Tällä viikolla meikäläinen palautettiin maan kamaralle. Tai itse asiassa siirrettiin lähemmäksi loppusijoituspaikkaani, kumpi suunta maan kamarasta nähden se nyt sitten tulee olemaankaan. Kävin nimittäin työterveyslääkärillä näyttämässä vihoittelevaa nilkkani, sillä halusin taas yhden uuden ihmisen kuulla murheistani. Siellä rouva tohtori alkoi epäilemään, että olisikohan jalalle tullut kilometrit jo täyteen ja että harrastuksiin voi olla tulossa muutoksia. Alkaa kuulemma tuota ikää olemaan jo sen verran. Just.Oli hilkulla, etten avannut sanaista arkkuani tohtorille. Ajattelin kuitenkin, että käyntini tavoite, eli kuvauksiin pääseminen on ehkä helpompaa, kun en ala isommin päätäni avaamaan. Röntgeniin pääsinkin vielä samana päivänä ja toiveissa on, että magneettikin vielä kutsuisi alkuvuoden aikana.

Eipä ole siis jalka oikein tykännyt juoksukokeiluistani. Kipeytynyt on, joten taitaa olla ensi kesänkin maratonit vaarassa. Talvi onneksi tekee tuloaan toden teolla, joten jospa hiihtämään pääsisi lähiaikoina, niin ei tarvitsisi niin paljon tuota sisäliikuntaa harrastaa.

Kilometrit täynnä… hah…

Viikon kuva By Tuuli