Tällä viikolla tuli kolmisen viikkoa täyteen siitä, kun viimeksi olin yrittänyt ottaa juoksuaskeleita (tai no, sauvalenkeillä on toki tullut hölkkäiltyä alamäet). Päätin siis keskiviikkona kokeilla mitä kintut tykkäävät neljän kilometrin hölkästä. Testitulos oli positiivinen, eli hölkän aikana eikä sen jälkeenkään tullut minkäännäköisiä akillejännekipuja. Päivä taukoa ja perjantaina kilsa lisää ja uusi yritys . Tulos jälleen toiveita herättävä – ei kipuja Jälleen päivä taukoa ja sunnuntaina taas hölkkälenkki kilsan lisämatkalla. Eikä vieläkään oireita akillesjänteessä.

Olisikohan tässä vielä kuitenkin toivoa, että leikkauksen voisi välttää. Tiistaina pitää tehdä seuraava kokeilu taas vähän matkaa pidentäen. Jos viikonloppuun asti pääsee yhtä positiivisissa merkeillä, niin silloin pitää jo ehkä kokeilla juoksulenkkejä peräkkäisinä päivinä. Sihen tosin on vielä pitkä matka ja kivut voivat tulla takaisin millä askeleella hyvänsä.

Tällä viikolla on nyt sitten tullut pidettyä elämäni ensimmäiset lakkopäivänikin, kun isot järjestöpomot eivät ole pystyneet päättämään, että millä ehdoilla sitä töitä pitäisi oikein tehdä. Siellä sitä herrat miettivät, että pitäisikö sitä Rinteen pojalle maksaa euro vai kaksi enemmän palkkaa kuukaudessa. Ei sillä, etteikö noiden eurojen vuoksi kannata lakkoilla, mutta se on tullut tässä  maksamaan samalle Rinteen pojalle jo jokusen sataa euroa. Joten kyllä sitä saa taas muutaman näppäyksen näppäimistöä näpytellä, ennen kuin tuo summa tulee ansaittua takaisin. Joten koittakaapan nyt hyvät herrat pikku hiljaa saada se sopimus käteltyä. Mutta saapa nähdä jatkuuko sapeleiden kalistelu vielä ensi viikollakin.

Aamuheräämiset eivät lakon vuoksi muuttuneet, vaan normaaliin aikaan klo 5:30 sitä on tullut kömmittyä ylös koko viikko, ja aamupuuron jälkeen on tullut lähdettyä pyörällä punttisalille. Tosin en ole jaksanut polkea Pirkkalaan asti rautaa kiskomaan, vaan olen käynyt tuossa lähemänä Lielahdessa, kun kerran samalla jäsenyydellä pääsee sielläkin käymään.

Turkulaisten ennakkoluuloisuuden vuoksi Pirkanmaalaisia kohtaan, jouduin viettämään jokusen tovin tiistaina ja keskiviikkona Ylöjärven terveyskeskuksessa. Aj -leikkauksen vuoksi piti nimittäin käydä otattamassa MRSA-testit –  ja vielä kahtena päivänä peräkkäin. Ensin piti 75 minuuttia odotella, että oma vuoronumero ilmestyy taululle, ja sen jälkeen menee vielä kolme varttia, että näytteet saa otettua. Tämä johtui siitä, että aikaisemmin ei kuulemma vastaavia testejä ole heidän tarvinnut ottaaa. Toisena päivänä jonotusaika ei ollut yhtään lyhyempi, mutta näytteiden ottoon ei enää mennyt kuin kymmenisen minuuttia.  Eli nyt löytyy Ylöjärvenkin terveyskeskuksesta yksi ammattilainen MRSA-testien ottamiseen. Minun käyntini vuoksi taisi vähän muiden jonotusajat venyä entisestään. Myös yhden hoitajan yöunet taisi mennä, kun hän joutui jännittämään, että joutuuko hän toisenakin päivänä ottamaan näytteen mm. perineumista – ja samalle hoitajallehan toinenkin käyntivuoroni osui. Hienosti kaikki kuitenkin järjestyi.

Loppuviikosta olikin sitten aikaa tehdä sauvaköpöttelylenkkejä. Torstaina tuli tehtyä vajaan kahden ja puolen tunnin savoittelulenkki, ja siinä sain nivuseni niin kipeäksi, että perjantaiaamun salikäynnillä jäi jopa muutama jalkaliike tekemättä. Kaikesta huolimatta päätin kuitenkin perjantaina lähteä polkemaan pyörällä mökille (92 km), jonka seurauksena sain sitten polveni kipeäksi. Lauantaina olikin sitten sellainen tilanne, että toisen jalan aj. ja nivunen ja toisen jalan polvi olivat kipeänä. Joten hyvin menee. Lauantaipäivällä Tuulin kanssa tehty 50 km pyörälenkki ja illalla tehty 80 min sauvakävelylenkki eivät tilannetta ainakaan helpottaneet. Mutta kohta on aikaa parannella kaikki paikat kuntoon.