Kiilopään syysretki 2020

Viikko 39/2020 (21.-27.9.2020)

Maanantaina ajelimme Rovaniemeltä Kiilopäälle, ja jo iltapäivällä majoituimme Suomen ladun mökkiin Kiilopään keskuksessa. Auton tyhjennyksen ja koiralenkin jälkeen kävimme sumuisella Kaunispäällä lohisopalla ja sen jälkeen hakemaan jääkaapin täytettä Saariselän keskustasta. Koiralenkkien lisäksi muuta liikunnallista aktiviteettia maanantaille ei tullutkaan.

Tiistaina heti aamulla käytiin Tuulin ja koirien kanssa noin tunnin kävelylenkillä Kiilopään länsirinteen alaosassa. Päivemmällä tein koirien kanssa vielä toisen reilun tunnin kävelylenkin. Ensin nousimme Ahopäille johtavaa polkua ja poroaidalle tullessa käännyimme kohti Kakslauttasta ja kävelimme poroaidan vierustaa aina Ruijanpolulle asti. Sieltä tulimme kuntorataa pitkin takaisin mökille.

Iltapäivällä teimme Tuulin kanssa puolentoistatunnin / 20 kilometrin pyörälenkin. Sää oli hienon aurinkoinen, mutta länsituuli oli erittäin kova. Lämpöä oli 7 astetta. Pyöräilimme ensin Niilanpään porokämpälle ja sieltä käännyimme kohti Kakslauttasta. Porokämpälle reitti on melko hyväpohjaista hiekkatietä, jossain paikoin tosin on jonkin verran irtokiviä. Porokämpälle on Kiilopään keskuksesta matkaa hieman vajaa 4 kilometriä ja lähes koko matka loivaa nousua.

Kakslauttaseen reitti alkaa tosi kivikkoisella osuudella, mutta sitä on vain kilometrin verran. Tämän jälkeen kiviä on vähemmän, mutta sitten juurakkoinen alusta pomputti pyörää aina Muotkan tielle asti, jonne matkaa on kuutisen kilometriä. Tällä pätkällä voi ihailla Kiiloselän upeaa männikköistä kangasta. Polkea ei ihan kauheasti tarvitse, sillä koko matka on loivaa alamäkeä. Matka jatkui Kakslauttasiin Tievatuvan kautta jossa alusta on hyväkulkuista hiekkatietä tai latupohjaa. Kakstauttasista tulimme kumpuilevia ja hyväkulkuisia latupohjia pitkin takaisin mökille. Illalla teimme vielä noin tunnin koiralenkin Ahopäiden etelärinteen poroaidan tuntumassa.

Keskiviikkoaamu oli hienon aurinkoinen ja tuulikin oli tyyntynyt. Pakkasta oli pari astetta ja pienimmät lammikot olivat menneet jäähän. Kävelimme koirien kanssa Ahopäille kansallispuiston rajaa kulkevaa polkua pitkin. Kiersimme Ahopäiden toiselle puolen ja tulimme poroaidalle kulkevaa polkua pitkin takaisin.

Päivällä kävin tekemässä vajaan 18 kilometrin / puolentoista tunnin juoksulenkin. Lämpöä ei ollut kuin 5 astetta, joten pitkästä aikaa joutui juoksemaan pitkillä vaatteilla. Takareidet ja pohkeet olivat vielä viikonlopun marathonista jumissa, joten siihen nähden tuli tehtyä liian pitkä lenkki.

Juoksin ensin kolmisen kilometriä kuntorataa pitkin Kakslauttasiin päin. Sitten käännyin Tievatuvalle ja sieltä taas kohti Kakslauttasta. Kun reitti tuli lähelle Kiilopäälle johtavaa asfalttitietä, ylitin tien ja juoksin metsän kautta tien lähellä kulkevalle moottorikelkkauralle. Kumpuilevaa uraa pitkin juoksin takaisin kuntoradalle ja sieltä suuntasin kohti Laanilaa. Kun eteen tuli Laanila – Ahopäät risteys, niin käännyin Ahopäille päin. Tässä vaiheessa alusta muuttui kivikkoiseksi ja kun Ahopäille nousu alkoi, niin vieläkin kivikkoisemmaksi. Tämän pätkän mitta oli noin 2.5 kilometriä ja vauhti tippui paikoin lähes kävelyksi, kun yritti hyppiä kiveltä toiselle, tai asettaa jalkaa kivien väliin. Ahopäiden päältä onkin sitten vajaa pari kilometriä pelkkää alamäkeä mökille asti. Edelleen piti kuitenkin varoa kiviä, mutta pääosin alusta oli ihan juoksukelpoista. Jalat tosin olivat jo sen verran jumissa, että alamäessäkään ei vauhti juuri kasvanut. Nousumetrejä reitillä oli 240.

Torstaiaamulla lähdimme nousemaan koirien kanssa Kiilopään huipulle. Sää oli jälleen hienon aurinkoinen, eikä tuulikaan ollut liian kova avotunturissa liikkumiseen. Lämpöä oli viitisen astetta. Kiilopään huipulta kävelimme avotunturissa kohti Niilanpäätä ja sieltä laskeuduimme Niilanpään porokämpälle johtavalle hiekkatielle ja suuntasimme kohti mökkiä. Matkaa kertyi n. 8 kilometriä ja aikaa kului pari tuntia.

Päivällä kävin pyöräilemässä n. 37 km:n / 3:15 h pyörälenkin. Lämpöä oli 7 astetta ja alkumatkasta sää oli aurinkoinen, mutta meni jossain vaiheessa pilveen. Mökiltä suuntasin ensin Luulammille. Ensimmäinen kolme kilometriä on hyväkulkuista, mutta paikoin jyrkkääkin nousua, eli pieniä vaihteita piti maastopyörästä hakea. Lopuksi lasketaan ensin loivati ja lopuksi erittäinkin jyrkkään Luulampien päivätuvalle. Laskussa on melko paljon irtokiveä, eli tarkkana pitää olla.

Luumallilta Rumakuruun kulkeva reitti on maisemiltaan yksi Kiilopään suosikeistani, harmi vaan kun sinne pääsy on aina niin kovan työn takana. Rumakurusta suuntasin kohti Iisakkipään Pääsiäiskurua. Nousu Iisakkipäälle on melko loivaa, mutta paikoin kivistä. Pääsiäiskurun näköalapaikan jälkeen on vielä vähän matkaa hyväkulkuista pyöräuraa, mutta sitten reitti muuttu hankalammaksi. Ennen Tammukkaojan tulipaikkaa pyörää joutui taluttamaan ja jopa kantamaan joitain pätkiä. Tätä hankalaa osuutta kesti reilun kilometrin verran. Tammukkaojan tulipaikalta Vellinsärpimän päivätuvalle on matkaa kolmisen kilometriä. Pääosin tämä pätkä on melko hyväkulkuista. Etenkin tähän suuntaan pyörräillessaä, kun reitti on koko ajan loivaa laskua, matkan teko oli mukavan “pikku-teknistä”. Loppuosassa oli pari ojan ylitystä ja soistakin, mutta tähän aikaan vuodesta näistäkin kohdista selvisi kuivin jaloin.

Vällinsärpimästä jatkoin Kaunispään laskettelukeskuksen kautta kohti Laanilaa ja Ruijanpolun alkuun. Tämä reilun kymmenen kilometrin mittainen väli on pääosin hyväkulkuista hiekkatietä tai latupohjaa. Isoja mäkiä ei ole suuntaan tai toiseen, Saariselkä – Laanila väliä lukuunottamatta. Laanilan ja Ahopäille kulkevan reitin välinen Ruijanpolun noin 2 kilometrin osuus on kapeaa polkua, mutta suht hyväkulkuista, joskin juuria reitillä on melko paljon. Tämän jälkeen jatkoin Ruijanpolkua Kakslauttanen – Kiilopää väliselle hiihtouralle. Tämä väli on nelisen kilometriä pitkä ja melko haasteellinen. Alkuun on muutama “dyyni”, joiden ylä- ja alamäet ainakin minä jouduin taluttamaan pyörää. Tämän jälkeen noustaa loivasti puolentoista kilometrin verran, melko hyväkulkuista reittiä, mutta loppupätkä onkin sitten erittäin kivikkoista. Jalkautua ei välttämättä tarvitse, mutta meno on hidasta ja renkaan sovittamista kivien väliin. Hiihtouralle pääsyn jälkeen mökille ei enää olekaan matkaa kuin pari kilometriä.

Illalla teimme vielä koirien kanssa Sivakkaojan reilun 5 kilometrin kävelylenkin ja samalla kävimme paistamassa makkarat Sivakkaojan laavulla. Tämä lenkki on myös yksi suosikeistani hienon mäntykankaan ansiosta.

Perjantaiaamulla tein koirien kanssa reilun 9 kilometrin / vajaan kahden tunnin kävelylenkin. Sää oli tihkusateinen, mutta lämpöä oli hieman päälle kymmenen astetta. Kävelimme ensin pari kilometriä Kakslauttasiin päin latu-uraa pitkin. Siitä käännyimme Ruijanpolulle ja menimme Sivakkaojan laavun ohi, ja seurasimme Sivakkaojan vieressä kulkevaa polkua Sivakkalaaksoon ja Niilanpään porokämpälle johtavalle hiekkatielle. Hiekkatietä laskettelimme takaisin mökille pienoisessa vesisateessa.

Aamupäivän tuli vettä melko kovinkin, mutta sääennusteen lupauksen mukaan sade lakkasi puoli kahdelta ja vähän ajan päästä alkoi aurinkokin paistamaan. Lähdin tekemään pyörälenkkiä vuokra-fätillä heti kun sää salli. Sen verran paljon oli lätäköitä matkan varrella, että kura lensi mukavasti fätin renkaista. Ja kun lokareita ei ollut, niin vaatteet olivat sen mukaiset.

Aluksi poljin latu-uria pitkin Laanilan kautta Kaunispään laskettelukeskuksen ohi aina Kaunispäälle ja Moitakuruun johtavalle risteykselle. Ennen Laanilaa tosin poikkesin Ruijanpolulle testaamaan fätin ajo-ominaisuuksia polulla. Alkupätkä olikin jo tuttua reittiä aiemmilta päiviltä. Fättikin rullasi mukavasti ja myötätuulessa meno olikin ihan reipasta. Risteyksen jälkeen piti ylittää Lutto ja sen yhteydessä oleva suo. Tuossa oli onneksi pitkospuut, jota pitkin kävelin ja talutin kiltisti pyörää.

Suon ylityksen jälkeen reitti lähti nousemaan kohti Palopäätä. Alusta oli ihan hyväkuntoista latu-uraa eikä nousussa ollut irtokivistä vaivaa. Välillä sai kylläkin hakea pientä vaihdetta, jotta nousu taittuisi kevyemmin. Reitin varrella oli hienoa mäntykangasta, mutta ylempänä alkoi tulla myös avotunturia ja selkeän sään ansiosta näkymät olivat komeat ja pitkälle kantavat. Nousua oli noin 2.5 kilometrin verran.

Laskeutuminen olikin sitten kivisempää reittiä. Irtokiviä oli paljon ja sai olla tarkkana mistä kohtaa ajoi. Vauhtia ei uskaltanut kovinkaan paljon pitää. Laskua keski reilun parin kilometrin verran. Moitakurun päivätupa oli jokusen sataa metriä uran sivussa, ja sinne piti ajaa metsäreittiä pitkin, sillä virallinen ura oli sen verran soista ja märkää, ettei siitä viitsinyt edes fätillä ajaa. Tosin pohjaa oltiin kunnostamassa kankaalla ja isolla murskeella, joten seuraavalla kertaa päivätuvalle pääsee varmaankin vähän sujuvammin.

Moitakurun ja Luttotuvan välinen noin 6 kilometrin pätkä oli hyväkulkuista latu-uraa. Melkein koko pätkä oli loivaa alamäkeä, joten se taittui melko vauhdikkasti. Sateen jälkeisiä isoja vesilätäköitä joutui paljon kiertelemään, mutta vaatteet olivat jo sen verran kuraiset, ettei pienestä lisästä olisi ollut haittaakaan.

Muutama kilometri Luttotuvalta eteenpäin tulin samaan risteykseen josta käännyin Luttton ylittäville pitkospuille. Tämän jälkeen poljin tuloreittiäni Saariselän Vanhaselälle asti, josta käännyin Rumakuruun johtavalle reitille. Ennen Rumakurua reitille mahtui muutama rapsakka ylä- ja alamäki, mutta kaiken kaikkiaan tämä väli oli vauhdikasta menoa hyväpohjaisella latu-uralla. Rumakurusta suuntasin vanhaa tullua hienoa reittiä Luulammille ja sieltä nousin kohti Kiilopäätä, samaa reittiä, jota olin edellisenä päivänä laskenut toiseen suuntaan. Majapaikalle päästyäni matkaa oli kertynyt n.53 km ja aikaa kulunut hieman vajaa kolme ja puoli tuntia. Nousumetrejä oli n. 750.

Lauantai oli viimeinen päivä Kiilopäällä. Se alkoi 6.5 kilometrin / reilun puolentoista tunnin koiralenkillä. Kävelimme Luulammelle johtavaa polkua ja kävimme katsomassa poroaidan “toisella puolella” olevaa Luulammen kurua. Takaisin kävelimme avotunturia pitkin poroaikan portille, joka sijaitsee lähellä Kiilo-ojan alkulähteitä.

Päivällä kävin tekemässä viikon toisen juoksulenkin. Alkuun juoksin puolitoista kilometriä Kaksalauttasiin päin latu-uraa pitkin, jonka jälkeen käännyin kohti Kiilopäätä johtavaa uraa. Alku oli latu-uraa, mutta Kiillopäälle johtavan tien ylityksen jälkeen reitti muuttui vähäksi aikaa kapeaksi kivikkoiseksi poluksi, jonka jälkeen tulin viralliselle Kiilopäälle johtavalle reitille. Viimeinen reilu kilometri oli jyrkkää nousua, johon sisältyi noin 100 puuporrasaskelmaa. Kokonaisuudessaan nousua kesti reilun kolmen kilometrin verran ja tuolla matkalla oli 240 nousumetriä.

Kiiloään huiputuksen jälkeen juoksin alas retkeilykeskukselle ja lähdin juoksemaan samaa Luulammille johtavaa uraa kuin mitä aamulla olimme koirien kanssakin kävelleen. Reilun kahden kilometrin matkan ja 135 nousumetrin jälkeen siirryin poroaitaa lähempänä olevalle Luulammin uralle ja juoksin sitä alas ja takaisin mökille. Matkaa kertyi 11.4 kilometriä ja aikaa kului hieman päälle tunti. Nousua oli kaikenkaikkiaan 380 metriä. Reidet olivat melko kovilla ja sunnuntaina etureidet olivatkin niin jumissa, ettei tehnyt mieli tehdä mitään reeniä.

 

 

 

 

 

Finlandia Maraton 2020

Viikko 38/2020 (14.-20.9.2020)

Marathonviikko tuli otettua kevyesti. Ma, ti ja ke olivat työmatkapyöräilypäiviä, to olin etänä ja pe autolla töissä. Uimassa kävin tiistaina Ylöjärven uimahallissa.

Maanantaina minulla oli tunnin jalkahieronta, jossa yritettiin vielä saada takareidet ja pakarat jumeista auki. Torstaina aamupäivällä kävin tekemässä jalkoja herättelevän juoksulenkin kiertämällä Tesomajärven kotoa päin. Siitä kertyi 7 km matkaa ja tein sen pyramiidiharjoituksena. Ensin juoksin pari kilsaa rauhallista, sitten kiihytin vauhtia pari-kolme kilsaa ja loppu taas rauhallisesti. Sää oli mukavan tuulinen. Syksyn ensimmäinen myrsky riepotteli puita ja juoksijaa, ja kosteuttakin oli ilmassa. Lämpöä hieman alle 10 astetta.

Lauantaina oli sitten ohjelmassa Jyväskylän Finlandia Marathonin yhteydessä juostava SAUL SM-marathon. Olin ilmoittautunut siihen M45-sarjaan Punkalaitumen Kunnon nimissä. Tämä oli ensimmäinen kerta juoksun puolella kun osallistun SM-kisoihin. Suunnistuksen puolella on tainnut jotkut kisat olla SM:t, joihin on tullut otettua osaa.

Olin etukäteen katsonut sarjamme osallistujalistaa (16 osallistujaa) ja vähän googlaillut muiden aikoja. Niiden perusteella mitaleille ei olisi asiaa, mutta perussuorituksella ehkä viiden joukkoon kyllä. Ensisijainen tavoitteeni olikin vain juosta matka alle kolmen tunnin.

Olimme saapuneet kisapaikalle jo perjantai-iltana, joten lauantaiaamuna oli hyvin aikaa käydä tekemässä pieni aamulenkki ja sen päälle syömään hotelliaamiainen. Sitten vielä pienet aamupäiväunet, ja pian kisan klo 12:30 startti oilkin jo melko lähellä.

Sää ei ollut paras mahdollinen. Vaikka lämpöä olikin aurinkoisen kelin ansiosta hieman päälle kymmenen astetta, niin luoteistuuli oli paikoin jopa navakkaa. Ja mikä pahinta tuulen suunta oli melkein pahin mahdollinen, sillä juuri tuon suunnan tuuli sopi parhaiten avoimelle rantaosuudelle. Juoksun aikana tuli pari sadekuuroakin, mutta se ei menoa haitannut.

Päätin lähteä hieman riskillä liikenteeseen ja tavoittelin 4:10 min/km vauhtia. Matka juostiin neljänä kierroksena, joten yhden kierroksen aika pitäisi olla enintään 45 min, jotta kolmen tunnin aika tulisi alitettua. Ensimmäinen kierros meni ihan mukavasti, jopa tavoiteaikaa nopeammin. Edes vastatuuliosuus ei tuntunut pahalta, vaikka jouduin vetämään omaa ryhmääni, enkä päässyt peesailemaan. Kierroksen aika oli 43:34.

Toiselle kierrokselle lähtiessä, neljä juoksijaa, jotka olivat juosseet ensimmäisen kierroksen perässäni, ohittivat minut. Melko pian havaitsin, ettei kannattanut mennä heidän vauhtiaan, vaan keskittyä vaan omaan juoksuun. Toinenkin kierros meni vielä 17 km:iin asti mukavasti, mutta sitten alkoi taas vastatuuliosuus ja nyt tuuli alkoi jo vähän tuntumaan. Kierroksen viimeiset kilometrit olivat jo vähän hitaampia ja se tiputti toisen kierroksen ajaksi 44:14. Puolimarathon meni aikaan 1:27:48.

Puolivälin jälkeen tulee yleensä henkisesti hankala paikka, mutta tällä kertaa henkinen kuoppa hypättiin yli ja siirryttiin suoraan fyysiseen monttuun. Kolmannen kierroksen alkajaisiksi jälleen pari henkilöä ohitti minut, enkä pysynyt perässä. Sitten yritti vielä kolmaskin ohi ja tämän kyydissä päätin pysyä, muuten kilometrivauhdit tippuisivat yksin juostessa vieläkin pahemmin. Pystyin tsemppaamaan itseäni vielä sen verran, että kilometriajan pysyivät vielä alle 4:20 min/km. Mutta jälleen kierroksen loppuosuuden vastatuuliosuus tiputti jälleen kilometriaikoja. Kierroksen aika oli 45:33.

Kolmannen kierroksen loppupuolella alkoi eväät olla jo melko vähissä. Takareidet olivat olleet tulessa jo kymmenisen kilometriä ja pohkeetkin alkoivat kiristelemään. Kaikista tavoitteista olin jo luopunut, ja toivoin, että pääsisin vain maaliin edes jossain säädyllisessä ajassa. Kirosin koko marathonjuoksun alimpaan helvettiin ja päätin että tämä olisi viimeinen tavoitteellinen marathonmatkani. Heti neljännen kierroksen alussa Tuuli huusi sivusta, että olin sarjassani toinen ja pronssimies tulisi minuutin päässä takana. En oikein tiennyt, mitä olisin ajatellut. Ensimmäisenä kuitenkin tuli kirosana. Olin jo ajatellut, että viimeinen kierros raahauduttaisiin vain maaliin, mutta nyt kun yllätyshopea oli saavutettavissa, niin piti vain purra hammasta, kestää kivut ja jatkaa matkan tekoa.

Jostain sainkin sitten vielä kaivettua tsemppiä, enkä heittänyt hanskoja tiskiin. Kilometriajat tosin hidastuivat edelleen ja vaikka kolmen tunnin aika oli vieläkin alitettavissa kohtalaisilla kilometriajoilla, niin jotenkin yleinen tuntemus oli, ettei sitä tällä kertaa tapahtuisi. Kilometrit vähenivät pikku hiljaa ja kilometriajat huononivat sitä myöden. Mutta ainakaan ihan lähellä takana ei näkynyt ketään sen oloista juoksijaa, joka olisi hätyytellyt hopeasijaani. Viimeisen kierroksen totaalinen hyytyminen romutti kolmen tunnin alituksen. Viimeisen kierroksen aika oli 47:34 ja koko matkan loppuaika 3:00:55. Keskisyke oli 158 bpm ja maksimi 169. Eli anakynnyksen (160 bpm) tuntumassa tuli sopivasti juostua. Hapenotto ei tullut esteeksi loppuajalle vaan jalkojen kestävyys.

Kisan jälkeen fyysinen fiilis oli aika tuskainen. Jalat olivat aivan loppu, kaikkia paikkoja särki. Normaalia vähäisemmät juoksukilometrit eivät olleet valmistaneet jalkoja tarpeeksi kolmen tunnin asfaltti-paukutukseen. Henkisesti olo oli kaksijakoinen. Joskus tavoitteeksi laitettu SM-mitali jossain lajissa ja jossain sarjassa olisi nyt saavutettu, mutta toisaalta aika oli suuri pettymys.

Nyt kolme päivää kisan jälkeen, paikkojen vielä ollessa jonkin verran kipeinä, loppuaika kaivelee jopa entistä enemmän. Ehkä sitä pitää vielä joskus lähteä kokeilemaan sitä kolmen tunnin alitusta.

 

Syyskeventelyä

Viikko 37/2020 (7.-13.9.2020)

Syksy tekee tuloaa ihan tosissaan. Tuulta, vettä, lehtisadetta, takkatulta. Viikko on otettua melko keveysti. Maratonin keventelyt ovat alkaneet ja kovia treenejä ei ole enää tehty, vai sellaista ylläpitävää köpöttelyä.

Takareidet ja pakarat ovat edelleen tosi jumissa ja niiden kestokykyä pelkään eniten ensi viikon maratonilla. Omat recovery bootsit tulivat torstaina, joten toivottavasti niistä on vähän apua vaivaan. Kävin myös perjantaina hieronnassa ja maanantaina heti toistamiseen, josko sillä saataisiin takareidet auki.

Maanantaina ei ollut ohjelmassa kuin työmatkapyöräilyt. Tiistaina olin autolla töissä ja heti töiden jälkeen kävin Ylöjärven uimahallissa uimassa pullarin kanssa 2000m. Jaksotin uinnin 4 x 500 m pätkään. Aikaa kului hieman päälle 45 min.

Keskiviikkona tein etätyöpäivän ja kävin aamupäivällä juoksemassa reilun 12 km lenkin. Rennon rauhallisesti yritin mennä ja sykkeet olivatkin ihan maltilliset, 131 bpm. Keskivauhti oli 4:29 min/km. Ihan ok muuten, mutta takareidet alkoivat loppumatkasta kiristelemään.

Torstaina pyöräilin märässä kelissä töihin päin, mutta kotiin tuli työkaverin autolla, koska etukumi oli tyhjentynyt päivän aikana, ja viikonloppuna sisurista löytyikin pieni reikä. Perjantaina kävin uimassa Kalevan uimahallissa pullarin ja välillä myös lät+pul:n kanssa 2000m. Aikaa meni 41:33. Päivällä oli myös reilun tunnin jalkahieronta.

Lauantaina juoksin kevyn 13 km:n lenkin. Tuulista oli ja vettäkin välillä suhjutti, mutta ihan mukava sää oli kuitenkin juosta. Keskisyke 130 bpm ja keskivauhti 4:36 min/km. Samat tuntemukset olivat kuin keskiviikkonakin.

Sunnuntaiaamusta kävimme Peetun kanssa tekemässä reilun 13 km yhteislenkin. Menimme pk-vauhtia (Peetu oli pitkällä lenkillä), joten ihan kevyesti ja matalalla sykkeellä mentiin (avg. 114 bpm). Tuulista oli, mutta aurinkokin paistoi ja lämpöä oli kymmenisen astetta. Hyvin tarkeni vielä lyhyillä housuilla. Päivällä kävin vielä Ylöjärven uimahallilla uimassa 2100 m. Uin välillä pullarin kanssa ja välillä lättärin kanssa. Välillä ilman välineitä ja välillä taas lät+pul. 400 m pätkissä uin ja aikaa kului hieman päälle 44 min. Ilman apuvälineitä (lät tai pul) uinti on edelleen todella surkeeta.

Recovery bootsit

Viikko 36/2020 (31.8.-6.9.2020)

Syksyn ensimmäisellä viikolla oli vielä ihan mukavia ulkoilukelejä. Lämpöä on riittänyt ihan kivasti eikä vettäkään ole juuri satanut. Syyskuun kunniaksi tein myös pitkästä aikaa pari etätyöpäivää ja yhtenä päivänä kävin autollakin töissä. Täten työmatkapyöräilykilometrejä ei kertynyt kuin kahdelta päivältä.

Alkuviikosta soittelin myös TAYS:iin ja kyselin nenälääkärin perään, ja sain vastaukseksi, että joskus marraskuussa olisi vastaanottoaika. Eli pari kuukautta pitää ainakin vielä kärvistellä. Tosin aloin ottamaan taas kuukauden tauon jälkeen kortisonipitoista nenäsuihketta, ja se on auttanut sen verran, ettei nenä ole ihan koko ajan tukossa.

Maanantaina oli ainoastaan työmatkapyöräilyt ohjelmassa. Tiistaina pidin etätyöpäivän ja kävin aamulla juoksemassa 12.5 km:n VK-lenkin. Lämpöä oli 11 astetta ja muutenkin mukava sää tehdä vähän reippaampi lenkki. Keskivauhti oli 4:24 min/km ja keskisykkeet ihan sopivat 134 bpm.

Keskiviikkona olin taas toimistolla. Työmatkapyöräilyjen lisäksi tein työpaikalta perinteisen 12 km:n Tampereen keskustalenkin. Tällä kertaa yritin mennä vähän rauhallisemmalla tahdilla/sykkeella. Vähän rauhallisemminkin olisi saanut mennä, sillä keskari on 4:35 min/km ja keskisyke 131 bpm. Ihan mukavasti kulki ja sääkin oli vallan mainio.

Torstai oli taas etätyöpäivä, ja aamupäivällä kävin tekemässä 12.5 km:n vauhtileikittelyn. Matkan aikana vaihtelin reilusti vauhtejä. Välillä tein erimittaisia ja -tehoisia vetoja, välillä otin tosi rauhallisesti. Ylämäet yritin juosta reipasta vauhtia.

Perjantaina kävin töiden jälkeen uimassa Tampereen maauimalassa. Uin 5 x 500 m, kaikki pullarin kanssa. Rentoa ja rauhallista vauhtia menin ja harjoittelin eri hengitysrytmejä. Välillä uin 50 m:n pätkiä jolloin otin happea pelkästään vasemmalta puolelta ja välillä otin happea joka kolmannella ja välillä joka neljännellä käsivedolla. Uinnin aikana nenä ärtyi taas niin pahasti, että aivastelin koko illan ja räkää valui jatkuvasti. Onneksi vaiva hävisi yön aikana.

Lauantaina päivällä kävin juoksemassa kovana treeninä Hämeen hölkässä 8.6 km:n lenkin. Lähtö oli puolen päivän jälkeen Lamminpään majalta ja reitti kävi kääntymässä vedenottamolla ja maali oli taas Lamminpään majalla. Pääosin reitti oli tasaista latupohjaa, mutta puolenvälin kohdalla oli pari kovaa ala- ja ylämäkeä. Yhteensä nousumetrejä reitillä oli 75 m. Sää oli jälleen vallan mainio, lämpöä oli 15 astetta ja aurinko tuli aina välillä esiin pilvien välistä.

Lähdössä kolme hengen porukka lähti ihan omaa vauhtia ja vähän sen perässä eteni yksi juoksija. Itse olin viidentenä joukossa. Edelläni juoksijoista kaksi juoksi pidemmän 20 km:n reitin, joten tulin maaliin kolmantena. Kaksi ensimmäistä oli joku nuori veljeskaksikko ja he menivät ihan omaa vauhtiaan. Itse sain juosta ihan rauhassa, edessä eikä takana näkynyt ensimmäisten kilometrien jälkeen ketään, joten mitään loppurypistystä ei tarvinnut tehdä. Ja hyvä niin, sillä tarkoitus olikin tehdä vain kova treeni eikä mitään maksimisuoritusta. Keskivauhtini oli 4:02 min/km ja keskisyke 161 bpm.

Sunnuntaiaamulla tein juoksuviikon päätteksi pitkän lenkin. Lämpöä oli hieman päälle kymmenen astetta ja taivas oli puolipilvessä, eli vallan mainio sää pitkälle lenkille kun tuulikaan ei haitannut matkan aikana. Reitti kulki yhdystien, Avantin, Elovainion, Haaviston, Teivon ja Tesoman kautta takaisin kotiin. Ensimmäisen 20 km juoksin juuri hieman alle 5 min/km vauhdilla, keskisykkeen ollessa 122 bpm. Tämän jälkeen kiihdytin vauhtia ja juoksin kaksi kilometriä 4:23 min/km vauhdilla. Tämän jälkeen kaksi kilometriä 4:03 min/km keskivauhdilla, ja lopuksi vielä kilometri hieman alle neljän vahtia. Keskinopeus koko reilun 26 km:n lenkillä oli 4:49 min/km ja keskisyke 127 bpm. Muuten meni ihan mukavasti, mutta takareiden ja pakaran kiinnityskohdat olivat aivan jumissa ja kipuilivat melkoisesti etenkin loppumatkasta.

Tämän viikon meillä on ollut vuokralla kompressioperiaatteella toimivat palautuslahkeet. Niitä on tullut käytettyä joka juoksulenkin jälkeen ja vähän muulloin. Sen verran hyvät kokemuket lahkeista on tullut, että tulee varmaankin hankittua sellaiset itselleen. Jalat tuntuvat olevan enemmän palautuneen oloiset ennen seuraavaa lenkkiä, kun on tehnyt punteilla lymfakäsittelyn jaloille.