Viikko 17/2019 (22.-28.4.2019)

Kelit sen kun muuttuvat kesäisimmiksi päivä päivältä. Viikolla oltiin useampana päivänä 20 lämpöasteen kieppeillä ja aurinkokin on helottanut pilvettömältä taivaalta. Jossain ojanpohjilla on vielä lumilaikkuja, mutta muuten on ihan sulaa, latupohjatkin ovat tällä viikolla sulaneet lopullisesti. Pyörä- ja juoksulenkkejäkin on saanut mennä jo lyhyissä tamineissa, mikäs sen hienompaa.

Jalkapöytä kipuilee edelleen, mutta en ole antanut sen haitata treenejä, vaikka etenkin juoksussa se silloin tällöin kiukuttelee.

Maanantai oli vielä pääsiäispyhä, ja aikaa treenamiseen olisi ollut hyvin, mutta pidin vähän kevyemmän päivän ja tein vain tunnin kotisalitreenin. Pihahommille oli näin ollen enemmän aikaa.

Tiistaina aamupäivällä juoksin töihin 16 km, 4:30 vauhdilla. Lämpöä oli aamulla jo mukavasti 9 astetta. Juoksu kulki suht koht tyydyttävästi. Illalla tulin pyörällä töistä kotiin, ja päälle vielä puolitoista tuntia sulkapalloneluria. Pitkästä aikaa oli tosi tiukat pelit, jokainen matsi meni kolmeen erään ja erätkin olivat tasaisia.

Keskiviikkona maantiekiiturilla töihin, ja töiden jälkeen Säijän kautta kotiin. 50 km meni hieman päälle 29 keskivauhdilla. Tällä kertaa tuulen suunta oli melko hyvä, eikä vastatuulta ollut juuri laisinkaan. Pyöräilyn päälle, parin minuutin kamojen vaihdolla, tein 5 km juoksulenkin 4:30 vauhdilla. Tällä kertaa, vaikka jalat olivatkin kankeat, juoksu kulki hyvin eikä väsymyksestä ollut tietoakaan.

Torstaina aamulla juoksin kotona rauhallisen kympin, jonka jälkeen pyöräilin töihin. Illalla pyöräilin töistä Tesoman uimahallille, jossa tein tunnin vapaauintitreenin. Tällä kertaa uin vähän enemmän pullarin kanssa ja jokunen 25 m vetokin tuli tehtyä. 2500m kertyi taas mittariin.

Perjantai oli taas täyslepopäivä ja ohjelmassa oli vain aamupäivän tunnin jalka-/selkähieronta.

Lauantaina juoksin aamupäivällä 13 km. Ensin kaksi km rauhallista, sitten kaksi tonnin vetoa, tonnin palautuksella. Tämän jälkeen pari kilsaa palauttelua ja taas kaksi tonnin vetoa. Lopuksi pari kilsaa palauttelua. Ensimmäinen veto 3:45, toinen 3:30, kolmas 3:38 ja viimeinen 3:33. Toinen veto oli myötätuuleen, joka selittää parhaan vauhdin. Tosin kaksi viimeistä oli vastatuuleen. Illalla vielä 45 minuutin kotisalitreeni.

Sunnuntaina oli vähän koleampi aamu. Lämpöä vain 6 astetta ja kova tuuli. Lyhkäset juoksutrikoot olivat ihan ok, mutta hanskat olisivat saanut olla mukana. Kotoa Tahmelaan oli vastatuulta, mutta Tahmelasta Nokialle oli sitten taas mukavaa myötäistä. 21 km juoksin rauhallista PK-vauhtia. Tämän jälkeen 3 km reipasta 4:10-4:20 vauhdilla ja päälle vielä km n. 4 vauhdilla. Lopun reippaammat kilometrit sai painaa kovaan vastatuuleen, joten tyynessä kilsa-ajat olisivat olleet paremmat. Ensimmäinen 21 km meni suht kevyen oloisesti, eikä loppukiihdytyskään mitään ääretöntä tuskaa ollut. Viimeisen kilometrin loppuverkka alkoi sitten jo vähän tuntumaan jaloissa.

Viikko 16/2019 (15.-21.4.2019)

Kevät se kuin vain etenee. Yöpakkasia oli vielä alkuviikosta, mutta Pääsiäisen pyhinä ei tarvinnut enää niistäkään kärsiä. Päivisin on menty melkein joka päivä yli kymmenen asteen, joten lumet alkavat olemaan vähissä jo takapihallammekin.

Pääsiäinen vähän muutti normaalia treenirytmiä, mutta muutoshan on aina vaan hyvästä. Pari pitkää pyöräilyä mahtui viikkoon ja yhdistelmätreenejäkin tuli tehtyä. Jalkapöytäkipu edelleen vaivaa, mutta onneksi ei treenien yhteydessä. Mutta ei vaiva ole mennyt huonompaankaan suuntaa, joten treenitaukoa ei sen vuoksi tarvitse pitää.

Maanantaina ns. “normipäivä”. Työmatkapyöräilyt, ja töistä suoraan uimaan Tesoman uimahallille. 2,5 km tuli taas mittariin. Tällä kertaa tein vähän tekniikkatreeniä pullarin avulla ja jokusen 25 m vedonkin tein.

Tiistaina pidin etätyöpäivän ja aamupäivästä kävin juoksemassa Nokian paloaseman lenkin. Tasavauhtin VK -lenkki siitä sitten kuitenkin tuli, vaikka vähän rauhallisemmin piti mennä. Vauhti oli hieman alle 4:20 min/km, joten 13.4 km meni hieman alle tuntiin. Ihan OK. Illaksi ei saatu sulkapalloporukkaa kasaan, joten tein kotona tunnin salitreenin.

Keskiviikkona pyöräilin töihin maantiepyörällä, ja illalla poljin Lempäälän ja Säijän kautta kotiin (50 km). Keskivauhti oli 28 km/h, vastatuulta oli jonkin verran, joka söi vähän vauhtia. Kotiin päästyäni lähin 2,5 minuutin vaatteiden vaihdolla 10 km juoksulenkille. Jalat olivat pyöräilystä sen verran oudot, että juoksuvauhtia oli vaikea arvioida. Muutaman kilometrin jälkeen huomasin, että tässähän mennään alle 4:30 vauhtia, ja lenkin loputtua keskari oli 4:20 min/km. Juoksuosuus tuli mentyä liian kovin, mutta en oikein malttanut hidastaakaan kun kerran ilman suurempaa tuskaa meni.

Torstai oli maanantain kaltainen, eli työmatkapyöräilyt ja töistä Tesomalle uimaan 2,5 km vaparia. Uintiajat ovat pyörineet, ilman pysähdyksiä, tuolla matkaalla siina 54 minuutin kieppeillä jo pitkään – edistystä odotellessa.

Pitkäperjantaina lähdin pyöräilemaan aamupäivästä Alastarolle. Reitti kulki Nokian, Tottijärven, Narva ja Punkalaitumen kautta. Hieman tuulisata oli, mutta onneksi ei ollut täysin vastatatuulta missään kohtaa. Keskivauhti oli 105 km:lla n. 29 km/h. Pyöräilyn päälle lähdin tekemään parin minuutin vaihdolla juoksulenkkiä. 7 km juoksin ja sekin oli täyttä tuskaa. Pyöräily meni pelkällä vedin litkimisellä enkä ottanut ennen juoksua yhtään energiaa, ja energiavaratot loppuivatkin täysin juoksun aikana. En muista koska viimeksi olisi ollut treenin päälle noin vetämätön olo. Tästä ainakin oppi sen, että energiaa pitää ottaa pyöräilyn aikana, jos aikoon juosta päälle.

Lauantaina iltapäivällä pyöräilin takaisin Alastarolta Ylöjärvelle. Tällä kertaa Lempäälän kautta. Jälleen tuli yli 100 km mittariin keskarin ollessa hieman alle 29 km/h. Tällä kertaa ilma oli melko tyyni. Lämpö tosin oli alle kymmenen astetta.

Sunnuntaina tein iltapäivällä 15 km juoksulenkin 4:30 min/km vauhdilla. Hieman oli jalat väsyneen oloiset, mutta melko hyvin kilometrit kuitenkin etenivät. Lämpöä oli 14 astetta ja aurinko paistoi. Sää oli sellainen, että lyhyissä trikoissa olisi jo voinut ihan hyvin juosta.

Viikko 15/2019 (8.-14.4.2019)

Komean keväisen lomaviikon jälkeen päästiin taas arkeen. Työn alkamisen kunniaksi sää muuttui talviseksi, sillä yö-lämmöt tippuivat reippaasti pakkasen puolelle ja päivälläkään ei aina päästy plussalle. Puolen viikon maissa tuli uutta lunta viitisen senttiä ja kun pakkaset tulivat vielä päälle, niin vasta viikonloppuna lämmenneet kelit alkoivat kunnolla sulattamaan lumia.

Vähän on ollut myös kremppaa viikon aikana. Tiistai-iltana huomasin, että vasen jalkapöytä on jostain kipeytynyt ja kipuilu on jatkunut koko viikon. Onneksi treenejä kipuilu ei ole haitannut, tosin enpä tiedä onko se ihan hyväksikään. Torstaina mulkkasin myös pyörällä jäisessä kohdassa. Oikea polvi sai sen verran hittiä, että illalle suunniteltu uinti piti siirtää viikonloppuun.

Maanantaina pääsi vielä tekemään työmatkapyöräilyt sullalla kelillä, kylläkin hieman kosteissa olosuhteissa. Illalla oli KeKe:n uimakoulu Kalevan uimahallissa. Alkuun kertasimme vapaauintitekniikka, jonka jälkeen siirryimme rintauinnin harjoitteluun. Rintauinnin käsiveto on suht helppo oppia, mutta potkun oppiminen oli minulle täyttä tuskaa (enkä siis sitä vieläkään oppinut). Lonkkani ovat sen verran jäykät juuri siihen suuntaan, johon rintauinnissa ne pitäisi kääntää, joten potkuista ei tullut yhtään mitään. Sitten kun potkun sai vähän siihen suuntaan, niin lonkissa alkoi paukkumaan niin että häijyä teki. Taitaan jäädä optimaallinen rintauintitekniikka minulta oppimatta.

Tiistaina aamulla juoksin töihin 16.4 km / 74 min. Yöllä oli satanut pari senttiä uutta märkää lunta ja juoksualusta olikin mukavan pehmeä juosta siltä osin, mihin lunta oli jäänyt. Mielyttävää oli juosta, kun katupöly ei haitannut, eikä vielä ollut liukastakaan. Autolla töistä illalla kotiin ja päällä puolitoista tuntia sulkapalloneluria. Jälleen oli sekalainen sakki pelaamassa, mutta hyvät pelit jälleen saatiin aikaan.

Keskiviikko olikin pakkaspäivä, mutta työmatkapyöräilyt tuli silti suoritettua, vaikka nastarenkaita ei enää ollutkaan. Paikoin oli melko liukasta, mutta vielä tällä kertaa pysyttiin pystyssä. Illalla poljin vielä sisätrainerilla tunnin verran 230 W keskarilla.

Torstaina oli aamusta jälleen kuutisen astetta pakkasta, mutta poljin töihin vasta puolen päivän aikoihin, jolloin ilma oli jo nollassa. Menomatkan kaatumisesta huolimatta hengissä selvittiin tuostakin päivästä, ja illalla vielä tunnin kotisalitreeni. Ylävartalon voimatreeni olikin ainoa, johon kaatumisesta kipeytynyt polvi suostui.

Perjantai olikin täysi lepopäivä. Päivällä kävin tunnin jalkahieronnassa.

Lauantaiaamusta kävin tekemässä reilun 13 km:n VK-lenkin. Uudet Nimbukset saivat tulikasteen vähän reippaammaalla vauhdilla. Ensimmäinen 9 km n. 4:20 min/km vauhdilla, sitten 3 km vähän alle nelosta ja loput kevyttä verkkaa. Tuo 3 km:n veto oli ainakin loppuosassa melkoista tuskaa. Tuska ei johtunut polvesta tai jalkapöydästä, vaan heikosta vauhtikestävyydestä. Illalla kävin vielä uimassa Tesoman uimahallissa 2500m vaparia. Uintiaika oli hieman päälle 54 minuuttia. Yhden 500 m uin pullarin kanssa, joka hieman rauhoitti vauhtia tuolla pätkällä.

Sunnuntaina oli vuorossa viikon pitkä juoksu. Tällä kertaa mittariin kertyi 27 km ja aikaa kului 2:12. Hieno aurinkoinen keli ja 5 asteen lämmö takasi mukavan PK-lenkin Tahmelan suunnaassa. Porukkaa oli puolen päivän aikaan paljon liikkeella niin äänestämässä, virpomassa kuin juoksemassakin. Viime viikon pitkään nähden meno oli paljon kevyemmän oloista eikä paikatkaan tulleet niin kipeiksi. Positiivista oli myös, että jalkapöytä ja polvi kestivät melko mukavasti juoksemisen.

Viikko 13-14/2019 (25.3. – 7.4.2019)

Viime viikon päivitys jäi kirjoittamatta, joten tällä kertaa viikkorapsa onkin kahden viikon rapsa. Hieman joutuu treenipäiväkirjasta kertaamaan, mitä ensimmäisellä viikolla oikein tuli tehtyäkään, kun ei kaikki ole enää ihan kirkkaana muistissa.

Kevät on edennyt melkoisesti viime päivinä. Kuluva viikko on ollut jo lämmin ja aurinkoinen, ja kotitiekin on alkanut sulamaan siinä määrin, että maastopyörästä on voinut ottaa edestäkin nastarenkaan pois. Tien sulaminen tosin on vaatinut vähän avustusta lapiolla, mutta muutaman tunnin kuin jäitä hakkaili, niin nyt on mukavan sula väylä tiessä.

Kuluva viikko on mennyt loman merkeissä. Viime viikon lauantaina ajelimme Syötteelle ja hiihtelimme siellä viisi päivää. Neljä ensimmäistä päivää oli komean aurinkoisia ja aamuisin oli pikkupakkasta, jolloin ladut olivat mukavan liukkaita. Viidentenä päivänä alkoi satelemaan lunta, ja hiihtolenkki menikin osittain uudessa lumessa lykkimiseksi.

Reissussa oli mukana kolme suksiparia, mutta vapaan tyylin suksia tuli ainoastaan käytettyä. Eli tänä talvena ei tullut hiihdettyä perinteisellä tyylillä laisinkaan. Syötteen reissulla hiihtokilsoja kertyi 250 ja koko talvena 700 km. Hiihtokertoja tuli tälle talvelle 18 kappaletta, eli keskimääräinen hiihtomatka oli hieman alle 40 km / lenkki. Pari kertaa asia piti tarkastaa, mutta kyllä se noin vaan on.

Viime viikolle kertyi mukavasti monenlaista treeniä. Maanantai oli ainoa päivä, jolloin tuli tehtyä työmatkapyöräilyt molempiin suuntiin. Illalla oli ohjelmassa vielä tunti sisäpyöräilyä trainerilla.

Tiistaina pidin etätyöpäivän, ja aamupäivällä juoksin matolla tunnin verran. Treeni oli mäkivoittoinen, keskivauhti oli vain 4:50 min/km, mutta nousukulma vaihteli 1 – 10% välillä. Illalla oli vielä puolitoista tuntia sulkapallokaksaria MiVa:n kanssa.

Keskiviikkona oli ohjelmassa 2500 metrin vapaauintitreeni Tesoman uimahallissa. Noin 500 m pätkissä treenini uin, ja uintiajaksi tuli 55 minuuttia, jossa ei siis ole mukana neljää lyhyttä taukoa. Hieman on taas jäänyt uinti junnaamaan paikalleen eikä kehitystä ole tullut. Pitäisi alkaa varmaan harjoittelemaan enemmän tekniikkaa eikä vaan uida matkaa.

Torstaina aamulla juoksin pikku pakkasessa Pirkkalan kautta töihin 16.7 km. Vauhti oli hieman päälle neljää ja puolta, ja juoksu tuntui ihan hyvältä. Kotiin tulin pyörällä, jonka Tuuli oli tuonut auton kyydillä aamulla töihin. Illalla tein vielä kolmen vartin voimatreenin kotisalilla.

Perjantaina olikin sitten lepopäivä ja ohjelmassa oli vain tunnin jalkahieronta. Lauantaiaamulla, ennen kuin lähdimme ajelemaan Syötteelle päin, kävin juoksemassa reilun kolmentoista kilometrin juoksulenkin 4:30 min/km vauhdilla. Lopussa otin pari kilsaa vähän reippaampaa vauhtia. Polarin Vantage sohlasi taas alkumatkasta matkan mittauksessa, mutta onneksi oli tuttu lenkki ja kokonaismitta oli hyvin tiedossa.

Sunnuntai olikin sitten ensimmäinen päivä Syötteellä. Meillä oli mökki Pikku-Syötteen puolella, Kelosyötteen kierroksen “sisäpuolella”. Maastollisesti tämä tarkoitti sitä, että joka päivä piti ensin kavuta noin kilometrin mittainen mäki Pikku-Syötteelle (n. 80 nousumetriä) ja sieltä sitten lasketeltiin eteenpäin. Takaisin päin piti nousta Iso-Syötteen keskustasta 2,5 km mittainen siivu Pikku-Syötteelle päin (n. 100 nousumetriä), ennen kuin pääsi laskettelemaan mökin suuntaan.

Sunnuntain lenkki kulki mökiltä Pikku-Syötteelle ja sieltä Teerelän kautta Ahmatuvalle. Ahmatuvalta takaisin päin kolmisen kilsaa ja suunta kohti Annin tupaa. Tuo reilun kuuden kilometrin mittainen tupien välinen pätkä oli lähes kokonaan alamäkeä. Annin tuvalta luontokeskukselle ja sieltä Riihituvalle, jossa käännyin takaisin Iso-Syötteelle ja kohti mökkiä. Matkaa kertyi hieman alle 41 km ja aikaa kului vähän alle kolme tuntia. Pikku-Syötteen ja Koiraojan välistä noin 10 km:n pätkää ei oltu sinä päivänä ajettu ja se olikin melko likainen ja röpeloinen, mutta muuten ladut oli hoidettu.

Maanantain lenkin mitaksi tuli 52 km. Ensin Pikku-Syötteen kautta suoraan Iso-Syötteelle ja sieltä suuntasin Naamangan lenkille. Tuo lenkki oli paikoin hieman liian mutkainen noin jäisille laduille. Välillä mäkien alla oli 90 asteen mutkia, joissa sai olla tarkkana. Naamangan lenkin jälkeen kiersin kahteen kertaan Iso-Syötteen, jonka jälkeen suuntasin kohti mökkiä. Mökin lähistöllä tein vielä parin kilsan mittaisen myllyn lenkin. Aikaa kului 3:36. Ladut olivat pääosin hyvässä kunnossa.

Tiistaina pääsin laduille vasta yhdeksän jälkeen, ja sen verran lämmin oli aamupäivä, että luisto oli edellispäiviä heikompi, paikoin jopa surkea, koska yöllä oli tullut pari senttiä uutta lunta eikä jokaista pätkää oltu huollettu. Reitti kulki Pikku-Syötteen ja Teerelän kautta Toraslammelle ja sieltä jälleen Ahmatuvalle. Ahmatuvalta Annin tuvan kautta luontokeskukselle ja sieltä Iso-Syötteen kierron kautta takaisin mökille. Matkaa kertyi vain 44 km ja aikaa kului 3:16, eli melko tahmea oli keli.

Keskiviikkona vuorostaan oli vallan mainio hiihtopäivä. Ladut olivat hyvässä ja rapsakassa kunnossa, joten meno maittoi ihan kunnolla. 65 km:n lenkkiin kului aikaa 4:14 ja periaatteessa enemmänkin olisi voinut mennä. Reitti kulki Pikku-Syötteen kautta Iso-Syötteelle, jonka jälkeen kävin kääntymässä Ahmatuvalla. Luontokeskukselta suuntasin Pytkynlenkille, jonne mennessä ja takaisin tullessa kiersin Iso-Syötteen lenkin. Mökin tuntumassa hiihdin vielä kahteen kertaan ensilumenladun.

Torstaina olikin sitten kauden viimeinen hiihtolenkki. Ensimmäinen kymppi meni vielä ihan liukkailla laduilla, mutta sitten juuri alkanut lumisade alkoi heikentämään luistoa. Jälleen reitti kulki Pikku-Syötteeltä Teerelän kautta Ahmatuvalle, josta laskettelin Annin tuvalle ja luontokeskuksella. Sieltä matka jatkui Iso-Syötteen kierrolla ja sen perään kiersin vielä Pikku-Syötteen ennen kuin suuntasin mökille. Matkaa kertyi 43 km ja aikaa kului 3:15. Etenkin Pikku-Syötteen kierto oli melko rankka mäkien ja uuden lumen vuoksi.

Torstaina lähdimme vielä ajelemaan kotiin päin, vaikka mökki olikin varattu perjantaihin asti. Perjantaina tuli pidettyä lepoa ja palauteltua viikon hiihdoista.

Lauantaina aapäivällä kävin juoksemassa reilun 13 km:n VK-lenkin. Ensimmäinen kymppi noin 4:20 vauhtia ja sitten pari kilsaa 4 minuutin tuntumassa. Ihan tuoreelta ei meno tuntunut alkuviikon hiihtomäärän vuoksi, mutta yllättävän hyvin kulki, vaikka jalkoja noutuikin normaalia enemmän käskyttämään. Illalla tuli vielä avattua maantiepyöräilykausi kun kävin polkemassa 53 km:n Säijän lenkin. Sen verran komea oli iltapäivä, että pakko oli lähteä. Kotitie piti taluttaa pyörää, mutta muuten reitti oli hyvässä kunnossa. Etelä-tuuli vähän haittasi menoa, mutta mukava päästä taas ulkona maantiepyörän päälle.

Sunnuntaina oli vuorossa pitkä juoksulenkki. 26.5 km meni aikaan 2:11. Sykkeet olivat mukavan alhaalla vauhtiin nähden, mutta muuten oli tuskainen lenkki, sillä paikat olivat melko jumissa ja väsyneet, olihan treenejä kertynyt viikolle jo yli 17 tuntia, ja nyt tuli reilu kaksi tuntia vielä lisää. Siivikkala-Niemenranta -lenkki tuli tehty ja todettua, että se oli sula ja hyvässä kunnossa.