Paluu jääkaappiin

Helteistä päästiin eroon yllättävän äkkiä joten taas sai pukea päällensä pitkähihaisia ja -punttisia vaatteita. En minä niitä 27 asteen helteitä nyt niin kaipaa, mutta eivät nämä 13 asteen sadekelitkään oikein iske. Märkien kelien vuoksi lokasuojaton versio pyörästä sai jäädä useana päivänä varastoon happanemaan. Tällä viikolla ei päässyt kertaakaan työmatkaa pidemmälle pyöräilylenkille.

Muutenkin viikko oli perusmättöä, eipä juuri mitään poikkeavaa edellisiin viikkoihin verrattuna. Pyöräilyrintamalla siis pelkkää työmatkapyöräilyä, normikäynnit salilla ja suunnistusta keskiviikkona Nokirasteilla. Rasteilla tuli juostua 5 km:n rata. Se tosin ei tarjonnut mitään kovin kummoista suunnistusta, sillä usealla rastivälillä pystyi valitsemaan tiekierron. Kierron myös aina tein, sillä kauheasti ei innostanut rikkoa nilkkojaan Nokian kivikoissa jos ne vain jotenkin pystyi kiertämään.

Juoksulenkkejä viikolle tuli 5 kpl yhteensä n. 80 km. Tiistaina juoksin töistä VK1 -harjoituksen, eli sykkeet 140 – 150 välillä. Keskivauhti oli 4:13, mutta sykkeet pysyivät halutulla alueella. Loppumatkasta alkoi taas ylävatsalihas kramppaamaan, mutta sain pidettyä sen jotenkin hallinnassa, eikä vauhtia tarvinnut sen vuoksi himmata.

Torstaina aamulla juoksin töihin PK2 -hajoituksen, eli sykkeet 130 – 138 välillä, ja lopussa pari kilsaa kovempaa. Kovin rennosti ei tällä kertaa aamulenkki sujunut, mutta sykkeet sentään pysyivät jälleen halutulla alueella.

Lauantaina tein 6 kpl 1000 m vetoja. Ensimmäinen veto 3:40 vauhtia, neljä seuraavaa pyöri 3:30 paikkeilla ja viimeinen 3:24. Melko raaalta meno tuntui, mutta hengissä selvittiin. Viimeisen vedon loppupuolella iski taas sama kramppi ja viimeiset sadat metrit meni henkeä haukkoen kramppi rinnassa. Illalla 40 min:n saunalenkki.

Sunnuntaiaamusta juoksin vähän päälle 26 km 4:50 vauhtia.  Reissun loppuosassa tein parin kilometrin reippaamman pätkän.  Hieman tukkoista lenkin loppuosa oli, mutta viikko saattiin kuitenkin kunnialla pakettiin.

Viikko 21:
MA: ap. sali 1h, ip. pyöräily 16 km
TI: ap. pyöräily 16 km, ip. juoksu 16.3 km
KE: ap. pyöräily 18 km, sali 1 h, ip. pyöräily 16.5 km, suunnistus 7.6 km (tot.)
TO: ap. juoksu 16.3, ip. pyöräily 16 km
PE: ap. pyöräily 18 km, sali 1 h, ip. pyöräily 16.5 km
LA: ap. juoksu 13.3 km, ip. juoksu 8.5 km
SU: ap. juoksu 26.3 km

Hellettä pitää

Hellepäivät jatkuivat tällekin viikolle. Aamulla oli yleensä jo toista kymmentä astetta lämmintä ja iltapäivällä vähintään tuplaten. Juoksulenkit siis pääsi tekemään aamuisinkin jo shortseissa ja t-paidassa. Salikäynnit tosin ovat alkaneet näillä keleillä vähän tökkimään, kun ulkona arska paistaa täydeltä terältä ja sisällä on kuuma ja huono happi. Mutta väkisin on salitreenitkin väännetty loppuun asti.

Maanantain “säijänlenkki” meni hieman eri kelissä kuin edellisellä viikolla, sillä nyt lämpöä oli enemmän kuin tarpeeksi, kun aurinko porotti lähes pilvettömältä taivaalta. Ainakin kun piti vielä pyöräillä pitkissä mustissa trikoissa.

Tiistaiaamusta pyörällä töihin ja iltapäivällä juosten kotiin. Kotiin tuli juostua Ratinan kautta, sillä meillä oli siellä cooperin testi. Suunnitelmissa ei ollut juosta testiä muuten kuin jos joku olisi tarvinnut “jänistä”, mutta kun jänölle ei ollut tarvetta ja osallistujia oli vain muutama, niin päätin sittenkin lähteä “tosissaan” matkaan. Ensimmäiset kierrokset olivat aika väsyneen tuntuista, mutta 400 m kierrokset menivät kuitenkin 90 sek. vauhtia. Kaikki 6 ensimmäistä kierrosta meni tarkalleen 90 sekunttiin (+- sek). 6,5 kierrosta tuli mentyä tuota vauhtia ja sitten alkoi loppukiri. Tulokseksi tuli 3300 m joka yllätti suuresti, sillä epäilin vähän kolmen tonnin rikkomistakin. Keli oli melko hyvä, sillä lämpä oli 19 astetta, pilvistä ja tuultakin oli takasuoralla ainoastaa vähän. Testin jälkeinen juoksu kotiin oli melko väsynyttä ja muutenkin tuskaista, sillä akilesjänne ei oikein tykännyt äskeisestä revittelystä.

Kesiviikkona oli perinteinen pyöräily – punttisali – pyöräily -päivä, ja näiden lisäksi kävin vielä Nokirasteilla juoksemassa 7 km radan. Sielläkin tuli käytyä pyörällä (7 km suuntaansa) joten keskiviikolle tuli ihan  mukava määrä liikuntaa. Suunnistuskin sujui yllättävän hyvin ja Nokian maastotkin tuntuivat hyväkulkuisilta viimeviikonlopun Riihimäen metsiin verrattuna.

Torstaiaamusta juosten töihin. Sykkeet yritin pitää PK-alueen puolella, paitsi lopussa jossa otin pari kilsaa vähän reippaampaa. Ensimmäinen aamu kun tarkeni juosta kevyemmässä varustuksessa.

Perjantaina ei ollutkaan muuta kuin salia ja pyöräilyä. Illalla piti mennä vielä Särkänniemi-suunnistuksen talkoisiin rakentelemaan kisakeskusta. Eli vähän niinkuin toinen työpäivä perään – pyörällä tietokonehommiin, onneksi ei sentään mennyt normaalia työaikaa.

Lauantaiaamusta piti laittaa kello soittamaan kuudelta aamulla jotta ehtisi tehdä aamutreenin ennen lähtöä hommiin Särkänniemi-suunnistukseen. Suunnitelmissa oli tehdä “kympin kova” parin kilsan verryttelyjen kera. Kova pätkä kuitenkin lyheni 7 kilometriin, sillä ylävatsalihas (tai joku siellä suunnalla) alkoi taas kramppaamaan ja se oli välittömästi sen kovan juoksun loppu. Kipu yltyi puolen kilometrin aikana niin kovaksi, että pysähtyä piti ja vetää vähän aikaa henkeä. Loppumatkakin kotiin oli tuskaista, mutta hölkkäämään sentään pystyi. Tuo 7 kilsaa meni suht mukavasti 4 min vauhtia ja uskoisin, että loppu 3 kilsaakin olisi mennyt, sillä reitin rankimmat osuudet olivat jo takanapäin. Ehkä sitten seuraavalla kerralla. Illalla tuli tehtyä juosten vielä 9 km saunalenkki.

Sunnuntaiaamusta heti viikon pitkälle lenkille. Tällä kertaa lenkki oli tarkoitus venyttää kahteen tuntiin. Sykkeet oli tarkoitus pitää 120 ja 130 välillä. Vauhdilla ei pitänyt olla väliä, mutta kyllä se siihen meni, että keskimäärin 4:50 min/km vauhtia yritin pitää yllä. Sykkeet pysyivät yllättävän hyvin kurissa, ja vain muutamassa mäessä syke nousi 131:een ja Kalkun mäessä 132:een. Loppussa otin pari kilometriä kovaa, alle 4 min/km vauhtia, ja yllättävän hyvin tuokin vauhti vielä irtosi 21 km jälkeen. Kokonaismatkaa tuli 26 km ja aikaa meni 2:05. Edellinen näin pitkä lenkki on tullut tehtyä viime kesälomalla Punkalaitumella – mmmm… kesälomaaaa.  Iltapäivästä alkoikin sitten satamaan vettä, joten pyörälenkille ei huvittanut enää lähteä.

Viikko 20:
MA:  ap. pyöräily 18 km, sali 1h, ip. pyöräily 16.5 km
TI: ap. pyöräily 16 km, ip. cooperin testi 3300 m, juoksu 16.4 km
KE: ap. pyöräily 16.5 km, ip. pyöräily 16.5 km, suunnistus 8.3 km (tot.)
TO: ap. juoksu 16.3 km, ip. pyöräily 16 km
PE: ap. pyöräily 18 km, sali 1h, ip. pyöräily 16.5 km
LA: ap. juoksu 12.7 km, ip. juosku 9 km
SU: ap. juoksu 26 km

Great Britain

Seison keittiössä suu pyöreänä ihmetyksestä, kädessäni Itellan lähettämä saapumisilmoituslappu. Poimein lapun postilaatikostani sunnuntaipäivänä, viikonloppureissun jälkeen. Lähettäjäkentässä lukee “Great Britain”. Mitäköhän Mahtava Britania on minulle lähettänyt. Pikaisen mietinnän jälkeen mieleeni ei muistunut yhtään tilausta jonka olisin tehnyt, en Suomesta, saati sitten UK:sta. Jokusia viikkoja sitten olin kyllä tilannut kyseisestä saarivaltiosta urheiluvarustusta, mutta sekin lähetys oli jo saapunut. Niin pahassa humalassakaan en ole ollut, että olisin tehnyt ns. kännitilauksia, joita sitten aamulla ei enää muista tehneensä – niinkin on kuulemma joillekin käynyt. Vastaanottajakentässäkin oli selvästi oikein nimeni ja osoitteeni. Se, että osoitetiedoissa ei ollut maan nimeä mainittuna, sai minut epäilemään, että lähetys olisi tullut Suomesta. Ei muuta siis kuin netti auki ja googlaamaan, että olisiko Great Britain -nimistä firmaa olemassa, mutta sellaisen googlaus oli ihan turhaa, sillä sellaista hakusanaa ei voinut keksiä, etteikö tulokseksi olisi tullut miljoonaa väärää hakutulosta. Oli siis tukahdutettava jännitys ja odotettava maanantaita, jotta pääsisi hakemaan lähetyksen.

Maanantaipäivän aikana asia pääsi jo unohtumaan, mutta pyöräillessäni töistä kotiinpäin, mieleeni muistui lähetys joka odotti minua postin hyllyssä. Mitäköhän se voisi olla… Jos se olisi kuitenkin Englannista, niin voisiko se liittyä edelliseen tilaukseeni. Olisinkohan minä tehnyt esimerkiksi miljoonannen tilauksen netin kautta ja olisin voittanut siitä hyvästä jonkin todella upean urheiluvempeleen. Vai olisiko joku todella kaukainen Englannin-sukulainen jättänyt minulle jonkun suuren perinnön, esim. jonkun linnan Skotlannin nummilta. Tai koska lähettäjänä on Great Britain, siis valtio, jonka hallitsijana on kuningatar Elisabet, niin olisiko itse kuningatar lähettänyt minulle tämän kirjatun lähetyksen – varmaankin kutsu paikallisiin linnanjuhliin.

Mikään pähkäily ei tuonut päähäni ajatusta mikä lähetys voisi olla. Ei siis auttanut muu kuin nöyränä poikana kävellä Postin konttoriin sisään saapumisilmoitus tiukasti käteen puristettuna. Jännitys sai vielä kestää hetken, sillä edessäni tiskillä asioi joku mies jolla oli selvästikkin jotain ongelmia lähetyksen kanssa, tai paremminkin sen lunastamisen ja maksamisen. Hänen pakettinsa jäi sillä kertaa lunastamatta, mutta minä tälläsin lappuni tiskiin ja lähetys oli saatava kouriin hinnalla millä hyvällä – etenkin kun tiesin, ettei se maksanut mitään. Virkailija otti lappuni ja katsoi pikaisesti ilmoituksen koodin ja alkoi penkomaan tiskin alla olevaa laatikkoa. Olin odottanut, että esiin tulisi A4:n kokoinen pahvinen kirjekuori, mutta sieltä ilmestyikin n. 20 x 10 x 5 cm kokoinen paketti joka oli päällystetty harmaalla muovilla. Allekirjoitus lappuun, henkkareiden vilautus ja aarre olisi käsissäni. Mieleni olisi tehnyt repiä harmaa muovi saman tien riekaleiksi ja katsoa mitä paketti sisälsi, mutta maltoin mieleni sen verran, että kävelin autolle asti. Matkalla autolle lueskelin tarraa joka paketin kyljessä oli ja siitä kävi selville, että kyllä se ulkomailta oli tullut. Harmaa muovikin viittasi siihen, että lähetys voisi olla samasta paikasta mistä olin aiemmin tilannut urheiluvälineitä. Paketin keveydestä tosin pystyi myös päättelemään, ettei siellä ainakaan mitään kovin ihmeellistä “tilaajalajaa” voinut olla. Autoon päästyäni Focuksen avain upposi harmaan muovin sisään ja pikaisella tempauksella muovi repesi ja paketin sisältö tuli näkyviin. Eipä löytynyt paketista tilaajalahjaa, ei linnan avaimia tai kruunuilla koristettua kutsukorttia. Eipä ei, paketissa oli sukat, jälkilähetys edellisestä urheiluvälinetilauksesta. Ja itseasiassa sukat olivat vielä Tuulille!

Ei nimi kisaa pahenna…

Jos torstaina Prisma-rasteilla oli porukkaa, kuin Prisman kassajonoissa, niin viikonloppuna Risu:n (Riihimäen Suunnistajat) rasteilla oli risuja, kuin, kuin, kuin… kuin Riihimäen metsissä. Vaikka lupailinkin kisa-organisaatioon kuuluvalle AnMä:lle, että en blogissani ihan lyttää kilpailumaastoja, niin vähän pitää kyllä kommentoida. Tällaisena matalahkon maratonasekeleen omaavana ja vielä hieman akilesjännevaivaisena menijänä pitää sanoa, että ei ihan optimaalinen maasto meikäläiselle ollut. Paras harjoittelupaikka tuollaiseen risukkoon olisi juosta matalassa, puoleen sääreen ulottuvassa, rantavedessä. Kunnon polvennostojuoksua olisi vaadittu.

Muuten kyllä puitteet olivat kaksipäiväisillä Uudenmaan Rastipäivillä komeat. Aurinko porotti pilvettömältä taivaalta nostaen ilman lämpötilan 25 asteeseen, järjestelyt pelasi ja metsästä pääsi suht ehjänä pois. Vessoja oli riittävästi ja pesupaikalla lämmintä vettä.

Ensimmäiselle päivälle oli siunaantunut 4.5 km:n reitti 10:llä rastilla varustettuna. Heti K-pisteeltä päästiin, lähes kirjaimellisesti, nenätysten maaston ihanuuteen. Heti alusta pitäen reitiltä löytyi pystyvihreää, märkää, ylösalaskäyrää ja hakkuuta. Oikeastaan koko kartta olisi pitänyt olla merkattu pystyvihreällä, mutta yhdensuuntainen risukko taisi olla vakio koko maastolle, ainoastaan jos risua on maastossa jokasuuntaan, niin sitten se merkataan karttaankin. Yllättävän hyvin kuitenkin ensimmäisen päivän reissusta selvittiin. Mitään todella isoa kämmiä ei tullut, tarkasti ja rauhallisesti oli tarkoituskin mennä, mutta tälläkertaa se jopa onnistuikin melko hyvin. Pientä hakua tietenkin jokusilla rasteilla tuli, mutta totaalisessa hukassa ei kertaakaan tullut oltua.

Toisana kisapäivänä matka piteni vähän vajaaseen 9 km:iin ja rasteja oli 14 kipaletta. Sää ei ollut muuttunut edellisestä päivästä miksikään, vaan helteessä ja auringon porotuksessa pääsi taas hakkuujätettä ylittelemään. Tälläkin kertaa oli tarkoitus ottaa rauhallisesti ja karttaa mahdollisimman paljon lukien, toisaalta kovaan vauhtiin ei ollut edes mahdollisuutta tai paremminkin uskallusta. Tälläkin kertaa alku lähti sujumaan ihan mukavasti. Pitkilläkin väleillä ajatus pysyi sen verran koossa, että kartalla tuli pysyttyä hyvin. Vasta 10:llä rastilla tuli ensimmäinen kunnon haku ja siihen menikin sitten ylimääräistä aikaa 6-7 minuuttia. Onneksi ei tarvinnut yksin hakea, sillä toinen saman sarjan menijä oli seurana – taisi ote vähän herpaantua kun rintarinnan juostiin monta rastiväliä. Loppu sujui taas sitten taas ihan mukavasti, ja ilman tuota yhtä tyrimistä koko viikonloppu olisi mennyt suht putkeen. Palkintoja ei sentään päästy pokkaamaan. Tuuli oli kyllä lähellä päästä palkinnoille, sillä viikonlopun kokonaissijoitus oli 2., mutta tälläkertaa vain paras palkittiin. Onneksi palkintoa ei tullut, sillä se olisi jäänyt noutamatta, kun kotona vasta saatiin tietää sijoitus. Eipä ole tuollaisiin sijoituksiin totuttu, joten tuloskin jäi taululta tarkistamatta.

Rastipäiviä mainostettiin, että on aivan tulevan Jukolan-viestin maastojen tuntumassa. Täytyy kyllä toivoa sydämmestään, että maastopohja vaihtuu vähän kulkukelpoisempaan suuntaan.

Mökkikauden avaus

Alkuviikko alkoi vielä koleissa merkeissä. Keskiviikkona alettiin pääsemään jo kesäisiin lämpötiloihin, sillä elohopea nousi Tampereen seudullakin jo 20 asteen kieppeille. Onneksi torstai oli pyhäpäivä ja perjantainakin tuli otettua töistä vapaata joten mökkikauden avaukseen siunaantui todella upeat kelit.

Maanantaina ei lämpö jaksanut nousta edes kymmeneen asteeseen ja taivaaltakin tihutti ajoittain vettä, mutta lähdin kuitenkin töiden jälkeen polkemaan 50 km kotimatkaa. Lokasuojat olisivat olleet kova sana matkan aikana, sillä sen verran vesi lensi renkaista, että sekä etu- että takapuoli olivat märät kotiin tultaessa. Tälläkertaa ilma oli suht tyyni, joten tuulista ei ollut hyötyä eikä haittaa matkan teossa.

Tiistain työmatkapyöräilyjen lisäksi kävin vielä illalla tekemässä vajaan 13 km:n juoksulenkin. Vauhtia yritin pitää sen verran, että sykkeet olisivat edes osan aikaa VK1:n puolella. Ensimmäinen vartti mentiin PK -sykkeillä, mutta loppumatka päästeltiin VK1 -alueella.

Keskiviikkoaamusta juoksin töihin rennon rauhallisesti siten, että sykkeet pysyivät PK2 -alueella. Aamulla tuli herättyä hieman normaalia aiemmin, joten tien päällekin tuli päästyä jo klo 5:40. Aamu oli kevään ensimmäinen vähän lämpimämpi, sillä asteita oli tuohon aikaan aamusta jo 8. Mukavasti sujui jälleen aamulenkki. Töistä tuli päästyä vasta klo 17 jälkeen joten pidennetylle viikonloppuvapaalle lähtö viivästyi hieman. Mutta töistä lähtö ei kuitenkaan venähtänyt niin pitkään ettenkö olisi lähtenyt sotkemaan pyörällä mökille päin. Pikkuisen vajaat 80 km ja pikkuisen vajaat 3 tuntia tuli reissulle mittaa. Komea oli keli pyöräillä, sillä aurinko paistoi ja lämpöä oli 20 astetta. Hieman sivuvastainen tuuli haittasi matkan tekoa, mutta muuten oli upea keli pyöräillä.

Torstaiaamupäivästä lähdimme ajamaan mökiltä koti Lohjaa, sillä siellä oli suunnistettavana Prisma-rastit. 5.6 km rata oli kierrettävänä ja aikatavoitteeni oli, että tunnin alle pitäisi päästä. Pari minuuttia meni päälle, eikä oikein muutenkaan kovin hyvin mennyt. Kolmella-neljällä rastilla tuli muutama minuutti turhaa haahuilua, sekä yhdelle rastille varmaankin 6 minuuttia pummia. On se kumma, että vaikka kompassi ja järki sanoo, että vinoon mennään, niin silti jalat vie vikaan entistä enemmän – siitä ei hyvä heilu. Onneksi oli sen verran isot kisat, että kilpailijakirjo oli laaja ja minunkin perään tulosluettelossa jäi vielä kourallinen kilpailijoita. Illalla tuli käytyä vielä 9 km verryttely-/saunalenkillä.

Perjantaiaamuna tuli nukuttua oikein puoli yhdeksään asti, vaikka  kirjava joukko erimerkkisiä lintuja, joutsenista lähtien, yritti aamuyöstä asti saada hereille. Vaikka aamulenkille tulikin lähdettyä samantien heräämisen jälkeen, niin lämpötila oli ehtinyt nousta jo 20 asteeseen. 12 km lenkin lähti liikkeelle 2 km hölköttelyllä, tämän jälkeen 2 km hieman alle 8 minuuttiin, sitten taas 2 km löysäilyä ja taas 2 km alle 8 minuuttiin. Sitten kilsa löysää ja sitten vielä yksi kilsan veto vähän alle 3:40 vauhtia ja loppu verryttelyä. Yllättävän hyvin sujui vuoden ensimmäiset tämän vauhtiset vedot. Aamupuuron jälkeen lähdimme Tuulin kanssa tekemään polkupyörillä lenkkiä. Mökiltä suuntasimme ensin Punkalaitumen keskustaan josta suunta kohti Alastaron keskustaa. Sieltä sitten Hirvikoskelle, Metsämaalle ja sieltä takaisin mökille. Matkaa kertyi 90 km ja aikaa meni 4 tuntia 20 minuuttia. Välillä oli mukavia myötätuuliosuuksia, mutta runsaasti oli myös ihan törkeää vastatuuliosuuttakin. Koko matkaan kului kyllä paljon enemmän aikaa kuin tuo 4:20, sillä matkan varrella oli jokusia pikavisiittejä kavereiden sekä vanhempien luona, eli perille saavuimme vasta illansuussa. Lämpöä oli 25 astetta ja aurinko helotti taivaalta joten mökille saavuttiin käsivarret palaneina.

Viikko 19 (ma – pe):
MA: ap. pyöräily 18 km, sali 1 h, ip. pyöräily 49.5 km
TI: ap. pyöräily 16 km, ip. pyöräily 16 km, juoksu 12.7 km
KE: ap. juoksu 16.3 km, ip. pyöräily 79.2 km
TO: ap. suunnistus 7.6 km / 62 min (tot.), ip. juoksu 9.1 km
PE: ap. juoksu 11.6 km, ip. pyöräily 89.8 km

Vanhan hyvänjalan treeniviikko

Männäviikko oli vihdoin ja viimein, piiiitkästä aikaa, kunnon juoksutreeniviikko. Määrää tuli riittävästi ja laatuakin pääsi tekemän. Laadulla lähinnä tarkoitan sitä, että yksi suht kunnon VK-lenkki tuli tehtyä, sekä pitkä lenkki lähenteli jo kahta tuntia.

Maanantaina ei huvittanut lähteä Suolijärven maastoon suunnistamaan, sillä se maasto ei ole kovin kummoinen ja jos vanhat merkit paikkansa pitävät, niin sinne änkee porukkaa enemmän kuin metsä vetää. Lähdin siis mielummin töiden jälkeen pidemmälle pyörälenkille. Tein taas perinteisen kierron Lempäälän kautta, mutta nyt en kiertänyt Säijästä vaan suuntasin suoraan Pirkkalan lentokentälle päin. Tämä siksi, että tuuli oli juuri sen suuntainen, että ei kauheasti huvittanut lähteä puskemaan vastatuuleen Säijän avoimilla suorilla. Tämä oli ensimmäinen vähän pidempi lenkki uusilla slikseillä. Hyvin tuntui rullaavan vaikka vastatuulen vuoksi nautinto vähän latistui.

Tiistaina juoksin töistä kotiin. Yritin mennä PK-sykkeillä ja ihan hyvin onnistuikin. Muutenkin juoksu tuntui ihmeen mukavalta näin työpäivän päätteeksi.

Keskiviikkona menimme Kangasalle Heramaan iltarasteille. Aamulla olin pyöräillyt töihin salin kautta ja töiden jälkeen pyöräilin Hervantaan jossa pyörä kyytiin ja autolla K:alle. Iltarasteilla oli teemana rinnerastit joka perinteisesti ei ole ihan minun suosikkiteemojani. Mutta yllättävän hyvin liput löytyivät, tosin ratakaan ei kovin vaativa ollut. Sijoitus oli 5 km radalla 12. ja kärkeen aikaeroa tuli vajaat 7 min.

Torstaiaamusta piti sitten juosta töihinpäin jotta saisi illalla ajettua tiistaina töihin jätetty pyörä kotiin. Kyllä vaan aamulenkki oli taas poikaa, minulle tuntuu sopivat parhaiten juuri tuo ajankohta lenkkeilyyn. Vaikka lähtö oli vähän ennen klo 6:a, niin juoksu kulki kevyen oloisesti. Menin rennon rauhallista vauhtia sen kummimmin sykkeistä tai kilometriajoista välittämättä. Lopussa otin reilun km:n reippaamman vedon jotta saisi treenattua myös vähän irtiottokykyä.

Perjantai oli täysin maanantain toisinto. Eli aamulla salin kautta pyörällä töihin ja töistä pidemmän kautta kotiin. Positiivista illan pyörälenkissä oli maanantaihin nähden, että 3/5 matkasta oli pääosin myötätuulta. Tuo ensimmäinen 30 km meni lähes 30 km/h vauhtia, mutta sitten kun reitti kääntyi vastattulen puolelle, niin koko matkan keskinopeus tippui taas sinne perinteisen 28 km/h kieppeille.

Lauantaiaamusta, ennenkuin lähdimme Alastarolle äitienpäiville, kävin tekemässä vuoden ensimmäisen VK-lenkin (reitti). Alussa pari kilsaa rauhallista ja sitten pikkuhiljaa vauhdin nostoa siten, että seuraava 10 km meni juuri hieman alle 4:10 min/km vauhtia. Aluksi menin km kerralaan katsoen, että alkaako pistämään ja tuntuuko akillesjänteeseen, mutta kun ongelmia ei ilmennyt, niin suunniteltu 8 km VK piteni 10 km:iin. Lopussa vielä vajaa pari km rauhallista hölkkää ja sitten tyytyväisenä kotiin täynnä hyvin sujuneen harjoituksen euforiaa. Alastarolle lähtiessä otin takaluukkuun mukaan pyörän, sillä suunnitelmissa oli, että jos kelit sallivat, niin voisin polkea Alastarolta Ylöjärvelle. Mutta +5 asteen lämpötila, vesisade ja kova vastatuuli hyydyttivät suurimman pyöräilyinnon ja jätin polkemisen seuraavaan kertaan. Illalla tihkusateessa tuli kuitenkin tehtyä vielä saunalenkki jotta äitienpäiväkakusta saisi edes osan sulatettua.

Sunnuntaiaamusta lähdin tekemään pitkää juoksulenkkiä (reitti). Tavoitteena oli mennä PK-alueen sykkeillä vähintään puolimaratonin verran ja sen päälle km:n reippaampi veto ja sille loppuverryttely. Suunnitelmat toteutuivat täydellisesti. Vaikka alussa tuntuikin, että ihan virkeimmillään jalat eivät olleet, niin muutaman kilsan jälkeen meno alkoi kuitenkin maistumaan ihan hyvältä ja loppumatka meni ihmeen kevyesti ja mikä pääasia, niin kivuitta.

Viikko 18:
MA: ap. pyöräily 18 km, sali 1h, ip. pyöräily 51 km
TI: ap. pyöräily 16 km, ip. juoksu 16.3 km
KE: ap. pyöräily 18 km, sali 1h, ip. pyöräily 9 km, suunnistus 6 km / 47 min
TO: ap. juoksu 15.8 km, ip. pyöräily 16 km
PE: ap. pyöräily 18 km, sali 1h, ip. pyöräily 50 km
LA: ap. juoksu 13.7 km, ip juoksu 8.1 km
SU: ap. juoksu 23.1 km

Makeaa elämää

Voi, voi, voi, voi ja ai-jai, jai, jai, jai, jai, ja voi voi voi. Oikein hirvittää kun muistelee millainen herkkuviikko on takana, siitä on kyllä tervellinen ja tiukka ruokavalio kaukana. Herkkupäivät alkoivat oikeastaan jo viime viikon lauantaina, kun ajelimme Alastarolle päin. Alkajaisiksi matkan aikana tuli vedettyä yksi pussillinen lakua. Sitten illalla meni jokunen pala äiteen makoisaa mustikkapiirakkaa. Sunnuntaina oli kummipojan synttärit ja siellä tuli syötyä jos jonkinnäköistä kakkua, ja mausta päätellen ei ihan terveellisemmästä päästä, mmmm….. Maanantaina oli esi-vappu, sillä ensimmäinen tippaleipä ja sima-annos tuli tuhottua. Tiistaina vein syntymäpäiväni kunniaksi töihin pari suklaalevyä ja tuli siinä sivussa itsekin syötyä siitä muutama pala. Illaksi Tuuli oli ostanut jalkapallonkokoiset suklaamuffinssit ja se tuli syötyä jäätelön kera. Keskiviikkona sitten söin Tuulilta jääneen muffinssin jämät melkeinpä puolen litran jäätelön kera. Torstaina töissä kahvipöytään oli ilmestynyt tuliaissuklaita ja tummasta suklaastahan minä en näppejäni saanut pidettyä irti. Illalla yksin kotona ollessani löysin kaapista suklaakaurakeksejä ja niitä meni varmaankin kymmenen kappaletta. Perjantai oli varmaan paras (=pahin) päivä, sillä töissä oli tuloksen julkistustilaisuus ja siellä tarjottiin Arnolds -tyyppinen donitsi, sitten iltapäivällä osasto tarjosi hillomunkkia ja simaa, ja ahneuksissa tuli tietenkin vedettyä tupla-annos. Illalla vappuaaton kunniaksi vielä vähän lisää simaa, tippaleipä ja munkki, sekä vähän pullaa. Lauantaina vähän pullaa ja illalla Porissa jäätelö. Sunnuntaina Porista ajellessa lakua, vähän Batteryä, kotona pullaa ja vapusta jäänyt munkki. Kalorimäärrää en ole vielä uskaltanut noille laskea, ja voi olla parempi, että jää laskemattakin.

Tuli viikolla sentään vähän ulkoiltuakin. Maanantai alkoi perinteisesti työmatkapyöräilyllä ja tunnin salikäynnillä. Töistä pyöräilin taas vähän pidemmän kautta, kun kiersin kotiin Lempäälän ja Säijän kautta. Taas oli alkumatkasta niin jumalaton vastatuuli, että hermot meinas mennä, mutta onneksi puolenvälin jälkeen reitti kääntyi myötätuuleksi.

Tiistaina oli vuorossa normi työmatkapyöräilyt. Töiden jälkeen kävin viemässä uuden pyöräni ensihuoltoon sillä ensimmäinen 500 km sillä tuli täyteen ja ensihuolto kuului kauppahintaan. Pyörähuollosta juoksentelin kotiin 12 km. Hieman alkaa tuntumaan siltä, ettei tuo pyöräily ihan palvele asiaansa juoksutreenin alle, sillä juoksu tuntuu heti pyöräilyn päälle melko kankealta. Pitää alkaa miettimään jättäisikö juoksupäivinä ainakin toiseen suuntaa töihin pyöräilyn pois.

Keskiviikkoaamusta jouduin menemään autolla töihin, sillä päivällä piti päästä hammaslääkäriin (reikiä pitkästä aikaa 0). Kävin aamulla salilla ja kun pyörä oli autonperässä mukana ja vein päivällä auton Tuulille (samalla kun kävin ilmoittautumassa Pirkan Pyöräilyn 134 km matkalle), niin pääsin polkemaan illalla töistä kotiin. Illalla kävin hakemassa pyörän pois huollosta ja samalla pääsin kokeilemaan pienen matkan alle laitettuja uusia sliksejä jotka oli vaihdetty cyclocross -renkaiden tilalle (kiitos tästä mieluisasta syntymäpäivälahjasta). Mukavasti tuntui rullaavan, vähän kovempi tuntuma niissä asfalttiin oli joten epätasaisuudet tuntuu nyt vähän paremmin. Kuivuisi vaan nuo kelit, niin pääsisi tekemään pidemmän lenkin.

Torstaiaamusta juoksin pitkästä aikaa töihin. Meno tuntui tosi hyvältä ja kevyeltä, joten näitä juoksuja pitää alkaa ottaa taas ohjelmaan. Tuuli toi aamulla autolla pyöräni töihin joten pääsin polkemaan töistä kotiin. Kotimatkalla kävin Pirkkalan Kurikassa suunnistamassa 5 km:n iltarastit. Työkaveri oli ratamestarina joten piti sitä käydä katsomassa millaiset radat Jallu oli saanut aikaiseksi. Näin suunnistuskauden alkupuolelle ihan sopivan helppo rata, ei jäänyt paha mieli.

Perjantaina, vappuaattona oli ohjelmassa taas pelkästään työmatkapyöräilyt ja sali. Illalla vappuaterian jälkeen kävimme tekemässä reilun parin tunnin kävelyn Lamminpään harjulla haeskellen geo-kätköjä, ihan mukavaa hommaa tuokin.

Vaikka lauantaina iltapäivällä oli vuorossa minun vuoden ensimmäiset suunnistuskisat, niin kävin kuitenkin tekemässä aamusta reilun 12 km:n rennon juoksulenkin. Keli oli mukavan kostea, sillä yöllä oli tullut kunnolla vettä. Lämpöä oli 8 astetta joten kun sade oli tauonnut, niin oli aivan mahtava juoksukeli. Alku oli hieman jäykän tuntuista, mutta loppu tuli kevyesti.

Lauantai-iltapäivästä oli sitten lähdettävä numero rinnassa metsään. Porissa Karhurasteilla. Hieman oli epävarma olo, sillä elokuun jälkeen en ole juuri suunnistamassa käynyt. Päivä oli aurinkoinen, lämpöä 9 astetta ja metsäkin suht kuiva, vaikka aamusta oli tullutkin vettä. Alku sujui ihan mukavasti siihen nähden, että avokalliomaastossa edettiin. Koko ajan oli kuitenkin melko epävarmaa menoa ja mentiin niillä rajoilla, että oliko sijainti tiedossa vai ei. 9 – 10 välillä sitten sijainti hukkui vaikka piti olla helppo väli. Väittäisin, ettei karttakaan ollut ihan ajan tasalla tällä välillä, mutta ei siinä siitäkään huolimatta saanut 15 min pummia tehdä. 4.6 km reittiin kului aikaa 70 min ja tappiota toiseksi viimeiselle n. 17 min. Hieman oli orpoa metsässä, sillä lähdin koko porukan kolmanneksi viimeisenä matkaan ja maaliin tulin toiseksi viimeisenä – ja viimeisenä sellaisena joka sai hyväksytyn tuloksen. Ei siis tarvinnut muita kilpailijoita metsässä väistellä.

Sunnuntaina aamupäivästä oli edessä pidempi, 8.7 km lenkki. Lämpöä oli 5 astetta, tuuli ja taivas oli pilvessä. Oli pirun kylmä, onneksi sentään vettä ei enää tullut, vaikka muutama tippa lähdössä taivaalta tippuikin. Jälleen olin lähes viimeinen joka metsään lähetettiin, joten yksinäistä menoa oli taas tiedossa. Homma sujui kuitenkin ihan mukavasti eikä mitään edellisen päivän kaltaista hakua tullut. Joka rastilla pientä pyörimistä, mutta sehän kuuluu asiaan. Pieniä polkuja pystyi yllätävän hyvin hyödyntämään joten pitemmätkin välit etenivät ihan mallikkaasti. Sijoituskaan ei ollut viimeinen, sillä jostain syystä Lauttakylän Lujan menijä viihtyi metsässä minuakin kauemmin.

Karhurastien kisakeskus

Viikko 17:
MA: ap. pyöräily 18 km, sali 1h, ip. pyöräily 50 km
TI: ap. pyöräily 16.5 km, ip. pyöräily 16.5 km, juoksu 12.1 km
KE: ap. punttisali, ip. pyöräily 16.5 km
TO: ap. juoksu 15.7 km, ip. pyöräily 16.5 km, suunnistus 6.2 km
PE: ap. pyöräily 18 km, sali 1h, ip. pyöräily 16.5 km
LA: ap. juoksu 12.3 km, ip. suunnistuskisa 7.1 km (tot.)
SU: ap. suunnistuskisa 11.9 km (tot.)