Viime viikko näytti jo juoksun osalta lupaavalta. Neljä lähes kivutonta kympin lenkkiä pystyin tekemään, ja sunnuntaina RiLe:n kanssa jopa reilu 13 km. Saman viikon tiistaina ollut lääkäriaikakin tuntuikin jo vähän turhalta, mutta kävin kuitenkin näyttämässä akillesjännettäni ja kertomassa kurjasta kohtalostani. Röntgenkuviin pääsin samantien ja ultraäänikuviin sain ajan myöhemmin.

Tällä viikolla sitten palattiin takaisin maanpinnalle. Keskiviikkona lenkki loppui kipuun kahden kilometrin jälkeen ja kotiin teputeltiin kiltisti kävellen. Lauantaina tein seuraavan kokeilun, ja se olikin taas melko mukava kokeilu, sillä reilu 11 km sujui suht kivuitta. Sunnuntaina sama lenkki päättyi reilun 4 km:n jälkeen ja loppumatka tultiinkin sitten taas kävellen. Että sellaista.

Salikäynnissä on sentään hyvä putki päällä, sillä viimeiset 23 arkiaamua on tullut salia kulutettua. Ja näyttää siltä, että sama tahti jatkuu, sillä juoksuun ei ole luottamista. Tiistaina pitäisi sitten mennä ultraäänikuviin. Saa nähdä mitä sieltä sitten löytyy, toivottavasti edes jotain, sillä ei terve jalka voi noin kipuilla.

Kolme viikkoa on nyt kulunut rogainingista, ja pikku hiljaa alkaa herra Akillesjänne kelpuuttamaan jalkaan muunkin kengän kuin Crocksit. Crockseilla on siis pystynyt kävelemään ihan ok, mutta heti kun on laittanut jotkut kengät joissa on kantapäässä jotain, niin heti alkoi sattumaan ihan pirusti.

Jonkin näköistä kuntoa on yritetty pitää yllä työmatkapyöräilyllä ja kuntosalilla. Salilla onkin tullut käytyä melkein joka arkipäivä, ja pyöräilyäkin lähes yhtä usein. Pyöräilykengällä on pystynyt polkemaan, mutta kävely on tuottanut tuskaa. Salilla olen yrittänyt teputella mahdollisimman paljon ilman kengia.

Viikko sitten kokeilin ensimmäistä kertaa sitten oikein juoksuakin. Halkaisin ensin kirveellä vanhoista Trainereista kantapään ja toivoin, että se ehkäisisi edes vähän aj.:n kodistuvaa painetta. Aivan kivuton lenkki ei ollut vaikka otin väliin kävelypätkiäkin. Juoksin km:n ja kävelin 500 m. Tällä syklillä tuli kymppi hölköteltyä.

Maanantaina tein samanlaisen kantapään halkaisun myös suunnistuskengälle ja lähdin Tampereen iltarasteille. Ihme ja kumma suunnistaessa kipua ei tuntunut yhtään, vaikka välillä tuli juostua pitempiäkin välejä polkua pitkin. Tästä innostuneena teinkin sitten heti tiistaina toisen juoksukokeilun, mutta se ei ollutkaan enää sitten kivuton lenkki. Itse asiassa loppumatkasta puukkoa tunnuttiin taas väännettävän entistäkin kovempaa aj.:n seudulla.

Lauantaina uskaltauduin taas kokeilemaan juoksu/kävely -yhdistelmää. Nyt 1.5 km juoksua ja 500 m kävelyä. Juoksu tuntui taas hieman paremmalta, vaikkei nyt aivan kivutonta meno ollutkaan, mutta ei nyt sellaista kuin tiistaina. Tänään sunnuntaina tein sitten heti perään uuden juoksu/kävely -kokeilun. Suunnittelin meneväni syklillä 2 km / 500 m, mutta kun parin kilsan kohdalla ei tuntunut vielä missään, niin päätin muutta rytmin 3 km / 500 m. Kotiin päästyäni mieli oli melko aurinkoinen, sillä nyt voi melkeimpä sanoa, että kipua ei akillesjänteessä tuntunut. Ehkä sitä pääsee kuitenkin vielä tänä syksynä tekemään jonkinnäköisiä juoksulenkkejä. Saapi nähdä.