Tällä viikolla ei tullut tehtyä juurikaan mitään ihmeellistä, vaikka kaikennäköistä tapahtuikin. Paljon on tullut vietettyä aikaa Alastarolla. Varmaankin eniten sitten viimeiseen kolmeenkymmeneen vuoteen. Syynä kotikonnuilla majailuun on ollut isän sairaalaan joutuminen ja uudenvuoden yönä menehtymiseen. Vuosi vaihtui siis surullisissa merkeissä, mutta toisaalta helpottavissa, sillä pitkäaikainen sairastelu ja vaikea oleminen päättyi rauhallisesti nukkuessa.
Maanantai oli ainoa päivä jolloin kävin toimistolla. Pyörällä oli paikoin liukasta ajella, vähän lumista ja pikku pakkasta myös oli. Edelleen oli myös tuulista. Illalla tein vajaan 75 minuutin sisäpyöräilyn Zwiftissä 185W keskiteholla.
Tiistaina tein aamusta vähän töitä kotikonttorilla, ja ennen kuin lähdin ajelemaan Alastarolle kävin Liikussa tekemässä normaalin salisetin: 90 minuuttia salia, 30 minuuttia mattohölkkää ja vartin crosstraineria. Päivän Alastaron reissu oli lyhyt mutta merkityksellinen. Illalla olin jo kotona.
Keskiviikona isän tila huononi siihen malliin, että pakkasin laukkuni ja lähdin Sisun kanssa viettämään uutta vuotta Alastarolle äidin seuraksi.
Torstaina aamulla tuli sairaalasta suruviesti. Illalla kävin kuitenkin MaPo:n kanssa Alastaro Hallilla tekemässä tunnis salitreenin ja päätä tuulettamassa. Salin päälle juoksimme hallin puolella vielä “piip-testin”. Testissä juostaan edestakaisin 20 m:n matka piip-äänien kokoajan tihetessä. 90 kertaa juoksin välin, jonka jälkeen tarkoituksella lopetin testin kesken, jotta op-vaivani ei tykkäisi liikaa huonoa. Noin kovalla temmolla en olekkaan pitkään aikaan juossut. Maksimisykekin nousi 172 bpm:ään.
Perjantaina ei ollut treenejä. Alastarolle tuli talvi, sillä lunta sateli jokusia senttejä, tosin kovan tuulen kera. Pakkanen muuttui myös kireäksi, ja yli kymmenen pakkasasteen oltiin kin sitten koko loppuviikon ajan.
Seuraava treeni oli lauantaina, kun kävimme MaPo:n ja Tuulin kanssa Loimaalla VictoryGymissä tekemässä salitreenin. Itse tein ensin 75 minuutin treenin salin puolella ja päälle hölkkäsin matolla 30 minuuttia. Matkaa kertyi 4.1 kilometriä, keskisykeen ollessa 112bpm.
Myös sunnuntaina kävimme Tuulin kanssa VictoryGym:ssä. Tein ensin 90 minuutin salitreenin ja päälle, nyt jo, 35 minuutin mattohölkän. Matkaa tuli 4.9 kilometriä, keskisykkeen ollessa 110bpm. Ehkä jotain tuntemuksia oli lähentäjien seudulla, mutta en ole siitä niin huolissaan. Tulihan tässä kahtena päivänä putkeen juostua ja se piip-testikin oli torstaina.
Vuodesta -25 olisi varmaan paljonkin sanottavaa ja kommentoitavaa, mutta olen tälläkin kertaa itsekäs, ja keskityn nyt vain treenivuoteeni. Vuoteen mahtui kaksi pääteemaa: häpyluun tulehdus (eli tuttavallisemmin op-vaiva, osteitis pubis) sekä pyöräily. Ensin mainittu varjosti koko vuotta, vaikka sen piti olla vain muutaman kuukauden vaiva. Tosin en siihen itsekkään uskonut, ja henkisesti olinkin, ja olen edelleenkin, valmistautunut pidempään juoksutaukoon. Tätäkin kirjoittaessa op-vaiva on jossain määrin läsnä, vaikka loppuvuosi onkin ollut aika hyvä sen suhteen. Vaivan vuoksi vuoden päälajiksi tuli pyöräily. Kilometrimäärät kasvoivat entisestään. Toisaalta en ole ihan varma, onko se hyvä asia, sillä jotenkin on alkanut tuntumaan, että isot pyöräilymäärät ovat olleet pääsyy op-vaivaani, eikä niinkään juoksu. Sen vuoksi pidinkin loppusyksystä kuukauden pyöräilytauon, lukuunottamatta työmatkapyöräilyä. Toisin sanoen, en aloittanut sisäpyöräilykautta normaaliin aikaan. Työmatkapyörästä olin kesäloman jälkeen myös ottanut lukkopolkimet pois, kun epäilin jalan noston olevan haitaksi vaivasta toipumiseen, ja ajelin työmatkat ihan vaan flateilla polkimilla. Koska op-vaivani esti juoksemisen, niin samalla myös suunnistukset jäivät tältä vuodelta väliin. Myös hiihdot jäivät vähiin. Koska hakkaava treeni jäi väliin, niin hieronnassakaan ei tullut käytyä vuoden aikana kuin kaksi kertaa.
Pyöräilyyn liittyi myös alkuvuoden pyöräprojektit. Kasasin tilaamaani teräsrunkoon uuden reissu-/työmatkapyörän. Osasarjan otin vanhasta gravelista, johon puolestani asensin SRAM:n Forcen osasarjan sekä hommasin Huntin kuitukiekot. Eli myös gravel-pyöräni sai uutta ilmettä kesän hiekkatiereissuille. Myös maantiepyörään tilasin kesällä uudet kuitukiekot, mutta se projekti ei mennyt ihan kerrasta maaliin. Ensin kiekot piti kierrättää valmistajan kautta, jotta he pystyivät varmistamaan, että ne olivat turvalliset ajaa. Sitten huomasin, että etupään 12mm:n akseli ei sovikaan kiekon 10mm napaan. Erinäisten selvittelyjen jälkeen päädyin hommaamaan uuden navan etukiekkoon. Päätin itse kasata ja rihdata kiekon, ja tämän vuoksi pääsi opettelemaan noita asioita ja rakentelemaan rihtauspukin yms. Ihan mielenkiintoinen projekti sekin.
Jos op-vaiva unohdetaan, niin muita vaivoja ei vuoden aikana ihan hirveästi ole ollut. Alkuvuonna sain vasemman olkapääni kuntoon, ja kunnossa se oli loppukesään asti. Tuolloin aloin kiinnittämään huomiota, että käsi puutuu pyöräilyn yhteydessä säännöllisesti, ja kun aloitin taas syksyllä kunnolla salitreenit, niin totesin, että kaikkia liikkeitä ei pysty kivun vuoksi tekemään. Edellisen olkapäävaivan fyssariohjeet eivät auttaneet ja loppuvuodesta kävikin jälleen samalla fyssarilla pyytämässä uusia ohjeita. Edelleen kärvistelen olkapäävaivani kanssa, tosin kuntoutus uusilla ohjeilla ei ole vielä jatkunut kovin pitkään. Selkä on ollut koko vuoden kunnossa, paitsi loppusyksystä eräässä sulkapallopelissä se kramppasi ja oli kuukauden verran siinä kunnossa, ettei sulkapalloa uskaltanut pelata, muuten ei kauheasti haitannut tekemisiä.
Alkuvuodesta tein myös päätöksen, että ainakin kevääseen asti yrittäisin hillitä treenituntejani. Myös täysiä lepopäiviä pitäisi olla enemmän ja säännöllisesti. Alkuvaikeuksien jälkeen sainkin melko hyvin suunnitelmani toteutettua, mutta rajoitukset kyllä unohtuivat heti kevään jälkeen, ja homma lähtikin taas vähän lapasesta. Treenitunnit kyllä vähenivät, mutta ei niin paljon kuin suunnittelin, vain viitisen prosenttia. Vuoden kokonaistuntimääräksi tuli noin 840 tuntia. Uudenvuodenlupaukseksi otin taas treenituntien vähentämisen. Yritän myös pitää sisäpyöräilytehot kurissa, jos se edesauttaisi op-vaivani paranemista.
Periaatteessa pitäisi sanoa, että vuonna -25 ei tullut yhtään juoksua. Se ei nyt ihan pidä paikkansa, sillä muutamaan otteeseen yritin palata tossulenkkien pariin. Ensimmäinen yritys oli toukokuun alussa, heti sen jälkeen kun tulimme Mallorcan-reissusta. Tuo yritys jäi vain yhden pienen kokeilun mittaiseksi. Toinen yritys alkoi heinäkuun lopulla. Aloitin muutaman minuutin hölkästä ja neljän viikon kokeilun aikana pisin lenkki oli 3.4 kilometriä. Alkuun ei ollut ongelmia, mutta neljännen viikon aikana alkoi jo tuntumaan ikäviä tuntemuksia, ja lopetinkin kokeilun syyskuun alkupäivinä. Kolmas yritys alkoi joulukuun alussa. Op-vaiva oli ollut kurissa kuukauden verran, ehkä vähäisen pyöräilyn ansiosta. Joten aloitin rauhallisen hölkkäilyn matolla salitreenien yhteydessä. Matolla oli helppo pitää vauhdit kurissa ja rasituksen matalana. Vautina pidin 7.5 – 8.5 km/h. Alkuun hölkkäsin vain muutaman minuutin ajan, mutta joulukuun aikana sain pidennettyä aikaa 30 minuuttiin. Kyseisellä vauhdilla pääsin joulukuun aikana “jopa” 3.6 kilometriin asti.
Sulkapallovuosikin oli aika huono. Kaiken kaikkiaan pelikertoja kertyi vain 11 kappaletta, eli tasan puolet vähemmän kuin edellisenä vuonna. Kevätkausi päättyi huhtikuun puoleenväliin ja keväällä kertoja oli viisi kappaletta. Syyskausi alkoi syyskuun puolessavälissä ja loppuvuonna kertoja siis kuusi kappaletta. Syyskautena pelasimme puolentoista tunnin nelurimme keskiviikkoisin, kun keväällä pelasimme vielä tiistaisin.
Uinti oli laji, jonka käyntikerrat kasvoivat. Edellisenä vuonna kävin olkapäävaivani vuoksi vain kaksi kertaa uimassa, mutta vuonna -25 kävin 17 kertaa. Alkuvuodesta kävin pari kertaa Tesoman uimahallissa, mutta muut kerrat Ylöjärven hallissa. Kevätkautena kävin yhdeksän kertaa ja syyskaudella kahdeksan kertaa polskimassa. Yhteensä matkaa kertyi 34 kilometriä ja aikaa (taukoineen) noin 13.5 tuntia. Aina menin vaparia pullarin kanssa. Matkat eivät olleet pitkiä, 1 km:stä 2.4 km:iin.
Hiihtokilometrejäkään ei viime vuonna kertynyt kuin 156. Ennen vuodenvaihdetta kaksi kertaa ja vuoden vaihteen jälkeen kolme kertaa. Kaksi kertaa oli menin skineillä perinteistä, mutta op-vaivani ei oikein tykännyt tuosta tyylistä. Vapaan hiihto tuntui olevan parempi tyyli vaivalleni.
Salikertoja kertyi edelliseen vuoteen verrattuna lähes sama, 82 kertaa. Toisaalta tuntimääräisesti kasvua oli melkein 20%, ollen nyt melko tarkkaan 100 tuntia. Alkuvunna minulla oli vielä jäsenyys Lielahden Liikkuun, mutta lopetin jäsenyyden tammikuussa ja aloin tekemään kotisalitreeniä. Lokakuun alussa otin jälleen jäsenyyden ja kävinkin kolme kertaa viikossa tekemässä puolentoista tunnin treenin.
Koska juoksemaan ei kunnolla päässyt, niin keksein yrittää crosstraineria salikäyntien yhteydessä. Se olikin sellainen laji, josta op-vaivani ei provosoitunut. Minulle tulikin tavaksi aina salitreenin päälle tehdä viikolla 45 minuutin ct-treeni ja viikonloppuna 75 minuuttia. Tosin joulukuussa ct-aika tippui vähitellen kun otin mattojuoksun mukaan kuvioihin ja korvasin hölkällä ct-aikaani. Yhteensä ct-vemputuksia kertyi 32 kertaa ja niihin kului aikaa noin 25 tuntia.
Pyöräilyyn tulikin sitten kulutettua aikaa. Edellisenä vuonna istuin satulassa ulkona noin 440 tuntia ja vähän vajaat 11000 kilometriä. Vuonna -25 tunteja kertyi hieman päälle 550 tuntia ja kilometrejä vähän vajaat 14000 kilometriä. Lisäksi sisäpyöräilyä kertyi noin 100 tuntia ja reilu 3000 kilometriä. Sisäpyöräilyn määrä väheni neljänneksellä edellisestä vuodesta. Syynä tähän oli, että pidin alkutalvesta kuukauden tauon sisäpyöräilyssä, jota edellisenä vuonna en tehnyt. Sisäpyöräilyssä käytin alustana sekä Zwiftiä että Rouvya.
Aktiivisempia pyöräilyrupeamia oli kaksi kappaletta. Huhti-toukokuun vaihteessa olimme kymmenen päivää, ehkä jo perinteisellä, Mallorcan matkalla. Kilometrejä kertyi siellä 1240 ja tunteja 49. Toinen rupeama oli heinäkuun alussa, kun olin seitsemän yötä bike packing reissussa Ahvenanmaalla. Tuolla reissulla tuli kilsoja 1100 ja tunteja 50. Hienoja ja onnistuneita reissuja molemmat. Muuten kilometrit tulivat sorateillä, pääosin mökin seudulla, sekä maantiellä, vähän ympäri Suomea – Porkkalata Ivaloon. Työpaikalla osallistuin toukokuun alusta syyskuun loppuun kestäneeseen “kilometrikisaan”. Tuona kyseisenä aikana poljin yhteensä napsun alle 10000 km. Mutta paras liukuva 5kk oli melko tarkkaan 10k km. Eli Huhtikuun loppupuolelta 5kk eteenpäin. Rosen maantiepyörällä poljin vuoden aikana 5800 km / 202 tuntia. Uusitulla Orbean gravelilla reilu 3100 km / 122 h. Uudella Fairlightin retkipyörällä tuli 3000 km / 130 h, kesäreissun lisäksi ajoin Fairlightilla pääosin työmatkat. Maasturiin tuli kilsoja vähän reilu 1800 / 90 h, kaikki työmatkapyöräilyä talviaikaan. Bianchin cyclollakin tuli tehtyä keväällä muutama työmatka, 100 km:n verran. Feltin TT-pyörä ei ollut tänäkään kesänä ulkona muuta kuin huollon jälkeisellä testi-/säätölenkillä. Felt on ollut sisällä trainerissa kiinni ja kaikki sisäpyöräilyt on tullut tehtyä sillä. Yli satasen lenkkejä ulkona kertyi vuoteen 54 kappaletta, niista kaksi yli kaksisatasta.
