Nyt on sitten käyty Oravallakin näyttämässä kipeää koipea. Pikaisen kliiniset tutkimuksen perusteella tuomio oli selvä: akillesjänteen pitkäaikaisen kroonisen tulehdustilan vuoksi jänteeseen on muodostunut kyhmyjä, joiden vuoksi jänne ei pääse liikumaa kunnolla ja aiheuttaa näin kipua ja narinaa (ei sitä varmaan ihan noilla sanoilla minulle kerrottu, mutta noin minä sen ymmärsin).  Korjaavan toimenpiteenä on  akillesjänteen puhdistusleikkauksen. Pitkä lepo voisi myös auttaa, mutta välttämättä ei. Toisaalta eipä leikkauskaan aina varmista, että vamma korjaantuu. Jos lääkärinä olisi ollut joku muu kuin Sakari Orava, harkitsisin erittäin paljon tarkemmin leikkaukseen menoa, sillä vastaanotolla tehtyjen tukimusten perusteella annettu leikkausesitys tuntui tulevan melko vähäisellä tutkimisellä. Mutta kyseiseen lääkäriin on sen verran kova luotto, että kyllä sinne pitää varmaankin mennä – ellei mitään ihmeparantumista nyt seuraavien viikkojen aikana tule.

Yhtä ihmeparantamiskeinoa kyllä kokeilin loppuviikosta, sillä kävin ottamassa akupunktiota pohkeeseen ja tulineulan akillesjänteen seutuville. Eli sellaisella 400 asteisella volframineulalla törkättiin akillesjäneteen viereen useamman kerran. Tämän pitäisi olla kiinalainen versio kortisonipiikille. Nyt jänteen ympärillä on sitten kymmenkunta pistemäistä palovammaa. Välitöntä apua ei tuntunut neuloista olevan, sillä lauantaina pystyin kolme kilometriä juoksemaan ja sitten piti laittaa taas kävelyksi. Eli leikkausaikka tässä sitten odotellaan. Toivottavasti pääsisi marraskuun aikana.

Oho, onko kulunut jo kolme viikkoa edellisestä kirjoituksesta. No, eipä tässä ole mitään kyllä tapahtunutkaan. Kolmena edellisenä lauantaina olen tehnyt neljän kilometrin lenkin, ja siinä on kaikki juoksut tältä ajalta. Seurauksena on ollut aina kolme seuraavaa päivää nariseva ja kipeä akillesjänne. Salilla käynti ja työmatkapyörily on sentään jatkunut vanhaan tapaan, joten ei sentään ihan aloillaan ole tarvinnut olla.

Tutkimuksia on sen verran tehty, että kunnallisessa terveyskeskuksessa kävin jännettä näyttämässä, ja röntgen- sekä ultraäänikuvat siitä otettiin. Mitään repeämää ei löytynyt. Vasemmasta jänteestä ja sen ympäriltä löytyi tulehdusta ja kiinnityskohdasta löytyi paksuuntumaa. Eli ei mitään mullistavaa uutta tietoa. Ensi viikolla laitetaan sitten kovat piippuun ja lähdetään Turkuun Sakari “Beckhamin parantaja” Oravan pakeille kysymään hänenkin mielipidettä asiaan. Sen verran epätoivoinen asian suhteen olen ollut, että varsin ajan jopa perinteisen Kiinalaisen lääketieteen edustajallekin. Torstaina menen kokeilemaan olisiko tulineulasta apua.