Järkiviikko

Treenien suhteen tuli tällä viikolla tehtyä parikin järkevää päätöstä. Ensinnäkin päätin keventää viikon harjoitusmäärää viikonlopun Paavo Nurmi puolimaratonia silmälläpitäen. Vaikka harjoituspäiväkirja itki ikävää, metsän rastit huhuilivat löytäjäänsä ja lenkkipolku alkoi vierastamaan, niin sain hillittyä itseni ja jätettyä lenkkikertoja väliin.

Maanantaina jätin salilla käynnin ja iltarastit väliin, ja kävin vain pyörällä töissä. Tiistaina jäi työmatkajuoksut pois ohjelmasta ja suunnitelmissa oli juosta 5 km kovaa, mutta 3 km pystyi vain menemään ja sitten alkoi helle ja jalat painavaan niin paljon, että treeni muuttui vauhtileikittelyksi.

Keskiviikkona jälleen vain pyörällä töissä, mutta sitten torstaina tulikin tehtyä viikon toinen järkipäätös. Sääennuste näytti lauantaille, jolloin PN:n puolimaraton pitäisi juosta, reilusti yli 25 astetta lämpöä ja aurinkoa, joten päätin jättää kisan väliin. Nyt kun ei tarvinnut enää valmistautua kisaan, niin voi taas vapaasti kerätä kilometrejä. Joten torstaille suunnitellut lyhyet vedot muuttuivat 12 km rennon reippaaksi lenkiksi.

Perjantaina jälleen pyörällä töihin ja aamulla salikäynti. Lauantaiaamusta kiihtyvävauhtinen 11 km tuntui sen verran kankealta, että ei yhtään harmittanut vaikka puolikas jäikin tältä päivältä juoksematta. Illalla vielä perinteinen sauna-10.

Sunnuntaiaamusta täytyi lähteä mahd. aikaisin liikkeelle, sillä päiväksi oli luvattu melkin 30 astetta lämmintä. Aamulle klo 7:30 olikin vielä mukavan viileää ja rauhallista lähteä pitkälle lenkille. 30 km lenkin aikana lämpö ehti nousta 21 asteeseen, mutta hyvin sykkeet pysyivät kurissa ja juoksu rentona. Viimeisellä vitosella alkoi tosin jo painamaan, sillä mukana taisi olla vähän turhan vähän juotavaa. Keskisyke pysyi 10 pykälää alle aerobisen kynnyksen ja kun vauht oli 4:45 min/km, joten lenkki meni ihan OK.

Ensimmäinen kunnollinen helleviikko takana ja toivottavasti jää viimeiseksi, sillä eihän tällaisilla keleillä mitään jaksa tehdä. 5-10 astetta pois niin jo passaa.

Tällaista tällä viikolla:
Ma: ap. pyöräily 16 km, ip. pyöräily 16 km
Ti: ip. juoksu 13.9 km
Ke: ap. pyöräily 16 km, ip. pyöräily 16 km
To: ip. juoksu 12.1 km
Pe: ap. pyöräily 16 km, sali 1h, ip. pyöräily 16 km
La: ap. juoksu 13.5 km, ip. juoksu 10.9 km
Su: ap. juoksu 30.2 km

Ao. otus hiippaili tälläkertaa tontillamme – olisikohan lumikko.

dsc00586dsc00593

Kostea Juhannus

Kostean Juhannuksen makuun päästiin jo heti aatonaattona torstai-iltana, kun suoraan töistä lähdimme ajamaan kohti Kukko-oluen synnyin sijoja Laitilaan. Aluksi näytti siltä, että tulisi kuiva iltapäivä, mutta mitä vielä, juuri ennen Kukko-suunnistuksen alkua alkoi taivaalta tihuttamaan vettä. Metsä oli muutenkin märkä joten vähän kostea lenkki tuli.

Sen verran pienet ja vähäväkiset Juhannuksen aatonaaton iltakisat olivat, että minullakin olisi ollut kerrankin puhtaalla suorituksella mahdollisuus voittaa H35 -sarja. Yhdellä rastilla tuli kuitenkin töpeksittyä pari minuuttia liikaa ja näin ollen hävisin voittajalle vähän reilun minuutin. Jalassa oli ensimmäistä kertaa Jukolasta ostetut Icebug:n Spiritit. Ensimmäinen kerta myös suunnistamassa matalavartisilla kengillä. Vähän pelotti, että millaisella mutkalla nilkat ovat kun metsästä tulee, mutta täytyy sanoa, että oli tosi positiivinen kokemus juosta noilla kengillä. Ei minkään näköistä nilkkojen nuljumista ja todella hyvän tuntuiset jalkaan.

Aatonaaton kosteasta illasta jäi sen verran putki päälle, että aattoaamuna piti jatkaa samaan tapaan. Alastarolla Saappaanmäen kartta käteen ja heti aamusta kiertämään edellispäivän 7 km:n iltarastirata. Yöllä oli tullut vettä ja metsä oli sen mukainen. Reilun tunnin metsässä kirmailun jälkeen tulin metsästä kuin uitettu koira.

Juhannuspäivä jatkui samaan tapaa kuin miten pari edellistäkin päivää oli mennyt, kosteeta oli. Nyt aloitettiin heti aamusta ja rankemman kautta. 10 km reipasta vesisuhjussa – taas oltiin kalsareita myöden märkänä. Kymppi meni yllättävän hyvin, aikaa siihen kului 38:20 ja meni vielä suht rennon tuntuisesti. Illalla piti ottaa vähän loiventavaa 10 km:n saunalenkin merkeissä – ja taas vesisuhjussa.

Putki kun oli jäänyt päälle, niin sunnuntaina piti taas aloittaa heti aamusta kun heräsi. Nyt homma ei lähtenyt ihan käsistä, vaan pystyi rajoittamaan lenkin ainoastaan 23 km:iin ja vauhtikin pysyi rauhallisena. Postitiivista oli myös, että aurinko paistoin siniseltä taivaalta.

Huomenna on sitten varmaankin kauhea morkkis eikä auton rattiinkaan uskalla hypätä, vaan töihin pitää sotkea pyörällä.

Viikon pämppäämiset:
Ma: ap. punttisali 1h, jalkahieronta 1h
Ti: ap. juoksu 16.1 km, ip. juoksu 16.1 km
Ke: ap. juoksu 16.3 km
To: ip. suunnistus 5.8 km (tot)
Pe: ap. suunnistus 8.8 km
La: ap. juoksu 13.5 km, ip juoksu 10.6 km
Su: ap. juoksu 23.1 km

No, tuli sitä pari-kolme oluttakin otettua aatonaattona kun käytiin perhe L:llä testaamassa juhannussaunan löylyjä. Kiitos siitä.

YouTube:sta tuli bongattua jokunen aika sitten pari todella loistavaa Muppet -pätkää. Varoituksen sanana, että ei kannata katsoa kahta kertaa peräkkäin, sillä nuo jäävät soimaan päähän viiko(i)ksi. Kerran uskaltaa katsoa, mutta kaksi kertaa on jo riskirajalla. Itse katsoin kolme kertaa Jukolaa edeltävänä päivänä, ja suunnistus oli mennä ihan kiville, kun Manah Manah soi koko reissun ajan päässä.

http://www.youtube.com/watch?v=JI52YmxgQvs
http://www.youtube.com/watch?v=CgfZVNv6w2E

RR-radalla Mikkelissä

“Juu kolaa – sano Venla kun Mikkelissä limsaa tilas” (olipas huono… ja vielä itse keksitty). Jukolalla kyllästetty viikonloppu on nyt sitten suht kunnialla saatu päätökseen ja samalla ensimmäinen kesän kohokohdista takanapäin.

Lauantaiaamusta Focus meinasi revetä liitoksistaan kun neljä henkeä tavaroineen sullottiin autoon sisälle ja nokka suunnattiin kohti päämajakaupunkia. Itselläni oli edessä kolmas Jukolan-viesti. Edellisinä kerroilla osuuteni on ollut kuudes, mutta tälläkertaa pääsin/jouduin 3. osuudelle eli pitkälle yöosuudelle, joka tosin meidän tapauksessamme ei ollut enään yö-osuus. Tällä kertaa siis pääsin lähtemään ihan puomilta eikä tarvinnut odotella yhteislähtöä.

Aamu alkoi jo hyvin sarastaa kun oma osuuteni lähti liikkeelle, mutta olin kuitenkin varustautunut matkaan kunnon otsalampulla, sillä tiheiköt olivat vielä melko hämäriä ja lamppu auttoi kartan luvussa. Onneksi taivas oli melko selkeä joten sieltä suunnalta ei ainakaan tullut näkyvyyttä heikentäviä tekijöitä. Matkaan pääsin hieman ennen klo 3:a.

Sen verran oli jännitystä ilmassa, että päivän sadasensimmäinen kus…pis… -käynti piti suorittaa jo toisella rastivälillä (ja kyllä sitä tuli ja tuli ja tuli…). Rastivälejä en ala tässä käymään sen kummemmin läpi, sillä internetistä loppuisi tila jos niitä selostaisi yksityiskohtaisesti. Mutta täytyy sanoa, että melko hyvä suoritus kokonaisuudessaan tuli tehtyä. Yhtään isompaa hakua ei tullut tehtyä ja pieniäkin vain muutama. Pääsyy hyvää suoritukseen on se, että eipä siellä kauheasti tarvinnyt kyllä suunnistaakkaan. “Kartta rullalla” sai juosta niin paljon vaan kun jaksoi, kunhan vain osasi valita oikean uran jonka alkuosuuksien menijät olivat tehneet, tai sitten alla oli hyväkulkuista polkua jota alue oli ristiin rastiin täynnä. Muutama pienempi haku johtui siitä, kun juoksu-uran valinnassa oli tullut tehtyä virhe ja sitä piti sitten vähän korjata. Tuntui kuin olisi RR-radalla ollut ja siimaria seurannut. Suurin ylimääräinen, n.2 min, kierto tuli 20-21 rastivälillä, kun piti poiketa reitiltä kyykylle, mutta se kierto kyllä kannatti, sillä sen jälkeen jalkaa uskalsi taas liikuttaa eri tahtiin.

Järjestelyistä sen verran, että ihan nappiin ne eivät NAVI:laisilta menneet. Minulle niin rakas aihe, vessat, olivat melko huonosti edustettuina tapahtumassa. Jonot olivat välillä niin pitkät, että housuihin meinasi turahtaa useampaankin otteeseen, ja kerran jouduin lähimetsään turvautumaankin. Toinen (ja kolmas) joista rutistiin, mutta ei kyllä minuun vaikuttanut, oli yöllä ruoan loppuminen ja suihkuista tullut pelkkä kylmä vesi. Hyvää sitten taas oli sauna ja siellä ollut lämmin suihku, jonne pääsi pulittamalla pari lisä-euroa, mutta ne €:t kyllä kannatti maksaa.

Hyvin siis meni, mutta menkööt. Osuuspituuteni oli 14,7 km (gepsiin tuli vähän reilu 17 km) ja aikaa meni hitusen alle 2 tuntia (etukäteisarvion ollessa 2,5 h:n luokkaa). Rasteja oli 27 kpl ja kaikki tuli löydettyä ja koko joukkuekin sai hyväksytyn suorituksen. Ja kun rattiinkaan ei tullut nukahdettua paluumatkalla, niin viikonloppu meni ihan mukavasti.

dsc00570

“Kolme yötä Jukolaan on…”

“…laskin aivan itse eilen, kun pummasin viimeistä rastia.” (San.+sov. T Rinne, säv. Petter Ohls).

Joo, Jukola lähenee ja perhoset alkavat pikkuhiljaa heräilemään vatsassa. Ainakin jos katsoo sääennustetta la-su väliselle yölle, niin kivaa on tiedossa. Tosin ennusteet ovat sahanneet koko viikon mainion ja surkean kelin välillä, joten saa nähdä mihin sahaaminen lopulta päätyy. Yön sääennuste kiinnostaa lähinnä sen vuoksi, että n. klo 3 olisi arvioitu metsään lähtö aika. Ja kun yö-suunnistuskokemuksen voi sanoa olevan 0, ja jos sade sattuu kohdalle, niin meno voi muuttua erittäin rauhalliseksi. Toisaalta aika kyllä hoitaa tuon pimeyden, eli pitää varmaan istua tunniksi jonnekin puun alle paistamaan makkaraa ja lähteä liikkeelle vasta kun aamu alkaa valkenemaan.

Pitää varmaankin myös yrittää tehdä kova harjoitusviikko jotta Mikkelin metsissä ei olisi enää kauheeta juoksuintoa ja voisi keskittyä olennaiseen. Alkuviikosta ainakin on ollut hyvä yritys kerätä kilometrejä, sillä tiistaina menin taas työmatkan ees-taas. Aamulla tein kiihtyvävauhtisen treenin (samanlainen kuin viime viikollakin) ja takaisinpäin tulin rennon reipasta vauhtia sykkeistä kauheasti välittämättä.

Eilen keskiviikkona juoksin töihinpäin rauhallisesti PK-vauhtia. Vähän väsynyttä juoksu oli, sykkeet oli pikkuisen korkealla ja vauhtikaan ei päätä huimannut. Illalla tuli tehtyä viimeinen Jukola-treeni iltarasteilla Kangasalla Puikkarissa. Yllättävän mukavasti sujui vaikka olin liikkeellä peukalokompassin kanssa. Tosin rata ei ollut kovin hankala vaikka matkana olikin “päämatka” 7 km. Teemana oli pitkät rastivälit, eli rasteja oli vähän ja juosta sai jokin verran jopa teitä pitkin… sopi meikäläiselle. Tämä olisi ollut paikoin hyvä maasto harjoitella suunnistusta pienipiirteisessä maastossa, mutta kun kello tikitti ranteessa, niin tiekierrot olivat nopeimpia reittivaihtoehtoja, joten harjoittelu siirtyi tulevaisuuteen.

Jos eilinen aamulenkki oli väsynyttä, niin samaa ei voi sanoa tämän iltapäivän töistä juoksusta. Vaikka aamulla olin tullut töihin pyörällä ja käynyt salilla, niin iltapäivälenkiksi juoksu tuntui yllättävän kevyeltä. Jopa niin kevyeltä, että kotopäässä tein muutaman kilometrin lisälenkin jotta 20 km tulisi täyteen.

Metsäsinkoilua

Mitenköhän sitä oikein sais taottua päähänsä, että tässä nyt ei olla vielä mikään huippusuunnistaja tai edes hyvä suunnistaja eikä edes keskinkertainen. Totuus on, että pohjamudissa sitä oikeasti vielä kuljetaan, ja meno ja suhtautuminen metsässä pitäisi olla myös sillä tasolla. Enää ei kannata syytellä mitään peukalokompassia, sillä suunta ei tunnu pysyvän levyneulallakaan. Jos ei lue karttaa ja vilkuile kompassia, niin ei sitä rastejakaan löydä. Kovalla vauhdilla kyllä pääsee metsässä tutustumaan moneen kivaan paikkaan, mutta lipun löytyminen kyllä pitkittyy huomattavasti.

Lauantaina Ankkurirastien ensimmäisen päivän verryttelyssä jo huomasi, että tänään kulkee kovaa. Tiedä sitten oliko kevyeeseen juoksuasekeleeseen syynä aamulla tehty kympin VK-harjoitus, vai mikä, mutta vauhtia tuntui olevan… ja hirveästi liikaa. Niin paljon oli juoksuintoa, että sen hetkisen lajin päätarkoitus pääsi pahasti unohtumaan. Hieman kartan vilkaisua ja silloin tällöin kompassin suuntaamista… juu ei, ei meikäläiselle, eikä siinä maastossa. Kannon nokkaan olisi pitänyt istua… ja monta kertaa.

Ensimmäiselle rastille mennessä homma lähti jo lapasesta. Pitkähkö väli alkoi heti ajautumaan vasemmalle, mutta tällä rastivälillä vielä järki ja tuuri auttoivat korjaamaan suuntavirheen. Kakkonen meni ihan OK, kun oli lyhyt avokallion ylitys, mutta kolmoselle mennessä tuli sitten ensimmäinen katastrofi. Tällä välillä suunta ajautui ihan eri paikkaan kuin piti ja samaistamisvirheen vuoksi en sitä edes heti tajunnut. Mutta pian ei sitten tiedettykkään alkuunkaan missä sitä oltiin… karttakin oli väärinpäin kädessä. Sitten alkoi sinkoilu sinne tänne ja sehän tiedetysti yleensä auttaa asiaa. Sitten pitikin juosta ensimmäinen kanssasuunnistaja kiinni joka näkyi ja anella polvillaan, että näyttäisi missäpäin karttaa sitä mahdetaan olla, vai ollaanko kartalla enään ollenkaan. Kartalla sentään oltiin, mutta vielä meni tovi ja muutama hermo ennenkuin kolmonen löytyi. Nelosrastikin löytyi ennen kuin kolmonen joka taas edesauttoi hyvään aikaan 3-4 rastivälillä 🙂 (olin sillä välillä 4.). Viitoselle tapahtui katastrofi nro 2 ja kutosella katastrofi nro 3.  Niitä en jaksa edes selostaa. Loput 5 rastia löytyi sitten joten kuten inhimillisesti. Metsässä kun meni huonosti, niin päätin panostaa loppukiriin, joka olikin sarjamme toiseksi paras :).

Sunnuntaina oli vuorossa Ankkurirastien 2. päivä ja edessä pitkä matka. Matka oli tuplasti pidempi kuin lauantain eli 9,2 km, joten jos aikaakin menisi suhteessa saman verran, niin loppuajaksi tulisi 2:15. Tälläkertaa metsään tuli lähdetty lakki kourassa, kompassi toiseen silmään taottuna ja kenkien nauhat ristiin sidottuna ettei vaan juoksemaan pystyisi. Ensimmäinen rastiväli oli 1,5 km ja se tuli otettua melko tarkkaan. Pientä hapuilua oli rastin otossa, mutta ihan kohtalaisesti lähti tämä kisa liikkeelle. Ihme ja kumma homma sujui melko mallikkaasti ihan kalkkiviikoille asti. Vasta toiseksiviimeistä helpoa rastia tuli pari minuuttia sössittyä, mutta muuten ei suurempia hakuja tullut. Ilman tuota yhtä tössimistä voisin olla jopa tyytyväinen suoritukseeni. Rauhallistahan meno oli, mutta eipä tullut kauheasti sinkoiltua ympäriinsä.

Tämä oli nyt kauden kolmas viikonloppu jolloin oli molempina päivinä kisa. Ja joka kerta ensimmäinen päivä on mennyt ihan käteen, mutta joka kerta myös toinen päivä on ollut hieman toiveita herättävä.

Viikko-ohjelma:
Ma: ap. pyöräily 16 km, sali 1h, ip. suunnistus 7 km (tot.)
Ti: ap. juoksu 16.3 km
Ke: ip. pyöräily 16 km, suunnistus 8.5 km (tot.)
To: ap. pyöräily 16 km, sali 1h
Pe: ap. juoksu 16.1 km, ip pyöräily 16 km
La: ap. juoksu 10,2 km, ip. suunnistuskisa 7,4 km (tot.)
Su: suunnistuskisa 11.2 km (tot.)

tot. = toteutunut matka

Pomoa ja perkelettä

!Varoitus voimakkaista sanoista! Toi mun peukalokompassi lentää hevon helvettiin hyvin pian. Tällä viikolla kahdet iltarastit ja molemmat on mennyt päin persettä kun ei ..ttu vaan osaa. Se saa vielä yhden näyttömahdollisuudet yhteistyökyvystä minun kanssani, ja jos ei luonaa, niin sitten se saattaa hyvinkin pudota jollekin rastivälille. HaPa saa sanoa ihan mitä vaan tuosta vehkeestä, mutta surkea keksintö se joka tapauksessa on.

Jos kirjoituksen olisi jättänyt sunnuntaille, niin ehkä tuo vuodatus olisi jäänyt väliin, mutta näin tuoreeltaan Nokirastien jälkeen on vähän hillitsemisongelmia.

Eilinen aamulenkki onneksi meni mukavasti, sillä muuten viikko olisi alkanut aika surkeasti. Eilen aamulla juoksin kiihtyvävauhtisen harjoituksen töihinpäin. Aloitin 4:40 min/km vauhdilla ja kiihdytin 10 sek:lla aina kahden km:n välein 3:50 asti. 3:40 vauhtia en mennyt enää kuin km:n jonka jälkeen hidastin vauhtia viimeisen kolmen km:n aikana. Matkaa tuli siis n. 16 km.

Tiistaille ei muuta harjoitusta mahtunutkaan sillä illalla piti käydä katsomassa (ja kuuntelemassa) kun Bruce Pomo teki 3 tunnin treenin Ratinan stadionilla. Ihan hieno kokemus, mutta ei minusta vielä Bruce-fania tullut. Kyllä vapun Apis-keikka oli räväkämpi kuin tämä.

Viikon juoksut taitavat jäädä hieman vähiin, sillä viikonloppukin menee suunnistusten parissa (mikäli laji-innostus ei lopu ennen sitä), ja muutenkin on luvattu vähän huonoa ulkoilukeliä seuraaviksi päiviksi. Toisaalta tämän viikon pitikin olla kevyempi viikko, sillä parilla edellisellä on tullut kerättyä kilometrejä ihan riittävästi.

Vähän pyöräilyä, salia ja jalkahierontaakin on jo viikolle mahtunut, mutta ei mitään normaalista poikkeavaa sillä saralla.