Viikko 26/2025 (23. – 29.6.2025)

Oli synkkä ja myrskyinen sunnuntai. Tai hetkinen, eihän se synkkä ollutkaan, vaikka niin oli ennustettu, vaan aamusateiden jälkeen kovinkin aurinkoinen. Tuulinen päivä kylläkin oli. Muutenkin on päästy vähän lämpeempiin keleihin, kun tulimme perjantaina pohjoisesta takaisin Pirkanmaalle. Alkuviikko kuitenkin vielä Kiilopäällä.

Maanantai oli sadepäivä. Päivä menikin kirjaa lukiessa ja päivänokosilla. Iltapäivällä onneksi sää selkeni ja koiralenkiltäkin pääsi tällä kertaa kuivana pois. Illalla pääsi myös tekemään pienen köpöttelylenkin.

Tiistai oli myös pilvinen päivä, mutta vettä ei sentään satanut, vaikka vähän uhkaavalta näyttikin. Aamulla kävin vuokraamassa Kiilopään vuokraamosta luomu-fatin, ja lähdin tekemään sillä heti lenkkiä. Ensin nousin ja laskin Luulammille kulkevan reitin. Luulammilta suuntasin Vellinsärpimän kämpälle. Tuolla välillä oli jokusia märkiä ja mutaisia kohtia, mutta melko kuivin sukin niistä kuitenkin selvisin. Läskipyörä kulki kivikkopätkät mukavasti, verrattuna maastopyörääni, jolla olen aiemmin saman reitin mennyt. Varovaisesti tuli mentyä. Kun yksin olin liikenteessä, niin ei viitsinyt otta turhia riskejä. Etenkin kun muita liikkujia, poroja lukuunottamatta, ei juurikaan syrjäisimmillä poluilla näkynyt. Vellinsärpimästä Luttotuvalle ja sitten Moita kuruun. Sieltä sitten nousu Palopäälle ja lasku Saariselälle. Laanilan jälkeen poljin pienen pätkän Ruijanpolkua. Lopuksi kiersin vielä Muotkan kautta Niilanpään vanhalle poronerotuspaikalle. Tuolla meinasi sitten käydä huonosti, kun kieppasin erotusaitauksen sisällä, ja kun poljin sieltä pois, niin en huomannut maan rajassa ollutta metallista poroaitaa ja etupyörä tarttui siihen jotenkin kiinni, ja vaikka vauhtia ei paljoa ollutkaan, niin onnistuin tekemään pyörän kanssa kuperkeikan ja päädyin pää edellä turpeeseen. Onneksi ei ollut kivikkoa alla, ja selvisin pelkällä säikähdyksellä ja kipeällä ja verisellä polvella. Viimeiset neljä kilometriä takaisin Kiilopäälle sujui mukavasti alamäkeen, sillä kipeällä polvella ei olisi innostanut kovin isoon ylämäkeen enää lähteä. Vähän päälle neljän tunnin lenkille kertyi mittaa 61 kilometriä. Fätti menee kivikoissa kyllä hienosti, mutta mutakohdat ovat yllättävän liukkaita. Tasaisen varmaan jyrryytystä, mutta mihinkään huimiin vauhteihin tuollaisella traktorilla ei pääse – eikä tarvitsekaan.

Keskiviikko olikin sitten komea päivä. Aurinkoista, ja lämpökin nousi 15 asteeseen. Aamulla koiralenkillä OP-vaiva kiusasi jonkin verran, mutta päätin kuitenkin lähteä kokeilemaan sauvakävelylenkkiä. Ensin nousin Ahopäille, josta sitten laskin Laanilan suuntaan. Reitti jatkui Ruijanpolkua pitkin aina Sivakkaojan laavulle ja sieltä Sivakkaojan reunaa pitkin Niilanpään reitille ja sitä pitkin takaisin Kiilopään mökille. 16,5 kilometrin lenkkiin kului aikaa 2:50. OP-vaiva kiusasi koko matkan, mutta ei kuitenkaan niin paljon, että retkeä olisi tarvinnut lyhentää. Sen verran oli komea keli, ettei sauvalenkin jälkeen innostanut vielä jäädä mökille Sisun kanssa makoilemaan, vaan lähdin vielä reilun kahden tunnin gravelilenkille Kutturaan päin. Edestakaiselle lenkille kertyi mittaa 57 kilometriä. Vähän harmitti, etten mennyt Kutturaan asti, kun oli niin komea kelikin ja aikaakin olisi ollut. Alustakin oli hyväkulkuista hiekkatietä ja maisemat mukavia männikkökankaita. Olin kuitenkin yhden pullon taktiikalla liikenteessä ja reissulle olisi tullut lisämatkaa 40 kilometriä, joten jätin Kutturassa käynnin seuraavaan kertaan. Polvi vähän kipuili edellisen päivän äxidentin jäljiltä. Pyörälenkin jälkeen vielä savusaunaan ja purouinnille (kastautumiselle), niin se päivä alkoi olla siinä.

Torstaina lähettiin heti aamusta, koiralenkin jälkeen ajelemaan kohti Vuokattia, jossa pitäisi viettää seuraava yö. Matkan aikana sateli aina silloin tällöin, mutta hyppäsin kuitenkin kyydistä Ristijärven Pappilanrannassa ja puin pyöräilykamppeet päälle ja lähdin polkemaan 888-tietä kohti Sotkamoa ja sieltä Vuokattiin. Reitti alkoi heti kunnon ylämäellä, kun piti kivuta pari kilometriä Saukkovaaran päälle. Liikennemerkki näytti 9% nousua. Onneksi reitiltä löytyi myös alamäkeä. Maisemat olivat, mitä nyt näiltä seuduilta voi odottaa. Tylsää pusikkoa, hienoa mäntykangasta, vähän vesistöjä ja soita. Alusta oli hyvässä kunnossa ja mukava ajella, etenkin kun myötätuulkin vielä siivitti gravel-pyörää. Vesisadettakaan ei enää tullut, vaan aurinko alkoi paistelemaan. Liikennettäkään ei ollut ihan mahdottomasti. Tasan kahden tunnin polkaisuun kertyi matkaa noin 59 kilometriä. Nousua ja laskua oli jotakuinkin saman verran.

Perjantai oli Sisun “mieliksi” jälleen autopäivä. Alkumatkat menevät aina mukavasti, mutta jossain vaiheessa mitta tulee täyteen, eikä kävelytauotkaan tunnu auttavan kitinään. Jyväskylässä Pandan tehtaanmyymälässä poikkeaminen. Iltapäivällä jo kotona ruohoa leikkaamassa.

Lauantain vastainen yö oli sateinen ja päiväkin näytti pilviseltä. Aamupäivä kotihommissa. Muutamalla lekanheilautuksella yläkerran parvekkeen kaide ropisi alas, joten sen kunnostuksen aika olikin näemmä jo käsillä, tai olisi ollut jo jokunen vuosi sitten. Puutavaraliikkeestä vähän uutta puutavaraa kärryyn. Tämän jälkeen pääsikin tekemään pienen tauon jälkeen pyörälenkkiä maantiepyörällä. Harmillisesti oli jäänyt gravelin SRAM:n vaihteen vaihto mekanismi selkärankaan. Shimanossa kun logiikka on erilainen, niin alkumatkasta tuli virhevaihtoja harmitukseen asti. Reitti kulki Siuron, Salmin, Jumesniemen, Hämeenkyrön, Viljakkalan, Karhen, Kyrönlahden, Ylisen ja Elovainion kautta. Aikaa kului noin 3:45 ja matkaa kertyi 114 kilometriä. Alkuun oli pilvistä, mutta loppua kohden alkoi aurinkokin paistelemaan. Vettä en niskaani saanut, vaikka joko sadekuuro oli Hämeenkyrössä tiet kastellutkin. Illalla vielä lisää parvekkeen purkamista.

Kun sunnuntai ei ollutkaan niin paha kuin ennustettiin, niin pihalla pääsi olemaan enemmän kuin olin suunnitellut. Aamupäivällä kävin köpöttelemässä 11 kilometrin sauvalenkin Lamminpään harjun reiteillä. OP-vaiva kiusasi loppumatkasta. Päivällä jatkui taas parvekkeen purku. Sitä pitikin purkaa enemmän kuin alunperin oli tarkoitus, mutta kun pehmeetä löytyi vähän joka paikasta, niin purkaahan sitä piti. Illalla tein vielä vähän pyörähuoltoa, ja tunnin kotisalitreenin.

Viikko 25/2025 (16.-22.6.2025)

Lomareissussa. Perinteiseen tapaan lähettiin taas Juhannukseksi pohjoiseen. Tällä kertaa ei tarvinnut lähteä etelän lämpöjä pakoon, kun ei kotosallakaan ollut lämmintä, mutta viilempään ilmaan kuitenkin päästiin. Sisu tykkää tällaisista noin kymmenen asteen keleistä. Itse on kyllä joutunut laittamaan lämpökerrastoa niin ylä- kuin alapäähänkin. Myös kevyttoppatakille ja pipolle on ollut tänä Juhannuksena käyttöä.

Jos kelit ovat kelvanneet Sisulle, niin karvakorva ei ole oikein autoilusta välittänyt. Alkumatka meni ihan hyvin. Ensimmäinen pari tuntia oli hiljaista takaluukussa, mutta sitten alkoi kitinä ja piti pysähtyä köpöttelemään. Seuraava kitinä alkoi tunnin jälkeen, ja taas piti pysähtyä. Loppumatka Ouluun olikin sitten melkein jatkuvaa kitisemistä, mutta puolimatkan krouviin kuitenkin päästiin ilman hermoromahdusta. Hupisaarilla olikin sitten taas mukava lenkkeillä ja käydä juomassa Oulujoen vettä.

Ensimmäistä kertaa oli pyöräharrastuksestakin hyötyä, kun kyseltiin pyörien säilyttämisestä hotellihuoneessa. Saatiin Lapland Hotellin sviitti perushuoneen hinnalla. Nyt oli pyörille tilaa ja Sisullekin oma huone ja sohva. Saunakin löytyi.

Alkuviikko oli vielä töitä. Maanantaina perinteiseen tapaan pyörällä konttorilla. Vielä oli mukavasti lämpöä. Aamulla 15 ja illalla 20 astetta. Illalla vielä tunnin kotisalitreeni.

Tiistaina myös pyörällä konttorilla. Nyt maantiepyörällä, kun töidän jälkeen taas kierron kautta kotiin. Aamulla oli kostea keli, mutta illalla jo kuivaa ja ihan mukava 19 astetta lämpöäkin. Kiersin Jasperintien kautta Sionkylään ja sieltä Nokian keskustan kautta Siuroon. Siurosta Sasin ja Metsäkylän kautta kotiin. Matkaa kertyi vähän vajaat 70 kilometriä ja aikaa meni 2:20. Rauhassa menin, paitsi Siuron jälkeen kun tarrauduin jonkun TT-pyörän perään ja Sasiin asti sitä peesailin. Tuolla pätkällä vauhti nousi ihan mukavasti.

Keskiviikkona puolikas työpäivä kotikonttorilla, ja sitten gravelit auton katolle ja kassit autoon ja suunta kohti Oulua. Pyörät tuli pestyä matkan aikana, kun välillä vettä satoi ihan huolella.

Torstaiaamusta, hotelliaamiaisen jälkeen, lähdin polkemaan kohti pohjoista. Tuuli lähti autolla perään vähän ennen puolta päivää. Ehdein ajamaan Lapin puolelle, vähän Simon yläpuolelle. Pääosin ajelin asfalttia, mutta Haukiputaan, Iin ja Ohtavan välillä tuli ajeltua jonkin verran hiekkateitäkin. Pienempiä teitä yritin ajella, mutta Ohtavan jälkeen jouduin ajelemaan jonkin verran 4-tien reunaa, joka oli ainakin näin Juhannuksen aluspäivänä melko vilkas. Ennen Kuivaniemeä pääsin taas hiekkatien puolelle ja Simo jälkeen pienemmälle tielle. 105 kilometirä ja 3:50 ehdein polkea, ennen kuin huoltoauto sai kiinni. Lämpöä oli 14 astetta ja kun pohjoisesta tuuli, niin vastatuuleen sai puskea koko matkan. Illan suussa saavuimme sitten Kiilopään mökiin, jossa pitäisi viikko lomailla.

Juhannusaattona lähdin päivällä graveloimaan latupohjia pitkin. Puolilta päivin lämpöä oli 6 asteen verran ja vettäkin vähän tihuttelin, pohjoistuuli myös viilensi entisestään lämpöä. Vettä ei kuitenkaan satanut niin paljon, että se olisi kastellut kunnolla kamppeita tai sora-alustaa. Ensin poljin Laanilaan ja sieltä Piispanojan kautta Luulammille. Luulammilta takaisin Saariselälle päin ja Saariselän kautta Luttotuvalle. Luttotuvalta taas vähän takaisin päin ja sitten nousu Kaunispäälle, josta sitten asfalttia pitkin Kakslauttasiin ja siellä takaisin mökille. Matkaa kertyi 69 kilometriä ja aikaa tärvääntyi 3:15. Lenkin aikana lämpötila nousi jokusella asteella ja sateetkin loppuivat puolessa välissä lenkkiä. Illalla kokkoa katsomassa Kiilopään keskuksessa.

Juhannuspäivänä oli vuorossa sauvalenkki. Kiilopäältä Niilanpään poronerotuspaikalle, sieltä Sivakkaojanlaavulle ja sieltä Ruijanpolkua pitkin latupohjille ja takaisin mökille. Matkaa tuli vähän päälle 12 kilometriä ja aikaa meni reilu pari tuntia. Sää oli komean aurinkoinen, eikä pohjoistuulikaan oikein sopinut reitillemme. Lämpöä oli vähän päälle kymmenen astetta. OP-vaivani ei oikein tykännyt lenkistä. Alkumatka, joka oli nousuvoittoista meni vielä ihan mukavasti, mutta alamäkipätkällä alkoi takareidessä ja haarovälissä vihlomaan. Ei hyvä. Illalla vielä vähän extempore Kiilopään huiputus rauhallisesti kävellen. Ei isompia kipuja. Sisu oli onneksi väsynyt Juhannusaaton lenkeistä, eikä vaatinut lauantaina kauheasti lenkitystä.

Sunnuntai oli myös poutapäivä. Aamupäivällä lähdin polkemaan asfalttia pitkin Ivaloon. Lämpöä oli kymmenisen astetta ja pohjoisesta tuuli, eli alkumatka oli vastatuulta. Ivalosta suuntasin muutaman kilometrin verran Rajajooseppiin päin. Tuo muutaman kilometrin pätkä taisi olla ainoa Kiilopään reissun uusi pätkä, sillä muuten taitaa tulla mentyä vanhoja tuttuja reittejä pitkin. Paluumatkalla lämpöä oli muutaman asteen verran enemmän ja kun oli pääosin myötätuultakin, niin vähän nousuvoittoinenkin siivu meni menomatkaa jouhevammin. Paluumatkalla pyörähdin vielä Saariselän keskustassa. Matkaa kertyi 104 kilometriä ja aikaa kului 3:50.

Viikko 24/2025 (6.-15.6.2025)

Hellepäivä. Taitaa olla ensimmäinen laatuaan tälle kesälle täällä suunnalla Suomea. Sisu ei oikein välitä tällaisista lämmöistä. Läähättelee sisällä eikä iltapäivälenkki oikein kiinnosta. Tosin en minäkään ole kuumien kelien fani, vaikka kyllä tähän aikaan vuodesta muutaman päivän tällaisia lämpöjä sietää, ennemmin kuin viidentoista asteen lämpöjä. Tällä viikolla kyllä on saanut nauttia molemmista lämmöistä, pyörän päällä on saanut sekä hikoilla että palella.

Tänään no myös lepopäivä. Tai ainakin treeneistä. Eilinen lenkura oli sen verran pitkä, että täytyy vetää happea yksi päivä. Pihalla toki on hikoiltu koko päivä. Tien penkkoja trimmeröity ja oksia haketettu. Samalla on päässyt tutustumaan myös hakkurin sielun elämään, kun se otti ja jumittu muutaman kerran, ja jouduin vähän purkamaan koko hökötystä. Eli ei ihan hukkaan mennyt tämäkään päivä – aina oppii jotain uutta.

Viikko on käyty ahkerasti toimistolla. Tuuli ollut kotosalla neljänä päivänä, niin minä olen voinut olla noina päivinä lähitöissä. Tuuli on ollut myös koko viikon Irlannintaudissa, joten on ollut hyvä pitää vähän etäisyyttäkin, ettei tauti hyppää minuunkin. Tähän asti ainakin olen pysynyt terveenä.

Maanantaina pyörällä konttorilla. Heilteistä ei ollut vielä pelkoa.

Myös tiistaina pyörällä konttorilla. Tällä kertaa maantiepyörän kanssa. Päivällä totesin, että illaksi oli odotettavissa sadekuuroja, mutta päätin kuitenkin lähteä kiertämään Säijän kautta kotiin. Säijässä sitten tulikin ensimmäinen pieni sadekuuro, mutta siitä selvittiin vielä ihan vain pienellä kastumisella. Rajasalmen sillalla päätin lähteä kiertämään suunnitellusti vielä Nokian ja Takalauttalan kautta, vaikka Nokian päällä olikin tummaa pilvelä ja selvää sadetta. Edenin kohdalla olin siiten jo ihan uitettu ja vähän alkoi vilukin tulemaan. Töistä lähtiessä pyörämittari näytti 19 astetta, mutta sateen jälkeen 12 astetta. Irtohihat oli, mutta puntteja ei. Kotiin päästyä oli suht vilpoinen ja märkä olo. Matkaa kertyi 72 kilsaa ja aikaa kului vähän päälle 2:20. Eli napsun päälle kolmeakymmpiä tuli mentyä, vaikka rauhallisemmin piti taas ajaa. Mutta sade ja sateenuhka saa kummasti jalan pyörimään nopeammin.

Keskiviikkona jälleen pyörällä konttorilla. Ei vieläkään merkkejä hellekeliestä. Kotiin polkiessa pientä tihkusadetta.

Torstaina kotikonttorilla. Illalla tunnin kotisalitreeni.

Perjantaina maastopyörällä konttorilla. Piti turvautua maasturiin, sillä aiemmin viikolla rikoin työmatkapyörän takajarrun männän kun oli mennyt jumiin ja käytin vähän liikaa voimaa sen korjaamiseen. Kotimatkalla poikkesin hakemaan Rtecistä uuden takajarrusatulan ja sillä jarru tuli kuntoon. Samalla hommasin Rexin nestemäistä ketjuvahaa ja testasin sitä maantiepyörään.

Lauantaille oli suunniteltu erikoispitkä pyörälenkki. Olosuhteet ainakin olivat kunnossa, sillä aamulla ysin aikoihin, kun lähdin liikkeelle, oli jo noin 15 astetta lämpöä ja päivin mittaan lämpö nousi lähelle hellerajaa. Länsituulta oli vähän, mutta ei mitenkään harmiksi asti. Aurinkorasvalle oli myös käyttöä. Matka alkoi tuttua reittiä pitkin, ensin Siuroon ja sieltä Salmin kauta Häijääseen. Sitten jatkoin, vähän harvinaisempaa reittiä, Mouhijärven ja Suodenniemen kautta Laviaan. Laviasta suuntasin sitten ihan uudelle reitille, kun poljin Lassilan kautta Noormarkkuun. Tällä välillä ei juuri kauheasti ollut nähtävää tai kohdetta, jossa pysähtyä, joten ensimmäinen stoppi olikin Noormarkussa 112 kilometrin kohalla. Hieman vastatuulta oli ollut, mutta toisaalta enemmän laskumetrejä kuin nousumetrejä. Rauhassa yritin mennä, mutta keskari oli tuossa vaiheessa kuintekin vähän päälle 29 km/h. Noormarkussa pidin kunnon stopin. Kävin kaupassa hakemassa lisää nestetta ja energiaa, ja nautein ne kirjaston penkillä. Myös vedenheitolle oli tarvetta, mutta kun kirjastoon ei päässyt, niin Noormarkunjoen penkka sai kelvata. Noormarkusta matka jatkui Ruosniemen kautta Kullaalle. Tässä vaiheessa vatsaa alkoi vähän vääntämään ja pistämään, mutta onneksi ei kovin pahasti. Seuraavaksi matkan varrelle jäi Korkeaoja ja Kauvatsa. Tämä oli jo periaatteessa tuttua reitti, kun olin polkenut sitä kertaalleen toiseen suuntaan. Keikyällä suunnitelin pysähtyväni tauolle ja poikkeavani kauppaan, mutta kun en törmännyt sellaiseen, niin piti ajella vielä reilu 15 kilsaa Kiplijoen ja Tyrväänkylän kautta Sastamalan keskustaan. Siellä sitten reissun toinen kunnon stoppi. Hieman aikaisemmin tauko olisi kyllä saanut olla, sillä aika väsynyttä menoa tuo viimeinen puolituntia oli ollut. Sastamalassa matkaa oli kertynyt 205 kilometriä ja keskarikin oli noussut myötätuulen ansiosta napsun päälle kolmenkympin. Kaupasta juotavaa ja vähän lisäenergiaa, vessakäynti ja hyvävointisena takaisin matkaan. Viimeinen 55 kilometriä kulki Karkun ja Häijään kautta samalle reitille, jolla reissu alkoikin, eli Salmin ja Siuron kautta kotiin. Mittaa reissuun tuli aika tarkka 260 kilometriä ja aikaa kului 8,5 tuntia. Keskitehot 174W. Kahden pysähdyksen taktiikka oli ihan ok. Kolmaskin olisi voinut olla ihan hyvä, mutta koko lenkillä ei ihan hirveästi hyviä taukopaikkoja ollut, tai siis sellaisia, joista olisi saanut ostettua jotain. Mutta ihan mukavasti kulki, eikä seinää tullut vastaan, eikä pienet vatsavaivatkaan haitanneet liikaa menoa.

Viikko 23/2025 (2.-8.6.2025)

Poikkeuksellinen viikko. Ollaan oltu Sisun kanssa kaksin kotimiehinä melkein koko viikon. Toisaalta melkein kävi, että olisin ollut loppuviikon yksin, sillä vanhuksen kulku alkoi hyytymään tiistaina iltalenkillä melko pahasti, ja keskiviikkoaamuna ei suostunut kävelemään enää yhtään. Melko surkeena soittelin jo eläinlääkärille, että olisiko Sisun taival nyt tässä ja se pääsisi katsomaan pikkuveljeään toiselle tantereelle. Mutta hoitaja ehdotti kuitenkin vielä kipulääkkeen ottoa, ja torstaina kaveri olikin jo vetreemässä kunnossa ja meno maistui taas. Ainakin vähän aikaa vielä saadaan siis pitää Sisua.

Maanantaina oli viikon ainoa konttoripäivä. Pyörällä normaaliin tapaan liikenteessä. Illalla vielä tunnin kotisalitreeni.

Kaikesta huolimatta uskalsin jättää Sisun yksin kotiin tiistaina, ja lähdin illalla pyörälenkille. Ilta oli komea ja lämpöäkin 20 astetta. Kiersin Sasin, Mahnalan, Hämeenkyrön ja Lintuharjun kautta Ylöjärven keskustaan ja takaisin kotiin. Matkaa kertyi 72 kilometriä ja aikaa kului vähän alle 2:20, keskitehot 202W. Keskari oli hieman päälle 31 km/h, joten ihan mukavasti kulki. Alkumatkan vastatuuliosuus oli ehkä hieman suojaisella osuudella ja myötätuuliosuus avoimemmalla. Jalka oli kuitenkin ihan syönnillä ja meno maistui mukavalta.

Keskiviikkona oli vielä vaikeampi jättää karvakorva yksin kotiin, kun tulevaisuus oli epävarmaan. Mutta Säijän lenkki tuli illalla kuitenkin polkaistua. Lämpö oli taas parinkympin luokkaa ja edellisten päivien tapaan tuulta oli ihan riittävästi. Pienten lisäkiemuroiden jälkeen matkaa kertyi 61 kilometriä ja aikaa kului napsun alle kaksi tuntia, eli keskari nousi taas melkein 31 km/h. Keskitehot 191W. Säijän lenkkiä ei ole tullutkaan vähään aikaan poljettua. Usein tulee kyllä ajettua Säijän tai lentokentän kautta, mutta edellisestä lenkistä on jo aikaa – tulikohan viime kesänä ajettua kertaakaan.

Torstai oli ihan suunnitellusti lepopäivä. Aamupäivä kotikonttorilla ja päivällä tavarantoimittajalla. Iltapäivällä taas kotikonttorilla ja illalla iltariennoissa. Ennen iltarietoja ehti tehdä vähän pihahommia, ja rapsutella, jo paremmassa kunnossa olevaa hännänheiluttajaa.

Perjantai oli pilvisempi päivä, ja ihan sateen näköistäkin oli, mutta ei kuitenkaan satanut. Iltalenkiksi tein kevyen gravel-lenkin Linnasvuoren suunnassa. Kävin keräilemässä sieltä suunnasta jokusen keskeisen ruudun. Samalla lenkillä tuli myös keräiltyä vähän itseäänkin, kun yhdellä pienellä peltotiellä mukkasin, kun rengas ei noussutkaan syvästä ajourasta. No, eipä tullut kuin pientä skröpöä, ja pääasia ettei ketään nähnyt. Suurempi pettymys oli, kun yhdelle ruudulle ajo oli estetty hirviaidan porttiin laitetulla lukolla. Matkaa kertyi 50 kilsaa ja aikaa kului 1:55.

Lauantai oli viikon toinen treeneistä vapaa päivä. Harvinaista. Alkaako ote lipsumaan. Tai melkein voisi kyllä laittaa salitreeniksi koko päivän, sillä lapionvarressa tuli heiluttua ja risuja kannettua yms. Jälleen oli tosi tuulista, mutta ei haitannut, kun ei ollut tienpäällä.

Ensi viikon Pirkan Pyöräilyn kunniaksi, poljin sunnuntaina vanhan klassikkolenkin, mutta vastapäivään. Aamupäivällä lähtiessä lämpöä oli 14 astetta, joten irtohihat piti pukea ja myös tuuliliiville oli käyttöä. Lounaistuuli oli jälleen melko reipas. Päivän aikana lämpö kyllä nousi jokusen asteen ja aurinkokin alkoi paistelemaan, joten jos olisi viitsinyt, niin hihat olisi voinut kyllä ottaa pois, mutta enpä viitsinyt. Reitin alkumatka Santalahden, Petsamon ja Ruotulan kautta on vähän tympeää ajoa, kun pitää pyöräteitä ajella ja valoissa pysähdellä.. Linnainmaan jälkeen sentään valot loppuivat ja Jyväskyläntien ylityksen jälkeen pääsi jo ajoradalle ajelemaan. Terälahdelta kännyin Kapeelle päin ja sieltä Muroleen kautta kanavalle. Kanavalla pysähdyin, vähän vasten tapojani, hakemaan munkkienergiaa. Näin lyhyellä lenkillä ei periaatteessa pitäisi tarvita pysähdystä ja nyt jäikin puolet taskueväistä syömättä. Alkaako se ote oikeasti lipsumaan. Mutta kun ei ollut sinänsä mikään kiire, niin otin pienen stopin. Kanavan jälkeen alkoi enemmän puhaltamaan sivusta ja Kurun jälkeen sitten tultiin ihan vastatuuleen. Kurusta Kyrönlahdelle on matkaa reilu parikymppiä. Näin sunnuntai-iltapäivästä liikennettä tuntui olevan aikas reippaasti ja kun tuuli heitteli pyörää, niin tarkkana sai olla ohittelijoiden kanssa, kun piennartakaan ei juuri tuolla pätkällä ole. Kyrönlahden jälkeen piennar levenee, joten autoista ei enää tarvinnut niin välittää, mutta vastatuuli jatkoi kiusaamistaan. Mutala – Ylinen – Vahanta -välillä tuuli ei enää haitannut niin paljon, vaikka ajosuunta ei juurikaan muuttunut. Matkaa kertyi 137 kilometriä ja aikaa kului 4:30, keskitehot olivat 193W. Keskari oli napsun päälle kolmeakymppiä, joka hieman ihmetyttää, sillä kuvittelin, että Kurun jälkeen keskari tippuisi melkoisesti, mutta ei siinä sitten kuitenkaan niin käynyt.

Ensi viikolla pääsee taas enemmän toimistolle, sillä emäntä saapui sunnuntai-iltana reissusta kotiin.

Viikko 22/2025 (26.5. – 1.6.2025)

Tynkäviikko. Tai siis periaatteessa piti olla. Torstain pyhäpäivästä oli ennustettu sään puolesta märkää päivää, joten päätin skipata koko helatorstain ja tehdä töitä senkin päivän. Perjantaina sen sijaan tuli tehtyä lyhennetty työpäivä, ja pääsimme lähtemään mökille vähän aikaisemmin.

Viikko alkoi etätyöpäivällä sekä treeneistä vapaalla päivällä. Pihaan ilmestyi aamupäivällä muutama kuutio multaa ja se tuli leviteltyä A:lla takapihalle ja edellisen viikon möyrimiset menivät nätisti piiloon.

Tiistaina maantiepyörällä konttorille. Töiden jälkeen Sionkylän, Nokian keskustan, Siuron ja Sasin kautta kotiin. Lämpöä oli mukavat 19 astetta, mutta etelätuuli aika reipas, ja reitilleni vastatuulta osui enemmän kuin myötäistä. Matkaa kertyi 69 kilometriä ja aikaa kului 2:20. Keskitehot 191W. Illalla vielä ruohonleikkuuta ja nurmikon kylvämistä.

Keskiviikkona jälleen kotikonttorilla. Illalla tunnin kotisalitreeni. Tuleva uusi nurmikko sai päivällä mukavasti vettä taivaalta.

Torstaina taas pyörällä konttorille. Aamulla oli kosteeta, mutta ei kuitenkaan satanut. Töissä oli hiljaista ja lounaallakin piti käydä talon ulkopuolella. Muutama muukin kyllä näkyi toimistolla, mutta puhua ei tarvinnut koko päivänä. Kotiin päin polkiessa, alkuun tuli vähän vettä, mutta pääosa matkasta kuitenkin kuivana. Takarengas vähän lussu, mutta en jaksanut pysähtyä pumppaamaan, kun ei ihan vanteella tarvinnut polkea. Illalla työmatkapyörän huoltoa.

Perjantaina aamupäivä kotikonttorilla. Puolen päivän aikaan varustin gravelin ajokuntoon ja lähdin polkemaan Vehkajärvelle päin. Sää oli mukavan aurinkoinen ja lämpökin nousi päivän aikana melkein kahteenkymppiin. Tiet olivat kuivia, mutta paikoin hiekkatiet olivat viikon sateista vielä vähän pehmeitä ja hidasti menoa. Alkumatka kulki tuttuja teitä pitkin Sorvan ja Tottijärven kautta Rämsööseen. Rämsöön jälkeen siirryin uusille hiekkatiepätkille. Uusi reitti vei ensin Sammaljoen tuntumaan ja sitten Houhajärven eteläpäähän. Houhajärveltä Illoon olikin sitten tuttua tutumpaakin pätkää, etenkin lapsuuden ajoilta – silloin tosin auton kyydissä. Illosta poikkesin taas uusille hiekkatiepätkille. Oriniemellä tulin taas tutulle reitille, mutta vielä loppumatkallekin löysin pätkän uutta reittiä. Matkaa kertyi tasan 100 kilometriä ja aikaa kului 3:45, keskitehot 180W. Illaksi jäi vielä hyvin aikaa lapiohommiin. Muutama tunti tuli tasoiteltua järven rantaa, kun viime talvena jäät olivat lykänneet rantaan ikävän näköisen penkan.

Lauantai valkeni pilvisenä ja kovatuulisena. Päivälle oli kuitenkin suunniteltu pyörälenkki, joten se piti toteuttaa, vaikka sää ei ihan optimaalinen ollutkaan. Koko lenkin ajan taivas oli pilvessä, lämpöä 12 astetta ja tosi tymäkkä länsituuli. Edessä oli jälleen iso määrä uusia hiekkatiepätkiä, joten mielenkiinnolla lähdin ajelemaan ja katsomaan mitä edestä löytyisi. Alkumatka tosin oli tuttua asfalttipätkää Punkalaitumen läpi ja Sastamalaan päin. Hiekkatiellä poikkesin Pärnänmaan risteyksestä. Ennen Huittisiin saapumista matkan varrelle jäi Pikku-Illo, Tervamäenkulma, Kämmäkkä ja Räikänmaa. Vastatuulta oli ensimmäiset kaksi tuntia Huittisiin asti. Yhdellä isolla tasaisella peltoaukealla katsoin mittarista, että vauhti on hieman alle kahtakymppiä, mutta tehot olivat 250W – onneksi ei koko ajan ihan tuollaista puskemista ollut. Huittisissa sitten käännyin myötätuuliosuudelle, ja 200W:lla pääsi helposti yli neljääkymppiä. Paluumatkakin oli pääosin ennen ajamatonta reittiä. Paluumatkan varrelle jäi Rekikoski, jälleen Tervamäenkulma, Pärnänmaa, Suontaustankulma, Reininmaa, Parrila ja Teikarla. Ihan loppumatka kulki asfaltilla Porttikallion ja Jalasjoen kautta. Matkaa kertyi 107 kilometriä ja aikaa kului 3:50, keskitehot 189W. Säästä huolimatta ihan mukava reitti.

Sunnuntaina oli iltapäivällä Alastarolla TeLe:n valmistujaisjuhlat. Aamupäivällä / päivällä oli kuitenkin hyvin aikaa tehdä viikonlopun kolmas satanen mökin ja Alastaron välillä. Alunperin piti mennä vain vajaa kasikymppinen, mutta kun aikaa ja säätä oli, niin venytin lenkkiä vähän pidemmälle, ja samalla sain kerättyä jokusen uuden ruudun Alastaron päässä. Tällä kertaa aamu oli aurinkoinen, mutta länsituuli oli yhtä navakka kuin lauantainakin. Lähtiessä lämpöä oli kolmetoista astetta, mutta päivän mittaan lämpö kohosi pariinkymppiin. “Yksisuuntainen” reitti oli tällä kertaa siitä ikävä, että kovin montaa myötätuulikilometriä reitille ei osunut. Alkuun poljin asfalttia pitkin Kanteenmaahan ja sieltä sitten jokunen kilometri Helsingintietä Huittisiin päin. Reilun 30 kilometrin ajon jälkeen pääsin vihdoin hiekkateille ja uusille sellaisille. Hiekkareitti kulki ensin Alainenjoen, Hennijoen ja Tirmanmäen kautta Tammiaisiin. Tammiaisista Kiikankujan kautta Alastaron keskustaan. Tällä välillä kävin tekemässä muutaman piston ja hain pari uutta ruutua. Vielä kieppaisu Kyrönkorvessa ja Kanniston kotieläintilalla, ja lopuksi Annisten lenkki, ennen kuin saavuin porukoille. Matkaa kertyi 110 kilometriä ja aikaa kului reilu neljä tuntia, keskitehot 181W. Uutta reittiä tuli taas useampi kymmenen kilometriä. Kyllä tämä seutu on vaan täynnä graveloitavaa.