Siitä olikin vierähtänyt jo tovi, ja olin melkein jo unohtanutkin, kuinka autuaallista se onkaan, kun saa maata sohvalla jalat pystyssä, uupuneena ja jalat ihan loppu. Kylkeä kääntäessä pitää olla erittäin tarkkana ettei yläselkä, kyljet tai kädet ala vaan kramppaamaan. Varpaiden liikuttelukin pitää tehdä varovaisesti, jottei jokin varvas jää ikävästi sojottamaan krampissa väärään suuntaan.
Kaikkeen tähän on tietenkin syynä liian paljon liian lyhyessä ajassa. Mutta jos on vain seitsemän päivää aikaa hiihtää kunnon laduilla, niin siitä pitää ottaa kaikki irti. Noin 26 tuntia ja 300 km noille päiville sitten kertyi hiihtoa. Karkeasti ottaen puolet perinteistä ja puolet vapaata. Pyhätunturin kupeessa nuo kaikki kilometrit kertyivät.
Lauantai-iltana, kun olimme saapuneet majamaikkaamme, kävin tekemässä 27 km vapaan hiihdon. Reitti oli melko loivapiirteistä, mutta jo alku tuntui melko rankalta. Keli oli kuitenkin suht hyvä, viitisen astetta pakkasta, ja kun pääsin pian hyvään rytmiin, niin tuo matka kauden avaukseksi ei sitten ollutkaan liian hurja.
Sunnuntaina oli komea aurinkoinen hiihtopäivä, pakkasta asteen verran. Kiersimme yhdessä Tuulin kanssa perinteisellä Pyhätunturin, pienine lisälenkkeineen. Kolmen kympin kohdilla lähdin menemään omaa vauhtiani, ja matkaa minulle kertyi 46 km.
Maanantai oli vielä mukava pakkaspäivä. Aamusta tein 28 km:n perinteisen lenkin ja illalla 30 km:n vapaan lenkin. Luisto oli vielä ihan hyvä, mutta ilmassa oli merkkejä jo saapuvasta lumisateesta.
Tiistaiaamuna uutta lunta olikin sitten tullut viitisen senttiä ja lämpötila oli hieman plussan puolella. Päivä olikin tarkoituksella määritelty vapaapäiväksi, vaikka kävinkin iltapäivällä tekemässä reilun 20 km:n vapaan lenkin. Suksi ei luistanut yhtään ja rasitusta tuli enemmän kuin mitä vapaapäivälle olisi suonut.
Keskiviikko ei ollut kauheasti tiistaita kummoisempi päivä kelien puolesta. Uutta lunta oli tullut taas hieman ja lämmöt oli vähän plussan puolella. Aamun perinteisen lenkki meinasi jäädä vallan väliin, kun pitoa ei tuntunut purkista tulevan riittävästi, mutta taistellen tuli parikymppinen lenkki lykittyä. Illan vapaan 24 km:n lenkki ei myöskään ollut sitä nautinnolisinta menoa, etenkin kun kaikkia latupätkiä ei oltu ajettu laisinkaan ja melkoisessa pöperössä sai välillä suksia nostella.
Mutta torstai olikin sitten viikon helmi. Aamusta lämpö oli hieman pakkasen puolella ja lunta oli tullut jokunen milli, mutta se ei juurikaan haitannut menoa, ainakaan niillä pätkillä, joissa joku oli jo ehtinyt hiihtämään. Aamun perinteisen lenkille venytin mittaa 50 km:iin asti, vaikka paukut ja tankkaueväät loppuivatkin jo huomattavasti aikaisemmin. Illalla ilman pakastuessa, vapaan keli oli mitä parhain. Päivän perinteisen lenkki ei tuntunut enää missään, vaan luistelin vielä reilun 22 km:n saunalenkin. Enemmänkin olisi varmaan mennyt, mutta kun tuli luvattua tehdä vain tunnin lenkki ja kun puolitoista meni, niin ei enää uskaltanut venyttää lenkin mittaa.
Perjantai olikin sitten viikon surkein päivä. Pyhätunturin ympäri, 35 km:n lenkki oli suunnitelmissa. Jälleen oli yöllä tullut vähän uutta lunta ja lisää tuli koko ajan taivaalta. Lämpötila oli nollan tienoilla, mutta perinteisellä piti kuitenkin lähteä liikkeelle. Ensimmäinen kymppi meni vielä ihan suht mukavasti, mutta sitten alkoi uusi lumi jäätymän suksen pohjiin kiinni. 15 km:n kohdalla olin jo availlut latua jonkin aikaa eikä parempaa ollut näköpiirissä, joten päätin kääntyä takaisin. 32 km oli ainakin hiihdettävä, jotta kolmaskin satanen tulisi rikottua tällä reissulla. Loppumatka olikin sitten jatkuvaa ja pahenevaa taistelua suksen pohjaan kertyvän lumen kanssa. 34 km sain täyteen, mutta yhtään enempää ei kyllä huvittanut hiihtää. 7 päivän mittainen hiihtokausi päättyi siihen.