Pitkästä aikaa täysi työviikko. Tosin konttorilla en käynyt kertaakaan, kun olen pitänyt Sisulle seuraa, koska Tuuli on ollut koko viikon puhumassa lontoota – kirjaimellisesti. Työmatkapyöräilykilometrejä ei ole siis tullut yhtään plakkariin, eikä muutenkaan ole ulkoilua tullut ylenmäärin. Sisun kanssa on tullut lenkkeiltyä ja pari kertaa pyörällä urheilemassa, mutta siihen se on sitten jäänytkin. 2000 palan palapeli on edennyt hyvin.
Pakkasta on pitänyt, mutta ei mitenkään mahdottomia lukemia. Pientä kevyttä pakkasluntakin on välillä sadellut, tosin ei siitä ole juurikaan kertymää tullut.
Maanantaina pidin ihan täyslepopäivän. Mitäköhän mahdoin illalla edes tehdä – no ainakin vähän palapeliä.
Tiistaina kävin Avantilta hakemassa uudet nurmirenkaat A:iin, josko niissä olisi parempi pito kuin traktorikuvioisissa. Samalla reisulla kävin tekemässä Lielahden Liikussa 90 minuutin salitreenin. Kolmen vartin mattojuoksun tein vasta illalla kotona, jotta pääsin nopeammin takaisi töiden pariin. Matolla juoksin noin 6.5 kilometriä. Lopussa nostin vauhdin jo 9.5 km/h. Myöhempään illalla vaihdoin A:iin uudet renkaat alle ja tein pienen testilenkin. Vaikea vielä sanoa, onko paremmat. Pitää odottaa lisää lunta että pääsee tositoimiin.
Keskiviikkoiltana oli kuutisen astetta pakkasta, joten sulkapallopeleihin pääsi pyörällä ihan mukavasti. Pelit kulkivat taas omalta osin mitenkuten. Ana korvasi Mikon.
Torstaina poljin sisäpyörää Zwiftissä noin 80 minuuttia 181W keskiteholla, keskisyke 125bpm. Perussettiä.
Perjantaina iltapäivällä pyörällä salille. Siellä taas 90 minuuttia salin puolella ja päälle mattohölköttelyä 45 minuuttia. Jälleen kasvatin vähän vauhtia loppupäässä. Nyt viimeinen 5 minuuttia 6 min/km vauhtia (eli 10 km/h). Matkaa kertyi 6.6 km. Venyttelyt ja rullailut tein vasta kotona Sisun seurana.
Lauantaina oli sisäpyöräilypäivä, vaikka ulkona olikin ollut hieno talvipäivä, esimerkiksi hiihdellä. Talviurheilu jäi nyt telkkarin varaan kun polkiessa tuli katsottua suksimista. 200 minuuttia poljin Zwiftissä 161W keskiteholla. Hieman väsynyttä meno oli ja sykkeetkin aika korkealla, 132bpm.
Sunnuntaina Sisulla oli viikon tauon jälkeen emäntä seuranaan, joten uskaltauduin olla salilla taas vähän pidempään. Aamupäivällä Liikkuun polkiessa oli 13 astetta pakkasta. Ei paha. Salilla ensin perinteinen 90 minuutin salitreeni. Sitten matolla 45 minuuttia / 6.7 kilometriä. Tuo antaa keskivauhdiksi 6:43 min/km. Vielä on siis tekemistä kolmen tunnin maratonajan alituksella (se vaatisi n.4:13 min/km keskivauhtia). Crosstrainerilla vemputin päälle vielä 30 minuuttia, ja sitten lopuksi vielä venyttelyt ja rullailut.
Ei voi vielä tätäkään viikkoa ihan normiviikoksi kutsua. Perjantaina isä hyvästeltiin Loimaan siunauskappelissa, ja jatkot olivat Alastaron puolella Ryötillä. Pienellä porukalla mentiin, ja vain lähimmät omaiset ja ystävät olivat mukana. Etukäteen vaikeasta päivästä kuitenkin selvittiin.
Viikko on ollut edelleen talvinen. Alkuviikko oltiin vielä hyvinkin pakkasen puolella ja loppuviikosta saatiin jonkin verran uutta pakkasluntakin. Viikonloppuna sitten mentiin vähän plussan puolelle ja vettäkin tihutteli, mutta onneksi lunta sentään jäi vielä maahan.
Maanantaina olin pyörällä toimistolla. Aamulla oli 7 astetta pakkasta ja lumista oli. Pyörätiet oli ajettu vähän vaihtelevasti, mutta ihan hyvin pääsi eteenpäin. Illalla samantyyppinen keli. Paikoin polkeminen oli huonompaa, kun kaikkia pätkiä ei oltu aurattu. Illalla jätin sisäpyöräilyt väliin, kun ajattelin pitää vähän kevyemmän viikon, koska op-vaiva vähän vihoitteli taas enemmän.
Tiistaina kotikonttorilla. Iltapäivällä kävin pyörällä Lielahden Liikussa, jossa tein 90 minuutin salitreenin. Kotona hölkkäilin koiralenkin jälkeen 45 minuuttia matolla 8.0 – 8.5 km/h vauhdilla. Matkaa kertyi 6.3 kilometriä. Eipä ole varmaan pariin vuoteen tullut kotona käytettyä mattoa, mutta näytti se vielä toimivat.
Keskiviikkona taas pyörällä toimistolla. Lumista oli ja pakkasta 8 astetta. Töistä poljin ensin kotiin, josta kävin vain nappaamassa sulkapallorepun selkääni ja sitten jatkoin polkemista Ylöjärven Liikuntakeskukseen. Matkaa kertyi yhteensä 24 kilometriä. Hallilla sulkapallonelureita normaaliin tapaan puolentoista tunnin verran. Pelaaminen oli vähän väsynyttä, eikä saanut oikein tsemppiä päälle. Pelien loputtua huomasin, että ei edes pyyhettä tullut käytettyä, joten ei ihan täysi tempo ollut ollut päällä, kun kunnon hikeä ei edes saanut.
Torstaina aamulla töihin polkiessa oli vielä poutaa. Mutta heti aamusta lumisade alkoi ja päivän aikana lunta oli kertynyt vajaan kymmenen sentin verran. Jälleen oli vaihtelevasti pyöräteitä ajeltu. Paikoin sai mennä ihan kunnon pöperössä. Kotona vielä ennen lumihommien tekoa hölkkäilin matolla tiistain kaltaisen treenin, eli 45 min / 6.3 km. Illalla ajelimme vielä Alastarolle.
Lauantaina kävin Loimaalla VictorGym:ssä tekemässä 90 minuutin salitreenin. Päälle hölkkäsin matolla jälleen 45 minuuttia. Vauhdit olivat edellisen kertojen kaltaisia, eli 8.0 – 8.5 km/h, mutta viimeisen 5 minuuttia menin 9.0 km/h vauhdilla. Nyt kun jalat tuntuvat kestävän tuon 45 minuuttia juoksua, niin nyt voi alkaa pikku hiljaa nostamaan vauhteja.
Sunnuntaina päivällä lähdin Sisun kanssa ajelemaan takaisin kohti kotia (Tuuli tuli jo edellisenä päivänä junalla). Aamulla kävimme ensin kuitenkin Loimaan kirkossa. Iltapäivällä poljin kotona sisäpyöräilyä kolmen ja puolen tunnin ajan 167W keskiteholla. Snookeria tuli samalla katsottua. Tällä kertaa sykkeet olivat jälleen kohdillaan, eli keskari 121bpm. Joku viime viikon pitkässä oli pielessä, kun keskari yli kymmenen iskua korkeammalla.
Eipä päästy vielä tälläkään viikolla normaaliarkeen. Tiistain Loppiainen antoi jälleen yhden lomapäivän lisää. Me yrittäjät emme näistä niin perusta, mutta minkäs teet – tai ketä sitä olisi estänyt töihinkään menemästä, mutta ei kyllä ihan kauheasti napannut. Muutenkin kotitoimistopainotteinen viikko. Eikä kyllä kotoilukaan oikeasti haitannut, kun koko viikon ollut pakkasta enemmän kuin tarpeeksi. Takkaa on saanut lämmittää aamuin illoin. Etenkin kun olimme useamman päivän poissa kotoa, niin sisälämpö pääsi tippumaan 17-18 asteeseen. Hieman luntakin ollaan saatu Pirkanmaalle lisää, mutta ei vielä niin paljon, että luonnonlumilatuja olisi päästy ajamaan. Sukset siis pysykööt edelleen koskemattomina.
Maanantaina oltiin vielä Alastarolla. Tein etätyöpäivän sieltä käsin, mutta heti työpäivän päätteeksi lähdimme ajelemaan kohti kotia. Illalla poljin viikon tauon jälkeen sisäpyöräilyn Zwiftissä. Keskitehot olivat 186W ja sykkeet yllättävän alhaalla, 121 bpm. Jonkin verran taas op-vaiva otti itseensä hieman kovemmista tehoista.
Tiistaina siis Loppiainen. Pakkasta oli reilu viitisentoista astetta, mutta puin yhden kerroksen enemmän vaatteita ja kävin pyörällä Lielahden Liikussa tekemässä normaalin salisetin – viikon Liikku-tauon jälkeen. Ensin puolitoista tuntia salin puolella ja sitten 35 minuuttia mattohölkkää. Ja kun vapaapäivä oli, niin päälle vielä 40 minuuttia crosstraineria ja vähän venyttelyä ja rullailua.
Keskiviikko oli kotikonttoripäivä. Ja lämpöjen puolesta vähän lauhempi päivä, kymmenisen astetta pakkasta. Illalla kurvasin pyörällä Ylöjärven Liikuntakeskukseen pelaamaan muutaman viikon tauon jälkeen sulkapalloneluria. Nyt huomasin mitata matkankin sinne – 6.6 kilometriä. Jonkin verran op-vaiva juimi taas enemmän, mutta sulkapallossa se ei haitannut. Oma pelini ei ihan priimaa ollut, mutta ihan mukavasti erävoittoja kuitenkin tuli.
Myös torstai kotikonttorilla. Pidin Sisulle seuraa. Illalla 80 minuuttia sisäpyöräilyä Zwiftissä 182W keskitehoilla. Hieman kevyemmin olisi voinut ottaa, etenkin kun op-juimimista on viime aikoina ollut vähän enemmän. Pyöräily ei onneksi sentään tunnut pahalta.
Perjantaina oli sitten mentävä ihan lähitöihin konttorille. Pakkasta oli seitsemäntoista astetta, mutta pyörän selkään silti itseni aamulla könysin. Eikä se nyt niin kauhean kylmää kyytiä sitten loppujen lopuksi ollutkaan. Peukaloja tuppasi palelemaan ja töihin päästyä huomasi, että varpaat ovat melko kylmät, eli ääreisverenkierto oli kovilla. Muuten ei ongelmia. Pyörän vaseliinit enemmänkin tuntui hyytyvän. Nostinkin iltapäivällä pyörän sisälle lämpenemään. Töistä lähtiessä oli 16 astetta pakkasta. Poljin Lielahden Liikkuun tekemään 90 minuutin salitreenin. Matolla köpöttelin nyt jo 40 minuuttia. Ja vaikka salireenissä taas oli juilimista lähentäjän seudulla, niin juoksussa ei onneksi tuntunut mitään. Se oli ihan positiivista.
Lauantainakin oli vielä viitisentoista astetta pakkasta. Aamupäivällä sahailin pienen kasan 60 senttisiä klapeja takkaan sopivammiksi. Päivällä poljin Zwiftissä neljän tunnin sisäpyöräilyn. Samalla tuli katsottua hiihtoja, niin pyssyn kera kuin ilmankin. Hieman oli väsynyttä polkemista. Sykkeetkin olivat alusta asti 10-15 pykälää normaalia korkeammalla, 132W. Tosin tehotkin olivat hieman liian korkealla, 169W.
Sunnuntaina aamupäivällä kun poljin jälleen Lielahden Liikkuun, niin sai polkea vaihteeksi vähän kevyemmissä kamppeissa, kun pakkasta ei ollut kuin 8 astetta. Koilistuuli teki kylläkin säästä kylmän tuntuisen. Luntakin vähän sateli. Normi sunnuntaisetti salilla. Eli 90 minuuttia salin puolella, 40 minuuttia mattoköpöttelyä ja 40 minuuttia crosstraineria. Juoksun alussa hieman op vähän vaivasi, mutta onneksi ei kovin pitkään. Hieman kuitenkin laittaa taas ajattelemaan, että onko treeniviikko sittenkin liian tiukka tähän kohtaan kuntoutumista.
Tällä viikolla ei tullut tehtyä juurikaan mitään ihmeellistä, vaikka kaikennäköistä tapahtuikin. Paljon on tullut vietettyä aikaa Alastarolla. Varmaankin eniten sitten viimeiseen kolmeenkymmeneen vuoteen. Syynä kotikonnuilla majailuun on ollut isän sairaalaan joutuminen ja uudenvuoden yönä menehtymiseen. Vuosi vaihtui siis surullisissa merkeissä, mutta toisaalta helpottavissa, sillä pitkäaikainen sairastelu ja vaikea oleminen päättyi rauhallisesti nukkuessa.
Maanantai oli ainoa päivä jolloin kävin toimistolla. Pyörällä oli paikoin liukasta ajella, vähän lumista ja pikku pakkasta myös oli. Edelleen oli myös tuulista. Illalla tein vajaan 75 minuutin sisäpyöräilyn Zwiftissä 185W keskiteholla.
Tiistaina tein aamusta vähän töitä kotikonttorilla, ja ennen kuin lähdin ajelemaan Alastarolle kävin Liikussa tekemässä normaalin salisetin: 90 minuuttia salia, 30 minuuttia mattohölkkää ja vartin crosstraineria. Päivän Alastaron reissu oli lyhyt mutta merkityksellinen. Illalla olin jo kotona.
Keskiviikona isän tila huononi siihen malliin, että pakkasin laukkuni ja lähdin Sisun kanssa viettämään uutta vuotta Alastarolle äidin seuraksi.
Torstaina aamulla tuli sairaalasta suruviesti. Illalla kävin kuitenkin MaPo:n kanssa Alastaro Hallilla tekemässä tunnis salitreenin ja päätä tuulettamassa. Salin päälle juoksimme hallin puolella vielä “piip-testin”. Testissä juostaan edestakaisin 20 m:n matka piip-äänien kokoajan tihetessä. 90 kertaa juoksin välin, jonka jälkeen tarkoituksella lopetin testin kesken, jotta op-vaivani ei tykkäisi liikaa huonoa. Noin kovalla temmolla en olekkaan pitkään aikaan juossut. Maksimisykekin nousi 172 bpm:ään.
Perjantaina ei ollut treenejä. Alastarolle tuli talvi, sillä lunta sateli jokusia senttejä, tosin kovan tuulen kera. Pakkanen muuttui myös kireäksi, ja yli kymmenen pakkasasteen oltiin kin sitten koko loppuviikon ajan.
Seuraava treeni oli lauantaina, kun kävimme MaPo:n ja Tuulin kanssa Loimaalla VictoryGymissä tekemässä salitreenin. Itse tein ensin 75 minuutin treenin salin puolella ja päälle hölkkäsin matolla 30 minuuttia. Matkaa kertyi 4.1 kilometriä, keskisykeen ollessa 112bpm.
Myös sunnuntaina kävimme Tuulin kanssa VictoryGym:ssä. Tein ensin 90 minuutin salitreenin ja päälle, nyt jo, 35 minuutin mattohölkän. Matkaa tuli 4.9 kilometriä, keskisykkeen ollessa 110bpm. Ehkä jotain tuntemuksia oli lähentäjien seudulla, mutta en ole siitä niin huolissaan. Tulihan tässä kahtena päivänä putkeen juostua ja se piip-testikin oli torstaina.
Vuodesta -25 olisi varmaan paljonkin sanottavaa ja kommentoitavaa, mutta olen tälläkin kertaa itsekäs, ja keskityn nyt vain treenivuoteeni. Vuoteen mahtui kaksi pääteemaa: häpyluun tulehdus (eli tuttavallisemmin op-vaiva, osteitis pubis) sekä pyöräily. Ensin mainittu varjosti koko vuotta, vaikka sen piti olla vain muutaman kuukauden vaiva. Tosin en siihen itsekkään uskonut, ja henkisesti olinkin, ja olen edelleenkin, valmistautunut pidempään juoksutaukoon. Tätäkin kirjoittaessa op-vaiva on jossain määrin läsnä, vaikka loppuvuosi onkin ollut aika hyvä sen suhteen. Vaivan vuoksi vuoden päälajiksi tuli pyöräily. Kilometrimäärät kasvoivat entisestään. Toisaalta en ole ihan varma, onko se hyvä asia, sillä jotenkin on alkanut tuntumaan, että isot pyöräilymäärät ovat olleet pääsyy op-vaivaani, eikä niinkään juoksu. Sen vuoksi pidinkin loppusyksystä kuukauden pyöräilytauon, lukuunottamatta työmatkapyöräilyä. Toisin sanoen, en aloittanut sisäpyöräilykautta normaaliin aikaan. Työmatkapyörästä olin kesäloman jälkeen myös ottanut lukkopolkimet pois, kun epäilin jalan noston olevan haitaksi vaivasta toipumiseen, ja ajelin työmatkat ihan vaan flateilla polkimilla. Koska op-vaivani esti juoksemisen, niin samalla myös suunnistukset jäivät tältä vuodelta väliin. Myös hiihdot jäivät vähiin. Koska hakkaava treeni jäi väliin, niin hieronnassakaan ei tullut käytyä vuoden aikana kuin kaksi kertaa.
Pyöräilyyn liittyi myös alkuvuoden pyöräprojektit. Kasasin tilaamaani teräsrunkoon uuden reissu-/työmatkapyörän. Osasarjan otin vanhasta gravelista, johon puolestani asensin SRAM:n Forcen osasarjan sekä hommasin Huntin kuitukiekot. Eli myös gravel-pyöräni sai uutta ilmettä kesän hiekkatiereissuille. Myös maantiepyörään tilasin kesällä uudet kuitukiekot, mutta se projekti ei mennyt ihan kerrasta maaliin. Ensin kiekot piti kierrättää valmistajan kautta, jotta he pystyivät varmistamaan, että ne olivat turvalliset ajaa. Sitten huomasin, että etupään 12mm:n akseli ei sovikaan kiekon 10mm napaan. Erinäisten selvittelyjen jälkeen päädyin hommaamaan uuden navan etukiekkoon. Päätin itse kasata ja rihdata kiekon, ja tämän vuoksi pääsi opettelemaan noita asioita ja rakentelemaan rihtauspukin yms. Ihan mielenkiintoinen projekti sekin.
Jos op-vaiva unohdetaan, niin muita vaivoja ei vuoden aikana ihan hirveästi ole ollut. Alkuvuonna sain vasemman olkapääni kuntoon, ja kunnossa se oli loppukesään asti. Tuolloin aloin kiinnittämään huomiota, että käsi puutuu pyöräilyn yhteydessä säännöllisesti, ja kun aloitin taas syksyllä kunnolla salitreenit, niin totesin, että kaikkia liikkeitä ei pysty kivun vuoksi tekemään. Edellisen olkapäävaivan fyssariohjeet eivät auttaneet ja loppuvuodesta kävikin jälleen samalla fyssarilla pyytämässä uusia ohjeita. Edelleen kärvistelen olkapäävaivani kanssa, tosin kuntoutus uusilla ohjeilla ei ole vielä jatkunut kovin pitkään. Selkä on ollut koko vuoden kunnossa, paitsi loppusyksystä eräässä sulkapallopelissä se kramppasi ja oli kuukauden verran siinä kunnossa, ettei sulkapalloa uskaltanut pelata, muuten ei kauheasti haitannut tekemisiä.
Alkuvuodesta tein myös päätöksen, että ainakin kevääseen asti yrittäisin hillitä treenituntejani. Myös täysiä lepopäiviä pitäisi olla enemmän ja säännöllisesti. Alkuvaikeuksien jälkeen sainkin melko hyvin suunnitelmani toteutettua, mutta rajoitukset kyllä unohtuivat heti kevään jälkeen, ja homma lähtikin taas vähän lapasesta. Treenitunnit kyllä vähenivät, mutta ei niin paljon kuin suunnittelin, vain viitisen prosenttia. Vuoden kokonaistuntimääräksi tuli noin 840 tuntia. Uudenvuodenlupaukseksi otin taas treenituntien vähentämisen. Yritän myös pitää sisäpyöräilytehot kurissa, jos se edesauttaisi op-vaivani paranemista.
Periaatteessa pitäisi sanoa, että vuonna -25 ei tullut yhtään juoksua. Se ei nyt ihan pidä paikkansa, sillä muutamaan otteeseen yritin palata tossulenkkien pariin. Ensimmäinen yritys oli toukokuun alussa, heti sen jälkeen kun tulimme Mallorcan-reissusta. Tuo yritys jäi vain yhden pienen kokeilun mittaiseksi. Toinen yritys alkoi heinäkuun lopulla. Aloitin muutaman minuutin hölkästä ja neljän viikon kokeilun aikana pisin lenkki oli 3.4 kilometriä. Alkuun ei ollut ongelmia, mutta neljännen viikon aikana alkoi jo tuntumaan ikäviä tuntemuksia, ja lopetinkin kokeilun syyskuun alkupäivinä. Kolmas yritys alkoi joulukuun alussa. Op-vaiva oli ollut kurissa kuukauden verran, ehkä vähäisen pyöräilyn ansiosta. Joten aloitin rauhallisen hölkkäilyn matolla salitreenien yhteydessä. Matolla oli helppo pitää vauhdit kurissa ja rasituksen matalana. Vautina pidin 7.5 – 8.5 km/h. Alkuun hölkkäsin vain muutaman minuutin ajan, mutta joulukuun aikana sain pidennettyä aikaa 30 minuuttiin. Kyseisellä vauhdilla pääsin joulukuun aikana “jopa” 3.6 kilometriin asti.
Sulkapallovuosikin oli aika huono. Kaiken kaikkiaan pelikertoja kertyi vain 11 kappaletta, eli tasan puolet vähemmän kuin edellisenä vuonna. Kevätkausi päättyi huhtikuun puoleenväliin ja keväällä kertoja oli viisi kappaletta. Syyskausi alkoi syyskuun puolessavälissä ja loppuvuonna kertoja siis kuusi kappaletta. Syyskautena pelasimme puolentoista tunnin nelurimme keskiviikkoisin, kun keväällä pelasimme vielä tiistaisin.
Uinti oli laji, jonka käyntikerrat kasvoivat. Edellisenä vuonna kävin olkapäävaivani vuoksi vain kaksi kertaa uimassa, mutta vuonna -25 kävin 17 kertaa. Alkuvuodesta kävin pari kertaa Tesoman uimahallissa, mutta muut kerrat Ylöjärven hallissa. Kevätkautena kävin yhdeksän kertaa ja syyskaudella kahdeksan kertaa polskimassa. Yhteensä matkaa kertyi 34 kilometriä ja aikaa (taukoineen) noin 13.5 tuntia. Aina menin vaparia pullarin kanssa. Matkat eivät olleet pitkiä, 1 km:stä 2.4 km:iin.
Hiihtokilometrejäkään ei viime vuonna kertynyt kuin 156. Ennen vuodenvaihdetta kaksi kertaa ja vuoden vaihteen jälkeen kolme kertaa. Kaksi kertaa oli menin skineillä perinteistä, mutta op-vaivani ei oikein tykännyt tuosta tyylistä. Vapaan hiihto tuntui olevan parempi tyyli vaivalleni.
Salikertoja kertyi edelliseen vuoteen verrattuna lähes sama, 82 kertaa. Toisaalta tuntimääräisesti kasvua oli melkein 20%, ollen nyt melko tarkkaan 100 tuntia. Alkuvunna minulla oli vielä jäsenyys Lielahden Liikkuun, mutta lopetin jäsenyyden tammikuussa ja aloin tekemään kotisalitreeniä. Lokakuun alussa otin jälleen jäsenyyden ja kävinkin kolme kertaa viikossa tekemässä puolentoista tunnin treenin.
Koska juoksemaan ei kunnolla päässyt, niin keksein yrittää crosstraineria salikäyntien yhteydessä. Se olikin sellainen laji, josta op-vaivani ei provosoitunut. Minulle tulikin tavaksi aina salitreenin päälle tehdä viikolla 45 minuutin ct-treeni ja viikonloppuna 75 minuuttia. Tosin joulukuussa ct-aika tippui vähitellen kun otin mattojuoksun mukaan kuvioihin ja korvasin hölkällä ct-aikaani. Yhteensä ct-vemputuksia kertyi 32 kertaa ja niihin kului aikaa noin 25 tuntia.
Pyöräilyyn tulikin sitten kulutettua aikaa. Edellisenä vuonna istuin satulassa ulkona noin 440 tuntia ja vähän vajaat 11000 kilometriä. Vuonna -25 tunteja kertyi hieman päälle 550 tuntia ja kilometrejä vähän vajaat 14000 kilometriä. Lisäksi sisäpyöräilyä kertyi noin 100 tuntia ja reilu 3000 kilometriä. Sisäpyöräilyn määrä väheni neljänneksellä edellisestä vuodesta. Syynä tähän oli, että pidin alkutalvesta kuukauden tauon sisäpyöräilyssä, jota edellisenä vuonna en tehnyt. Sisäpyöräilyssä käytin alustana sekä Zwiftiä että Rouvya.
Aktiivisempia pyöräilyrupeamia oli kaksi kappaletta. Huhti-toukokuun vaihteessa olimme kymmenen päivää, ehkä jo perinteisellä, Mallorcan matkalla. Kilometrejä kertyi siellä 1240 ja tunteja 49. Toinen rupeama oli heinäkuun alussa, kun olin seitsemän yötä bike packing reissussa Ahvenanmaalla. Tuolla reissulla tuli kilsoja 1100 ja tunteja 50. Hienoja ja onnistuneita reissuja molemmat. Muuten kilometrit tulivat sorateillä, pääosin mökin seudulla, sekä maantiellä, vähän ympäri Suomea – Porkkalata Ivaloon. Työpaikalla osallistuin toukokuun alusta syyskuun loppuun kestäneeseen “kilometrikisaan”. Tuona kyseisenä aikana poljin yhteensä napsun alle 10000 km. Mutta paras liukuva 5kk oli melko tarkkaan 10k km. Eli Huhtikuun loppupuolelta 5kk eteenpäin. Rosen maantiepyörällä poljin vuoden aikana 5800 km / 202 tuntia. Uusitulla Orbean gravelilla reilu 3100 km / 122 h. Uudella Fairlightin retkipyörällä tuli 3000 km / 130 h, kesäreissun lisäksi ajoin Fairlightilla pääosin työmatkat. Maasturiin tuli kilsoja vähän reilu 1800 / 90 h, kaikki työmatkapyöräilyä talviaikaan. Bianchin cyclollakin tuli tehtyä keväällä muutama työmatka, 100 km:n verran. Feltin TT-pyörä ei ollut tänäkään kesänä ulkona muuta kuin huollon jälkeisellä testi-/säätölenkillä. Felt on ollut sisällä trainerissa kiinni ja kaikki sisäpyöräilyt on tullut tehtyä sillä. Yli satasen lenkkejä ulkona kertyi vuoteen 54 kappaletta, niista kaksi yli kaksisatasta.
