Tässä on nyt muutama viimeinen viikko tasapainoteltu henkisen ja fyysisen kivun kanssa ja yritetty löytää sopiva viikottainen juoksukilometrimäärä, jotta kivut olisivat jotenkuten balanssissa. Välillä on yritetty kestää vähän enemmän fyysistä kipua, jotta voisi henkisesti paremmin ja välillä toisinpäin. Kolmen juoksulenkin ja noin 50 km:n viikkoihin on nyt ajauduttu. Edestakaisista työmatkajuoksuista on vähäksi aikaa luovuttu eikä kovia lenkkejä ole myöskään tullut tehtyä. Viikonlopun pitkä lenkki on kuitenkin melko hyvin pysynyt ohjelmassa.
Tänään juhlistin äitienpäiväaamua tekemällä Alastarolla vähän pitemmän lenkin ja annoin koiraveljesten viihdyttää päivänsankaria. Lenkillä mietein valituksia maaseudun pitkistä etäisyyksistä. Maalaiskylä, jossa asuin ensimmäiset 18 vuottani on kutistunut lapsuuteni jälkeisinä vuosina melkoisesti.
Aamun lenkillä GPS näytti yhden kilometrin lukemia yläasteen kohdalla, jota kävin kolme vuotta. Yläasteikäisenä tuo matka tuntui ihan kunnon matkalta. Kylän keskustaan on matkaa puolitoista kilometriä ja tuollaiselle matkalle lähtemistä piti tuolloin harkita tarkkaa. Hieman reilun kahden kilometrin kohdalla aamulenkkiä päättyi kylän taajama. Lapsena tuo oli melkein valtakunnan raja.
Luokkakaveri, joka asui melkein maailman äärissä olikin vain noin kolmen kilometrin päässä. Yläasteella naapurikylän koulun lapset, joita en ollut koskaan ennen nähnytkään löytyi kuuden kilometrin etäisyydeltä kotoa. Partiosta lähdettiin joskus maailman ääriin yöretkille oikein kahdeksan kilometrin päähän kotoa. Niin se maailma on vaan kutistunut.
Suunnistus- ja maantiepyöräkausi ulkona ovat edelleen avaamatta. Maantiepyörään en ole edes vielä yrittänyt tuoda ulos, mutta iltarasteilla on pitänyt jo muutamaan otteeseen käydä. Rasteille lähteminen on jäänyt väliin monestakin syystä, eikä vähiten saunaraksan “kiireiden” ja uuden koiranpennun vuoksi. Säälittävin syy on ollut vesisateet, jotka ovat juuri rastipäivinä yllättäneet. Toisaalta nastareiden ja kompassin vaihtuminen naulapyssyyn ja vatupassiin ei ole tuottanut kovin suuria omantunnontuskia. Mutta jospa jo ensiviikolla saisi sekä ulkopyöräily- että suunnistuskauden avattua.
Viikon kuva by Tuuli