Kelit ovat olleet vielä mukavan kesäisiä tällä viikolla. Lämmöt ovat olleet parhaimillaan parinkympin luokkaa ja aurinkoakin on saatu. Viikonloppuna alkoi kuitenkin olemaan jo enemmän syksyn tuntua, kun alkoi enemmän tuulemaan ja keltaiset lehdet lähti liikenteeseen.
Kesän projektit alkaa olla tehty, ja syksyn puunkaatourkkaa ei oikein viitsi vielä aloittaa, joten oli aikaa ottaa backlogista vähän ylimääräinen projekti työn alle. Se tosin lähti taas vähän käsistä, sillä takakalliolta piti vain repiä pari kantoa irti, mutta projekti muutuikin kuntan siirroksi ja avokallio esiin ottamiseksi. Joku voisi kysyä että “miksi”. Se olisi kyllä ihan relevantti kysymys.
Maanantaina oli ohjelmassa vain työmatkapyöräilyt.
Tiistaina työmatkapyöräilyjen lisäksi kävin jälleen töistä päin juoksemassa VK-lenkin Toivion, Loukonlahden ja Peren kautta. Matkaa kertyi 12.3 kilometriä ja aikaa kului alle 53 minuuttia. Keskivauhti oli viime viikon tapaan 4:17 min/km, syke oli hieman matalampi kuin viime viikolla. Ihan hyvin vauhtilenkki jälleen kulki. Ei nyt mitään super-kevyttä, mutta rennosti pystyi kuitenkin juoksemaan.
Keskiviikoksi oli luvattu lämmintä iltapäivää ja otinkin maantiepyörän alle. Töistä suuntasin ensin Toivioon ja Linnakallioon. Vähän Linnakallion jälkeen totesin että takarengas on aika tyhjä ja pysähdyin pumppaamaan siihen lisää ilmaa. Rengas ei kuitenkaan tuntunut täyttyvän, joten päätin vaihtaa koko sisurin. Se ottikin sitten pari kymmentä minuuttia. Lisäksi kävin vielä noin kilsan päässä olevalla ABC-huoltoasemalla täyttämässä takarenkaan, sillä käsipumpulla ei saanut tarpeeksi ilmaa sisälle. Tosin en onnistunut ABC:n ilmallakaan saamaan rengasta haluttuun paineeseen, mutta sen verran kuitenkin, että lenkin viitsi ajaa loppuun asti. Kotona katsoin että alle kolmen bar:n paineilla mentiin, vaikka lähempänä viittä olisi pitänyt olla. Linnakallion jälkeen suuntasin lentokentänkautta Säijään ja sieltä Nokian ja Takalauttalan kautta kotiin. Matkaa kertyi noin 73 kilometriä ja aikaa kului hieman alle 2.5 tuntia. Keskitehot 164W. Sää oli ihan mukava, kun lämpöä oli 19 astetta, aurinko paisteli ja oli myös melko tyyntä.
Torstaina taas retkipyörällä töihin. Aamupäiväälä kävin tekemässä Ratinan suunnalla vetolenkin. Se sisälsi kaksi 2 kilometrin vetoa kolmen kilometrin palautuksella. Molemmat kahden kilometrin pätkät menivät tavoiteltuun vähän alle kahdeksan minuutin. Kauhean kevyttä juoksu ei ollut. Edellisen päivän pyörälenkki varmaankin painoi vielä. Kokonaismatkaksi 11.7 kilometriä ja aikaa kului 53 minuuttia.
Perjantaillekin näytti vielä ihan mukavaa pyöräilysäätä, joten tälläkin kertaa poljin töihin maantiepyörällä. Kotiin poljin Siuron kautta. Lähtiessä oli vielä melkein parikymmentä astetta lämpöä ja aurinkokin vähän paisteli, mutta Siuron päässä meni pilveen ja Sasissa tuli jopa muutama tippa vettä. Garmin näytti Sasissa 16 lämpöastetta. Matkaa kertyi 69 kilometriä ja aikaa meni 2:25. Keskitehot 161W. Saa nähdä oliko tämän kauden viimeinen maantielenkki. Tosin kyllä viime vuonnakin tuli vielä syyskuussa ajettua pitkiä maantielenkkejä, vaikka lämpöä ei ollutkaan kauheasti kympin päälle. Gravelia tulee varmaankin vielä ajettua.
Lauantaina oli treeneistä vapaata. Aamulla ja illalla tuli tehtyä pihahommia, ja siinä välissä juhlittua anopin 80-vuotis päivää.
Sunnuntaina oli pitkän juoksulenkin vuoro. Kasin jälkeen pääsin liikenteeseen. Lämpöä oli 16 astetta ja pilvistä. Kosteetakin oli, mutta ei sateenuhkaa. Ensin suuntasin Teivon kautta Siivikkalaan. Sieltä Keijärven kautta Asuntilaan. Sitten kiersin Veittijärven, ja lopuksi Elovainion kautta takaisin kotiin. Matkaa kertyi 30.3 kilometriä ja aikaa kului 2:38. Keskisyke 120bpm, joka on ihan ok, kun reitillä oli kuitenkin jonkin verran mäkeäkin. Yllättävän kevyesti juoksu kulki, ja paikatkin kestivät ihan mukavasti. Tämä oli pisin lenkki sitten 1.5 vuoteen. Loppupäivä jälleen pihahommissa.
Poikkeuksellinen viikko, kun ei tullut tehtyä yhtään vähänkään pidempää pyörälenkkiä. Vaikka aamut ovat olleet jo vähän viileämpiä, niin iltapäivisin ollaan kuitenkin päästy lähemmäs pariakymppiä ja aurinkokin on paistellut. Mutta siitäkään huolimatta ei ole innostanut lähteä maantielenkille. Töissä on toki tullut käytyä pyörällä joka päivä, mutta sitähän ei lasketa.
A:kin oli tällä viikolla vähän enemmän käytössä, kun haketin kesän mittaan kertyneitä risukasoja. Viikonloppuna tuli myös haketettua hieman isompi risukasa naapurin hakkuuaukolta (ihan luvan kanssa). Siitä tulikin hyvä kasa tavaraa, josta sain tehtyä “luontopolun” takametsään.
Maanantaina oli ohjelmassa vain työmatkapyöräilyt. Aamu oli jo aika hämärä, etenkin kun oli märkää ja tihutti vettä. Melkein olisi saanut olla valo pyörässä.
Tiistaina kävin töistä päin juoksemassa VK-lenkin Toivio – Loukonlahti – Pere -akselilla. Lämpöä oli 15 astetta ja aurinko paisteli, eli oli hyvä juoksusää. Juoksukin kulki ihan mukavasti, kun 12.3 km meni aikaan 52:46, eli keskari oli 4:18 min/km. Vauhdikkaimpia lenkkejäni pitkään aikaan. Illalla kävin vielä puolentoista tunnin hieronnassa Karhulla.
Keskiviikkonakin oli ohjelmassa vain työmatkapyöräilyt.
Torstaina kävin juoksemassa tonnin vetoja Ratinan suunnalla. Vedin neljä tonnia tonnin palautuksella. Vedot olivat noin 3:50 min/km luokkaa. Yksi oli vähän hitaampi, mutta siihen osui yllättäen ylämäkeä, kun vakioreitti oli suljettu Blockfestien vuoksi. Aika hyvin vedot sujuivat, vaikka vauhtia pitää kyllä saada tulevaisuudessa lisää.
Perjantainakaan ei ollut muuta kuin työmatkapyöräilyt.
Otin viikon pitkän lenkin jo lauantaille, kun sääennuste näytti sunnuntaille runsasta vesisadetta. Olisi ollut myös hyvä pyöräilysää, mutta priorisoin tällä kertaa juoksua. Reitti kulki Tesoman, Tohlopin ja Epilän kattu Hiedanrannan rantareitille. Lentävänniemen jälkeen poikkesin vakioreitistäni ja tästä syystä tuli vähän erikoisia kiemuroita kun eksyin Pohtolan kaduilla. Kotiin palasin Lamminpään kautta. Matkaa kertyi napsun alle 28 kilometriä ja aikaa kului 2:25, eli keskari 5:11 min/km. Keskisyke 124 bpm, joka oli vähän turhan korkea. Sää oli ihan hyvä, kun oli 15 astetta lämpöä ja puolipilvistä. Kadut olivat paikoin vielä märkiä edellisillan vesisateista. Illalla poljin vielä liikeasioilla Ratinassa. Samalla tuli katsottua Blockfestin ja Festivaali festivaali -tapahtumien meininkiä. Kotiin poljin Hiedanrannan, ja Lielahden kauppojen kautta.
Sunnuntaina ei sitten satanutkaan, joten ihan hyvin olisi voinut lauantaina pyöräillä ja sunnuntaina juosta. Tein koko aamupäivän ja päivän pihahommia. Iltapäivällä kävin sauvakävelemässä Lamminpään latupohjilla. Matkaa kertyi vähän alle 12 kilometriä ja aikaa kului vähän alle kaksi tuntia. Ennen saunaa irtosi vielä yksi kanto maasta, kun sellainenkin oli työlistalla.
Tällä viikolla on alkanut olemaan taas töissäkin vähän kiireisempää. Alkaa suurin osa porukasta palanneen lomilta, joten viestiliikenne on kasvanut merkittävästi.
Treenirintamalla on ollut vähemmän vilkas viikko, joten tehdyt treenit ovat menneet pääosin melko kevyesti. Viikonloppu ei tosin ollut ihan niin kevyt ja rento, mitä suunnittelin. Toisaalta kyllä sitä harjoituspäiväkirjan mukaan kuitenkin yli 16 tuntia liikuntaa tälle viikollekin tuli. Melkein joka ilta on töiden päälle pystynyt myös tekemään pihahommia, kun on ollut sen verran poutaista.
Maanantai oli kotikonttoripäivä. Pidin myös treeneistä vapaata. Oikea takareisi tai nivunen oli jonkin verran kipeä. Se tuli varmaankin sunnuntai pitkän lenkin ja useamman tunnin pihakyykkimisen yhteisvaikutuksesta.
Tiistaina olin jälleen pyörällä toimistolla. Aamupäivällä kävin juoksemassa Toivio – Loukonlahti – Pere -lenkin. 12.3 kilometrin lenkki meni napsun päälle 56 minuuttia, eli keskari oli 4:34 min/km. VK1-lenkiksi tuon voisi luokitella. Juoksu kulki ihan hyvin ja jopa kevyesti. Lepopäivä alla auttoi varmaankin asiaan. Iltapäivällä poljin jälleen kerran kotiin osin lussulla takarenkaalla. Vettäkin vähän tiputteli Ikurissa.
Keskiviikkona ei ollut ohjelmassa kuin työmatkapyöräilyt. Aamu jo vähän viileämpi, kun lämpöä oli vain 10 astetta.
Torstaina myös pyörällä toimistolla. Aamu jälleen viileä kun mittari näytti 9 astetta. Aamupäivällä kävin juoksemassa Ratina – eteläpuisto -lenkin. “Ohjelmaan” oli merkitty 6 x 500m:n vedot 1000m:n palautuksella. Ihan mukavasti kulki. Ei voi sanoa että kevyesti, mutta rennosti kuitenkin kun ei laittanut ihan 100% kehiin. Kaikki vedot olivat alle 2 minuutin, viimeisimmät noin 1:50. Tästä on hyvä lähteä kehittämään vauhteja.
Perjantaille näytti sään suhteen taas vähän lämpimämpää päivää, joten otin maantiepyörän alleni kun poljin töihin. Töiden jälkeen poljin Sionkylän, Nokian, Siuron ja Sasin kautta Tesomalle. Tesomalta rautatieasemalta hain auton pois, kun Tuuli oli lähtenyt yöksi Helsinkiin. Matkaa kertyi 71 kilometriä ja 2:24, eli keskari oli hieman alle 30 km/h. Siurossa siltatyömaan vähän hidasti ja vaikeutti matkan tekoa, mutta onneksi ei kovin pitkää matkaa. Lämpö oli mukavat 21 astetta, eikä tuulikaan kauheasti häirinnyt polkemista.
Lauantaina, huonosti nukutun yön jälkeen, lähdin aamupäivällä pidemmälle pyörälenkille. Vaikuttikohan huonosti nukuttuun yöhön illalla juotu Nocco, vai mikä, mutta montaakaan tuntia ei tullut yöllä nukuttua. Tällaista ei olekaan pitkään aikaan tapahtunut. Aamukympiltä oli hieman vajaat 20 astetta lämpöä ja aurinko paisteli. Aurinkorasvat piti siis hieroa iholle, kun hellettä ja aurinkoista säätä oli luvattu. Ensin suuntasin Näsisaaren kautta Linnainmaalle, sieltä Kaukajärven ja Saarenmaan kautta Kangasalle. Valkeakoskelle poljin Roineen länsipuolta ja Toijalaan Sääksmäen kautta. Toijalassa pysähdyin K-alkuiseen kauppaan vessaan ja hakemaan energiaa. Pienen tauon jälkeen matka jatkui Sontulan kautta Lempäälään. Lempäälän jälkeen pääsin ReAn:n peesiin aina Sorkkalaan asti. No, kyllä sitä itsekin tuli vedettyä muutama pätkä – hyvästi siis kevyt lenkki. Rajasalmen kohdilla alkoi vähän satelemaan, mutta ei mitenkään kauheasti. Kotona oli taas jo kuivaa. Sää oli lämmin. Helteen puolelle mentiin ja kun aurinkokin paisteli, niin mukava oli ajella. Alkumatkasta tie oli varjopaikoissa vielä paikoin märkä edellisen illan ja yön sateista. Pääosin kuitenkin ihan kuivaa. Matkaa kertyi 143 kilometriä, aikaa kului 4:42 ja keskitehot olivat 163W. Keskari nousi siis kuitenkin yli kolmenkympin, vaikka rauhallisemmin piti mennä. Etenkin loppumatkasta 15 kilometrin peesi nosti keskivauhtia ihan mukavasti.
Sunnuntaina oli pitkän juoksulenkin vuoro. Söin kuitenkin aamupuuron ennen lenkille lähtöä, sillä aamulla oli sen verran nälkä, ettei ollut järkeä lähteä noin tyhjällä mahalla pitkälle lenkille. Lenkki oli mitaltaan hieman alle 28 kilometriä, joka oli pisin lenkki yli kahteen vuoteen. Aikaa kului 2:24, eli toista minuuttia enemmän kuin mitä Alisa Vainio kulutti aikaa samana aamuna, kun voitti maratonin EM-kultaa. Jalka ei ollut niin tuore kuin mitä olin toivonut, mutta se oli vähän odotettavissa, kun edellisen päivän pitkä pyörälenkki ei ollut niin kevyt kuin olin suunnittellut. Reitti kulki Nokian keskustan kautta Villilään ja sitten Hyhkyn kautta Tohloppiin ja takaisin kotiin. Sää oli ihan hyvä juoksuun. Lämpöä oli 18 astetta, pilvistä eikä tuultakaan ollut kauheasti. Juotavaa olisi saanut olla mukana, sillä jo puolessa matkassa oli sen verran janoinen olo, että käsi alkoi hakemaan juomapulloa. Vaikka jalat eivät olleen ihan tuoreimmat, niin juoksu oli ihan rentoa, eikä mitään vaivoja ilmennyt – sehän se pääasia on. Vähän jaksoi vielä tehdä pihahommiakin, mutta pitkään ei olisi ehtinyt tehdäkään, sillä illalla alkoi satamaa ja ukkostamaan ihan kunnolla.
Kesä jatkuu – ainakin kalenterin mukaan. No, kyllä sääkin on ollut vielä ihan kesäistä, vaikka pientä syksyn tuntua alkaa jo vähän aistimaan. Tuulista on ollut koko viikon.
Maanantaina pyörällä töissä. Aamulla 15 lämpöä ja illalla 20 astetta. Illalla heitin auton Tuulille Hiedanrantaan. Pois tulin jouksemalla. Jalassa oli ensimmäistä kertaa edellisenä päivänä ostetut Niken Pegasukset. Ihan hyvältä tossut tuntuivat, tosin matkaa ei kertynyt kuin vajaat 7 kilometriä. Vakaamman oloiset kuin Niken Vomerot, vaikka ei yhtä rullaavat.
Tiistaiaamu oli jo viileämpi kun poljin töihin, 10 astetta. Aamupäivällä kävin juoksemassa töistä päin Toivio – Loukonlahti – Pere -lenkin. Matkaa kertyi 12.9 kilometriä ja aikaa kului hieman päälle tunti. Keskari 4:44 min/km, syke vähän korkealla, 130 bpm. Jalat olivat väsyneen oloiset. Keli oli kyllä ihan mainio, kun aurinko paistoi ja lämpöä 17 astetta. Illalla kotiin polkiessa oli taas 20 astetta lämpöä.
Keskiviikkona ei ollut ohjelmassa muuta kuin työmatkapyöräilyt. Kotiin polkiessa oli märkää ja vettäkin sateli vähäsen. Takarengas oli lähtiessä tyhjänä, mutta en jaksanut alkaa vaihtamaan sitä. Pumppasin vaan täyteen. Matkan aikana piti pumpata vielä toistamiseenkin, kun meni ajaessa tyhjäksi. Illalla sitten renkaan vaihtohommia.
Torstaina juoksin aamulla pitkästä aikaa töihin. Reitti kulki Tesoman, Raholan, Tahmelan ja Ratinan kautta. Lämpöä oli 15 astetta, oli pilvistä ja tyyntä. Eli aivan mahtava juoksusää. Jalkakin oli varmaan ensimmäistä kertaa koko vuonna tosi kevyen tuntuinen. Olin asiasta ihan ihmeissäni, kun liikkeellelähtökin oli vähän aamu puoli kuuden jälkeen. Syynä varmaan oli kevyt edellinen päivä ja syötyäkin oli tullut hyvin. Matkaa kertyi 17.2 kilometriä ja aikaa meni 1:23, keskari oli 4:51 min/km ja syke mukavan alhaalla 123bpm. Töiden jälkeen menin bussilla keskustaan, ja illalla oli Ratinassa Eppujen jäähyväiskonsertti. Yli puolenyön meni, että pääsi nukkumaan.
Perjantaiaamuna ei ollut kello soittamassa, mutta melko aikaisin kuitenkin pääsi matkaan. Poljin töihin maantiepyörällä. Kalkussa tuli pieni vesikuuro, mutta muuten oli ihan kuivaa. Töiden jälkeen poljin mökille Vesilahden ja Porttikallion kautta. Tuulen suunta ja voimakkuus olivat aika ikävät. Melkein koko matkan sai puskea vastaiseen tai sivuvastaiseen. Tämän vuoksi keskari jäikin vain 28.1 km/h. Keskitehot olivat 159W. Matkaa kertyi 82 kilometriä ja aikaa meni vähän alle kolme tuntia. Lämpökin oli vain 18 astetta ja kun oli aika pilvistä, niin ei ollut mikään kovin lämmin keli ajella. Onneksi mökillä odotti lämmin sauna.
Lauantai olikin sitten täyslepopäivä. Kävimme Särkisalossa sukuloimassa.
Sunnuntaikin oli tuulinen päivä, lounaasta taas puhalteli aika napakasti. Aamulla lähin juoksemaan mökillä pidempää lenkkiä. Reitti kulki Särkän, Koskioisten, Tursan ja Valajärventien kautta. Matkaa kertyi tasan 25 kilometriä ja aikaa kului 2:08, eli keskariksi tuli 5:08 min/km. Keskisyke oli hieman liian korkealla tällaiselle lenkille, 126bpm. Tosin vauhtikin olisi saanut olla hieman rauhallisempi. Lämmin oli ja puolet matkasta kehtasin juosta jopa ilman paitaa. Jalka oli jälleen aika kevyen oloinen, juoksu sujui ilman ongelmia. Vapaapäivä varmaankin taas auttoi asiaan. Kotona iltaan asti pihahommissa.
Tämä viikko on ollut taas vähän poikkeuksellinen, sillä olen ollut puolet viikosta yksin kotimiehenä, kun Tuuli on lomaillut keskiviikosta eteenpäin pohjoisessa. Tai no, en sinänsä ole ollut kotona, sillä käytin heti vapauden mahdollisuuden ja lähdin tekemään pienen pyöräreissun.
Sää on ollut viikolla melko vaihtelevaa. Vettä on saatu jokusena päivänä, mutta on ollut myös mukavan lämpimiä päiviä. Mutta pääosin ihan mukavaa loppukesän kelejä ulkoliikuntaan ja -puuhasteluun.
Maanantaina toimistolla normaaliin tapaan pyörällä. Aamusta oli lämmintä, kun mittari näytti 15 astetta. Töissä oli edelleen melko hiljaista, vaikka porukkaa olikin tullut lisää lomilta töihin. Päivällä oli satanut, ja kotiin polkiessa olikin vähän märkää, vaikka vettä ei enää satanutkaan.
Myös tiistaina pyörällä töissä. Aamulla 13 astetta ja edelleen märkää. Aamupäivällä juoksin Toivio – Loukonlahti – Pere -lenkin, josta kertyi mittaa 12.3 km ja aikaa kului 58 minuuttia. Juoksu kulki ihan mukavasti, vaikka etukäteen epäilinkin, miten jaksaisi. Välillä suhjutteli vettä, mutta se teki vaan hyvää. Kotiinkin polkiessa sateli jonkin verran vettä, ja ihan sen verran että märkänä tulin kotiin. Illalla vielä Karhulla puolentoista tunnin hieronta. Kipeitä paikkoja löytyi ihan kivasti.
Keskiviikkona maantiepyörällä töihin. Töiden jälkeen poljin Hiedanrantaan Vesilahden ja Tottijärven kautta. Matkaa kertyi 82 kilometriä ja aikaa kului 2:45. Keskitehot 162. Lämpöä oli 23 astetta, aurinkoista ja jonkin verran länsituulta. Laukossa oli yleisötapahtuma ja sen vuoksi liikennettä oli Narvasta eteenpäin aika lailla. Laukon risteyksen jälkeen meno rauhottui. Hiedanrantaan poljin sen vuoksi, kun Tuuli oli jättänyt aamulla auton sinne, kun jatkoi matkaa ratikalla. Piti hakea auto pois kuleksimasta
Torstaina edelleen pyörällä töissä. Aamupäivällä kävin juoksemassa töistä päin 12 kilometrin lenkin Ratina – Eteläpuisto -akselilla. 9. ja 10. kilometri reippaampaa kyytiä. Kauhean kevyttä ei meno ollut, mutta kyllä näitä reippaita pätkiä pitää alkaa ottamaan ohjelmaan mukaan.
Perjantaina tein puolikkaan kotikonttoripäivän. Suunnitelmissa oli lähteä puolilta päivin parin yön pyöräretkelle. Ikävänä tekijänä oli, että klo 14-15 oli luvattu reipasta vesisadetta ja ukkosmyräkkää. Sadetutka myös näytti, että näin tapahtuisi. Klo 14.15 satoi vielä ihan hyvin ja olinkin jo päättänyt, että jätän retken väliin, vaikka kaikki laukut oli pakattu, ja muutenkin pyörä lähtövalmiina. Tuntia myöhemmin olin kuitenkin pyörän päällä matkalla kohti Vehkajärveä. Koko illan oli pilvistä, ja näytti että voisi vielä jopa ehkä sataakin, mutta viikonloppureissun ainoat vesipisarat tulivat Sorvan hiekkapätkällä, eikä sielläkään niin paljon että olisi kastunut. Hieman kuitenkin peläytti, että oliko ne ukkosmyräkät vasta tuloillaan.
Sorvan kaupassa kävin hakemassa viikonlopuksi eväitä, ja sen jälkeen matka pääsi alkamaan ihan kunnolla. Sorvasta matka eteni ensin Tottijärvelle, sieltä Myllykylän jälkeen Masoon ja sitten Piimäsjärvenmaahan. Piimäsjärvenmaassa tuli poljettua pieni pätkä itselleni uutta pätkää. Vesilahdentien ylityksen jälkeen Kivilahdenmaan kautta Halkivahaan. Varessuontie oli myös uutta pätkää minulle. Loppumatka kulki Oriniemen ja Tursan kautta. Mökille tultaessa mittari näytti 90 kilometriä ja vähän päälle 4 tuntia, nousua ja laskua noin 600 metriä. Sen verran oli päivällä satanut, että hiekkatiet, jota oli 2/3 matkasta, olivat aika pehmeitä ja paikoin myös kuraisia. Pe-La yö tuli yövyttyä mökillä, joten fasiliteetit olivat kunnossa kun pääsi suihkuun, ja sänkyyn nukkumaan.
Lauantai valkeni aurinkoisena. Eli heti mökiltä lähtiessä sai laittaa aurinkorasvat päälle. Päivän mittaan lämpö nousi lähelle hellelukemia. Tuuli puhalteli jostain lounaan suunnalta, joten pääosan matkasta se oli sivutuulta, mutta ihan loppupäivästä se puhalteli mukavasti myötäisesti. Mökiltä poljin ensin tuttuja teitä Nuutajärven ja Hanhisuon ohi. Urjala – Forssa -tien ylityksen jälkeen koko loppupäivä mentiinkin sitten ihan uusia reittejä. Ensin tuli vastaan Välkkilä, sitten Vuorenkylä ja Pirttikoski. Pirttikosken kesäteatterilla poikkesin kiipeämään lintutorniin, jotta saisi pienen tauon polkemiseen.
Sitten tuli vastaan Rimmilä, Myllykylä ja Miekolammi. 10-tien ylityksen jälkeen poikkesin Renkossa munkilla ja limpparilla. Tämän jälkeen maisematkin muuttuivat metsäisistä enemmän peltomaisemiin ja muutenkin avonaisemmaksi, myös tuulen suunta alkoi olemaan yhä enemmän selän puolelta. Janakkalan kirkonkylässä poikkesin Laurinmäen museoalueella. Siellä tein reissun ensimmäisen (ja viimeisen) pussipastalounaan. Laurinmäellä oli juuri alkamassa “Taaran Markkinat ja Taiteet” -tapahtuma, ja siksi sinne virtasi aika paljon porukkaa. Myös kaikenlaisia myyntikojuja oli esillä.
Turenkissa poikkesin hakemaan kaupasta vähän muonalisäystä ja vettä pulloihin. Sitten matka jatkui ihan mukavissa maisemissa ja myötätuulessa kohti Lammia, jossa myös poikkesi täydentämään vesivarastojani ja ostamassa illaksi kokiksen. Reissun ainoa juttutuokio tuli kaupan pihassa, kun kaksi pikkupoikaa ihmetteli pullojen määrää pyörässäni. Hyvä huomio, sillä nyt minulla on kolme pullopaikkaa menopelissäni, kun hommasin pari magneettikiinnitteistä pulloa. Nyt on näppärämpi irroittaa ja kiinnittää pullot telineestä.
Kolmas kerta toden sanoo. Sillä nyt pääsin Evon Niemisjärvelle yöpymään. Ensimmäinen yritys oli Jukolan aikaan, kun piti polkea Kotkaan tämän kautta, mutta huono keli sotki suunnitelmat. Toisen yrityksen missasin hyvän sään vuoksi ja lähdin Rovaniemen reissulle, enkä tähän suuntaan. Lammilta Niemisjärvelle oli vielä parikymmpiä matkaa, pääosin hyväkulkuista asfalttitietä. Kun olin NIemisjärvellä todennut paikan sopivaksi yöpymiselle, niin kävin vielä kieppaisemassa Evon ammattikorkeakoulun kautta. Tästä tuli lisämatkaa noin 16 kilometriä. Koko päivän mitaksi tuli 170 kilometriä ja aikaa kului hieman päälle 7,5 tuntia. Nousua 1145 metriä ja laskua 1075 metriä. Jonkin verran oli hiekkapätkääkin, mutta pääosin asfaltilla poljin. Hiekkapätkätkin pääosin hyväkuntoista. Niemisjärvellä ensin järveen pesulle, sitten iltanuudelit ja jälkkärit. Sitten vielä pientä köpöttelyä ennen kuin leirin pystytys ja iltatoimet. Yksin ei tarvinnut olla, sillä telttailijoita oli jonkin verran samalla alueella.
Yö tuli nukuttua ihan hyvin. Muutaman kerran tuli kyllä herättyä. Kerran helikopteri meni ihan yläpuolelta yli, ja kerran joku alkoi hakkaamaan puita jollain tulipaikalla. Tai näin olin ainakin kuulevinani, tuskin ne untakaan olivat. Pari kertaa heräsin sitten muuten vaan. Aamulla köllöttelin puoli kasiin asti ihan väkisin, mutta sitten alkoi polttelemaan matkan teko sen verran, että piti ponkaista ylös. Aamupuuroon löytyi mustikoita ihan käden ulottuvilta, joten lisähöysteet olivat kunnossa. Positiivista paikassa myös oli, että siellä oli hyvä kaivo ja seinästäkin näytti saavan vettä. Eli turhaan olin huolissani juomaveden riittävyydestä.
Sunnuntaista näytti tulevan jälleen aurinkoinen päivä, mutta jätin vielä aurinkorasvat purkkiin. Niemisjärventie oli hiekkaa, mutta sitten pääsin taas asfaltille. Porraskosken ja Kuohijoen välinen pätkä oli kuitenkin hiekkatietä, mutta hyväkulkuista. Maisemat olivat myös tällä pätkällä komeat, kun Kuohijärvi kimmelteli auringonpaisteessa melkein tien reunassa. Kuohijoki – Sappee -väli oli melkoisen mäkistä. Isoimmalta vaihteelta piti päästä pikaisesti pienimmälle, ja sitten toisin päin. Sappee – Holja -väli oli taas vähän inhimillisempää profiilia ja muutenkin parempaa asfalttia. Sitten pieni pätkä Pälkäneen tietä ja tämän jälkeen taas kohti Sappeeta. Tämä on siis toinen Sappee ihan pienellä alueella, täältä löytyy se laskettelurinne. Sappeen jälkeen taas hiekkatielle kohti Salmentakaa, Iharia ja Raikkua. Nyt alkoi vastatuuli tuntumaan ihan kunnolla, ja kolmen tunnin ajo yhdellä banaanilla alkoi myös tuntumaan. Tavoitteena oli Vehoniemen Automuseo, jossa poikkesinkin suolaiselle ja makealle. Loppumatka kulkikin taas paremmissa voimissa Kangasalan ja Tampereen läpi takaisin kotiin. Matkaa kertyi 111 kilometriä ja aikaa kului vähän alle 5:20. Nousu- ja laskumetrejä oli noin 920. Sää oli ihan komea, vaikka tuulista olikin. Aurinkorasvallekin olisi varmaan ollut sijansa, mutta jäi tällä kertaa laittamatta.
Varusteet olivat aika sopivat. Hieman kevennetty versio viikon reissusta. Vähemmän varavaatetta ja muuta vararoinaa. 16 litran satulalaukun sai jättää kotiin, ja siltikin yksi laukku oli vähässä kuormassa. Tällä kertaa ei myöskään sattunut mitään kommelluksia eikä hukkaamisia. Viikonloppureissun kulut olivat: polttoaineet 0€, majoituskulut 0€, ruuat n.40€. Kyllä kannatti lähteä retkelle, vaikka meinasi jäädä lähtemättä – yleensä se on niin, että kannattaa. Saa nähdä tuleeko vielä mahdollisuus tänä vuonna.
