Viikko 41/2022 (10.-16.10.2022)

Tällä viikolla arkipäivät otettiin treenien kannalta kevyesti. Tuli kevennetty ihan kunnolla lauantaina juostavan Kankaanpään maratonin vuoksi. Edellisen viikonlopun puolimarakin tuntui vielä alkuviikosta jaloissa, joten senkin vuoksi piti ottaa erityisen rauhallisesti.

Ma, ke ja to kävin konttorilla ja matkat tuli kuljettua pyörällä, kevyesti rullaillen. Maanantaina oli myös jalkahieronta, joka oli tällä kertaa melkoisen tuskallinen, sillä jalat olivat viikonlopun jäljiltä (puolimara ja sunnuntain pitkä klapihommapäivä) aikas jumissa.

Tiistaina ei ollut sulkapalloa, mutta poljin sisätrainerilla reilun puolentoista tunnin harjoituksen 149W keskitehoilla. Keskiviikkona tein 40 minuutin kotisalitreenin ja torstaina kävin juoksemassa nelisen kilometriä kevyttä hölkkää, jonka aika tein jokusen lyhen kovan, jalkoja avaavan vedon. Perjantai olikin täysi lepopäivä.

Lauantaiaamu oli sateinen, mutta se onneksi loppui kello 11:30 mennessä, jolloin Kankaanpään maraton starttasi Niinisalon varuskunta-alueelta. Lämpöä oli 11 astetta ja jonkin verran etelätuulta, mutta kaiken kaikkiaan ihan sopiva juoksusää. Matka juostiin neljänä kieroksena ja reitti on tasainen, nousumetrejä kierroksella on vain reilu kymmenen metriä. Juottopaikat olivat joka kierroksella 3 ja 6 kilometrin kohdilla sekä uudelle kierrokselle lähtiessä. Oma “tankkaussuunnitelmani” oli, että 6 km:n juotossa urheilujuoma ja varvauksessa suolakapseli sekä geeliä ja vesi. Tämä myös toteutui suunnitellusti.

Jo verryttelyssä oli sellainen fiilis, ettei taida tämäkään päivä olla kovin hyvä juoksupäivä minulle. Jalka ei ollut kauhean kevyen oloinen ja muutenkin olo vähän nuutunut. Kisa lähti liikenteeseen samoilla fiiliksillä eikä juoksu ollut missään vaiheessa helppoa tai kevyttä – töitä joutui tekemään ensimmäisistä kilometreistä asti. Etukäteen ajattelin lähteä juoksemaan kolmen tunnin loppuaikaa tähtääviä kilometrejä, eli 4:10 – 4:15 min/km vauhdilla. Ensimmäinen kierros menikin vielä vähän alle 45 minuuttiin, mutta se oli ollut pitkään selvää, ettei tuolla vauhdilla kovin pitkään edettäisi. 18 kilometrin jälkeen alkoiva kilometriajat tippumaan jo vähäsen ja puolimatkassa aika oli 1:30:20. Takareisi oli kiukutellut jo jonkin aikaa ja pelkäsin senkin alkavan kramppaamaan jossain vaiheessa, muutenkin oli sellainen fiilis, että katsotaan nyt missä vaiheessa sitä keskeytetään. Kahden kierroksen jälkeen oli valtaosa puolimaratonin juoksijoista päässyt maaliin ja reitti oli muuttunut melko tyhjäksi. Oman vauhtisia juoksijoita ei ollut yhtään, vaikka kolmannella kierroksella tavoitinkin pikku hiljaa yhtä menijää, mutta kun sain se kiinni, niin hän jäi melko pian sen verran perään, ettei hänestä tullut matkaseuraa. Kolmannella kierroksella keskeyttämisajatukset voimistuivat, mutta kun vauhti ei kuitenkaan vielä romahtanut aivan valtavasti, niin päätin vielä kokeilla viimeisenkin kierroksen. Kolmannen kierroksen jälkeen aika oli 2:17:40, eli melkein kolme minuuttia edellisiä hitaampi. Neljättä kierrosta lähdein juoksemaan kilometri kerrallaan, jalat ja pää olivat ajatusta vastaan, mutta sydän ei sitten loppujen lopuksi antanut jättää kesken, vaan viimeisellä kierroksella kehitettiin luonnetta. Luonteen ja tuskan siedon kehittäminen olikin tämän retken ainoa anti, sillä loppuaika painui aikaan 3:07:48. Vasemman pohkeen kramppaillu oli oikeastaan ainoa isompi vaiva matkan aikana, tosin viimeisellä sadalla metrillä meinasi takareisikin krampata, mutta siitä selvittiin. Maaliin tulo oli samalla ihana ja kamala kokemus – taju meinasi taas lähteä ja jalat krampata, mutta juoksun sentään sai lopettaa. Suihkun, saunan ja ikäsarjan kolmannen sijan pokaalin pokkauksen jälkeen saikin lähteä ajelemaan kotiin päin ja kohti illan Apiksen keikkaa Pakkahuoneella, jonne MaSa:n kanssa suuntasimme muutaman Salojankadun pubin palautusjuoman jälkeen.

Viikko 40/2022 (3.-9.10.2022)

Syksyiset säät ovat jatkuneet tälläkin viikolla. Tuulista on ollut, vettä sadellut, mutta melko lämmintä kuitenkin. Vähän kevyemmissä varusteissa on siis pärjännyt työmatkapyöräilyissä, mutta sadekamppeita on saanut välillä käyttää.

Viikolla ei treeneissä kauheasti ole ollut mitään ihmeellistä. Maanantaina työmatkapyöräilyt ja pieni kotisalitreeni. Tiistaina aamujuoksu ja illalla sulkapallo. Keskiviikkona illalla poljin trainerilla kahden tunnin kevyen treenin. Torstaina työmatkpyöräilyt ja aamuinen juoksulenkki Valmetilta, ja perjantaina työmatkapyöräilyt. Ihan perussettiä ei mitään ihmeellistä. Torstain juoksulenkkiin sisällytin kolme 500m vetoa n. 3:45 min/km vauhdilla, muuten rentoa hölkkää.

Lauantaina oli ohjelmassa Tampereen puolimaraton. Sovimme ReAn:n kanssa että juostaa yhdessä ja yritetään pitää 4:30 min/km:n tasaista vauhtia. Ja hyvinhän tuo onnistui, sillä loppuaikamme oli hieman alle 1:35 ja keskivauhti oman kelloni mukaan 4:28 min/km. Otin tämän kisan kovana treeninä ja viimeistelyharjoituksena ensi viikonlopun Kankaanpään maratonille – jos sinne nyt tulee lähdettyä. Hapenoton puolesta vauhti oli ihan ok ja keskisykekin oli maltillinen 148 bpm. Jalat tosin olivat kovemmilla kuin mitä toivoin ja tästä syystä jätinkin sunnuntain treenit vallan väliin. Juoksukeli oli loppujen lopuksi ihan hieno, vaikka ennen lähtöä vettä satoikin taivaan täydeltä ja länsituuli oli kovaa. Juuri ennen lähtöä sade kuitenkin lakkasi ja jossain vaiheessa aurinkokin alkoi paistelemaan. Tuuli oli edelleen kova, lämpöä 13 astetta. Lätäköitä kyllä sai koko matkan ajan väistellä, vaikka vähän turhaa se oli, kun kengät olivat kuitenkin jo ihan märät. Oli ihan mukava juosta pitkästä aikaa tällainen kisa, ettei tarvinnut ottaa ihan kaikkea irti, vaan pääsi nautiskelemaan.

Sunnuntaina pidin treeneistä vapaan päivän. Mutta kun ulkona oli komea keli, niin laitoin jälleen moottorisahan laulamaan, ja puuhommia tulikin tehtyä kahdeksan tunnin ajan. Polarin mittariin tuli tälle päivälle melkein 42000 askelta ja aktiivinen aika 10 tuntia, eli kyllä tuo varmaan reenistä menee, vaikkei harjoituspäiväkirjaan merkintää tulekaan.

Viikko 39/2022 (26.9.-2.10.2022)

Perus syksyistä meininkiä, vaikka melko kuivaa on ollutkin.. Pyöräilyt siirtyneet sisälle, sulkapallovuorot pyörii, pitkät kamppeet päällä ulkolenkeillä, kotisalitreeniä. Illat pimenevät vauhdilla, mutta viikonloppuisin vielä pystyy tekemään pihahommia riittävän pitkään.

Maanantaina toimistolla pyörällä. Aamupäivällä oli taas sitten vähään aikaan reilun tunnin hierontavuoro. Edellisen kerran olin kesäkuun puolella ennen lomien alkua. Normaalikireyksiä oli, mutta mitään isompaa tuskaa hieronta ei tuottanut. Illalla pihallemme tuli lauma koiravieraita, ja riemu ja vauhti oli sen mukaista. Pojat saivat pitkästä aikaa tavata vähän isomman joukon rotutovereitaan.

Tiistaina oli perinteiseen tapaan kotikonttorilla. Aamupäivällä kävin niinikään perinteiseen tapaan vajaan tunnin / 12 km:n juoksulenkillä. Nopeus oli 4:43 min/km ja keskisyke 130 bpm oli ihan ok vauhtiin nähden. Juoksufiiliskin oli ihan ok, vaikkei ihan kevyimmältä mahdolliselta meno tuntunutkaan. Myös illalla perinteiseen tapaan puolentoista tunnin sulkapallonelurit. Tällä kertaa olikin sitten vakioporukka kasassa, ensimmäistä kertaa tällä syyskaudella. Muuten meni ihan mallikkaasti pelit, mutta selän sain vähän kipeäksi.

Keskiviikkona selkä oli edellen jumissa ja etenkin oikea puoli alaselästä jomotteli. Kävely oli vähän könyämistä. Pyörällä menin kuitenkin töihin, ja illalla poljin puolitoista tuntia traineria sisällä. Pyöräilyssä selkä ei haitannut, mutta muuten sisäpyöräily tuntui melko rankalta, vaikka keskitehot olivat vain 150W.

Torstaina olin myös pyörällä toimistolla. Aamupäivällä kävin juoksemassa arboretum – eteläpuisto -lenkin. 12.1 km kertyi matkaa ja aikaa kului vähän vajaa tunti, keskivauhti oli 4:38 min/km ja keskisyke oli suurin piirtein kynnyksellä eli 137 bpm. Illalla kotona odotti myös mukava yllätys, kun heinäkuun alusta asti Rosella huollossa ollut maantiepyörä oli tullut takaisin kotiin. Pyörään oli rungon lisäksi vaihdettu eturattaat, jarrupalat, takarengas ja keskiölaakeri. Nyt se on melkein kuin pakasta vedetty, sillä ennen rungon vaihtoon lähtöä siihen oli tehty kausihuolto. Nyt vaan pitää odotella kevääseen asti että pääsee uutta runkoa testaamaan, sillä ei taida raaskia tuonne ulos sitä enää vielä.

Perjantai oli kotikonttoripäivä. Töiden jälkeen kävin Jalon kanssa tekemässä pitkästä aikaa juoksulenkin. Kiersimme harjun kautta ja matkaa kertyi 8.6 km ja aikaa kului 41 minuuttia, eli vauhti oli 4:47 min/km. Jalollekin tuo on melko kevyttä köpöttelyä, mutta pitää aloitella varovaisesti. Hinosti poika meni vaikka merkkailua olikin melko paljon. Liikaa vetoa ei kauheasti ollut, joten juoksu meni mukavan leppoisissa tunnelmissa. Juoksun päälle tein vielä puolen tunnin kotisalitreenin.

Lauantaina oli tunteikas päivä, kun saattelimme Irenen haudan lepoon Lamminpäässä. Illalla tein vielä sisäpyöräilytreenin. Aikaa kului 1:16 ja keskitehot olivat 147W. Ihan mukavasti jalka jaksoi, etenkin kun otti alun vähän varovaisemmin eikä hyökännyt heti happojen pariin.

Sunnuntaiaamusta lähdin tekemään pitkää juoksulenkkiä. Tällä kertaa suuntasin Kolemenkulmantien kautta Avantille päin ja sieltä Elovainion kautta Haavistolle. Reitti jatkui Ylöjärven keskustan kautta Teivon ohi Tesomajärvelle ja sieltä takaisin kotiin. Lähtiessä lämpöä oli nelisen astetta ja sumua oli melko paljon. Matkan aikana lämpö nousi muutaman asteen ja sumukin vähän hälveni, mutta aurinkoa ei tänään näkynyt. Ensimmäinen 20 km menin PK1-vauhtia, joka oli tällä kertaa 5:22 min/km ja keskisyke oli 120bpm. Tämän jälkeen nostin vauhtia pikkuhiljaa. 21. km meni 4:51 min/km, seuraava 4:26, sitten 4:12, 4:01 ja viimeinen vetokilometri 3:44 min/km. Tämän päälle vielä kaksi kilometriä verraa. Koko 27 km meni aikaan 2:19, eli keskari oli 5:10 min/km ja keskisyke nousi vetojen ansiosta 127 bpm:iin. Juoksun päälle tein vielä kuutisen tuntia puuhommia. Mootorisaha pörräsi, vesuri heilui ja kirves paukkui.

Viikko 38/2022 (19.-25.9.2022)

Tällä kertaa oli kuivempi syysviikko. Aamut jo melko kylmiä, mutta päivällä lämpö kipuaa vielä juuri ja juuri kymmenen asteen yläpuolelle. Koivut ovat keltaisessa puvussa, joten vielä joutuu odottelemaan vähän aikaa, että niitä pääsee kaatelemaan, mutta sunnuntaina kuusia meni jokunen kappale kumoon. Puunhommissa otin sen taktiikan käyttöön, että sen verran päivässä kaadetaan, että ne ehtii tekemään heti myös klapeiksi, eli ei kaadeta kahtakymmentä runkoa kumoon ja sitten niitä pilkotaan kaksi viikkoa.

Neljä vuotta vanha Polarin Vantage V pääsi perjantaina eläkkeelle ja uusi Polar Pacer Pro sai ottaa mittarin tehtävät vastaan. Jonkin verran kevyempi ja matalampi tämä uusi vehje on. Kosketusnäyttö puuttuu, mutta se ei ole muutenkaan ollut tarpeellinen, välillä jopa haitallinen. Näyttö on myös kirkkaampi ja siitä saa hyvin selvää. Pari treeniä sillä olen nyt ehtinyt tehdä ja ihan käypä peli tuntuu olevan.

Torstaina loppui, toukokuun alussa alkanut, kilometrikisa, jossa olin mukana eräässä Valmetin joukkueessa. Itselleni kertyi toukokuun alusta tämän viikon torstaihin hieman päälle 5500 kilometriä pyöräilyä. Sinänsä kilometrikisalla ei ollut kilometrien keräilyyn suurtakaan vaikutusta, muutenkin olisi varmaan tuon verran tullut poljettua. Ehkä joillain lenkeillä tuli tehtyä joku lisäkiemura, että saa pikkuisen enemmän kilometrejä kasaan.

Tiistaita lukuunottamatta tällä viikolla tuli käytyä joka päivä toimistolla, ja pyörällä aina liikenteessä. Tällä viikolla mentiin suorinta tietä paikasta A paikkaan B, eikä lisälenkkejä tullut tehtyä.

Maanantaina ja perjantaina tein syyskauden ensimmäiset kotisalitreenit. Varovaisesti aloittelin, ettei paikat tulisi kauhean kipeiksi. Molempina päivinä puolen tunnin kiertoharjoitus riitti.

Tiistaina kävin aamupäivällä juoksemassa kotoa päin 12 kilometrin lenkin. Ihan ok meni 4:47 min/km vauhdilla. Illalla puolitoista tuntia sulkapalloneluria. Sulkiksetkin sujuivat taas ihan mukavasti ja tuloksekkaasti. Tälläkin kertaa oli yksi varamies mukana, mutta se ei pelin tasoon vaikuttanut.

Torstaina kävin töiden jälkeen tekemässä tunnin / 12.9 km juoksulenkin Nokian paloaseman kautta. Vähän väsynyttä meno oli, kun alla oli työpäivä ja työmatkapyöräilyt. Säätä ei voi moittia, sillä 12 astetta lämpöä ja puolipilvistä, niin mikäs siinä on juoksennellessa.

Lauantaina kävimme Kihniöllä Kyllikin 80 vuotisjuhlissa, mutta sitä ennen ehdein tekemään syyskauden ensimmäisen sisäpyöräilyn. Aloitin uuden trainer-kauden ramp-testillä, jossa ensin poljetaan 5 min lämpöä ja sitten aloitetaan 100W:sta ja minuutin välein tehoja nostetaan 20W:lla. Hyppäsin pyörän selkään heti herättyäni, mutta jalat olivat vielä melko unessa ja polkeminen oli alusta asti vähän raskaan oloista. 320W:n minuutin sain poljettua kokonaan, mutta 340W:ssa meno loppui heti alkuunsa. FTP-tuokseksi tuli 243W, joka on aika paljon alle kevään arvosta. Kaikkensa tuli kyllä kuitenkin annettua, sillä kun hyppäsin heti testin jälkeen pyörän päältä pois ja menin lattialle makaan (kokemus on opettanut, että se kannattaa), niin vintti meni taas vähäksi aikaa pimeäksi. Siitä virottuani, poljin vielä kymmenisen minuuttia loppuverraa.

Heti sunnuntaiaamusta lähdin tekemään viikon pitkää juoksulenkkiä. Vähän banaania poskeen ja myös puolikas geeliä ja sitten menoksi. Sää oli jälleen vallan mainio. Lähes tyyntä, 10 astetta lämpöä ja aurinkokin vähän paisteli. Reitti kulki ensin Kolmenkulman ABC:n kautta Nokian keskustaan päin ja sieltä Vihnusjärven ohi Epilään. Epilästä Teivoon ja sieltä Kolmenkulmantien kautta takaisin kotiin. Matkaa kertyi hieman alle 32 kilometriä ja aikaa kului 2:48, eli keskivauhti oli 5:17 min/km. Keskisyke oli hieman korkea, 125 bpm. Syke oli koholla heti alusta lähtien. Jalka kuitenkin tuntui kevyeltä ja juoksu menikin yllättävän kevyesti, niin jaksamisen kuin jalkojen kestonkin osalta. Antoi luottamusta siihen, että syksyllä maran voisi päästä vielä läpi. Juoksun päälle tuli tehtyä vielä viitisen tuntia mettähommia, joten teputusta sunnuntaille tuli ihan mukavasti.

Viikko 37/2022 (12.-18.9.2022)

Syksy etenee. Lehtiä on alkanut tippumaan puista ja keskiviikkona päättyi pitkähkö kuiva kausi kun syyssateet alkoivat, sitten vettä onkin tullut joka päivä enenmmän tai vähemmän. Lämmöt ovat olleen onneksi edelleen kymmenen asteen pyörteillä joten kuivina hetkinä on ollut ihan mukavat ulkolukelit.

Sulkapallossakin alkoi tiistaina syyskausi, kun nelurit alkoivat taas lähes vakioporukalla Ylöjärven Liikuntatalolla. Kolmen kuukauden pelitauon jälkeen pelkäsin vähän seuraavia päiviä, että tuleeko paikat kovinkin kipeiksi, mutta yllättävän pienellä kolotuksella selvisin.

Maanantaina työmatkapyöräilyt venähtivät molempiin suuntiin vähän pidemmiksi. Aamulla tuli lähdettyä ihan extempore kiertämään Säijän ja Lempäälän kautta töihin. Rajasalmen sillalla vaan totesin, että onpa komea aamu, että voisi vaikka kiertää vähän pidempään. Aamulenkiksi tuli 52 kilometriä ja aikaa kului 1:55. Eli keskari oli leppoisa 27 km/h. Iltapäivällä kiersin Lentokentän ja Säijänjärventien kautta töistä kotiin, ja tuosta kertyi matkaa 43 kilometriä. Tuulen suunta oli varmaan sopivahko, kun aikaa meni vain hieman alle puolitoista tuntia ja keskari oli vähän päälle 29 km/h. Sää molempiin suuntiin oli ihan mukava.

Tiistaina etätyöpäivä ja illalla puolitoista tuntia sulkapalloneluria. Ensimmäiset erät piti ottaa varovaisesti ettei paikat hajoa, mutta kun vauhtiin pääsi, niin pelit alkoivat sujumaan kuin mitään taukoa ei olisi ollutkaan.

Keskiviikkona perus työmatkapyöräilyt. Mennessä kuivaa, paluumatkalla ripotteli vähän vettä.

Torstaina myös työmatkapyöräilyt, mutta aamupäivällä kävin myös juoksemassa Valmetilta arboretum – Ratina -lenkin. 12 kilometriä kertyi matkaa eikä vettä tullut laisinkaan niskaan vaikka koko aamun olikin ripotellut. Juoksussa tein kolme 400 metrin reipasta vetoa.

Perjantaina taas normaalit työmatkapyöräilyt. Aamulla vähän tihutti vettä, mutta illalla selvisi kuivana kotiin.

Lauantaina aamupäivällä ajettiin Turkuun. Meillä oli hotellihuone siirretty heinäkuun lopulta tähän viikonloppuun, kun heinäkuun triahtlonkisa peruuntui sairastumiseni vuoksi. Lauantaille osui sopivasti myös Ruissalossa juostava Ruisrääkki. Tällä kertaa siis onnistui kisailu Turussa. Ensin en päässyt osallistumaan Challenge Turkuun ja myös Paavo Nurmi marathonkin jäi väliin saman sairastelun vuoksi. Ruisrääkki järjestettiin nyt 50:nnen kerran, joten juhlan tuntua oli ilmassa. Itse tosin osallistuin ensimmäistä kertaa tapahtumaan. Minulla ei ollut myöskään mitään isompia tavoitteita, kunhan juoksisi puolimaratonin läpi n.90-95% tehoilla. Sää oli vallan mainio, sillä lämpöä oli 14 astetta eikä vettäkään juuri tullut niskaan, vaikka melkein koko tulomatkan olikin satanut. Aurinkokin paisteli pilvien välistä aina välillä. Sää oli hyvä, mutta keli oli paikoin liukas, sillä reitti kulki aika paljon hiekkapolkuja pitkin ja paikoin oli liettyneitä kohtia ja niissä piti olla sliksikengällä tarkkana ettei ole kumossa. Alku meni juoksusta ihan suunnitelmien mukaisesti, ei tullut puristettua liikaa vaan juoksentelin rennosti. Ruuhkaa reitillä ei ollut missään vaiheessa, vaan väljästi sai juosta. Ensimmäisen vitosen jälkeen ei kauheasti porukkaa näkynen edessäni, mutta ei takaakaan juurikaan puuskutusta kuulunut. Muutamia ohituksia tein keskimmäisellä kympillä. Viimeisellä vitosella alkoi vähän painamaan – edellä menevä selkä alkoi loittonemaan ja takaa alettiin lähestymään. Maaliin pääsin ajassa 1:26:21. Aika oli reitin alustaan ja profiiliin nähden ihan OK, olisi voinut olla vähän huonompikin aika, kun tavoite oli mennä rennon kovaa. Aika riitti koko porukan seitsemänteen sijaan. 45-sarjassa olisin ollut selvästi voittaja, jos en olisi sählännyt ilmoittautumisessa – nyt tulokseni oli yleisessä sarjassa. Mutta eipä tuo haittaa, ei tarvinnut odotellan tuntia palkintojen jakoa, vaan pääsi heti Ruissalon kylpylään pesulle. Kisassa tapahtui ikäväkin tapaus, kun joku 10 km:n kisaan osallistunut mies sai sydänkohtauksen vajaa kilometri ennen maalia. Pari ambulanssia ja mediheli tuli paikalle ja ilmeisesti mies selvisi tilanteesta.

Sunnuntaina ajelimme jo päivällä kotiin, joten illalla pääsi tekemään pyörälenkkiä. Sadekuuroja liikkui alueella, mutta omalle kohdalle niitä ei koko 72 kilometrin lenkillä osunut. Sää oli muutenkin mukava, lämpöä 12 astetta, vähäistä tuulta ja aurinkokin paisteli aina välillä. Reitti kulki Takamaan ja Lintuharjuntien kautta Hämeenkyröön, Mahnalaan ja Sasiin, josta reitti jatkui takaisin kotiin. Aikaa kului vähän päälle 2,5 tuntia eli keskari oli vähän alle 28 km/h, keskitehot 175W. Jos tällaiset säät jatkuvat, niin kyllä jatkuu ulkopyöräilytkin.

Viikko 36/2022 (5.-11.9.2022)

Syyskauden ensimmäiset aamupakkaset on koettu tällä viikolla. Pyörällä ja juosten kun on työmatkoja tullut kuljettua, niin ei ole tarvinnut auton laseja kraapata, mutta sitä on kuulemma saanut jo tehdä. Muutamana aamuna on tosiaan ollut nurmikko kuurassa ja muutenkin pyöräillessä saanut laittaa vähän enemmän kampetta niskaan, ainakin aamuisin. Tuulet ovat sentään tyyntyneet ja selkeää on ollut – nämä tosin taitavat olla syynä kylmiin aamuihin.

Tällä viikolla ei ole mitään ihmeellistä treenirintamalla. Ainoastaan työmatkapyöräilyä ja juoksua on ollut ohjelmassa. Joka päivä on tullut käytyä konttorilla (joka pyörällä tai juosten), mutta ensi viikolla alkavat taas sulkapallovuorot, niin tuona päivänä tulee ainakin oltua etäkonttorilla.

Maanantaina oli normaalit työmatkapyöräilyt. Tiistaina pyörällä töihin ja kotiin juosten. Tosin juoksu meinasi jäädä väliin kun Espoon keikka meinasi venähtää pitkäksi, mutta päätin kuitenkin köpötellä kotiin. Kunnon datat jäivät kuitenkin saamatta, kun kello oli taas simahtanut ja piti turvautua SportsTrackeriin. Sen mukaan menin 4:52 min/km vauhdilla. Matkan aikana ei nähnyt mitään dataa eikä sykkeetkään tullut reissusta talteen.

Keskiviikkona taas pyörällä konttorilla. Kotimatka vähän pidennetty, kun kiersin Sionkylän ja Nokian kautta. Matkaa kertyi vähän vajaat 40 km.

Torstaina juoksin töihin Tohlopin, Tahmelan ja arboretumin kautta. Matkaa kertyi tasan 17 km ja vauhti oli napsun alle vitosta. Melko mukavasti jalka jaksoi ja muutenkin oli mukava juoksennella aamuhämärässä hienoissa maisemissa. Lämpö oli varmaankin vähän pakkasella ja ilma oli tyyni. Ihan mahtavaa. Illalla pyörällä suorinta tietä kotiin.

Perjantaina taas pyörällä töihin, ja kotiin vähän pidemmän kautta. Tällä kertaa kiersin Pirkkalan lentokentän ja Säijänjärventien kautta. Matkaa kertyi 43 kilometriä ja aikaa kului vähän päälle puolitoista tuntia. Vauhti oli siis 27.5 km/h ja keskitehot 172W.

Lauantaina aamupäivästä kävin tekemässä Lamminpään kentällä tonnin vetoja. Viisi vetoa vedin, joista neljä ensimmäistä n.3:50 tuntumassa ja viimeinen kymmenisen sekunttia kovempaa – 400 metrin kävelypalautuksella. Jalka oli vähän kankean oloinen, mutta melko helposti tuon vauhtiset vedot sujuivat – ei tarvinnut vääntää ihan hampaat irvessä. Yhteensä matkaa kertyi 14 km.

Sunnuntaina heti aamusta lähdimme Peetun kanssa juoksemaan viikon pitkistä. Itse juoksin ensin kotoa Teivoon, josta lähdimme yhdessä hölköttelemään. Reitti kulki Siivikkalan kautta rantareitille ja Hiedanrannasta nousimme Paasikiventien pyörätielle, josta suuntasimme suorinta reittiä kohti Teivoa. Teivosta juoksin vielä pienen kierron kautta kotiin. Matkaa minulle kertyi 27.7 km ja aikaa kului hieman päälle 2,5h. Keskivauhti oli 5:29 min/km ja keskisyke 115bpm. Alkuun jalka oli vähän väsynyt, mutta ne piristyivät matkan aikana ja juoksu tuntui melko helpolta ja kevyeltä. Sääkin oli sopiva, lämpöä 10 asteen verran, tyyntä ja selkeää. Mikäs sen parempi juoksusää. Loppupäivä meni lauantain tapaan pihahommissa – klapihommia yms.

Viikko 34-35/2022 (22.8. – 4.9.2022)

Viime viikon blogi-päivitys jäi väliin, kun oltiin viikonloppu reissussa eikä viikollakaan oikein ehtinyt istumaan koneen ääreen. Nyt täytyy yrittää muistella mitä viimeisen kahden viikon aikana on oikein tapahtunut.

Elokuun viimeinen viikko mentiin vielä ihan mukavissa lämpötiloissa. Kaksikymmentä astetta tuli vielä rikottua, mutta vesisateita vähän saatiin. Syyskuu alkoikin sitten koleammissa merkeissä. Reipas pohjoistuuli hyydytti sään jonka seurauksena 15 astetta on ollut tiukassa, pääasiassa ollaan pyöritty 10 asteen kieppeillä ja öisin ollaan käyty alle viidessäkin asteessa.

Edellisviikolla vietimme pidennetyn viikonlopun Munchenissä. Perjantaiaamuna lensimme Saksanmaalle ja maanantaina päivällä laskeuduimme takaisin Pirkkalan kentälle. Perjantaina Munchenissä kävimme kiertämässä Olympiapuistossa, missä pidettiin viikkoa aiemmin mm. yleisurheilun EM-kisat. Myös Triathlonin EM-kisapaikka oli samassa puistossa. Stadionille emme päässeet sisälle kun siellä vielä purettiin kisarakenteita, mutta puistossa pyöreimme parin tunnin ajan. Perjantaina kävimme tutustumassa myös Dachaun keskitysleirin historiaan. Karu paikka, mutta hyvä että muistoa pidetään yllä. Lauantaina vuokrasimme auton ja ajelimme Itävallan rajan tuntumaan Füsseniin tutustumaan pariin 1800-luvun linnaan. Samalla suunnalla oli myös Garmisch-Partenkirchen, jossa kävimme tutustumassa mäkihyppypaikkaan ja näinollen myös 1936 vuoden olympiamaisemiin. Etelään kaahailimme moottoritietä pitkin, mutta takaisin ajelimme pääosin pienempiä teitä, tutustuen maaseutuun ja pienempiin paikkakuntiin. Sunnuntaina kiertelimme Deutsches Museumia ja sateen päätyttyä pyörimme muutaman tunnin ajan myös English Gardenissa. Kävelyä siis tuli aika paljon kolmeen päivään. Polar näytti, että yhteensä tuli 77 000 askelta. Ei siis ihme, että oikea kantapää otti vähän itseensä. Muuten treenejä ei minilomalla tullut suoritettua, ja muutenkin oli outo viikonloppu kun koiriakaan ei ollut mukana.

Reissuviikon maanantaina kävin töissä pyörällä. Aamulla vähän tihutti vettä, mutta illalla oli komeampaa ja lämpöäkin vielä 22 astetta.

Tiistaina poljin maastopyörällä töihin, ja illalla juoksin Pirkkalan kautta kotiin. Matkaa kertyi hieman päälle 16 kilometriä ja aikaa kului 1:17, eli keskivauhti oli 4:47 min/km ja keskisyke 135 bpm. Ihan ok juoksu kulki vaikka sykkeet olivatkin hieman koholla. Lämpöä oli edelleen ihan mukavasti 20 astetta.

Keskiviikko olikin kotitoimistopäivä, ja illalla kävin polkemassa Siuro-Sasi -lenkin. Matkaa kertyi tasan 50 kilometriä ja aikaa kului vähän alle 1:50, eli keskari oli n.28 km/h ja tehot 173W. Asteita ei ollut kuin 15 ja vettäkin suhjutteli osan matkasta, eli syksyn tuntua oli jo ilmassa eikä kovin lämmin ollut polkea.

Torstaiaamuna juoksin töihin Pirkkalan kautta. Rauhallisesti 5 min/km vauhdilla menin keskisykkeen ollessa 122 bpm. Eli PK-lenkiksi tuon voi laskea, ja melko kevyesti juoksu kulkikin. Illalla poljin tiistaina Valmetille jätetyn maastopyörän kotiin.

Viikonlopun matkustelun jälkeen, seuraavana maanantaina tuli tehtyä reilun 12 kilometrin juoksulenkki. Etukäteen pelkäsin, että juoksu on väsynyttä köpöttelyä, mutta jalka olikin yllättävän virkeä ja juoksu tuntui mukavan kevyeltä. Ensimmäiset sadat metrit olivat kyllä melko tuskaisia, kun oikea kantapää oli sen verran kipeä, että itku meinasi päästä. Oli kuin puukolla olisi vääntänyt. Kilsan kohdilla kantapää alkoi joko turtumaan tai lämpeni, mutta kipu alkoi hellittämään ja pian tämän jälkeen se oli kuin mitään kipua ei olisi ollutkaan. Juoksu kulki 4:45 min/km vauhdilla ja keskisyke oli 130 bpm. Reitti kulki Ikurin ja Välimaan kautta takaisin Ikuriin ja kotiin.

Tiistaina poljin taas maastopyörän töihin. Lämpöä oli 10 astetta. Iltapäivällä lämpö nousi vielä 17 asteeseen kun juoksin Pyynikin ja Tohlopin kautta kotiin. Matkaa kertyi 16 kilometriä ja aikaa kului 1:20. Juoksi meni ihan OK, mutta vauhti olikin melko rauhallinen. Mäkeä tosin tuolla reitillä on jonkin verran kun pitää Pyynikillekin nousta, ja kun sykkeitä vähän yritti rajoittaa, niin vauhtihan tippuu.

Keskiviikkona oli myös konttoripäivä. Aamulla suorinta reittiä töihin, mutta illalla Säijän ja Nokian keskustan kautta kotiin. Lämpö ei ollut noussut kuin 13 asteeseen ja pohjoistuuli oli melko kova. Paikoin meinasi tulla kylmäkin, vaikka kovaan vastatuuleen sai puskeakin ihan tosissaan. Keskitehot olivat 176W, mutta keskinopeus ei noussut tuulisen kelin vuoksi kuin vähän päälle 26 km/h:n. Matkaa kertyi vajaa 60 km ja aikaa kului 2:14.

Torstaina juoksin taas töihin Pirkkalan kautta. Muuten menin rauhallista PK-vauhtia, mutta Rajasalmen sillalta lähtien tein neljä 1000m vetoa 1000m hölkkäpalautuksella. Kaikki vedot pyörivät siinä 4 min/km vauhdissa. Vedot eivät olleet vauhdillisesti ihan hirveä kovia, mutta ne osuivat aina vähän nousuvoittoiseen kohtaa ja tehoja sai käyttää ihan kunnolla. Alkumatkasta kantapää edelleen kipuili, mutta ei kovin pitkää aikaa. Illalla poljin maastopyörällä kotiin.

Myös Perjantai oli konttoripäivä. Aamulla poljin hieman kiertotietä töihin, kun kieppasin Sionkylän ja Jasperintien kautta. Matkaa kertyi vähän päälle 25 kilometriä. Lämpöä ei ollut kuin viitisen astetta ja vilu meinasi tulla. Kotiinkin päin tulin vähän kiertotietä. Jälleen kiersin Sionkylän kautta, mutta sen lisäksi vielä Nokia Edenin ja Takalauttalan kautta. Matkaa kotimatkalle kertyi 42,5 kilometriä. Näillä pyöräilyillä sain kilometrikisaan 5000 km täyteen.

Lauantaina olikin sitten sukulointipäivä, kun kävimme Rinteen sukutapaamisessa. Puuhommia tuli vähän tehtyä aamulla ja illalla, mutta treeneistä oli vapaapäivä.

Sunnuntaiaamuna kävin juoksemassa 25.6 kilometrin lenkin. Reitti kulki Tesomajärven kautta Teivoon ja Haavistolle. Sieltä Elon ja Avantin ohi Kolmenkulmantielle ja takaisin kotiin. Aikaa kului 2:16, eli keskinopeus oli hieman alle 5:20 min/km. Keskisyke oli 123 bpm, joka on vähän turhan kova tuohon vauhtiin ja tuolle reitille. PK:n puolella kuitenkin vahvasti oltiin. Edelleen alussa kantapää kipuili, mutta muuten juoksu tuntui melko kevyeltä.

Ps. RIP Irene

Viikko 33/2022 (15.-21.8.2022)

Tukalat helteet vaan jatkuvat. 25 asteen yli on menty lähes joka päivä ja kolmeakymmpiäkin on vielä hätyytelty. Koirien iltalenkin ovat jääneet vähän heikolle, kun on ollut niin kuuma. Ukkostanut on ja vettäkin tullut jokusena päivänä, mutta ne eivät ole tuoneet viilennystä, vaan entistäkin trooppisemmat säät. Sen verran kova ilmankosteus on ollut, että Verisuren vuotivahtikin on pariin kertaan hälyytellyt, vaikka se on ollut vain pöydällä jemmassa.

Viikko alkoi pitkähköllä pyöräilyllä, kun poljin pidennetyn mökkiviikonlopun päätteeksi maanantaiaamuna Vehkajärveltä töihin. Aamu oli mukavan viileä ajella (10 astetta), mutta jo Halkivahassa sai ottaa takin pois ja jatkaa matkaa lyhyissä kamppeissa. Tuulta ei ollut kauheasti, mutta sen verran kuitenkin idän suunnasta, että vähän se tuntui vauhtiin vaikuttavan. 90 kilometriä kertyi matkaa kun tulin Lempäälään asti suorinta reittiä, mutta sitten kieppasin Pirkkalan lentokentän kautta Sarankulmaan. Aikaa kului 3:17, joten keskariksi tuli 27,5 km/h. Keskiteho oli maltillinen 156W ja huomasi, ettei jalka ollut ihan tuoreimmillaan.

Tiistaina pidin kotikonttoripäivän ja samalla myös lepopäivän. Mutta keskiviikkona kävin pyörällä töissä. Aamulla oli jo 20 astetta lämmintä ja iltapäivällä kotiin polkiessa pari astetta lämpeempää ja tihutti vähän vettä. Kotoa päin kävin vielä juoksemassa 13 km:n Nokian paloaseman lenkin. Vähän päälle vitosen vauhti meni mukavan kevyesti. Vettä ei satanut, mutta ilma oli tosi kostean oloinen ja hiki olisi tullut varmaan ilman juoksemistakin. Aikaa lenkkiin kului 1:06.

Torstaina taas työpaikalla pyörällä. Kotiin päin poljin Lempäälän, Säijän ja Nokian keskustan kautta. Multisillan jälkeen alkoi vähän tihuttamaan, mutta Sääksjärven kohdilla taivas repesi ja kunnon ukkoskuuro pääsi yllättämään. Sen verran tuli vettä, että pyörämittarikin sekosi ja kuvitteli äksidentin sattuneen ja teki hätäilmoituksen Tuulille. Vähäksi aikaa piti pysähtyä sateensuojaan katselemaan salamointia ja ilmoittamaan että hätäilmoitus oli turha. Kastuminen ei sinänsä haitannut yhtään kun oli niin kuuma ilma muutenkin, että se vain virkisti. Lempäälän puolella oli jo taas ihan kuivaan. Säijässä katselin, että ukkosrintama jahtasi minua takaa – salamoita näkyi ja jyrinä kuului. Nokialle päästyä rintama pääsi jo melko lähelle, sillä salaman ja jyrähdyksen väli oli melko pieni. Toista kastumista ei tullut, mutta heti kotiin päästyä ukkoskuuro avasi taas taivaan hanat. Lenkin mitta oli 59 kilometriä ja aikaa kului kaksi tuntia. Ukkonen siivitti vauhdin 29.5 km/h:iin ja tehotkin nousivat 183W:iin.

Perjantaina kävin jälleen pyörällä töissä, mutta tällä kertaa ihan lyhintä reittiä pitkin. Lämpöä oli jälleen riittävästi.

Launataiaamusta lähdin tekemään vähän pidempää pyöräilyä. Kotoa suuntasin ensin Ylisen kautta Karhelle ja sieltä Viljakkalan ja Hämeenkyrön kautta Jumesniemeen. Loppureitti kulki Salmin, Siuron ja Nokian kautta kotiin. Etelätuuli oli melko kova ja lämpöä keskimäärin 25 astetta, mutta sateen uhkaa ei ollut. Parinkymmenen kilometrin pyöräilyn jälkeen, vähän ennen Ylistä, tappajasepeli iski jälleen pyörätiellä. Takarengas laski ilmat pihalle ja jouduin pitämään huoltotauon. Reilun kymmenen minuutin jälkeen pyörä oli jälleen ajokunnossa ja matka jatkui. Loppumatka menikin sitten ilman kommelluksia. Matkaa kertyi 107 kilometriä ja aikaa kului hieman alle 3:50. 173W keskitehoilla sain 28.2 km/h keskivauhdin. Kova etelätuuli hyydytti ja nousumetrejäkin oli hieman päälle tonnin verran. Loppupäivä menikin sitten pihahommissa ja klapien roudaamisessa metsäjemmasta puukatokseen. Onneksi A oli apuna.

Sunnuntaiaamuna lähdin pitkästä aikaa pidemmälle juoksulenkille. Lähtiessä oli 20 astetta lämpöä, mutta vähän vajaan 2,5 tuntisen lenkin jälkeen lämpö oli noussut 24 asteeseen. Etelätuuli oli jälleen melko kova. Reitti kulki Teivon ja Siivikkalan kautta Hiedanrannan rantareitille ja sieltä matka jatkui Epilän ja Tohlopin kautta takaisin kotiin. Matkaa kertyi 27 kilometriä. Alku oli jo vähän väsyneen oloista, mutta viimeinen kymppi oli sitten melko tuskaista. Jalat olivat kankeat ja sykkeet ihan tautisen korkealla vahtiin nähden. Alussa jotenkin sai pidettyä vielä sykkeet kurissa, mutta pikku hiljaa ne alkoivat nousta 130:iin ja sitten 140:iin. Keskisykkeeksi muodostui 131bpm. Juomareppu oli ensimmäistä kertaa mukana ja hyvä niin, sillä litran verran tuli matkan aikana juotua. Loppupäivä menikin sitten taas pihahommissa.

Viikko 32/2022 (8.-14.8.2022)

Kesä sen kuin jatkuu. Lämmintä piisaa, jopa helteistä. Lenkkeilykelit olisivat siis vallan mainiot, mutta kröhä pitää edelleen otteessaan. Räkä ei enää lennä eikä nokka ole tukossa, mutta kurkkuun kertyy vaan limaa ja sitä pitää yskiä irti. Tämän vuoksi jätin pitkän Jaakobin painin jälkeen tiistaina järjestetyn Valmet RTD:n triathlonkisankin väliin.

Maanantaina kävin töissä pyörällä, ja kotiin päin polkiessa tein jokusen pyörävedon josko tiistaina vaikka pääsisi kisailemaan. Kotona kävin illalla myös juoksemassa muutaman kilometrin ja siinäkin tein myös jokusen lyhyen vedon. Jalat olivat kyllä melko tönköt ja vaikka kisailemaan olisi päässytkin, niin mitään kovin ihmeellistä aikaa ei olisi päässyt tavoittelemaan.

Tiistaina pidin etätyöpäivän ja treeneistä taukoa.

Keskiviikkona kävin taas töissä pyörällä. Aamut ovat olleet sen verran viileitä, että irtohihoilla ja -punteilla pitää aamuisin mennä. Illalla sitten ollaankin taas hellelukemissa. Kotiin päin poljin Lempäälän, Säijän ja Nokian kautta. Matkaa kertyi 59 kilometriä ja aikaa kului 2:05. Tehoja oli jalassa 177W:n edestä.

Torstai oli myös konttoripäivä ja pyörällä liikenteessä. Tällä kertaa kotiin päin nopeinta reittiä, sillä illalla oli tarkoitus ajella (autolla) vielä mökille viettämään pidennettyä viikonloppua. Koirien kanssa lähdin matkaan, sillä Tuuli tulisi vasta lauantaina polkien mökille.

Perjantaina tein mökiltä etätyöpäivän. Aamupäivällä kävin kuitenkin tekemässä Valontien juoksulenkin. Lämmöt olivat tuolloin vielä maltilliset, vaikka hellerajaa jo hätyyteltiinkin. Aloitin lenkin rauhallisesti, mutta rento juokseminen kiihdytti vauhtia pikkuhiljaa. 12.1 kilometrin lenkki meni 56 minuuttiin, eli keskari oli 4:39 min/km. Keskisykekin nousi 144 bpm:iin, joka on vähän turhan kova tuohon vauhtiin nähden. Muuten juoksu tuntui jo ihan hyvältä, vaikkei nyt ihan sairastelua edeltävää tunnetta ja rentoutta vielä olekaan.

Lauantaiaamusta ensin lenkitin koirat ja sitten lähdin polkemaan pidempää siivua. Keli oli vallan mainio, sillä tuulta ei kauheasti ollut, aurinko paisteli ja lämpöä lähtöhetkellä oli noin 18 astetta. Vehkajärveltä poljin ensin Punkalaitumen keskustan kautta Huittisiin. Alkumatkan hiekkatien jälkeen vauhti nousi yli kolmeenkymppiin loivan alamäen ja pienen myötätuulen siivittämänä. Huittisista poljin Puurijärven kasallispuiston ohitse Kauvatsalle ja sieltä Kokemäelle. Tämä pätkä olikin minulle ihan uusi pyöräilytuttavuus. Puurijärvellä on tullut autolla joskus käytyä, mutta Kauvatsan puoli oli ihan uuttaa minulle. Tällä pätkällä oli vähän enemmän korkeuseroja, mutta tie oli muuten hyväkulkuista eikä suurempaa liikennettä ollut, vaikka Kauvatsalla olikin jotkut rompepäivät ja traktoritori. Pääsin jopa ohittamaan jokusen vanhan traktorin. Kokemäeltä poljin keväältä tuttua tietä Köyliöön. Tosin tällä kertaa ajoin Köyliöjärven Lallintalon puoleista tietä pitkin, jota en ollut ennen polkenut. Tämäkin pätkä oli hyvää asfalttia, mutta Vuorenmaalle johtava lyhyt pätkä olikin huonompaa. Vuorenmaalta sitten Vampulaan, jossa pidin kauppatauon ja kävin ostamassa vähän evästä ja täydentämässä vesipullot. Tauon jälkeen alkoikin sitten tulla vähän ongelmia, sillä kylkeä alkoi pistämään ja pelkäsin, että äityykö se niin pahaksi että lenkki jää kesken tai muuttuu tosi tuskaiseksi. Vaiva ei kuitenkaan onneksi äitynyt kovin pahaksi. Alastarolta suuntasin Kertunmäen kautta Hirvikoskelle. Hirvikosken ja Metsämaan välillä alkoi sitten tulemaan uusia ongelmia. Reidet alkoivat kramppailemaan ja muutenkin olotila alkoi käymään voimattomaksi. Nestettä oli tullut juotua varmaankin liian vähän, kun lämmöt olivat kuitenkin hellelukemissa. Sykkeet olivat olleet tosi korkealla Vuornmaalta asti – tämäkin vähän huollestutti. Metsämaalta nouseva mäki oli viimeinen niitti. Poljin sen pystystä ja siinä kohtaa tuntui, että nyt loppu jalat ihan täysin. Syötävä energia ei tippunut laisinkaan enkä uskaltanut väkisin syödä. Neste kyllä upposi, mutta siitä ei saanut riittävästi lisäenergiaa. Kuuden tunnin kohdalla, Majanojan ja Kollaasenkulman välillä oli pakko pysähtyä istumaan tienlaitaan ja vetää happea. Muutama minuuttia siinä tuli istuskeltua ja yritettyä syödä jotain energiaa – huonolla menestyksellä. Huoltoauton soittaminen kävi jo ihan tosissaan mielessä. Lähdin kuitenkin vielä kokeilemaan ja meno alkoikin taas maistumaan. Loppumatka Murronharjuntien kautta menikin taas olosuhteisiin nähden ihan mukavasti. Jalasjoella jouduin tekemään pienen sahauksen, jotta 200 kilometriä tulisi täyteen. Aikaa lenkkiin kului 6:50, eli keskivauhti oli 29.4 km/h. Keskitehot olivat 163W. Keskisykekin nousi 136 bpm:iin, koska viimeinen kolmannes mentiin koko ajan yli 150 bpm:n. En muista onko aiemmin tullut poljettua yksin kaksisatasta. Pirkan Pyöräilyssä on kyllä menty pidempikin siivu, mutta siellä on oltu aina porukassa mukana.

Sunnuntaiaamusta kävin juoksemassa 15.6 kilometrin lenkin Vehkajärven ympäri Murronharjuntien kautta. Vähän epäilytti, miten jalat jaksavat, mutta alku lähti ihan hyvin liikkeelle. Puolen välin paikkeilla alkoi kyllä sitten väsy painamaan jaloissa ja sykkeetkin huiteli melko korkealla. Lämpökin oli noussut pariin kymppiin ja aurinko paisteli siniseltä taivaalta. Aikaa kului 1:20, eli keskari oli 5:10 min/km ja keskisyke 133 bpm – vauhtiin nähden tosi korkealla. Illalla tuli käytyä pyörällä kylillä. Ihan kelaillen tuli vaan mentyä ja nautittua lämpimästä illasta ja maalaismaisemista. Mökkeily jatkuu vielä koko sunnuntain, sillä aamulla olisi tarkoitus ajaa täältä suoraan töihin.

Viikko 31/2022 (1.-7.8.2022)

Tällä viikolla alkoivat taas työt. Yllättävän hyvin jaksoi jälleen nousta herätyskelloon klo 5:30, kun oli tottunut nukkumaan viisi viikkoa pari tuntia pidempään. Ehkä edellisen viikon sairastelu ja lepäily auttoi myös siihen, että treeniväsymystä ei ollut ja aikaiset herätyksetkin onnistuivat hyvin.

Tämäkin viikko meni vielä melko kevyissä merkeissä treenien kannalta. Räkä lensi ja kurkkua kutisi. Kuumetta tai muuta sellaista ei enää ollut ja muutenkin vireystila oli ihan ok. Maanantaista torstaihin kävin töissä pyörällä. Aamuisin suorinta reittiä pitkin, mutta töistä kotiin päin tein vähän pidennettyä matkaa – mutta ei mitään kovin pitkää kuitenkaan.

Lauantaina kävin kokeilemassa jo vähän juoksuakin, kun tein 10 kilometrin lenkin. Vähän alle vitosen vauhtia menin, mutta löysästä vauhdista huolimatta juoksu ei tuntunut kovin rennolta. Huomasi ettei pariin viikkoon ole tullut juostua yhtään. Sykkeet olivat sentään selvästi PK-alueella. Lauantaina tuli haettua myös yksi lahjoitus sorakasa Kalkusta. Viisi peräkärrykuormaa piti ajaa, joten lapiointihommia riitti. Kotona oli sentään avantti apuna.

Sunnuntain vastainen yö tuli yskittyä kurkku kipeäksi, mutta aamulla oli sen verran hyvä olo, että päätin lähteä tekemään MO:n porukan kanssa kevyttä ja pitkää pyörälenkkiä. Ensin poljin kotoa Pirkkalan vanhalle kirkolle, jossa kokoonnuimme. Ysiltä lähdettiin sitten porukalla polkimaan Säijän kautta ensin Lempäälään ja sieltä Toijalan keskustan kautta Valkeakoskelle. Sääksmäen siltakavillalla pysähdyttiin munkille. Valkeakoskelta suunnattiin Kangasalle ja sieltä Saarenmaan ja Vuoreksen kautta Sarankulmaan ja Pirkkalan kautta kotiin. Matkaa kertyi 151 kilometriä ja aikaa kului 5:40. Kevyesti mentiin, ja minä peesailin pääosan matkasta. Keskitehot olivat 134W ja keskisyke 108 bpm. Sää oli tuulinen ja muutenkin puolipilvinen taivas ja 18 asteen lämpö teki ilmasta jo syksyisen oloisen. Mukava lenkki, jonka voisi tehdä joskus toistekin. Nyt täytyy vaan toivoa, että räkätauti ei tuosta pahentunut ja ensi viikolla pääsisi jo vähän paremmin tekemään treenejä.