Viikko 34/2023 (21.-27.8.2023)

Pikkuisen syksyn tuntua alkaa olemaan jo säässä. Toki lämpöä vielä riittää ja aurinkokin on paistellut, mutta fiilis alkaa hakemaan jo syksyä. Ja ensi viikollahan se syksy virallisesti alkaa. Sen verran hyviä kelejä kuitenkin on ollut, että pari pidempää pyörälenkkiä on päässyt tekemään, mutta sadetutkaa on saanut kyllä vähän vahdata. Onneksi on kuitenkin menty kuivemmissa keleissä kuin mitä on ennusteltu. Lauantain ja sunnuntain välinen yökin muuttui poutaiseksi ja silloin pääsin testaamaan uutta riippumattoani. Se on ENO:n JungleNest, jossa on integroituna ötökkäverkko. Maton alle virittelin ENO:n Ember UnderQuiltin, joten kylmä ei päässyt tulemaan alhaalta päin. Peittona oli vanha untuvamakuupussi avattuna. Tarppia kun en ole vielä hommannut, niin virittelin maton pihasaunan tolppiin siten että pystyin makaamaan katoksen alla, jos vaikka kuitenkin yöllä alkaisi satamaan. Yöllä ei sadetta tullut, mutta aamutuimaan alkoi vähän satelemaan, joten maton sijoituspaikka oli ihan hyvä. Yöllä tarkeni ihan hyvin. Makuuasennon löytämisessä oli vähän tekemistä, mutta yllättävänkin hyvin sain kuitenkin nukuttua. Tosin tarvitsin korvatulpat, kun illalla oli käynnissä venetsialaiset ja paikalliset taajamamökkiläiset juhlistivat sitä paukuttelemalla.

Treeniviikko oli melko kevyt, sillä jalka oli vielä melko väsynyt lauantain puolimarasta. Selkäkin vähän taas jumpitteli, mutta eipä se juuri menemistä haitannut. Isompia tehoja ei tullut treeneissä otettua, paremminkin määrää, mutta ei sitäkään ihan hirveästi.

Maanantaina kävin pyörällä toimistolla. Lämmöissä ei päästy ihan viitentoista asteeseen ja iltapäivällä kotiin ajaessa tuli vähän tihkusadettakin.

Tiistain olin kotikonttorilla. Aamupäivällä kävin testaamassa suht kevyellä 11 kilometrin lenkillä uusia Nimbus-lenkkareitani. Melko muhkeiksi ovat uudet Nimbukset muuttuneet. Aikaa lenkkiin kului 50 minuuttia, eli kyllä noillakin tossuilla näemmä pääsee, kun keskari oli 4:34 min/km, keskisykkeen ollessa 128 bpm. Illalla vielä tunnin kotisalitreeni.

Keskiviikkona olin myös kotikonttorilla. Päivä oli treenien osalta täyslepopäivä. Pari koiralenkkiä ja MM-kisojen katselua.

Torstaina kävin jälleen pyörällä toimistolla. Kotiin päin tulin Tahmelan ja Tohlopin kautta. Aamupäivällä kävin juoksemassa Valmetilta Tampellan lenkin, josta tuli tällä kertaa 13,5 kilometriä ja aikaa kului vähän toista tuntia. Vähän rauhallisemmin yritin mennä ja vauhdeissa se näkyikin, mutta eipä juuri sykkeissä. Sää oli mukavan tyyni ja lämmöiltäänkin sopiva, vaikka alkuun epäilin, että lyhyillä voisi tulla kylmä.

Myös perjantaina menin pyörällä töihin. Tällä kertaa maantiepyörällä. Aamulla oli tosi tömäkkä sumu ja kypärästä valui vain vesi, kun kosteus tiivistyi siihen. Illalla poljin Jasperintien, Säijän, Nokian ja Takalauttalan kautta kotiin. Matkaa kertyi vähän päälle 70 kilometriä ja aikaa kului 2:20, eli keskari nousi juuri ja juuri 30 km/h paremmalle puolelle. Sää oli vallan mainio, sillä tuulta ei juurikaan ollut ja lämpökin sopiva 19 astetta. Keskitehot olivat 186W, joten ihan mukavasti sain tehoja.

Lauantai näytti myös mukavan poutaiselta ja jopa aurinkokin paisteli. Eli oli hyvä pyöräilykeli. Tosin kaakkoistuulta oli jonkin verran ja se vähän hidasti menoa tietyillä pätkillä. Poljin Nokian kautta Tottijärvelle Turuntien reunaa pitkin. Tottijärveltä Narvaan ja sieltä Koskenkylän kautta Viialaan, Lempäälään ja Sionkylän kautta takaisin kotiin. Matkaa kertyi 102 kilometriä ja aikaa kului vähän vajaat 2:20. Keskari oli 31,1 km/h ja tehot 187W. Alkaa varmaan olemaan viimeisiä pitkiä viikonloppupyöräilyjä – mutta toivottavasti ei.

Sunnuntaina näytti sääennuste sellaista, että koko päivän sataisi. Sade kuitenkin lakkasi jo aamu-ysin aikoihin ja heti koiralenkin jälkeen lähdin juoksemaan viikon pitkistä. Reittinä oli Nokia, Pitkäniemi, Villilä, Ranta-Kaarila, Tesoma, Lintuviita, Ikuri. Matkaa kertyi tasan 26 kilometriä ja aikaa kului 2:15. Eli 5:10 min/km vauhtia menin ja keskisyke oli ihan ok 121 bpm. Lopussa alkoi jalka vähän väsymään, etenkin kun lopussa oli aika paljon nousuosuutta. Edellispäivien pyöräilyt myös varmaankin painoi. Sää oli loppujen lopuksi ihan hyvä. Vettä ei satanut, vaikka vähän kostean oloista olikin. Itätuulikaan ei kauheasti haitannut. Nimbukset toimivat pidemmälläkin lenkillä, vaikka nauhoitus alkoikin lopussa vähän painamaan.

Viikko 33/2023 (14.-20.8.2023)

Kesä jatkuu vielä. Päivälämmöt ovat huidelleet koko viikon vielä kahdenkympin tiennoilla ja viikolla muutaman asteen päälekkin. Isommilta vesisateilta on vältytty, eikä muutenkaan voi säästä valittaa.

Tällä viikolla on treenattu maltillisesti. Lauantain pitkä pyöräily painoi vielä jaloissa alkuviikosta ja tulevana lauantaina pitäisi olla vetreässä kunnossa, kun silloin pitäisi asettua Turussa Paavo Nurmen puolimaratonille. Tästä syystä viikolle ei tullut hikiliikuntaa kuin ma, ke ja to, jolloin kävin pyörällä töissä. Torstaina kävin myös tekemässä jokusen lyhyen juoksuvedon Kolmenkulmantiellä. Tiistaina kävin parin kuukauden tauon jälkeen taas Karhulla jalkahieronnassa.

Tiistain tapaan, olin myös perjantain kotikonttorilla. Illalla autoilin Vehkajärven mökille, niin olisi vähän lyhyempi ajomatka lauantaiaamuna Turkuun. Edellisen kerran olen ollut Paavo Nurmessa vuonna 2008, jolloin alitin ensimmäistä kertaa marathonilla kolmen tunnin ajan. Tuon jälkeen PNM on jäänyt väliin, mutta tänä vuonna kisa sopi hyvin kisaohjelmaan, tosin tällä kertaa osallistuin puolimatkalle.

Kisan lähtö tapahtui klo 11, ja nyt ensimmäistä kertaa Kauppatorilta, ja muutenkin reitti oli hieman muuttunut sitten edellisen osanottoni. Kauppatorilta suunnattiin Yliopistonkadulla, josta laskimme Aurajoen rantaan. Reitti jatkui Turun satamaan ja sieltä Ruissaloon, jossa teimme pienen lenkin ja palasimme sitten Turun sataman kautta takaisin Aurajoen rantaan. Loppureitillä kävimme vielä tuomiokirkolla kääntymässä, ennen kuin palasimme takaisin Kauppatorille.

Tällä kertaa otin riskitaktiikan käyttöön. Tarkoitus oli lähteä hieman ylivauhtia liikenteeseen ja katsoa kuinka pitkää sitä jaksaisi. Tuloksena saattoi olla täysi katastrofi tai sitten todella hyvä aika, tai mitä vaan siltä väliltä. Tuo ylivauhti tarkoitti 3:50 min/km vauhtia tai hieman kovempaakin, etenkin kun alkumatka oli alamäkivoittoista ja myötätuulta. Itätuuli puhalteli jonkin verran, mutta muuten sää oli ihan optimaalinen. Lämpöä oli 19 astetta ja oli pilvistä, joten liian kuuma ei ainakaan ollut.

Startissa änkesin itseni eturiviin tai ainakin heti sen perään. Viivalla oli kuitenkin kaikki puoli- ja täysmaratonarit, eli poppoota oli ihan riittämiin joten hyvissä asemissa piti olla heti alussa ettei jää jumiin ruuhkaan. Heti paukusta pääsikin väljästi juoksemaan, sillä edessäni ei ollut kuin vähän toistakymmentä juoksijaa eikä kantapäillekään ketään rynninyt. Juoksu lähti reippaasti liikkeelle ja kilometrijat olivatkin hyvin alle tavoitevauhtia. Ensimmäinen vitonen meni aikaan 18:41, eli 3:44 min/km vauhtia, joka tähtäisi alle 79 minuutin aikaan. 7,5 kilometrin jälkeen tulimme Ruissaloon ja siellä siirryimme parin kilometrin ajaksi hiekkapohjaiselle väylälle. Tuo ei ollut ihan optimaalinen kisakengälleni, joka tuntuu ruopivan tuollaisella alustalla, mutta sen verran löysin pitävää alustaa, ettei se varmaankaan ihan hirveästi vaikuttanut vauhtiin. Edellisten kilometrien aikana oli tullut muutamia ohituksia suuntaa ja toiseen, mutta pääosin oli joutunut juoksemaan yksin, tai ainakin letkan kärjessä.

Kymmenen kilometrin väliaika oli vielä erittäin hyvä 37:49, eli matka oli taittunut 3:47 min/km keskivauhdilla. Tähä tähtäisi vieläkin juuri ja juuri alle 80 minuutin loppuaikaan. Tosin tiesin, ettei minulla ollut edellytyksiä pitää loppuun asti tällaista vauhtia, mutta mennään kilometri kerrallaan ja katsotaan mitä siitä syntyy.

Melko tarkkaan puolivälissä käännyimme Ruissalosta takaisin kohti Turun keskustaa ja samalla tuuli alkoi puhaltamaan vastaan. Onneksi takaa tuli melko pian kolmen hengen porukka, jonka peesin jäin juoksemaan. Reitti muuttui myös mäkisemmäksi ja kun olin letkassa vähän jojossa, ja kun jouduin etenkin ylämäissä vähän puristamaan lisätehoja, niin jaloissa alkoi tuntumaan jo melko pahalta 12 kilometrin kohdilla, myös pientä pistosta alkoi tuntumaan oikeassa kyljessä. Olin kuitenkin sillä mielellä liikenteessä, että niin kauan mennään kuin vähänkin pääsee, joten en löysännyt vauhtia, vaan jatkoin letkassa teputusta, vaikka pahalta alkoi tuntumaan.

14 kilometrin kohdilla alkoi kuitenkin tuntumaan siltä, etten pysy enää letkassa vaikka kuinka yritän, joten jättäydyin siitä suosiolla. 15 kilometrin kohdalla aikani oli 57:21, eli nyt keskari oli 3:49 min/km, ja tällä keskarilla loppuaika olisi 1:20:32, joka olisi suurin piirtein sama, mikä minulla oli sillä hetkellä ennätykseni. Pari seuraavaa kilometriä oli hieman alamäkivoittoisia, ja sainkin taas kilometriajat hyvälle tasolle, mutta sitten kun siirryimme takaisin Aurajoen varteen, alkoi vastatuuli ja loiva ylämäkivoittoisuus vaikuttamaan, ja kun jalatkin olivat melko lopussa, niin viimeiset kilometriajat hidastuivat sen verran, ettei uuteen ennätykseeni ollut mahdollisuuksia. Lopussa sain kuitenkin vielä sen verran kiristettyä, että sain tehtyä edes kesän kärkiaikani. Loppuaika oli 1:21:16, joka riitti M50-sarjan (67 osallistujaa) voittoon ja viidenneksitoista kaikista miehistä (768 osallistujaa). Yksi nainen lipsahti myös tuloksissa edelleni.

Ihan tyytyväinen olen tulokseen, vaikka periaatteessa parempaankin aikaan olisi voinut olla mahdollisuuksia, etenkin jos reitti olisi ollut tasaisempi (nyt 70 nousumetriä) ja ehkä tyynempi sääkin olisi varmaan ollut parempi. Sinänsä jännä huomio, että vaikka juoksin pari kuukautta aiemmin Helsingissä ihan eri taktiikalla, niin loppuaika oli melko sama. Reitti oli ihan ok, vaikka kaikkein nopeimpia se olekaan, mäkien, tiukkojen käännösten ja hiekkapätkien vuoksi. Kannustusta kyllä oli mukavasti reitin varrella, ja se tsemppasi mukavasti, vaikka loppumatkasta täysi fokus olikin jaksamisessa. Tämä oli nyt tällainen “tulos tai ulos” -juoksu, mutta oikeastaan kumpakaan ei tullut.

Sunnuntaina jalka oli vähän kankea ja väsynyt, mutta lähdin kuitenkin polkemaan rauhallista pitkää maantiepyörälenkkiä. Reitti kulki Kolmenkulmantien kautta Ylöjärven keskustaan. Sitten vastaan tuli Ylinen, Karhe, Viljakkala, Hämeenkyrö, Heinijärvi, Jumesniemi, Salmi, Siuro ja Nokia. Matkaa kertyi 107 kilometriä ja aikaa kului 3:40. Keskari oli siis 29,2 km/h ja keskitehot olivat 174W. Vähän olisi voinut mennä rauhallisemmin. Sää oli mukava, kun lämpöä oli vähän vajaa parikymppiä ja aurinko paisteli, itätuuli hyydytti jonkin verran matkan tekoa.

Viikko 32/2023 (7.-13.8.2023)

Sääennusteista huolimatta tällä viikolla ei saatukkaa vuosituhannen myräkkää. Tuulista kyllä on ollut koko viikon, mutta maanantaille ennustetut sateet ja ukkoset jäivät tulematta Suomen puolelle. Lenkkipoluilla näki jonkin verran kaatuneita puita, mutta itse ei tarvinnut moottirisahaa päräyttää käyntiin.

Maanantaina aamulla ei ollut vielä ihan hirveä tuuli, mutta sen verran kuitenkin idästä puhalteli, että kun menin töihin Säijän ja Lempäälän keskustan kautta, niin vastatuulipätkillä tuuli kyllä vaikutti ajonoupeuteen. Aamulla oli jo 19 astetta lämpöä, joten ajattelin tehdä pyörälenkin heti aamutuimaan, kun illaksi oli luvattu 30 asteen lämpöjä. Pitkästä aikaa oli allani maantiepyörä ja se tuntui taas graveloinnin jälkeen tosi kevyeltä polkea. Reiluun 52 kilometriin menikin aikaa vain 1:45, eli keskinopeus oli kutakuinkin 30 km/h. Keskitehot olivat 179W. Iltapäivällä poljin töistä kovasta helteestä huolimatta Jasperintien, Sionkylän ja Nokian keskustan kautta 32 kilometrin lenkin. Jälleen tultiin 30:n keskarilla.

Tiistaina kova itätuuli jatkui. Aamulla oli 22 astetta lämpöä ja pyörällä puskin vastatuuleen töihin. Aamupäivällä kävin juoksemassa Valmetilta reilun 12 kilometrin lenkin Ratinan, Koskikeskuksen ja eteläpuiston kautta. Tuuli ei kauhean hyvin osunut reitille ja kun jalkakin oli taas ihan syönnillä, niin lenkkiin ei mennyt aikaa kuin reilu 53 minuuttia, eli 4:23 min/km:n keskivauhdilla tuli mentyä. Keskisyke oli 140 bpm. Pohkeet olivat jo ennen lenkkiä vähän jumissa, mutta lenkin jälkeen ne menivät vaan pahempaan kuntoon ja tulivat melko aroiksi. Iltapäivällä olikin sitten mukava pyöräillä kotiin päin, kun oli kunnon myötätuuli. En olekaan ennen tainut tulla kotio alle 36 minuutin.

Keskiviikkona säässä ei tapahtunut muuta muutosta kuin että lämmöt tippuivat aika paljon. Pyörällä taas töissä ja illalla tunnin kotisalitreeni.

Torstaina olinkin sitten kotikonttorilla. Töiden jälkeen kävin juoksemassa poikkeuksellisesti jo viikon pitkiksen. Reitti kulki Kolmenkulmantien, Avantin, Haaviston, Teivon ja Vuorentaustan kautta. Matkaa kertyi vähän päälle 27 kilometriä ja aikaa kului 2:12. Ensimmäisen 21 kilometriä juoksin rauhallista PK-vauhtia. Tai kun jalassa oli Hokan raketit, niin keskari oli 5 min/km, mutta kai sen voi vielä PK-vauhdiksi laskea. Keskisyke oli hieman korkealla heti alusta asti, mutta kun juoksu oli rennon letkeää, niin en alkanut sykkeen vuoksi himmailemaan. 21 kilometrin jälkeen kiihdytin vauhtia neljän kilometrin ajaksi siten, että 1. kilometri oli 4:08, 2. 3:52, 3. 3:42 ja viimeinen 3:40. Päälle vielä pari kilsaa palauttelua. Aika hyvin kovat kilometrit lähtivät tunti kolmen vartin juoksun jälkeen.

Perjantaina olin myös kotikonttorilla. Päivä oli treenien osalta lepopäivä, mutta illalla tuli tehtyä jokunen tunti pihahommia lapion ja rautakangen kanssa.

Lauantaina lähdin pitkästä aikaa MO:n porukalla pitkälle pyörälenkille. Sää oli mitä parahin, sillä aurinko paisteli puolipilviseltä taivaalta eikä sateen uhkaa ollut. Etelätuulta oli jonkin verran, mutta kun 3-4 hengen porukassa ajoimme, niin ei siitäkään ollut suura haittaa, kun ei tarvinnut itse koko ajan olla kärkimiehenä. Ensin poljin kotoa Santalahden, Ratinan, Turtolan ja Kaukajärven kautta Saarenmaantien ja Kauhakorvenkadun risteykseen, josta lähdimme neljän hengen porukalla polkemaan kohti Kangasalaa. Kangasalta suuntasimme Kaarina Maununtyttärentietä pitkin kohti Valkeakoskea. Sieltä Sääksmäen kirkon ja sillan kautta Toijalaan, jossa pysähdyimme ostamaan kaupasta vähän täydennystä eväisiin. Toijalasta jatkoimme Vuolteen ja Koskenkylän kautta Narvaan ja sieltä Rämpöö ja Stormin kautta Kiskokabinetille, jossa pysähdyimme syömään vähän sämpylää ja munkkia. Kun tulimme Vesilahden tiellä porukkamme pieneni kolmihenkiseksi. Tämän toisen evästauon jälkeen suuntasimme kohti Ellivuorta. Ellivuoren jälkeen oli yksi silta remontissa ja suljettuna, mutta kieltomerkeistä huolimatta kävelimme sillan yli ja jatkoimme matkaa kohti Häijäätä. Häijään jälkeen Heinijärvelle ja Hämeenkyröön ja sieltä Viljakkalaan, jossa pidimme seuraavan tankkaustauon. Loppureitti kulki sitten Lintuharjuntien kautta Turkkilaan ja sieltä Sasin ja Siuron kautta Nokialle ja Rajasalmen sillan tuntumaan. Siitä jatkoin vielä yksin pienelle lisälenkille, jossa kiersin kotiin Epilän ja Tohlopin kautta. Matkaa kertyi Garminin mittarin mukaan 260,1 kilometriä. Aikaa kului melko tarkkaan 9 tuntia, eli keskinopeudeksi tuli 28,8 km/h. Nousumetrejä oli 1900 ja keskitehot 147W. Eli melko maltillisilla tehoilla tuli päästyä, vaikka vetovuorojakin oli aika paljon. Keskisykekään ei noussut kuin 113 bpm:iin. Mukava lenkki hyvässä seurassa, ja samalla tuli tehtyä matkaennätyskin pyöräilyssä.

Sunnuntaina tein jälleen pihahommia koko päivän. Illansuussa kävin vielä juoksemassa vajaan 11 kilometrin saunalenkin rauhallisella 4:48 min/km vauhdilla. Jalat olivat kyllä lauantain pyöräilystä väsyneet ja sykkeetkin olivat korkealla vauhtiin nähden. Olisi pitänyt juosta vieläkin rauhallisemmin.

Viikko 29-31/2023 (17.7.-6.8.2023)

Tässä on nyt mennyt muutama viikko, ettei ole treenirapsaa kirjoitettu. Vaikka pyöräretkestä tulikin jo runoiltua, niin kolmeen viime viikkoon on muutakin mahtunut, vaikka kovin pyöräilypainotteista on ollutkin.

Viimeinen viikko on ainakin ollut sään puolesta melko märkä. Jos ei ole halunnut kastua, niin ulkoliikuntahetket on pitänyt katsoa tarkkaan ja sadetutkaa onkin tullut seurattua säännöllisesti. Etenkin kun tämä kostein viikko oli ensimmäinen lomien jälkeinen työviikko ja joka päivä on tullut käytyä pyörällä töissä, niin on vähän yrittänyt katsoa etukäteen millaiseen säähän sitä on lähtemässä.

Neljännen lomaviikon alkuun ja pyöräretkeä edeltävinä päivinä ei mitään kovin ihmeellistä tullut tehtyä. Maanantai oli treeneistä lepoa. Silloin kävin viemässä vain gravelin Lielahden SUP:iin huoltoon ja sain sen vielä samana päivänä takaisinkin. Tiistaina kävin juoksemassa kovan testi10:n Nokian paloaseman lenkillä. Lämpöä oli 22 astetta ja etelästä tuuli jonkin verran. Jalassa oli Hokan raketit ja niillä juoksu olikin jälleen mukavan rentoa. Kymppi meni aikaan 38:45, eli ihan mukavaa vauhtia, ja kun juoksu tuntui vielä rennolta, niin tyytyväinen pitää aikaan olla. Alle ja päälle oli pari kilsaa verkkaa ja palauttelua. Illalla lähdimme vielä autolla Sisun kanssa Vehkajärvelle.

Keskiviikkona graveloin Telkunsuon ympäristössä reilun kahden ja puolen tunnin ajan. Matkaa kertyi 64 kilometriä. Samalla tuli testattua huollosta tulleen pyörän toimivuus. Vettä en saanut onneksi niskaani, vaikka sateenuhkaa olikin. Vasta vähän mökille pääsyni jälkeen taivas repesi.

Torstaina kävin juoksemassa mökiltä Haritun kautta Metsärannan tilan läpi Urjalantielle ja takaisin tulin Lintukankaan ja Runkan kautta. Matkaa tälle, osittain uusiakin pätkiä sisältävälle, reitille kertyi 16,5 kilometriä ja aikaa kului 1:17. Ihan ok kulki.

Perjantai olikin jälleen treeneistä lepopäivä. Kävimme päivällä Tuulin ja Lotan kanssa Raision myllyssä vähän ostoksilla. Illalla tosin tuli pyöräiltyä Jalasjoen torille letulle, eli vähän sentään pyöräilyä.

Lauantaina tulikin sitten lähdettyä kuuden päivän pyöräreissulle. Siitä ei sen enempää, kun reissusta löytyy täältä oma romaaninsa. Retken päälle tuli otettua pari päivää kevyesti. Perjantaina olimme vielä mökillä ja silloin tuli oltua mustikoilla jokunen tuntija ja illalla pyöräiltyä taas Jalasjoen torilla letuilla. Lauantaina tulimme takaisin kotiin ja silloinkin tuli tehtyä vain tunnin kotisalitreeni. Sunnuntaina sentään sain jo aikaiseksi lähteä juoksulenkille. Juoksin ensin Lamminpään majalle ja sieltä harjua pitkin vesitornille ja vedenottamon kautta Kolmenkulmantielle ja takaisin kotiin. Tuosta kertyi vajaa 14 kilometriä ja aikaa kului 1:06. Jalka oli melko kankean oloinen, mutta toisaalta ei väsynyt. Sykkeet (132 bpm) oli vauhtiin (4:50 min/km) nähden aika korkealla.

Kuluvalla viikolla alkoikin sitten taas työt. Maanantaina säilyin vielä kuivana molempiin suuntiin työmatkapyöräilyissä. Aamulla lämpöä oli 16 astetta ja iltapäivää 20. Illalla tein vielä kolmen vartin kotisalitreenin.

Tiistaiaamusta pääsin myös kuivana töihin päin, mutta kotiin päin polkiessa tuli sadekuuroja ja oli muutenkin märkää. Aamupäivällä kävin töistä juoksemassa reilun 14 kilometrin lenkin. Aikaa tuohon meni 1:04. Reitti kulki arboretumin ja Ratinan kautta uudelle Tampellan alueelle ja sitten melko samaa reittiä takaisin. Jalka oli taas kevyemmän oloinen, tosin reittikin on melko tasainen. Keskisyke oli 135 bpm, eli ihan ok 4:31 min/km keskivauhtiin nähden.

Keskiviikkona kastuin sitten vuorostani aamulla töihin päin pyöräillessä. Iltapäivällä ei satanut, mutta oli muuten märkää ja maantiestä lentävä vesi kasteli kengät. Kotona kävin juoksemassa vielä 10,7 kilometrin lenkin 51 minuuttiin. Rauhallisesti oli tarkoitus mennä ja melko hyvin siinä onnistuinkin, mutta olisin odottanut että juoksu olisi ollut kevyemmän tuntuista. Pohkeet olivat vähän jumissa, varmaankin edellisen päivän reippaammasta lenkistä.

Torstaina selvisi taas kuivana työmatkapyöräilyistä molempiin suuntiin. Kotiin päin ajelin jopa Jasperintien ja Huovin kautta, ja sain sillä venytettyä muutamalla kilometrillä pyörämatkaa. Aamupäivällä kävin jälleen töistä päin juoksemassa vajaan 12 kilometrin lenkin Härmälän, Pereen ja Loukonlahden kautta. Takaisin päin tulin melko suorinta reittiä Veskan ohi. Aikaa kului 56 minuuttia. Rauhallisesti piti jälleen mennä, mutta olisi vieläkin rauhallisemmin saanut juosta. Ihan ok kulki.

Perjantaina sai jälleen tarkkailla sadetutkaa, etenkin töistä lähtiessä. Aamulla säilyi kuivana ja iltapäivälläkin hyvän lähdön ajoituksen vuoksi myös melko pitkään, mutta Rajansalmen sillan jälkeen alkoi vähän satelemaan ja märissä kamppeissa piti kotiin tulla. Illalla tein 40 minuutin kotisalitreenin. Illalla tuli myös viikonlopuksi kaksivuotias Hilkka-setteri hoitoon ja ilta meni mukavasti sen kanssa sählätessä.

Ei mennyt lauantaikaan ilman sadetutkan seurailua. Vasta puolilta päivin näytti tulevan sellainen rako sateisiin, että viitsi lähteä tekemään juoksutreeniä. Tarkoitus oli juosta Lamminpään kentällä vetoja, mutta siellä oli joku jalkapalloturnaus meneillään, ja siirsin vetopaikkani Teivon suoralle. Siellä tein kahdeksan kertaa 800 m vetoa, noin kahden minuutin kävelypalautuksella – tai viimeisen vedon venytin 1000 m mittaiseksi. Yritin pitää kaikki vedot tasavauhtisina, sellaista 10-15 sekunttia nopeempaa vauhtia kuin mitä kisakympin vauhti on. Kasisataset menivät 2:50 min ja 2:47 min väliin, lopun tonni 3:34 min. Ihan kohtuu hyvin vedot sujuivat, ei mitään isompaa hapotusta tai ongelmia hapenotossa. Toki tuollaiset vauhdit tuntuu, mutta Hokan raketit jalassa meno tuntui ihan rennolta. Viimeisellä kilsalla sain sitten taas vettä niskaani, mutta se ei enää siinä vaiheessa lenkkiä haitannut. Iltapäivällä oli taas piha täynnä settereitä juoksemassa nurmikkoa rullalle.

Sunnuntaina aamupäivällä lähdin tekemään viikon pitkää juoksulenkkiä. Tällä kertaa ei ollut sateen uhkaa päällä ja muutenkin sää oli hyvä juoksuun, puolipilvistä ja parikymppiä lämpöä. Reitti kulki Tesomajärven, Tohloppijärven, Vaakkolammen ja Hyhkyn kautta Tahmelaan ja takaisin päin tulin Villilän, Kalkun, Välimaan ja Ikurin kautta. Mittaa tälle reitille tuli vähän alle 28 kilometriä ja aikaa kului 2:26. Nyt sain keskarin suurin piirtein siihen kuin olen halunnutkin, olisi kyllä voinut olla vieläkin vähän rauhallisempaa, kun se oli nyt 5:16 min/km, ja 120 bpm:n keskisykekin oli ihan hyvä. PK-lenkki meni ihan hyvin, vaikka alussa tuntuikin vähän väsyneeltä. Viikkoon kertyin pitkästä aikaa 80 kilometriä juoksua. Viimeksi on näin paljon tullut vuoden 2018 viimeisellä viikolla. Illalla tein vielä Hilkka-koiran kanssa reilun puolentoista tunnin lenkin Lamminpään harjulla.