Huhtikuun viimeinen arkiviikko ei juurikaan poikennut edellisistä viikoista. Maanantaina tosin oli täysi lepopäivä iltamenojen vuoksi. Toisaalta se tuli ihan hyvään kohtaan, sillä viikonlopun juoksukilometrit tuntui vielä kintereissä.

Onneksi kovasta edellisestä viikosta selvittiin ilman isompia vaurioita. Ihan terveen papereilla tosien tässä ei mennä. Pahin vaiva tällä hetkellä on vasemman peukalovarpaan sivu. Onko se sitten nivel vai jänne, joka vaivaa, mutta kipeä se on. Juostessa se ei onneksi juurikaan tunnu, mutta ilman kenkiä kävellessä tai muuten varvasta heiluttaessa kipua tuntuu. Myös polvien etuosat kipuilevat. Polvivaivat johtuvat varmaankin kovasta alustasta, jolla alkukevät on joutunut juoksemaan. Mutta toivottavasti nyt kun taas pääsee pehmeämmillekin poluille, niin ne vaivat häviävät. Kolmas kolotuksen kohde on oikea akillesjänne, mutta siinä nyt ei ole mitään uutta. Näillä mennään.

Tiistaina oli taas vuorossa vähän enemmän liikuntaa. Aamulla juoksin Pyynikin näkötornin kautta töihin 15,3 km. Vähän alle neljän ja puolen vauhtia pääsi melko rennosti. Iltapäivällä pyörällä kotiin ja heti sen päälle puolitoista tuntia sulkapalloneluria.

Keskiviikkona vedettiin taas vähän henkeä, ja työmatkapyörilyjen lisäksi ei tullut kuin tunnin verran kotisalitreeniä harjoituspäiväkirjaan. Torstaina palattiin taas juoksupolulle. Reilu 12 km rentoa juoksua, joka sisälsi loppupuoliskolla lyhyitä reippaita vetoja – viikonlopun kisoja silmällä pitäen. Perjantaina taas pelkästään työmatkapyöräilyä.

Kisaviikonloppu alkoi lauantaina Loimaalla juostusta Savihölkästä. Kello 14, kun lähtölaukaus ammuttiin alkoi samalla satamaan reippaasti vettä. Sitä kesti noin vartin ajan, jonka jälkeen sää kirkastui. Onneksi tuulta ei sentään juurikaan ollut, joten ihan jäähän ei paikat sateessakaan menneet.

Melko pian alkurynnistyksen jälkeen kärkipään asetelmat vakiintuivat. Kärkikaksikko otti heti ensimmäisen kilometrin aikana hajurakoa kolmanteen menijään ja minä tuli parin muun kanssa hieman kolmossijan takana. Kolmikko karkasi pikku hiljaa koko ajan kauemmaksi, mutta neljännestä sijasta käytiin neljään kilometriin asti taistelua.

Noin neljänkilometrin kohdalla, kun tulimme Loimijoen ylittävälle puusillalle, otin vuorosta nelossijan enkä siitä sitten enää luopunutkaan, vaikka lopussa aloin hieman hyytymään. Mutta onneksi välimatka oli kasvanut loppumatkalla sen verran isoksi, ettei kaveri päässyt ihan kantapäille loppusuoralla.

Tämä oli nyt käytännössä kolmas Savihölkkäni (tai neljäs, mutta se ensimmäinen oli polttarijuoksu eikä siinä ollut ihan optimaalinen asustus eikä juotot) ja kaikki on menneet 24 ja 25 minuutin väliin. Tällä kertaa tuli huonoin aika, mutta edellinen kerta oli 7 vuotta sitten (ennätysaika 24:10), joten ihan ok aika kuitenkin tuli (24:49). Reitti on myös mukavan tasainen, sillä jousumetrejä ei ole kuin pari kymmentä.

Sunnuntaina oli vuorossa seuraava kisa. Nyt kisailtiin Tammelassa, Saaren kansanpuistossa. Maantieltä siirryimme siis polkujen puolelle. Vettä satoi alkuveryttelystä maaliin tuloon asti, ja kun lämpöäkään ei ollut kuin kuutisen astetta, niin vilposissa merkeissä poluille lähdettiin.

Vilu kuitenkin hävisi melko pian heti kun lähtömerkki annettiin. Alkukiihdytys oli taas tavanomaisen rivakka. Ensimmäisten satojen metrien jälkeen meno kuitenkin tasaantui ja asetelmat kärjessä vakiintuivat. Kilometrin verran katselin kakkosmiehen kantapäitä, mutta sitten laitoin vilkun päälle ja lähdin jahtaamaan kärkimenijää. Kärkivauhtiin ei kuitenkaan ollut mitään saumaa, joten tyydyin varmistelemaan kakkospaikkaani.

Polut olivat paikoin suht kapeita ja haastavia, mutta välillä pääsi juoksemaan hyväkulkuista tietäkin pitkin. Nousut olivat melko jyrkkiä ja pistivät jalat koville, mutta loivissa alamäissä jalat palautuivat melko mukavasti. Märät polut eivät onneksi tuoneet minulle suurempia haasteita, sillä jalassa oli Sarvan nastarit. Maali oli näkötornin juurella, eli nousua reitillä oli enemmän kuin laskua. Maisematkin olisivat olleet varmaankin komeat, mutta juoksun aikana pystyi tarkkailemaan vain reittimerkintöjä (jotka olisivat voineet olla vähän paremmat) ja maaliin tulon jälkeen oli kiire vaihtamaan kuivaa päälle. Kakkossija (aika 34:47) Vaittisen Markon jälkeen oli ihan ok. Ja nyt on sitten pyttykausikin avattu.

Tällä viikolla lumet ovat hävinnet melko tehokkaasti melkein joka puolelta muualta kuin meidän takapihaltamme. Koska yöt ovat olleet plussan puolella, päivät aurinkoisia ja välillä on tullut vettäkin, niin lumien sulaminen on ollut tosi nopeaa. Viikonloppu oli hieman viileämpi, etenkin sunnuntai oli suorastaan kolea, mutta eipä se menoa haitannut.

Maanantaina oli kevään ensimmäinen työmatkapyöräily ilman nastarenkaita, ja meno oli sen mukaista. On se vaan nautinnollista pyöräilä kun ei koko ajan kuulu kauhea nastojen rapina. Vauhtiakin se tuo lisää, mutta ennen kaikkea henkisellä puolella meno tuntuu paljon mukavammalta. Pyöräteitäkin on viikon mittaan harjailtu puhtaaksi sepelistä, mutta edelleen on vielä pätkiä putsaamatta, ja sen vuoksi ei vielä maantiepyörää uskalla ottaa alle. Maanantai-iltana kotona vielä tunnin salitreeni.

Tiistaina oli työmatkapyöräilyjen lisäksi puolitoista tuntia sulkapalloa. Tällä kertaa pelattiin koko aika kaksaria. Hyvin kulki peli, ja kankku ja pohkeetkin tulivat vain vähän kipeiksi seuraavana päivänä.

Keskiviikkona taas työmatkapyöräilyt ja illalla 14 km:n juoksulenkki. VK-vauhtia menin ensimmäisen 7 km (4:19 min/km), sitten kolme kilsaa kovempaa (11:20 min). Tällä kolmen kilsan pätkällä pari ensimmäistä oli loivaa nousua ja viimeinen kilsa loivaa laskua. Neljä viimeistäkin kilsaa meni alle 4:30 -vauhtia. Positiivinen lenkki.

Torstaina päivällä olikin taas jalkaheironnan vuoro, joten päivälle ei ollut muuta reeniä kuin työmatkapyöräilyt ja illalla kotona salitreeni

Perjantaina poljin töihin päin, mutta kotiin tulin tossuttelemalla. Reitti kulki Pyynikin ja Tahmelan kautta, eli otin vähän mäkeäkin reitille. Hiekkapätkät olivat kuivuneet edellisestä kerrasta ja meno tuntui muutenkin ihan mukavalta. Yritin pitää vähän rauhallisempaa tahtia, mutta kyllä se taas meni lähemmäs neljän ja puolen vauhtia. Matkaa kertyi 16.6 km.

Lauantaina aamulla satoi vettä ja siirsin lenkin illalle, saunan alle. Koko lenkki meinasi jäädä vallan väliin, kun alkoi niin laskottaa, mutta onneksi sain kiskottua tossut jalkaan ja lähdettyä saunalenkille. Jalkaan vedinkin maastolenkkarit ja lähdin katsomaan kuinka paljon lunta/jäätä oli vielä Lammimpään hiihtourilla. Melko hyvin oli jo reitti sulanut, mutta osittain oli vielä pätkiä, joissa joutui lumella tai jäälle juoksemaan. Onneksi maastolenkkari piti kuitenkin hyvin myös lumisimmilla kohdilla. 12 km kertyi lenkille mittaa kun kiersin vielä yhdystien kautta kotiin.

Sunnuntaina olikin jälleen pitkän PK-lenkin vuoro. Tuuli oli tehnyt lauantaina tiedustelulenkin Hiedanrannan ja Siivikkalan välisellä polulla ja oli todennut sen täysin sulaksi. Suunta siis sinne. Alkuperäinen suunnitelmani oli juosta kolmenkympin lenkki, mutta nälkä kasvoi syödessä, kun juoksu tuntui sen verran hyvältä. Reitti kulki aluksi Tesoman, Tohlopin ja Epilän kautta Hiedanrantaan, josta alkoi polkuosuus. Polkuja pitkin pääsi lähes 8 km:n matkan Siivikkalaan asti. Tähän mennessä olin mielessäni päättänyt jo venyttää vähän lenkin mittaa ja käännyinkin Teivosta Ylöjärven keskustaan päin, jota kautta reitille tulisi mittaa 32,5 km, mutta 35 km oli kuitenkin tavoite. 33 km kohdalla päätin, että tehdään sittenkin kolmen tunnin lenkki, joten lenkin mitta venyi sitten hieman yli 37 km. PK1-vauhtia en malttanut pitää kuin ensimmäiset pari kymmentä kisaa, mutta PK:n puolella kuitenkin, muutamaa piikkiä lukuunottamatta, pysyin. Taisi olla pisin treenijuoksulenkki ikinä. Kolmeen päivää kertyi 66 km juoksua.

Kevät tulee kohisten. Vaikka yöpakkasia on ollut vielä säännöllisesti, niin päivällä ollaan menty auringon ansiosta melkein joka päivä jo kymmenen asteen tietämille ja viikonloppuna reippasti ylikin. Lumet sulavat melkein silmissä, mutta hiihtämäänkin on vielä päästy.

Maanantaina työmatkapyöräilyt menivät pienessä tihkusateessa mennen tulle, mutta se teki vaan hyvää maantiepölystä kärsivälle kansalle. Illalla olin pitkästä aikaa Mansen sulan parin tunnin treeneissä. Tiistaina kun on iltamenoja, eikä näin ollen pääse vakiovuorolla pelaamaan, niin jotenkin on yhdet sulkapelitkin johonkin väliin viikkoa mahdutettava.

Keskiviikkona jälleen työmatkapyöräilyä. Aamusta oli vielä -6 astetta pakkasta, mutta kotiopäin polkiessa vähintään saman verran plussan puolella. Illalla vielä VK-juoksulenkki, johon sisällytin kolme kilometriä reipasta (11:40). Mukavan rennosti meni 3100m cooperi.

Torstaina juoksin töistä Pyynikin ja Tahmelan kautta kotiin. Komea aurinkoinen keli 9 asteen lämmössä kulki suht mukavasti, vaikka hieman kankeeta meno olikin päivän istumisen jälkeen. Hiekkaurat olivat vielä märkiä, mutta sulalla sai koko matkan mennä.

Perjantaina otettiin taas vähän rennommin ja työmatkapyöräilyjen lisäksi tulikin vain tehtyä kotona reilun tunnin salitreeni.

Lauantaiaamulle oli varattu aika kauden viimeiselle hiihtolenkille. Aamu-seiskalta ajelin Koukkujärven majalle. Ajoitus oli melko optimaalinen, sillä latukone oli juuri ajanut uunituoreet ladut kuin vartavasten minulle. Muutaman asteen pakkanen ja jäähileinen luistelubaana oli kuin kiitorata. Koukulta hiihdin Antilan tilalle ja sieltä Porin tielle. Kääntöpaikalla aikaa oli mennyt tasan tunti ja matkaa kertynyt vähän vajaa 16 km, eli vauhti oli vallan hurjaa. Sitten takaisin sama reitti ja aikaa oli kulunut puolta minuuttia vaille 2 tuntia. Ihan Antilan tilan pihassa en toista kertaa käynyt, joten matkaa tuli tasan 31 km. Koko talven saldo 1210 km. Sitten vaan sukset hyllylle odottamaan seuraavaa talvea. Illalla kävin vielä tekemässä vajaan 8 km saunalenkin. Jalat olivat melko väsyneet.

Sunnuntaiaamulla pääsin puoli yhdeksän aikoihin pitkälle juoksulenkille. Lämpöä oli pari astetta, mutta matkan aikana se nousi kymmeneen asteeseen. Viime viikolla samalla reitillä oli vielä paikka paikoin jäätä, mutta nyt sai mennä koko matkan sulalla (lukuun ottamatta omaa tietämme) ja paikoin oli jo hiekkojakin puhdistettu pyöräteiltä. Venytin matkaa parilla kilometrillä viime viikkoon nähden ja mittariin kertyikin reilu 28 km, aikaa meni 2:15. Edelleen hieman liian kovilla sykkeillä (eli vauhdilla) tuli mentyä, mutta josko sitten ensi viikonloppuna malttaisi.

Tämä viikko on tuonut jo kevään merkkejä sekä ilmaan että maastoon. Hanget ovat muuttuneet viikon aikana melko märiksi ja rakeisiksi, vaikka maanantaina uutta lunta pyryttikin lähes kymmenen senttiä. Yötkin ovat lämmenneet ja sunnuntaina päivällä päästiin jo lähes kymmeneen lämpöasteeseen. Kyllä se kevät sieltä tulee.

Maanantai oli pääsiäisen vuoksi vapaata ja lähdinkin kahdeksan aikoihin tekemään juoksulenkkiä. Päivälle oli luvattu kunnon lumisadetta ja halusin saada tehtyä lenkin ennen sen alkua. Klo 11 alkoikin sitten pyryttämään, mutta olin kotiutunut jo hyvissä ajoin 22 km lenkiltäni. Tarkoitus ei ollut juosta noin pitkää ja sen vuoksi vauhtikin oli vähän turhan kova, puolikas meni hieman alle 1:39.

Tiistaina pidin etätyöpäivän, joten ei tarvinnut lähteä polkemaan pääsiäispyryn peittämille pyöräteille. Illalla oli puolentoistatunnin vuoro sulkapalloneluria. Jälleen oli hyvät ja tasaiset pelit.

Keskiviikkona oli reissupäivä, mutta kotiuduin normaali aikoihin, joten koiralenkin jälkeen pääsin tekemään myös oman juoksulenkin. 13.5 km perusköpöttelyä ihan OK fiiliksillä, vaikka autossa oli istuttu yli 400 km ja maha oli täynnä matkaherkkuja. Vatsa vähän oireili, mutta ei onneksi tullut puskakeikkaa.

Torstaina pääsin taas työmatkapyöräilyn makuun. Pyörätiet alkavat olla jo melko sulia jäästä, mutta hiekoitussepeleitä ei ole vielä putsattu. Illalla tein matolla 8 km juoksun. Treeni sisälsi 3 x 1000 m vetoa vauhdilla 4:00, 3:52 ja 3:45 min/km. Ihan hyvin kulki, mutta nyt kun on taas päässyt ulkojuoksun makuun, niin kyllä mattoilu tuntui puuduttavalta.

Perjantaina olin jalkahieronnassa, joten juoksut yms. olivat pois ohjelmasta. Pyörällä kävin töissä ja ensimmäistä kertaa tälle keväälle kastuin kotiin päin polkiessa, kun vettä tihutti koko matkan. Illalla tein vielä reilun tunnin kotisalitreenin.

Lauantaiaamusta, puoli kasin aikoihin ajelin Koukkujärvelle hiihtelemään. Perjantain vesisade muuttui jo illalla rännäksi ja aamuun mennessä oli Koukulla tullut 1-2 senttiä lunta. Suunnitelmissa oli, että hiihtelen ensin vapaalla parisen tuntia ja kun pikku pakkanen muuttuu suojaksi, niin vaihdan Zerot alle ja jatkan perinteisellä tyylillä. Skiathlon jäi kutenkin vain suunnitelman asteelle, sillä lykein koko 50 km / 3:40 vapaalla tyylillä. Paikoin uusi lumi vähän hidasti tahtia, mutta paikoin taas oli vallan mainio luistu alla. Tämä taisi olla elämäni pisin vapaan hiihto, sillä yleensä tällä tyylillä olen mennyt vain alle 40 km lenkkejä. Voipi olla, että tämä oli kauden viimeinen hiihto, ja jos niin oli, niin hiihtokilometrejä kertyi tälle kaudelle n.1200. Ensi lauantaille pitää vielä kyllä jättää optio yhdelle hiihtokerralle.

Sunnuntaina tuli heti aamusta lähdettyä viikon pitkälle juoksulenkille. Tällä kertaa tarkkailtiin vähän tiiviimmin sykkeitä, jotta pysyttäisiin edes joten kuten PK:n puolella. 26 km tuli teputettua lähes sulilla väylillä. Sykkeet pysyivät suht hyvin kurissa, keskarin ollessa 4:50 min/km. Hieman kovaa alustaahan tuo keväinen asfaltti on ja polvissa se onkin hieman alkanut tuntumaan. Myös huono vapaan hiihtotyylinikin varmaankin rasittaa jalkojani.

Tällä viikolla on saatu viettää komeita kevätpäiviä, vaikka erittäin talvista vielä onkin. Yöt ovat olleet vielä tosi kylmiä, mutta päivisin aurinko on paistanut siniseltä taivaalta ja lämpö onkin noussu melkein joka päivä plussan puolelle. Pyörätiet alkavat pikku hiljaa sulamaan, joten ulkotossuttelukin on hieman mukavampaa. Toisaalta katupölyä alkaa olevaan jo ilmassa melkoisesti ja pyöräteille jäätyvät sulavedet tuovat paikka paikoin oman haasteensa.

Alkuviikko tuli otettua vähän kevyemmin. Maanantaina pyörällä töissä ja illalla kotona salitreeni. Tiistaina oli vain puolentoistatunnin sulkapallopelit. Parin viikon sulistauko ei näkynyt pelissä, sillä tällä kertaa taisi olla vuoden parasta neluria. Erät olivat tasaisia ja jatkopalloille mentiin monessa erässä. Parin viikon tauko kylläkin sitten tuntui, sillä pari seuraavaa päivää oli melko hakattu olo ja paikkat olivat kipeinä.

Keskiviikkona pyörällä töissä ja illalla 13,5 km juoksulenkki ulkona. Melkein puolet matkasta pääsi jo sulalla juoksemaan, joten vauhti taas vähän karkasi, ollen 4:35 min/km vaikka jäätä ja sohjoa olikin vielä aika paljon. Ihan mukavalta ulkojuoksu tuntui.

Torstaina pyörällä töissä, vaikka aamulla olikin -14 astetta pakkasta. Illalla kävin tekemässä luistellen reilun 30 km:n hiihtolenkin. Jalat olivat ihan puhki vaikka suksi luistikin melko mukavasti. Lämpö oli nollassa, aurinko paistoi ja paikoin oli ladutkin ajettu, joten mikäs siinä oli hiihdellessä.

Perjantai olikin sitten vapaapäivä (pitkäperjantai). Aamupäivällä kävin tekemässä 16 km:n juoksulenkin. Pakkasta oli nelisen astetta, joten hieman edellispäiviä enemmän piti pukeutua, joka sitten toikin vähän kankeutta jouksuun. Pyörätiet olivat sulaneet entisestään ja varmaankin 2/3 reitistä oli sulaa. Tarkoitus oli mennä edellispäiviä hieman rauhallisemmin, mutta toisin kävi kun keskari oli 4:31 min/km. Ei vaan malttanut.

Lauantai-iltana oli mahassa sen verran tuhdisti kotipuolen pääsiäispöperöitä, että juoksulenkille piti ihan välttämättä päästä. Tein 13 km lenkin VK1-sykkeillä ja 12. km:n vedin vähän kovempaa, 3:47 min/km vauhdilla. Vähän äksöniäkin oli tuolla lenkillä, kun kahdeksan kilometrin kohdilla mulkkasin turvalleni yhteen jäiseen vesilammikkoon. Pienellä kirjoilulla, märillä kamppeilla ja säären naarmulla tuostakin plutimisesta selvittiin. Ei muuten väliä, mutta kun oli vielä yleisöäkin.

Sunnuntaina oli päästävä hiihtämään, jotta huhtikuun puolellekin tulisi hiihtokilometrejä. Lähtiessä oli viitisen astetta pakkasta, mutta 45 km lenkin päätteksi oltiin plussan puolella jo parisen astetta. Ladut olivat jäiset, mutta purkkivoiteella joten kuten selvittiin. Ladut olivat yllättävän puhtaat eikä roskaa ollut haitaksi asti juuri missään kohtaa reissua.

Jännä nähdä mitä ensi viikon sää tuo tullessaan. Huomiselle on luvattu parikymmentä senttiä lunta ja puolen viikon jälkeen lämpenee ja alkaa tulla vettä. Sohjoa on siis varmaankin tiedossa. Mutta onkohan hiihdot tältä talvelta jo hiihdetty?