Kisakalenterin laatimista

Olisko tämän aamun lumisade nyt jo viimeinen pyry tälle talvelle? Tuskin nyt kuitenkaan. Melkein joka päivä on tälläkin viikolla lunta satanut joten suksikelitkin olisivat sitä myöden vielä ihan mainiot. Mutta hiihtokertoja ei tälle viikolle ole tuulut kuin yksi ainoa, eilen, 25 km:n saunalenkki. Muuten olisi ollut todella mainio hiihtorupeama, mutta paikoin ladut olivat melko likaiset ja suksenpohjia saikin jokuseen otteeseen raaputella puhtaaksi.

Juoksukilometrejä sitten kertyikin ihan kiitettävä määrä, sillä mattoa tuli teputettua viikon aikana pikkuisen vajaat 90 km. Tämän vuoden paras saldo. Tiistain PK2 meni ihan ok, mutta keskiviikon kiihtyvävauhtinen olikin sitten jo tuskallisempi rypistys. Puolen tunnin jälkeen alkoi sykkeet olemaan jo huolestuttavan korkealla, ja muutenkin alusta asti meno oli ollut melko tukkoista.

Torstaina valitsin treeniksi juoksumaton valmiin mäkiohjelman. Ajan määritin 60 minuuttiin, vauhdin 13 km/h ja vaikeustason 0-20:n taulukosta 10:iin. Kaltevuus nousi heti alussa 1.5:een. Pienin kaltevuusmuutoksin mentiin ensimmäisen kilometrin verran, mutta sitten kaltevuus muuttui minuutiksi 4.5:een, sitten palattiin 1.5:een minuutiksi, tästä eteenpäin menttin minuutin välein seuraavilla kaltevuuksilla: 5.5, 1.5, 6.5, 1.5 ja 7.8. Sitten lähdettiin taas alusta sama satsi ja niitä tuli kaiken kaikkiaan 5 sarjaa. Tuo 7.8:n kaltevuus oli jo sellainen, että siinä alkoi hapottamaan jalkoja jo ihan kunnolla, eikä sitä olisi montaa minuuttia viitsinyt mennä. Hyvä harjoitus joka tapauksessa.

Lauantaina menin salille vähän huonoon aikaan, sillä Lielahden GoGo:n molemmat paremmat matot olivat varattuina ja jouduin teputtamaan ensimmäisen 6 km vähän rähjäisemmällä pelillä. Ennen kuin pääsin vaihtamaan paremmalle matolle, niin ehdein tekemään 3 km verryttelyn ja vajaan 3 km:n vedon 3:30 min/km vauhdilla. Toiselle matolle päästyäni tein vielä 2:n sekä 1.5 km:n vedot tuolla samalla 3:30 min/km vauhdilla – tosin viimeisen vedon viimeinen 0.5 km vielä vähän kovempaa. Kyllä matoissa tuntuu olevan huomattavia eroja.

Sunnuntaina piti mennä hiihtämään, mutta aamun lumisade muutti suunnitelmia ja suuntasin jälleen kohti salia ja juoksumattoa. Tein 2 tunnin erittäin rauhallisen ja tasavauhtisen harjoituksen joka sisälsi kolme kappaletta vähän reippaampaa 200 m pätkää, sekä lopussa 2 km taas reippaampaa. 25.3 km tuli mittariin, joten siinä tuli tämän vuoden pisin juoksulenkki tehtyä. Kun vielä punttisalin puolella tuli käytyä maanantaina ja perjantaina, niin tällä viikolla vierailtiin salilla joka päivä.

Nyt kun juoksu- ja suunnistuskausi ovat alkamaisillaan, niin on pitänyt vähän selailla kisakalentereitakin. Kaikea hauskaa olisi taas tarjolla ja runsaudenpula on valtava, sillä päällekkäisiä tapahtumia on usealle viikonlopulle tarjolla. Juoksukausi alkaa varmaankin ensiviikon lauantaina TeivoCup:n viimeisellä osakilpailulla (jos reitti on vaan sula). Seuraavana viikonloppuna olisi Rauma-Pori -välillä Karhuviesti johon minulla olisi ainakin alustavasti osuusvaraus PunKu:n joukkueessa. Seuraavana viikonloppuna olisi jo ensimmäiset suunnistuskisatkin. Jos metsästä ovat lumet sulaneet, niin Paimion Silja rasteille olisi tarkoitus lähteä, ja seuraavana viikonloppuna Yläneelle FinnSpring suunnistukseen. Seuraavana viikonloppuna olisi Loimaalla Savihölkkä joka voisi olla mahdollinen tai sitten se viikonloppu tulee huilattua ja säästeltyä voimia seuraavan viikonlopun Helsinki City Run:iin johon olen jo ilmoittautunut. Seuraava kovempi koitos olisi kesäkuun puolessa välissä Pirkan pyöräily ja seuraavana viikonloppuna Jukolan-viesti. Juhannukseksi olisi tarkoitus lähteä Kilpisjärvelle viettämään urheilullista Juhannusta ja sieltä sitten Tromsaan Norjan rastiviikoille. Heinä-elokuun vaihteessa on Skotlannin rastiviikko jonne on myös jo lennot ja majoitukset varattu, ja siellä pitäisi vierähtää rastien lisäksi vielä toinenkin viikko. Elokuulla olisi tarjolla 24-tunnin rogainingkisa johon olemme jo myös ilmoittautuneet. Syksyn puolella olisi tarkoitus juosta pitkästä aikaa myös Pirkan-hölkkä, mutta syksy on vielä auki, sillä johonkin väliin olisi tarkoitus tunkea myös yksi maraton. Maraton määrää aika paljon sitä edeltävän ja jälkeisen kuukauden tapahtumia. Näiden lisäksi olisi tarjolla vielä kevään ja kesän aikana monta suunnistusta ja juoksua, mutta niitä pitää katsoa sitten lähempänä.

Viikko 12/2011 (22.3.2011 – 28.3.2011)

Ma: Pyöräily 16,5 km aika: 00:50:00.0
Ma: Punttisali aika: 01:00:00.0
Ti: Juoksu 16,3 km aika: 01:11:37.0, keskisyke: 132
Ke: Juoksu 16,4 km aika: 01:11:38.0, keskisyke: 144
Ke: Pyöräily 16,5 km aika: 00:50:00.0
To: Juoksu 15,2 km aika: 01:11:55.0, keskisyke: 139
Pe: Pyöräily 16,5 km aika: 00:50:00.0
Pe: Punttisali aika: 01:00:00.0
Pe: Pyöräily 16,5 km aika: 00:55:00.0
La: Juoksu 14,5 km aika: 01:00:43.0, keskisyke: 147
La: Hiihto 25,18 km aika: 01:58:30.0, keskisyke: 125
Su: Juoksu 25,3 km aika: 02:00:00.0, keskisyke: 119

Yhteensä: Juoksu: 87,7 km Hiihto: 25,18 km Pyöräily: 66 km

Jatkoaikaa hiihtokaudelle

Eipä tunnu kevät etenevän yhtään. Joten se tietää sitä, että hiihtokausi sen kun jatkuu. Perjantaina alkoi kyllä jo tuntumaan siltä, että hiihtokausi alkaisi olemaan jo paketissa, sillä ladut olivat jo todella roskaiset joten luisto oli huono ja eikä oikein pitoakaan tuntunut saavan millään konstilla. Näytti myös siltä, että tavoiteltu puolitoista tuhatta hiihtokilometriä jäisi nipin napin saavuttamatta. Lauantai kuitenkin “pelasti” kauden jatkumisen, sillä taivaalta tömähti reilu 10 cm uutta lunta ja jälleen oli ladut hohtavan valkoiset. Lauantai-illan hiihtolenkillä jopa Zero:t pitivät lähes täydellisesti, haittapuolena oli, että ne eivät luistaneet yhtään, jopa isoimmissa alamäissä piti lykkiä vauhtia. Sunnuntaina oli jo jonkin verran parempi luisto, muttei vieläkään kovin kehuttava. Ensi viikolle on siis varmaankin luvassa upeita hiihtokelejä, sillä yöpakkaset näyttäisi jatkuvan edelleen.

Pitkittynyt talvi tietää myös sitä, että mattojuoksukausi jatkuu edelleenkin. Tällä viikolla tuli käytyä neljä kertaa matolla ja kilsoja kertyi n.60. Reenien teemat olivat samat kuin aiemminkin, eli yksi PK2-treeni, yksi kiihtyvävauhtinen, yksi PK2 pieneen nousuun ja yksi kova-10. Lauantaina tuo kova-10 meni yllättävän mukavasti, vaikka jalat tuntuivatkin painavat alusta asti. Yritin mennä puolimaratonin ennätykseen tähtäävää vauhtia, eli 3:45 min/km. Tavoite toteutuikin ja viimeisellä 1,5 km:llä pystyin jopa nostamaan hieman vauhtia. Kympin aika 37:16. Ihan ok.

Viikko 11/2011 (15.3.2011 – 21.3.2011)

Ma: Punttisali aika: 01:00:00.0
Ti: Juoksu 16 km aika: 01:11:30.0
Ti: Hiihto 26,08 km aika: 01:55:56.0
Ke: Juoksu 15 km aika: 01:02:32.0
To: Juoksu 14 km aika: 01:00:00.0
Pe: Pyöräily 16,5 km aika: 00:50:00.0
Pe: Punttisali aika: 01:00:00.0
Pe: Pyöräily 16,5 km aika: 00:50:00.0
Pe: Hiihto 26,05 km aika: 02:04:49.0
La: Juoksu 14 km aika: 00:55:55.0
La: Hiihto 28,44 km aika: 02:31:31.0
Su: Hiihto 29,91 km aika: 02:28:52.6
 
 
Aurinko paistaa,
on kevättä ilmassa.
Suksi ei luista,
on mieli mustana.
Jokin menoa hidastaa,
ei pitäisi haitata.
Onko elämä liian helppoa,
kun pieni kaarnakin pitää kirota?
                                     T.Rinne 2011

Suksikausi jatkuu

Olipas huono hiihtoviikko. Ei tullut kuin viikonloppuna hiihdettyä pari lenkuraa. Syynä suksimattomuuteen oli alkuviikosta kipeä käsi, jok a kipeytyi Pirkasta niin pahoin, ettei se kestänyt maanantaina ja tiistaina minkäännäköistä vääntelyä. Loppuviikko oli sitten muuten vaan niin kiireinen ettei ladulle ehtinyt. Lauantai-iltana kävin GoExpo:sta tulon jälkeen tekemässä 25 km lenkin. Laitoin Zero:t alle, kun kuvittelin, että nyt voisi olla jo niiden aika… mutta ei, ei pidä Fischerin pitopohjan vielä näilläkään keleillä. Sunnuntaina jätin Zero:t varastoon häpeämään, ja laitoin liisterisuksen alle. Eipä ollut sekään täysin pitävä ratkaisu, mutta parempi kuitenkin kuin lauantain lipsuttelu. 40 km tuli lykittyä mahtavassa lentokelissä.

Matolla kävin juoksemassa ti-, ke- ja to-aamuina. Tiistain PK2-treeni sujui yllättävän kevyesti. Etukäteen kuvittelin, että juoksu voisi olla Pirkan jälkeen kankeeta, mutta se oli kaikkea muuta. Askel oli kevyen tuntuinen ja sykkeetkin pysyivät kurissa.

Perjantaina tuli salilla tehtyä joku poikkeuksellinen vatsalihasliike, sillä koko viikonlopun oli vatsalihakset mojovan kipeät. Pitää kokeilla maanantaina uudelleen löytyisikö samat lihakset uudelleen.

Eipä tunnu kevät vielä tekevän tuloaan ihan täydellä voimallaa, sillä lumi pysyy sitkeästi maassa ja pyörätiet lumisina. Pitää siis edelleen jatkaa mattojuoksuakautta. Iltarastikaudenkin pitäisi alkaa neljän viikon päästä, ja jos ei kohta ala tulemaan taivaalta vettä, niin ensimmäiset suunnistuskerrat taitavat olla melkoiset lumirastit.

Pirkanhiihto 2011

Pirkan hiihtoon valmistautuminen sujui ihan suunnitellusti. Talviloma tuli pidettyä pari viikkoa ennen Pirkkaa, tosin kilometrit jäivät jonkin verran suunnitellusta sillä hiihtämässä en päässyt käymään kuin viisi kertaa ja kilometrejä kertyi vain vajaat 230. Torstain hiihto muuttui pakkasten vuoksi juoksupäiväksi ja sunnuntai oli vallan lepoa kun tuli tehtyä ns. tyhjennysharjoitus (tosin ei siinä mielessä mitä sillä urheilupiireissä yleensä tarkoitetaan). Tuo sunnuntai olikin vuoden ensimmäinen täyslepopäivä.

Pirkkaviikolla tuli käytyä kolmena aamuna juoksemassa matolla ja niistä päivistä parina myös hiihtämässä. Torstaina en enää viitsinyt ladulle lähteä, sillä jalat tuntuivat melko tukkoisilta ja kipeiltä, joten sunnuntaihin asti tuli pidettyä lepoa (paitsi perjantaina tuli pyörällä töissä käytyä).

Pirkanhiihtopäivän aamun sää oli lähes täydellinen. Kuutisen astetta pakkasta ja selkeä taivas. Ainoa haitta oli jo jokusen päivää jatkunut navakka tuuli joka likastutti ladut. Tuulen suunta tosin oli myötäinen joten se ainakin oli siinä positiivista. Viikolla oli muutamana päivänä lämpötila käynyt plussalla ja vähän vesi-räntääkin oli taivaalta tullut, joten ladut olivat muuttuneet liukkaat. Sukseksi valitsin pari viikkoa omistuksessani olleet Atomic:n RC-II:t jotka olin hankkinut kaverin kaverilta. Ja sukseen ihan perus purkkipitovoitelu.

Kuninkaanlähteelle asti mentiin lähes koko matka tasatyöntöä, sillä ladut olivat mukavan liukkaat. Ainoastaan 6 km kohdalla olleessa pienehkössä ylämäessä tuli testattu myös suksen pitopuoli ja sekin tuntui vielä siinä vaiheessa ihan hyvältä. Kuniinkaanlähteelle tullessani aikaa oli kulunut n.37 min, eli melkoinen lentokeli tuntui olevan. Kuninkaanlähde-Jämi -välikin on vielä melko tasaista joten sekin väli lykittiin suurimmaksi osin tasatyöntöä. Välillä lykein latujenkin välissä, sillä siinä luisto tuntui olevan vieläkin parempi.

Jämin jälkeen alkoi reitillä olemaan jo vähän ylämäkiäkin, mutta edelleen pito tuntui olevan ihan kohtalaisen hyvä. Tosin alamäissä jäin letkoista aina jälkeen ja jouduinkin tekemään aina kovan homman, että pääsen letkaan takaisin mukaan. 30 km:n kohdalla alkoi näyttämään siltä, että tänä vuonna voisi hyvin ehtiä puolimatkaan, ennenkuin puoli-Pirkkalaiset starttaavat sieltä. Vatula-Lentokenttä -välillä alkoi ladut muuttumaan tosi roskaisiksi ja välillä joutui siirtymään latujen väliin löytääkseen puhtaampaa alustaa. N. 40 km:n kohdalla kun reitti tuli Hämeenkyrön puolelle, jossa myös ladunhoitovastuu näemmä muuttuu, ja ladun luistokin muuttui jonkin verran huonommaksi. Olisikohan latu ajettu jollain isomalla koneella?

Puolimatkaan pääsin kuitenkin ajassa 2:50 joten puoli-Pirkkalaiset eivät ehtineet ladulle tukkeeksi. Matka sujui mukavasti ilman isompia ruuhkia, edes juottopaikoilla. Kyröskosken juoksuosuuden jälkeen puoli-Pirkan kärki ohitti minut ja siitä eteenpäin heitä tulikin tasaiseen tahtiin ohitseni, loppua kohden kuitenkin väheten. Tässä vaiheessa matkani ainoa harmi alkoi vaivata, sillä oikea ranne alkoi kipeytyä siinä määrin, että sauvalla työntäminen teki joka työnnöllä kipeää. Hieman auttoi, kun sauvan kahvaa piti työnnön ajan nyrkissä, eikä ojentanut täysin suoraksi, mutta kipeä se oli siitäkin huolimatta.

60 km:n kohdilla olin vielä vähän alle kuuden tunnin ajassa, mutta edessä oli reitin pahimmat nousut. Matkantekokin alkoi käymään yksinäiseksi, sillä ohittelevat puoli-Pirkan menijät alkoivat vähetä, eikä täysi-Pirkan menijöitäkään montaa näkynyt. Juoksupätkän jälkeen minut ohitti 2 koko matkan hiihtäjää ja minä ohitin 13, joten hiljaista oli sillä saralla.

Rokkakosken jälkeisiin nousuihin tullessa oli pidot jo kuluneet niin paljon pois, ettei jyrkimpien ylämäkien nousu suorilla enää onnistunut vaan piti laittaa haarakäynnille. Onneksi voimia oli vielä sen verran jäljellä, että haaranousut pystyi pääosin menemään loikalla ylös. Loppumatka olikin sitten taistelua kelloa ja 6 tunnin alitusta vastaan. Loppu tuli kuitenkin ihan mallikkaasti ja kun matkakin oli, oman mittarini mukaan, reilu 1.5 km alle 90 km, niin 6 tunnin aika tuli ensimmäitä kertaa alitettua. Loppuaikana oli 5:56:36.

Melko hyvin jaksoi loppuun asti lykkiä. Tasatyöntöä tuli paljon joten yläkroppa oli kovilla. Sain myös pidettyä itseni melko tiukilla koko ajan, sillä keskisyke oli jopa 146 ja maksimi 171. Muuten en ole tänä vuonna saanut varmaan kertaakaan keskisykettä hiihdossa nousemaan yli 130. Suksikin oli ihan ok, vaikka letkoista aina jäinkin alamäissä, mutta se taitaa olla Atomicille tyypillinen piirre – ainakin jos Roposelta kysytään. Pitopuoli alkuun ihan hyvä, mutta matkan puolenvälin paikkeilla se alkoivat olla jo melko kuluneet, mutta ei hiihto sen vuoksi ihan mahdottomaksi tullut. Ihan tyytyväinen. Tuskin tulen enää tuota aikaa koskaan parantamaan.