Nyt on sitten omalta osaltani ensimmäistä kertaa poljettu Pirkan pyöräilyn täyspitkä lenkki 217 km (=215 km). Ilmottautumishetkellä homma vähän arvelutti, kun ulkopyöräilykilometrejä (jos työmatkoja ei lasketa) oli tasan nolla. Ennen Pirkkaa sain kutenkin tehtyä pari reilun neljänkympin lenkkiä, yhden kuuskymppisen ja viikko sitten tein reilun satakympin. Tuo viime viikon pitkä lenkki antoi hieman itseluottamusta Pirkan Lenkin läpi pääsemiseen, sillä jos reilu satakymppi menee yksin pyöräiltynä kovassa tuulessa 30 km/h vauhdilla, niin kyllä tuplamatka pitäisi jaksaa mennä 28 km/h -vauhtiryhmässä.
Pirkan pyöräilyn aamu valkeni aurinkoisena, mutta tuuli on kova, jopa myrskyinen. Toisaalta parempi kova tuuli kuin kova vesisade. Lämpöä oli 11 astetta. Pitkään mietein millaisilla housuilla lähtisi liikenteeseen, lyhyillä vai pitkillä. Viime hetkillä vielä vaihdoin pitkäpunttiset pöksyt jalkaani, eikä tuota valintaa tarvinnut matkan aikana katua.
Lähdössä
Nopeusryhmämme (28 km/h) pääsi matkaan 7:45. Sää oli muuten upea, mutta tuuli oli juuri sitä miltä se näyttikin. Puuskat ottivat välillä pyörään kiinni niin, että sai olla tarkkana ettei tullut vahinkoja. Parijonossa etenimme ja kärjessä oli kolme paria kokeneempia menijöitä, jotka vetivät vuorotellen noin 50 hengen letkaa. Me muut nauteimme peesin tuomasta hyödystä, vaikka kyllä tuuli koitteli koko porukkaa. Itse poljin letkan neljännessä parissa.
Siuron jälkeen, noin 30 km kohdalla pysähdyimme ensimmäisen kerran tyhjennystauolle. Ilmeisesti toiveeni oli kantautunut ryhmänjohtajan korviin, sillä tunnin verran oli ollut sellainen kupla otsassa, että stoppi olisi pitänyt tehdä vähän ajan päästä joka tapauksessa. Autuaan lorottelun jälkeen matkanteko tuntui jo paljon helpommalta. Jopa niin helpolta, että suostuin vapaaehtoisena mukaan vetoporukkaan, jota kasvatettiin kahdeksaan henkeen.
Oma tieteenlajinsa tuo vetoporukassa oleminen tuntui olevan. Ohjeita kun kuunteli, niin kyllä siinä jotenkin oppi olemaan, mutta kyllä vielä viimeisillä kilometreilläkin vielä neuvoja tuli. Homma toimi siten, että parijonon oikea etummainen siirtyi vasemman jonon keulille, ja vasemman jonon viimeinen vetomies siirtyi oikean jonon viimeiseksi. Kovimmilla vastatuuliosuuksilla etumiehet vaihtui melkein jatkuvasti, mutta myötäosuuksilla järjessä jaksoi polkea vähän pidemmänkin matkan. Letkan pituuden vuoksi vauhdin lisäykset ja vähentämiset piti osata ajoittaa oikeeseen kohtaan mäkeä, ettei letkan häntäpää joudu kiristimään tai himmaamaan liikaa vauhtia. Välillä homma toimi paremmin, välillä huonommin. Pääasiassa palautetta tuli liian kovasta vauhdin pidosta.
Ensimmäinen huoltopiste 35 km:n kohdalla Miharissa jätettiin väliin ja jatkoimme vastatuuleen puskemista. Keskivauhti oli alle 27 km/h, mutta Häijääntielle päästyämme ja myötätuuliosuuden alkaessa vauhditkin alkoivat kasvaa. Hämeenkyrössä, noin 65 km kohdilla oli ensimmäinen huoltopiste jossa teimme 10 minuutin stopin. Tyhjennys ja tankkaus, ja jälleen polkeminen jatkui. Omalta osaltani matka taittui vielä ihan mukavasti ja kevyesti. Myös myötätuuli siivitti matkaa.
85 km kohdalla Komissa teimme jo seuraavan huoltopysähdyksen. Perinteisellä lihakeittopisteellä piti kuulemma ehdottomasti pysähtyä. 15 minuutin pysähdyksessä ehti hyvin tekemään kaikki tarvittavat huoltotoimenpiteet ennen kuin matka jälleen jatkui. Jatkoin edelleen vetoryhmässä. Tuuli oli muuttunut sivutuuleksi ja välillä sai tosissaan pitää pyörästä kiinni etteivät puuskat riuhtaisseet menopeliä mukaansa.
Ylöjärven keskustaan päästyämme matkaa oli takana reilu satanen ja suunta kääntyi kohti Kurua. Nyt alkoi jälleen myötätuuliosuus. Tosin tuuli pyöri sen verran pahasti, että sen suunnasta ei välillä ottanut selvää. Pari seuraavaa huoltopistettä jätettiin väliin ja seuraava pysähdys olikin vasta Muroleessa noin 160 km kohdilla. Myötätuuli oli siivittänyt keskivauhtimme 28.7 km/h ja olimme ohittaneet Kurun johtavalla tiellä toisen 28 km/h -vauhtiryhmän, joka oli pysähtynyt pientareelle tyhjennyksellä.
Murole olikin sitten viimeinen pysähdys ennen maalia, eli jätimme kaksi viimeistä huoltopistettä myös väliin. Muroleen jälkeen saimme taas vastatuulen seuraksemme ja Kapeen mutkaisella ja mäkisille tiellä alkoi myös lyhyemmän matkan polkijoita tulla enenemissä määrin selkä edellä vastaan. Tämä toi oman masteensa matkan tekoon, sillä ohitustilanteet olivat yleensä melko vauhdikkaita ja varovainen piti olla, sillä tuulen ja ohitettavien lisäksi tie oli paikoin huonokuntoinen ja jokusia autojakin oli matkaamme värittämässä.
Terälahdella pääsimme parempikuntoiselle ja isommalle tiellä, jossa oli vähän väljempää mennä ja ohitella hitaampia. Autoja tosin yli myös enemmän ja heidän vauhtinsa oli myös kovempi. Terälahdesta tuulen suunta ei ollutkaan, ennakkoarvailujen vastaisesti, aivan vastainen vaan pääasiassa sivusta. Edelleen matka taittui mukavasti ja melko kevyestikin, joten omia vetovuoroja ei tarvinnut jättää väliin.
Maalissa pyöräilyaikamme oli 7:36. Tähän ei sisälly noin 40 minuutin tauot. Keskivauhti oli 28.3 km/h, joten hyvin aikataulussa pysyttiin. Keskisykkeeni oli 124, eli ihan tiukoille en joutunut. Ensi vuonna voisi jopa harkita 30 km/h -vauhtiryhmää.
Maalissa
Viikon päästä olisi sitten vuorossa Jukolan viesti. Kolmen iltarastin treenauksella pitäisi ankkuriosuudelle lähteä. Mutta jos Pirkkakin meni noin mukavasti vähällä treenauksella, niin jospa Jukolakin menisi samalla tavalla. Pieni pelko kuitenkin persuuksissa on.