Viikko 8/2021 (22. – 28.2.2021)

Vahvoja kevään merkkejä ilmassa, eteenkin viikonloppuna. Aurinkoa, plussa-asteita, valuvia rännejä. Alkuviikko tosin mentiin vähän erillaisessa säässä. Silloin pakkanen ja jäätävät sateen kuorrutti kaikki paikat jääkerrokseen ja lumiset puut pudottivat lumipaakkunsa alas.

Tämä viiko oli treenien suhteen hieman poikkeava. Hiihtämässä kävin kolme kertaa ja työmatkapyöräilyäkin tuli kolmelle päivälle. Palasin myös pienen tauon jälkeen MO:n yhteistreeneihin, ja juoksut jäivät pohjevaivan vuoksi tosi vähiin.

Maanantai oli ensimmäinen työmatkapyöräpäivä. Pakkasta oli aamulla sekä illalla seitsemän asetta, ja jäisen sateen jälkeen alusta oli paikoin melkoisen jäinen. Illalla kävin hiihtämässä luistellen perinteisen 31.5 km:n Topinlenkin. Ennakko-oletus osui nappiin ja keli oli melkoisen liukas. Pakkasta oli -9 astetta ja jäinen ladun pinta oli rouhittu mukavaksi hiihtää. Matkaan kului hieman alle kaksi tuntia, eli vauhti oli 16 km/h (lauantaina sama lenkki meni perinteisellä tyylillä ja huonossa kelissä, aikaan 2:35). Viimeisen kolmen päivän treenimääräksi tuli vähän vajaat 11h – alkoi jo tuntumaan.

Tiistaina jätin taas juoksulenkin väliin pohjevaivan vuoksi, mutta illalla menin pelaamaan sulkapalloneluria puoleksitoista tunniksi. Halli oli edelleenkin jäinen, mutta nyt olin varustautunut pitkähihaisella paidalla. Pelikin sujui ihan kiitettävästi, joten kylmä ei tullut. Ja pohjekin kesti.

Keskiviikkoiltana oli MO:n yhteistreenien vuoro. Lämpöasteita oli asteen verran, mutta taivaalta tuli vähän tihkusadetta. Kylmä ei sentään tullut vaikka vähän nahkea olo välillä olikin. Pyöräilin ensin kotoa Teivon parkkiin, josta lähdimme tekemään mäkivetoja. Ensin ajoimme mäkeä Siivikkalassa päin, sitten Teivon läheisyydessä, jonka jälkeen siirryimme Vuorentaustan maston mäkeen. Sieltä palasimme vielä Teivon mäkeen, jonka jälkeen poljin takaisin kotiin. Aikaa kului 2:20 ja matkaa kertyi lähes 40 km. Keskisykkeet pysyivät maltillisesti 107 bpm:n lukemissa, mutta maksimi kävi 159 bpm:ssä. Paikoin oli melko hapokasta menoa. Hyvä treeni.

Torstaina oli ohjelmassa jälleen työmatkapyöräilyt. Aamulla oli pari astetta plussaa ja paikoin oli jäistä ja paikoin jo pehmeää. Illalla sai pyöräillä vähän märemmissä oloissa, kun vesi lensi takarenkaasta selkään ja persuuksiin. Takamaus oli ihan jäässä kun kotiin pääsi. Illalla poljin vielä trainerilla 90 minuuttia 163W (FTP 71%) tehoilla ja 117 bpm:n keskisykkeellä. Vähän oli väsynyttä menoa.

Peljantaina oli viikon kolmas konttori- ja työmatkapyöräilypäivä. Pari astetta oli lämpöä ja alusta oli sohjoinen ja märkä. Nyt muistin laittaa takalokarin paikoilleen joten ei takalisto päässyt tällä kertaa kastumaan. Paikoin alkoi jo asvalttikin näkymään sohjon keskeltä. Illalla tein vielä tunnin kotisalitreenin.

Lauantaiaamusta oli pari astetta pakkasta ja lähdin tekemään pidempään hiihtolenkkiä luistelutyylillä. Pääosa laduista oli ajettu isolla koneella, tai sitten niitä ajettiin parhaillaan. Lamminpää – Virelä väliä ei oltu ajettu ja kottin päin tullessa Horhan jyrkkä alamäki olikin mielenkiintoinen laskea. Sää oli komean aurinkoinen ja latu liukas. Reitti kulki kotoa ensin Lamminpään majalle ja sieltä Julkujärven ja Porin tien kautta Myllyhakaan. Sitten samaa reittiä takaisin. Matkaa keryi 50.7 km ja aikaa kului 3:07, eli melkoisen vauhdikas keli, kun mäkeäkin tuolle pätkälle sisältyy jonkun verran. Tällä lenkillä tuli rikottua 500 km:n rajapyykki hiihdossa tänä talvena. Illalla kävin vielä kokeilemassa pohkeen kestoa juoksun merkeissä. Juoksin vähän reilun 8 km:n saunalenkin, ja ainakin sen matkan pohje kesti ihan hyvin. Vauhtikin oli jäiseen keliin nähden ihan kohtalainen 4:41 min/km, sykkeet (136 bpm) kylläkin vähän korkealla, mutta aamun hiihtolenkki varmaankin nosti niitä vähän. Mutta pääasia oli, että jalka kesti ja juoksua voi nyt lisätä seuraavalla viikolla.

Sunnuntai oli myös komean aurinkoinen ja lauantaita vieläkin lämpimämpi. Parhaimmillaan lämpö nousi ainakin 6 asteeseen. Jätin siis sisäliikunnat väliin koko viikonlopulta ja suuntasin jälleen hiihtoladuille. Ajoin ensin autolla pari kilometriä Nokian maankaatopaikan kupeeseen, josta lähdin luistellen tekemään jälleen pidempää hiihtolenkkiä. Ensin hiihdin Koukun majalle ja sieltä Porin tien, Alisenjärven ja Takalauttalan kautta Harjuniittyyn niin pitkälle kuin latua riitti. Porin tien ja Harjuniityn väliä ei oltu vähään aikaa ajettu, joten latupohja oli paikoin tosi jäinen. Harjuniitystä palasin Porin tielle ja sielä Myllyhakaan. Sitten taas takaisin päin ja Antilan tilalle ja sieltä takaisin Myllyhakaan. Sitten Koukkujärven kautta takaisin autolle. Matkaa tuli tasan 50 km (20 m päälle) ja aikaa kului 3:12. Keli oli lauantaihin verrattuna vähän hitaampi. Aurinko alkoi jossain vaiheessa pehmentämään latua ja meno hidastui. Varjopaikoissa ura oli mukavan liukas. Myös hyytymisen merkkejä oli ilmassa, sillä jo lähtiessä jalat olivat vähän väsyneet ja matkan teko alkoi jossain vaiheessa jo tuntumaan.

Ensi viikko onkin sitten kalenterikevään ensimmäinen viikko, mutta loppuviikosta näytetään menevän taas vahvasti pakkasen puolelle. Toivottavasti alkuviikosta ei kaikki lumet vielä sula, jotta hiihtokelejä riittää vielä muutamaksi viikoksi täällä etelässäkin. Tosin ensi viikko pitää ottaa taas vähän kevyemmin, sillä tälle viikolle tuli hieman päälle 20 treenituntia ja nyt on kolme melko kovaa viikkoa takana.

Viikko 7/2021 (15.-21.2.2021)

Talviset kelit ovat jatkuneet tälläkin viikolla. Välillä on ollut vähän liiankin talvista, mutta kyllä kevään merkkejäkin alkaa olla jo ilmassa. Lämpötilavaihtelut ovat olleet melkoisia, kun välillä on ollut -25 asetta pakkasta ja välillä on tullut ihan vettä. Uutta luntakin saattiin viikonloppuna jokunen sentti.

Tämä oli jo toinen 18 tunnin viikko putkeen, joten määrää ainakin on ollut ihan hyvin, tehoista ja laadusta en sitten tiedä. Mutta ei tunnu riittävän nuokaan tunnit painonhallintaan, sillä vaaka sen kun näyttää aina vaan huolestuttavia lukeamia. Milloin tähän herkutteluun saisi stopin. Huolestuttavaa on myös se, että vaikka tuntimäärät ovat olleet ihan ok, niin viikolla tuntee pienoista huonoa omatuntoa, kun ei ole päässyt tekemään kuin yhtä treeniä päivässä.

Maanatai oli toimistopäivä. Liikenteessä olin autolla, vaikka pyöräilykelikin olisi voinut olla ihan siedettävä. Joten maanantain treeniksi jäi vain tunti kotisalia.

Tiistaina pohje oli vielä sen verran arka, etten lähtenyt tekemään normaalia aamupäiväjuoksuani. Illalla kyllä kävin hiihtämästä perinteisellä 35 km:n lenki Virelä – Topinlenkki -akselilla. Pakkasta oli kymmenisen astetta, mutta luisto oli siitäkin huolimatta ihan mukava. Reissuun meni aikaa vain 2:42.

Keskiviikkoiltana lämpötila tippui lähelle kahtakymmentä astetta, joten jätin ulkoliikunnat väliin ja istahdin trainerin selkään. Alkuun poljin n.1:50 maltillisilla tehoilla ja melko tasaisessa maastossa. Nousumetrejä kertyi hieman päälle 300 m, keskitehot olivat 144W ja matkaa kertyi 53 km. Tämän jälkeen alkoi 80 minuuttia kestävä Alpe du Zwift. Matkaa ei tuolle pätkälle kertynyt kuin 12.4 km, mutta nousumetrejä oli hieman päälle tuhat ja keskitehot olivat 200W. Jyrkkyys pyöri koko ajan 10% molemmin puolin. Koko 3:15 kestäneen harjoituksen keskiteho oli 166W (FTP 72%) ja keskisyke 119 bpm.

Torstaina illalla lähin suorittamaan ulkoliikuntaa juoksun merkeissä. Keli oli mukavan talvinen, kymmenisen astetta pakkasta ja kova luminen alusta. Pohjevaivasta ei ollut kuin muisto vain… ensimäiselle kilometritolpalle asti. Sitten tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta pohjekipu joka vain paheni pikkuhiljaa. Sen verran pikkuhiljaa se paheni, etten osannut oikein lopettaa juoksua. Tosin puolen välin paikkeilla kipua oli sen verran, etten olisi muuten jatkanut, mutta kun kotiin piti päästä, eikä tuossa pakkasessa viitsinyt hiki päässä ruveta kävelemäänkään. 13 kilometriä tuli mittariin ja aikaa kului n.1:03. Ainoa positiivinen seikka lenkissä oli, että keskisyke pysyi PK-kynnyksen alapuolella. Kotona sitten pohkeeseen jäitä ja loppuehtoo klinkaten.

Perjantaina oli jälleen toimistopäivä, ja tällä kertaa otin pyörän ajopeliksi. Edellisen aamun rapsakka -25 asteen pakkanen oli muuttunut mukavaksi -8 asteen pakkaseksi. Luntakaan ei ollut satanut, vaikka niin oli lupailtu. Päivällä oli reilun tunnin jalka- /selkä- / niskahieronta, ja illalla kotiin päin polkeminen meni parin sentin uudessa lumessa. Kotona vielä kolmen vartin salitreeni.

Lauantaiaamusta hyppäsin heti trainerin selkään. Ensin poljin puoli tuntia lämmittelyä, ja sitten tein Zwiftin rammpitestin. Eli ensin 5 min vapaata ajoa ja sitten 100 W:sta alkaen minuutin välein 20 W:n korotus tehoihin. Kaksi viikkoa aikaisemmin tein saman testin ja silloin viimeisen minuutin keskiteho oli 323 W, FTP-arvoa en silloin saanut, kun lopetin testin “väärin”. Nyt runttasin testiä parikymmentä sekunttia pidempään ja sain myös keskitehoksi hieman enemmän kuin viimeksi ja Zwift laski FTP-arvokseni 246W. En ihan usko tuohon lukemaan, sillä alkuvuodesta tehty “virallinen” Zwiftin FTP-testi antoi lukemaksi 230W, enkä oikein usko, että noin kovaa kehitystä on tapahtunut näin lyhyessä ajassa. Mutta sainpa nyt kuitenkin vertailuarvon, tuleviin ramppitesteihin (vertailulukuna muihin pyörätreeneihin käytän edelleen tuon 230W FTP-tulosta). Testin päälle palauttelin vielä 30 minuuttia rullaillen kevyesti. Illalla kävin tekemässä vielä reilun 2,5 tunnin perinteisen hiihtolenkin. Pakkasta oli pari astetta ja lunta satoi koko matkan ajan. Eli luisto ei ollut kovin kummoinen. Perinteisestä Topinlenkistä kertyi matkaan sen 31.5 km.

Sunnuntain vastaisena yönä lämpö oli noussut plussan puolelle, ja kun tein aamulla lumihommia kolalla ja A:lla, niin totesin ettei taida olla minun hiihtokelini, kun latujakaan ei oltu siinä vaiheessa vielä ajettu. Ja kun pohje ei anna vielä juosta, niin ei auttanut muuta kuin istua trainerin selkään ja tehdä jälleen pyörätreeni. Ranskan reitti on suht tasainen eikä 3:18 kestäneelle reitille kertynyt kuin 860 nousumetriä. Matkaa kertyi 100 km ja keskitehot olivat 158W (FTP 69%) ja keskisyke 117 bpm. Jalat olivat jo alkumatkasta vähän väsyneet, mutta melko hyvin kuitenkin jaksoi polkea loppuun asti.

Viikko 6/2021 (8.-14.2.2021)

Talvi jatkuu. Pakkasta, lunta (tosin ei juurikaan uutta ole tullut), hiihtoa, vähän lumitöitäkin. Komeeta on, aurinkoisia kelejä valkoisessa ympäristössä. Jotenkin tuntui vaan, että viikon reenit jäivät vähän piippuun, mutta tunteja kertyi silti mukavasti, laadusta en ole niinkään varma.

Maanantaina tuli käytyä jäälleen toimistolla. Pyörräillen tuli mentyä molempiin suuntiin. Pakkasta oli 8-9 astetta ja pyörätiet oli hyvin aurattuja lumesta, joten mikäs siinä oli polkiessa. Illalla vielä 75 min kotisalia.

Jos tiistaina aamupäivällä olisi ollut hieman vähemmän pakkasta kuin se -18 astetta, niin olisin mennyt tekemään ulos juoksulenkin, mutta nyt se jäi väliin ja jotenkin ei mattokaan innostanut. Päivän treeniksi jäi siis vain illan puolentoista tunnin sulkapalloneluri. Tällä kertaa oli taas vähän enemmän tekemisen makua pelaamisessa, ja sykkeetkin olivat paremmat kuin edellisellä viikolla. Lämpötila hallissa oli edellen sellainen, että ensi kerralla pitää otta pitkähihainen paita varalle. Mailattoman käden näpit aivan jäässä.

Keskiviikkona jätin MO:n treenin väliin ja lähdin tekemään töiden jälkeen omaa hiihtolenkkiä. Luistellen menin jälleen normaalin 31.5 km:n lenkin Lamminpää – Topin lenkki – Virelä -akselilla. Lähtiessä oli -9 pakkasta ja siinä oli jo vähän kalsa olo. Matkan aikana pakkanen tippui -13 asteeseen ja loppumatkasta oli jo melkein vilu, vaikka yritin pitääkin tehoja yllä. Aikaa kului 2:11, eli selvästi talven paras aika tuolle lenkille. Tosin meno ei ollut kovin nautinnollista, sillä jalkapohjat ja varpaat kramppailivat melkein koko reissun ajan, monot kiristivät ja loppussa alkoi näpitkin jäätymään. Sukat taisivat olla liian paksut ja hanskat liian ohuet.

Torstaina aamupäivällä sitten turvauduin juoksumattoon, kun ulkona oli taas se lähes pari kymmentä astetta pakkasta. 10,5 km:n / 50 minuutin treenin juoksin. Nopeus oli lievästi kiihtyvävauhtinen ja välillä otin kilometrin ja 500m pätkiä 1-3%:n kulmalla. Jokseenkin rankka treeni, vaikka keskisyke ei ollutkaan kuin 136 bpm. Jalat olivat ehkä edellispäivän hiihdosta vielä jähän väsyneet. Juoksun jälkeen menin loppupäiväksi toimistolle töihin – autolla. Illalla poljin vielä 100 min / 45 km sisäpyöräilyä. Keskiteho oli 164W (FTP 71%) ja sykkeistä (120 bpm) näki, että aamullakin oli treenattu.

Perjantaina oli jälleen toimistopäivä. Autokyydillä menin, mutta pyörä oli mukana, jotta pääsin polkemaan kotiin päin. Pakkasta oli -8 astetta. Mukavaa kun pääsee jälleen valoisan aikaan kotiin. Illalla tein tunnin kotisalitreenin.

Lauantaina muutin suunnitelmia treenin suhteen ja lähdinkin tekemään pitempää hiihtoreissua. Päivä oli komean aurinkoinen ja pakkasta oli -6 – -3 astetta. Perinteisellä menin, ja reitti kulki kotoa Lamminpään majan, Julkujärven ja Porin tien kautta Myllyhaan päiväkodille. Sieltä sitten takaisin samaa reittiä ja lisänä vielä Virelän lisäkiekka. Olin unohtanut ladata mittarin ja se lopettikin sitten toiminnan 19 km:n hiihdon jälkeen. Vanhojen hiihtojen perusteella sain kyllä matkan selville (hieman vajaa 55 km) ja lähtöajan sain harjoituksen alusta ja lopetusajan sain perillä kellosta. Siitä sitten parin mehutauon verran minuutteja pois, ja melko tarkka hiihtoaika on 4:20. Talven komein hiihtokeli, vaikka luisto ei ihan parasta mahdollista ollutkaan, pito oli kylläkin loistava. Sauna teki kutaa päälle.

Sunnuntaina vähän hävetti hypätä sisäpyörä selkään, kun ulkona oli jälleen mitä mahtavin ulkoilukeli. Zwiftissä tuli kuitenkin vietettyä aikaa 150 minuuttia ja matkaa kertyi 61 km ja nousumetrejäkin kertyi reilu 900. Keskitehot olivat 166 W (FTP 72%) ja keskisyke 114 bpm. Alussa reisi vähän painoi, mutta loppujen lopuksi jaksoi tosi hyvin. Pyöräilyn päälle lähdin tekemään juoksulenkkiä. Ulkona oli kuutisen asetetta pakkasta ja tarkoitus oli juosta n. 11 km:n Teivon lenkki. Vajaan kilometrin juoksun jälkeen oikean pohkeen alaosa alkoi kuitenkin vähän kipuilemaan ja kipu paheni metri metriltä. Lopetinkin juoksun sitten heti ja kävelin takaisin kotiin. Pohje varmaankin päätti, että eiköhän tämä ole nyt jo ihan riittävästi tälle viikolle, että mennään nyt vaan saunomaan ja hieromaan kramppia pois. Ja sehän me tehtiin. Sen verran tuli vielä koeteltua pumppua, että kävin saunasta pyöräntämässä hangessa lumikylvyssä. Aaa-että teki kutaa…

Viikko 5/2021 (1.-7.2.2021)

Talviset päivät senkun vaan jatkuvat. Pakkasta on ollut purevasti ja lunta tullut tupaan… tai ainakin pihalle. Kotoa päin on tullut taas tullut tehtyä töitä koko viikko perjantaita lukuunottamatta, mutta silloinkin oli -17 pakkasta, joten autokyydillä liikuin.

Ollaan sattuneesta syystä (tosin ei koronan) jouduttu pitämään Tuulin kanssa vähän etäisyyttä toisistamme jokusen päivän verran, joten maanantaina viihdyin hieman pitempään kotisalin uumenissa. No ei nyt mitään ihmeellistä, 75 min salia ja vähän jumppaa siihen päälle.

Tiistaina aamupäivällä oli sen verran rapsakka keli ulkona, että tein juoksutreenin pitkästä aikaa matolla. 50 minuutin, hieman kiihtyvävauhtisen juoksun tein 0-kaltevuuskulmalla. Vauhti oli 4:48 min/km ja keskisyke “vain” 134 bpm. Noinkin alhainen keskisyke oli hieman yllätys, kun matolla yleensä mennään reilustikin kovemmilla sykkeillä kuin ulkona. Nyt ei kovin paljon ylimääräistä ollut. Muutenkin mattojuoksu tuntui ihan siedettävältä. Illalla puolitoista tuntia sulkapalloneluria kylmässä sulkapallohallissa. Harvoin on pelien jälkeen ollut melkein kylmä.

Keskiviikkoiltana oli MO:n yhteistreenit. Lähtö oli Maunussuon vedenottamolta ja tarvoimme jälleen kaksi tuntia umpihangessa harjun mäkiä ylös-alas. Sauvat olivat myös mukana. Meno oli melko talvista, pakkasta oli n.-14 astetta ja lunta paikoin puoleen reiteen. Matkaa ei kertynyt kuin vajaat 4 km ja sykkeetkin olivat reippaasti PK:n puolella, 106 bpm. Jalat olivat kovilla, mutta hapoille asti ei mennyt. Lumireuhtomisen päälle juoksin vielä 6.5 km. Avantin ristyksessä kävin kääntymässä. Sinne päin menin melko rauhassa, mutta takaisin tullessa yritin ottaa vähän vauhtiakin mukaan, mitä nyt niillä tönköillä jaloilla pääsi heikosti auratulla lumisella pyörätiellä -14 asteen pakkasessa. Jälkimmäinen puolikas meni kuitenkin jonkin verran alle 4:30 vauhdilla.

Torstaina oli vuorossa perinteisen hiihtoa. Ja perinteisen lenkin myös tein, sillä lähdin kotoa Lamminpäähän ja sieltä Topin lenkillä. Sitten takaisin ja lisäksi vielä Virelän lisälenkki. Matkaa tuli se normaali 31.5 km ja aikaa kului 2:31, eli ihan hyvä luisto oli – tai ainakin parempi kuin ensimmäisellä perinteisen lenkilläni. Keskisykekin pysyi reippaasti kynnyksen alapuolella. Kylmä tosin oli, kun pakkasta oli -12 astetta ja pohjoisesta tuuli. Alamäissä meinasi aivotkin jäätyä.

Perjantaina kerättiin voimia viikonlopun treeneille ja pidettiin lepopäivä. Aamupäivällä oli reilun tunnin hieronta.

Lauantaiaamu alkoi trainerin selässä. Tein ensimmäistä kertaa Zwiftin ramppitestin. Eli ensin 5 minuuttia kelailua ja sitten aloitetaan 100W:n tehoilla ja minuutin välein tehoa nostetaan 20W:lla. Lyhyt rankka rypistys päättyi 17 minuutin jälkeen, ja viimeisen minuutin keskitehoksi tuli 323W. Lopetin treenin “väärin”, joten en saanut arvioitua FTP-arvoa, ensi kerralla sitten on viisaampi. Testin päälle kelailin vielä rennosti 45 minuuttia 142W:n keskitehoilla (FTP 62%). Illalla tein perinteisellä perinteisen hiihtolenkin, eli saman kuin torstainakin. Aluksi tuntui, ettei oikein pidä eikä kunnolla luistakaan ja ajatuksena olikin tehdä lyhyempi lenkki. Sain kuitenkin 12 km:n hiihdon jälkeen juttuseuraa, ja siinä höpötellessä tulikin sitten tehtyä suunniteltua pidempi ja kovempivauhtinen lenkki. Aikaa meni 7 minuuttia vähäemmän kuin torstaina, mutta kyllä sykkeetkin olivat kymmenen pykälää korkeammalla. Pakkasta oli -8 astetta ja muutenkin mukava hiihtokeli.

Sunnuntaina aamupäivällä poljin Zwiftissä kahden tunnin kevyehkön treenin. Keskitehot olivat 152W (FTP 66%). Mäkeä oli 660 metrin verran ja ne olivat vähän rankkoja valmiiksi väsyneille jaloille. Pyöräilyn päälle lähdin tekemään vielä tunnin juoksulenkin. Pakkasta oli viitisen astetta ja lumisilla pyöräteillä nastari piti hyvin. Neljän kilometrin jälkeen tein 3 x 1km:n vetoja 1km:n palautuksella. Väsyneillä ja kankeilla jaloilla vedot eivät olleet mitään ihmeellisiä. Ensimmäinen oli loivasti ylämäkivoittoinen ja aikaa kului 4:09. Toinen veto päättyi jonkinmoiseen alamäkeen ja tuon km:n aika oli 4:03. Viimeisessä vedossa ei ollut mäkeä kumpaankaan suuntaan ja sain siinä vähän enemmän puristettua itsestäni irti ja sen aika oli 3:49. Vähän oli rankka juoksu, mutta tulipahan tehtyä.