Talvi sen kun jatkuu. Lunta on tullut paremminkin lisää kuin vähentynyt. Pakkaset ovat sentään olleet maltillisia, paitsi keskiviikkoaamuna jolloin pakkasta oli taas melkein kaksikymmentä astetta.

Maanantaina oli lepopäivä. Työmatkapyöräilyä oli, mutta muuta ei sitten ohjelmassa ollutkaan. Tiistaina työmatkapyöräilyn lisäksi juoksin tunnin mattotreenin. Juoksutreeni oli ihan kilsojen keräämistä, ei mitään spesiaalia, kuten vauhtia tai mäkeä.

Keskiviikkoaamuna oli taas sen verran kylmää, että pyörä jäi kotiin. Illaksi kuitenkin lauhtui sen verran, että kävin tekemässä luikkarilla 35 km:n hiihtolenkin. Ihan mukavasti kulki, vaikka hieman nahkea keli olikin. Tuulinen alkuviikko oli myös roskannut ladut sen verran pahasti, että perinteisellä tyylillä hiihdosta ei olisi tullut mitään.

Torstaina tein taas töitä kotoa päin. Kevät näytti koko hienoutensa, sillä aamupäivän tuli räntää muutaman sentin verran, mutta iltapäivällä alkoi paistamaan mukavasti. Kävinkin tekemässä vuoden kolmannen juoksulenkkini ulkona. Hieman pöperöistä oli aamun lumisateen jäljiltä, mutta nastaria ei tarvittu, kun märkä uusi lumi piti ihan hyvin. Nokian paloaseman lenkistä kertyi 13.5 km. Hieman kankealta juoksu tuntui, mutta vauhti oli ihan ok, 4:36 min/km.

Perjantaina pääsin taas pyörällä töihin. Aamupäivästä oli, yli kuukauden tauon jälkeen, tunnin jalkahieronta. Vähän olivat paikat päässeet jumiin tuossa ajassa, sillä kipeitä paikkoja löytyi. Illalla tuli tehtyä tunnin kotisalitreeni.

Viikonlopun hiihdot olivat etukäteen vähän arvoitus, sillä sääennusteet eivät lupailleet kovin kummoisia hiihtokelejä. Lauantaina pääsin matkaan pikkupakkasessa, mutta yöllä satanut sentin lumikerros vei kaiken luiston. Alamäetkin sai lykkiä ja melkoiselta työnteolta koko meno tuntui. Kun lämpö meni nollaan, niin sen jälkeen paikka paikoin latu alkoi liippaantumaan ja luistoakin alkoi löytymään, mutta kovin pitkiä pätkiä ei tuota ihanuutta ollut. Lamminpää – Julkujärvi – Myllyhaan päiväkoti – Koukkujärvi – Virelä -lenkille kertyi mittaa vajaat 45 km, mutta aikaakin kului melkein neljä tuntia. Eli luistoa ei ollut. Lauantaina meni sentään 1000 km rikki tämän talven hiihdoissa, tavoite siis saavutettu.

Sunnuntaiaamusta oli jo asteen verran plussaa ja yöllä tullut sentin lumikerros ei tiennyt hyvää hiihdolle. Onneksi ladulle lähtö vähän venähti, ja tällä aikaa Virelä – Mastontie väli oli juuri ehditty ajaa latukoneella, joten yön lumisade ei tuottanut ongelmia tuolla pätkällä. Valitsin alleni Fischerin Zerot, jotka toimivatkin vallan mainiosti päivän kelissä. Tahkosin kolme kertaa edestakaisin tuon latukoneella ajetun pätkän, sillä ajamattomalla pätkällä suksi ei luistanut juurikaan ja pohjaankin alkoi kertymään lunta. Hyvän latuhuollon ansiosta sain tehtyä tänäkin sunnuntaina pertinteisen 50 km:n hiihdon. Loppumatkasta alkoi olemaan jo ilmassa lämpöä sen verran paljon ja aurinkokin alkoi paistamaan, että latu muuttui tosi märäksi ja luisto hävisi kokonaan. Mutta onneksi pääosa matkasta luisto oli ihan hyvä, eikä pidon suhteen ollut ongelmia laisinkaan.

Ensi viikkokin näyttää vielä talviselta, joten hiihtokilometrit tuskin jäävät ihan vielä tähän. Ulkojuoksu alkaisi kyllä jo pikku hiljaa kiinnostamaan.

Ja talvi senkun jatkuu, eikä loppua näy. Alkuviikosta oli pari päivää lämpeempää ja märkää luntakin tuli tiistaina kymmenkunta senttiä. Mutta keskiviikkona alkoi taas pakastamaan kunnolla ja etenkin yöt olivat tosi kylmiä.

Maanantaina lämpötila pyöri nollan asteen tietämillä ja keli oli vallan mainio työmatkapyöräilyyn. Aerobiset treenit jäivät väliin tältä päivältä, mutta kotisalitreeni tuli sentään tehtyä.

Tiistain ensimmäinen hiki tuli otettua aamulla työmatkapyöräilyn merkeissä. Yöllä oli tullut jo jonkin verran lunta, mutta auraajat olivat pääosin tehneet hyvin hommansa ja matka töihin sujui melko normaaleissa merkeissä. Kotiin päin polkiessa tilanne olikin sitten toinen, sillä koko päivän oli tullut taivaalta märkää lunta ja kun pyöräteitä ei oltu päivän aikana aurattu laisinkaan niin meno oli sen mukaista. Tasapaino oli koetuksella kun pyörä kynsi kymmenen sentin pehmeessä lumessa puolelta toiselle. Aikaa kului melkoisesti normaaliin verrattuna.

Tiistaina, vihdoin ja viimein kotiin päästyäni, tein tunnin juoksutreenin matolla. 0-kulmalla perusköpöttely kulki ihan mainiosti. Päivän viimeinen, ja ehkä kovin, hikiurakka oli vuorossa mattotreenin jälkeen. Reilun kolmen tunnin ajan kolasin pihaa puhtaaksi päivällä sataneesta märästä lumesta, melko raskasta tavaraa oli tarjolla.

Keskiviikkona jätin pyörän kotiin varmuuden vuoksi, kun ajattelin ettei pyöräteitä oltu kuitenkaan ehditty ajaa puhtaaksi yön aikana. Töihin päin autoillessa kuitenkin totesin, että arvio oli väärä, ja pyörätiet näyttivät ihan kelvollisilta. Illalla tuli sitten kotona tehtyä taas tunnin mattotreeni. Nyt laitettiin taas mattoon vähän nousukulmaakin, ettei ihan tasaista tarvinnut juosta.

Torstaina pidinkin sitten etätyöpäivän. Syynä tällaiseen oli, että päivästä näytti tulevan melko mainio hiihdon suhteen. Aloitin työt kuudelta aamulla, joten pääsin laduille jo kahden aikoihin. Otin alleni luistelukaluston. Alkumatka menikin vallan mainiosti, sillä Ikuri-Lamminpää -akseli oli ajettu latukoneella. Julkujärvenpäätä sitten taas ei oltu ajettukaan ja meno hidastui melkoisesti. 35 km tuli kuitenkin hiihdeltyä komeessa aurinkonpaisteessa. Keli ei sitten ihan niin hyvä kuitenkaan ollut, kuin miltä etukäteen näytti.

Perjantaina aamulla oli sitten taas vaihteeksi lämpömittarissa -16 astetta pakkasta. Päätin kuitenkin hypätä pyörän selkään ja uhmata pakkasta. Tämä aamu oli vuoden kylmin keli työmatkapyöräilyssäni, mutta ihan hyvin siitä selvittiin. Näpin vähän jäässä, mutta muuten vaatetusta oli sopivasti. Takaisin tullessa pakkasta ei sitten ollut enää kuin 7 astetta. Illalla vielä tunnin kotisalitreeni.

Viikonloppuna kertyi hiihtokilometrejä, vanhan hyvän ajan tappan, satasen verran. Etenkin lauantaina oli vallan mainio keli perinteisen hiihtoon. Hiihdin Lamminpään ja Julkujärven kautta Myllyhaan päiväkodille, josta sitten Koukkujärven kautta Virelään sieltä kotiin. Matkaa kertyi nelisenkymmentä kilometriä. Luisto oli talven parasta eikä pidossakaan ollut valittamista. Hyvin jaksoi, vaikka ei ollut edes juotavaa mukana. Ladut tosin alkavat olemaan jo paikka paikoin melko likaisia, etenkin kuusen neulasia on jo alkanut tippumaan ladulle melkoisesti.

Sunnuntain reitti oli alkuosaltaa sama kuin lauantaina, mutta Koukkujärveltä palasin takaisin Julkujärven, Lamminpään ja Virelän kautta kotiin. Pieni lisälenkki piti vielä tehdä, jotta 60 kilometriä tuli täyteen. Lähtiessä pakkasta oli nelisen astetta, mutta kotiin tullessa oltiin hieman plussan puolella. Jonkin verran vaihteleva oli keli, sillä paikoin oli hyvinkin liukasta, mutta paikoin taas ei luistanut mihinkään. Pito onneksi oli koko matkan ihan ok. Tuulinen keli toi myös oman mausteen matkaan, sillä roskaa alkoi kertymään entistä enemmän latu-uriin.

Näiden kirjoitusten aluista on tullut viime aikoina sää-/kelitiedotteita, mutta jatketaan nyt valitulla linjalla. Viikko alkoi edelleen kylmissä lukemissa. Aamulla oli sen verran pakkasta, että työmatkapyöräilyt jäivät edelleen väliin. Päivällä sentään päästiin jo kymmenen pakkasasteen lämpimmälle puolelle. Loppuviikosta alkoi sitten jo yötkin lämpenemään ja viikonloppuna päästiin jo plussan puolellekin.

Maanantaina olin sen verran poikki viikonlopun hiihdoista, että aerobinen treeni jäi vallan tekemättä. Tunnin voimatreeni tuli kuitenkin kotona tehtyä. Tiistaina oli perinteinen sulkapallon neluripäivä. Tällä viikolla peli taas sujui, edellisviikon pahan notkahduksen jälkeen.

Keskiviikkona kävin pökkimässä 35 km hiihtoa vapaalla tyylillä. Keli oli mukavan liukas ja se näkyi heti keskisykkeessä, joka oli 124, eli kymmenisen pykälää normaalia matalampana. Talvi muutenkin näyttäisi sääennusteiden mukaan jatkuva vielä jonkin aikaa, eli hyviä hiihtokelejä pitäisi olla edelleen tiedossa.

Torstaina köpöttelin matolla viikon ainoa juoksutreenin. Mäkeä oli jälleen treenissä mukana, joten sykkeitä saatiin pitkästä aikaa ylös. Hieman tahmean puoleista meno oli, mutta tulipahan tehtyä. Torstaina tuli tehtyä myös viikon ainoa työmatkapyöräily. Se oli myös ainoa pyöräily kolmeen viikkoon. Perjantaina taas tunnin kotisalitreeni.

Lauantaina tein samanlaisen hiihdon kuin keskiviikkonakin. Nyt vaan lämpö oli nollan kieppeillä ja luisto sen mukainen, eli heikko. Keskivauhti tippui keskiviikon 14.6 -> 13.4 km/h. Sen verran hyvin tahmea hiihtolenkki vei mehut (jota tosin ei ollut mukanakaan), että illalle suunniteltu mattotreeni jäi tekemättä. Sen sijaan kaadoin, pätkin, pilkoin ja pinosin pari koivua.

Sunnuntaina kaivoin esiin 8 v. vanhat Fischerin Zerot (niillä on muuten huomenna vuosipäivä) ja lähdin tekemään sunnuntain perinteistä 50 km:n lenkkiä. Lähtiessä lämpöä oli yhden pakkasasteen verran ja alkuun tuntuikin, ettei taida tulla lenkistä mitään kun pito oli mitä oli. Pikku hiljaa suksi alkoi kuitenkin toimimaan paremmin. Tosin välillä ei kyllä luistanut eikä pitänyt ja jossain paikoin alkoi jopa pitoalue jäätymään. Puolen välin kääntöpaikan jälkeen suksi toimi kuitenkin pääosin tosi hyvin ja tavoiteltu lenkki tuli tehtyä, ja vielä hyvä voimaisena. Kotona lämpö oli asteen verran plussan puolella, eli juuri optimaalinen tuolle sukselle.

Sairasteluviikko on takana ja tällä viikolla on yritetty päästä takaisin normaalirytmiin treeneissä. Siperia puskee edelleen kylmää ilmaa eteläiseen Suomeen ja aamuisin on ollut edelleen yli kahtakymmentä astetta pakkasta. Eli tälläkään viikolla ei ole tullut työmatkapyöräilyä harrastettua laisinkaan. Päivisin aurinko sentään lämmittää jo sen verran, että lämpötila nousee kymmenen pakkasasteen lämpimämmälle puolelle.

Maanantaina pidin vielä lepoa, mutta tiistaina kävin lätkimässä puolitoista tuntia sulkapalloa. Olisi kyllä voinut jättää lätkimisen väliin, sillä täydessä iskussa kunto ei vielä ollut. Ehdottomasti kauden huonointa sulkapalloa minulta.

Keskiviikkona kokeilin jo hieman mattojuoksua. Vajaa kymppi rauhallisella vauhdilla meni suht mukavasti. Kurkku tuntui edelleen hieman karhealta, mutta muuten ei ollut ongelmia. Torstaina tein reilun tunnin salitreenin

Perjantaina kertyi taas hiihtokilometrejäkin, kun kävin lykkimässä vapaalla tyylillä 35 km. Lähdin töistä vähän aikaisemmin, jotta pääsin vielä auringon paisteessa ja alle kymmenessä pakkasasteessa tekemään lenkin. Mukavan liukas oli keli.

Lauantaiaamusta oli vielä sen verran paljon pakkasta, että tein aamutuimaan matolla tunnin perusköpöttelyn. Puolen päivän jälkeen, kun pakkanen oli hellittänyt, kävin tekemässä pertsalla 30 km:n sivakoinnin. Mikään lentokeli ei ollut, mutta suksi toimi mukavasti.

Sunnuntaina tein perinteisen 50 km:n hiihdon. Taas sai odottaa puolille päivin, että lämmöt olisivat sopivat. Aamulla tuli katsottua Kankaanpään lämpötiloja, eikä yhtään harmittanut, etten ollut Pirkan hiihdon lähtöviivalla, sillä Foreca näytti -21 astetta klo 8 Kankaanpäähän.