisen ajan. Flunssasta huolimatta en ollut muuttanut tavoitettani mihinkään, mutta tulos saattoi olla mitä vaan, jos esim. keuhkoihin tulisi jotain kröhää. Päätin lähteä jopa pienellä ylivauhdilla liikkeelle ja katsoisin miten äijän käy. Viime aikoina kun ei ole kisoissa tullut otettua kauheasti riskejä, vaan aina menty juuri sitä vauhtia mihin kunto näyttäisi riittävän.

Juoksu lähti liikkeelle ihan mukavan tuntuisesti. Jalat tuntuivat kevyiltä ja henkikin pihisi ihan normaalisti. Alkuryysiksestä selvittyä matkan teko suijui väljissä merkeissä. Alkukilometreillä juoksin jokusen hengen porukassa, mutta melko pian se hajosi ja pian juoksin yksikseni, kymmenisen metriä yhden parivaljakon perässä.

Ensimmäinen nelonen meni vähän alle 3:50 min/km keskarilla, mutta sitten kilometriajat siirtyivät vähän 3:50 huonommalle puolelle, mutta kuitenkin edelleen alle 3:55:n, joka ajaisi vielä tavoittelemaani loppuaikaan. Kierroksella on oikeastaan vain yksi vähän isompi siltanousu, mutta muuten mennään melko tasaista maastoa, joten kilometriajatkin pysyivät melko vakiona.

Kilometrit taittuivat tasaisen tappavaa vauhtia. Mitää erityistä ei ensimmäisellä kierroksella juurikaan tapahtunut. Aiemmin lähteneitä maratoonareita tuli vähän väliä selkä edellä vastaan, mutta puolimaratoonareita ei ohi tullut, tosin en päässyt kyllä itsekään puolimatkan menijöitä ohittelemaan. Edelläni juosseen parivaljakon sain kiinni ensimmäisellä vastatuulipätkällä, mutta en päässyt niistä karkuun, vaan toiselle kierrokselle lähdettiin rintarinnan. Ensimmäinen kierros meni aikaa 40:40, eli 3:51:n keskarilla. Hyvässä vauhdissa siis oltiin ja meno tuntui vielä ihan hyvältä.

Toisen kierroksen alkuun ohitin yhden kanssakilpailijan, mutta 15 km:n paikkeilla tuli yksi juoksi kauheaa kyytiä ohitseni – oli vähän oudon oloinen vauhdinjako, jos tuossa vaiheessa vielä pystyi tykittämään noin. Myös parivaljakko oli karkaamassa minun vauhdistani, joten yksikseen sai mennä.

Toinen kierros eteni myös ihan mukavissa merkeissä kilometri kilometriltä. Mitään ongelmia ei ollut, joten kolmisen kilometriä ennen maalia päätin laittaa vähän enemmän tehoja peliin. Koska loppurutistus alkoi vastatuulipätkällä, niin vauhti ei juurikaan noussut, mutta eipä juuri pudonnutkaan. Kellosta katsoin, että tavoiteajassa olin ja jos loppurutistus kestäisi maaliin asti, niin voisi päästä jopa alle 1.22:n. Viimeisellä kilometrillä tulikin laittettua ihan kaikki peliin ja viralliseksi loppuajaksi tulikin 1:21:51. Tuo riitti kokonaisuudessaan kymmenenteen sijaan ja omassa M45-sarjassa 2. sijaan.

Kisan jälkeen kurkussa vähän tuntui, mutta muuten oli ihan ok olo. Yllättävintä oli kuinka hyvin jalat pelasivat koko juoksun ajan. Flunssasta taisi olla ainakin se hyöty, että tuli huilattua riittävästi viikon verran ennen kisaa. Aika oli myös positiivinen yllätys. Kovempi puolikkaan aika on viiveksi tullut vuonna 2011. Jyväskylä on kyllä hyvä paikka juosta kovia aikoja, oma puolikkaan enkka-aikanikin vuodelta 2010 on tuolta, tosin hieman eri reitiltä.

Viikko 36/2019 (2.-8.9.2019)

Syksy on alkanut säiden puolesta mukavissa merkeissä. Syksyn merkkejä on jo ilmassa, mutta ihan mukavan lämmintä on vielä ollut eikä jatkuvista sateistakaan ole tarvinnut kärsiä.

Kalenteriin on joutunut tällä viikolla tekemään jonkin verran muutoksia. Ensimmäinen takaisku tuli viikolla, kun Kankaanpää maraton ilmoitettiin perutuksi tältä vuodelta. Tuonne olin alustavasti suunnitellut meneväni. Seuraava takaisku alkoi pukata päälle torstai-iltana, kun kurkku meni karheaksi, ja se on minulla aina selvä flunssan ensioire. Viikonloppuna pää olikin sitten täynnä räkää ja sunnuntaille suunniteltu pitkä (180 km) pyörälenkki työkaverin kanssa piti perua. Voipi myös olla, että flunssan vuoksi joutuu perumaan ensi viikonlopun Finlandian puolikaskin. Mutta pitää toivoa, että tämä tauti menisi nyt parissa päivässä ohi ja tämä lepo vain marinoisi huippukuntoa viikon päähän.

Viikolla pystyi vielä tekemään suunnitellut treenit. Maanantaina oli ohjelmassa työmatkapyöräilyt ja tunnin kotisalitreeni.

Tiistaina töistä pyörällä Säijän kautta kotiin 50 km. Mukava sää siivitti hyvään vauhtiin, sillä keskari oli 30.7 km/h. Keskiwatit olivat 194 W (NP 211 W). Eli vauhtia ja watit olivat viime viikon lenkkejä korkeammalla.

Keskiviikkona normaalien työmatkapyöräilyjen lisäksi kävin juoksemassa Peetun kanssa yhteislenkin Lamminpään maisemissa. Juoksin alkuun 3 km Lamminpään majalle, josta Peetu tuli mukaan matkaan. Kiersimme pikku-Ahveniston lammen ja palasimme takaisin Lpäähän, josta juoksin vielä takaisin kotiin. Matkaa kertyi vähän vajaa 17 km ja aikaa kului 80 min. Mukavan rento lenkki hyvässä säässä ja seurassa.

Torstaina pidin etätyöpäivän. Aamupäivällä kävin juoksemassa vähän vajaan tunnin  Ikuri – Kalkku – Tesomanjärvi -lenkin. Matkaa kertyi vähän päälle 13 km. Juoksu tuntui yllättävän kevyeltä vaikka vauhti oli vähän alle neljän ja puolen. Illalla kävin avaamassa syksyn sulkapallokauden, kun pelasimme Syssyssä puolitoista tuntia neluria. Myös sulkapallo kulki yllättävän hyvin yli kolmen kuukauden pelitauon jälkeen. Eikä edes paikat olleet seuraavana päivä kipeänä. Illalla alkoi sitten kurkku menemään karheaksi ja aavistelin sen tietävän huonoa.

To-pe välisenä yönä kurkku oli sitten jo kipeä, ja perjantain aikana kipu vain paheni. Kävin kuitenkin pyörällä töissä ja töiden jälkeen vielä pelaamassa puolitoista tuntia Padelia työporukan kanssa. Padeli alkoi jo sujumaan vähän paremmin kuin ensimmäisellä kerralla pari viikkoa aikaisemmin. Mutta ei se vieläkään kovin kauheaa hikiliikuntaa ole, mutta ihan mukavaa lätkimistä kuitenkin.

Lauantaina flunssa iski sitten kunnolla päälle. Pää oli täynnä räkää ja nessua kului. Sunnuntaina niitely jatkui.

Viikonloppuna oli aikaa viritellä uutta Tacx Neo 2 pyörätraineria kuntoon. Alkuperäisissä suunnitelmissa oli laittaa Rosen maantiepyörä traineriin kiinni ja ostinkin harjoitusvastukseen 11-lehtisen takapakan. Minulla ei kuitenkaan ollut sellaista akselia, jolla olisin pyörän saanut traineriin kiinni. Kävin siis ostamassa 9-lehtisen takapakan, jotta saisin vanhan Bianchin cycloni kiinni harjoitusvastukseen. Toivottavasti löytyy keino saada myös Rose kiinni laitteeseen, sillä se on kuitenkin se pyörä, jolla tulee pääasiassa ulkonakin ajettua.

Nyt alkaa olla päivitetty “pain cave” valmiina. Vähän piti tehdä seinämuutoksia sekä hankkia uusia vermeitä (esim. isompi TV, tuulettimet, traineri).

Tässä ennen ja jälkeen kuvat:

Viikko 35/2019 (26.8.-1.9.2019)

Vaikka kalenterin mukaan kulunut viikko vielä kesään kuuluikin, niin melko poikkeuksellisen lämmin viikko oli. Monena päivänä meni helleraja rikki eikä sateissa tarvinnut juurikaan kastua. Aamuisin tosin alkaa olemaan jo melko hämärää, ainakin jos ennen kuutta lähtee liikenteeseen, että pitää kohta alkaa virittelemään polkupyörään lamppua.

Pari viikko olisi vielä Jyväskylän puolimaratoniin (Finlandia maraton), joten vielä sai tehdä ihan kunnon treeniviikon. Juoksukilosaja kertyi vähän vajaat 70 kilometriä ja ihan “laadukkaita” treenejä tuli tehtyä. Enää kun ei viitsi kauheasti keräillä turhia kilometrejä.

Otin ohjelmaan työmatkapyöräpäivinä myös leuanvedon aina töihin tullessa ja sieltä lähtiessä, kun sellainen hieno tanko siellä pukuhuoneiden vieressä on asennettuna. Keskiviikkona aloitin kuudella vedolla ja kuun vaihduttua lisään määrään aina yhdellä. Aika surkea määrähän tuo on, kun on tällainen narukäsi, mutta josko se tässä talven aikana saisi jotakin kehitystä. Saa nähdä kuinka pitkään intoa riittää.

Maanantaista on näemmä tulossa kotisalitreenipäivä. Niin se oli tälläkin viikolla. Tunnin voimatreenin lisäksi normaalit työmatkapyöräilyt.

Tiistaina aamulla juoksin töihin Tahmelan ja arboreettumin kautta. Tossu oli ihan mukavasti syönnillä, sillä reilun 17 km:n matka meni 4:22 min/km vauhdilla, ja vielä suht kevyen oloisesti. Sääkin oli aamulla mukavan aurinkoinen ja suht tyyni ja lämpöäkin sopiva 16 astetta. Tuuli toi autolla maantiepyörän töihin, ja poljin töistä Säijän kautta kotiin 50 km. Vähän oli aamun juoksun jäljiltä jalat väsyneet ja keskivauhti jäikin hieman päälle 29 km/h. Keskiwatit oli 185 W (NP 202 W). Sää oli mukavan helteinen ja aurinoinen.

Keskiviikkoaamuna pyöräilin normaalisti töihin, ja töiden jälkeen tiistain tapaan Säijän kautta kotiin. Tällä kertaa keskivauhti oli 30.5 km/h ja watit 187 W (NP 203 W). Tuulen suunta taisi olla hieman optimaalisempi tiistaihin verrattuna, koska watit olivat suht samat, mutta vauhti reippaampi. Komee oli sää tuolloinkin.

Torstaina oli taas normaali työmatkapyöräilypäivä ja illalla kotona kympin juoksulenkki. Otin taas 5 km:n rennon/reippaan vedon. Reipas meno oli jonkin verran väsynyttä ja jätinkin vauhdin suosiolla hieman rauhallisemmaksi edellisviikkojen vastaaviin treeneihin verrattuna. Nyt keskari oli 3:50 min/km. Ei parane kiusata itseään liikaa jos fiilis on vähän väsynyt.

Perjantaina työmatkapyöräilyt, päivällä reilun tunnin jalkahieronta ja illalla vielä tunnin kotisalitreeni.

Lauantaiaamuna poljin Teivon parkkikselle ja lähdin tekemään juoksutreeniä Lamminpään majan portaissa. Alkuun ja loppuun parin kilometrin verkat ja välissä raput ylös ja tietä pitkin alas takaisin portaiden alapäähän. Näitä kierroksia 12 kpl putkeen. Nousussa oli 160 porrasta 100 m matkalla ja nousumetrejä portaissa oli 25 m. Kokonaismittaa kierrokselle tuli hieman vajaa 500 m. Sen verran maltillinen määrä noita portaita oli, että ensimmäiset kahdeksan kierrosta meni melko mukavasti. Viimeiset neljä alkoivat sitten jo hapottamaan sen verran, ettei kahdennentoista nousun jälkeen enää huvittanut tehdä enää yhtään lisää. Toisaalta jos kunnon porrastreenin haluaisi tehdä, niin sitten pitäisi mennä Pispalan portaisiin.

Sunnuntaiaamusta tein pitkän juoksulenkin. Tällä kertaa juoksin vähän tasaisemmassa maastossa ja kokonaan asfaltilla. Reitti kulki yhdystien kautta Avantille ja sieltä Haaviston kautta Teivoon ja Vuorentaustaan. Sieltä vielä Ikurin, Teollisuustien ja Haukiluoman kautta kotiin. Ensimmäinen 21 km menin normaalia PK-vauhtia. Sykkeet pysyivät suht hyvin kurissa tuossa 4:50 min/km vauhdissa. Tämän jälkeen juoksin 5 reipasta vauhtia kiihdyttäen. 26. kilometri meni aikaan 3:43. Tämän jälkeen vielä 4 km verryttelyä, eli kokonaismatkaa kertyi 30 km ja aikaa siihen kului 2:22. Juoksu tuntui yllättävänkin kevyeltä ja etenkin vauhdin kiihdytys onnistui ongelmitta. Pitkään vaivannut oikea lonkka tosin ei tykännyt kovasta vauhdista tuossa kohtaa lenkkiä, mutta kyllä lonkkakin lopuksi hyväksyi vauhdin lisäyksen.