Jälleen on pari viikkoa vierähtänyt edellisestä kirjoituksesta, mutta eipä tässä ole mitään ihmeellistä tapahtunutkaan. Yx pöllö tuli taas piipusta alas, kantoja on revitty maasta ja Musen konsertissa tuli Hesassa käytyä, siinäpä ne tärkeimmät . Juoksurintamalla on edelleen hiljaista. Ensi viikolla oli tarkoitus kokeilla vähän hölkkäystä, mutta edelleen pitää aloitusta lykätä, sillä akilesjänne ei tunnu vieläkään olevan täysin kunnossa. Kunnon ylläpitäminen on siis edelleen salikäyntien ja työmatkapyöräilyn varassa.

Tekemisen puutetta ei kuitenkaan ole. Nyt kun siirryttiin pimeiden iltojen talviaikaan, niin tarkoitus olisi ottaa viime talvena aloitettu 24-tonnin palapeli taas työnalle. Myös pienimuotoinen sisätilajärjestely olisi tässä lähiaikoina tarkoitus tehdä.

Tänään oli taas ykx tanan maanantaiaamu. Huonosti nukutun yön jälkeen Tuuli räväyttä minuuttia ennen kellon soittoa makkarin täyteen valoja, sillä nyt oli kiire (hänellä) bussiin. Eilen alkanut päänsärky jatkui vielä aamullakin eikä valo-shokki parantanut asiaa. Siinä sitten silmä kädessä raahauduin puuron keittoon ja pyöräilykamppeita pukemaan. Pyörä alle varastosta ja polkemaan kohti punttisalia. Tuulen suunta oli tietenkin vastainen, jota se ei normaalisti tähän aikaan ja tähän suuntaan pyörräillessä ole. Salin pihaan päästyä pyörä parkkiin ja lukkoon. Tunti salilla jonka jälkeen pukemaan taas pyöräilykamppeita päälle. Ennenkuin ehdein edes lokeron ovea avata tajusin, että pyöränavain on muuten kotona kodinhoitohuoneen pöydällä. Kiva. Tuuli oli mennyt bussilla töihin, joten sieltä ei pelastusta löydy, enkä myöskään siihen hätään keksinyt ketä olisi voinut poiketa noukkimaan minut salilta. Lähdin siis kävelemään koti työpaikkaa – onneksi matkaa ei ollut kuin 5-6 km, mutta kyllä silläkin matkalla ehti pari kertaa miettimään, että olisi aamulla ollut mahdollistuuksia sujuvamminkin alkaa.

Töihin päästyä aloin metsästää työkavereita jotka asustaisivat lähistöllä, mutta kaikki sellaiset olivat tietenkin syyslomalla. Tuuli oli bussilla liikenteessä joten omakin auto olisi kotona. Samassa tajusin, että myös lompakko on kotona – kuka sitä nyt rahaa tarvitsee, kun on pyörällä liikenteessä ja kulkukortilla saa töissä ruokaa. Yksi mahdollisuus olisi ollut pummia joltain bussi-rahaa, mutta onneksi iltapäivällä löytyi sentään henkilö joka ajaisi kotiinsa sen verran läheltä omaani, että kyytiä kehtasi pyytää.

Nyt pitäisi sitten käydä vielä hakemassa pyörä pois sieltä salin pihalta. Melko varmaan sekin on potkittu paskaks tai ainakin tankoon unohtunut lamppu pöllitty.

Että tällainen aamu tänään.

Kohta on koko takamettä kaadettu ja kannot revitty maasta, sillä johonkin pitää tämä kaikki ylimääräinen energia hävittää. Yöt tulee nukutta huonommin, kiloja kertyy  ja maha ei toimi normaaliin tapaan. Sitä se teettää kun lenkille ei pääse.

Eikä kovin lupaavalta vaikuta akillesjänteiden paraneminen vieläkään. Puolitoistaviikkoa sitten saatu toinen kortisonipiikki ei ole auttanut asiaan ja edelleen aamuisin on jänteissä arkuutta. Päivän mittaan jänteet kyllä lämpenee ja kipu häviää, mutta juoksemaan ei ole vielä vähään aikaan mitään asiaa – toivottavasti edes tämän vuoden puolella pääsee. Salilla olen kyllä käynyt ja huomenna alkaa  taas työmatkapyöräily, vaikka tuskin se toipumista ainakaan nopeuttaa.

Tuleekohan huomenna tännekin ensilumi…