Sekalaista säätä

Tälle viikolle osui sään ja kelien puolesta vähän kaikenlaista. Maanantai oli vielä komea perinteinen talvipäivä. Pakkasta kymmenisen astetta, puut lumessa ja mukava hanki. Työmatkapyöräilyn lisäksi tuli illalla juostua matolla tunnin perusköpöttely. Muuten ok, mutta sykkeet edelleen vauhtiin nähden korkealla.

Tiistaina aamulla lämpötila otti viikon pohjakosketuksen ja mittari kävi 18 pakkasasteessa. Auto kun oli tämän päivän käytettävissä, niin säälin itseäni sen verran, että jätin työmatkapyöräilyt tältä päivältä väliin. Illalla lämpötila oli noussut jo 8 pakkasasteeseen ja kun vakio sulkapallovuoro oli peruttu, niin kävin tekemässä 25 km:n hiihtolenkin perinteisellä tyylillä. Hiihtokeli ei ollut sunnuntain veroinen, mutta vuoden toinen pertsan lenkki tuli tehtyä.

Keskiviikkona pakkasta ei ollut enää kuin kaksi astetta. Tuuli oli kova ja jo yöllä alkanut lumisade jatkui vielä aamullakin. Työmatkapyöräilyyn kului jonkin verran enemmän aikaa kuin normaalisti, sillä pyöräteitä ei oltu aamulla vielä aurattu. Myös iltapäivällä oli havaittavissa paikoin heikkoja auraussuorituksia kotimatkan aikana. Paikoin oli ihan lumesta puhdas pyörätie, mutta paikoin tuuli oli kasannut hyviä kinoksia pyörätien poikki. Illalla kotona pari tuntia lumitöitä ja tunnin mäkitreeni matolla.

Torstaina aamulla oltiinkin sitten jo kolme astetta plussan puolella lämpötilan suhteen. Yöllä oli tullut vettä sen verran, että lumet olivat huvenneet ihan kunnolla. Pyörätiet olivat muuttuneet jääkentiksi ja sellaisilla pätkillä, missä ei oltu vielä hiekoitettu, niin kaipasi nastoja eturenkaan lisäksi nyt myös taakse. Pari kertaa pyörä pyörähti 180 astetta, nokka tulosuuntaan päin. Pystyssä pysyttiin, ja kotiin päin tullessa hiekkaa oli levitetty jo sen verran runsaasti, että pystyi hieman rennommin polkemaan. Illalla pari tuntia sulkapalloa MaSu:n treeneissä. Pääosin neluria, mutta pari erää myös kaksaria.

Perjantai mentiin edelleen plussa-asteilla. Työmatkapyöräilyssä ei ongelmia hyvän hiekoituksen ansiosta. Päivällä oli ohjelmassa jalkahieronta, joten kunnolliset aerobiset treenit jäivät tältä päivältä väliin. Illalla tuli tehtyä kotona tunnin lihaskuntotreeni.

Lauantaina olitiin edelleen pikkuisen plussan puolella. Lähiladut näyttivät lohduttoman heikkokuntoisilta, joten ajelin pikku-Ahveniston parkkipaikalle ja lähdin siitä hiihtelemään kohti Julkujärveä ja Topin tupaa. Onneksi otin alleni vapaan sukset, sillä sen verran likaiset ladut olivat, että pertsan suksilla meno olisi varmaan tökkinyt melko pahasti.. Moottoritie – Julkujärvi välillä oli paikoin jäistä, märkää ja likaista. Julkujärvi – Topin lenkki oli vielä suht hyvässä kunnossa. Moottoritie – Lamminpää väli oli pääosin huonoa ja osittain tosi huonoa. Likaista, jäistä ja pelkkää jäätä, ei mukavaa. Kävin vielä toistamiseen tekemässä Topin lenkin, koska se oli paremmassa kunnossa kuin Lamminpään lenkki. Matkaa kertyi 30 km, mutta seuraava hiihtolenkki toteutuu vasta kun lunta on tullut kunnolla lisää. Illalla tein matolla vielä puolen tunnin juoksutreenin. Reilu puolet ajasta menin vähintään 4:00 min/km vauhdilla.

Sunnuntaina lämpötila oli painunut taas pikkuisen pakkasen puolelle. Edellisillan pieni räntäkerros oli jäätynyt mukavasti jäähän kiinni, poistaen pahimman liukkauden. Päätinkin tehdä vuoden ensimmäisen juoksulenkkini ulkona. Jätin jopa nastarit kotiin ja juoksin ihan kesätossulla. Pidon kanssa ei tuntunut olevan oikeastaan mitään ongelmia. Aluksi oli tarkoitus mennä puolimaratonin verran, mutta suunnitelmat muuttuivat pariin kertaan matkan aikana ja matkaa kertyi loppujen lopuksi 26 km. Juoksu tuntui ulkona tosi mukavalta ja paikoin jopa helpolta. Vauhti oli 4:47 min/km ja keskisyke 130. Matolla ei mitään mahdollisuuksia tuollaisiin sykkeisiin.

Pakkasviikko

Talven ensimmäinen kunnollinen pakkasviikko ja alkuviikon kovien tuulien myötä nousi esiin mukavuudenhaluni ja kun autokin oli useampana päivänä kotona, niin työmatkapyöräilyt jäivät kahteen kertaan tällä viikolla. Mutta ensi viikolla sitten taas enemmän sitäkin laatua, ehkä.

Hiihtoa tuli harrastettua kolmena päivänä. Torstaina menin vapaalla 28 km ihan mukavassa kelissä, mutta viikonloppuna vasta oli oikein mainiot suksikelit. Lauantaina vapaalla 35 km ja sunnuntaina kauden ensimmäinen perinteisen tyylin lenkki ja heli 42 km. Enemmänkin olisi sunnuntaina voinut mennä, mutta kun ei tullut otettua juotavaa tai rahaa mukaan, niin alkoi kitalaki kuivumaan sen verran, että piti jättää kilometrejä seuraavillekin päiville. Tosin saa nähdä mitä ensi viikko tuo tuollessaan, sillä torstaille on luvattu 5 lämpöastetta ja 10 mm vettä. Lähteeköhän hiihtokelit vallan pois.

Mattojuoksua oli ohjelmassa kolmena päivänä. Keskiviikkona tunnin köpöttely, johon oli laitettu vähän mäkeäkin jo mukaan. Perjantaina myös tunti, ja silloin oli jo vähän enemmän nousukulmaa ohjelmassa. Sunnuntaina tein toisena treeninä illalla puolen tunnin juoksun, josta kaksi kilsaa hieman kovempaa. Kovemmassa osuudessa ensin kilsa 15 km/h ja sen jälkeen 100 m välein 0.1 km/h vauhdin lisäys. Alkuun ja loppuun pari kilsaa rauhallista. Tavoteltuja 40 km:n juoksuviikkoja en ole vielä saanut aikaiseksi, kun on tullut tuota hiihtoakin mukaan, mutta tehdään sitten kesällä vähän parempia viikkoja.

Viikkoon mahtui myös jalkahierontatunti sekä perinteinen puolentoistatunnin sulkapallovuoro. Salitreenit ja sisäpyöräilyt ovat nyt jääneet hieman paitsioon kun on ollut muuta, kiinnostavampaa treenausta.

Jalatkin ovat taas ehkä hieman paremmassa kunnossa. Peukalovarpaat eivät juurikaan vaivaa, vaikka ei ne ihan kunnossa vielä olekkaan. Akillesjänne on kosketusarka, mutta ei sekään tunnu juostessa tai hiihtäessä. Flunssakin on mennyt jo ohi, vaikka kurkusta vielä limaa lentääkin. Treenaus on siis stabiilissa tilassa.

Nuhainen alkuvuosi

Viime vuosi päättyi ihan hyviin tunnelmiin. Joulukuussa meni 300 km rikki juoksussa, eikä sellaista ole tapahtunut sitten toukokuun 2011. Tämä vuosi on lähtenyt liikkeelle aika paljon heikommin, suorastaan nuhaisesti. Uudenvuoden aattona juoksin vielä matolla 21 km:n treenin, mutta heti kun päästiin seuraavan vuoden puolelle, alkoi tauti puskea päälle.

Viime viikolle ei tullut treeniä kuin viitisen tuntia. Pari salitreeniä, yksi sulkapallokerta ja kerran kävin pyörällä töissä. Saikkupäiviä ei sentään tullut, mutta auton otin käyttöön työmatkoille.

Tällä viikolla aloin jo käymään pyörällä töissä, mutta mitään kovin rankkaa treeniä ei tullut vielä viikolla tehtyä. Tiistain puolentoista tunnin sulistreenikin oli vähän siinä ja tässä, että oliko järkevää mennä, mutta onneksi ei tullut takapakkia toipumisen suhteen.

Keskiviikkona tein matolla kevyen kahdeksan kilometrin hölkän ja perjantaina 11 km. Nyt viikonloppuna kävin sitten molempina päivinä hiihtämässä vapaalla tyylillä n.30 km lenkin. Lamminpää – Julkujärvi välillä baanat olivat pääosin ihan hiihdettävässä kunnossa, mutta Lamminpää – Virelä välillä, josta itsekin lähden liikkeelle, ladut olivat jäiset ja lunta tarvittaisiin lisää, jotta ne saataisiin mukavampaan hiihtokuntoon.

Hiihto kuitenkin maistui nyt huomattavasti mukavammalta kuin kauden ensimmäinen kerta viime vuoden puolella. Nyt jopa vähän odottaa, että sitä lunta tulisi lisää, niin pääsisi taas keräämään hiihtokilsojakin lisää. Pirkan hiihtoon tuskin kuitenkaan tulee lähdettyä, joten mitään pakkohiihtoa ei tarvitse alkaa harrastamaan.

Juoksumatto on ollut hieman huonolla käytöllä, kun Tuulillakin on ollut kaiken näköistä vaivaa. Edelleen mattojuoksussa sykkeeni ovat olleet normaalia korkeammalla, mutta muuten mattotreenit ovat olleet ihan ok. Nyt on tullut kokeiltua jo vähän kovempaakin vauhtia ja mäkijuoksua.

Treenivuoden Tilinpäätös

Treenivuosi 2017 oli taas pitkästä aikaa niin määrällisesti kuin tuloksellisestikin hyvä. Vanhoja perinteisiä tapahtumia tuli kierrettyä, mutta myös uusia häppeninkejä mahtui mukaan.

Alkuvuosi oli hieman hankala selkävaivojen vuoksi, mutta helmikuun puolella alkoi pääsemään jo juoksentelemaankin. Hiihtotalvi oli todella huono, enkä käynyt etelässä kertaakaan suksilla. Hiihtolomalla Pyhällä tuli hiihdettyä talven kaikki 300 km. Tosin nyt juuri ennen vuodenvaihdetta tuli yksi hiihtokerta lisää. Retkiluistelua tuli kokeiltua Tohlopin jäällä pari kertaa. Ns. talviurheilu jäi siis melko vähiin.

Sulkapalloa on tullut pelattua kesälomaa lukuun ottamaatta läpi vuoden. Yhteensä sulkiskertoja kertyi harjoituspäiväkirjaan 59 kpl / 84 tuntia. Pääaisassa tuli pelattua neluria parin eri porukan kanssa, mutta myös kaksinpelejäkin mahtui mukaan. Keväällä liityin myös Mansen Sulkaan, jonka mukana tuli uusi vastustajia eteen. Tarkoitus oli myös aloittaa syksyllä Tampereen sulkapallorankingissä, mutta koska kesällä jäi peli vallan väliin, niin jätin osallistumatta koko rankingiin.

Maantiepyöräilykausi oli hieman vaisu, vaikka keväällä tuli hommattuakin uusi hiilikuituinen maantiepyörä. Toisaalta myös kalustotappioita tuli keväällä, kun kaatusin vanhalla cyclo crossarilla sen verran rajusti, etten uskaltanut sitä ottaa enää maanteille mukaan, vaan laitoin sen sisäpyörä-traineriin kiinni. Juoksuinto vei pyöräilykilometrejä kesältä, mutta kertyi niitä sentään vuoden aikana 6100 km, jossa on mukana kyllä kaikki työmatkapyöräilyt. Sisäpyöräilyä tuli tuon lisäksi vielä poljettu 30 tunnin verran. Pirkan pyöräilyn pitkälle matkalle sentään tuli osallistuttua. Maastopyörälenkit jäivät pohjoisen lomareissun yhteydessä tehtyjä polkaisuja lukuunottamatta vallan väliin.

Suunnistuskaudessa ei myöskään ollut kehumista. Muutamat iltarastit tuli keväällä käytyä, mutta muuten otin osaa vain jokusiin kisoihin. Nekin on äkkiä lueteltu: Jukolan viesti, Norjan rastiviikko, Suomen tunturisuunnistus sekä 25-manna Ruotsissa. Tuulin kanssa osallistuimme myös Tampereen yö-rogainingin 8-tunnin sarjaan ja juhannuksena Kilpisjärvellä hieman lyhyempään rogainingiin. Suunnistuskilometrejä söi myös into kuluttaa tossuja maantiellä.

Huoltavia asioitakin tuli taas otettua syksyllä ohjelmaan, sillä aloin taas käymään suht säännöllisesti jalkahieronnassa. Yhdeksän kertaa ehdein syksyllä käydä, mutta homma jatkuu kevätkaudella samaa rataa. Punttisalipuolta tuli tehtyä 37 kertaa vuoden aikan, joten hieman vähiin sekin jäi.

Juoksun puolella olikin sitten vähän enemmän tapahtumaa. Kilometrejä kertyi hieman päälle 2000, kertoja 140 ja tunteja 160. Pääasia kuitenkin oli, että paikat pysyivät suht ehjänä koko vuoden ajan, vaikka kisailtuakin tuli jonkin verran.

Kisailut alkoivat toukokuun alussa, jolloin järjestettiin tiistaisin Inov Trail-Cup Tampereen maastopoluilla. Neljään osakilpailuun viidestä osallistuin. Toukokuussa oli myös Raholan kymppi, jossa kävin pokkaamassa M40-sarjan ykköspalkinnon. Muuten alkukesästä ei tullut osallistuttua juoksukisoihin, jos juhannuksen Saanan vuorijuoksua ei lasketa mukaan.

Elokuun alussa osallistuin Pirkkala hölkkään, jossa M40-sarjan 10 km:llä olin kolmas. Kymmenen päivää siitä eteenpäin juoksin Pyhällä tunturikympin, toisen pohjoisen kesäreissumme päätteeksi. Sieltä tuli kotiinviemisiksi ykkössija. Syyskuun alkuun tuli vedettyä myös Hervannassa rata10, joka meni aikaan 37:26 ja joka antoi hyvin itseluottamusta syksyn kisoille.

Jyväskylässä kävin juoksemassa vuoden ainoan puolimaratonini ja ajalla 1:22:36 pääsi pokkaamaan M40-sarjan ykköspalkinnon. Pari viikkoa tuosta eteenpäin juoksin 11 vuoden tauon jälkeen myös Pirkan hölkän. Uudella ennätysajallani 1:22:00 olin M40-sarjassa toinen. Pitkä maratontaukokin tuli katkaistua Kankaanpäässä, kolme viikkoa Pirkasta. Kankaanpään pikku pakkasessa tuli kruunattua juoksuvuosi, kun sain alitettua vieläkin kolmen tunnin ajan. Marraskuun puolessa välissä tuli juostua pitkästä aikaa myös TeivoCupin 5 km:n osakilpailu. Aika oli 18:25.

Treenivuosi 2017 oli siis ihan mukavan tapahtumarikas. Mitään isompia vaivoja ei vuoden aikana ollut. Pyörälentoni jälkeen jouduin muutaman päivän nuolemaan haavojani, mutta sitten pääsi taas juoksulenkille. Leikattu vasen kantapää ja akillesjänne aina välillä vähän kipuili, mutta ei ole estänyt treenaamista. Suurin huolenaihe on ollut oikea akillesjänne, joka on syksyn aikana alkanut kipuilemaan enemmän. Juoksua ei myöskään se vielä haittaa, mutta muuten on paikoin kosketusarka ja aamuisin kipuilee enemmän. Loppuvuodesta myös molemmissa peukalovarpaissani on ollut vähän ongelmia, jotka tuntuvat juoksussa ja sulkapallossa. Oikea olkapää myös on välillä kipuillut ja haitannut lähinnä sulkapallon peluuta.

Uuteen vuoteen pääsee kuitenkin hyvillä mielin, ja uusi juoksumattokin antaa mahdollisuuden treenata vähän huonommillakin keleillä. Puolimaratoni sillä tuli jo juostua, eli kyllä pää tuntuu kestävän pitemmätkin lenkit matolla paukutusta. Korkeille mattosykkeille en vaan ole vielä keksinyt mitään selitystä.