Viikko 38/2021 (20 – 26.9.2021)

Puut alkavat kellertyä jo täällä etelässäkin. Aamut vilpoisia, mutta päivällä päästään yhä kymmeneen lämpöasteeseen, joka tuntuu ihan lämpimältä. Vettäkin on saatu, mutta etenkin sunnuntai oli mahtava ulkoilupäivä.

Kantapää on vihoitellut edelleen. Tämän vuoksi juoksut on jääneet käytännössä nolliin tällä viikolla. Korvaavaksi liikunnaksi on tullut sisäpyöräily. Trainer-kausi käynnistyi siis tällä viikolla. Myös uimaan on päässyt muutaman viikon tauon jälkeen.

Loman jälkeen aloitettiin varoivaisesti, ja maanantaille harjoituspäiväkirjaan ei tullut kuin työmatkapyöräilyt sekä illan tunnin kotisalitreeni.

Tiistai-iltana laitoin ensi kertaa tänä syksynä trainerin tulille. Poljin Zwiftissä kevyesti kaksi tuntin. Keskisykkeet oli 119 bpm ja keskiteho 157W. Tri-pyörä oli käytössä ensimmäistä kertaa sitten Tahkon kisan, ja vettä siellä niskaansa saanut pyörä kitisi siihen malliin polkiessa, että melkein keskeytin treenin siksi aikaa kun haen öljyä. Kuuntelin kuitenkin kitinät koko kahden tunnin ajan.

Keskiviikkona oli jälleen työmatkapyöräilyt. Aamulla oli pakkasta asteen verran, joten Laken talvikengät piti vetää jo jalkaan. Illalla oli MO:n treenit. Ensin tunnin sauvakävelytreeni Maunussuon mäissä. Tehtiin 6 mäkivetoa juosten, muuten mentiin kävellen. Tämän päälle tunti uintia Ylöjärven uimahallissa. Käsivetoharjoitteet olivat jälleen ohjelmassa.

Torstaina kävin myös konttorilla pyörällä. Illalla 70 minuuttia kevyttä sisäpyöräilyä Zwiftissä. Tällä kertaa sykkeet jäivät 112 bpm:iin ja tehot 149W:iin. Kevyttä oli, mutta nyt oli ketjut rasvattu.

Perjantaina otettiin taas vähän kevyemmin. Illalla tunnin kotisalitreeni ja päälle puolen tunnin jumppa. Jumppasin viime kevään Amfibian tallenteen kanssa. Vähän liikkuvuutta yms.

Lauantaiaamuna poljin Zwiftin ramp testin. Alkuun jokunen minuutti lämppää, sitten lähdettiin 100 W:sta ja minuutin välein nostettiin 20 W tehoja. 320 W jaksoin polkea vielä kokonaan, mutta 340 W jäi puoleen väliin. Tästä urakoinnista FTP:ksi annettiin 253 W, joka oli 4 W vähemmän kuin kevään viimeisessä vastaavassa testissä. Melko vähän arvo oli kuitenkin pudonnut, luulin että olisi enemmän. Mulla oli testin aikana myös erilliset tehopolkimet kiinni ja seurasin Garminista, mitä ne näyttivät. Zwiftiin verrattuna Assioman polkimet näyttivät tehoksi noin 10-15 W enemmän. Tuo on sinänsä hyvä tieto, sillä Assioman arvoja kuitenkin kesällä tulee ulkona pelkästään seurattua. Lauantai jatkui MO:n aktiviteetilla Varalan Flowparkissa. Reilu kolme tuntia tuli kiipeiltyä seikkauluradoilla. Ilma oli mitä hienoin ja lihakset saivat hyvää ja erillaista haastetta. Paksummat takin vaihto ennen aktiviteetin alkua oli virhe, sillä hikeä alkoi pukkaamaan melko pian kun radoille päästiin. Aktiviteetin jälkeen vielä saunomista ja pulikointia Varalan allasosastolla, ja illalla vielä hyvää ruokaa ravintolassa hyvällä, samanhenkisellä porukalla.

Sunnuntaiaamusta oli heti tunnin MO:n uintitreeni Ylöjärven uimahallissa. 2,4 kilometriä kelausta vuoroin ilman ja vuoroin pullarin ja lättäreiden kanssa. Uinnin päälle pari tuntia sauvakävelyä Pikku-Ahvenistolla. Sinne meno ja paluu oli kävelyä, mutta Pikku-Ahvenistoa kiersin 5 kertaa hölkällä/juosten. Kierroksen mitta on 1.3 km ja aikaa tuohon kului ensimmäisen kierroksen reilusta seitsämästä minuutista viimeisen kierroksen vajaaseen kuuteen minuuttiin. Erittäin upeasta säästä johtuen poluilla oli paikoin vähän ruuhkaa, joka haittasi etenemistä, mutta ohi tuli aina päästyä ilman ongelmia. Vähän pahennusta juoksenteluni taisi aiheuttaa kun yhdet koiran ulkoiluttajat tuli ohitettua kolmeen kertaan ja kapealla polulla se aiheuttaa aina vähän toimenpiteitä koirien kanssa. Iltapäivällä tuli päräytettyä vielä moottorisahakin käyntiin ja syyskauden ensimmäiinen kaato tuli tehtyä. Runko päätyi heti klapeksi ja pinoon, ja risutkin tuli perattua naksuttelukuntoon.

37/2021 (13.19.9.2021)

Ensimmäistä kertaa oltiin kaksi viikkoa putkeen Kiilopään maastoissa lomailemassa. Jälkimmäinen viikko oli ensimmäistä jonkin verran sateisempi. Maanantai oli täysin sadepäivä, muina päivinä tihutti enemmän tai vähemmän. Positiivista oli, ettei kovin tuulisia päiviä ollut laisinkaan, ja vaikka lämmötkin olivat päivisin 5-10 asteen väillä, niin ulkoilla tarkeni ihan hyvin ulkoilla.

Jo edellisellä viikolla oikean jalan kantapää/akillesjänne kipuili sen verran, että juoksu- ja koiralenkeille lähdöt sattuivat, mutta kipu hävisi pienen matkan jälkeen. Helpostusta kipuihin ei tullut toisella viikolla, vaan lenkkien alussa piti aina kärvistellä jonkin aikaa. Takareisiosasto oli myös edelleen välillä ongelmallinen, joten melko rikkinäinen olo paikoin oli. Onneksi molemmat vaivat olivat harvoin yhtä aikaa päällä.

Maanantai oli sadepäivä ja siitä muodostuikin treenien osalta lepopäivä. Koiria kasteltiin kylläkin muutaman tunnin verran.

Tiistaina käytiin päivällä Tuulin kanssa pyöräilemässä Nilanpään päivätuvan kautta Ruijanpolulle, jota myöden tulimme pääsimme Kopsusjärventielle. “Tietä” pitkin rynkyttelimme Kakslauttasen kautta takaisin Kiilopäälle. Tihkusadekuuroja saimme välillä niskaamme ja sukat kastuivat vetisten ojien ylityksissä. Sen verran rynkyttävää meno oli ollut, että loppumatkasta huomasin, että eturenkaan linkku oli päässyt aukeamaan ja rengas pysyikin paikalla vain pyhällä hengellä. Onneksi huomasin vaaran ennen onnettomuutta. Samalla kertaa huomasin myös takalinkun olleen löysällä. Sabotaasiako…?

Myös keskiviikko oli tihkusateinen päivä. Kävin kuitenkin juoksemassa Ahopäiden ylittävän lenkin. Matkaa kertyi 13 kilometriä ja aikaa kului vähän päälle tunti. Ensimmäinen 8 kilometriä olivat hyvää latupohjaa, mutta loppumatka oli kivistä polkua ja kivinen Ahopäiden nousu. Illalla kävin vielä pyörällä kaupassa Saariselällä. Kauppamatkaa kertyi 36 kilometrin verran ja aikaa kului vähän päälle kaksi tuntia. No, ihan suoraan ei tullut mentyä, vaan mennessä kieppasin Iisakkipäiden kautta ja takaisin päin tullessa tein vielä prospektorin lenkin.

Torstaina oli reissun viimeinen pyöräilypäivä. Poljin ensin Luulammelle, jossa vaihdoin etukumin, kun se tyhjeni Luulammille laskun aikana. Huolto-operaation jälkeen suuntasin Taajoslaavulle ja sielä Vellinsärpimään. Taajoslaavulle menin reittiä, joka lähti noin Luulammen ja Rumakurun puolestavälistä. Tämä oli itselleni uusi tuttavuus ja ihan positiivinen sellainen. Paikoin oli vähän märkiä kohtia, mutta pääosin ihan mukavaa kangasmaastoa kuitenkin. 9 kilometin Vellinsärpimän pätkä olikin tuttu. Ensimmäinen neljä kilometriä on nousuvoittoista, paikoin melko kivistä ja edellisten päivien sateiden jälkeen myös märkää ja mutaistakin. Sähköpyörien vuoksi nämä “haastavammatkin” reitit on saaneet nyt enemmän suosiota ja polut ovat kuluneet enemmän. Itse väänsin eteenpäin luomulla. Pätkän viisi viimeistä kilometriä oli puolestaan laskuvoittoista, joskin myös paikoin kivisiä ja myös täältä löytyi paikkoja “mutapainin ystäville”. Vellinsärpimästä poljin Saariselän keskustaan ja sieltä Piispanojalle. Piispanojalta suuntasin Ahopäille. Alkupätkä Piispanojalta oli tuttua, mutta viimeinen puolitoista kilometriä olivat pyöräillen jälleen uusi tuttavuus. Ihan hyväkulkuinen pätkä, vaikka ei virallisesti pyöräreitistöä olekaan. Lopuksi Ahopäiden nousu oli jälleen oma urakkansa. Matkaa kertyi 39 kilometriä ja aikaa kului 3 tuntia. Eli kivikko-osuudet tultiin todella rauhallisesti, mutta sen verran kuin näillä maastopyörätaidoilla pääsi.

Perjantaina lähdimmekin sitten heti aamusta ajelemaan kohti Oulua. Tankavaarassa pysähdyimme tekemään 7 kilometrin koiralenkin, mutta muuten pysyttiin melko tiiviisti auton ratissa.

Lauantaiaamusta kävin juoksemassa extempore Oulun Pokkisten parkrunin. 5 kilometrin “kisa” starttasi 9:30 ja viivalla oli pari kymmentä hölkkääjää. Reitti oli mukavan tasainen, sillä nousumetrejä oli vain 10. Muutenkin reitti meni hienoissa maisemissa Hupisaarilla ja voimalan padon tuntumassa. Lämpöä oli sopiva n. 7 astetta ja Oululle poikkeukselliesti tyyntä. Oma aikani oli 19:16, joka ei juuri lämmittänyt mieltä. Tosin ihan optimaalisin valmistautuminen tuollaiseen kovaan rypistykseen ei ollut alla. Loppupäivä menikin sitten taas autossa istuessa. Vaasassa tehtiin tunnin koiralenkki, jonka jälkeen taas matka jatkui. Kotona oltiin klo 20.

Sunnuntaina aamupäivällä kävin polkemassa gravelilla Siuron 50 kilometrin lenkin. Ilma oli komean aurinoinen ja lämpöäkin oli 8 astetta, tuuli vähän viilensi menoa. Syyskelissä keskivauhdiksi muodostui 26 km/h.

Viikko 36/2021 (6.-12.9.2021)

Ensimmäinen ruskalomaviikko Kiilopäällä meni mukavasti, reilusti ulkoillessa. Eipä oltu ainoita, jotka olivat keksineet tämän paikan, sillä Kiilopään tunturikeskuksen parkkipaikka oli joka päivä ääriään myöden täynnä, ja lisäksi vielä tienposket ja muut mahdolliset parkkeerauspaikat olivat täynnä kaiken kokoista autoa. Keskuksien lähipolut olivat mummojen ja pappojen kansoittamat ja vähän kauempana oli sähköpyöräilijöitä ihan vaivaksi asti. Nyt kun lapin ruska on kerran nähty, niin tarvii seuraavaksi tulla vähän rauhallisempaan aikaan.

Majoituimme jälleen Kiilopään keskuksen, Suomen ladun vanhoihin mökkeihin. Tuttuja tönöjä useammalta edelliseltä kerralta. Toinen harmin aihe oli työmaa, joka oli käynnissä kylmäkylpylän / savusaunan ympärillä. Viikolla joka “aamu” klo 8 pärähti moottirisaha käyntiin, kun työmiehet veistivät hirsikehikkoa. Pärinä kesti ilta-viiteen asti – no ei nyt ehkä ihan koko aikaa.

Säät olivat ihan sopivat. Päivälämmöt pyöri melkein joka päivä kymmenen asteen molemmin puolin. Öisin kylmempää ja muutama pakkasyökin näytti olleen, sillä joissain lammikoissa näkyi pieni riite. Keskiviikko oli täysi sadepäivä ja muutamana päivänä vähän tihutti, mutta etenkin viikoloppu oli komean aurinkoinen ja vähätuulinen, jolloin ilma tuntui jopa lämpimältä.

Koirat ovat olleet jälleen ihan innoissaan. Joka päivä on tehty vähintään pari lenkkiä Kiilopään ympäristössä. Riekkoja ja poroja on päästy haukkumaan, ja piuha on ollut kieränä joka lenkillä ja koko ajan. Lenkit ovat olleet mitaltaan kolmesta vartista kahteen ja puoleen tuntiin, eli viikon aikana koiralenkkitunteja on tullut varmaankin parikymmentä ja kilometrejä ehkä 80-90 km – pojilla tosin vielä enemmän, sillä pitkän piuhan päässä pääsee seilaamaan edes takaisin. Poikien painokin on varmaan pudonnut, sillä lenkkimäärä on nelinkertaistunut, mutta nappulamäärä on pysynyt samana. Koiralenkkien lisäksi itselle on tullut vielä n.8.5 tuntia pyöräilyä ja 6.5 tuntia juoksua.

Maanantaina vein pyörän Kiilopään pyörävuokraamon huoltoon vaihteiden säätöön. Itse lähdin tekemään Jalon kanssa juoksulenkkiä Kakslauttasen suuntaan. Remmi oli kireällä koko 13 kilometrin / tunnin ajan, vaikka vauhti oli 4:50 min/km luokkaa. Vettä tihutti koko matkan ajan, eli märkää oli meno. Ojentajat saivat myös treeniä, kun Jaloa piti pitää kurissa.

Tiistai olikin sitten hienompi päivä. Puolipilvistä, vähätuulinen ja lämpöäkin melkein 10 astetta. Lähdin toteuttamaan yhtä reissun “must”-lenkkiä, eli Rautulampi-Luulampi -juoksulenkkiä. Ensimmäinen neljä kilometriä on loivaa nousua, melko hyväkuntoista hiekkauraa Niilanpään päivätuvalle. Tämän jälkeen siirrytään kapealle ja kivikkoisella avotunturipätkälle jota on 7 kilometrin verran. Tämän pätkän aikana noustaan ja lasketaan Niilanpään ja Rautupään rinteitä pitkin, ennen kuin lasketaan uudistetulle ja uutisistakin tutulle Rautulammen tuvalle. Rautulammen ja Luulammen välinen retkeilyura on 7 kilometrin mittainen. Se kulkee tunturien välissä, mutta sisältää silti jonkin verran nousuja ja laskuja – tosin ei mitään pitkiä. Väylä on kapeaa ja paikoin tosi kivinenkin. Keväällä siinä on varmaankin myös paljon märkiä paikkoja, mutta tähän aikaan vuodesta ei ollut kuin yksi tunturipuron ylitys, jonka onnistuin ylittämään melko kuivin jaloin. Luulammilta onkin sitten vajaan kahden kilometrin jyrkkä nousu Kiilopäälle päin ja sitten reilu kaksi kilometriä laskua Kiilopään keskukselle. Reitti oli hieno ja kun vielä kelikin suosi, niin mikä siinä oli hölkätessä. Takareidet ja pakarat olivat kyllä loppumatkasta melko finaalissa, mutta en antanut sen haitata. Matkaa kertyi 22.3 kilometriä ja aikaa kului 2:11, eli hieman alle kutosen vauhtia tuli mentyä. Nousumetrejä oli noin 500. Juoksulenkin päälle oli hieno käydä seisomassa mökin vieressä olevan “kylmäkylpylän” tunturilammikossa. Veden lämpö oli 5-6 astetta, joten ei siellä kovin kauaa tullut vietettyä aikaa. Päälle tuli tehtyä vielä koirien kanssa kahden tunnin / 9 kilometrin “pissalenkki”. Eli kun aamulla tuli tehtyä ensimmäinen puolentoista tunnin koiralenkki, niin päivälle tuli ihan mukavasti ulkoilua.

Keskiviikko oli vuorostaan sadepäivä. Koko päivän sateli vettä, eikä ulkona tullut käytyä kuin muutaman kerran koirien kanssa. Tosin kertyi niistäkin kolmisen tuntia kävelyä. Käytiin myös pyöräntämässä autolla Ivalossa. Muuten vain sähkyssä pötköttelyä.

Torstaina pääsin ensimmäistä kertaa pyörälenkille. Pientä sateen uhkaa oli ilmassa ja lenkin puolivälissä vähän aikaa tihuttelinkin, mutta takki oli märempi sisäpuolelta kuin ulkopuolelta. Poljin Kiilopäältä ensin Laanilan kautta Kaunispään huipulle, josta sitten laskin kohti Moitakurua. Tosin ensin piti nousta Palopään huipulle. Moitakurusta poljin Luttotuvan kautta takaisin Saariselän keskustaan, josta suuntasin kohti Rumakurua ja Luulampia. Luulammin nousu oli polkien rankempi kuin edellisenä päivänä juosten, pieni pätkä piti jopa taluttaa, kun nousukulma oli sen verran kova, ettei kantti riittänyt polkea. Matkaa kertyi 53 kilometriä ja aikaa kului 3:20. Juomapullokin unohtui ottaa mukaan, mutta onneksi ei ollut hellepäivä. Reitti oli pääsin helppokulkuista vaikka siinä olikin reilu 800 nousumetriä.

Perjantaina tein toisen ennakkoon suunnitellun lenkin, kun kävin polkemassa “toispuollen” 4-tietä olevan kultareitin. Pohjiksi otin ensin Niilanpään päivätuvan lenkin, ennen kuin siirryin kultareitille. Matkan varrella näkyi sekä poroja, että kultavaltauksia, jotka näyttivät olevan edelleen ihan toiminnassa. Suurimmaksi osaksi reitti oli jälleen hyväkulkuista, mutta jokunen tunkkauspätkäkin löytyi. 4-tien uudelleen ylityksen jälkeen poljin mettäpolkuja pitkin Ahopäille, jonka sitten myös ylitin. Ahopäiden kivinen nousukin onnistui lähes kokonaan ilman taluttamista. Matkaa kertyi 32 kilometriä ja aikaa kului 2:23. Päälle kävin vielä juoksemassa vajaan 11 kilometriä. Pääosa oli hyväkuntoista latupohjaa, mutta jokunen kilometri oli pienempää metsäpolkua. Lenkkien päälle oli jälleen mukava käydä seisomassa kylmäkylpylän lammikossa. Päivä oli jälleen komean aurinkoinen.

Lauantaikin oli jälleen aurinkoinen. Kylmän yön jälkeen jokunen varjoinen lammikko oli riitteessä. Aamulla kävimme tekemässä koirien kanssa 2,5 tunnin kävelylenkin Rumakurulla ja avotuntureilla. Tämän päälle lähdimme Tuulin kanssa yhteiselle pyörälenkille. Ensin poljimme Laanilan kautta Saariselälle. Sitten jokun kilometri 4-tietä pitkin museotielle. Museotien jälkeen nousimme esin Urupäille, sitten lasku alas ja kapuaminen Kaunispään huipulle. Kaunispäällä söimme lohisopat ja munkit, jonka jälkeen jaksoi taas polkea takaisin Kiilopäälle. Ajoaika oli vähän vajaat kolme tuntia ja matkaa kertyi 46 kilometriä. Nousumetrejä oli 720.

Sunnuntaikaan ei ollut sään puolesta yhtään edellisiä heikompi. Aurinko paistoi ja muutenkin sopiva keli pitkälle juoksulenkille. Reitti kulki Kiilopäältä ensin Laanilaan, sieltä Piispanojan kodan kautta Iisakkipään juurelle, josta Rumakurun kautta jälleen Luulammille ja nousu ja lasku takaisin Kiilopäälle. Matkaa kertyi 25.4 kilometriä ja aikaa kului 2:10. Reitti oli pääosin hyväkulkuista latupohjaa, mutta muutaman kilometrin pätkä oli melko kivikkoista. Ja sitten tietenkin Luulammin nousu, joka on ponnistus sinänsä. Yhteensä nousumetrejä oli vajaat 400, joista Luulammin noususta kertyi lähes puolet. Kylmäkylpylässä seikoskelu teki lenkin päälle jälleen kutaa.

Viikko 35/2021 (30.8. – 5.9.2021)

Kesän viimeiset päivät olivat vielä sen verran lämpimiä ja komeita, että ulkoilua piti harrastaa niin kuin viimeistä kesäpäivää. Heti syyskuun puolelle päästyä lämpötilat tippuivat selvästi ja vettäkin alettiin taas saamaan.

Viikko oli muutenkin jäiden polttelua, sillä lauantaina oli tarkoitus lähteä ajelemaan kohti Oulua ja sunnuntaina jatkettaisiin Kiilopäälle. Kahden viikon mittainen syysloma oli siis edessä ja odotukset hienoista ruskakeleistä olivat korkealla.

Vaikka maanantaina olikin hieno päivä, niin ulkoilua ei ollut kuin työmatkapyöräilyn verran. Illalla tuli tehtyä tunnin kotisalitreeni.

Tiistaina kävin polkemassa, ainakin kesäkauden, viimeisen maantiepyörälenkin. Lämpöä oli vajaat 20 astetta ja aurinko paisteli, tuulikaan ei juuri haitannut polkemista. Kiersin Siuron, Salmin, Häijään, Heinijärven, Mahnalan, Sasin ja Pinsiön kautta kulkevan lenkin. Matkaa kertyi pikkuisen vajaat 80 kilometriä ja aikaa kului vähän alle 2:40, eli keskinopeus oli täten myös vähän alle 30 km/h. Keskitehot olivat 183W. Päälle juoksin vielä 10 km lenkin Vuorentaustan ja Tesomajärven kautta. Vauhti oli 4:27 min/km, sykkeet jonkin verran korkealla, mutta meno tuntui ihan hyvältä, vaikka takareidet jumittelivatkin loppumatkasta.

Keskiviikkona kävin jälleen pyörällä töissä. Lämmöt olivat iltapäivälläkin alle 15 asteen, joten pitkillä sai mennä molempiin suuntiin. Illalla oli MO:n treenit. Ensin tunnin luento vapaauinnin käsivedosta ja sitten päälle tunnin treeni altaalla, jossa toteutettiin käytännössä luennon oppeja. Taas löytyi intoa uintiin, kun sai jotain konkreettista opeteltavaa.

Torstaina taas työmatkapyöräilyt. Nyt lämmöissä päästiin hädin tuskin 10 asteen yläpuolelle. Töiden jälkeen kävin juoksemassa harjulla 12 km:n lenkin. Juoksu oli vähän väsyneet ja kankean oloista. Vauhtikaa ei päätä huimannut, tosin tarkoituskin oli ottaa vähän rauhallisemmin, josko takaosasto tykkäisi parempaa kevyestä menosta pehmeellä alustalla. Melkein tunnin sain kulutettua aikaa reissuun. Vettä tihutteli melkein koko matkan ajan.

Perjantaista muodostui vähän yllättäen vapaapäivä treenien osalta. Tulevan reissun tavaroiden pakkailuun ja TV:n katseluun se ilta sitten tuhraantui.

Lauantaina lähdimme sitten ajelemaan kohti Oulua. Hyvässä kelissä saimme ajella, vaikka kova tuuli nappasikin melko hyvin kahteen auton katolla olevaan maastopyörään. Kuortaneen urheiluopistolla pysähdyimme jaloittelemaan ja syömään. Toinen stoppi tehtiin vielä lähempänä Oulua, joten kahden pysähdyksen taktiikalla meniin. Illalla Oulussa kävimme Jalon kanssa juoksemassa reilun 13 kilometrin lenkin. Hupisaarilta lähdimme ja Nallikari käytiin kiertämässä. Ensimmäiset viisi kilometriä Jalo veti flexi kireänä koko ajan, mutta sitten alkoi veto vähän rauhoittumaan ja omakin juoksu muuttui sitä myöden rennommaksi. 4:45 min/km vauhdilla menimme käytännössä flätissä maastossa. Tuulta oli, niin kuin Oulussa yleensäkin, mutta melko hyvin pystyimme kovat vastatuulipätkät välttämään.

Sunnuntaina iltapäivällä saavuimme Kiilopäälle. Hienon aurinkoinen sää oli eikä kauhesti tuullutkaan. Treenit jäivät jälleen väliin, mutta kapusimme kuitenkin koirinen kanssa Kiilopään huipulle ja kiersimme takakautta takaisin alas. Tunnin lenkki siitäkin tuli.