Nyt on vuorossa visailuohjelma “Fiksumpi kuin talvilomalainen”, ja kysymykset ovat “toiseksi viimeisen lomapäivän matematiikka”.

Tehtävä 1. Hiihtäjä A lähtee ladulle 3 minuuttia ennen hiihtäjä B:ä. Hiihtäjä A tekee 18 minuutin lisälenkin ennen kuin tulee samalle ladulle kuin mille hiihtäjä B lähti heti. Hiihdettyään 10 km hiihtäjä B on kuluttanut aikaa 1 h ja samaan kohtaa tultuaan hiihtäjä A on hiihtänyt 1h 10 min. Montako minuuttia ennen hiihtäjä B on 10 km:n kohdalla kuin hiihtäjä A?

Tehtävä 2.  Sumealla hiihtovauhtikaavalla laskettaessa , kuinka monta kilometriä hiihtäjä B ehtii hiihtämään ennen kuin hiihtäjä A saavuttaa hänet?

Tehtävä 3. Montako munkkia hiihtäjä B:n pitää syödä ennenkuin jaksaa lähteä kahden tunnin hiihdon jälkeen samanmittaiselle paluumatkalle?

Vastaukset voi lähetää kommenttina tai kysymyksen asettajan sähköpostiin. Tulokset julkaistaan (jos muistetaan) seuraavan kirjoituksen yhteydessä. Kaikkien oikein vastanneiden kesken arvotaan yhden hengen hiihtomatka Lamminpäästä Julkujärvelle haluamaan ajankohtana.

Lomaviikko on siis takanapäin, ja aika yksipuoleinen ja hiihtopainotteinen se liikunnan osalta oli. Pari väsynyttä juoksulenkkiä viikolle mahtui, mutta muuten se oli hiihdolla kyllästetty. Mitään sen kummempaa kerrottavaa viikosta ei ole, mutta alkuviikosta oli tarjolla liukkaat ladut, mutta torstain vastaisen yön lumisade “pilasi” nopean kelin. Torstaiaamuna hiihto oli tosi takkuista, mutta sitten alkoi taas ladut vähän liukastumaan – tosin alkuviikon jäisistä laduista sai vain haaveilla.

Huomioitava asia oli se, että kuinka lämminveristä porukkaan nykynuoriso on. Pari aamuna kun pakkasta oli yli 10 astetta, niin jotkut koululaiset tarkenivat hyvin hiihtämään ilman hanskoja ja takki auki. Muutenkin päivällä oli tosi paljon koululaisia laduilla. Mahtoi meikäläinen olla monelle alaluokkalaiselle näky kun tulen naama jäässä ladulla vastaan. Yksikin pikkutyttö hihkui kaverilleen, että: “Kato, tolla on parta ihan lumessa… kihi, kihi…”.

Lauantaina tuli tämän talven tavoite saavutettua ja tonni hiihtoa tuli täyteen. Pirkan hiihdon kun vielä selvittäisi kunnialla läpi, niin talvi olisi klaarattu.

Pisin yksitäinen hiihto lomalla oli reilu 55 km. Parhaalle päivälle kertyi kilometrejä 68, ja parhaalle 24 tunnin jaksolle 104 km. Lomaleimausten välille kertyi 452 km.

Ma: ap. hiihto 23.6 km, ip. 35.5 km
Ti: ip. juoksu 13 km
Ke: ap. hiihto 27.9 km ip. hiihto 40.4 km
To: ap. hiihto 41.3 km
Pe: ip. hiihto 55.4 km
La: ap. hiihto 48. 5 km, ip. juoksu 10.7 km
Su: ap. hiihto 50 km

ps. Tuulille synttäri- ja nimpparionnittelut

Harjoitusviikkojen rytmittämisen nimissä tämä viikko oli suunniteltu vähän kevyemmäksi, sillä parina edellisenä viikkona oli kuntoilutunteja kertynyt normaalia reippaampi määrä. Ongelmaksi muodostui se, että miten kevennys toteutettaisiin. Hiihtokilometrejä pitäisi kerätä, juoksemassakin olisi mukava edes muutaman kerran käydä ja pakolliset salikäynnitkit pitäisi suorittaa. Kevennys piti siis otta pyöräilyn puolelta. Tämä olikin juuri sopiva viikko jättää pyöräilyä vähemmälle, sillä viime sunnuntain vesisade ja sitä seuranneet pakkaset olivat tehneet pyörätiet todella liukkaiksi ja röpelöisiksi.

Alunperin maanantai piti pitää hiihdosta vapaata, mutta tiistaille tullut iltameno siirsi tiistain hiihtolenkin maanantaille. Sama liukkaus mitä oli pyöräteillä löytyi myös hiihtoladuilta. Jäistä oli, mutta liisterivoitelu piti edelleen mainiosti. Ladut olivat myös edelleen erittäin roskaiset ja liiterillä on paha tapa suorittaa ladun puhdistustyötä keräämällä roskat suoksenpohjaan. Suht. vauhdikas keli roskista huolimatta oli, sillä 25 km lenkki taittui aikaan 1:52 keskisykkeen ollessa 124. Tämä olikin päivän ainoa harjoitus, ja ensimmäinen kerta kolmeen viikkoon kun harjoituspäiväkirjaan tulee päivän kohdalle vain yksi merkintä.

Tiistaiaamun salikäyntiäkin kevensin vähän ja olin vain 50 min rehkimässä. Salilta juoksin pari kilsaa töihin ja töiden jälkeen tuli tehtyä vuoden ensimmäinen töistä kotiin juoksu – pyörätiet olivat ihan oikeasti liukkaat. Alkumatka oli todella väsynyttä, mutta loppu alkoi taas sujumaan paremmin.

Keskiviikkoaamusta karkasin kotoa heti herättyäni. Mutta Tuuli sai minut Pirkkalassa kiinni, repi autoon ja vei töihin. Pakomatkalle ehti kertyä mittaa vajaa 9 km. Juoksu oli todella kevyen tuntuista ja olisi voinut juosta pidempäänkin, mutta minkäs teet kun autoon kaapataan. Illalla kävin vielä tekemässä 27 km hiihdon.

Torstaiaamuna oli vuorossa salilla käynti ja tällä kertaa jaksoin olla koko tunnin. Töistä pyöräilin kotiin ja pyörätiet olivat ihan aikuisten oikeasti liukkaat.

Perjantaiaamusta uskalsi taas pyöräillä vähän paremmin töihin kun oli sen verran hämärää, että ei nähnyt kuinka liukasta siellä todellisuudessa olikaan. Suunnitelmista poiketen poljin myös töistä kotiinpäin, sillä kotimainen iso kännykkäfirma oli jälleen ottanut vaimokullan panttivangikseen. Illalla vielä 25 km hiihtoa todella upeilla, liukkailla ja pitävillä laduilla. Aikaa kului vain 1:46 ja keskisyke 127. Helppoja kilometrejä. Tuskin maltoin odottaa lauantain pitkää hiihtolenkkiä.

Mutta eikös sieltä pirun taivaalta pitänyt lauantaiaamusta tulla alas ne kolme lumihiutaletta jolla saa parhaan luiston katoamaan. Perjantain kaltaista luistoa ei ollut, mutta kyllähän se matka taittui nytkin – viime lauantain vastaavaa lenkkiä puoli tuntia nopeammin. Ainoa miinus lenkillä oli, että toisen sauvan käsihihna katkesi 23 km kohdalla ja loppu 28 km piti sauvaa puristaa parin sormen varassa. Illalla vielä vajaan 11 km:n saunalenkki juosten. Tuo on kyllä niin mystinen juttu tuo illan saunalenkki. Aamupäivästä yli 50 km:n hiihtolenkki, päivällä väsyttää ja jalkoja särkee, mutta juoksu menee kuin lentäen. Sykkeet alhaalla, vauhti kohdillaan ja kevyesti – ja viime lauantaina sama juttu. Ei hjymmärrä.

Sunnuntaiaamusta reilu 35 km hiihtoa. Jälleen oli luisto kohdillaan. Hieman lauantai painoi ja juomapullo olisi ollut tarpeeseen, mutta reissusta selvittiin. Illan parikymppisen hiihdon jaksoi taas ihan hyvin, sillä reenien välissä olimme käyneet vanhempien kanssa Reinikaisen kantapaikassa tankkaamassa ja juhlistamassa etukäteen Tuulin tuplajuhlia.

Ihan täysin ei viikon keventäminen onnistunut, mutta ensiviikon talvilomalla pitää jaksaa hiihtää taas ihan tosissaan. Meillä on perinteiseen tapaan taas talviloma viikkoa aikaisemmin kuin muilla tämän seutukunnan asukeilla. Pirkan hiihtoa silmälläpitäen täytyy päästä keräämään kilometrejä, eikä sitä voi enään viikkoa myöhempänä ajankohtana tehdä.

Ma: ip. hiihto 25 km
Ti: ip. sali 50 min, ip. juoksu 16,6 km
Ke: ap. juoksu 8,8 km, ip. hiihto 27 km
To: ap. sali 1 h, ip. pyöräily 16 km
Pe: ap. pyöräily 16 km, ip. pyöräily 16 km, hiihto 25 km
La: ap. hiihto 51,5 km, ip. juoksu 10,6 km
Su. ap. hiihto 35,5 km, ip. hiihto 19,7 km

Viikolla saatiin hyviä tuloksia pitkäaikaisien neuvottelujen tiimoilta. Henkinen ja fyysinen minäni ovat päässeet sopimukseen monivuotisen suklaalakon päättämiseksi. Sopimusosapuolet päätyivät tähän tulokseen lisääntyneen harjoitustaakan vuoksi. Ehtona lakon päättymiseen on, että fyysinen minä pystyy kuluttamaan sille tuupatun lisäenergia, ja henkinen minä lupaa olla masentumatta tällaisesta turhuudesta. Suklaan syönti on sallittu kotioloissa tai sen kaltaisissa tai sellaisiksi luokiteltavissa tiloissa. Syönnin ajankohta pyritään ajoittamaan viikonlopuille. Suklaan määrä pitää olla kohtuullinen, mutta kohtuullisuus määritellään erikseen tilanteen mukaan. Muu lakkotoiminta jatkuu vanhaan tapaan, sisältäen muut karkit, limsat, hampurilaiset yms. roska. Lakritsan syöntiin on kuitenkin annettavissa erillinen optio. Mikäli treenimoraali laskee, niin lakkotoimet laajenevat uudelleen vanhalle tasolle.

Treeniviikko oli lähdes identtinen edellisviikkoon nähden. Ja niin se oli vähän suunniteltukin.

Loppuviikoksi oli luvattu Tampereen seudulle 10-20 senttiä lunta. Olen suhtautunut näihin lumiennusteisiin aina vähän skeptisesti, enkä syyttä nyttenkään. Pari senttiä sitä taisi tulla ja sunnuntaina sitä lähti vesisateen mukana tupla määrä pois.

Maanantaina pyöräily – sali – pyöräily. Salilla käynti tosin oli melkoista puurtamista ja viikonloppu tuntui vielä painavan. Muutamilla laitteilla tuli vähän kevennetty harjoitus.

Tiistaiaamun juoksu tuntui yllättävän hyvältä, eikä illan hiihtokaan huonoa tehnyt.

Tiistaihin asti pystyin matkimaan edellistä viikkoa, mutta keskiviikkona jouduin tulemaan aamujuoksun lisäksi töistä pyörällä kotiin, eli pyöräily oli lisäystä edelliseen viikkoon. Illalla hiihtoa.

Torstaina pyöräily – sali – pyöräily. Nyt salikin maistui taas ihan normaalilta.

Perjantaina pyöräily – pyöräily – hiihto. To-Pe välisenä yönä oli tullut pari senttiä lunta ja se vaikutti yllättävän paljon pyöräilymukavuuteen – meni vähän puurtamiseksi. 

Lauantaiaamusta oli tarkoitus lähteä viikon pitkälle hiihdolle. Viime viikkoista pitkää pitäisi vähän venyttää joten päätin lähteä kääntymään Porin tiellä, lenkistä kertyisi matkaa reilu 51 km. Yöllä oli satanut pari senttiä lunta ja kun pääsin matkaan jo aamuseitsemältä, niin latukone ei ollut vielä ehtinyt alusta asti ajamaan latua puhtaaksi, eikä ketään muukaan ollut vielä avannut latua hiihtämällä. Ensimmäinen kolme km jouduinkin avaamaan latua ennen kuin tulin latukoneen tamppaamalle reitille – jossa sitten latua ei ollut ollenkaan. Kuuden km:n jälkeen sitten alkoikin ajetut ladut. Sen verran vähän porukkaa oli tähän aikaan liikkeellä, että pystyi taas hyvin laskemaan muut ammuvirkut. Seitsemän km:n kohdalla näkyi ensimmäinen, kympissä tuli vastaan seuraava ja tunnin hiihdon jälkeen kolmas. Oli se vaan hieno mennä hiljaisilla laduilla aamuhämärässä. Ainoat äänet olivat suksen suhina ja aura-autojen kolina jossain kaukana. Ainoa häiritsevä tekijä oli Maija Vilkkumaa jonka biisi oli soinut koko alkumatkan takaraivossa ja oli kova työ saada vaihdettua jukeboxiin uusi kappale. 13 km:n kohdalla sammui valaistus, juuri ennen kuin valaistu latu olisi muutenkin loppunut. Samalla pidin ensimmäisen juomatauon. Puolitoista kilsaa ennen Koukkujärven majaa, 18,5 km:n kohdalla oli edellen näkynyt vain 3 hiihtäjää, mutta sen jälkeen niitä alkoikin tulemaan. Ennen Koukkujärveä oli kasassa jo 15 bongausta ja siitä oli Porintielle matkaa reilu 5 km jonka aikana tuli vastaan 14 hiihtäjää lisää. Kääntöpaikalla oli siis kasassa 29 bongausta ja takana 25 km. Oli toisen juomatauon aika. Lähdes koko ensimmäisen puolikkaan olin saanut mennä vasta-ajetuilla laduilla ja luisto ei ollut kovinkaan hyvä. Mutta takaisinpäin mennessä hiihtäjiä oli mennyt edeltä jo sen verran, että ladulle oli tullut luistoa vähän enemmän. Takaisinpäin mennessä alkoi matkan teko painaa ja illan juoksulenkin jaksaminen alkoi vähän epäilyttämään. Pidin vielä pari mehutaukoa ja kotiin selvittiin.

Illalla päätin lähteä kokeilemaan vielä ennen saunaa miltä juoksu maistuisi. Ajattelin, että kuusi km oli hyvä määrä, mutta juoksu tuntui sen verran kevyeltä, että reilu kymppi tuli mentyä. Enempää ei kehdannut, kun tulisi kuitenkin taas töissä sanomista.

Sunnuntaiaamusta mittari näytti -1 astetta, joten toiveena oli, että ladut olisivat vielä siinä kunnossa, että purkkivoiteella pärjäisi. Ulos mentyäni kuitenkin totesin, että jotain märkää taivaalta satoi, mutta en kuitenkaan jaksanut alkaa laittamaan liisteriä suksen pohjaan. Jotain alijäähtynyttä vettä se oli mitä taivaalta tuli, sillä latu oli melkoisen liukkaan oloinen. Oli kyllä tasatyöntäjien ihannekeli, sillä luisto oli melko mahtava. Tosin alkumatkasta pitokin oli vielä jonkinmoinen, mutta tunnin hiihdon jälkeen alkoi latu liippaantumaa sen verran, että hiihdettävät ylämäet alkoivat ottamaan käsivoimille. Sen verran mukavalta meno kuitenkin maistui, että reilu 31 km tuli lykittyä.

Voidevalinta sunnuntai-illan hiihtolenkille vähän mietitytti, sillä päivän mittaa oli taivaalta tihuttanut vähän vettä ja ladut olisivat joko märät tai ainakin liipalla. Tai eipä sitä paljon tarvinnut miettiä, sillä liisteri oli oikeastaan ainut vaihtoehto. Liisterivarasto oli päässyt pahasti ehtymään ja jouduinkin tekemään melkoisen voide-mix:n. Puristin viimeiset siivut Start:n Universal purkista sekä Start Punaisesta liisteristä sukesenpohjaan, mutta niistä tuli sen verran vähän, että täydensin sekoitusta vielä jollain Roden liisterillä. Nämä peukalolla tasaiseksi pohjaan ja päälle vielä jotain Rexin -1 – +1 asteen fluori-purkkia ja vot, siinä oli sellainen tökötti pohjassa, että oksat pois. Yhtään ei ollut tietoa pitääkö sukeset lainkaan vai liikkuuko ne ollenkaan, mutta kokeilemaan piti lähteä. Ensi työnnöillä vähän tökki, mutta sitten muutaman sadan metrin jälkeen, jestas sentään, mikä mieletön pito. Liippaladut ja mieletön pito, niin mikäs siinä oli mennessä. 25 km meni yhdessä hujauksessa. Ainoa matkan tekoa hidastava tekijä oli puista laduille pudonnut vesi, märkä lumi ja risut. Ne vähän imi vauhtia pois, mutta muuten oli vallan mainio hiihtokeli.

Viikon saldo:
Ma: ap. pyöräily 16 km, sali 1 h, ip. pyöräily 16 km
Ti: ap. juoksu 9.4 km, ip hiihto 27.7 km
Ke: ap. juoksu 9.4 km, ip pyöräily 16 km, hiihto 27.7 km
To: ap. pyöräily 16 km, sali 1 h, ip. pyöräily 16 km
Pe: ap. pyöräily 16 km, ip. pyöräily 16 km, hiihto 25 km
La: ap. hiihto 51.5 km, ip. juoksu 10.7 km
Su: ap. hiihto 31.7 km, ip. hiihto 25 km

Tässä vielä pari kuvaa palapeliprojektin etenemisestä:

Kulunut viikko on tarjonnut mitä mainioimmat hiihtokelit – ainakin täällä Ylöjärven seudulla. Vaikka lumitilanne on mitä on, niin näistä vähäisistäkin lumista on saatu aikaa hyvät ladut perinteisenkin hiihtoon. Pakkasetkin ovat pysyneet maltillisina lukuunottamatta lauantain vähän kireämpiä lukemia (-15 ast.), mutta ei sekään vielä päässyt haittaamaan menoa. Pakkanen on saanut ladut liukkaiksi, mutta ei kuitenkaan niin jäisiksi, ettei purkkivoide pitäisi. Joten mikäs tässä on hiihdellessä. Jonkin verran lunta kyllä saisi tulla lisää, sillä paikoin alkaa jo maa paistaa läpi ja suojaisammissa kohdissa latuja ei ole pystytty tekemään kunnolla ollenkaan. Kaiken kyllä laduntekijät yrittävät, sillä monin paikoin näkee, että metsän puolelta on lunta ladulle kolattu. Lauantainakin Julkujärveltä Koukkujärvelle päin hiihdellessä näin kolmen hengen porukan joka kolien kanssa yritti kunnostaa latuja. Kiitos siitä heille.

Piti oikein tarkastaa viime vuoden saman ajankohdan kirjoituksesta, että millaista hiihtokeliä silloin piti. Samanlaista tuntui silloinkin ollen, juuri tullut vasta riittävästi lunta latujen tekoa varten. Mutta pakkasta ei juurikaan ollut.

Viikon mittaan on aina välillä yrittänyt tauti iskeä päälle. Kurkku on ollut vähän karhea ja vilun väreitä mennyt läpi kropan. Tauti on onneksi pysynyt kuitenkin poissa kun on vetänyt Finrexiniä (sponsoroimaton mainos) ja muuta lämmintä. Ei ole siis tarvinnut poiketa suunnitellusta viikko-ohjelmasta.

Pyöräilykelit ovat olleet mitä mainioimmat. Auratut pyörätiet ja pikku pakkanen, niin sellaisessa olosuhteissa on ollut mukava polkea työmatkaa. En tosin käynyt kuin kolmesti pyörällä töissä joten kilsoja ei kertynyt kuin 100.

Juoksemistakin on taas tällä viikolla päässyt opettelemaan. Parina aamuna Tuuli on pudottanut minut työmatkallaan Rajasalmen kiskalle josta olen juossut reilun 9 km töihin. Lauantai-iltana tuli myös tehtyä reilun kympin saunalenkki. Kankeeta on meno ollut ja sykkeet korkealla, mutta täytyy nyt taas nauttia juoksustakin kun jalat tuntuvat kestävän. Nyt La-Su olisi ollut se 24h:n juoksu. Vieläkin vähän harmittaa kun ei päässyt mukaan, etenkin kun katsoi Endurancen sivuilta juoksusta kuvattua pätkää.

Hiihtoa kertyi n. 170 km. Ti ja Ke olivat treenien suhteen identtisen päivät – aamulla juoksu töihin ja illalla Topin-lenkki n. 28 km. Perjantaina piti tehdä työpyöräilyn lisäksi vielä hiihtolenkki, kun ei tiennyt estäisikö lauantain pakkaset pitkän lenkin teon.

Lauantaina pakkanen ei onneksi kiristynyt 15 astetta suuremmaksi, joten pitkän hiihdon pystyi tekemään ihan hyvin. Pakkanen oli tosin jättänyt suurimman osan hiihtäjistä kotiin peiton alle. Vakionaamat tuli vastaan, mutta muuten tungosta ei ollut. Tällaisella kelillä on mukava laskea hiihtäjien määrää. Tällä kertaa ensimmäinen kanssahiihtäjä näkyi n. 4 km:n hiihdon jälkeen. 10. hiihtäjä näkyi vähän ennen 10 km täyttymistä ja puolimatkassa Koukkujärvellä n. 20 km:n hiihdon jälkeen muita hiihtäjiä oli näkynyt neljän kymmenen paikkeilla. Normaalina pakkaspäivänä määrä olisi ollut kymmenkertainen. Takaisintulomatkalla en enään jaksanut jatkaa laskemista, mutta mitään ruuhkaa ei laduilla tosiaankaan ollut.

Sunnuntaiaamusta tein reilun 31 km:n hiihdon ja illalla vielä vajaan 16 km. Tämä viikon viimeinen hiihto oli kyllä ehdottomasti nautinnollisin reissu. Suksi kulki ja piti, ja kun matkan mittakin oli maltillinen, niin hiihdon jälkeen oli tosi virkeä olo – etenkin kun alla oli vielä kunnon ruokailu ja parin tunnin nokoset.

Viikon treenit:

Ma: ap. pyöräily 16 km, sali 1h, ip. pyöräily 16 km
Ti: ap. juoksu 9,4 km, ip. hiihto 27,6 km
Ke: ap. juoksu 9,4 km, ip. hiihto 27,6 km
To: ap. pyöräily 16 km, sali 1h, ip. pyöräily 16 km
Pe: ap. pyöräily 16 km, ip. pyöräily 16 km, hiihto 25 km
La: ap. hiihto 44,3 km, ip. juoksu 10,6 km
Su: ap. hiihto 31,5 km, ip. hiihto 15,8 km