Taas oli alkuviikosta melkoiset räpäskäkelit. Tiistaina piti tehdä normaali hiihtolenkki, mutta lumet jäätyivät suksenpohjiin niin tehokkaasti, että kuuden kilometrin jälkeen suksien potkiminen ja raappaaminen sai riittää. Pitopohjasuksista tuli nimensä veroiset. Keskiviikkonakaan ei päässyt paikkaamaan tiistain hiihtoa, sillä piti mennä KeKen porukalla illalla vierailemaan NoNamen myymälään. Sieltä tarttui mukaan uusi hiihtotakki sekä Inovin Roclite 286 GTX Gore-tex -kengät. En tiedä milloin Inoveita pääsen kokeilemaan, mutta takki tuli tarpeeseen, sillä vanha oli jo 8 vuotta vanha, ja kun sillä on menty kaikki talven hiihdot, juoksut ja pyöräilyt, joten se alkoi olemaan jo melko kulahtanut.

Torstaina ja perjantaina pääsinkin sitten tekemään normaalit kaksvitoset. Perjantaina alkaneessa Lempäälän 24-tunnin hiihdossa oli minulle varattuna kaksi viimeistä hiihtotuntia Metson joukkueessa. Muutaman lämmittelykieroksen jälkeen noin kello 16 pääsin tositoimiin. 2,3 km melko tasaista lenkkiä tuli sitten tahkottua klo 18 asti. Viimeiset kolme varttia sai iskeä ihan tosissaan, jotta pääsisi ennen kello iltakuutta aloittamaan neljännentoista kieroksen. Puolen minuutin marginaalilla onnistuin, joten oma tavoitteeni täyttyi. Viimeisen kierroksen saikin sitten jo jäähdytellä, kun ei ollut enää kiirettä aloittaa uutta kierrosta. Lämmittelyt mukaanlukien kilometrejä lauantaina kertyi nelisenkymmentä.

Sunnuntaiaamuksi lämpötila oli noussut mukavaan -7 asteeseen, joten hiihtämään pääsi heti aamutuimaan, ennen kuin mummot ja mukulat ehtivät latujen tukkeeksi. Pieniä alkuvaikeuksia oli matkaan lähdössä, sillä toisen, myös kahdeksan vuotta vanhan, monon vetoketju sanoi sopimuksen irti. Jouduin ompelemaan karhunlangalla monon kiinni vetoketjun kohdalta, jotta mono pysyisi edes jotenkin kasassa. Muutaman neulansuikaisun jälkeen pääsin kuitenkin laduille. Keli oli mitä mainioin ja ommelkin kesti koko 4 tunnin ja 56 kilometrin lenkin. Onneksi näin sunnuntaina on urheiluliikkeetkin auki, niin pääsin hakemaan hetimiten uudet Salomonin monot.

Kylläpä uusi vuosi alkoi ankeassa säässä. Vettä ja räntää vihmoi parin lämpöasteen kera. Hanget korkeat nietokset painuivat kasaan ihan silmissä ja siinä samassa hiihtokelit heikkenivät merkittävästi. Uudenvuodenpäivälle suunniteltu hiihtolenkki vaihtuikin salikäyntiin.

Keskiviikkona kiskaisin Zerot jalkaan ja lähdin selvittelemään mihin kuntoon alkuviikon sateet olivat ladut saaneet. Lunta oli vielä ihan mukavasti ja paikoin ladut ihan suht hyvässä kunnossa. Roskaa oli puista laduille tippunut paljon, joten hieman tökkivää meno oli paikka paikoin. Torstaina keli ei ollut muuttunut miksikään, joten Zerot olivat tuolloinkin oikea valinta alle.

Viikonlopuksi pakkasta oli tullut sen verran, että märät ladut olivat jäätyneet kivikoviksi. Alamäissä sai olla tarkkana, ettei löytänyt itseään metikön puolelta. Neljän asteen pakkasessa pitopohjat eivät olleet enää parhaimillaan, latu oli jäinen, joten jonkin verran lipsuvat suket laittoivat kädet tiukille. Sunnuntaina lähdinkin Tuulin vinkistä hiihtelemään Nokian laduille ja se olikin hyvä valinta. Purkkivoitelulla pärjäsi tosi hyvin, sillä Nokian puolella ei ladut olleet jäisiä laisinkaan. Harmi vaan, että sinne ei pääse valaistuja latuja pitkin, joten ilman otsalamppua ei sinne viikolla pääse suksimaan (ilman autokyytiä).

Uudenvuodenlupaukseksi tuli tehtyä jälleen vanha tuttu makeansyöntilakko. Jäätelö, suklaa, muut karkit, makeat leivonnaiset ja pienellä varauksella myös mehut ovat nyt 100 päivää pannassa. Sanktiona jokaiselle lipsumiselle on viikon pidennys lakkoon. Eli jos kaikki menee suunnitelmien mukaan, huhtikuun 11. on seuraava karkkipäivä. Lakko kyllä loppuu, jos vaaka heilahtaa kutosella alkavalle luvulle, mutta siihen ei varmaankaan enää ole toivoa.